Rohkea nainen, joka kertoo alatiesynnytyksen aiheuttamasta elinikäisestä vammasta (ulosteinkontinenssi)

Omituisintahan on kun Suomessa ei saa sektiota edes omalla rahalla.

Itseäni häiritsee juurikin se, että synnyttävä nainen typistetään hoitotoimenpiteiden kohteeksi aivan kuin se raskaana oleva nainen ei käsittäisi lainkaan mitä tapahtuu. Synnyttävä nainen on edelleen tervejärkinen yksilö, jolla oma olotila kertoo jotain siitä miten olisi parhainta toimia. Kun tulevan äidin huomioita ei oteta lukuun tuloksena on jopa rajuja vammoja kuten lantion murtuminen tai uudet ongelmat seuraavissa synnytyksissä. Ketään ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Sektiota on erittäin vaikea saada, ja sitä haluavaa äitiä manipuloi ja syyllistää koko ammattilaishenkilökunta. Vedotaan lapsen etuun ja syyllistetään äitiä. Pitäisi voida puhua todellisista riskeistä, että todennäköisempää suunnitellussa sektiossa on tulla terve lapsi, ja esimerkiksi joissakin tilanteissa alatiesynnytyksessä on erittäin todennäköistä että äidille tulee vakavia, ehkä invalidisoivia vammoja. Näitä pitäisi voida punnita rationaalisesti, ja potilaalla tulisi aidosti olla oikeus valita hoitonsa.

Tietääkö jokainen tai ylipäätään kukaan nainen synnyttäessään mikä on riski hänen kohdallaan. Jos pelkäät synnytystä mahdollisten riskien takia ja haluat siksi sektion on se ihan eri asia. Nämä arviot riskeistä on lääkäreillä, en usko että kukaan äiti voisi niistä tietää. Mihin perustuu siis suunniteltu sektio muuta kuin pelkoon äidin toiveesta?

Vierailija kirjoitti:

Minulla kahden 4.6 kiloisen vauvan jäljiltä alapää melko tohjona. Pissaa lirahtelee aivastaessa ja lenkillä, emätin kuin ämpäri jonne menee koko ajan ilmaa, esim. jumpat ja joogat voi suosiolla unohtaa. Jos kakkahätä iskee niin ettei ole vessaa lähellä niin melko tiukka paikka, saa kyllä hikikarpalot otsalla puristaa että tavara pysyy sisällä. Välillä kakka ei myöskään tule helposti ulos vaan tuntuu kuin ei olisi mitään lihaksia joilla puristaa.

Vatsalihakset ei palautuneet yhteen, napa jäi ulos ja vatsa on melkoinen pömppö. Selällään ei pysty enää vähänkään kovemmalla alustalla olemaan koska ristiselässä on ikäänkuin patti.

Viimeksi gyne sanoi että ei tämä nyt varsinainen laskeuma ole mutta...

Jei.

Tiedäthän, että sulla on oikeus toisenkin lääkärin mielipiteeseen, ja oikeus saada asianmukaista hoitoa? Älä hyväksy tuollaista vastausta, vaan vaadi uudestaan ja kirjaa vaikka kaikki nuo vaivat ylös paperille ja mene uudestaan gynelle, vaikka monta kertaa, kunhan saat apua. Ja sama neuvo muille vastaavasta kärsiville!

Minä olin onnekas, en revennyt juurikaan, vaikka sitä pelkäsinkin melkolailla. Kuitenkin olen aina aika-ajoin seurannut tätä keskustelua, ja kiinnittänyt huomiota siihen, että useinkin näihin ongelmiin on yritetty ehkä kerran kysyä tai pyytä lääkärin mielipidettä, mutta koska vaivat ovat vaikeita ja varsin kiusallisia, niin jos lääkäri vähättelee tai sanoo, ettei apua ole, niin se uskotaan melko helposti ja jäädään sinnittelemään vaivojen kanssa. Se on tosi väärin! Olet tehnyt julmetun työn ja oman terveytesi uhalla synnyttänyt, ja sitten kun tarvitsisit hoitoa, sut käännytetään pois! Ei se voi mennä niin! Oikeasti tässä olisi tosi hyvä paikka yhdistykselle, joka ajaisi ensiksikin tietoutta, ja toiseksikin oikeutta ja yhdenvertaisuutta eteenpäin: et ole yksin, ei sinun tarvitse vaan pärjätä ja kärsiä, vaan olet oikeutettu saamaan apua, tietoa ja tukea. Ei se nyt jumalauta voi mennä niin, että synnytät, ja lopun ikää menee virtsat ja ulosteet housuun, ja lääkärit vaan hymähtelee, että njooooh, normaalia. Nyt eletään 2010-lukua, paitsi että voidaan tehdä sektio, osataan korjata monia muitakin ongelmia, eikä näitten alapään ongelmien korjaaminen voi olla mahdotonta, edes niin että jonkin verran elämänlaatu kohenisi. Virtsankarkailua voidaan hoitaa myös leikkauksilla ja lääkkeillä, taitaa olla olemassa jopa jotain stimulaattoreitakin olemassa, ei vaipat ole ainoa ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Omituisintahan on kun Suomessa ei saa sektiota edes omalla rahalla.

Itseäni häiritsee juurikin se, että synnyttävä nainen typistetään hoitotoimenpiteiden kohteeksi aivan kuin se raskaana oleva nainen ei käsittäisi lainkaan mitä tapahtuu. Synnyttävä nainen on edelleen tervejärkinen yksilö, jolla oma olotila kertoo jotain siitä miten olisi parhainta toimia. Kun tulevan äidin huomioita ei oteta lukuun tuloksena on jopa rajuja vammoja kuten lantion murtuminen tai uudet ongelmat seuraavissa synnytyksissä. Ketään ei kiinnosta.

Ja mites sitten suu pannaan kun se niin hartaasti toivottu sektiokaan ei mene niin kuin piti? Ketä ollaan taas syyttämässä? Lääkäreitä tietenkin. Kun ei tarpeeksi kerrottu niistä RISKEISTÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektiota on erittäin vaikea saada, ja sitä haluavaa äitiä manipuloi ja syyllistää koko ammattilaishenkilökunta. Vedotaan lapsen etuun ja syyllistetään äitiä. Pitäisi voida puhua todellisista riskeistä, että todennäköisempää suunnitellussa sektiossa on tulla terve lapsi, ja esimerkiksi joissakin tilanteissa alatiesynnytyksessä on erittäin todennäköistä että äidille tulee vakavia, ehkä invalidisoivia vammoja. Näitä pitäisi voida punnita rationaalisesti, ja potilaalla tulisi aidosti olla oikeus valita hoitonsa.

Tietääkö jokainen tai ylipäätään kukaan nainen synnyttäessään mikä on riski hänen kohdallaan. Jos pelkäät synnytystä mahdollisten riskien takia ja haluat siksi sektion on se ihan eri asia. Nämä arviot riskeistä on lääkäreillä, en usko että kukaan äiti voisi niistä tietää. Mihin perustuu siis suunniteltu sektio muuta kuin pelkoon äidin toiveesta?

Eihän niitä synnytysen/sektion riskejä voi jokainen kohdallaan oikeasti tietää. On olemassa faktanäyttö, mitä komplikaatioita molempiin synnytystapoihn liittyy. Aina ei kuitenkaan synnytys (oli se sitten sektio tai alatie) mene kuitenkaan oppikirjan saati tilastojen mukaisesti. Mukana on monta muuttujaa, jotka voivat yllättää. 

Omalla kohdallani oli käynnistetty alatiesynnytys, jonka lopputulos oli imukupilla ulos nyitty vauva virheasennon vuoksi. Ihan yllätyksenä tuli virheasento vasta siinä vaiheesa, kun vauvan pää jo näkyi, tarjolla oleva osa oli "väärä". Olen kai onnekas, että minulta murtui vain häntäluu, eikä repeämiä tullut, eppari kyllä. Lirahtelua eikä turahtelua ei ole ollut, vaikka alapään toipuminen kestikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektiota on erittäin vaikea saada, ja sitä haluavaa äitiä manipuloi ja syyllistää koko ammattilaishenkilökunta. Vedotaan lapsen etuun ja syyllistetään äitiä. Pitäisi voida puhua todellisista riskeistä, että todennäköisempää suunnitellussa sektiossa on tulla terve lapsi, ja esimerkiksi joissakin tilanteissa alatiesynnytyksessä on erittäin todennäköistä että äidille tulee vakavia, ehkä invalidisoivia vammoja. Näitä pitäisi voida punnita rationaalisesti, ja potilaalla tulisi aidosti olla oikeus valita hoitonsa.

Tietääkö jokainen tai ylipäätään kukaan nainen synnyttäessään mikä on riski hänen kohdallaan. Jos pelkäät synnytystä mahdollisten riskien takia ja haluat siksi sektion on se ihan eri asia. Nämä arviot riskeistä on lääkäreillä, en usko että kukaan äiti voisi niistä tietää. Mihin perustuu siis suunniteltu sektio muuta kuin pelkoon äidin toiveesta?

Esimerkiksi vauvan suureksi arvioitu koko voi aiheuttaa tarpeen sektioon.

Vierailija kirjoitti:

Heitän keskusteluun poikkipuolisen kommentin. Minusta synnytyksiin liittyvät keskustelut ovat juuri päinvastaisia kuin tässä ketjussa väitetään: pahat komplikaatiot saavat paljon huomiota, ja levittävät kuvaa, että ne olisi yleisempiä kuin ovatkaan. Artikkelissa kuvatun kaltaiset vammat ovat oikeasti harvinaisia.

Tottakai niistä pahoista ja harvinaisistakin komplikaatioista pitää tunnustaa, että mahdollisia ne on. Ja etenkin pitäisi tarjota niitä kohdanneille parasta mahdollista hoitoa. Mutta minusta tämä aihe on kaikkea muuta kuin tabu. Seuraanpa mitä tahansa synnytyskeskystelua, niin suuret traumat ja komplikaatiot saavat sellaista sanansijaa, että voisi kuvitella niitä sattuvan jokatoisessa synnytyksessä. Kun keskustelu painottuu niihin, se oikeasti lietsoo turhaa pelkoa.

Sinä puhut (nettipalsta) keskusteluista ja kahvipöytäpuheista, mutta minä ainakin olen puhunut siitä, mitä informaatiota terveydenhoitoalan ammattilaiset ja ns. julkinen valistus ja opetus tarjoaa. Kerrotaanko näistä asioista avoimesti ja julkisiin tilastoihin perustuen esimerkiksi neuvolassa, terveystiedon oppitunneilla, gynekologin vastaanotolla, jne jne? Löytyykö raskautta harkitsevalla tai odottavalle äidille esitettä, jossa selkeästi luetellaan raskauden ja synnytyksen riskit, niiden esiintymistiheys, erilaiset hoitotavat ja mahdollisuudet välttää niitä?

Jos näin on niin hyvä, mutta eipä taida olla. Siksi juuri informaation saaminen jää sinne mutuja ja mielipiteitä täynnä oleviin keskusteluihin, eikä oikeaa tietoa saa mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituisintahan on kun Suomessa ei saa sektiota edes omalla rahalla.

Itseäni häiritsee juurikin se, että synnyttävä nainen typistetään hoitotoimenpiteiden kohteeksi aivan kuin se raskaana oleva nainen ei käsittäisi lainkaan mitä tapahtuu. Synnyttävä nainen on edelleen tervejärkinen yksilö, jolla oma olotila kertoo jotain siitä miten olisi parhainta toimia. Kun tulevan äidin huomioita ei oteta lukuun tuloksena on jopa rajuja vammoja kuten lantion murtuminen tai uudet ongelmat seuraavissa synnytyksissä. Ketään ei kiinnosta.

Ja mites sitten suu pannaan kun se niin hartaasti toivottu sektiokaan ei mene niin kuin piti? Ketä ollaan taas syyttämässä? Lääkäreitä tietenkin. Kun ei tarpeeksi kerrottu niistä RISKEISTÄ!

Niinpä niin, hullut naiset kun kiinnostaa vauvan terveys ja oman vartalon välttämät vauriot. On niin väärin, että nainen haluaa selvitä synnytyksestä hengissä olevan & terveen vauvan ja normaalisti toimivan kropan kanssa. Huh huh mitä vaateita!

Vierailija kirjoitti:

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/sini_sai_synnyty…

En muista, koska olisin kokenut niin paljon kiitollisuutta ja kunnioitusta täysin vierasta ihmistä kohtaan, kun tänään lukiessani jutun Sini Erosesta, joka sai "normaalissa" alatiesynnytyksessä elinikäisen vamman ja ulosteinkontinenssin.

Se, että yksi uskaltaa puhua häpeämättä omilla kasvoillaan asiasta, vähentää muiden häpeää. Tämä on aihe, joka on vaiettu kuoliaaksi. Ymmärrän toki, että siitä kärsivät eivät ole halunneet tulla ulos omilla kasvoillaan, mutta miksi myös ammattilaiset vaikenevat ja vähättelevät asiaa?

Siksi koska asia koskee naisia ja synnytyshetkellä vielä vähäisempää oliota äitiä. Eihän se haittaa kun olet lapsen saanut, ajattele vähän, mitä pas....ki mennyt alapää on omaan lapseen verrattuna, arvot nyt oikeaan järjestykseen ja varmaan vielä ohje siitä että voit tyydyttää miehesi suuseksillä.

Kaverille tuli aivan järkyttävät raskausarvet rintoihin reisiin takamukseen mahaan. Siis sellaiset leveät punaiset niinkuin olisi ruoskalla vedelty. Oli hoikka ja painoa ei paljon raskausaikana tullut. Oli kysynyt jälkitarkastuksessa lääkäriltä että häviääkö ne ja voiko jotain tehdä niin vastaus oli se että.lapsen saamisesta voi jäädä jälkiä.

Ei Sinin tapaukseen verrattuna tietenkään yhtään mitään. Arvet jäi tummiksi.

Vierailija kirjoitti:

Omituisintahan on kun Suomessa ei saa sektiota edes omalla rahalla.

Itseäni häiritsee juurikin se, että synnyttävä nainen typistetään hoitotoimenpiteiden kohteeksi aivan kuin se raskaana oleva nainen ei käsittäisi lainkaan mitä tapahtuu. Synnyttävä nainen on edelleen tervejärkinen yksilö, jolla oma olotila kertoo jotain siitä miten olisi parhainta toimia. Kun tulevan äidin huomioita ei oteta lukuun tuloksena on jopa rajuja vammoja kuten lantion murtuminen tai uudet ongelmat seuraavissa synnytyksissä. Ketään ei kiinnosta.

Niin odottava ja synnyttävä nainen on niinkuin lehmä joka tuottaa uuden ihmisen ja hänellä itsellään ei ole yhtään mitään väli. Alapää on niinkuin joku muiden omaisuus joka ei tunne mitään ja sitä voi miten vain repiä. En osaa kuvitella että samalla tavalla toimitaan esim miesten eturauhastutkimuksessa.

Sairaala oli kauhea paikka, ja raskaus ja synnytys kohteluineen alentavinta mihin olen joutunut suostumaan. Jostain syystä raskaana ollessa minua ei enää tarvinnut tervehtiä tai esittäytyä kun työnsi kätensä sisääni. Juurikin kuin tiineenä oleva lehmä, kumihanska käteen vaan.

Mikään seksielämä ei vienyt viattomuutta niin kuin raskauden ajan ja synnytyksen jälkeiset tutkimukset. Parempi olla ajattelematta että se oma alapää on mitenkään intiimi alue.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektiota on erittäin vaikea saada, ja sitä haluavaa äitiä manipuloi ja syyllistää koko ammattilaishenkilökunta. Vedotaan lapsen etuun ja syyllistetään äitiä. Pitäisi voida puhua todellisista riskeistä, että todennäköisempää suunnitellussa sektiossa on tulla terve lapsi, ja esimerkiksi joissakin tilanteissa alatiesynnytyksessä on erittäin todennäköistä että äidille tulee vakavia, ehkä invalidisoivia vammoja. Näitä pitäisi voida punnita rationaalisesti, ja potilaalla tulisi aidosti olla oikeus valita hoitonsa.

Tietääkö jokainen tai ylipäätään kukaan nainen synnyttäessään mikä on riski hänen kohdallaan. Jos pelkäät synnytystä mahdollisten riskien takia ja haluat siksi sektion on se ihan eri asia. Nämä arviot riskeistä on lääkäreillä, en usko että kukaan äiti voisi niistä tietää. Mihin perustuu siis suunniteltu sektio muuta kuin pelkoon äidin toiveesta?

Ei se lääkäri ole mikään pyhä kaikkitietävä jumala, kyllä internet on täynnä synnytystapoja koskevaa kirjallisuutta joilloin myös maallikolla on mahdollista rakentaa perusteltu mielipide synnytystapojen riskeistä. Suomessa nyt on vaan vallalla se mentaliteetti, että aina yritetään tai vähintään suostutellaan/painostetaan alatiesynnytykseen vaikka monissa tapauksissa olisikin perusteltu syy haluta sektiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai siihen on osasyynä se ettei haluta lietsoa tarpeetonta pelkoa etukäteen synnyttäjille. Toki synnytyksen jälkeen pitäisi kaikille naisille antaa mahdollisuus kertoa ja valittaa vaivoistaan rohkeasti ja naisten tulisi saada asianmukaista hoitoa tarpeen vaatiessa. Arkaluontoiset asiat on monelle todella häpeällisiä. Vaikka niistä tietäisikin etukäteen, ei se siltin välttämättä helpota asiasta puhumista lääkärille.

Faktojen kertominen ei ole "tarpeettoman pelon lietsomista". Esim. sen kertominen, että "xx% alatiesynnyttäjistä saa vamman z". On kerrassaan vastuutonta jättää tällainen kertomatta, sillä kyllä ihmisellä pitää olla faktat tiedossa, kun johonkin tilanteeseen hankkiutumista harkitsee. Muuten se taho joka asian pimittää, on se, joka tavallaan päättää ihmisen puolesta että esim. raskautuuko hän vai ei.

Tämän kun saisi ihmisten päähän maahanmuuttoasioista puhuttaessa.

Vierailija kirjoitti:

Sairaala oli kauhea paikka, ja raskaus ja synnytys kohteluineen alentavinta mihin olen joutunut suostumaan. Jostain syystä raskaana ollessa minua ei enää tarvinnut tervehtiä tai esittäytyä kun työnsi kätensä sisääni. Juurikin kuin tiineenä oleva lehmä, kumihanska käteen vaan.

Todella ikävää että olet kokenyt noin. :/ Ja ilmeisimmin moni muukin. Tuollaisesta saa antaa palautetta ihan hoitohenkilökunnallekin, ja kannattaakin, muuten asiat ei muutu ikinä. Omat kokemukseni ovat varsin erilaiset, minua on aina hoidettu pienessä sairaalassa ja tutussa neuvolassa tutuksi tulleen terveydenhoitajan toimesta, synnytyksen jälkeen ennen kotiutusta koko se prosessi käytiin kätilön kanssa vielä läpi, ja sai kertoa, millaisia tuntemuksia jäi ja että millainen erityisesti synnytys oli kokemuksena. Koin että minun kokemukseni oli tärkeä, ja henkilökunta halusi kuulla synnyttäjien kokemukset, jotta voivat tehdä työnsä hyvin ja kunnioittavasti.

Synnytys voi olla traumaattinen kokemus, vaikka kaikki menisi ihan putkeenkin, saati sitten vielä, että tuleekin komplikaatioita ja repeää, sattuu, tulee vaurioita. Älkää jääkö hiljaa hyväksymään, ottakaa asiat puheeksi!

Kaikki aina pelottelevat sillä synnytyksellä ja vauva-ajalla, mutta kukaan ei sanallakaan mainitse kuinka helvetillistä voi olla synnytyksestä palautuminen. Ihan ilman vammojakin. Uskallanpa väittää, että pahimmillaan synnytyksestä palautuminen (repeämät, epparihaava, "rekan alle jäänyt olo", vatsalihasten puuttuminen) vaikeuttavat vauvanhoitoa ja varhaista vuorovaikutusta, ja aivan varmasti tuo aika edesauttaa joillain synnytyksenjälkeisen masennuksen syntyä. Moni on nimittäin pystynyt kuvittelemaan yövalvomiset ja imetysmaratonit, mutta harvalla käy mielessä ettei pysty istumaan kuukauteen tai oman lapsen nostaminen ja pyllyn pesu pelottaa koska oma fysiikka on niin kadoksissa!

Ja kaikki muu siihen vielä päälle. Nykyään sukulaiset haluavat tunkea itsensä kylään mahdollisimman pian, ja sanotaan vielä syyksi että halutaan auttaa. Huuhtele siinä rauhassa epparihaavaa tai pidä ilmakylpyjä + yritä saada imetys toimimaan kun vieraat istuvat kolmatta tuntia olohuoneessa sylittelemässä vauvaa. Purkaukseni on kova, mutta minulle jäi traumat nimenomaan synnytyksenjälkeisestä palautumisesta. Tuntui ettei siitä toivu ikinä, ja oman vauvan kanssa oli hankalaa olla kun ei pystynyt istumaan. Tuohon päälle koin vieraat tosi raskaana, ellei ollut kyseessä hyvin läheisiä ihmisiä, joiden kanssa viettää muutenkin aikaa paljon ja jotka ymmärsivät antaa tilaa vauvalle&äidille. 

Kumma, että imukuppisynnytys muka harvinainen. Minäkin tunnen ainakin 3 imukupin avulla synnyttänyttä ja tuttavapiirini on tosi pieni...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituisintahan on kun Suomessa ei saa sektiota edes omalla rahalla.

Itseäni häiritsee juurikin se, että synnyttävä nainen typistetään hoitotoimenpiteiden kohteeksi aivan kuin se raskaana oleva nainen ei käsittäisi lainkaan mitä tapahtuu. Synnyttävä nainen on edelleen tervejärkinen yksilö, jolla oma olotila kertoo jotain siitä miten olisi parhainta toimia. Kun tulevan äidin huomioita ei oteta lukuun tuloksena on jopa rajuja vammoja kuten lantion murtuminen tai uudet ongelmat seuraavissa synnytyksissä. Ketään ei kiinnosta.

Niin odottava ja synnyttävä nainen on niinkuin lehmä joka tuottaa uuden ihmisen ja hänellä itsellään ei ole yhtään mitään väli. Alapää on niinkuin joku muiden omaisuus joka ei tunne mitään ja sitä voi miten vain repiä. En osaa kuvitella että samalla tavalla toimitaan esim miesten eturauhastutkimuksessa.

Ja kun mies menee näyttämään penistään iho-oireiden tai esim impotenssin vuoksi niin sitä penistä tuskin revitään joka suuntaan kipua tuottaen ja tuskin väännellään kaksikerroin ja epäilen että kiveksiä ei runnota niin että taju on lähteä. Kaikki tehdään varmasti hellävaroen ja kunnioituksella ja tuskin yhtäkkiä varoittamatta tungetaan hanskakättä peräaukkoon ja vielä kovaa niin että veri valuu.

Mutta eihän se haittaa kun nainen lähtee kipeän alapään kanssa kotiin lääkäristä.

Itsellä hätäsektiohaava oli niin kipeä että se haittasi imettämistä ja vauvan sylissä pitoa. Kaikki kantoliinat jne sain unohtaa. Haava ei ollut tulehtunut vaan ihan muuten vain kipeä. Olen vaon 160 cm joten fyysisesti vauvan kantaminen ja sylissä pito osui usein kipeästi haavaan. Pesut jne olivat myös vaikeita.Kyllä se vuorovaikutukseen vaikutti, haikeudella muistelen aikaa kun olisin halunnut pitää vauvaa ja kantaa kotiin enkä voinut.

Ja jälleen yksi syy lisää olla hankkimatta lapsia :/