Tyrin rakastamani ihmisen kanssa - mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttinä kokisin ahdistusta siitä, että minun pitäisi olla tietynlainen kelvatakseni, sosiaalinen ja kylki kyljessä kiinni puhuen suurista tunteista kun rakastan hiljaisesti omalla tavallani, enemmän kosketuksen kautta kuin suurilla sanoilla.

Kiva kun te introvertit osallistutte keskusteluun, mutta ei teillä ole ap:n tilanteen kanssa mitään tekemistä. En usko millään muotoa, että ap:n tapailema mies olisi introvertti. Kuulostaa sosiaaliselta ihmiselta kaikkine menoineen, joihin ei ap mahdu. Miestä ei vaan kiinnosta tarpeeksi. Hänellä on mitä todennäköisemmin myös muita säätöjä, liekö eronnutkaan edes.

Asioihin löytyy yleensä hyvin yksinkertainen vastaus, vaikka sitä on tuskallista nähdä.

Asia on juuri näin. Minulle pölhöpäälle hokee yksinolon tarvetta, tänäänkin viettää koko päivän porukassa toisessa seurassa. Minua ei toki sinne kysytty vaikka olisi voitu. Toivottavasti saan pian sanottua ja surtua tän pois, ei hän minua tarpeeksi rakasta.

Ap

No jos jaksaa nähdä muita ihmisiä eikä sinua, niin viesti on aika selvä. Mitä rakkauteen tulee, niin sehän ei yksin riitä. Kyllä kumppanin pitää olla myös sopiva. Se on vähintään yhtä tärkeää kuin rakkaus. Jos kumppani on liian erilainen, mikään määrä rakkautta ei riitä pitämään suhdetta kasassa.

Juu lieneehän tämä selvä. Kyllä on ollut tuskainen juhannus. En ole vielä päässyt miehen kanssa puhumaan. Jonain päivänä sitten. En edes tiedä miten sanon.

Ao

Mitä puhumista enää on? Sinähän ilmoitit jo että juttu on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla on ollut pitkiä parisuhteita, joten tuskin asenteesta nyt tämä homma on kiinni. ja olen yrittänyt hyväksyä toisen erilaisuuden, MUTTA ongelmahan on se, että joudun epäilemään hänen tunteitaan ja samalla taipumaan käyttäytymään niin, että olisin sellainen, ettei hän ainakaan rasitu minusta. Ja en ole luonnostani näin pidättäytyvä ja "etäinen", enkä voi rakentaa parisuhdetta itsekään, jos en voi olla oma itseni ja luottaa siihen että toinen välittää ja kaipaa seuraani.

ap

No mitä vttua, päästä jo sitten irti ja MENE ETEENPÄIN. Ihme jankkausta monta sivua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla on ollut pitkiä parisuhteita, joten tuskin asenteesta nyt tämä homma on kiinni. ja olen yrittänyt hyväksyä toisen erilaisuuden, MUTTA ongelmahan on se, että joudun epäilemään hänen tunteitaan ja samalla taipumaan käyttäytymään niin, että olisin sellainen, ettei hän ainakaan rasitu minusta. Ja en ole luonnostani näin pidättäytyvä ja "etäinen", enkä voi rakentaa parisuhdetta itsekään, jos en voi olla oma itseni ja luottaa siihen että toinen välittää ja kaipaa seuraani.

ap

No mitä vttua, päästä jo sitten irti ja MENE ETEENPÄIN. Ihme jankkausta monta sivua...

Tapanani ei ole erota tekstiviestillä. Pääsen eteenpäin vasta kun asia puhuttu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla on ollut pitkiä parisuhteita, joten tuskin asenteesta nyt tämä homma on kiinni. ja olen yrittänyt hyväksyä toisen erilaisuuden, MUTTA ongelmahan on se, että joudun epäilemään hänen tunteitaan ja samalla taipumaan käyttäytymään niin, että olisin sellainen, ettei hän ainakaan rasitu minusta. Ja en ole luonnostani näin pidättäytyvä ja "etäinen", enkä voi rakentaa parisuhdetta itsekään, jos en voi olla oma itseni ja luottaa siihen että toinen välittää ja kaipaa seuraani.

ap

No mitä vttua, päästä jo sitten irti ja MENE ETEENPÄIN. Ihme jankkausta monta sivua...

Tapanani ei ole erota tekstiviestillä. Pääsen eteenpäin vasta kun asia puhuttu.

Ap

Sähän sanoit jo sille, että tää oli tässä. Mitä puhumista siinä enää on? Taidat olla aikamoinen roikkuja/jankkaaja nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla on ollut pitkiä parisuhteita, joten tuskin asenteesta nyt tämä homma on kiinni. ja olen yrittänyt hyväksyä toisen erilaisuuden, MUTTA ongelmahan on se, että joudun epäilemään hänen tunteitaan ja samalla taipumaan käyttäytymään niin, että olisin sellainen, ettei hän ainakaan rasitu minusta. Ja en ole luonnostani näin pidättäytyvä ja "etäinen", enkä voi rakentaa parisuhdetta itsekään, jos en voi olla oma itseni ja luottaa siihen että toinen välittää ja kaipaa seuraani.

ap

No mitä vttua, päästä jo sitten irti ja MENE ETEENPÄIN. Ihme jankkausta monta sivua...

Tapanani ei ole erota tekstiviestillä. Pääsen eteenpäin vasta kun asia puhuttu.

Ap

Sähän sanoit jo sille, että tää oli tässä. Mitä puhumista siinä enää on? Taidat olla aikamoinen roikkuja/jankkaaja nainen.

No en nyt ihan noin suoraan sanonut. En täällä viitsi sanojani tarkoin laittaa. Olen kuitenkin pyytänyt tapaamista tuon tiimoilta. Roikkujan on nyt päästävä itsekin eteenpäin.

Ap

No niinhän siinä kävi. Introverttiys ja epäsosiaalisuus olivat selityksinä erolle. Läheisyys ahdisti. Juu, tais feikata koko suhteen ajan.

Ap

Harmi, että kävi noin, ap. Toisaalta hyvä, että sait tilanteeseen selkeyttä ja tiedät nyt, että tilanteen käsiteltyäsi olet vapaa menemään eteenpäin elämässä.

Löydät vielä sellaisen miehen, joka oikeasti haluaa juuri sinut, ja haluaa myös viettää kanssasi aikaa!

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän tuollaiset miehet (oletan, että kyseessä on mies) edes haluavat olla naisten kanssa, jotka ovat niin innokkaita ja rohkeita etenemään heidän kanssaan suhteeseen? Siksikö vain, ettei ne yhtä hitaastilämpiävät koskaan ehdi kiinnostua heistä?? Mullakin on kokemusta tuollaiseen mieheen ihastumisesta, eikä se johtanut edes suhteeseen, mies ei siihenkään pystynyt. Saatanan mikä mulkku, hurmaamiseen kyllä pystyi ja parhaimmalla tavalla. Rakastuin ihan silmittömästi ja se ei johtanut mihinkään. En tiedä voinko enää koskaan rakastua koska se, mitä siltä mieheltä sain siinä silti ja mitä tajusin tarvitsevani on jotain mitä ei suhteeseen haluavista miehistä löydy. Eli malttia mutta että oltaisiin oikeasti kiinnostuneita, eikä just tuollaisia välinpitämättömiä sitten.

Miehen vika kun nainen tuntee jotain.

Pakkohan sitä paholaismiestä syyttää olisi muuten pitänyt ottaa itse vastuuta :D.

Jep. Mä olen ollut sun tarinan mies. Suhteemme päättyi monrn vuoden srurustelun (asuimmekin yhdessä) jälkee eroon. Minä kiin ahdistavana jänen halun viettää paljonenemmän aikaa yhdessä kuin mihin itse koin olevani valmis. Samadynamiikka koko sihteen ajan ja ero tuli. Suosittelen siis eroamaan jo nyt. Toista ei voi noissa asioissa muuttaa. Toinen vaihtoehto miehen etakkomeinungille on se ettette vaan ole oikeat toisillenne.

Voimia, täytyy vain uskoa että kun suru on surtu tulet löytämään jotain paljon sinulle sopivampaa, ja silloin oikeasti ymmärrät miten väärä mies sinulle oli.

Voin aika pitkälle kompata tunteitasi. Olin lähes vuoden suhteessa mieheen, joka halusi edetä hitaasti. Tunnustella tunteitaa. Molemmin puolin oltiin epävarmoja ja lisäksi tilanne itsessään oli monimutkainen (en nyt tässä lähde enempää kuviota selvittämään)

Mutta nyt lopulta olen tehnyt päätöksen että tämä oli tässä ja sen myös hänelle kertonut. Kerroin tunteeni, että ne ovat vahvat mutta että en kykene enää olemaan suhteessa mikä ei ole suhde. Kielsin häneltä yhteydenpidon jotta pääsisin hänestä oikeasti eroon.

Päätöksessäni pysyn, vaikka se on ollut todella vaikeaa. Itkettyjä öitä on takana, mutta myös jo hyviä hetkiä. Haluan uskoa että tästä taas eteenpäin mennään vahvempana, kun tämä suru on läpikäyty.

Mies ei ole minuun yhteyttä ottanut tämän jälkeen (muutama viikko sitten), toki häneltä pyysin ettei yhteydessä ole. Mutta ehkä siinä mielessä olen hömppä ja haluan uskoa että kyllä rakastunut mies tekee kaikkensa saadakseen naisen kenet haluaa. Ja kun olen hänelle selkeästi tunteeni kertonut.

110 jatkaa vielä..

Mutta tämä mies ei ole siis yhteyttä enää ottanut.

Jos jotain arvostaisin ihmisissä olisi se rehellisyys. Jos on tunteita sen voi kertoa jos ei ole sekin on tärkeä kertoa. Paljon enemmän satuttaa kun toista pidetään puolikkaana ja annetaan uskoa että tunteita olisi.

Rehellisyyttä hyvät ihmiset!