Lue keskustelun säännöt.
Rohkea nainen, joka kertoo alatiesynnytyksen aiheuttamasta elinikäisestä vammasta (ulosteinkontinenssi)
09.06.2016 |
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/sini_sai_synnyty…
En muista, koska olisin kokenut niin paljon kiitollisuutta ja kunnioitusta täysin vierasta ihmistä kohtaan, kun tänään lukiessani jutun Sini Erosesta, joka sai "normaalissa" alatiesynnytyksessä elinikäisen vamman ja ulosteinkontinenssin.
Se, että yksi uskaltaa puhua häpeämättä omilla kasvoillaan asiasta, vähentää muiden häpeää. Tämä on aihe, joka on vaiettu kuoliaaksi. Ymmärrän toki, että siitä kärsivät eivät ole halunneet tulla ulos omilla kasvoillaan, mutta miksi myös ammattilaiset vaikenevat ja vähättelevät asiaa?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Sairaala oli kauhea paikka, ja raskaus ja synnytys kohteluineen alentavinta mihin olen joutunut suostumaan. Jostain syystä raskaana ollessa minua ei enää tarvinnut tervehtiä tai esittäytyä kun työnsi kätensä sisääni. Juurikin kuin tiineenä oleva lehmä, kumihanska käteen vaan.
On ihan järkyttävää lukea näitä! :( Itselläni ei ole kokemusta raskaudesta eikä synnytyksestä, mutta kälyni on kertonut yhdestä kohdalleen sattuneesta ikävästä tilanteesta, kun oli itse menossa synnyttämään. Hänen kokemuksensa ei varmaankaan ole yhtä ikävä kuin sinun, mutta kertonee paljon asenteista synnyttäjiä kohtaan.
Tilanne meni jotenkin niin, että sisätutkimuksen aikana kälyni ilmaisi jollain tapaa, että nyt tekee kipeää. Paikalla ollut NAISlääkäri puuskahti: "kyllä näihin tutkimuksiin pitäisi yrittää tottua!" tms.
Ihan uskomattoman röyhkeä kommentti. Olen kuullut muiltakin, että nimenomaan naispuoliset gynekologit ovat niitä kaikkein töykeimpiä ja kovakouraisimpia. Mistä ihmeestä tuollainen asenne voi johtua?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tieto vaikuttaisi? Eihän se riskejä poista? Mahtaisiko vaikuttaa lasten hankintaan. Sektio ei ainakaan yhtään turvallisempivaihtoehto ole.
Eli sun mielestä jollakulla muulla on oikeus päättää toisen ihmisen puolesta, että hänen ei tarvitse tietää asioita? Entä jos joku (ja tällaisia on varmasti!) päättäisikin riskit tiedettyään että ei teekään lapsia - miksi kenelläkään toisella olisi oikeus pimittää häneltä tietoa, ja siten saattaa hänet tekemään asioita, joita hän ei olisi tehnyt jos olisi sen riskit tiennyt?
Todellakin, myös esim. syöpäleikkaukseen menevälle ihmiselle kerrotaan leikkauksen riskit, vaikka mitään vaihtoehtoa leikkaukselle ei olisikaan eli se on pakko tehdä. Se on eettisesti oikein, sillä ihmisellä on oikeus tietää mitä hänelle voi tapahtua! Synnytys ei ole edes pakollista, ja silti ihmisiltä evätään mahdollisuus päättää siitä realistisen tiedon nojalla.
Jos nyt ajatellaan, että joku jättäisi oikeasti lapset tekemättä synnytyskomplikaatioiden mahdollisuuden takia, niin mikä olisi mielestäsi se instanssi, joka olisi velvollinen tiedottamaan jokaista potentiaalista synnyttäjää noista riskeistä? Siinä vaiheessahan se on jo liian myöhäistä, jos riskeistä kerrotaan raskausajan neuvolakäynneillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siihen on osasyynä se ettei haluta lietsoa tarpeetonta pelkoa etukäteen synnyttäjille. Toki synnytyksen jälkeen pitäisi kaikille naisille antaa mahdollisuus kertoa ja valittaa vaivoistaan rohkeasti ja naisten tulisi saada asianmukaista hoitoa tarpeen vaatiessa. Arkaluontoiset asiat on monelle todella häpeällisiä. Vaikka niistä tietäisikin etukäteen, ei se siltin välttämättä helpota asiasta puhumista lääkärille.
Faktojen kertominen ei ole "tarpeettoman pelon lietsomista". Esim. sen kertominen, että "xx% alatiesynnyttäjistä saa vamman z". On kerrassaan vastuutonta jättää tällainen kertomatta, sillä kyllä ihmisellä pitää olla faktat tiedossa, kun johonkin tilanteeseen hankkiutumista harkitsee. Muuten se taho joka asian pimittää, on se, joka tavallaan päättää ihmisen puolesta että esim. raskautuuko hän vai ei.
Tämän kun saisi ihmisten päähän maahanmuuttoasioista puhuttaessa.
Saitpa sitten tungettua maahanmuuttokriittisyyden tähänkin ketjuun. Mene pois.
Tämän takia valitsin pelkosektion. Siinäkin riskinsä mutten halunnut antaa mahdollisuuttakaan tällaiselle tai lapsen vammautumiselle synnytyksessä (serkku ei koskaan kävellyt kun oli revitty ulos kiireellä ja väkivalloin - yksi pyörätuolielämä lisää).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ... eikö tuollaiseen vaivaan auttaisi jonkinlaisen "tulpan" käyttö?
Luulisi, että joku sellainen pumpattava anaalitappi. Ohut juuresta ja sen tupan saisi syvemmälle suoleen. Jos sulkijalihas on täysin olematon, niin ei kai mikään tosin auta.
Mene pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisintahan on kun Suomessa ei saa sektiota edes omalla rahalla.
Itseäni häiritsee juurikin se, että synnyttävä nainen typistetään hoitotoimenpiteiden kohteeksi aivan kuin se raskaana oleva nainen ei käsittäisi lainkaan mitä tapahtuu. Synnyttävä nainen on edelleen tervejärkinen yksilö, jolla oma olotila kertoo jotain siitä miten olisi parhainta toimia. Kun tulevan äidin huomioita ei oteta lukuun tuloksena on jopa rajuja vammoja kuten lantion murtuminen tai uudet ongelmat seuraavissa synnytyksissä. Ketään ei kiinnosta.
Ja mites sitten suu pannaan kun se niin hartaasti toivottu sektiokaan ei mene niin kuin piti? Ketä ollaan taas syyttämässä? Lääkäreitä tietenkin. Kun ei tarpeeksi kerrottu niistä RISKEISTÄ!
Minä olen kokenut kolme sektiota, sain nimittäin valita yritänkö alakautta vaiko en. Riskit kummastakin synnytystavasta kuultuani ei todellakaan ollut vaikea valita.
Sektioista kaksi ensimmäistä meni ilman komplikaatioita, kolmannesta tuli kohtutulehdus ja arpityrä, joka korjattiin neljännellä leikkauksella. Neljästä leikkauksesta onkin sitten jos jonkinlaista jälkivaivaa, mutta ei mitään repeämiin verrattavaa.
Kiitos ihanan lääkärini, tiesin kummankin synnytystavan riskit, SAIN VALITA ja valitsin näistä mielestäni pienemmät, tai ainakin sellaiset, joiden kanssa voisin elää huonon tuurin osuessa kohdalle. Valinta osui oikeaan, elän mieluummin näiden vammojen kuin esimerkiksi repeämien kanssa.
Täytyy sanoa, että en olisi hankkinut lasta jos olisin lukenut tällaisia ketjuja ennen raskautta. onneksi en lukenut - synnytys meni loistavasti, eikä mitään ongelmia tullut. Siitä huolimatta en aio toista lasta hankkia. Olen liinan itsekäs ja haluan säilyä "terveenä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on pientä, mutta kyllä on asenteissa parannettavaa. Esikoisen synnytyksen jälkeen, kun kerroin jälkitarkastuksessa, että seksi sattuu ja tuntuu kuin siellä olisi jotain ylimääräistä ja miehen penis osuu siihen, jolloin kipu yltyy niin kovaksi, että ei pysty jatkamaan. Mies sanoo sitä kohtaa itse giljotiiniksi.
"Ei siellä mitään ole" - oli vastaus.
Myöskään laskeumaan ei ole reakoitu millään tavalla. Voitte kuvitella miltä näyttää, kun kaikki tursuaa ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/sini_sai_synnyty…
En muista, koska olisin kokenut niin paljon kiitollisuutta ja kunnioitusta täysin vierasta ihmistä kohtaan, kun tänään lukiessani jutun Sini Erosesta, joka sai "normaalissa" alatiesynnytyksessä elinikäisen vamman ja ulosteinkontinenssin.
Se, että yksi uskaltaa puhua häpeämättä omilla kasvoillaan asiasta, vähentää muiden häpeää. Tämä on aihe, joka on vaiettu kuoliaaksi. Ymmärrän toki, että siitä kärsivät eivät ole halunneet tulla ulos omilla kasvoillaan, mutta miksi myös ammattilaiset vaikenevat ja vähättelevät asiaa?
Siksi koska asia koskee naisia ja synnytyshetkellä vielä vähäisempää oliota äitiä. Eihän se haittaa kun olet lapsen saanut, ajattele vähän, mitä pas....ki mennyt alapää on omaan lapseen verrattuna, arvot nyt oikeaan järjestykseen ja varmaan vielä ohje siitä että voit tyydyttää miehesi suuseksillä.
Kaverille tuli aivan järkyttävät raskausarvet rintoihin reisiin takamukseen mahaan. Siis sellaiset leveät punaiset niinkuin olisi ruoskalla vedelty. Oli hoikka ja painoa ei paljon raskausaikana tullut. Oli kysynyt jälkitarkastuksessa lääkäriltä että häviääkö ne ja voiko jotain tehdä niin vastaus oli se että.lapsen saamisesta voi jäädä jälkiä.
Ei Sinin tapaukseen verrattuna tietenkään yhtään mitään. Arvet jäi tummiksi.
Eihän niille raskausarville oikein mitään voi tehdä, himmenee toki jonkin verran ajan kanssa mutta eihän ne kokonaan häviä, en ihan käsitä mikä tossa jälkitarkastustohtorin vastauksessa oli vikana (ellei sitten erityisen töykeästi töksäyttänyt :( ).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/sini_sai_synnyty…
En muista, koska olisin kokenut niin paljon kiitollisuutta ja kunnioitusta täysin vierasta ihmistä kohtaan, kun tänään lukiessani jutun Sini Erosesta, joka sai "normaalissa" alatiesynnytyksessä elinikäisen vamman ja ulosteinkontinenssin.
Se, että yksi uskaltaa puhua häpeämättä omilla kasvoillaan asiasta, vähentää muiden häpeää. Tämä on aihe, joka on vaiettu kuoliaaksi. Ymmärrän toki, että siitä kärsivät eivät ole halunneet tulla ulos omilla kasvoillaan, mutta miksi myös ammattilaiset vaikenevat ja vähättelevät asiaa?
Siksi koska asia koskee naisia ja synnytyshetkellä vielä vähäisempää oliota äitiä. Eihän se haittaa kun olet lapsen saanut, ajattele vähän, mitä pas....ki mennyt alapää on omaan lapseen verrattuna, arvot nyt oikeaan järjestykseen ja varmaan vielä ohje siitä että voit tyydyttää miehesi suuseksillä.
Kaverille tuli aivan järkyttävät raskausarvet rintoihin reisiin takamukseen mahaan. Siis sellaiset leveät punaiset niinkuin olisi ruoskalla vedelty. Oli hoikka ja painoa ei paljon raskausaikana tullut. Oli kysynyt jälkitarkastuksessa lääkäriltä että häviääkö ne ja voiko jotain tehdä niin vastaus oli se että.lapsen saamisesta voi jäädä jälkiä.
Ei Sinin tapaukseen verrattuna tietenkään yhtään mitään. Arvet jäi tummiksi.Eihän niille raskausarville oikein mitään voi tehdä, himmenee toki jonkin verran ajan kanssa mutta eihän ne kokonaan häviä, en ihan käsitä mikä tossa jälkitarkastustohtorin vastauksessa oli vikana (ellei sitten erityisen töykeästi töksäyttänyt :( ).
En kirjoittanut ylempää viestiä, mutta vastaan, että alentava puhetyyli. Olisihan tuohon voinut ihan vastata kertomalla faktaa, mitä raskausarville tapahtuu ajanmyötä.
Itse olen neljä lasta synnyttänyt, pipot 36-38, kaksi yli nelikiloista. Ekasta repesin persereikään asti, tikit vielä kotona repesivät kaikki auki, mutta silti ei ole ollut ongelmia kuin korkeintaan alapään ulkonäkö, johon ei väliliha enää kuulu. Jumppaamalla pysynyt kunnossa. Sektio olisi ollut todellinen kauhistus, onneksi siihen ei tarvinnut ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TAAS yks hyvä syy olla synnyttämättä ja hankkimatta lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kun lasta harkitseva nainen näkee ap:n linkkaaman uutisen, kyllä se sumentaa suhteellisuuden tajua, koska niin ihmismieli toimii. Sitten on taas terveydenhuollon henkilökunta järjestämässä yhdelle hysteeriselle ties mitä erityisolosuhteita. Ammattilainen näkee ne todelliset todennäköisyydet - hänelle se toisen ihmisen ainutkertaisin kokemus on kertakaikkisen arkipäiväinen. En yhtään ihmettelisi jos hän tällaisen artikkelin nähdessään ajattelisi, että voi v*ttu. Ei siksi että vammautunut nainen pitäisi hiljentää, vaan siksi, että hän tietää, mitä tuollainen tekee tulevien synnyttäjien järkevälle ajattelulle.
Se ammattilaisen arkipäiväinen kokemus on kuitenkin nimenomaan synnyttäjän mahdollinen henkilökohtainen ongelma. Ongelma jo pelosta lähtien. Ehdotat siis pelon poistamiseksi sitä, että asioista ei keskusteltaisi? Päät vain pensaaseen ja suut suppuun, kyllä se hyvin menee.. Eiku tänään ei mennytkään, hupsista. Seuraava potilas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omituisintahan on kun Suomessa ei saa sektiota edes omalla rahalla.
Itseäni häiritsee juurikin se, että synnyttävä nainen typistetään hoitotoimenpiteiden kohteeksi aivan kuin se raskaana oleva nainen ei käsittäisi lainkaan mitä tapahtuu. Synnyttävä nainen on edelleen tervejärkinen yksilö, jolla oma olotila kertoo jotain siitä miten olisi parhainta toimia. Kun tulevan äidin huomioita ei oteta lukuun tuloksena on jopa rajuja vammoja kuten lantion murtuminen tai uudet ongelmat seuraavissa synnytyksissä. Ketään ei kiinnosta.
Entä jos on oikeasti valmis lähtemään Saksaan/ Viroon tai muuhun järkevämpään maahan synnyttämään suunnitellulla sektiolla jos Suomessa ei saa sektiota? Mitä viranomaiset sitten tekevät?
Minulla ainakin on jo rahat kasassa (noin 20 t) ihan sitä varten, että saan sen synnytystavan minkä haluan. Onko se ok neuvolassa, että jättää siellä käymättä ja sanoo siirtyvänsä Viroon vaikka raskausviikolla 30? Onko kukaan palstalaisista tehnyt näin? Luulisi olevan viranomaisten etu, että se lapsi syntyy Suomessa?
Leikkaus on aina iso riski. Jos kaikki vaatisivat sektion, äitikuolemat lisääntyisivät huimasti. Vauvoista puhumattakaan. Kyllä 80- luvulla esikoista odottaessani kerrottiin repeämisen vaaroista. Siksi silloin lähes jokaiselle ensisynnyttäjälle ja vielä toista lasta synnyttävälle tehtiin välilihan leikkaus. Jossain vaiheissa näitä on ilmeisesti vähennetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisintahan on kun Suomessa ei saa sektiota edes omalla rahalla.
Itseäni häiritsee juurikin se, että synnyttävä nainen typistetään hoitotoimenpiteiden kohteeksi aivan kuin se raskaana oleva nainen ei käsittäisi lainkaan mitä tapahtuu. Synnyttävä nainen on edelleen tervejärkinen yksilö, jolla oma olotila kertoo jotain siitä miten olisi parhainta toimia. Kun tulevan äidin huomioita ei oteta lukuun tuloksena on jopa rajuja vammoja kuten lantion murtuminen tai uudet ongelmat seuraavissa synnytyksissä. Ketään ei kiinnosta.
Entä jos on oikeasti valmis lähtemään Saksaan/ Viroon tai muuhun järkevämpään maahan synnyttämään suunnitellulla sektiolla jos Suomessa ei saa sektiota? Mitä viranomaiset sitten tekevät?
Minulla ainakin on jo rahat kasassa (noin 20 t) ihan sitä varten, että saan sen synnytystavan minkä haluan. Onko se ok neuvolassa, että jättää siellä käymättä ja sanoo siirtyvänsä Viroon vaikka raskausviikolla 30? Onko kukaan palstalaisista tehnyt näin? Luulisi olevan viranomaisten etu, että se lapsi syntyy Suomessa?
Probleema tossa on se, että Suomessa synnytystapa-arviot tehdään vasta viikolla 36. Lapsi voi syntyä sitä ennen tai sitten jää liian vähän aikaa järjestää sektiota Tallinnaan. Saksan sulkisin pois, koska lentäminen tuskin enää onnistuu. Tuo myöhäinen päätösaika on kuitenkin merkittävä ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Leikkaus on aina iso riski. Jos kaikki vaatisivat sektion, äitikuolemat lisääntyisivät huimasti. Vauvoista puhumattakaan. Kyllä 80- luvulla esikoista odottaessani kerrottiin repeämisen vaaroista. Siksi silloin lähes jokaiselle ensisynnyttäjälle ja vielä toista lasta synnyttävälle tehtiin välilihan leikkaus. Jossain vaiheissa näitä on ilmeisesti vähennetty.
Toisille se alatiesynnytys on jo ajatuksena niin paha, että tappaa mielummin itsensä kuin suostuu sitä yrittämään. Olen tuo edellisen viestin kirjoittaja joka säästänyt rahaa sektiota varten. Haluan kovasti lapsen, mutta pelkään niin paljon synnytystä, että uskon turvautuvani itsemurhaan jos sitä minulle ei myönnetä. Enkä varmasti ole ainoa.
Minulle ei käynyt samalla lailla huonosti kuin Sinillä, mutta repesin synnytyksessä sen verran pahasti, etten ole pystynyt sen jälkeen ollenkaan kivuttomaan yhdyntään. Ainokaisen syntymästä on 8 vuotta ja repeämästä johtui, että lapsiluku jäi yhteen. Minäkin olin synnytyksen jälkeen järkyttynyt, mutta vielä järkyttyneempi olin n. 4 vuotta sitten, kun tajusin, miten vaivaani väheksyttiin joka lääkäri- ja neuvolakäynnillä, ja vakuuteltiin tilanteen parantuvan. Jos olisin päässyt korjausleikkaukseen heti ensimmäisen toipumisvuoden aikana, olisi asialle ehkä voitu tehdäkin jotain. KUKAAN terveydenhuoltohenkilökunnasta ei kuitenkaan kertonut minulle tästä mahdollisuudesta ja todella pitkään kuvittelin, että tilanteeni oli "normaali" ja korjaantuisi ajan mittaan. Jos olisin saanut asiallista tietoa, olisin vaatinut itselleni hoitoa. Kyllä, olen todella katkera, mutta mielestäni ihan syystä.
Ruotsissa Amelia-lehti teki asiasta jutun vuosia sitten. Siellä juttu noteerattiin valtiopäivätasolla, perustettiin selvitysryhmä ja mietitään, miten nämä voitaisiin oikeasti jatkossa estää. Tämä(kin) asia otetaan siellä huomattavasti vakavammin.
Luulisi, että joku sellainen pumpattava anaalitappi. Ohut juuresta ja sen tupan saisi syvemmälle suoleen. Jos sulkijalihas on täysin olematon, niin ei kai mikään tosin auta.