Lue keskustelun säännöt.
Tyrin rakastamani ihmisen kanssa - mitä teen?
23.06.2016 |
Hän on itsenäinen, pidättäytyväinen, hieman erakkoluonne, minä olen erittäin sosiaalinen, spontaani, eloisa ihminen. Tämä on aiheuttanut ristiriitoja suhteessamme, yhdessä ehkä 4kk. Kärsin siitä, että joudun olemaan aloitteellisempi kaikessa, ja koen tulevani torjutuksi, kun häntä ei kiinnostakaan. Tapaamme noin kerran viikossa, se ei mielestäni voi olla liikaa.
Nyt sitten sanoin suorin sanoin, että tämä taitaa olla tässä. En tiedä vaivaako asia häntä mitenkään vai sulatteleeko asiaa, sillä en ole kuullut tämän jälkeen. Rakastan häntä kyllä, mutta tuntuu etten pysty olemaan oma itseni koska minun pitäisi niin paljon himmailla hänen takiaan, tai sitten tyytyä niihin rippusiin, milloin hänelle käy.
Mitä teen? Yritänkö vaan unohtaa, onko yhtälö mahdoton? Vai yritänkö vielä jutella kunnolla?
Kommentit (111)
No et sinä mitään kyllä tyrinyt. Kuulostaa siltä, että miehellä oli omia ongelmia jotka eivät liity sinuun. Kuulostat kivalta ja fiksulta naiselta, älä roiku tuollaisessa miehessä :) , et saa siitä kuin pahaa mieltä kun hän ei osaa vastata tunteisiin. Etsi itsellesi joku aikuinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No et sinä mitään kyllä tyrinyt. Kuulostaa siltä, että miehellä oli omia ongelmia jotka eivät liity sinuun. Kuulostat kivalta ja fiksulta naiselta, älä roiku tuollaisessa miehessä :) , et saa siitä kuin pahaa mieltä kun hän ei osaa vastata tunteisiin. Etsi itsellesi joku aikuinen mies.
Kiitos. Mielestäni en ole häneltä vaatinutkaan liikaa, olen vetäytynytkin niin, että hän on saanut olla rauhassa ajatuksineen. Kyllä se minua tosiaan mietityttää, että pitäiskö vaan antaa periksi, mutta toisaalta haluaisin vielä tietää, onko hänellä todella tunteita ja siten mahdollisuus tulla vaikka puolitiehen vastaan, vai onko niin, että niitä tunteita ei riittävästi ole, jolloin tämä on parasta lopettaa, vaikka itselläni tunteita yhä onkin.
ap
Plussat ja miinukset elämässäsi tuon suhteen peräkkäin, niin eiköhän se sieltä selviä.
Vierailija kirjoitti:
Plussat ja miinukset elämässäsi tuon suhteen peräkkäin, niin eiköhän se sieltä selviä.
Kunpa se olis ihan noi yksinkertasta....riippuu paljolti mitkä on hänen todelliset tunteet ja halut tämän suhteen suhteen :). Jos niitä on, niin silloin voi vähän työläämmin yrittää nähdä vielä vaivaakin asioiden eteen...täytyisi nyt vaan saada selville nuo toisen todelliset toiveet.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et sinä mitään kyllä tyrinyt. Kuulostaa siltä, että miehellä oli omia ongelmia jotka eivät liity sinuun. Kuulostat kivalta ja fiksulta naiselta, älä roiku tuollaisessa miehessä :) , et saa siitä kuin pahaa mieltä kun hän ei osaa vastata tunteisiin. Etsi itsellesi joku aikuinen mies.
Kiitos. Mielestäni en ole häneltä vaatinutkaan liikaa, olen vetäytynytkin niin, että hän on saanut olla rauhassa ajatuksineen. Kyllä se minua tosiaan mietityttää, että pitäiskö vaan antaa periksi, mutta toisaalta haluaisin vielä tietää, onko hänellä todella tunteita ja siten mahdollisuus tulla vaikka puolitiehen vastaan, vai onko niin, että niitä tunteita ei riittävästi ole, jolloin tämä on parasta lopettaa, vaikka itselläni tunteita yhä onkin.
ap
Hänellä voi olla tunteita sinua kohtaan tai sitten ei, mutta sillä ei ole nyt merkitystä lopulta. Hän haluaa etäisen erakointisuhteen, jossa naiselle annetaan aikaa silloin kun ei tee enemmän mieli erakoida, mutta tiiviimpi suhde ei ole tälle miehelle mieluinen juttu. Sinä taas haluat normaalin parisuhteen. Kukaan nainen ei jaksaisi katsoa 4kk jälkeen sitä, että tavataan kerran viikossa, jos ei nyt ihan teinejä enää olla tai ei ole paljon välimatkaa. Sinä vaadit asioita, jotka on normaaleja ja itsestään selvyyksiä tavalliselle ihmiselle. Tämä mies ei sovellu parisuhteeseen, joka kehittyy, etenee ja muuttuu tiiviimmäksi. Ikävä kyllä tuollaisia miehiä on, mutta heihin ei kannata tuhlata aikaa. Vaikka mies kuinka rakastaisi sinua, et tulisi häneltä saamaan sitä henkistä läheisyyttä mitä ansaitset, sinulla olisi vuosienkin päästä jatkuva paha mieli siitä että mies on niin etäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että ongelma olisi vain erilaisissa luonteissa ja temperamenteissa. Kuulostaa siltä, että mies vain ei ole/ollut yhtä kiinnostunut kuin sinä.
Sure siis surusi ja jatka eteenpäin. Toivuttuasi huomaat, ettet todellakaan olisi halunnut suhdetta hänen kanssaan hänen ehdoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plussat ja miinukset elämässäsi tuon suhteen peräkkäin, niin eiköhän se sieltä selviä.
Kunpa se olis ihan noi yksinkertasta....riippuu paljolti mitkä on hänen todelliset tunteet ja halut tämän suhteen suhteen :). Jos niitä on, niin silloin voi vähän työläämmin yrittää nähdä vielä vaivaakin asioiden eteen...täytyisi nyt vaan saada selville nuo toisen todelliset toiveet.
ap
Älä enää uhraa ajatustakaan sille, että onko miehellä tunteita sinua kohtaan. Mieti ainoastaan näitä kysymyksiä:
-saatko suhteelta sitä mitä haluat suhteelta
-tunnetko olosi hyväksi tässä suhteessa
-tarjoaako mies sinulle sitä mitä ansaitset
-onko suhde vastavuoroinen
-onko teillä haave samanlaisesta parisuhteesta ja tulevaisuudesta
-kohteleeko mies sinua hyvin, huomioivasti ja arvostavasti
-antaako mies sinulle ja teidän suhteelle vähintään yhtä paljon kuin sinä annat
Jos vastaus yhteenkin ylläolevista kysymyksistä on ei, jatka pikaisesti matkaa ja etsi arvoisesi mies!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plussat ja miinukset elämässäsi tuon suhteen peräkkäin, niin eiköhän se sieltä selviä.
Kunpa se olis ihan noi yksinkertasta....riippuu paljolti mitkä on hänen todelliset tunteet ja halut tämän suhteen suhteen :). Jos niitä on, niin silloin voi vähän työläämmin yrittää nähdä vielä vaivaakin asioiden eteen...täytyisi nyt vaan saada selville nuo toisen todelliset toiveet.
ap
Älä enää uhraa ajatustakaan sille, että onko miehellä tunteita sinua kohtaan. Mieti ainoastaan näitä kysymyksiä:
-saatko suhteelta sitä mitä haluat suhteelta
-tunnetko olosi hyväksi tässä suhteessa
-tarjoaako mies sinulle sitä mitä ansaitset
-onko suhde vastavuoroinen
-onko teillä haave samanlaisesta parisuhteesta ja tulevaisuudesta
-kohteleeko mies sinua hyvin, huomioivasti ja arvostavasti
-antaako mies sinulle ja teidän suhteelle vähintään yhtä paljon kuin sinä annatJos vastaus yhteenkin ylläolevista kysymyksistä on ei, jatka pikaisesti matkaa ja etsi arvoisesi mies!
Sama kirjoittaja jatkaa. Älä mieti miehen tunnelukkoja. Niitä varmaan on paljonkin, mutta sinä et voi niihin vaikuttaa. Mutta mieti omia tunnelukkojasi - miksi rakastut etäiseen mieheen joka ei vastaa tunteisiisi? Miksi rakastut mieheen, joka ei osoita sitoutumishalua? Miksi et vaadi itsellesi sellaista kohtelua ja suhdetta mitä selvästi ansaitset? Miksi jäät roikkumaan saavuttamattomassa ja etäisessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et sinä mitään kyllä tyrinyt. Kuulostaa siltä, että miehellä oli omia ongelmia jotka eivät liity sinuun. Kuulostat kivalta ja fiksulta naiselta, älä roiku tuollaisessa miehessä :) , et saa siitä kuin pahaa mieltä kun hän ei osaa vastata tunteisiin. Etsi itsellesi joku aikuinen mies.
Kiitos. Mielestäni en ole häneltä vaatinutkaan liikaa, olen vetäytynytkin niin, että hän on saanut olla rauhassa ajatuksineen. Kyllä se minua tosiaan mietityttää, että pitäiskö vaan antaa periksi, mutta toisaalta haluaisin vielä tietää, onko hänellä todella tunteita ja siten mahdollisuus tulla vaikka puolitiehen vastaan, vai onko niin, että niitä tunteita ei riittävästi ole, jolloin tämä on parasta lopettaa, vaikka itselläni tunteita yhä onkin.
ap
Hänellä voi olla tunteita sinua kohtaan tai sitten ei, mutta sillä ei ole nyt merkitystä lopulta. Hän haluaa etäisen erakointisuhteen, jossa naiselle annetaan aikaa silloin kun ei tee enemmän mieli erakoida, mutta tiiviimpi suhde ei ole tälle miehelle mieluinen juttu. Sinä taas haluat normaalin parisuhteen. Kukaan nainen ei jaksaisi katsoa 4kk jälkeen sitä, että tavataan kerran viikossa, jos ei nyt ihan teinejä enää olla tai ei ole paljon välimatkaa. Sinä vaadit asioita, jotka on normaaleja ja itsestään selvyyksiä tavalliselle ihmiselle. Tämä mies ei sovellu parisuhteeseen, joka kehittyy, etenee ja muuttuu tiiviimmäksi. Ikävä kyllä tuollaisia miehiä on, mutta heihin ei kannata tuhlata aikaa. Vaikka mies kuinka rakastaisi sinua, et tulisi häneltä saamaan sitä henkistä läheisyyttä mitä ansaitset, sinulla olisi vuosienkin päästä jatkuva paha mieli siitä että mies on niin etäinen.
Kiitos fiksuista sanoistasi. Jotenkin uskon, että hänellä varmaan jonkinlaisia tunteita kyllä on, mutta tosiaan, jotenkin tässä tuntenut itsensä "vaativaksi", vaikka kuitenkin tunnen toivovani ihan "normaaleja" asioita. Olen kunnioittanut hänen tilantarvettaan, mutta tosiaan, loputtomiin en voi odottaa, että hän kunnioittaisi niin paljon minun tarpeitani, että tämä tilanne todella muuttuisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ongelma olisi vain erilaisissa luonteissa ja temperamenteissa. Kuulostaa siltä, että mies vain ei ole/ollut yhtä kiinnostunut kuin sinä.
Sure siis surusi ja jatka eteenpäin. Toivuttuasi huomaat, ettet todellakaan olisi halunnut suhdetta hänen kanssaan hänen ehdoillaan.
Tätä minä epäilenkin, että varmaan on kiinnostunut, mutta jos ei ole tarpeeksi, niin en halua jäädä mihinkään "puolivaloilla"-suhteeseen...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plussat ja miinukset elämässäsi tuon suhteen peräkkäin, niin eiköhän se sieltä selviä.
Kunpa se olis ihan noi yksinkertasta....riippuu paljolti mitkä on hänen todelliset tunteet ja halut tämän suhteen suhteen :). Jos niitä on, niin silloin voi vähän työläämmin yrittää nähdä vielä vaivaakin asioiden eteen...täytyisi nyt vaan saada selville nuo toisen todelliset toiveet.
ap
Älä enää uhraa ajatustakaan sille, että onko miehellä tunteita sinua kohtaan. Mieti ainoastaan näitä kysymyksiä:
-saatko suhteelta sitä mitä haluat suhteelta
-tunnetko olosi hyväksi tässä suhteessa
-tarjoaako mies sinulle sitä mitä ansaitset
-onko suhde vastavuoroinen
-onko teillä haave samanlaisesta parisuhteesta ja tulevaisuudesta
-kohteleeko mies sinua hyvin, huomioivasti ja arvostavasti
-antaako mies sinulle ja teidän suhteelle vähintään yhtä paljon kuin sinä annatJos vastaus yhteenkin ylläolevista kysymyksistä on ei, jatka pikaisesti matkaa ja etsi arvoisesi mies!
Sama kirjoittaja jatkaa. Älä mieti miehen tunnelukkoja. Niitä varmaan on paljonkin, mutta sinä et voi niihin vaikuttaa. Mutta mieti omia tunnelukkojasi - miksi rakastut etäiseen mieheen joka ei vastaa tunteisiisi? Miksi rakastut mieheen, joka ei osoita sitoutumishalua? Miksi et vaadi itsellesi sellaista kohtelua ja suhdetta mitä selvästi ansaitset? Miksi jäät roikkumaan saavuttamattomassa ja etäisessä?
Kiitos. Ehkä hän vastasi aluksi tunteisiini sillä tasolla että menin rakastumaan. Yhäkin hän vastaa tunteisiini jollakin tasolla. Tulevaisuudestakin hän on välillä puhunut, ja sitten taas en tiedä onko se vaan sanahelinää...
-saatko suhteelta sitä mitä haluat suhteelta
-tunnetko olosi hyväksi tässä suhteessa
-tarjoaako mies sinulle sitä mitä ansaitset
-onko suhde vastavuoroinen
-onko teillä haave samanlaisesta parisuhteesta ja tulevaisuudesta
-kohteleeko mies sinua hyvin, huomioivasti ja arvostavasti
-antaako mies sinulle ja teidän suhteelle vähintään yhtä paljon kuin sinä annat
Kiitos kysymyksistäsi. Osaan vastaisin kyllä ja osaan ei...tai ainakin minusta nyt tuntuu siltä. Tälläisiä kysymyksiä tarvitsenkin ja ehkä minä vielä jotenkin juttelen hänen kanssaan, ja jos sieltä ei muutosta näy, niin tälläisenä tämä homma ei tule minulle riittämään :(.
Kiitos kun jaksoit vastata :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette olleet yhdessä 4kk ja olet rakastunut? Et ole, vaan ihastunut. Jatka eteenpäin ja etsi sopivampi kunppani. Kyllä sinuun ihastunut mies olisi jo yrittänyt enemmän, jos oikeasti ajattelisi sinun olevan muutakin kuin päivän täytettä kerran viikossa.
Oletkohan mun ex-tapailumiehen kanssa. 😅 Erosimme reilu 4 kk sitten hänen aloitteestaan. Oli aluksi kauhean ihastunut, sitten vähän etäisempi ja lopuksi kylmeni, alkoi tiuskinta ja lopuksi pystyi kertomaan ettei halunnut jatkaa tapailua. Muserruin täysin mutta nyt tajusin, että olin ihastunut niin kovaa juuri siksi, että hän oli niin tavoittamaton, veti puoleensa ja työnsi pois. Aikuinen oli, tosin vähän ehkä alkoholiinkin taipuvainen eli hyvä vaan että loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette olleet yhdessä 4kk ja olet rakastunut? Et ole, vaan ihastunut. Jatka eteenpäin ja etsi sopivampi kunppani. Kyllä sinuun ihastunut mies olisi jo yrittänyt enemmän, jos oikeasti ajattelisi sinun olevan muutakin kuin päivän täytettä kerran viikossa.
Olemme tunteneet aika pitkään ennen, sitten yhtäkkiä ihastuttiin ja uskoisin että olen rakastunut. Ja kyllä, uskoisin että hän yrittäisi enemmän, jos olisi OIKEASTI vakavissaan :(.
ap
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan mun ex-tapailumiehen kanssa. 😅 Erosimme reilu 4 kk sitten hänen aloitteestaan. Oli aluksi kauhean ihastunut, sitten vähän etäisempi ja lopuksi kylmeni, alkoi tiuskinta ja lopuksi pystyi kertomaan ettei halunnut jatkaa tapailua. Muserruin täysin mutta nyt tajusin, että olin ihastunut niin kovaa juuri siksi, että hän oli niin tavoittamaton, veti puoleensa ja työnsi pois. Aikuinen oli, tosin vähän ehkä alkoholiinkin taipuvainen eli hyvä vaan että loppui.
No tämä ei ole alkoholiin taipuvainen, mutta liekö vähän sama kuvio...
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja ikää oli? 14 vuotta? Ei kuulosta aikuisten parisuhteelta, saatika kirjoituksilta.
Kuka täysjärkinen jää väkisin roikkumaan toiseen ja kukaan ei rakasta toista tapailtuaan tätä 4kk. Rakkauteen kuuluu niin paljon muutakin kuin se alkuhuuman ja innostuksen tunne!
Rakastunut hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on, ihastunut hyväksyy toisen sellaisena kuin haluaisi tämän olevan. Tässä on iso ero. Olen itsekin hitaasti lämpenevä enkä sano rakastavani ennenkuin todellakin rakastan. Neljässä kuukaudessa en opi tuntemaan toista ihmistä kaikkine hyvine ja huonoine puolineen niin, että voisin edes rakastua. Ihastua kylläkin, mutta en rakastua.
Aloittajalle sanoisin, että puhukaa asiasta. Mulla on moni ihan hyvin alkanut suhde kariutunut siihen, että toinen osapuoli on ollut suhteen etenemisessä hätäisempi kuin minä. Ja siihen, että olen aina tarvinnut enemmän omaa tilaa kuin toinen. Olen antanut toisen mennä, koska en ole pystynyt vastaamaan nopealla aikataululla kaikkiin hänen toiveisiinsa. En halua sanoa asioita, joita tiedän toisen haluavan kuulla, jos ne vielä sillä hetkellä eivät pidä paikkaansa. Eräs tällainen kariutunut suhde alkoi kuitenkin muutamaa vuotta myöhemmin uudelleen, vaikka mies oli siinä välissä ehtinyt mennä naimisiin, tulla isäksi ja erotakin. Tavattiin tyyöasioissa ja opittiin siinä sivussa tuntemaan toisiamme paremmin. Pikkuhiljaa suhde muuttui työkaveruudesta seurustelusuhteeksi ja lopulta parisuhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ikää oli? 14 vuotta? Ei kuulosta aikuisten parisuhteelta, saatika kirjoituksilta.
Kuka täysjärkinen jää väkisin roikkumaan toiseen ja kukaan ei rakasta toista tapailtuaan tätä 4kk. Rakkauteen kuuluu niin paljon muutakin kuin se alkuhuuman ja innostuksen tunne!Rakastunut hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on, ihastunut hyväksyy toisen sellaisena kuin haluaisi tämän olevan. Tässä on iso ero. Olen itsekin hitaasti lämpenevä enkä sano rakastavani ennenkuin todellakin rakastan. Neljässä kuukaudessa en opi tuntemaan toista ihmistä kaikkine hyvine ja huonoine puolineen niin, että voisin edes rakastua. Ihastua kylläkin, mutta en rakastua.
Aloittajalle sanoisin, että puhukaa asiasta. Mulla on moni ihan hyvin alkanut suhde kariutunut siihen, että toinen osapuoli on ollut suhteen etenemisessä hätäisempi kuin minä. Ja siihen, että olen aina tarvinnut enemmän omaa tilaa kuin toinen. Olen antanut toisen mennä, koska en ole pystynyt vastaamaan nopealla aikataululla kaikkiin hänen toiveisiinsa. En halua sanoa asioita, joita tiedän toisen haluavan kuulla, jos ne vielä sillä hetkellä eivät pidä paikkaansa. Eräs tällainen kariutunut suhde alkoi kuitenkin muutamaa vuotta myöhemmin uudelleen, vaikka mies oli siinä välissä ehtinyt mennä naimisiin, tulla isäksi ja erotakin. Tavattiin tyyöasioissa ja opittiin siinä sivussa tuntemaan toisiamme paremmin. Pikkuhiljaa suhde muuttui työkaveruudesta seurustelusuhteeksi ja lopulta parisuhteeksi.
Kiitos tästä erilaisesta näkökulmasta. Ollaan tosiaan tunnettu jo tovi ennen tätä ihastumista, joten tiesin vähän millainen henkilö on kyseessä, mutta silti rakastuin. Yritän tästä kyllä vielä puhua ja kyllä se kummankin tiedossa on, ettei kaikki ole helppoa ja yksinkertaista. Minä olen tosiaan "kaikki heti mulle nyt"- tyyppinen ihminen, ja kun toinen ei ole, niin minulle vaan tulee väkisin se tunne ettei toinen välitä tarpeeksi. Haluaisin vaan, että jos tämä alkaa toimia niin pystyisimme jonkinlaisiin molempia tyydyttäviin kompromisseihin. En halua ahdistaa, mutta haluan kuitenkin edetä ja pystyä olemaan oma itseni ilman että joudun kohtuuttomasti jarruttelemaan tekojani tai tinkimään toiveistani.
ap
Minä olen ollut samantyyppisessä tilanteessa siellä toisella puolella. Jos hänellä on jotain tunnelukkoja erakkomaisuutensa lisäksi niin kuin minulla, niin parisuhde tuskin auttaa siinä. Tunnelukkojen purkaminenkin vaatii myös sen energian joka yleensä menee parisuhteeseen. Minä päästin oman "exäni" menemään kun huomasin että hän tarvitsi enemmän kuin pystyin antamaan.
Ei kannata alkaa suhteeseen joka jo aluksi on noin vaikea.
Hänellä tosiaan on lapsuudesta jotain tunnelukkoja tms, mutta en oikein ole oikea henkilö ehkä selvittämään niitä... Vaikka haluaisinkin!
ap