Rohkea nainen, joka kertoo alatiesynnytyksen aiheuttamasta elinikäisestä vammasta (ulosteinkontinenssi)

Kiitos rehellistestä ketjusta. Jo pelkästään tämän lukeminen sai voimaan fyysisesti pahoin ja olen entistä varmempi että velaksi tulen jäämäänkin.

Mullakin eka synnytys päättyi imukuppiin. Se kipu oli niin karsea etten mitään vastaavaa ole kokenut. Menin jonkunlaiseen shokkitilaan eikä muhun saatu kunnolla kontaktia. Tämän kaiken seurauksena 3. asteen repeämä, ulompi sulkijalihas poikki. Se toipuminen kesti todella kauan. Imetys meni perseelleen ja masennuin.

Ulosteet ja virtsa pysyy sisällä mutta ei se pidätyskyky hyvä ole. Vessa on oltava lähellä kun hätä tulee. Väliliha lyheni puolella, alapään ulkonäkö tosin ei niinkään liikuta vaan se että seksielämä ei koskaan palautunut entiselleen. En saa yhdynnästä juuri mitään nautintoa mikä johtaa siihen ettei seksiä myöskään tee mieli. Alapää hiertyy rikki yhdynnässä, jotkut asennot on kokonaan pois laskuista. Jos en ole kunnolla kostunut niin veri valuu seksin jälkeen. Gynen mukaan ei ole mitään tehtävissä. Korjausleikkaus saattaisi vaan pahentaa asioita kun ei siellä sitä arpikudosta nytkään niin paljon ole. Lantionpohjalihakset on hyvässä kunnossa eli se ei pidätyskykyä enää paranna. Ulostaminen on sattunut tuosta ekasta synnytyksestä lähtien.

Joo kyllä vituttaa suunnattoman paljon. Olis pitäny vaatia heti sektio kun meillä on näitä pahoja repeämisiä ollut suvussa, ehkä kudostyyppi on heikko. Kun aloin odottaa toista lasta niin tein selväksi että ainoastaan sektio tulee kyseeseen mun kohdalla. Onneksi siihen suostuttiin mukisematta. Sektio meni täysin ongelmitta. Olin samana iltana jo pystyssä ja kipulääkkeet lopetin heti laitokselta päästyä. Toisin oli alatiesynnytyksen jälkeen. Hyvä että pystyi jotenkuten kävelemään. Useimmat alatiesynnytykset menee ongelmitta, mulla ei mennyt. Liian vähän puhutaan siitä mitä haittoja synnytyksestä voi seurata, itselle tuli ainakin täytenä shokkina toipumisen kesto. Henkisiä traumoja käyn läpi vieläkin päivittäin. Erityisen pettynyt olin saamaani hoitoon sairaalassa ja neuvolassa. Kummassakin paha repeäminen kuitattiin ihan normaalina juttuna eikä kukaan sairaalassa kysynyt kertaakaan mun pidätyskyvystä mitään. Pahasti revenneenä ensisynnyttäjänä olisin toivonut enemmän tukea ja asiallista tietoa tilastani.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisitte yhtään valveutuneempia, ottaisitte selvää myös sektion riskeistä. Kaksinkertainen äitikuolleisuus, samansuuruinen imeväiskuolleisuus, 20-kertainen aivoinfarktiriski, virtsarakon perforaatioriski, verraten alatiesynnytykseen. Puhumattakaan suolilamasta, sepsiksestä, kiinnikkeistä, hallitsemattomasta verenvuodosta ja leikkausalueen infektioista. Saati siitä, että alatiesynnytetyillä on paremmat keuhkot ja vähemmän astmaa ym. keuhkosairauksia, pienempi itsemurhakuolleisuus (selittyy stressihormoneilla), vähemmän suolistosairauksia (äidin normaaliflooran siirtyminen) ja vähemmän lapsuusiän leukemiaa (fagosyyttisolujen aktivoituminen).

Mutta hei, mitä pienistä kun pillu ei repeä 😍

Tuo viimeinen lause!!! Herranjumala sentään! Siinä sen taas näkee että kyllä nainen on susi naiselle o_O

"Tuo viimeinen lause!!! Herranjumala sentään! Siinä sen taas näkee että kyllä nainen on susi naiselle o_O."

Ihan tasan samaa mieltä.

Järkyttävää on myös se, että jotkut katsovat asiakseen tulla tähän ketjuun kehumaan omaa "upeasti sujunutta synnytystään", kun aiheena on se, että synnytyksissä vammautuneiden naisten kokemuksia sekä heidän kipujaan ja ongelmiaan vähätellään. Itseasiassa tämä on vaiettu asia vielä 2010-luvn Suomessa.

Itse olen menossa yksityiselle puolelle tutkittavaksi ja selvittää, onko mahdollista korjata leikkauksella kohdunsuun laskeumaa. Ei ole jumpat auttaneet, vaikka ne aloitettiin jo Naistenklinikalla pari päivää synnytyksestä. Olen tehnyt harjoituksia  varsin säännöllisesti ja jumpata voin vaikka bussipysäkillä seistessä. Vähän tuntuu samalta huijaukselta kuin hy-hyy -hengitykset synnytyskipujen taltuttamiseksi.

Ja sen kokemuksen jaan myös, että raskaana olevaa naista tutkitaan tökerösti tyyliin hanska kouraan ja käsi vaginaan. Alentavaa ja loukkaavaa. Tosin annoin kyllä sitten palautetta samantien.

Tämä uhrautuvan äidin kulttuuri on suorastaan kuvottava.

Ai, alapääsi on tuusannuuskana? Kivut ovat kauheat? Et voi harrastaa tietynlaista liikuntaa tai poistua tutusta ympäristöstä, sillä saatat pissata tai ulostaa housuusi? Seksielämäsi on olematonta tai hankalaa? Voi voi, kurjaa, tällaista sattuu joskus. Mutta sinähän sait LAPSEN, ei saa valittaa. Kautta aikain ovat naiset kuolleet synnytykseen ja komplikaatioihin, joten sehän on vain luonnollista!

Kunnon äiti hymyilee stoalaisen tyyntä, autuasta hymyä, koska hän on onnekas ollessaan elossa ja hänellä on LAPSI. Ja mitä enemmän hän kärsi, sitä korkeampi on hänen kruununsa. Ja onhan se itsekästä ja kauheaa vaatia, että vaikkapa se seksielämä säilyisi kivuttomana ja nautinnollisena myös lapsen saannin jälkeen.

No vaikuttaisiko se tieto millään tavalla? Eli olisitteko jättäneet lapsenne hankkimatta? 

Ja minäkin ihmettelen miten pää puskassa sitä oikein eletään. Luulisi, että lasta hankkiva olisi kiinnostunut synnytyksestä ja ehkä googlettelisi jotain aiheeseen liittyen. Silloin EI VOI olla törmäämättä artikkeleihin, tilastoihin ja keskusteluihin synnytysvaurioista, synnytyksen riskeistä.

Esim. minä itse en ole kovin lapsirakas, mutta olisin varmaan voinut ainakin vakavasti harkita lapsen tekemistä, jos mulle olisi voitu jotenkin taata, että lapsi on terve ja kiva ja että raskaus ja synnytys menee ok, ei siis pysyviä ongelmia alaosastoon eikä esim. koko kropan juovittumista niille ihkuille tiikeriäidin raidoille. Mutta kun tuollaista ei voi kukaan luvat niin sai jäädä.

Toisaalta voi myös miettiä todennäköisyyksien valossa. Kainalokarvojen ajelusta voi seurata verenmyrkytys ja kuolema. Silti moni tekee sitä. Autoilu on supervaarallista, silti suurin osa autoilee ja jopa kannustaa lapsiaan tähän kuolemanvaaralliseen touhuun rahoittamalla heidän ajokorttinsa. Liiallisella proteiinin nauttimisella saa munuaisensa tuhottua, silti suomalaiset kiskovat protskuja yli suositusten jo normaaliruuassa, monet vielä vetävät purkista lisää. Jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain pahan repeämän ja tikattiin tosiaan koko alapää sinne asti. Uloste ei karkaa, mutta pissa karkaa kyllä joskus. Sekin on kuulemma oma syy, kun en treenaa lihaksia. On kyllä treenattu ja lihakset fysiolla tarkastettu hyviksi. Ensinnäkin näistä vaietaan ja sitten syytetään potilasta. Joten todellakin näistä pitäisi puhua enemmän!

Lisäksi lääkäri kysyi, että aionko tehdä lisää lapsia ja että hän kyllä suosittelee edelleen alatietä. Fysio sanoi, että ehdottomasti ei alatietä enää, hänellä kun on asiakkaita, jotka ovat toisen kerran menneet repeämän jälkeen altietä synnyttämään ja ovat saaneet juurikin tuollaiset ulostusongelmat riesakseen. Lääkärin mukaan pitäisi sitten käydä jo ennen raskauden yrittämistä puhumassa pelkopolilla. Niin tämähän onkin vaan pelkoa, ei todellisuutta. 

No, emme tee enempää lapsia, yksi riittää, mutta pahalta tuntuu lääkärien asenne.

Aika yleisesti tunnutaan suosittelevan alatieyritystä seuraavan kanssa, vaikka edellinen synnytys olisin mennyt miten päin helvettiä tahansa. Omani leikattiin ulos yhdennellätoista hetkellä, vähänkin pidempi odottelu ja minulla olisi vammautunut/jopa kuollut vauva 😞 ja kotiutumisen kynnyksellä kätilö sanoi, että alatietä voidaan hyvin kokeilla seuraavan kanssa 😐 juu ei varmaan kokeilla jos toista koskaan tulee..

Ööh, no se eka on just se vaikea kun tulee ns.neitseellisen maaperän läpi. Seuraaville on tie sitten jo raivattu.