Pitääkö mielestänne paikkaansa, että koulutustaso periytyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen duunariperheen lapsi. Äiti käynyt jonkin "keittokoulun" kansakoulun jälkeen, isä kansakoulun. Äidinpuoleiset isovanhemmat käyneet ainakin jonkin aikaa kansakoulua ja isän äiti oppinut lukemaan ja kirjoittamaan kiertokoulussa.

Itse olen suorittanut yliopistotutkinnon. Mieheni on duunari. Lapsi seuraa äitinsä jälkiä ja opiskelee yliopistossa.

Ammattikoulu tai kauppaopisto tms. oppilaitos eivät aikanaan omalla kohdallani olleet edes mikään vaihtoehto. Päätin jo 10-vuotiaana, että menen opiskelemaan yliopistoon. Siksi olin myös aika hikari koko kouluajan. Vanhemmat kannustivat jatkamaan opintoja ja oma merkityksensä on ollut muutaman opettajan kannustuksella.

50-60 luvulla syntyneiden opiskeluaikana oli vielä tilanne, jolloin keskiluokka Suomessa kasvoi. Se tarkoitti, että silloisen keskiluokan omia lapsia ei ollut tarpeeksi elinkeinoelämän ja julkisen sektorin ylemmille portaille, joten koulutettavia piti hankkia myös duunariperheistä. Nykyisin tilanne on eri. Keskiluokkaa on niin paljon, että heidän omat lapset täyttävät ylemmät opiskeluasteet ja sinne on vaikeampi nousta alemmasta taustasta kuin sinun nuoruudessasi.

Ymmärrän pääpointtisi, mutta  silti täytyy muistuttaa, että en minä kyllä yliopistoon päässyt missään duunareitten lasten kiintiössä "hankittuna". Ihan saman pääsykokeen kautta opiskelemaan pääsin kuin kaikki muutkin ja sisään otettiin 10 % hakijoista. Valmennuskursseja oli tarjolla silloin 80-luvun alussakin, mutta en sellaista käynyt, kun piti olla kesätöissä.  Eipä siihen olisi ollut rahaakaan.

Taisi kysymys olla kuitenkin siitä, että "periytyykö" koulutustausta. Vastaukseni on, että ei välttämättä.

 

Koulutuspaikkojen määrää lisättiin sotien jälkeen monella vuosikymmenellä, koska duunareidenkin lapsia piti "hankkia" yliopistoihin täyttämään keskiluokan pienuudesta johtunutta vajetta. Nykyään keskiluokka ei ole enää pieni, eikä koulutuspaikkoja lisätä, jotta niihin saataisiin köyhienkin lapsia. Päinvastoin puhutaan, että porukkaa ylikoulutetaan ja maistereita on liikaa ja "turhilla" aloilla.

Tässä on tietenkin otettava huomioon ero ruotsinkielisten ja suomenkielisten välillä. Ruotsinkielisillä on ollut kaikenaikaa ja on yhä erittäin matala kynnys mennä yliopistoon. Suomenkielisillä näin ei ole ollut, eikä ole edelleenkään. 

Koulutus ei periydy, asenne koulutukseen ja osaamiseen periytyy. Siksi iso osa akateemisten lapsista hakeutuu yliopistoon, mutta menee sinne duunarienkin lapsia. Toisaalta on olemassa kahden akateemisen vanhemman perheitä, joissa lapset hakeutuvat duunaritason ammatteihin, koska vanhemmat korostavat omaa pettymystään koulutukseensa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on tietenkin otettava huomioon ero ruotsinkielisten ja suomenkielisten välillä. Ruotsinkielisillä on ollut kaikenaikaa ja on yhä erittäin matala kynnys mennä yliopistoon. Suomenkielisillä näin ei ole ollut, eikä ole edelleenkään. 

Tämä on niin totta! Suomenruotsalaisilla on useammin korkeampi koulutus ja sitten on tietysti ne rikkaat suomalaissuvut, joilla on akateemisia jo useassa polvessa. 

Vierailija kirjoitti:

Helsinkiinkin esim. tuli  60-70 luvuilla paljon pelkän kansakoulun käyneitä ihmisiä töihin ja heidän lapsensa, joihin minäkin kuulun ovat ensimmäisiä, jotka pääsivät opiskelemaan. Heidän esivanhemmillaan ei missään maaseudun sydänmailla ollut edes mahdollisuutta päästä opiskelemaan. Joten, ei voida vielä puhua laajamittaisesti mistään periytyvyydestä. 

Kyllä sosiaalinen asema periytyi esivanhempien aikanakin. Talonpoika oli ylempänä kuin torppari, joka oli ylempänä kuin renki. Jos tehtäisiin riittävän laaja tutkimus, ehkä jopa kaikista Suomen kansalaisista, niin aivan varmasti todentuisi jokin korrelaatio, jonka mukaan 1800-luvun talonpoikien jälkeläiset ovat nykyään paremmassa asemassa kuin silloisten renkien jälkeläiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on tietenkin otettava huomioon ero ruotsinkielisten ja suomenkielisten välillä. Ruotsinkielisillä on ollut kaikenaikaa ja on yhä erittäin matala kynnys mennä yliopistoon. Suomenkielisillä näin ei ole ollut, eikä ole edelleenkään. 

Tämä on niin totta! Suomenruotsalaisilla on useammin korkeampi koulutus ja sitten on tietysti ne rikkaat suomalaissuvut, joilla on akateemisia jo useassa polvessa. 

Ruotsinkielisissä on myös enemmän maanviljelijöitä ja kalastajia kuin suomenkielisissä.

Kyllä, koulutus periytyy vahvasti. Tilastopoikkeamiakin toki on. Taustani on vahvasti duunarisuvuissa, ja olen ensimmäinen maisteri sekä isän että äidin puolelta. Kovin vanha en ole, 90-luvun puolella syntynyt. Asenne koulutukseen ei minulle onneksi periytynyt, siksi opiskelin. Piakkoin ajattelin alkaa väitöskirjan tekoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinkiinkin esim. tuli  60-70 luvuilla paljon pelkän kansakoulun käyneitä ihmisiä töihin ja heidän lapsensa, joihin minäkin kuulun ovat ensimmäisiä, jotka pääsivät opiskelemaan. Heidän esivanhemmillaan ei missään maaseudun sydänmailla ollut edes mahdollisuutta päästä opiskelemaan. Joten, ei voida vielä puhua laajamittaisesti mistään periytyvyydestä. 

Kyllä sosiaalinen asema periytyi esivanhempien aikanakin. Talonpoika oli ylempänä kuin torppari, joka oli ylempänä kuin renki. Jos tehtäisiin riittävän laaja tutkimus, ehkä jopa kaikista Suomen kansalaisista, niin aivan varmasti todentuisi jokin korrelaatio, jonka mukaan 1800-luvun talonpoikien jälkeläiset ovat nykyään paremmassa asemassa kuin silloisten renkien jälkeläiset.

http://www.talouselama.fi/uutiset/hammastyttava-tutkimus-1400-luvulla-e…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinkiinkin esim. tuli  60-70 luvuilla paljon pelkän kansakoulun käyneitä ihmisiä töihin ja heidän lapsensa, joihin minäkin kuulun ovat ensimmäisiä, jotka pääsivät opiskelemaan. Heidän esivanhemmillaan ei missään maaseudun sydänmailla ollut edes mahdollisuutta päästä opiskelemaan. Joten, ei voida vielä puhua laajamittaisesti mistään periytyvyydestä. 

Kyllä sosiaalinen asema periytyi esivanhempien aikanakin. Talonpoika oli ylempänä kuin torppari, joka oli ylempänä kuin renki. Jos tehtäisiin riittävän laaja tutkimus, ehkä jopa kaikista Suomen kansalaisista, niin aivan varmasti todentuisi jokin korrelaatio, jonka mukaan 1800-luvun talonpoikien jälkeläiset ovat nykyään paremmassa asemassa kuin silloisten renkien jälkeläiset.

Onhan tuot tutkittu, mutta isänpuoleisen suvun mukaan. Siksi ne lukemattomat isättömät "suvut" jäivät tästä selvityksestä pois, esimerkiksi Tarja Halosen sukua ei mukaan voitu ottaa. Selvityksen mukaan on juuri noin eli sosiaalinen asema on hyvin vahvasti periytyvä, talonpoikien lapsista tuli akateemisia paljon aikaisemmassa vaiheessa kuin renkien lapsista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinkiinkin esim. tuli  60-70 luvuilla paljon pelkän kansakoulun käyneitä ihmisiä töihin ja heidän lapsensa, joihin minäkin kuulun ovat ensimmäisiä, jotka pääsivät opiskelemaan. Heidän esivanhemmillaan ei missään maaseudun sydänmailla ollut edes mahdollisuutta päästä opiskelemaan. Joten, ei voida vielä puhua laajamittaisesti mistään periytyvyydestä. 

Kyllä sosiaalinen asema periytyi esivanhempien aikanakin. Talonpoika oli ylempänä kuin torppari, joka oli ylempänä kuin renki. Jos tehtäisiin riittävän laaja tutkimus, ehkä jopa kaikista Suomen kansalaisista, niin aivan varmasti todentuisi jokin korrelaatio, jonka mukaan 1800-luvun talonpoikien jälkeläiset ovat nykyään paremmassa asemassa kuin silloisten renkien jälkeläiset.

http://www.talouselama.fi/uutiset/hammastyttava-tutkimus-1400-luvulla-e…

--

Tuolla olikin melko hyvä kommentti aiheeseen: Oletteko ihmetelleet miksi talousoikeiston perustelut köyhien, sairaiden ja työttömien piiskaamiseen kuulostavat hieman epäuskottavilta? Se johtuu siitä että köyhyys ei johdu laiskuudesta vaan sosioekonominen asema periytyy niin vahvasti että syitä asemalle yhteiskunnan portailla on vaikea löytää mistään muualta. On laiskoja ja ahkeria ihmisiä, mutta kummasti vain jo valmiiksi hyvissä asemissa olevat hyötyvät ahkeruudestaan aivan suhteettomasti verrattuna vähäosaisiin. Ja laiskuuskaan tai epäonni elämässäkään ei niin haittaa kun on pehmeä rahatyyny joka pehmittää kuopat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen duunariperheen lapsi. Äiti käynyt jonkin "keittokoulun" kansakoulun jälkeen, isä kansakoulun. Äidinpuoleiset isovanhemmat käyneet ainakin jonkin aikaa kansakoulua ja isän äiti oppinut lukemaan ja kirjoittamaan kiertokoulussa.

Itse olen suorittanut yliopistotutkinnon. Mieheni on duunari. Lapsi seuraa äitinsä jälkiä ja opiskelee yliopistossa.

Ammattikoulu tai kauppaopisto tms. oppilaitos eivät aikanaan omalla kohdallani olleet edes mikään vaihtoehto. Päätin jo 10-vuotiaana, että menen opiskelemaan yliopistoon. Siksi olin myös aika hikari koko kouluajan. Vanhemmat kannustivat jatkamaan opintoja ja oma merkityksensä on ollut muutaman opettajan kannustuksella.

50-60 luvulla syntyneiden opiskeluaikana oli vielä tilanne, jolloin keskiluokka Suomessa kasvoi. Se tarkoitti, että silloisen keskiluokan omia lapsia ei ollut tarpeeksi elinkeinoelämän ja julkisen sektorin ylemmille portaille, joten koulutettavia piti hankkia myös duunariperheistä. Nykyisin tilanne on eri. Keskiluokkaa on niin paljon, että heidän omat lapset täyttävät ylemmät opiskeluasteet ja sinne on vaikeampi nousta alemmasta taustasta kuin sinun nuoruudessasi.

Ymmärrän pääpointtisi, mutta  silti täytyy muistuttaa, että en minä kyllä yliopistoon päässyt missään duunareitten lasten kiintiössä "hankittuna". Ihan saman pääsykokeen kautta opiskelemaan pääsin kuin kaikki muutkin ja sisään otettiin 10 % hakijoista. Valmennuskursseja oli tarjolla silloin 80-luvun alussakin, mutta en sellaista käynyt, kun piti olla kesätöissä.  Eipä siihen olisi ollut rahaakaan.

Taisi kysymys olla kuitenkin siitä, että "periytyykö" koulutustausta. Vastaukseni on, että ei välttämättä.

 

Koulutuspaikkojen määrää lisättiin sotien jälkeen monella vuosikymmenellä, koska duunareidenkin lapsia piti "hankkia" yliopistoihin täyttämään keskiluokan pienuudesta johtunutta vajetta. Nykyään keskiluokka ei ole enää pieni, eikä koulutuspaikkoja lisätä, jotta niihin saataisiin köyhienkin lapsia. Päinvastoin puhutaan, että porukkaa ylikoulutetaan ja maistereita on liikaa ja "turhilla" aloilla.

Miksi ajattelet, että duunarit ovat köyhiä ja jotenkin alemmalla tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan periytyy, mutta ihmetyttää täällä oleva säälivä asenne duunariuden peritymistä kohtaan. Meillä mies on duunari, ihan tyytyväinen elämäänsä työstään ylpeä ja hoitaa sen hyvin. Työ myös tuottaa "Oikeaa rahaa" yhteiskunnalle (vientiyritys). Vapaa-ajan intohimona harrastus, josta saa iloa ja onnistumisen elämyksiä. Jos lapsellemme periytyy tuollainen olen ainakin itse ihan todella ylpeä ja tyytyväinen.

Niin, varmaankin koulutuksen periytyvyys on ongelma enemmänkin niissä tilanteissa, joissa nuoren toiveammatti muuten olisi enemmän akateemisella puolella, mutta taustan vuoksi se on vaikeampaa kuin sellaiselle, jolla akateeminen ura on valmiiksi nenän edessä syntymästä lähtien.

Miksi nykyään on vaikeampi päästä akateemiselle puolelle alemmalta tasolta? 1970-luvulla se ei ollut vaikeaa ja oli pikemminkin pääsääntö, että lapsista tuli vanhempiaan koulutetumpia ja ihan tavallisista duunari-maanviljelijäperheistä lähdettiin yliopistoon.

En minä väitä, että se silloinkaan kaikille suorastaan helppoa oli, mutta varsinaisia esteitä ei ollut. Oli opintotuet ja lainat vähävaraisemmillekin, ja lukioita, ammattikouluja ja opistoja riittävästi joka puolella maata. Kun yliopistoja perustettiin maakuntiin, ei edes kauas kotoa muuttaminen opiskelin vuoksi ollut kynnyskysymys niin kuin aikaisemmin.

Hakijoita oli vähemmän.

Nyt suomalaiset eivät kilpaile pelkästään oman maan hakijoiden kanssa vaan yliopistoihin hakee ja otetaan myös ulkomailta tulevia hakijoita. Esim. taideyliopistot

Aloituspaikkoja on myös enemmän. Itse asiassa eniten suhteessa väestömäärään Suomen historian aikana.

Suosituimmille aloille on toki vaikeampaa päästä.

Vierailija kirjoitti:

Tilastollisesti kyse ei ole m ielipiteestä, vaan faktasta. Kyllä se tilastollisesti periytyy.

Henkilökohtaisesti omassa ympäristössäni on vain hyvin harvoja, kenen kohdalla olisi periytynyt. Omat vanhempani jättivät nuorena koulut kesken, kun minä ilmoitin tulostani. Minudta tuli tohtori. Poikani on juuri valmistunut amiksesta. On myös todettava, että useimmat tuttavapiirissäni ja kaikki omassa tai mieheni perheessä ovat kouluttautuneet uudestaan tai jatkokououttautuneet myöhemmin, oltuaan endin jonkun aikaa työelämässä, joskus jopa sitten kun lapset ovat lähteneet kotoa. Siksi vähän mietinkin, että miltähän elämän kohdalta nämä periytyneeet koulutustasot on katsottu.

Itsekin olen huomannut että nykyään monet nelikymppiset tai jopa viiskymppiset uudelleenkouluttautuu. Minulla ja miehelläni on molemmilla ammattikoulupohja ja duunariammatti. Palkka on molemmilla hyvä, sillä ollaan onnistuttu löytämään koulutuksillamme sellaiset työpaikat joissa maksetaan hyvin. Mutta se ei enää riitä että saa hyvää palkkaa, itse työstä halutaan isompaa haastetta. Mies on hakenut jatko-opiskelemaan alalleen. Työn ohella opiskelisi. Itse olen miettinyt alan vaihtoa tai jatko-opiskelua mutta en ole vielä päättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen duunariperheen lapsi. Äiti käynyt jonkin "keittokoulun" kansakoulun jälkeen, isä kansakoulun. Äidinpuoleiset isovanhemmat käyneet ainakin jonkin aikaa kansakoulua ja isän äiti oppinut lukemaan ja kirjoittamaan kiertokoulussa.

Itse olen suorittanut yliopistotutkinnon. Mieheni on duunari. Lapsi seuraa äitinsä jälkiä ja opiskelee yliopistossa.

Ammattikoulu tai kauppaopisto tms. oppilaitos eivät aikanaan omalla kohdallani olleet edes mikään vaihtoehto. Päätin jo 10-vuotiaana, että menen opiskelemaan yliopistoon. Siksi olin myös aika hikari koko kouluajan. Vanhemmat kannustivat jatkamaan opintoja ja oma merkityksensä on ollut muutaman opettajan kannustuksella.

50-60 luvulla syntyneiden opiskeluaikana oli vielä tilanne, jolloin keskiluokka Suomessa kasvoi. Se tarkoitti, että silloisen keskiluokan omia lapsia ei ollut tarpeeksi elinkeinoelämän ja julkisen sektorin ylemmille portaille, joten koulutettavia piti hankkia myös duunariperheistä. Nykyisin tilanne on eri. Keskiluokkaa on niin paljon, että heidän omat lapset täyttävät ylemmät opiskeluasteet ja sinne on vaikeampi nousta alemmasta taustasta kuin sinun nuoruudessasi.

Ymmärrän pääpointtisi, mutta  silti täytyy muistuttaa, että en minä kyllä yliopistoon päässyt missään duunareitten lasten kiintiössä "hankittuna". Ihan saman pääsykokeen kautta opiskelemaan pääsin kuin kaikki muutkin ja sisään otettiin 10 % hakijoista. Valmennuskursseja oli tarjolla silloin 80-luvun alussakin, mutta en sellaista käynyt, kun piti olla kesätöissä.  Eipä siihen olisi ollut rahaakaan.

Taisi kysymys olla kuitenkin siitä, että "periytyykö" koulutustausta. Vastaukseni on, että ei välttämättä.

 

Koulutuspaikkojen määrää lisättiin sotien jälkeen monella vuosikymmenellä, koska duunareidenkin lapsia piti "hankkia" yliopistoihin täyttämään keskiluokan pienuudesta johtunutta vajetta. Nykyään keskiluokka ei ole enää pieni, eikä koulutuspaikkoja lisätä, jotta niihin saataisiin köyhienkin lapsia. Päinvastoin puhutaan, että porukkaa ylikoulutetaan ja maistereita on liikaa ja "turhilla" aloilla.

Miksi ajattelet, että duunarit ovat köyhiä ja jotenkin alemmalla tasolla?

Koska heillä on vähemmän rahaa ja matalampi koulutus. Vai ajatteletko, että koulutuksen periytyvyys koskee vain köyhiä mutta ei duunareita?

Vierailija kirjoitti:

Aloituspaikkoja on myös enemmän. Itse asiassa eniten suhteessa väestömäärään Suomen historian aikana.

Mutta ei eniten suhteessa jo olemassa olevan keskiluokan määrään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinkiinkin esim. tuli  60-70 luvuilla paljon pelkän kansakoulun käyneitä ihmisiä töihin ja heidän lapsensa, joihin minäkin kuulun ovat ensimmäisiä, jotka pääsivät opiskelemaan. Heidän esivanhemmillaan ei missään maaseudun sydänmailla ollut edes mahdollisuutta päästä opiskelemaan. Joten, ei voida vielä puhua laajamittaisesti mistään periytyvyydestä. 

Kyllä sosiaalinen asema periytyi esivanhempien aikanakin. Talonpoika oli ylempänä kuin torppari, joka oli ylempänä kuin renki. Jos tehtäisiin riittävän laaja tutkimus, ehkä jopa kaikista Suomen kansalaisista, niin aivan varmasti todentuisi jokin korrelaatio, jonka mukaan 1800-luvun talonpoikien jälkeläiset ovat nykyään paremmassa asemassa kuin silloisten renkien jälkeläiset.

No sä voit alkaa vääntää sitä tutkimusta kun kerran olet noin varma asiastasi. 

Yleisesti ottaen kylla se taitaa periytya. Mutta kuten jo muutamassa viestissa on todettu, poikkeuksiakin on. Olen ns. duunariperheesta ja vaittelen pian tohtoriksi. Olen suvussani ainoa niin pitkalle kouluttautunut, vaikka muutama serkuistani onkin AMK:n tai yliopiston kaynyt (alempi kktutkinto).

Monissa korkeasti koulutetuissa perheissa mikaan muu vaihtoehto kuin yliopisto ei ole varteenotettava vaihtoehto. Ja olen varma, etta naissa perheissa lapsille on usein paremmat edelletykset hankkia hyva koulutus ja koulutuksen jalkeiset tyopaikat. Esimerkkina: perheellani ei ole minkaanlaisia kontakteja akateemisiin ihmisiin eli minulle ei koskaan pedattu tyopaikkaa tai harjoittelupaikkaa missaan ja koska vanhempani eivat oikein ymmarra mita opiskelen, eivat he koskaan voineet auttaa minua esimerkiksi opiskeluitani koskevissa paatoksissa. Uravalinnoista yms. en ole koskaan voinut keskustella vanhempieni kanssa. Vastaavasti olen ollut tekemisissa monien ihmisten kanssa, joiden vanhemmat ovat voineet jarjestaa kontakteja EU:ta myoten tyoharjoitteluun ja tyopaikkoihin... Nailla vanhemmilla on myos ollut rahaa tukea lapsiaan niin, etta he ovat voineet keskittya vain opiskeluun ja valitsemallaan uralla etenemiseen.

En tieda onko tama nain selkeaa viela Suomessa, mutta asumassani maassa tama on ihan arkipaivaa. Ns. duunaritaustainen nainen joutuu ihan taatusti tekemaan ihan h*lvetisti toita, etta yltaisi lahellekaan sita, mihin akateemisesta ja varakkaasta perheesta tullut mies taalla yltaa.

Me ollaan veljen kanssa päästy onneksi vähän pidemmälle kuin äiti, joka vasta jonkun työkokeilujutun seurauksena sai itselleen jonkin ammatin, jota ei ole ikinä harjoittanut edes. Isä oli teknikko.

Veli on inssi ja itse ole tradenomi.

Poika menossa saamaan kaksoistutkinnon amiksesta, haaveissa siintää inssin koulutus. Tyttö varmaan menee lukion kautta ylopistoon.

Äiti oli kirjanpitäjä/palkanlaskija Kemin sataman työntekijöille ja isä saman kaupungin rakennusmestari. Duunareita molemmat. Meistä kahdesta tytöistä tuli yliopiston käyneitä. Itse asianajaja ja yrittäjä ja siskosta yliopistoon projektien vetäjä kehitysyhteistyön vetäjä kehitysmaihin ja yliopiston opettaja...

Olennaisinta ei ollut vanhempien koulutustaso, vaan se, että vaativat meiltä lapsilta aika paljon, välillä liikaakin. Jos sai kokeesta 9 ½, miksi ei ollut 10.... Jos sai kokeesta 10 -, miksi ei ollut 10....  Arvostivat koulutusta.

Kiitollinen vanhemmille siitä, että kannustivat sitten siinä vaiheessa railakkaasti, kun pääsykokeet oli ja en tosiaan tiedä, olisinko tässä tilanteessa ilman heitä.

Kiitos äiti ja isä, vaikka en aina sitä osannut silloin aikoinaan arvostaa.

Fatalji

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen duunariperheen lapsi. Äiti käynyt jonkin "keittokoulun" kansakoulun jälkeen, isä kansakoulun. Äidinpuoleiset isovanhemmat käyneet ainakin jonkin aikaa kansakoulua ja isän äiti oppinut lukemaan ja kirjoittamaan kiertokoulussa.

Itse olen suorittanut yliopistotutkinnon. Mieheni on duunari. Lapsi seuraa äitinsä jälkiä ja opiskelee yliopistossa.

Ammattikoulu tai kauppaopisto tms. oppilaitos eivät aikanaan omalla kohdallani olleet edes mikään vaihtoehto. Päätin jo 10-vuotiaana, että menen opiskelemaan yliopistoon. Siksi olin myös aika hikari koko kouluajan. Vanhemmat kannustivat jatkamaan opintoja ja oma merkityksensä on ollut muutaman opettajan kannustuksella.

50-60 luvulla syntyneiden opiskeluaikana oli vielä tilanne, jolloin keskiluokka Suomessa kasvoi. Se tarkoitti, että silloisen keskiluokan omia lapsia ei ollut tarpeeksi elinkeinoelämän ja julkisen sektorin ylemmille portaille, joten koulutettavia piti hankkia myös duunariperheistä. Nykyisin tilanne on eri. Keskiluokkaa on niin paljon, että heidän omat lapset täyttävät ylemmät opiskeluasteet ja sinne on vaikeampi nousta alemmasta taustasta kuin sinun nuoruudessasi.

Ymmärrän pääpointtisi, mutta  silti täytyy muistuttaa, että en minä kyllä yliopistoon päässyt missään duunareitten lasten kiintiössä "hankittuna". Ihan saman pääsykokeen kautta opiskelemaan pääsin kuin kaikki muutkin ja sisään otettiin 10 % hakijoista. Valmennuskursseja oli tarjolla silloin 80-luvun alussakin, mutta en sellaista käynyt, kun piti olla kesätöissä.  Eipä siihen olisi ollut rahaakaan.

Taisi kysymys olla kuitenkin siitä, että "periytyykö" koulutustausta. Vastaukseni on, että ei välttämättä.

 

Koulutuspaikkojen määrää lisättiin sotien jälkeen monella vuosikymmenellä, koska duunareidenkin lapsia piti "hankkia" yliopistoihin täyttämään keskiluokan pienuudesta johtunutta vajetta. Nykyään keskiluokka ei ole enää pieni, eikä koulutuspaikkoja lisätä, jotta niihin saataisiin köyhienkin lapsia. Päinvastoin puhutaan, että porukkaa ylikoulutetaan ja maistereita on liikaa ja "turhilla" aloilla.

Miksi ajattelet, että duunarit ovat köyhiä ja jotenkin alemmalla tasolla?

Koska heillä on vähemmän rahaa ja matalampi koulutus. Vai ajatteletko, että koulutuksen periytyvyys koskee vain köyhiä mutta ei duunareita?

Miksi aina oletetaan, että duunarit ovat automaattisesti pienipalkkaisia ja akateemiset hyväpalkkaisia? Eiköhän se ole ihan alasta kiinni.