Pitääkö mielestänne paikkaansa, että koulutustaso periytyy?

Onhan tätä tutkittukin http://www.hs.fi/kotimaa/a1444367250580 ja mutulla sanoisin, että valitettavasti totta.

Eivät tilastolliset faktat liene mielipidekysymyksiä.

Aika hyvin pitää paikkaansa. Käsittääkseni yleisempää kuitenkin on, että duunarien lapsista tulee akateemisia kuin päinvastoin.

Pitää, perustuu ihan tieteelliseen tutkimukseen tuo.

Ei se onneksi  täysin yks-yhteen mene, ehkä enemmänkin asenne koulutukseen periytyy, erityisesti äidin koulutuksella oman mutuni perusteella vaikuttaisi olevan merkitystä. - Mutta onneksi Suomessa vielä tänään on mahdollista tehdä luokkaretki ja kuka tahansa voi päästä opiskelemaan mitä tahansa alaa varallisuudesta riippumatta. - Hieman kyllä huolettaa huominen. 

Mun vanhemmat on duunareita mutta musta tuli maisteri. Tosin kouluttauduin lähinnä siksi että saisin miettimisaikaa että mikä musta tulee isona. En vieläkään tiedä. Jos olisin keksinyt jonkun kivan amistutkinnon aikoinaan, musta olisi todennäköisesti tullut duunari myös.

No entä jos toinen vanhemmista on duunari ja toinen akateeminen?

Olen akateemisen ja yrittäjän jälkeläinen, ja olen ammattikoulun käynyt duunari. Veljeni päätti opiskelut peruskouluun, sisaremme opiskelee yliopistossa.

Kumpikin meistä tällä hetkellä Suomen mittakaavassa keskituloisia, sisko nyt hetkellisesti opiskelijana vähän vähemmän "rahoissa". Omasaa lähipiirissäni en ole huomannut minkäänlaista toistuvaa kuviota.

No eihän mikään tuollainen voi täysin paikkaansa pitää. Sen pitäisi jo järkikin sanoa. Toki varmasti paljon duunareiden lapsista tulee duunareita, mutta löytyy myös akateemisia duunareiden lapsista. Ja toisinpäin. Itse olen duunareiden lapsi ja olen itsekin duunari, mutta sillä erotuksella, että vanhemmillani ei ole koulutusta ja itsellä taas on koulutus. Koulutus on kyllä pakollinen mun alalla.

Tiedän kuitenkin duunareiden lapsia jotka ovat käyneet lukion (itsekin kyllä olen) ja ovat sitten menneet yliopistoon. Tiedän kuitenkin myös akateemisia joiden lapsi/lapset eivät ole akateemisia, mutta toki jonkun koulutuksen hankkineita. Mikään ei toki olisi estänyt muakaan hakemasta yliopistoon, mutta haluamallani alalla ei sillä tasolla tehdä tätä käytännön työtä mitä mä haluan tehdä. 

Valitettavasti näin, ja tuntuu, että vielä voimistuukin tuo periytyvyys. Kolmekymmentä vuotta sitten kun yliopistoon pyrittiin ei ollut preppauskursseja ja suurin osa opiskeli opintolainan turvin. Nykyään noita kalliita valmennuskursseja on useilla aloilla, harva ottaa lainaa ja aika paljon vanhemmat avustavat opiskelijoita. Älykkäät  duunariperheen vesat taitavat suunnata AMKkeihin?

Ei täysin, eikä mutuakaan. Jos perheessä arvostetaan sivistystä (ei siis koulumenestystä sinänsä), on todennäköistä, että lapset hakeutuvat akateemisen koulutuksen piiriin ja ammatteihin joihin sillä koulutksella on mahdollisuus, riippumatta vanhempien koulutuksesta. Tai sitten ei, lahjakkuus ja oma kiinnostus vaikuttaa enemmän. 

Sisarukseni ja minä ollaan korkeasti koulutettuja ja koulutuksiamme vastaavissa töissä. Vanhempamme eivät olleet ylioppilaita, mutta kotona nautittiin lukemisesta, monista taiteista, väiteltiin yhteiskunnallisista kysymyksistä jne. 

Elämässä ei ole käskirjoitusta, eikä mutkia voi vetää suoriksi, vaikka haluaisi. :)

Näköjään; mulla on äiti duunari ja isä akateeminen. Hankin ensin ammatillisen ja sittemmin yliopistokoulutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Ei se onneksi  täysin yks-yhteen mene, ehkä enemmänkin asenne koulutukseen periytyy, erityisesti äidin koulutuksella oman mutuni perusteella vaikuttaisi olevan merkitystä. - Mutta onneksi Suomessa vielä tänään on mahdollista tehdä luokkaretki ja kuka tahansa voi päästä opiskelemaan mitä tahansa alaa varallisuudesta riippumatta. - Hieman kyllä huolettaa huominen. 

Äitini on kouluttamattoman duunariperheen 2/2 lapsi ja veljensä on merkonomi, joka jäi lopulta perheyritykseen - ja peräkammarin pojaksi. Äitini kävi lukion ja meni yliopistoon. Minun lapsuudessani / nuoruudessani oli paljon ongelmia, enkä kelvannut äidille, kun en suorittanut koulua hänen mielestään riittävän hyvin, olisi ehdottomasti pitänyt kirjoittaa 6 ällää ja mennä yliopistoon.  En enempää avaa tätä kuviota, mutta aika paljon itselleni tämän tilanteen syistä ja taustoista valkeni, kun löysin ilmaiseksi otettavien kirjojen joukosta eräästä paikasta kirjan Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Kirja on minulla yhä kesken, mutta jo nyt olen valaistunut paljon ja osittain voin antaa armoa äitini julmalta tuntuneelle menettelylle - olin siis vain suoritus, enkä kylliksi hyvä sellainen. Äiti on kuollut, joten tästä ei olla päästy puhumaan.

Minulla on toinen vanhemmista akateeminen ja toinen duunari. Itse olen juuri siltä väliltä eli AMK-tutkinnon suorittanut.

Kyllä ja ei. Toki jokainen vanhempi toivoo että lapsi pääsisi mahdollisimman pitkälle ja saisi haluamansa koulutuksen (ei siis vanhempien haluaman!)

Itse olen duunariperheestä ja mulla on opistotason koulutus (yo-merkonomi). Lapsista yksi on käynyt ammattikoulun, toinen AMKn ja kolmas valmistui yliopistosta - eli kaikkea löytyy

Kyllä se aika pitkälti pitää paikkaansa ja poikkeukset vahvistavat säännöt.

Lähipiiristäkin olen huomannut että koulutus näkyy erittäin paljon siinä että miten kotona suhtaudutaan koulunkäyntiin. Peruskolupohjalla oleva vanhempi ei usein pidä koulusta lintsaamista mitenkään kovin vakavana juttuna ja jos lapsella on vaikeuksia oppimisessa niin ei yksinkertaisesti osata auttaa läksyjen kanssa, kun ei ole itsekkään opittu niitä asioita aikoinaan.

Mitä voi olettaa lapsesta, joka on käynyt peruskoulun miten helpoimmalla pääsee?

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvin pitää paikkaansa. Käsittääkseni yleisempää kuitenkin on, että duunarien lapsista tulee akateemisia kuin päinvastoin.

Omien vanhempieni ikäluokassa ammattikoulunkin käyneet olivat jo niitä pidemmälle opiskelleita, suurella osalla kun koulut jäivät kansakouluun.

Vierailija kirjoitti:

No entä jos toinen vanhemmista on duunari ja toinen akateeminen?

Tutkimusten mukaan äidin koulutustaso on se mikä periytyy vahvemmin.

No tilastollisestihan se menee noin. Tilasto ei varsinaisesti kerro yksilöstä mitään, paitsi todennäköisyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti näin, ja tuntuu, että vielä voimistuukin tuo periytyvyys. Kolmekymmentä vuotta sitten kun yliopistoon pyrittiin ei ollut preppauskursseja ja suurin osa opiskeli opintolainan turvin. Nykyään noita kalliita valmennuskursseja on useilla aloilla, harva ottaa lainaa ja aika paljon vanhemmat avustavat opiskelijoita. Älykkäät  duunariperheen vesat taitavat suunnata AMKkeihin?

Rikkaiden kakarat käyvät nykyisin opiskelemassa Virossa yksityiskoulussa akateemisen tutkinnon jos eivät pääse suomalaisiin kouluihin sisälle.