Lue keskustelun säännöt.
Mikä lapsuudessasi opetettu "hyvä" tapa osoittautuikin huonoksi?
12.06.2016 |
Minulle opetettiin säästäväisyyttä siinä muodossa, että aina otetaan halvinta. Vaatteiden, kenkien, kodintarvikkeiden tms. valinnassa tärkein oli halpa hinta. Niinpä olen aikuisenakin ostanut halpaa, koska mieleeni on iskostunut etteivät vaikka vaatteet tai kengät saa maksaa paljoa, ja nyt olen herännyt huomaamaan miten joudun koko ajan ostamaan uutta, koska halpa ei useimmitenkaan ole hyvälaatuista. Kengät hajoavat ja korjaus maksaisi enemmän kuin kenkien hinta uutena, vaatteet kulahtavat parin pesun jälkeen eikä niitä kehtaa enää käyttää. Taas tarvitsisin siistiä päällepantavaa. Minun pitää nyt opetella muuttamaan ostotapaani ja opetella ostamaan kalliimpaa ja laadukkaampaa. Säästäväisyys ei aina säästä. Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Kommentit (339)
"Syö aina lautanen tyhjäksi".
Siinä hyvä alku ylensyönnin oppimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläpäin pidettiin kunnia-asiana sitä, että ollaan tossun alla. Se kaikki tossun alla oleminen oli kyllä taitavasti verhoiltu "herrasmiesmäiseksi" käytökseksi. Siinä on sitten suvun poikalapsilla ihmettelemistä, kun huomaa ettei maailma makaakaan niin, että tossukkamaisella käytöksellä pääsisi monessakaan asiassa puusta pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia juttuja on ollut suhtautuminen ruokaan ja omaan kehoon. Tavallaan ruualla osoitettiin välittämistä. Joka lauantai leivottiin ja ruokiin laitettiin reilusti kermaa ja voita. Kaapit oli täynnä sokerihuurrettuja- tai kaakaomuroja, janojuomana oli mehua, iltajuomana kaakaota, jugurtin sijaan Jacky-makupaloja jne. Toisaalta mitään herkkuja ei oikeastaan olisi saanut syödä koska niistä lihoo ja on ihan normaalia pitää itseään nälässä. Tää kombo oli ihan mahdoton lapselle ymmärtää. Lisäksi oli lista ruokia joita äiti ei voinut sietää, mutta söi silti laihduttaessa.
Mulle jäi malli, että käytännössä naisen pitää olla koko ajan nälässä ja tavallaan jotenkin kiusata tai testata itseään pitämällä kotona kuitenkin vaikka mitä makeaa ja on vain osoitus mielen heikkoudesta sitten sortua syömään kun on nälkä. Ja että laihduttaminen on jotain mitä tehdään nälkäkuurilla syömällä ruokia joista ei edes pidetä.
Samaan soppaan menee se, että itseä ja omaa kroppaa ei tarvi kuunnella. Kouluun oli mentävä vaikka pää kainalossa, mulla ei ole pissahätä automatkalla jos päätän niin tai että flunssaa tai vatsatautia ei tule jos asiaan uskoo riittävän vahvasti.
Mulla on ollut jonkunlainen syömishäiriö koko ikäni (dg tällä hetkellä BED, mutta psykiatrin mukaan mitään selkeää rajausta ei kohdallani voi tehdä). Koska nälkiinnytän ja ahmin suhteellisen tasapainossa kalorimielessä ja piiskaan itseäni treeneissä, olen vain hieman ylipainoinen. En osaa edelleenkään kuunnella itseäni tai tarpeitani, koska ei niillä ole mitään väliä, kehoahan voi hallita mielellä. Esim. mun on pitänyt aikuisiällä oppia tunnistamaan koska on vessahätä aidosti, koska kannattaisi ottaa särkylääkettä ja milloin on nälkä ja toisaalta, koska lopettaa treenaaminen kun on tullut joku rasitusvamma.
Mulle oli silmiäavaava kokemus lukea erästä syömishäiriöihin pureutuvaa kirjaa jossa todettiin, että ei nälkää voi hallita, kuten ei pissahätääkään. Teki mieli kirjoitta kirjastokirjaan "paitsi mun äiti voi".
En kommentoi muuten, mutta mielestäni aikuinen voi hyvin pitkälle hallita pissahätää kyllä, ellei ole jotain rakenteellista poikkeavuutta tai sairautta. Tai ainakin itse voin, hädän tunne voi kyllä tulla, mutta kun hetken pidättää, se menee ohi. Olettaen että edellisestä vessakäynnistä on kohtuullinen aika eikä ole litratolkulla juonut sen jälkeen.
Eli esim. jos käy lähtiessä vessassa, kestää kyllä parin tunnin automatkan. Lapsilla toki eri juttu.
Äitini hoki aina, että rakkaudesta se hevonenkin potkii, kun yritin kertoa luokan poikien kiusaavan. Siitä jäi itselle pitkiksi ajoiksi sellainen kiero mielikuva, että kaikki pojat ovat jotenkin ihastuneita minuun.
Pääsin tästä kokonaan eroon vasta aikuisena.
chinchi kirjoitti:
Ei itselleni, mutta monen ikätoverin perheessä opetettiin, että pitää elää niin, ettei "kyliltä tule sanomista". Siis niin, etteivät naapurit anna huonoa palautetta.
Mitä hittoa? Eiköhän se oma mielipide, onnellisuus ja elämäntapa ole tärkeämpi kuin jonkun eri sukupolvea ja arvomaailmaa olevan vanhan jäärän tirkistelyn- ja juoruilunhalu ja paheksunta.
Hyi.
Niin minullekin on opetettu. Eikä se huono neuvo olekaan. Aina ei kuitenkaan voi itse valita kohtaloaan. Kun joutuu itsekkään, pahansuovan, häiriintyneen ihmisen vihan ja koston kohteeksi, joka sitten alkaa levittämällä levittämään pahasuopaisia valheitaan joka puolelle ympärille, niin ei siinä itse voi paljoa tehdä.
Pakko on kai alkaa ajattelemaan niin, että kun itse tietää, mitä on tehnyt ja mitä ei ole tehnyt, niin sen pitää riittää.
Ajatelkoot muut mitä lystäävät, kun eivät totuudesta mitään tiedä, eivätkä halua tietääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia juttuja on ollut suhtautuminen ruokaan ja omaan kehoon. Tavallaan ruualla osoitettiin välittämistä. Joka lauantai leivottiin ja ruokiin laitettiin reilusti kermaa ja voita. Kaapit oli täynnä sokerihuurrettuja- tai kaakaomuroja, janojuomana oli mehua, iltajuomana kaakaota, jugurtin sijaan Jacky-makupaloja jne. Toisaalta mitään herkkuja ei oikeastaan olisi saanut syödä koska niistä lihoo ja on ihan normaalia pitää itseään nälässä. Tää kombo oli ihan mahdoton lapselle ymmärtää. Lisäksi oli lista ruokia joita äiti ei voinut sietää, mutta söi silti laihduttaessa.
Tämä. Meilläkin ostettiin jatkuvasti kotiin suklaata, vanukkaita, jäätelöä tms. Kuitenkaan niitä ei olisi saanut syödä, koska sitten lihoo niin paljon, ettei pääse enää kävelemään. Kerran kysyin sitten äidiltäni, miksi hän ostaa herkkuja jatkuvalla syötöllä, kun emme niitä saisi kuitenkaan syödä, niin vastaus oli "kun kumminkin ootte niin makean perään, että sitten vain valitatte, kun ei oo mitään hyvää". Hänelle ei ilmeisesti koskaan tullut mieleen, että jos makeaa ei koko ajan ole tarjolla, niin ei sitä pidemmän päälle osaa kaivatakaan.
Muutenkin tietty epäloogisuus kasvatuksessa oli todella hämmentävää ja lannistavaakin. Olin lapsena varautunut vieraita kohtaan ja tämä aiheutti tietysti närää, kun en koskaan puhunut mitään vieraille. Kun vanhemmiten rupesin sitten rohkaistumaan ja juttelemaan vieraillekin, saattoi äitini ruveta kovaan ääneen puhumaan päälleni. Kun jälkeenpäin kysyin häneltä, miksi hän ei anna minun jutella vieraiden kanssa rauhassa, vastauksena oli ivallista naamanvääntelyä ja toteamus, että "nokun oot vähän tommonen". Yleensäkin sosiaalisuuden vaatimus yhdistettynä siihen, etten kumminkaan olisi saanut sitten ottaa kontaktia ihmisiin oli todella kummallista ja vasta oikeastaan lähempänä kolmeakymppiä sosiaaliset taitoni olivat hioutuneet siihen malliin, että aloin oikeasti tulla toimeen muiden ihmisten kanssa.
Asioiden pitää aina näyttää ulospäin hyvältä, vaikka olisi millainen kaaos perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on kyllä paras ja niin totta, kiitos kun sain nauraa!!!!
Erilaisuus on pahasta, kaikkia vähänkin erilaisia pitää varoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piti tiedostaa oma yhteiskuntaluokka (vanhempani olivat ja ovat duunareita, samoin isovanhempani), "herrojen" ja "ylempien" edessä piti käyttäytyä kauniisti. Myös opettaja oli vanhempien silmissä suurempi auktoriteetti kuin olisi ollut syytä olla.
Vaikka vanhempani ja isovanhempani kannustivat minua menestymään opinnoissa, heillä oli jokin ihmeellinen ja liiallinen auktoriteettien kunnioitus ja "asemien" tiedostaminen.
No, onneksi opit eivät menneet kovin hyvin perille. :D Lapsena ja teininäkin olin toki erittäin hyväkäytöksinen, mutta en missään vaiheessa oppinut pitämään itseäni millään muotoa "alempiarvoisena". Sittemmin hankin itselleni arvostetun koulutuksen ei-naisvaltaiselta alalta.. nykyään kuulun isovanhempieni silmissä herraluokkaan, en pahassa mielessä, mutta heidän mielestään en ole aivan sama ihminen enää.
Merkittävin ero minussa ja vanhemmissani on, kuinka osallistun mielelläni erilaisiin tapahtumiin, illanviettoihin ja kutsuihin ja löydän keskustelun aiheita kaikkien kanssa. Vanhempiani hidastaa edelleen luokka-ajattelu ja itsensä väheksyminen.
No isovanhempien vanhemmat elivät aikaa jolloin maaseudulla ja muutenkin väistettiin maantien ojaan, jos vastaan tuli pappi, nimismies, ökyisäntä tai muu kylän päälahtari. Sieltä asti nämä jutut tulee ja sss haluaa tuon ajan takaisin pakkolakeineen.
Aina piti ostaa vaatteita ja kenkiä, joissa on sitä KASVUNVARAA, tätä jatkui vielä pitkälle teini-ikään. Aina sai kulkea roikkuvissa vaatteissa.
Vielä +30 -vuotiaanakin saatan löytää vanhempieni varastoista vanhoja vaatteitani, jotka ovat vieläkin isoja itselleni. Ja kenkiä kokoa 39 (kengänkokoni on näin aikuisena 35).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi pitänyt olla sosiaalinen ja reipas, mutta kuitenkin hiljainen ja vaatimaton. En osaa edelleen sanoa vastaan enkä puhu mielelläni julkisesti, koska huomio ahdistaa. Kaiken huipuksi opiskelen alaa, jossa joutuu esiintymään ja puhumaan.Yritän opetella sanomaan vastaan ja pitämään puoliani. Vasta 40-vuotiaana tajusin, että edes äiti ei voi haukkua ja solvata minua mielensä mukaan ja minun ei tarvitse kuunnella nöyrästi.
Vierailija kirjoitti:
Aina piti ostaa vaatteita ja kenkiä, joissa on sitä KASVUNVARAA, tätä jatkui vielä pitkälle teini-ikään. Aina sai kulkea roikkuvissa vaatteissa.
Vielä +30 -vuotiaanakin saatan löytää vanhempieni varastoista vanhoja vaatteitani, jotka ovat vieläkin isoja itselleni. Ja kenkiä kokoa 39 (kengänkokoni on näin aikuisena 35).
No itselläni tuo kasvunvara oli ihan järkevää, vaatteet olisivat jääneet yhdessä vaiheessa pieniksi ½-1 vuoden aikana. Samoin kengät. Onneksi nuoruudessani väljät vaatteet olivat muotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti tästäkin ketjusta on paljon apua, kun yrittää itse tulevaisuudessa kasvattaa omia muksuja. Go AV!
- Suihkussa käyminen huolella maks. 1 - 2 kertaa viikossa (sen sijaan että olisi käynyt vähemmän huolella useammin).
- Ei nukkumaanmenoaikoja.
- Ei ruoka-aikoja, sai syödä missä vaan, pöydällä ei aina ollut edes tilaa lautaselle.
- Ei minkäänlaista rajoitusta herkkujen määrässä, ei karkkipäivää, nälkäänkin tuli joskus herkuteltua.
- Kotona ei kehotettu pesemään hampaita, onneksi koulussa opetettiin.
- Koti sotkussa, tavarat levällään.
- Uusia vaatteita ei ostetti, jos entisiä pystyi käyttämään. Kouluun ei ollut aina sopivia liikuntavaatteita.
- Ei kunnollista useilla lauseilla keskustelua.
- Syyttäminen, ei kosketusta (paitsi epälooginen kuritus raivon vallassa, ei "järjellä"), ei kehuja.
- Ei selkeitä rajoja, sääntöjä, pyyntöjä eikä käskyjä, moittimista vain.
- Ei saanut valittaa mistään, oltava kiitollinen kaikesta, minkään ei tarvinnutkaan olla paremmin.
Varmaan ainoa huono tapa, josta olen oppinut kunnolla pois, on rahan tuhlaaminen rahapäivänä. Säästän rahaa, ja sitä on tasaisemmin pitkin kuukautta. Ei ole niitä kamalia köyhiä nälkäisiä päiviä kuin lapsena.
91-synt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina piti ostaa vaatteita ja kenkiä, joissa on sitä KASVUNVARAA, tätä jatkui vielä pitkälle teini-ikään. Aina sai kulkea roikkuvissa vaatteissa.
Vielä +30 -vuotiaanakin saatan löytää vanhempieni varastoista vanhoja vaatteitani, jotka ovat vieläkin isoja itselleni. Ja kenkiä kokoa 39 (kengänkokoni on näin aikuisena 35).No itselläni tuo kasvunvara oli ihan järkevää, vaatteet olisivat jääneet yhdessä vaiheessa pieniksi ½-1 vuoden aikana. Samoin kengät. Onneksi nuoruudessani väljät vaatteet olivat muotia.
Melko reilusti kasvuvaraa jos kengätkim pitää olla 4-5 kokoa liian suuret.
Vierailija kirjoitti:
Erilaisuus on pahasta, kaikkia vähänkin erilaisia pitää varoa.
Tämä ajatus toisinpäin: pitää olla mahdollisimman paljon samanlainen kuin kaikki muutkin. Piiruakaan ei saa erota massasta. Kaikki pitää tehdä juuri siinä järjestyksessä kuin kaikki muutkin tekevät: pitää opiskella ammatti, mennä naimisiin, hankkia lapsia, hankkia omakotitalo, auto, koira jne.
Tätä ei kuitenkaan koskaan kotona opetettu, vaan olen sen katkerasti joutunut oppimaan elämällä elämääni.
Nämä ovat suomalaisten elämänohjeet. Tämä pätee edelleen: kaikkien on oltava samanlaisia, suoraan samasta muotista. Jos poikkeat massasta, joudut suuriin vaikeuksiin elämässäsi. Tavalla tai toisella, Erilaisuutta ei hyväksytä.
Se mitä muutkin ajattelee....
Välillä oikein kiukuttaa itsessäni se piirre kun siitä ei tunnu pääsevän eroon
kokonaan. siis semmoisesta turhanpäiväisestä
"Ahneella on p*nen loppu"...
Nykyään ahneus on kaiken perusta; nopeat syövät hitaat.
No on se todennäköisempi tie, kuin se ettei tee mitään. Mutta toki juu, tänä päivänä koulutus ei kyllä takaa mitään.