Pitääkö mielestänne paikkaansa, että koulutustaso periytyy?

Luitteko lauseen "arvio vanhempien koulutuksesta yläkanttiin"? Tarkoittanee sitä, että kysyttäessä yliopisto-opiskelijoilta vanhempien koulutusta, he arvioivat sen todellista korkeammaksi joko tarkoituksella tai tietämättömyyttään.

Koulutuksen periytymisessä on aivan varmasti eroja niin paikallisesti kuin eri ikäluokissa. Nyt eläkeiässä olevilla ei aina ollut mahdollisuutta hankkia omien kykyjen ja halujen mukaista koulutusta. Siksi he kannustivat lapsiaan opiskelemaan. Viime vuosisadan lopulla oli hyvinkin yleistä, että lasten koulutustaso tuli olemaan korkeampi kuin vanhempien. Ei mitenkään harvinaista tutuissa perheissä, että kouluttamattoman duunarin tai maanviljelijän lapsissa on useampia korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Tulevaisuus voi olla toinen, jos korkeakouluvalinnat menevät entistä hullummiksi. Pelkällä lukiotodistuksella opiskelupaikan saavat hikipinkot perhetaustasta riippumatta sekä ne, jotka kuuluvat opettajien lähipiiriin tai vähintään suosikkeihin. Jo nyt varsinkin uutisessa mainittuihin oikeus- ja lääketieteellisiin on kalliita valmennuskursseja ja koko vuoden kestäviä kansanopistolinjoja.

Vierailija kirjoitti:

No tilastollisestihan se menee noin. Tilasto ei varsinaisesti kerro yksilöstä mitään, paitsi todennäköisyyksiä.

Suvussa on kaksi lääkäriä, kumpikin yksinhuoltajaperheestä, toinen hitsarin ja toinen siivoojan lapsi.

Isän ja äidin sisaruksista vain yksi on akateemisesti koulutettu (kaikkein nuorin), ylioppilaitakin taitaa olla vain kaksi. Näiden lapsista suurimmalla osa on valkolakki ja vähintään AMK tason koulutus.

Koulutustasohan on koko ajan noussut, joten lapset ovat olleet vanhempiaan koulutetumpia. Mutta luulen että tämä kehitys on kääntymässä, koska koulutus ei enää ole aikoihin taannut työpaikkaa, eikä varsinkaan hyviä tuloja. Miksi opiskella vuosia, jos kuitenkin on jossain kioskissa pätkätöissä.

Tilastollisesti kyse ei ole m ielipiteestä, vaan faktasta. Kyllä se tilastollisesti periytyy.

Henkilökohtaisesti omassa ympäristössäni on vain hyvin harvoja, kenen kohdalla olisi periytynyt. Omat vanhempani jättivät nuorena koulut kesken, kun minä ilmoitin tulostani. Minudta tuli tohtori. Poikani on juuri valmistunut amiksesta. On myös todettava, että useimmat tuttavapiirissäni ja kaikki omassa tai mieheni perheessä ovat kouluttautuneet uudestaan tai jatkokououttautuneet myöhemmin, oltuaan endin jonkun aikaa työelämässä, joskus jopa sitten kun lapset ovat lähteneet kotoa. Siksi vähän mietinkin, että miltähän elämän kohdalta nämä periytyneeet koulutustasot on katsottu.

Vierailija kirjoitti:

Usein kuulee sanottavan, että akateemisten lapsista tulee itsekin akateemisia ja duunarien jälkeläisistä duunareita. Pitääkö mielestänne täysin paikaansa vai onko pelkkä mutu-tuntuma?

Eikö sinulla ole yhtään tuttua, joiden kohdalta olisit voinut itsekin todeta, että eihän tämä täysin ehdottomasti pidä paikkaansa?

Mielipide on juuri sitä mutua. On kolmaskin vaihtoehto. Tarkista faktat tilastoista.

Ne on ne asenteet ja kasvatus, mitä saadaan kotia. Usein akateemisten perheiden lapsilta automaattisesti odotetaan akateemisuutta, joten he ns. kasvavat siihen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvin pitää paikkaansa. Käsittääkseni yleisempää kuitenkin on, että duunarien lapsista tulee akateemisia kuin päinvastoin.

Omien vanhempieni ikäluokassa ammattikoulunkin käyneet olivat jo niitä pidemmälle opiskelleita, suurella osalla kun koulut jäivät kansakouluun.

Kuinka vanha olet? Minun vanhemmat ovat 80-v., molemmat ylioppilaita ja korkeakoulun käyneitä. Isä luokkanousija mutta äidin isä myös koulutetumpi (keskikoulu, päälle ammattiopintoja). Akateemisia oli 1900-luvun alkupuolella hyvin vähän, mutta suvuissa joissa koulutusta on arvostettu (itse käyty esim. keskikoulu lyhyen kiertokoulun sijaan) on lapsia laitettu koulunpenkille keskimääräistä innokkaammin. Äisin sisaruksistakin lähes kaikilla ylioppilas/korkeakoulututkinto. Ja omat sisarukseni (n. 50v) on kaikki korkeakoulun käyneitä. Ja nyt meidän lapsistamme suurin osa yliopistoissa/sinne menossa. Näin se periytyy.

Omassa tuttavapiirissä pitää aika pitkälle paikkansa. Akateemisten lasten pääosin akateemisia, kouluttamattomien kouluttamattomia tai matalasti koulutettuja. Löytyy kyllä joitakin poikkeuksiakin, suuntaan ja toiseen.

Mutta tosiaan, mitäpä tuota kiistämään, koska kyllähän se tutkitusti suuressa mittakaavassa menee noin, vaikka niitä poikkeuksiakin varmasti jokainen tietää useita. Mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan, kun koulutuksen taso ja arvostus jatkuvasti laskee, sitä on mahdotonta ennustaa.

Ei periydy. Vanhempani olivat vain kansakoulun käyneitä mutta heidän lapsistaan yksi on tohtori ja omat lapseni ovat minua korkeammalle kouluttautuneet. Jos periytyisi meidän kaikkien olisi pitänyt jäädä kansakoulutasolle mutta eihän se enää ole edes mahdollista vaan nykynuorilla pitää olla vähintän joku amis käytynä.

Pitääkö mielestänne paikkansa, että jos on hyvät olosuhteet, niin se on parempi juttu verattuna siihen jos olisi vähän heikommat olosuhteet?

Vierailija kirjoitti:

Ei periydy. Vanhempani olivat vain kansakoulun käyneitä mutta heidän lapsistaan yksi on tohtori ja omat lapseni ovat minua korkeammalle kouluttautuneet. Jos periytyisi meidän kaikkien olisi pitänyt jäädä kansakoulutasolle mutta eihän se enää ole edes mahdollista vaan nykynuorilla pitää olla vähintän joku amis käytynä.

Totta, tupakointikaan ei ole vaarallista jos kaikki tupakoijat ei sairastu keuhkosyöpään.

Ei ole mielipidekysymys tämä, vaan erittäin paljon tutkittu asia. Se että jokainen meistä varmasti keksii omasta lähipiiristään tähän poikkeuksia, ei mitätöi tilastollista korrelaatiota. Valitan.

(olen itsekin tilasto-oikku tässä asiassa, duunariperheen akateeminen kummajainen)

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mielipidekysymys tämä, vaan erittäin paljon tutkittu asia. Se että jokainen meistä varmasti keksii omasta lähipiiristään tähän poikkeuksia, ei mitätöi tilastollista korrelaatiota. Valitan.

(olen itsekin tilasto-oikku tässä asiassa, duunariperheen akateeminen kummajainen)

Tutkimuksiin ei aina ole luottamista. Sitä voidaan saada just sellaisia tutkimustuloksia kuin tilaaja haluaa. Ja tämä on tunnustettu ja ehkä jopa tutkittu fakta. Suomessa ei vielä voida tehdä asian tiimoilta luotettavia tutkimuksia, koska koko koulutusjärjestelmämme on niin nuori, että koulutuksen saaneita ihmisiä ei edes vielä ole montaa sukupolvea.

Eniten vaikuttaa se, kenelle akateeminen kulttuuri on itsestään selvä oma kasvuympäristö ja kenelle se on vieras alue johon täytyy erikseen opetella. Köyhät vanhemmat voi kannustaa lasta ja kehua koulutuksen tärkeyttä täysin moitteettomasti, mutta ei se silti poista sitä, että kun lapsi menee yliopistoon, niin se on hänelle monella tapaa vieras ympäristö verrattuna akateemisen perheen nuoreen.

Eniten arvostan maahanmuuttajia, jotka tulee Suomeen sota-alueelta ja väittelee täällä tohtoreiksi. Se on silloin itse ansaittu meriitti eikä kultalusikka suussa syntymisen tai rikkaan miehen naimisen tuoma etuoikeus.

Olen duunariperheen lapsi. Äiti käynyt jonkin "keittokoulun" kansakoulun jälkeen, isä kansakoulun. Äidinpuoleiset isovanhemmat käyneet ainakin jonkin aikaa kansakoulua ja isän äiti oppinut lukemaan ja kirjoittamaan kiertokoulussa.

Itse olen suorittanut yliopistotutkinnon. Mieheni on duunari. Lapsi seuraa äitinsä jälkiä ja opiskelee yliopistossa.

Ammattikoulu tai kauppaopisto tms. oppilaitos eivät aikanaan omalla kohdallani olleet edes mikään vaihtoehto. Päätin jo 10-vuotiaana, että menen opiskelemaan yliopistoon. Siksi olin myös aika hikari koko kouluajan. Vanhemmat kannustivat jatkamaan opintoja ja oma merkityksensä on ollut muutaman opettajan kannustuksella.

Vierailija kirjoitti:

Ei periydy. Vanhempani olivat vain kansakoulun käyneitä mutta heidän lapsistaan yksi on tohtori ja omat lapseni ovat minua korkeammalle kouluttautuneet. Jos periytyisi meidän kaikkien olisi pitänyt jäädä kansakoulutasolle mutta eihän se enää ole edes mahdollista vaan nykynuorilla pitää olla vähintän joku amis käytynä.

Se mitä teidän perheessä tapahtuu ei tarkoita ettei kyseinen ilmiö ole näkyvillä suomalaisessa yhteiskunnassa (tutkimusta aikaisemmin jaettiinkin jo). Eikä kyse edes ole siitä että vanhemmalla ja lapsella tulee olla täysin sama koulutustaso.

Tätä ilmiötä pitää katsoa siitä vinkkelistä mikä alin/ylin koulutustaso on mahdollinen, siksi amista ja kansakouluakin verrataan näissä keskusteluissa. Kuitenkin näitä kummastakin puhuttaessa, yliopistokoulutukseen nähdeen, voidaan puhua verrattain vähän kouluttautuneesta. 

Eihän kukaan naisiakaan sanonut alikouluttautuneeksi 1800-luvun alussa, koska yliopisto-opinnot eivät edes olleet heille edes mahdollisia. Niin kuin ei kansakoulukaan ole mahdollinen nykynuorille. 

No, jos nyt saivartelen, niin koulutustaso ei mitenkään voi periytyä. Sillä ei ole omia geeniyhdistelmiä.

Koulutettujen vanhempien lapset herkemmin hakeutuu koulutukseen ja duunarien duunareiksi.se on enempi tapa. Ja saattaa ola, että vanhemmat patistaa tiettyyn suu tasan tai sitten on kokonaan puuttumatta.

Itse oon suvun eka akateeminen ja tiedän hyvin monta muutakin sellaista omassa ikäluokassani..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mielipidekysymys tämä, vaan erittäin paljon tutkittu asia. Se että jokainen meistä varmasti keksii omasta lähipiiristään tähän poikkeuksia, ei mitätöi tilastollista korrelaatiota. Valitan.

(olen itsekin tilasto-oikku tässä asiassa, duunariperheen akateeminen kummajainen)

Tutkimuksiin ei aina ole luottamista. Sitä voidaan saada just sellaisia tutkimustuloksia kuin tilaaja haluaa. Ja tämä on tunnustettu ja ehkä jopa tutkittu fakta. Suomessa ei vielä voida tehdä asian tiimoilta luotettavia tutkimuksia, koska koko koulutusjärjestelmämme on niin nuori, että koulutuksen saaneita ihmisiä ei edes vielä ole montaa sukupolvea.

Toki, tilaajan intressit voivat vaikuttaa tutkimustuloksiin. Mutta tämä ei ole mikään yksittäinen tutkimus, vaan maailmalla laajasti tutkittu asia, jossa tilastollinen yhteys aina näkyy. Edelleenkään se, että tilasto sanoo jotain, ei kerro sinällään yksittäisestä ihmisestä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Olen duunariperheen lapsi. Äiti käynyt jonkin "keittokoulun" kansakoulun jälkeen, isä kansakoulun. Äidinpuoleiset isovanhemmat käyneet ainakin jonkin aikaa kansakoulua ja isän äiti oppinut lukemaan ja kirjoittamaan kiertokoulussa.

Itse olen suorittanut yliopistotutkinnon. Mieheni on duunari. Lapsi seuraa äitinsä jälkiä ja opiskelee yliopistossa.

Ammattikoulu tai kauppaopisto tms. oppilaitos eivät aikanaan omalla kohdallani olleet edes mikään vaihtoehto. Päätin jo 10-vuotiaana, että menen opiskelemaan yliopistoon. Siksi olin myös aika hikari koko kouluajan. Vanhemmat kannustivat jatkamaan opintoja ja oma merkityksensä on ollut muutaman opettajan kannustuksella.

50-60 luvulla syntyneiden opiskeluaikana oli vielä tilanne, jolloin keskiluokka Suomessa kasvoi. Se tarkoitti, että silloisen keskiluokan omia lapsia ei ollut tarpeeksi elinkeinoelämän ja julkisen sektorin ylemmille portaille, joten koulutettavia piti hankkia myös duunariperheistä. Nykyisin tilanne on eri. Keskiluokkaa on niin paljon, että heidän omat lapset täyttävät ylemmät opiskeluasteet ja sinne on vaikeampi nousta alemmasta taustasta kuin sinun nuoruudessasi.

Yo kirjoitukset joutaisi lopettaa. Tuo tutkinto ei ole mikään lopputentti, siitä opiskelut vasta alkaa. Miksi hukata puoli vuotta hyvää opiskeluaikaa hukkaaan. Suomalainen koulujärjestelmä on tehty laiskoja virkamiehiä varten, opetellaan ulkoa tietty alue ja pidetään siitä kokeet, mitä oppimista tuo muka on. Oppilaitoksista valmistuu virkamiehiä, jotka osaavat toistaa työssään samoja asioita työpäivästä toisee, eli he tarvitsevat viran selvitäkseen, ei tällaisille valmiuksille ole enää tarvetta.

Miksi asioita enää kannattaa opiskella ulkoa, kaikki löytyy googlesta kuitenkin paremmin kuin ahkerimmankaan pänttääjän päästä.

On täysin turhaa kouluttaa puolet ikäluokasta ylioppilaaksi, kun jatkopaikkoja ei kuitenkaan riitä kaikille, vaikka jokainen yo kirjoittaisi kuusi ällää. Kirjoituksissa menestyminen ei kasvata yhtään kansantuloa eikä tuo työtä ja hyvinvointia tähän maahan.