Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimo on ihan hullu
05.07.2016 |
Olen 30-vuotias mies, ja erottiin hiljattain vaimon kanssa. Olimme 5 vuotta naimisissa ja meillä on 1-vuotias yhteinen lapsi. Lapsen syntymän jälkeen suhteemme muuttui ihan täysin. Naisesta tuli kiukkuinen ja tiuskiva, eikä hän tuntunut kunnioittavan minua enää yhtään. Kävin töissä, toin leivän pöytään ja lyhensin asuntolainaa, osallistuin kotitöihin ja hoidin lasta kotona ollessani. Sen sijaan, että olisimme viikonloppuina ja isyysvapaillani viettäneet yhteistä aikaa perheenä, häipyi vaimo aina jonnekin ja jätti minut kahdestaan lapsen kanssa. Meistä tuli kämppiksiä, joilla oli yhteinen lapsi.
Yritin puhua vaimolle suhteestamme, ehdotin jopa pariterapiaa mutta vaimo ei suostunut edes keskustelemaan. Siksi otin eron. Vaimo ei olisi halunnut erota, mutta ei ollut myöskään valmis tekemään suhteellemme mitään. Hänen mielestään kaikki oli hyvin. Talo ja laina oli minun nimissäni, joten vaimo muutti siitä lopulta pois.
Nyt ex-vaimo oli kuullut jostain, että olin käynyt yhden meidän lapsen hoitokaverin äidin (yh) kanssa kahvilla ja siitäkös hän suuttui. On alkanut siitä lähtien pommittaa viesteillä ja vannoo rakkautta ja vaatii palaamaan yhteen. On myös alkanut kiristää lapsen huoltajuudella, ja aikoo hankkia yksinhuoltajuuden, jos en ota häntä takaisin. Lapsi oli viikonloppuna minulla, ja opettelee parhaillaan kävelemään. Lapsi sitten kaatui kesken harjoitustensa ja kolhaisi hieman niin että otsaan tuli mustelma. Ei kuitenkaan lyönyt päätään niin pahasti, että olisi pitänyt lähteä päivystykseen, ja kerroin vaimolle tilanteesta kun haki lapsen. Nyt oli ottanut mustelmasta kuvia ja meinasi toimittaa ne jonnekin eteenpäin syyttäen, että olen pahoinpidellyt lasta.
Mitähän tässäkin nyt sitten kannattaisi tehdä?
Kommentit (142)
Kysy sossusta neuvoa, mitä tehdä uhkailevan naisen kanssa. Kerro, että pelkäät menettäväsi lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo. Liian perusteellinen tarina miehen kirjoittamaksi.
Säästät viestit tietenkin ja varaat ajan lastenvalvojalle, jossa keskustelette huoltajuudesta?
Eksät on aina hulluja. Nyksistä tulee hulluja heti kun niistä tulee eksiä.
Millainen mies lähtee kävelemään, kun lapsi on 1-vuotias? Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka talo olisi vain sinun nimissäsi eikä teillä ole avioehtoa niin vaimo omistaa puolet.
Ja jos teillä oli avioehto niin mitä iloa vaimo sai siitä että sinä maksat itsellesi taloa? Ei kummakaan että oli kiukkuinen.
Kuulostaa siltä, että vaimosi on ollut suhteessa liian kovilla, ja tarvinnut välillä lapsivapaata aikaa. Mainostat lainanmaksua jonain saavutuksena, mutta kaikki on ollut sinun nimissäsi ja vaimo on menettänyt jopa asunnon erossa. Esiinnyt jonain sankarina, jolla nyt vaan on ihan täyshullu ex. Mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, nainen ei tuntunut kunnioittavan minua miehenä, aviopuolisona ja perheen päänä enää pätkääkään, vaikka tein kaikkeni perheen ja suhteen eteen. Jos ex-vaimo tosiaan vie uhkauksensa loppuun ja huoltajuutta aletaan selvittelemään, niin eihän siinä auta muu kuin luottaa siihen, että oikeus voittaa. Vaikka tuskimpa naisen kotkotukset siihen loppuvat...
-Aloittaja
Ihan oikein, että pistit sen hullun kiertoon. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy käyttäytyä kuin aikuinen oli tilanne mikä tahansa, varsinkin jos on vielä pidettävä huolta lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, nainen ei tuntunut kunnioittavan minua miehenä, aviopuolisona ja perheen päänä enää pätkääkään, vaikka tein kaikkeni perheen ja suhteen eteen. Jos ex-vaimo tosiaan vie uhkauksensa loppuun ja huoltajuutta aletaan selvittelemään, niin eihän siinä auta muu kuin luottaa siihen, että oikeus voittaa. Vaikka tuskimpa naisen kotkotukset siihen loppuvat...
-Aloittaja
Oletpas ehtiväistä sorttia. Teidän yhteinen lapsi sen ex-vaimon kanssa on vasta vuoden ja sinä olet täydessä sodankäynnissä lapsesi äidin kanssa. Kertoo jotain myös sinusta. Yksinhuoltajuus myönnetään hänelle helposti, jos oikeus katsoo sen olevan lapsen etu. Lasta harvemmin otetaan pois äidiltään kuin hyvin painavista syistä. Pääset maksamaan elatusta ja voit jatkaa treffailua sen yh:n kanssa.
Oliko avioehtoa? Miksi kaikki on ollut sinun nimissäsi? Miten kunnioitit itse vaimoasi,? Kiristitkö ja alistitko vaimoasi sinun nimissäsi olevalla asunnolla, rahoillasi?
Nimimerkki: Juuri tämän kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, nainen ei tuntunut kunnioittavan minua miehenä, aviopuolisona ja perheen päänä enää pätkääkään, vaikka tein kaikkeni perheen ja suhteen eteen. Jos ex-vaimo tosiaan vie uhkauksensa loppuun ja huoltajuutta aletaan selvittelemään, niin eihän siinä auta muu kuin luottaa siihen, että oikeus voittaa. Vaikka tuskimpa naisen kotkotukset siihen loppuvat...
-Aloittaja
Näin kova voi olla elatusmaksujen pelko...
Onko teidän mielestänne todellakin sellainen parisuhde ok, että toinen ei enää lainkaan arvosta toista, ei ole yhteistä aikaa eikä aikaa edes yhdessä perheenä? Meillä oli tosiaan avioehto, mutta lähinnä vaimon takia- hänellä on paljon perintönä tullutta omaisuutta, ja tyhjän päälle hän ei todellakaan jäänyt. Minä todellakin osallistuin kotitöihin ja hoidin lasta niin paljon kuin vain ehdin, ja yritin hoitaa parisuhdetta, mutta jos toista ei käytännössä kotona näe samaan aikaan, niin voiko silloin enää puhua edes parisuhteesta. Sanomattakin selvää lienee että kaikenlainen seksi ja läheisyys oli myös täysin kuollut.
-Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, nainen ei tuntunut kunnioittavan minua miehenä, aviopuolisona ja perheen päänä enää pätkääkään, vaikka tein kaikkeni perheen ja suhteen eteen. Jos ex-vaimo tosiaan vie uhkauksensa loppuun ja huoltajuutta aletaan selvittelemään, niin eihän siinä auta muu kuin luottaa siihen, että oikeus voittaa. Vaikka tuskimpa naisen kotkotukset siihen loppuvat...
-Aloittaja
Oletpas ehtiväistä sorttia. Teidän yhteinen lapsi sen ex-vaimon kanssa on vasta vuoden ja sinä olet täydessä sodankäynnissä lapsesi äidin kanssa. Kertoo jotain myös sinusta. Yksinhuoltajuus myönnetään hänelle helposti, jos oikeus katsoo sen olevan lapsen etu. Lasta harvemmin otetaan pois äidiltään kuin hyvin painavista syistä. Pääset maksamaan elatusta ja voit jatkaa treffailua sen yh:n kanssa.
Nykyään ei kyllä yksinhuoltajuutta myönnetä helposti kenellekään! Lähihuoltajuus on eri asia, sen saa äiti helpommin, kun lapsi on noin pieni.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että vaimosi on ollut suhteessa liian kovilla, ja tarvinnut välillä lapsivapaata aikaa. Mainostat lainanmaksua jonain saavutuksena, mutta kaikki on ollut sinun nimissäsi ja vaimo on menettänyt jopa asunnon erossa. Esiinnyt jonain sankarina, jolla nyt vaan on ihan täyshullu ex. Mieti.
Vaimo varmaan syöttänytkin tuon porsaan, ukko vaatinut varmaan lapsilisiä omalle tilille. no ainakin vaimo ja varmaan lapsikin on joutunut maksamaan vuokraa.
Naisten solidaarisuutta nuo jutut vain ovat. Missä se vaimo luuhasi, kun jätti sinut yksin lapsen kanssa kotiin? Ei suinkaan ollut sivusuhdetta? Nyt on sitten huono omatunto ja mustasukkainen, kun exä on käynyt jonkun muun naisen kanssa kahvilla. Jotkut naiset ovat sitten käsittämättömiä pakkauksia. Haluavat kyllä kahmia kaiken itselleen, mutta eivät hoida suhteen omaa osuuttaan. Sanon näin, vaikka olen itsekin nainen, tosin aika paljon enemmän elämää nähnyt.
Ja saihan se vaimo samaan aikaan asua vuosikaudet ilmaiseksi talossa, ja sillä säästää itse asuinkustannuksissa. Maksoimme ainoastaan sähkön, veden ja muut juoksevat kulut puoliksi, mutta lainan, korot, verot ja remontit olen maksanut tietysti itse. Kun vaimo jäi äitiyslomalle niin otin päävastuun kaikista kuluista, ruokaostoksista, lapsen tarvikkeista, kaikista. Kun vaimo palasi töihin, kulut tietenkin tasaantuivat. Silloin kun ostin talon, emme olleet vielä naimisissa, eikä vaimo ollut saanut perintöään. Minulla taas oli mahdollisuus ja luottokykyä ottaa laina, joten ostin talon yksin. Se taas on toissijainen asia tässä sopassa.
Nainen ei itse ollut valmis tekemään töitä suhteen eteen, ja kun minä kyllästyn kämppiksinä olemiseen, niin sekään ei käy. Minä hoidin osuuteni ja enemmänkin kotitöistä, yritin muistaa vaimoa arjessa pienillä teoilla ja sanoilla ja mahdollistin vaimolle myös omaa aikaa. Vaimo vaan sitten otti sitä omaa aikaa niin paljon, ettei meille jäänyt yhteistä aikaa enää lainkaan, ja jos oli kotona samaan aikaan, kommunikoi lähinnä tiuskimalla ja sättimällä. Jos yritin mennä viereen kun katsoi esim. tv:tä, ajoi pois tai meni itse karkuun.
Mielestäni suhteessa ei tule roikkua lapsen takia, jos itse ei ole onnellinen. Olen kuitenkin halukas hoitamaan lasta vaikka kokonaan yksin, en aio jättää koko hommaa naisen vastuulle. Enemmänkin pelottaa se, jos nainen hommaa keinolla millä hyvänsä yksinhuoltajuuden, tai jatkaa kiristämistä ja piinaamista. Eihän tämä ole kivaa kenellekään. Elatusmaksuja en myöskään pelkää, olen lapsen halunnut tähän maailmaan ja kunnialla ja rakkaudella hänestä huolehdin.
Harkinta-ajallahan tässä vasta ollaan, ja vaimo kuvittelee kai että tässä vielä jotain harkitaan. Minulle hän on kuitenkin jo ex. Miten siitä upeasta elämäni naisesta tulikin yhtäkkiä täysi hirviö...
- Aloittaja
Mulla olis samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Minä elätin perhetta ja maksoin asumiseen liittyvät kuuluvat selkeästi suuremmalla osuudella. Jossain vaiheessa vaimo sitten kyllästyi ilmeisesti lapsiperheen elämään ja koko ajan piti olla menossa kavereiden kanssa, bilettämässä yms. Lisäksi kotona alkoi jatkuva motkottaminen ja vähättely. Rahaa olisi pitänyt tienata koko ajan enemmän, mutta ex-vaimoa ei työnteko juuri kiinnostanut. Erohan siitä lopulta tuli kun sanoin etten voi jatkaa näin. Silloin oletin että olisi menty eksän kanssa pariterapiaan ja yritetty selvittää ongelmat, mutta tämä päättikin haluavansa erota. Sitten kun ero tuli voimaan niin parin kuukauden päästä otti jonkun lähes tuntemattoman äijän uudeksi elättäjäksi ja perhearjen jakajaksi. Sääliksi käy lapsia.
Nämä miesvinkujat on niin last season, kukaan ei usko. Kuvittelee, että omakotitalollaan kuittaa kaiken.
Kunnioittanut?