Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimo on ihan hullu
05.07.2016 |
Olen 30-vuotias mies, ja erottiin hiljattain vaimon kanssa. Olimme 5 vuotta naimisissa ja meillä on 1-vuotias yhteinen lapsi. Lapsen syntymän jälkeen suhteemme muuttui ihan täysin. Naisesta tuli kiukkuinen ja tiuskiva, eikä hän tuntunut kunnioittavan minua enää yhtään. Kävin töissä, toin leivän pöytään ja lyhensin asuntolainaa, osallistuin kotitöihin ja hoidin lasta kotona ollessani. Sen sijaan, että olisimme viikonloppuina ja isyysvapaillani viettäneet yhteistä aikaa perheenä, häipyi vaimo aina jonnekin ja jätti minut kahdestaan lapsen kanssa. Meistä tuli kämppiksiä, joilla oli yhteinen lapsi.
Yritin puhua vaimolle suhteestamme, ehdotin jopa pariterapiaa mutta vaimo ei suostunut edes keskustelemaan. Siksi otin eron. Vaimo ei olisi halunnut erota, mutta ei ollut myöskään valmis tekemään suhteellemme mitään. Hänen mielestään kaikki oli hyvin. Talo ja laina oli minun nimissäni, joten vaimo muutti siitä lopulta pois.
Nyt ex-vaimo oli kuullut jostain, että olin käynyt yhden meidän lapsen hoitokaverin äidin (yh) kanssa kahvilla ja siitäkös hän suuttui. On alkanut siitä lähtien pommittaa viesteillä ja vannoo rakkautta ja vaatii palaamaan yhteen. On myös alkanut kiristää lapsen huoltajuudella, ja aikoo hankkia yksinhuoltajuuden, jos en ota häntä takaisin. Lapsi oli viikonloppuna minulla, ja opettelee parhaillaan kävelemään. Lapsi sitten kaatui kesken harjoitustensa ja kolhaisi hieman niin että otsaan tuli mustelma. Ei kuitenkaan lyönyt päätään niin pahasti, että olisi pitänyt lähteä päivystykseen, ja kerroin vaimolle tilanteesta kun haki lapsen. Nyt oli ottanut mustelmasta kuvia ja meinasi toimittaa ne jonnekin eteenpäin syyttäen, että olen pahoinpidellyt lasta.
Mitähän tässäkin nyt sitten kannattaisi tehdä?
Kommentit (142)
Voi kun olisikin provo... Yritinhän minä vaimon kanssa keskustella ja jopa sinne pariterapiaankin menoa ehdotin. Yhtä lailla se lapsen saaminen on miehelle uusi tilanne ja suuri muutos, paljon opeteltavaa ja suuri vastuu. Ehkä minulla sitten oli liian ruusuiset kuvat siitä, että minulla olisi lapsen saanninkin jälkeen vielä parisuhde ja vaimo, jonka kanssa voisimme tehdä asioita pariskuntana kuten ennenkin- esim. käydä kävelyllä, katsella iltaisin typeriä elokuvia, hieroa toistemme niskoja, tehdä silloin tällöin jotain erityisempää ruokaa... En odottanutkaan, että pääsisimme joka viikonloppu kylpylälomille, luxushotelleihin tai viiden tähden ravintoloihin syömään, eikä elämämme ollut ennen lasta muutenkaan sellaista. Mutta jos kaikki arjenkin yhteiset jutut katoaa niin mitä silloin jää?
Jaksan ihmetellä, miten jonkun mielestä voi olla ymmärrettävä tai hyväksyttävä reaktio kiristää yhteenpaluuta lapsen huoltajuudella ja perättömällä rikosilmoituksella. Vielä ei ole nainen vienyt uhkauksiaan eteenpäin, mutta innolla odotan milloin tulee soitto poliisilta tai sosiaalityöntekijältä...
- Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh, pakko palata vielä kommentoimaan aiheeseen tilannepäivitystä. Sain nimittäin äsken melko kummallisen puhelinsoiton lapsen tarhakaverin äidiltä, sanotaan vaikka Hannalta ettei mene liian sekavaksi, - juuri siltä, kenen kanssa kävin kerran kahvilla. Olivat sattuneet ex-vaimoni kanssa yhtä aikaa hakemaan lapsia tarhasta tänään, ja siitäkös oli soppa syntynytkin. (Ovat siis molemmat lapset päiväkodissa nyt heinäkuussa, kun sekä minulla, että ex-vaimollani on töitä, samoin Hannalla, ja ei ole muuta hoitopaikkaa. Oma päiväkoti sattuu olemaan se päivystävä.) Ex-vaimoni oli ripittänyt tämän Hannan päiväkodin pihalla ja haukkunut perheenrikkojaksi. Kuulemassa oli ollut työntekijöitä, lapsia sekä pari muuta vanhempaa. Hanna oli jäänyt melko sanattomaksi tilanteessa, ja soitti minulle nyt ihmeissään, kun ei Hannalla ollut mitään tekemistä eromme kanssa. Nyt sitten pitäisi varmaan soittaa eksälle ja selvitellä asiaa, olisiko kellään viisaita sanoja?
-Aloittaja
Kannattais ap alkaa jo harkitseen, et hakisit yksinhuoltajuutta...
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestänne todellakin sellainen parisuhde ok, että toinen ei enää lainkaan arvosta toista, ei ole yhteistä aikaa eikä aikaa edes yhdessä perheenä? Meillä oli tosiaan avioehto, mutta lähinnä vaimon takia- hänellä on paljon perintönä tullutta omaisuutta, ja tyhjän päälle hän ei todellakaan jäänyt. Minä todellakin osallistuin kotitöihin ja hoidin lasta niin paljon kuin vain ehdin, ja yritin hoitaa parisuhdetta, mutta jos toista ei käytännössä kotona näe samaan aikaan, niin voiko silloin enää puhua edes parisuhteesta. Sanomattakin selvää lienee että kaikenlainen seksi ja läheisyys oli myös täysin kuollut.
-Aloittaja
Ikäväähän tuollainen on, mutta kun perheessä on alle 2-vuotiaita lapsia, niin aika paljon asioita kannattaisi katsoa sormien läpi (ei väkivaltaa, pettämistä ym. mutta kyllä yhteisen ajan puutetta, toisen väsymystä jne.). Vauva-taaperoaika on poikkeustilanne, etenkin esikoisen kanssa, eikä sen perusteella kannata tehdä isoja päätöksiä. Ja jos exäsi oli hoitovapaalla niin ihan normaalia että maksoit lainaa (etenkin jos se oli sinun nimissäsi kuten myös talo) ja hoidit lasta iltaisin. Yhden taaperon kanssa kotona voi seinät kaatua päälle. En siis ole niin varma siitä, että exäsi oli mahdoton puoliso ja eronne välttämätön.
Mutta tehty mikä tehty, nyt siis eteenpäin...exäsi voi olla aivan ymmärrettävästi huolissaan pienestä taaperostaan, ja voi ylireagoida sen takia tuohon mustelmaan. Yritä pysyä rauhallisena ja asettua hänen asemaansa, ja selittää mitä tapahtui. Älä ylireagoi takaisin. Lapsen kannalta on ehdottomasti parempi, mitä paremmissa väleissä pysytte. Jos hän vie asian eteenpäin niin selitä viranomaisille miten tilanne meni, en usko, että siitä seuraa mitään.
Miksi ihmeessä soittaisit exällesi tuosta Hannan ja hänen välienselvittelystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono palstavalinta miehelle avautua. Suurin osa täällä katkeria mammoja. Tietenkin mies voi olla hyvä ja nainen huono. Ei kaikki valitse luusereita. Tallenna kaikki viestit exältäsi! Mikään ei ole pahempaa kuin pimahtanut nainen. N31
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vaimo ei halunnut sinun hakevan onnellisuuttasi vaan olevan aviomies vaikkei se tuntuisikaan niin mukavalta. Sinänsä ihmettelen itsekin hiukan, että millainen nainen on onnellinen, kun toinen kokee tilanteen vaikeaksi? Että mikä oikeus hänellä oli päättää että mä menen nyt sinne ja tonne, vaikkei mies hyvin voikaan? Olisi nyt edes lähtenyt sinne pariterapiaan.
t.nainen
"Niin myötä kuin vastamäessä a.p". "In signes and in health"..
Kuulostat itsekkäälle paskiaiselle, mutta se on vain mun mielipiteeni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisvaltaisella palstalla mies on syyllinen kunnes toisin todistetaan.
Miksi se ämmä piti olla juuri joku tuttu ja vielä pahinta: Lapsen tarhakaverin äiti. Vittu sä olet a.p luuseri! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan hullulta tuo eksäs vaikuttaa, mutta taitaisi sinullakin olla peiliin katsomisen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vaimo ei halunnut sinun hakevan onnellisuuttasi vaan olevan aviomies vaikkei se tuntuisikaan niin mukavalta. Sinänsä ihmettelen itsekin hiukan, että millainen nainen on onnellinen, kun toinen kokee tilanteen vaikeaksi? Että mikä oikeus hänellä oli päättää että mä menen nyt sinne ja tonne, vaikkei mies hyvin voikaan? Olisi nyt edes lähtenyt sinne pariterapiaan.
t.nainen"Niin myötä kuin vastamäessä a.p". "In signes and in health"..
Kuulostat itsekkäälle paskiaiselle, mutta se on vain mun mielipiteeni..
Siis tämä on minun kommenttini. Minä vai ap itsekäs? Millä perusteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi soittaisin eksälle, että tämä on kuitenkin loppupeleissä meidän asiamme, ja Hanna on tässä vain sijaiskärsijä, joka sai syyttä suotta lokaa niskaansa. Niin, olemme käyneet kerran kahvilla. Mielestäni kahvilla voi käydä ystävänkin kanssa. Ehkä tosiaan alan keräämään näitä viestejä ja haen itse sitä yksinhuoltajuutta, jos meno ei muutu. Eiköhän tuolle hullulle jonkin diagnoosin saa...
-Aloittaja
Ehkä vaimollasi oli synnytyksen jälkeinen masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi soittaisin eksälle, että tämä on kuitenkin loppupeleissä meidän asiamme, ja Hanna on tässä vain sijaiskärsijä, joka sai syyttä suotta lokaa niskaansa. Niin, olemme käyneet kerran kahvilla. Mielestäni kahvilla voi käydä ystävänkin kanssa. Ehkä tosiaan alan keräämään näitä viestejä ja haen itse sitä yksinhuoltajuutta, jos meno ei muutu. Eiköhän tuolle hullulle jonkin diagnoosin saa...
-Aloittaja
Kuulostaa kauhealta :/ En ole varma, että kannattaako tuossa tilanteessa soittaa, koska ex-vaimosi kuulostaa (kenties hormoneista, masennuksesta jne.) johtuen tällä hetkellä vähän epävakaalta. Jos soitat, niin nauhoita puhelu?
Suosittelisin myös jäädyttämään välit tähän Hannaan. Olette vain kerran käyneet kahvilla, joten tuskin teille on mitään kovin syviä tunteita kerennyt syntyä. Helpompi aloittaa uusi suhde sitten ns. puhtaalta pöydältä ja jonkun sellaisen kanssa, joka ei tunne eksääsi ja tapaa päiväkodissa.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Huono palstavalinta miehelle avautua. Suurin osa täällä katkeria mammoja. Tietenkin mies voi olla hyvä ja nainen huono. Ei kaikki valitse luusereita. Tallenna kaikki viestit exältäsi! Mikään ei ole pahempaa kuin pimahtanut nainen. N31
Samaa mieltä.
Lapsi on kovin pieni. Aina hirvittää hieman, kun lukee vauvaperheen eroista, mutta joskus tilanne tietysti äityy niin pahaksi, ettei jatkaa kannata. Siltä tässäkin suhteessa kuulostaa. Kumma kun nainen noin kovasti haluaisi palata yhteen. Taitaa joillakin naisilla olla sellainen käsitys, että he voivat tehdä parisuhteessa mitä tahansa ja miehen on kestettävä.
Olen sinkku ja vielä homo niin minua voidaan lyödä todella monella et ymmärrä -kortilla mutta itse uskon aloittajan kuvauksen todeksi. Mitä aloittaja sen sijaan ei tajua, on, että hän on kilttimies. Ne eivät yleensä pitkälle pötki. Parit kännisekoilut ja muutama lehtolapsi niin eiköhän ala vaimosta löytyä yhteistyöpintaa, vähän kärjistettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vaimo ei halunnut sinun hakevan onnellisuuttasi vaan olevan aviomies vaikkei se tuntuisikaan niin mukavalta. Sinänsä ihmettelen itsekin hiukan, että millainen nainen on onnellinen, kun toinen kokee tilanteen vaikeaksi? Että mikä oikeus hänellä oli päättää että mä menen nyt sinne ja tonne, vaikkei mies hyvin voikaan? Olisi nyt edes lähtenyt sinne pariterapiaan.
t.nainen"Niin myötä kuin vastamäessä a.p". "In signes and in health"..
Kuulostat itsekkäälle paskiaiselle, mutta se on vain mun mielipiteeni..Siis tämä on minun kommenttini. Minä vai ap itsekäs? Millä perusteella?
Siis a.p on itsekäs.
Tosin musta tuntuu, että koko aloitus on erään skitson aivopierua ja osa kommenteista myös..
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vaimollasi oli synnytyksen jälkeinen masennus.
Mä olin kiukkuinen synnytyksen jälkeen, koska mun peruslääkitys ajettiin alas raskaudessa.
Lääkkeitä mun on pakko syödä kai koko elämä, enkä ole vaivaa itse itselleni aiheuttanut. Lääkkeillä olen oireeton. Ei vakava sairaus kuitenkaan.. :D
Lasta kohtaan olen hyvin suojeleva, etenkin synnytyksen jälkeen olin.
Lääkitys vain kuntoon, niin ei mitään ongelmaa! :)
Ihminen se äitikin on.
Eli vaan naiset voi olla fiksuja ja tasapainoisia, tai jos mies sellainen sattuu olemaan, niin hänellä on automaattisesti hyvä avioliitto? Johtuuko tää mielestäsi siitä, että paskoja vaimoja ei ole vai siitä että hyvä mies ei vaan voi päätyä sellaisen kanssa yhteen? Niin tai näin, käy joskus ihmisten ilmoilla ja katso ympärillesi! Sekä miehet että naiset voivat olla hyviä tai kelvottomia. Hassua että syytät ap:ta naisvihasta, vaikka oma maailmankuvasi vaikuttaa myös hyvin mustavalkoiselta ja et nyt ainakaan kovin positiivisesti suhtaudu miehiin.