Mikä lapsuudessasi opetettu "hyvä" tapa osoittautuikin huonoksi?

Vierailija kirjoitti:

Nuorison on ymmärrettävä, että he ovat aina "kakkosluokan kansalaisia" eikä aikuisten valtaa saa kyseenalaistaa. Edes silloin kun nuorisosta kasvaa aikuisia ja he saavat omia lapsia. Silloinkin aikuisten on kuunneltava ja toteltava vanhempiaan. He tietävät ja osaavat aina paremmin.

*

Jos minua vanhempi ihminen ei ymmärrä jonkin asian tarpeellisuutta niin se on turha. PISTE.

Juurikin näin. Nämä kaksi kohtaa ärsyttävät suunnattomasti ja näiden kahden jutun takia en ollut pitkään aikaan sukulaisten kanssa tekemisissä. Olen itse it-alalla tietokanta-asiantuntijana ja moni ei ymmärrä, mitä hyötyä tästä on. Siksi se on turhaa. Mystisesti kuitenkin koneita olisin kelvannut korjaamaan. En korjannut, kun vetosin näihin samoihin periaatteisiin. En korjaa koneita vieläkään. Ehtona sille, että korjaan sukulaisten koneita on se, että he toimittavat minulle sitä ennen vähintään 10 sivun esseen aiheesta "mitä höytyä on tietokannoista ja tietokanta-asiantuntijoista?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lautanen pitää syödä tyhjäksi -> vyötärö ei kiitä nykyään...

Karkkia saa syödä vain lauantaisin (sinänsä ihan hyvä ohje mutta olin tästä katkera, ja sitten kun muutin pois kotoa eikä kukaan ollut valvomassa niin mätin karkkia joka päivä ja kaksin käsin, ja taas vyötärö paisui...)

Tuo lautanen pitää syödä tyhjäksi- sääntö on ihan käsittämätön! Jos joskus saan lapsia niin yritän opettaa siihen, että syödään sen verran että nälkä lähtee.

Muistan joskus muksuna ihmetelleeni kun kaverin perheessä oli pakko syödä lautanen tyhjäksi (kotonani tällaista sääntöä ei ollut) ja kaveri itki varmaan tunnin pöydän ääressä kun ei millään olisi jaksanut syödä :/ Mikäköhän tuollaisen säännön perustelu on? Muu kuin, että Afrikassa kuolee lapsia nälkään...?

Meillä opetetaan siihen, että syödään se mikä otetaan. En ymmärrä tätä, että miksi mättää lautanen täyteen, jos ei jaksa? Toki jos kotona vanhemmat laittaneet ja silloin ei jaksa, on ymmärrettävää jättää kesken, jos ei jaksa. Mutta monet aikuiset tekee tätä myös, en ymmärrä turhanpäiväistä ruuan haaskaamista. Siksi opetetaan jo lapsille, että ottavat vähän ja lisää saa hakea, sillä se mitä otetaan, se myös syödään.

Nykyään enää harvassa perheessä lapselle opetetaan tuota käytösmallia, vaan se pitää tehdä päiväkodissa ja koulussa, kun vanhemmat eivät ymmärrä sitä.

Olin yhden kesän hotellissa ja voi kauhea sitä aikuisten ihmisten porsastelua ja ruuan haaskaamista aamiaisella ja seisovastapöydästä. Ruokaa mätettiin lautaselle ja haukattiin siitä pieni pala ja loput roskiin.

Ja sitten ihmetellään miksi ruoka on kallista, kun hintaan pitää laskea vähintäin yksikolmasosa joka menee jätteisiin. Lapsilta vielä ymmärtää, jos ei osaa arvioida mitä jaksaa syödä, mutta aikuiselta ei. Ja en ymmärrä, miksi ihmiset eivät voi hakea ruokaa lisää, vaan kerralla lautanen mätetään ääriään myöten täydeksi.

Piti tiedostaa oma yhteiskuntaluokka (vanhempani olivat ja ovat duunareita, samoin isovanhempani), "herrojen" ja "ylempien" edessä piti käyttäytyä kauniisti. Myös opettaja oli vanhempien silmissä suurempi auktoriteetti kuin olisi ollut syytä olla.

Vaikka vanhempani ja isovanhempani kannustivat minua menestymään opinnoissa, heillä oli jokin ihmeellinen ja liiallinen auktoriteettien kunnioitus ja "asemien" tiedostaminen.

No, onneksi opit eivät menneet kovin hyvin perille. :D Lapsena ja teininäkin olin toki erittäin hyväkäytöksinen, mutta en missään vaiheessa oppinut pitämään itseäni millään muotoa "alempiarvoisena". Sittemmin hankin itselleni arvostetun koulutuksen ei-naisvaltaiselta alalta.. nykyään kuulun isovanhempieni silmissä herraluokkaan, en pahassa mielessä, mutta heidän mielestään en ole aivan sama ihminen enää.

Merkittävin ero minussa ja vanhemmissani on, kuinka osallistun mielelläni erilaisiin tapahtumiin, illanviettoihin ja kutsuihin ja löydän keskustelun aiheita kaikkien kanssa. Vanhempiani hidastaa edelleen luokka-ajattelu ja itsensä väheksyminen.

Ukki ja mummi opettivat käytöksellään että rahan vastaanottaminen oli iso häpeä, vaikka lahjana saatuna! Lapsena jos antoivat vaikka muutaman markan karkinostoon, sai kuunnella pitkää saarnaa siitä miten ison rahan sain ja vielä piruilua päälle. Jouduin aikuisiällä lainaamaan äidiltäni rahaa ruokaan, kun opiskelin ja häpesin vielä viikonkin päästä asiaa. Poikaystäväni otti meille yöllä taksin ja muutaman viinilasillisen jälkeen pillahdin itkuun ja valitin kun hän tuhlaa niin isoja rahoja minuun.. :D Nykyisin osaan onneksi ottaa jo rennommin.

Vierailija kirjoitti:

Lautanen pitää syödä tyhjäksi. Olen toteuttanut ohjetta ja tulokset näkyvät...

Kuka sinua on pakottanut mättämään ruokaa lautaselle ääriään myöten täyteen.

Turha siitä on vanhempia syyttää, jos ei osaa itse arvioida, miten paljon jaksaa syödä. Ja aina voi ottaa lisää.

Ei kannata ylpistyä mistään, ei kannata odottaa mitään ettei pety.

Suuttuminen on väärin, samoin kuin kovaäänisyys, nauraminen, ilonpito niin että on hauskaa on häiritsevää. Liiallinen tunteellisuus ei käy. Itse pitää pärjätä.

"Ei saa tehdä itsestään mitään numeroa. Pitää olla hiljainen ja vetäytyvä."

"Lautanen pitää syödä aina tyhjäksi, ruokaa ei sitten ole tänään enää tarjolla." (Lihoin ylipainoiseksi kiitos epäsäännöllisten, epäterveellisten ja epäloogisten ruokailuaikojen joissa ei otettu ollenkaan huomioon kasvavan lapsen tarpeita).

"Pitää olla vaatimaton ettei kukaan vahingossakaan vaan luule, että kuvitellaan olevamme jotakin." (Kaikki piti aina tehdä köyhästi, huonosti, halvasti, kituuttaen, ettei kukaan vaan luullut meistä "mitään". Kaikki juhlat esimerkiksi olivat mulle suuri häpeän aihe, kun kahvipöydästä loppui jo valmiiksi vähäiset ja niukat tarjoilut AINA kesken).

"On röyhkeää pyytää itselleen mitään tai ylipäätään ilmaista että tarvitsisi jotakin." (Eli koskaan ei saanut pyytää esim. synttäri- tai joululahjaksi mitään tarpeellista: se tulkittiin heti röyhkeydeksi ja ahneudeksi. Joskus pyysin talvikenkiä, joita oikeasti tarvitsin, en tietenkään saanut. Sitten kaapit olikin täynnä halpaa, turhaa krääsää, jota kukaan ikäiseni ei olisi koskaan halunnut ja jatkoin lenkkareilla kävelyä.)

Työtä pitää tehdä, mielellään kahta jos mahdollista. Ja jokainen ylimääräinen sentti sukan varteen. Koulut käydään lapsena ja sen jälkeen tehdään sitä, mihin on kouluttauduttu. Hyvänä esimerkkinä isovanhempani. Suuttuvat joka kerta jos esimerkiksi lomailemme, kun ostimme koiran, jos mainitsen, että lapsen harrastaminen maksaa. Kaikki tuo on sallittua vasta, kun talolaina on maksettu. Sitä ennen joka ikinen sentti on syytä laittaa pankille, että voimme 15 vuoden kuluttua hyvillä mielin lomailla tai harrastaa. Laina on häpeä.

Äitini opetti, että "kaikilla ihmisillä on jokin tarkoitus ja kaikkia meitä tarvitaan". Sittemmin näkemykseni ihmisistä on hieman muuttunut.

Isä nuukaili lasinpesunesteen kanssa. Laittoi kesällä aina vettä ja fairya pissapoikaan. Itsekkin tein näin aluksi omaan autoon. Sitten oli aina pissapoika jäässä syksyn ensimmäisillä pakkasilla ja kurakeleillä, kun sitä olisi kaikkein eniten tarvittu. Lisäksi astianpesuaine kovettaa pyyhkijän kumit ja nekin menee pilalle ennen aikojaan. Aika äkkiä hankkiudun eroon tästä tavasta kun muutin omilleni. Ei mene vararikkoon vaikka pitäisi koko kesän vähintään -10 asteen pakkasen keston nesteitä pissapojassa ja loppukesästä voi alkaa täytellä jo -20 asteen kestolla olevaa litkua, eipähän ole jäässä kun pakkaset tulee.

Joku jo sanoikin, opettajat olivat Jumalasta seuraavia. Tärkeitä ammattilaisia tietenkin, mutta ihan ihmisiä hekin.

Opiskeleminen on tie helpompaan elämään ja hyviin tuloihin. Paskanmarjat. 

Vierailija kirjoitti:

Isä nuukaili lasinpesunesteen kanssa. Laittoi kesällä aina vettä ja fairya pissapoikaan. Itsekkin tein näin aluksi omaan autoon. Sitten oli aina pissapoika jäässä syksyn ensimmäisillä pakkasilla ja kurakeleillä, kun sitä olisi kaikkein eniten tarvittu. Lisäksi astianpesuaine kovettaa pyyhkijän kumit ja nekin menee pilalle ennen aikojaan. Aika äkkiä hankkiudun eroon tästä tavasta kun muutin omilleni. Ei mene vararikkoon vaikka pitäisi koko kesän vähintään -10 asteen pakkasen keston nesteitä pissapojassa ja loppukesästä voi alkaa täytellä jo -20 asteen kestolla olevaa litkua, eipähän ole jäässä kun pakkaset tulee.

Naapuri kertoi myös vuosisadan vinkin tähän liittyen. Hänen isänsä oli keksinyt, että pyyhkijän sulka kestää pidempään jos se on jatkuvasti märkä. Tämä isä siis pruittasi joka ikinen päivä tuulilasinpesunesteet tuulilasille, jotta sulat kestävät pidempään käyttökelpoisina. Ja kestivät kuulemma 10 vuotta samat sulat. Paljonkohan säästyi rahaa sulissa versus paljonko meni rahaa pissapojan nesteisiin..

Juu onhan näitä: älä koskaan ota asuntolainaa, vaan asu vuokralla. ( Vanhempani menettivät laman aikana oman talonsa aikoinaan ) Lapsena olisi ollut parempi olla koko ajan kotosalla koulun jälkeen ja tehdä kotihommia, mikään matkustelu tai muu vastaava turha toiminta ei tullut kuulonkaan perheessämme. Kaverit ovat turhia ja niistä keksittiin aina jotain negatiivista ihan keksimisen ilosta.  Ruoka oli päivästä toiseen sama: lihaa ja perunaa, sekä tietysti ruisleipää. Koulussa piti pärjätä, mutta kertaakaan ei kysytty mitä läksyjä on tai miten menee opiskelut yms...piti vain pärjätä. Samoissa vaatteissa kuljettiin vuodesta toiseen, isä käytti rahat viinaan viikonloppuisin.

Aikuisiälläkin tullut hyviä vinkkejä elämään mm. työpaikkaa ei saa vaihtaa, mikä järki lähteä vakituisesta työstä.. siinä työssä ollaan mikä saadaan ja pysytään. Kun lähdin opiskelemaan toista alaa, tuli siitäkin sanomista. Mitään uutta ei saa haluta, eikä mistään iloita. Kannattaa vaan koko ajan muistella vanhoja ja synkistellä. Elämä opettaa kuulemma.

Omaksi iloksi ei saanut käyttää rahaa, kuin ihan pakollinen määrä. Piti olla mahdollisimman vaatimaton ja nuuka. Meikit ja kosmetiikka ovat turhaa ja esim. jonkun levyn olisi saanut ostaa ehkä kerran vuodessa syntymäpäivänä. En osaa käyttää rahaa vieläkään itseeni ja en osaa pukeutua kauniisti, vaikka työn kannalta se olisi tärkeää. Vaatteiden osto on vaikeaa,kun  niihin kuluu niin paljon rahaa ja poden huonoa omatunto pitkään jälkeenpäin, jos "tuhlaan" vaikka 100 euroa. Kampaajalla käyminen on myös vaikeaa, vaikka pyrin käymään säännöllisesti (lyhyet hiukset).

Vierailija kirjoitti:

Äiti sanoi "rehellisyys maan perii" tämä ei pidä paikkaansa. Keplottelevat ja kieroilevat menestyvät. Myös kouluaikana annettu " käännä toinenkin poski" kiusaamistilanteessa oli huono. Kiusaaminen loppui kun aloin lyömään takaisin ja kovaa!

Meillä täysin samat. Jauhettiin kiusaajan huonosta itsetunnosta ja siitä, miten kohotaan tilannetta paremmaksi kun ei lyödä takaisin. No, otin iskuja kunnes kyllästyin ja pieksin kiusaajan pahanpäiväisesti. Omani olen opettanut puolustautumaan ettei heistä tule samanlaisia nynnyjä kuin itse olin.

Pahimpia juttuja on ollut suhtautuminen ruokaan ja omaan kehoon. Tavallaan ruualla osoitettiin välittämistä. Joka lauantai leivottiin ja ruokiin laitettiin reilusti kermaa ja voita. Kaapit oli täynnä sokerihuurrettuja- tai kaakaomuroja, janojuomana oli mehua, iltajuomana kaakaota, jugurtin sijaan Jacky-makupaloja jne. Toisaalta mitään herkkuja ei oikeastaan olisi saanut syödä koska niistä lihoo ja on ihan normaalia pitää itseään nälässä. Tää kombo oli ihan mahdoton lapselle ymmärtää. Lisäksi oli lista ruokia joita äiti ei voinut sietää, mutta söi silti laihduttaessa.

Mulle jäi malli, että käytännössä naisen pitää olla koko ajan nälässä ja tavallaan jotenkin kiusata tai testata itseään pitämällä kotona kuitenkin vaikka mitä makeaa ja on vain osoitus mielen heikkoudesta sitten sortua syömään kun on nälkä. Ja että laihduttaminen on jotain mitä tehdään nälkäkuurilla syömällä ruokia joista ei edes pidetä.

Samaan soppaan menee se, että itseä ja omaa kroppaa ei tarvi kuunnella. Kouluun oli mentävä vaikka pää kainalossa, mulla ei ole pissahätä automatkalla jos päätän niin tai että flunssaa tai vatsatautia ei tule jos asiaan uskoo riittävän vahvasti.

Mulla on ollut jonkunlainen syömishäiriö koko ikäni (dg tällä hetkellä BED, mutta psykiatrin mukaan mitään selkeää rajausta ei kohdallani voi tehdä). Koska nälkiinnytän ja ahmin suhteellisen tasapainossa kalorimielessä ja piiskaan itseäni treeneissä, olen vain hieman ylipainoinen.  En osaa edelleenkään kuunnella itseäni tai tarpeitani, koska ei niillä ole mitään väliä, kehoahan voi hallita mielellä. Esim. mun on pitänyt aikuisiällä oppia tunnistamaan koska on vessahätä aidosti, koska kannattaisi ottaa särkylääkettä ja milloin on nälkä ja toisaalta, koska lopettaa treenaaminen kun on tullut joku rasitusvamma.

Mulle oli silmiäavaava kokemus lukea erästä syömishäiriöihin pureutuvaa kirjaa jossa todettiin, että ei nälkää voi hallita, kuten ei pissahätääkään. Teki mieli kirjoitta kirjastokirjaan "paitsi mun äiti voi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti sanoi "rehellisyys maan perii" tämä ei pidä paikkaansa. Keplottelevat ja kieroilevat menestyvät. Myös kouluaikana annettu " käännä toinenkin poski" kiusaamistilanteessa oli huono. Kiusaaminen loppui kun aloin lyömään takaisin ja kovaa!

Meillä täysin samat. Jauhettiin kiusaajan huonosta itsetunnosta ja siitä, miten kohotaan tilannetta paremmaksi kun ei lyödä takaisin. No, otin iskuja kunnes kyllästyin ja pieksin kiusaajan pahanpäiväisesti. Omani olen opettanut puolustautumaan ettei heistä tule samanlaisia nynnyjä kuin itse olin.

Minäkin kestin kiusaamista 5 vuotta, kunnes erään kerran aloin hakkaamaan takaisin ja lujaa. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan. Tässäkin oli takana se äidin "viisaus", ettei saa näyttää kiusaajalle, että se kiusaaminen sattuu ja tuntuu. Ei saanut reagoida mitenkään, niin ne kyllästyy ja lopettaa. No eivät lopettaneet.

Vierailija kirjoitti:

Rumat ne vaatteilla koreilee. Mitä vastuullisempi työ, sitä parempi että nainen huolehtii kokonaisvaltaisesti ulkonäöstään.

Itku pitkästä ilosta tai jolla onni sen kätkeköön. Negatiivisuuteen kannustavia oppeja.

Luulen ettet täysin käsitä mitä nuo sananlaskut tarkoittavat.

Ei saa olla omapitävä eli aina pitää jakaa, jos vaikka saa karkkeja tms. Ei siis pidä olla itsekäs, ei saa pitää puoliaan. Ja mitenkäs sitten kävikään? Kun ei osannut pitää puoliaan, niin ne jotka osasivat, kahmivat kaiken itselleen, oli sitten kysymys esim. varallisuudesta tai vallasta, lapsuudessa leluista ja karkeista. 

Kiltteys ja kainous olivat 50-lukulaisessa kasvatuksessa tärkeimpiä tavoitteita. Olisi mielenkiintoista, jos voisi nyt keskustella noiden kasvattajien kanssa. Panisin heidät määrittelemään, mitä he kiltteydellä oikeastaan tarkoittivat. Se tuntui kattavan oikeastaan kaiken. Tuo kainous eli ujous sisältyy sinänsä myös tuohon kiltteyteen. Oli hirveän ristiriitaista, kun sitten toisaalta vaadittiin, että pitää olla reipas ja rohkea. Olin ja olen edelleen perusluonteeltani arka ja ujo. Lapsena vierastin jopa joitakin sukulaisiamme, jotka käyttäytyivät eri tavalla kuin lähipiiri, siis puhuivat eri tavalla ja olivat suuriäänisiä jne. Kättely on minusta ihan kamalaa, joten piilouduin usein, kun tiesin että vieraita on tulossa. No en sentään enää pelkää vieraita, mutta kaikkien kanssa vaan ole mitään sanottavaa, vaikka olen kohtuullisen sosiaalinen ja tulen nykyään ihmisten kassa toimeen, ujoudesta ja arkuudesta huolimatta. Siperia opettaa!