Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimo on ihan hullu
05.07.2016 |
Olen 30-vuotias mies, ja erottiin hiljattain vaimon kanssa. Olimme 5 vuotta naimisissa ja meillä on 1-vuotias yhteinen lapsi. Lapsen syntymän jälkeen suhteemme muuttui ihan täysin. Naisesta tuli kiukkuinen ja tiuskiva, eikä hän tuntunut kunnioittavan minua enää yhtään. Kävin töissä, toin leivän pöytään ja lyhensin asuntolainaa, osallistuin kotitöihin ja hoidin lasta kotona ollessani. Sen sijaan, että olisimme viikonloppuina ja isyysvapaillani viettäneet yhteistä aikaa perheenä, häipyi vaimo aina jonnekin ja jätti minut kahdestaan lapsen kanssa. Meistä tuli kämppiksiä, joilla oli yhteinen lapsi.
Yritin puhua vaimolle suhteestamme, ehdotin jopa pariterapiaa mutta vaimo ei suostunut edes keskustelemaan. Siksi otin eron. Vaimo ei olisi halunnut erota, mutta ei ollut myöskään valmis tekemään suhteellemme mitään. Hänen mielestään kaikki oli hyvin. Talo ja laina oli minun nimissäni, joten vaimo muutti siitä lopulta pois.
Nyt ex-vaimo oli kuullut jostain, että olin käynyt yhden meidän lapsen hoitokaverin äidin (yh) kanssa kahvilla ja siitäkös hän suuttui. On alkanut siitä lähtien pommittaa viesteillä ja vannoo rakkautta ja vaatii palaamaan yhteen. On myös alkanut kiristää lapsen huoltajuudella, ja aikoo hankkia yksinhuoltajuuden, jos en ota häntä takaisin. Lapsi oli viikonloppuna minulla, ja opettelee parhaillaan kävelemään. Lapsi sitten kaatui kesken harjoitustensa ja kolhaisi hieman niin että otsaan tuli mustelma. Ei kuitenkaan lyönyt päätään niin pahasti, että olisi pitänyt lähteä päivystykseen, ja kerroin vaimolle tilanteesta kun haki lapsen. Nyt oli ottanut mustelmasta kuvia ja meinasi toimittaa ne jonnekin eteenpäin syyttäen, että olen pahoinpidellyt lasta.
Mitähän tässäkin nyt sitten kannattaisi tehdä?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, pakko palata vielä kommentoimaan aiheeseen tilannepäivitystä. Sain nimittäin äsken melko kummallisen puhelinsoiton lapsen tarhakaverin äidiltä, sanotaan vaikka Hannalta ettei mene liian sekavaksi, - juuri siltä, kenen kanssa kävin kerran kahvilla. Olivat sattuneet ex-vaimoni kanssa yhtä aikaa hakemaan lapsia tarhasta tänään, ja siitäkös oli soppa syntynytkin. (Ovat siis molemmat lapset päiväkodissa nyt heinäkuussa, kun sekä minulla, että ex-vaimollani on töitä, samoin Hannalla, ja ei ole muuta hoitopaikkaa. Oma päiväkoti sattuu olemaan se päivystävä.) Ex-vaimoni oli ripittänyt tämän Hannan päiväkodin pihalla ja haukkunut perheenrikkojaksi. Kuulemassa oli ollut työntekijöitä, lapsia sekä pari muuta vanhempaa. Hanna oli jäänyt melko sanattomaksi tilanteessa, ja soitti minulle nyt ihmeissään, kun ei Hannalla ollut mitään tekemistä eromme kanssa. Nyt sitten pitäisi varmaan soittaa eksälle ja selvitellä asiaa, olisiko kellään viisaita sanoja?
-Aloittaja
Hei aloittaja - tarkistas nyt vielä se lelu sieltä pöksyistäs. Ei mies ole tuollainen juoruakka "päivittäjä". Ja huh huh. Ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, pakko palata vielä kommentoimaan aiheeseen tilannepäivitystä. Sain nimittäin äsken melko kummallisen puhelinsoiton lapsen tarhakaverin äidiltä, sanotaan vaikka Hannalta ettei mene liian sekavaksi, - juuri siltä, kenen kanssa kävin kerran kahvilla. Olivat sattuneet ex-vaimoni kanssa yhtä aikaa hakemaan lapsia tarhasta tänään, ja siitäkös oli soppa syntynytkin. (Ovat siis molemmat lapset päiväkodissa nyt heinäkuussa, kun sekä minulla, että ex-vaimollani on töitä, samoin Hannalla, ja ei ole muuta hoitopaikkaa. Oma päiväkoti sattuu olemaan se päivystävä.) Ex-vaimoni oli ripittänyt tämän Hannan päiväkodin pihalla ja haukkunut perheenrikkojaksi. Kuulemassa oli ollut työntekijöitä, lapsia sekä pari muuta vanhempaa. Hanna oli jäänyt melko sanattomaksi tilanteessa, ja soitti minulle nyt ihmeissään, kun ei Hannalla ollut mitään tekemistä eromme kanssa. Nyt sitten pitäisi varmaan soittaa eksälle ja selvitellä asiaa, olisiko kellään viisaita sanoja?
-Aloittaja
Hei aloittaja - tarkistas nyt vielä se lelu sieltä pöksyistäs. Ei mies ole tuollainen juoruakka "päivittäjä". Ja huh huh. Ei kiinnosta.
Amen! A.p on joku narsisti akka..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vaimo ei halunnut sinun hakevan onnellisuuttasi vaan olevan aviomies vaikkei se tuntuisikaan niin mukavalta. Sinänsä ihmettelen itsekin hiukan, että millainen nainen on onnellinen, kun toinen kokee tilanteen vaikeaksi? Että mikä oikeus hänellä oli päättää että mä menen nyt sinne ja tonne, vaikkei mies hyvin voikaan? Olisi nyt edes lähtenyt sinne pariterapiaan.
t.nainen"Niin myötä kuin vastamäessä a.p". "In signes and in health"..
Kuulostat itsekkäälle paskiaiselle, mutta se on vain mun mielipiteeni..Siis tämä on minun kommenttini. Minä vai ap itsekäs? Millä perusteella?
Joo ja please. Älkää siteeraatko englantia, jos ette sitä osaa.
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies lähtee kävelemään, kun lapsi on 1-vuotias? Niinpä.
Semmoinen jota on kaltoin kohdeltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vaimo ei halunnut sinun hakevan onnellisuuttasi vaan olevan aviomies vaikkei se tuntuisikaan niin mukavalta. Sinänsä ihmettelen itsekin hiukan, että millainen nainen on onnellinen, kun toinen kokee tilanteen vaikeaksi? Että mikä oikeus hänellä oli päättää että mä menen nyt sinne ja tonne, vaikkei mies hyvin voikaan? Olisi nyt edes lähtenyt sinne pariterapiaan.
t.nainen"Niin myötä kuin vastamäessä a.p". "In signes and in health"..
Kuulostat itsekkäälle paskiaiselle, mutta se on vain mun mielipiteeni..Siis tämä on minun kommenttini. Minä vai ap itsekäs? Millä perusteella?
Joo ja please. Älkää siteeraatko englantia, jos ette sitä osaa.
Säkö sen kiellät? En ajatellut totella kuitenkaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei skitso ämmä a.p! Mun mies koittaa lähes joka yö selkään ja monesti sinne pääseekin.
Mut hei, kiva kun olet noin huolissas meidän seksielämästä! ;)
Miten oma seksielämä?
Ei taida toimia, kun noin kiukuttaa.
Kaikki äidit tietää kuinka koville äiti joutuu, varsinkin ensimmäisen vuoden aikana, mutta voi voi ja ynf ynf, kun mies joutuu jossainkohtaa joustamaan, niin voi voi. Lapsiko se mies olikin!?
Mun mies onneksi on mies, mutta näitä juttuja kun lukee, miettii että: Miksi te naiset teette lapsia tuollaisten henkisesti keskenkasvuisten koltiaisten kanssa!? Ei noin..
Olette te jotkut naiset vähän hölmöjä kyllä. Silti sympatiat teille..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakokemus: exän ex-vaimo oli ihan hullu. Exvaimoa ei miellyttänyt että hänen exänsä oli tavannut kultakimpaleen ja että mies oli onnellinen. Ei käynnyt ollenkaan. Niitä mustasukkaisia soittoja, joilla ei mieheltä saanut huomiota, eikä miestä takaisin pompoteltavaksi. Mies oli kuitenkin erittäin välittävä ja huippuisä heidän yhteiselle lapselleen. Mutta ei, sillä ei ollut merkitystä. Vain sillä, että ex-vaimon olisi pitänyt omistaa edelleen miehensä. Vaimo otti pelinappulan kentälle, heidän yhteisen lapsensa. Sairainta peliä, mitä ikinä naiselta olet nähnyt, piilossa. Ulkopuolisten edessä eri näytelmä. Hullu akka, jolle lapsi ei ollut oma lapsi, kun omat itsekkäät tarpeet kumpusivat katkeruuden alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tämä sotahan onkin minun syyni. Minä kun haluan olla onnellinen ja samaan aikaan olla isä lapselleni. Ehkä myös jatkaa elämääni, kun ei tarvitse katsella kotona mököttävää lahnaa. En halua sotia eksäni kanssa, mutta empä ole juuri tässä ketjussa saanut rakentavia vinkkejä, kuinka hoitaa tilanne. Ajattelin, että naisvaltaiselta palstalta niitä saattaa löytyä, mutta ilmeisesti porukka täällä on yhtä hullua kuin ex-vaimoni. Vanhemmuus ei lopu, kun lapsi täyttää 18 vuotta, mutta ainakaan sitten minun ei tarvitse olla eksään missään tekemisissä lapsen asioiden tiimoilta.
-Aloittaja
Raskaus ja synnytys ovat monille naisille iso kuormitus, henkisesti ja fyysisesti.
Olette ehtineet erota ennen lapsen 1-vuotissynttäreitä. Tarkoittaa siis sitä että olet jättänyt puolisosi ennen kuin hän on palautunut entiselleen.
Minulla kesti palautuminen normaaliin ekan lapsen syntymästä lähes kolme vuotta. Olen seurannut ihan samaa kaavaa kavereissani: seksi ei vain imetysaikana nappaa, oli syy sitten hormonit tai se että lapsi on koko ajan iholla eikä muu kontakti niin kiinnosta.
Onhan se hirveää että menettää puolisonsa kolmeksi vuodeksi - mutta minusta naisena on hirveämpää se miten paljon ensimmäistä lastaan tekevältä naiselta vaaditaan: oman pikku parasiitin kasvatus kehon sisällä 9kk, kivulla ulos työntäminen, toipumisaika max. pari kuukautta ja sitten täyspainoinen parisuhde ja kiintymyssuhde lapseen.
Ei mikään ihme että monet masentuvat, koska naiselle tuo diili on silkkaa paskaa. Ja se että omalta puolisolta ei irtoa juurikaan ymmärrystä, vaan elämä kaatuu raskaudesta erokriisiin...
Pikku vinkki: exäsi reaktio on todella helppo ymmärtää.
Niin, ja välinpitämätön, miehensä unohtaneen puolison loputon passaaminen, tukeminen ja elättäminen on sitten hyvä diili? Ei puolisoa saa "menettää", eli laiminlyödä missään vaiheessa, tämän pitäisi mielestäni olla itsestäänselvää. Mutta eipä ainakaan suomessa ole.
Jos mies unohtuu kokonaan lapsen takia, et ole vaimo, olet vaan äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten saisit multa ap teetä ja sympatiaa mutta lapsi vasta yhden vuoden? Eihän siihen mennessä kaikki ole edes ehtineet palautua raskaudesta hormoneineen. Olisi ollut ihan eri jos lapsi olisi ollut 5 tms. Vahvasti veikkaan syn.jälk.mas, identiteettikriisiä tms ei-normitilaa.
Lähestulkoon aina löytyy elämässä joku voimia vaativa kriisi, jolla selittää huono tai itsekäs käytös. Mutta jos kieltäytyy keskustelemasta eikä hakeudu hoitoon, ei tilanteeseen ole parannusta odotettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Aika nopeasti vedit johtopäätöksen, että vaimo "ei halua panostaa parisuhteeseen". Kun lapsi on noin pieni ja äiti on häneen sidottu koko ajan, on luonnollista hamuta myös lapsivapaata aikaa. Kuinka paljon sitä kukin tarvitsee, on yksilöllistä. Tilanne olisi hyvinkin saattanut muuttua ajan kanssa tasaisemmaksi. Miksi pitää heti erota, kun elämässä tulee erilainen vaihe?
Itse taas pidän hienona, että ap:lla on rohkeutta tehdä kipeä ratkaisu jo nyt.
Meillä oli jo ekan lapsen jälkeen sama tilanne. Itse halusin ymmärtää ja yrittää vielä kun onhan se pikkulapsiaika niin rankkaa. Nyt on sitten jo kolme lasta, isompi talo ja laina, mutta mikään ei ole muuttunut, vaikka lapsetkin ovat jo koulussa. Nyt on vaan vielä enemmän "syitä" jatkaa yhdessä ja odottaa sitä parempaa huomista. Se mitä lapset ovat tästä saaneet on parempi elintaso, huono/kylmä parisuhteen malli ja huonotuuliset vanhemmat.
Miksi niin monet naiset ottavat eron, kun lapset ovat muuttaneet kotoa? Sekin on vain vähän erilainen elämänvaihe. Voisivat hekin vaan purraan hammasta ja jatkaa yhdessä eteenpäin puskemista. Vaikka sitten läpi sen harmaan kiven. Kyllä se autuaampi huominen vielä koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosi ei tajunnut tai ei jaksanut reagoida ajoissa. Hänen näkökulmastaan hylkäsit hänet ja lapsen emotionaalisesti todella herkässä paikassa. Itse olin synnytyksen jälkeen 1,5 vuotta ihan romuna hormonaalisista syistä. Sitten kun kierto palautui ja kroppa toimia, myös mieliala normalisoitui.
Kun vasta hyvin vähän aikaa erosta olit ulkona jonkun muun kanssa, exäsi todennäköisesti tajusi, että ero on totta. Itsekin sanoit, että luulee vissiin kyseessä olevan harkinta-aika. Toisaalta tää "Hanna" on hirveän helppo kohde syytöksille, koska se antaisi selkeän syyn erolle jos sulla olisi ollut toinen nainen. Exäsi reaktio sinänsä on ymmärrettävä vaikka ei se siitä hyväksyttävämpää tee.
Noin pienen lapsen kohdalla voi olla äidille todella raastavaa olla erossa, ihan hormonaalisistakin syistä ja on siksi ylisuojeleva ja mielialat vaihtuu.
Mun mies jäi kiinni viestittelystä toisen naisen kanssa kun lapsi oli 11kk. Mä muistan kuinka vihainen olin siitä, että olin todella yrittänyt tsempata ja tehnyt parhaani niillä voimavaroilla mitkä mulla oli, mutta en vaan jaksanut panostaa enempää. Aina kun oli vapaata, halusin pois kotoa koska olin siellä niin hirveän paljon. En osannut rentoutua jos lapsi oli lähellä vaikka toinen olisikin ollut siinä sitä hoitamassa. En jaksanut läheisyyttä yhtään, koska lapsi imi musta kaiken mitä sitä oli tarjolla. Seksi sattui liukkareista huolimatta 1,5 vuotta synnytyksestä. Olin varmasti raskas kumppani, mutta en kyennyt enempään. Ajatuskin jostain pariterapiasta oli ihan utopistinen kun en jaksanut mennä edes hammaslääkäriin ja siellä nyt sentään vaan maataan suu auki. Kaiken tämän sanoinkin miehelle ja asiasta päästiin yli. Jos se olisi siinä tilanteessa vaan lähtenyt, olisin todennäköisesti ollut ihan hirveän katkera, vaikka mun kanssa tuskin oli helppoa siinä vaiheessa olla. Ja varmasti käyttäytynyt samalla tavalla tai vielä hullummin kuin exäsi nyt.
Teiltä jostain syystä katkesi keskustelyhteys täysin, mutta eikö mitään mahdollisuutta olisi yrittää vielä? Jos vaikka nyt menisitte sinne pariterapiaan? Siellä voi käydä myös lupaamatta jatkoa suhteelle, eli käydä läpi eroa ammattilaisen voimin.
Vierailija kirjoitti:
Omakokemus: exän ex-vaimo oli ihan hullu. Exvaimoa ei miellyttänyt että hänen exänsä oli tavannut kultakimpaleen ja että mies oli onnellinen. Ei käynnyt ollenkaan. Niitä mustasukkaisia soittoja, joilla ei mieheltä saanut huomiota, eikä miestä takaisin pompoteltavaksi. Mies oli kuitenkin erittäin välittävä ja huippuisä heidän yhteiselle lapselleen. Mutta ei, sillä ei ollut merkitystä. Vain sillä, että ex-vaimon olisi pitänyt omistaa edelleen miehensä. Vaimo otti pelinappulan kentälle, heidän yhteisen lapsensa. Sairainta peliä, mitä ikinä naiselta olet nähnyt, piilossa. Ulkopuolisten edessä eri näytelmä. Hullu akka, jolle lapsi ei ollut oma lapsi, kun omat itsekkäät tarpeet kumpusivat katkeruuden alta.
Että tällaista kuuluu taas sinne sun päänsisäiseen laalaamaahan tänään.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi soittaisin eksälle, että tämä on kuitenkin loppupeleissä meidän asiamme, ja Hanna on tässä vain sijaiskärsijä, joka sai syyttä suotta lokaa niskaansa. Niin, olemme käyneet kerran kahvilla. Mielestäni kahvilla voi käydä ystävänkin kanssa. Ehkä tosiaan alan keräämään näitä viestejä ja haen itse sitä yksinhuoltajuutta, jos meno ei muutu. Eiköhän tuolle hullulle jonkin diagnoosin saa...
-Aloittaja
No en soittaisi, antaa Hannan elää ja puolustaa omaa elämäänsä ihan itse. Vaikka onkin syytön. Tuskin se häneen edes niin sattui, syyttömään. Ja jos sattui, niin tuskinpa asiaa auttaa se, että sä soitat vaimollesi. Joka saa sinun puhelusta vain lisää kierroksia haukkua ihan kenet tahansa, eli sen Hannankin taas.
Jos teillä ei ollut ennen näiden kahden naisen kilahdustakaan mitään mitä piti soittaa ja selvittää, niin ei sitä teillä ole edelleenkään. Soita mieluummin vaikka sille Hannalle tai ihan kenelle tahansa, joka haluaa olla sinun kanssasi.
Onneks mä olen mieheni huomioon ottava kultakimpale, niin ei tarvitse tästä syyllistyä. ;)
Ei toimi narsistin henkisellä väkivallalla, henkisen yliotteen ottamisyritys. Kun ei ole mitään pelättävää..
"Jos olet se, jolla on hyvä sydän. Olet se, jota elämä kantaa. Se on luonnonlaki." Kultaseni, puss puss ;)
Vierailija kirjoitti:
Hei skitso ämmä a.p! Mun mies koittaa lähes joka yö selkään ja monesti sinne pääseekin.
Mut hei, kiva kun olet noin huolissas meidän seksielämästä! ;)
Miten oma seksielämä?
Ei taida toimia, kun noin kiukuttaa.
Tuli mielikuva miehestäs että sulla on siellä sellainen norsu, joka kiipeää yöllä selkääsi... Voi sua parkaa :D
Vierailija kirjoitti:
Niin, nainen ei tuntunut kunnioittavan minua miehenä, aviopuolisona ja perheen päänä enää pätkääkään, vaikka tein kaikkeni perheen ja suhteen eteen. Jos ex-vaimo tosiaan vie uhkauksensa loppuun ja huoltajuutta aletaan selvittelemään, niin eihän siinä auta muu kuin luottaa siihen, että oikeus voittaa. Vaikka tuskimpa naisen kotkotukset siihen loppuvat...
-Aloittaja
Se että koet olleesi "perheen pää" kertoo kaiken tarvittavan suhteestanne. Onnea exällesi eroon ja toivottavasti löytää miehen, joka kunnioittaa häntä.
Varaa aika lastenvalvojalta heti. Kun tilanne on noin tulehtunut, ei kannata keskenään vanhempien pelleillä. Lapsen etu on molemmat vanhemmat. Älä välitä ex-vaimon kiristämisyrityksistä.
Voi olla että vaimosi sairastui synnytyksen jälk. masennukseen? Joten olisi kannattanut yrittää terapiaa tai ko. äidin hoitamista ennen lopullista eroa. Mutta jos yritit, niin minkäs teet kun toista ei voi hoitoon täällä Suomessa pakottaa. Luulen, että lapsi kärsii äitinsä luona.
T. Synnytyksen jälk. masennuksen läpikäynyt perhe. Nyt meillä on hyvä vointi ja useampi lapsi. (Kirjoitin perhe, enkä MINÄ, sillä kokemus vaikuttaa koko perheeseen joka tulee hoitaa, ei vain äiti.)
Vierailija kirjoitti:
Ja saihan se vaimo samaan aikaan asua vuosikaudet ilmaiseksi talossa, ja sillä säästää itse asuinkustannuksissa. Maksoimme ainoastaan sähkön, veden ja muut juoksevat kulut puoliksi, mutta lainan, korot, verot ja remontit olen maksanut tietysti itse. Kun vaimo jäi äitiyslomalle niin otin päävastuun kaikista kuluista, ruokaostoksista, lapsen tarvikkeista, kaikista. Kun vaimo palasi töihin, kulut tietenkin tasaantuivat. Silloin kun ostin talon, emme olleet vielä naimisissa, eikä vaimo ollut saanut perintöään. Minulla taas oli mahdollisuus ja luottokykyä ottaa laina, joten ostin talon yksin. Se taas on toissijainen asia tässä sopassa.
Nainen ei itse ollut valmis tekemään töitä suhteen eteen, ja kun minä kyllästyn kämppiksinä olemiseen, niin sekään ei käy. Minä hoidin osuuteni ja enemmänkin kotitöistä, yritin muistaa vaimoa arjessa pienillä teoilla ja sanoilla ja mahdollistin vaimolle myös omaa aikaa. Vaimo vaan sitten otti sitä omaa aikaa niin paljon, ettei meille jäänyt yhteistä aikaa enää lainkaan, ja jos oli kotona samaan aikaan, kommunikoi lähinnä tiuskimalla ja sättimällä. Jos yritin mennä viereen kun katsoi esim. tv:tä, ajoi pois tai meni itse karkuun.
Mielestäni suhteessa ei tule roikkua lapsen takia, jos itse ei ole onnellinen. Olen kuitenkin halukas hoitamaan lasta vaikka kokonaan yksin, en aio jättää koko hommaa naisen vastuulle. Enemmänkin pelottaa se, jos nainen hommaa keinolla millä hyvänsä yksinhuoltajuuden, tai jatkaa kiristämistä ja piinaamista. Eihän tämä ole kivaa kenellekään. Elatusmaksuja en myöskään pelkää, olen lapsen halunnut tähän maailmaan ja kunnialla ja rakkaudella hänestä huolehdin.
Harkinta-ajallahan tässä vasta ollaan, ja vaimo kuvittelee kai että tässä vielä jotain harkitaan. Minulle hän on kuitenkin jo ex. Miten siitä upeasta elämäni naisesta tulikin yhtäkkiä täysi hirviö...
- Aloittaja
Ihan itse taisit hirviösi luoda
Hah hah, no et kyllä saa, etkä saa huoltajuuttakaan! :D
Hyvä ja huolehtiva äiti. Oli huolissaan, ettet sä hemmetin pippelimies huolimattomuuttas aiheuttanut tuota kopsua.
Noita sattuu, kun lapsi alkaa nousta ylös sieltä lattiatasosta, mutta tuossavaiheessa hormoonit on vielä monilla sekaisin ja monilla äideillä on todella kova suojeluvietti poikastaan kohtaan. Sillä ei ole järjen kanssa tekemistä.. :D