Lue keskustelun säännöt.
Mikä lapsuudessasi opetettu "hyvä" tapa osoittautuikin huonoksi?
12.06.2016 |
Minulle opetettiin säästäväisyyttä siinä muodossa, että aina otetaan halvinta. Vaatteiden, kenkien, kodintarvikkeiden tms. valinnassa tärkein oli halpa hinta. Niinpä olen aikuisenakin ostanut halpaa, koska mieleeni on iskostunut etteivät vaikka vaatteet tai kengät saa maksaa paljoa, ja nyt olen herännyt huomaamaan miten joudun koko ajan ostamaan uutta, koska halpa ei useimmitenkaan ole hyvälaatuista. Kengät hajoavat ja korjaus maksaisi enemmän kuin kenkien hinta uutena, vaatteet kulahtavat parin pesun jälkeen eikä niitä kehtaa enää käyttää. Taas tarvitsisin siistiä päällepantavaa. Minun pitää nyt opetella muuttamaan ostotapaani ja opetella ostamaan kalliimpaa ja laadukkaampaa. Säästäväisyys ei aina säästä. Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Kommentit (339)
Kun olin lapsi ja agressiivinen veljeni uhkaili ja halusi tapella, äitini jankutti minulle aina, että viisaampi väistyy. Niinhän olen tehnyt sitten jatkossakin, enkä ole oikein uskaltanut puolustaa itseäni. Loputunta väistelyä ja suorastaan pakenemista hankalista tilanteista,kun muut jyräävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
chinchi kirjoitti:
Ei itselleni, mutta monen ikätoverin perheessä opetettiin, että pitää elää niin, ettei "kyliltä tule sanomista". Siis niin, etteivät naapurit anna huonoa palautetta.
Mitä hittoa? Eiköhän se oma mielipide, onnellisuus ja elämäntapa ole tärkeämpi kuin jonkun eri sukupolvea ja arvomaailmaa olevan vanhan jäärän tirkistelyn- ja juoruilunhalu ja paheksunta.
Hyi.
Tämä
Rahaa ei saa pyytää.
Samanaikaisesti ympärillä sisarus ja serkut oli käsiojossa. Osasta tulikin aikuisena taloudellisesti muita hyväksikäyttäviä.
Ole kiltti ja kohtelias ja tottelevainen tyttö ettei muille tule paha mieli. Oma paha olo ei sitten tietenkään merkinnyt kellekään mitään. Arvatkaa tuliko noilla neuvoilla ehjä ihminen ja elämä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ihan itsestään selvä, sillä elämme aivan eri ajassa ja ympäristössä mitä esim. 30 vuotta sitten, samoin elintasomme on aivan toinen.
Ja on luonnollista, kun vanhempamme opastivat ja kasvattivat, miten meidän tulisi toimia siinä ajassa ja mistä ihmeestä olisivat voineet tietää, millaisessa maailmassa heidän lapsensa tulevat elämään.
Tuolla logiikalla myös ap. kasvattaa lapsensa väärin, sillä tuskin tiedät mitä maailma on 30 vuoden päästä, vaan yrität kasvattaa tässä ja nyt, kun huomisesta et tiedä.
No sieltähän se tuli, ensimmäinen "ap on ihan väärässä"-viesti. Juu, tietenkään vanhemmat eivät voi ennustaa tulevaisuutta, ja juuri sen takia lapsille mielestäni pitäisikin opettaa enemmän kuin vain yksi tapa tarkastella asioita ja toimia. Tässä ketjussa tuntuu monilla olevan kokemus, että vanhemmat ajavat aika yksioikois
Vanha ketju ja viesti, mutta sanon kuitenkin että kyllä se juuri niin on että ajat muuttuvat tavalla jota ei voi mitenkään ennustaa. Ja aika lailla suurin osa saa vaikutteita ympäristöstä ja ajan hengestä ja joutuu ihmettelemään myöhemmin miksi oli ajatellut niin kuin oli. 30-50 vuotta sitten olisi monia nykypäivän tapoja pidetty hyvinkin röyhkeinä ja sopimattomina eikä sillä tavalla käyttäytyvä olisi välttämättä kovin hyvin siinä ajassa selvinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisten asiat puhelimessa on niin tärkeitä, että ne käydään suljettujen ovien takana.
kun muutin omilleni olin ihan ihmeissäni, että mitä sanon, jos soitan jonnekin?
Aloitin siitä, että kirjoitin paperille vuorosanat.
Jos jonkun kaverin kanssa oli pientäkin epäsopua, äitini sanoi aina että älä ole sen kanssa enää. Olipa "järkevä" neuvo, välit poikki vaan heti eikä mitään riitoja sovita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo että naiset juttelee keskenään ja miehet keskenään tai ainakin se on aina nainen, joka kokkaa ja tarjoilee tai perheen tyttäret, jotka kaataa kahvia ja passaa. Miehet ja pojat istuu avuttomina paikallaan kuin linnunpoikaset odottamassa kakunpalaa suuhun. Siinä on kyllä sellainen tervemenoa tapa ja sääntö, että ei jää kukaan kaipaamaan.
Mun veljen vaimo yritti tätä samaa: tyttöjen piti auttaa perunoiden kuorimisessa ja pojat sai pelata pleikkaa. Ei juma**uta.
Vierailija kirjoitti:
Jos jonkun kaverin kanssa oli pientäkin epäsopua, äitini sanoi aina että älä ole sen kanssa enää. Olipa "järkevä" neuvo, välit poikki vaan heti eikä mitään riitoja sovita.
Eikö tämä neuvo ollut melkoisesti aikaansa edellä, verraten nykyiseen "good vibes only" kulttuuriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautanen pitää syödä tyhjäksi -> vyötärö ei kiitä nykyään...
Karkkia saa syödä vain lauantaisin (sinänsä ihan hyvä ohje mutta olin tästä katkera, ja sitten kun muutin pois kotoa eikä kukaan ollut valvomassa niin mätin karkkia joka päivä ja kaksin käsin, ja taas vyötärö paisui...)
Tuo lautanen pitää syödä tyhjäksi- sääntö on ihan käsittämätön! Jos joskus saan lapsia niin yritän opettaa siihen, että syödään sen verran että nälkä lähtee.
Muistan joskus muksuna ihmetelleeni kun kaverin perheessä oli pakko syödä lautanen tyhjäksi (kotonani tällaista sääntöä ei ollut) ja kaveri itki varmaan tunnin pöydän ääressä kun ei millään olisi jaksanut syödä :/ Mikäköhän tuollaisen säännön perustelu on? Muu kuin, että Afrikassa kuolee lapsia nälkään...?
Tuon säännön perustelut ovat mm se että ennen ei ollut rahaa käyttää mihinkään, ei ruokaankaan niin paljon kuin nykyään. Ei haluttu että lapset ( tai aikuisetkaan) ovat hakemassa kohta välipalaa kun " paha" ruoka ei maistunut. Ei haluttu että ruokaa menee hukkaan. En siis pidä hyvänä sitä että pitää syödä lautanen tyhjäksi, mutta ei kyllä ole kovin järkevää miltään kannalta sekään että syödään jatkuvasti aterioiden välillä kaikenlaista välipalaa. Näkyyhän se katukuvassakin.
Kaikenlaisia oli. " Itku pitkästä ilosta, kun joskus nauroi.
- toisen posken kääntäminen, kun joku kiusas, samalla olisi pitänyt osata antaa samalla mitalla takaisin
- ennen ripoikoulua ei saa käydä missään, valokuvissa ei sovi nauraa
- hiljaa aina jossain sohvalla yksin kun äiti juorusi jonkun ikiaikaisen mummon kanssa jna jne
Olen 70- luvun vanhojen ja vanhoillisten vanhempien lapsi, valitettavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhällä ei ole aina vaihtoehtoa. Kaikkeen ei ole aikaa säästää.
Tämäkin on totta. Mutta silloin kun ei ole pakkottava kiire hankkia mitään, kannattaisi vertailla vaihtoehtoja ja mahdollisesti panostaa siihen vähän kalliimpaan, jos se vaikuttaa laadukkaammalta.
Kyllä varmaan yhden tavaran kohdalla, mutta jos on 10 tärkeää tavaraa, mitä pitää ostaa heti? Miten sun opetus toimisi ?
Äiti opetti ihmeellisiä rakasta vihollisiasi -tyyppisiä juttuja ja oli jossain ihmeellisissä hippimaailmoissaan, jossa ei uskonut siihen, että joku ihminen voi oikeasti olla paha tai haitallinen hänen tyttärelleen. Aina jos oli jotain ongelmia poikaystävien kanssa (joita olikin nuoresta pitäen paljon, koska äiti oli opettanut suunnilleen, että kaikille miehille kuuluu antaa jos ne pyytävät) äiti otti miesten puolen. Tämä yhdistettynä siihen, että jos hän moitti minua ja suuttui, jos joku mies kävi oikein päälle tai minulle piti tehdä abortti. Eli olisi pitänyt olla sekä siveuden sipuli että kaikkia miehiä jollain ihmeen 70-luvun vapaan rakkauden tyylillä palveleva. Ylipäänsä kaikki ihmissuhdeongelmat oli naisten vastuulla, miehillä ei mitään vastuuta. Olen vasta aika vanhana tajunnut, että äiti taisi olla itse seks väkivallan uhri. Muistan kun yksi poikaystävä löi minua, ja menin äidin luo itkemään niin hän ei edes silloin sanonut, että laita se mies mäkeen vaan jotenkin ymmärsi häntä ja säälitteli. Sama kun lasteni isä oli väkivaltainen, äiti vaan lässytti hänelle ja sääli häntä. Äidin meininki oli se, että olin niin karmea ihminen, että kuka tahansa mies teki palveluksen että suostui olemaan minun kanssani. Tämä perintö toivottavasti loppuu tähän tässä suvussa. Pidän omaa tytärtä arvossa ja yritän opettaa ettei hänen yli kävellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kaikki kyläily, ihmisiin yhteyden ottaminen yms, oli ihmisten häiritsemistä. Jos äidin tai isän puhelin soi niin puuskutettiin, huokailtiin, kiroiltiin että kuka sitä nyt tälleen jaksaa renkutella... Eih, se on TAAS se Tiina-serkku, ei jaksaisi jutella sille. Ja auta armias jos Tiina-serkku soitti vaikka saman päivän aikana toisen kerran! Kyläily oli sellainen vaativa koitos, johon mentäessä ja josta tullessa valitettiin että ei sitä tällaista jaksa.
Minulla ei ollut kavereita lapsena tai teininä, koska en pitänyt outona sitä että minuun ei otettu mitenkään yhteyttä, eihän kukaan pitänyt siitä. Enka halunnut vaivata ketään. Vasta nyt aikuisena olen päässyt kiinni sellaiseen normaaliin sosiaalisuuteen, mutta en hahmota vieläkään kunnolla mikä on liikaa tai liian vähän, ja vaikka joku whatsapp-viestin laittaminen tuntuu ihan hirveältä ihmisten turhalta vaivaamiselta. Toisaalta nyt kun on tottunut pikkuhiljaa sellaiseen normaaliin yhteydenpitoon, vanhemmille soittaminen tuntuu oudolta. Puhelut tuntuvat loppuvan aina kesken ja mihinkään sanomaani ei oikein reagoida, jos sanon vaikkapa olevani korkeassa kuumeessa reaktio on "oho voihan" ja aiheen vaihto johonkin lähikaupan kahvialennukseen.
Kaikki pitää tehdä niin ettei kylällä aleta puhua. Pitää omat ongelmat pitää omina eikä kertoa niistä kenellekään.
Mitään ei saa koskaan heittää pois eikä mistään tavaroista saa ikinä luopua, niitä voi tarvita jos menisi myymään pois.
Mies hoitaa raha-asiat eikä naisen pidä sotkeentua niihin. Kaikki isompi on myös miehen omaisuutta, kun ei naiset mistään tärkeistä asioista ymmärrä.
Lievästi autistinen. kirjoitti:
Valehteleminen on sopimatonta, joten aina pitää sanoa asiat rehellisesti. Nyt aikuisena olen oppinut, että aina se ei mene niin, koska ei olisi kovin kiltisti sanottu toiselle vaikka, että hänen vauvansa on oksettavan ruma, jos joku sattuisi kysymään, että onko hänen vauva minustakin söpö. Aikaisemmin sanoin aina juuri niin kuin ajattelin ja en ymmärtänyt, että miksi olin melko epäsuosittu.
"vaikka, että hänen vauvansa on oksettavan ruma, jos joku sattuisi kysymään, että onko hänen vauva minustakin söpö"
En tiedä kumpi on typerämpää, kysyä moista vai vastata noin. Kukaan kun ei pakota vastaamaan, että hän on oksettavan ruma, koska sitä ei kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhällä ei ole aina vaihtoehtoa. Kaikkeen ei ole aikaa säästää.
Tämäkin on totta. Mutta silloin kun ei ole pakkottava kiire hankkia mitään, kannattaisi vertailla vaihtoehtoja ja mahdollisesti panostaa siihen vähän kalliimpaan, jos se vaikuttaa laadukkaammalta.
Kyllä varmaan yhden tavaran kohdalla, mutta jos on 10 tärkeää tavaraa, mitä pitää ostaa heti? Miten sun opetus toimisi ?
No mitäpä veikkaat, jos "Mutta silloin kun ei ole pakkottava kiire hankkia mitään, kannattaisi vertailla vaihtoehtoja ja mahdollisesti panostaa siihen vähän kalliimpaan, jos se vaikuttaa laadukkaammalta."
Opetus toimii siis edelleen ihan samalla tavalla, se vain ei sovellu sun esittämään tilanteeseen. Ei se silti tarkoita sitä, että se olisi jotenkin virheellinen.
Vierailija kirjoitti:
Keväällä ja kesällä aina kun aurinko paistoi, niin sanottiin : menepäs myt ulos leikkimään, teininä: yritä nyt hankkia rusketus, näytät ihan kamalan kalpealta. Ihmettelin kun ulkona olo auringossa tuntui aina niin kurjalta. Aikuisena on selvinnyt että mulla on sekä siitepöly- että aurinkoallergia. Hyvää tarkoittivat, mutta onneksi ei tarvitse enää kiduttaa itseään,
Rusketus on merkki ihovauriosta. Eivät vanhempasi tainneet ymmärtää asiasta tuon taivaallista?
Minä ja isäni saatiin tietää vasta isäni tädin kuoltua v. 2020, että tämä oli ammatiltaan kansakoulunopettaja. Oli joutunut jättämään työnsä jo melkein kättelyssä 50-luvun puolivälissä, kun uupui työelämässä ja joutui vuosiksi Lapinlahteen pakkohoitoon. Hänestä ei suvun kesken puhuttu ikinä mitään ja minuakin kiellettiin, että häneltä ei saa ikinä kysyä mitään eikä hänen kanssaan saa jutella. Olen pohtinut, että hän taisi olla autistinen ja isäni suku kun oli niin perhanan työkeskeistä, niin isotätini työkyvyttömyyttä ja "outoutta" hävettiin.