Lue keskustelun säännöt.
Dokumenttiprojekti: Perintönä köyhyys
01.06.2016 |
Katsoin YLE Areenasta juuri tv-dokumenttiprojektin Perintönä köyhyys. Luulin ohjelman esittelevän köyhyyttä. Luulin näkeväni jotain joka saisi oman elämäni tuntumaan hieman äveriäämmältä. Suorastaan järkytyin, tällaistako on suomalainen köyhyys? Ruokaa saa kassikaupalla leipäjonosta. Asunnosta, joka näyttää olevan modernissa kerrostalossa, löytyy iso tv, stereot, tietokone ja muut mukavuudet. Joulupukki tuo lapselle lahjoja, vaikka leluja näyttää olevan jo ennestäänkin runsaasti. Siinä sivussa ruokitaan lemmikkikissa ja rahaa jää vielä senkin jälleen tupakkaan. Suomessa näköjään pärjää köyhänäkin vallan mainiosti.
Kommentit (146)
En osta kalliita salaatteja. Mutta ennen mt-lääkkeitä (varsinkin ennen Ketipinoria) painoin 30 kiloa vähemmän. Onneksi on kesä, niin pääsee järveen tekemään pitkiä uimalenkkejä ja pyöräily on kutakuinkin ilmaista. Ja ei todellakaan ole varaa avokado-pastoihin, paprikoihin, tykkään vihanneksista, mutta täytyy varmaan sitten ostaa sitä, mikä on milloinkin halpaa.
Ja opiskelen, en oo työtön. Ei niitä röitä kaikille vaan riitä, tiedän ihmisiä, jotka ovat tehneet hirmuisen määrän työpaikkahakemuksia, eikä vaan onnistu. Töitä määkin haluisin ja oon soitellut, meilaillut, lähettänyt avoimia hakemuksia. Ei oo suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa minimilastina vapaaherrana tuollaiset perintönä tyhmyys dokumentit, joissa jotain elämänhallinnan täysin hukanneita typeryksiä haastatellaan. Nolaavat vain itsensä. Tekisivät minusta dokumentin vaihteeksi. Olen huippukunnossa ja valmistan hyvää, terveellistä ja halpaa ruokaa päivittäin. Välillä käy kavereitakin syömässä. Olen huippukunnossa ja erittäin sivistynyt kun tt-tuella on todellakin aikaa harrastaa liikuntaa, lukea kirjoja ja seurata uutisia. Joka kuukausi jää vähän rahaa jopa säästöön ja jos haluan käydä matkoilla tai ostaa jotain isompaa, niin teen vähän pimeää keikkaa. Syksyllä kun ilmat kylmenevät lähdetään tutustumaan Kamboihin suomalaiskommuunin elämään. Kielitaitoiselle hyväkuntoiselle tyypille löytyi sieltäkin samantien vähän duunia, niin saa asua ilmaiseksi.
Usein oikein hävettää, miten helppoa ja ihanaa elämä voi ollakkaan. Mä vaan katselen, kun robotit säntäävät aamulla töihin naama norsunvitulla ja odottavat vain perjantaita, että voivat elää pari päivää.
Että sellaset tähän väliin.
Sulla ei vissiin oikein oo unelmia? Et halua omistaa koskaan asuntoa jonkun kivan naisen/miehen kanssa? Et halua viettää häitä? Et halua hänen kanssaan lapsia? Et luoda uraa, luoda menestystä itsellesi? Kokea itseäsi tärkeäksi tälle yhteiskunnalle tai edes itsellesi ja läheisillesi?
Sanotaanko näin, että unelma ei ainakaan ole mikään talon rähjä. Tosin sellainenkin on jossain vaiheessa tulossa vanhemmilta kun kuolevat, mutta en minä sitä vesikielellä odota. Ja selitäppä heti miten häät ja lapset ovat minulta poissuljettuja? Taisit paljastaa naisten lompakkoloisimisen syvimmän olemuksen samantien. En halua luoda uraa, ihan marginaalinen osa meistä pystyy tekemään jonkun oikean uran. Sellaisen tavoittelu olisi typeryyttä. Luultavasti tarkoitat uralla jotain tusinatoimihenkilötehtävissä toimimista vuodesta toiseen. Olen näitä hommia tehnyt joskus ja ei kiinnostanut.
En tosiaankaan halua kokea itseäni tärkeäksi yhteiskunnalle. Mikä ihmeen haave tuo olisi? Läheisille olen jo nyt tärkeä. Hoidan ja auttelen heitä kun jakselen.
Vissiin se vaan on joillekin niin kauhean vaikea ymmärtää, että ihminen voi olla vähään tyytyväinen.
Missä olen puhunut lompakkoloisimisesta...? Olen itsekin töissä, kuten mieskin, ja haluan parin vuoden päästä hulppeat häät ja oman asunnon, minkä vuoksi töissä käyn. Olen opiskeluaikoina ollut itsekin vähään tyytyväinen, mutta haluan, että minulla on myös tulevaisuudessa mahdollisuus tehdä asioita, joihin ei ilman rahaa ole mahdollisuus. Itse ainakin tunnen itseni turhaksi, jos en opiskele/tee töitä. Kaikkihan meistä läheisilleen on tärkeitä :) Ja niin, kyllä lasten hankkimiseen hieman pätäkkää tarvii... Ainakin, jos heille haluaa tarjota edes kohtuullisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa minimilastina vapaaherrana tuollaiset perintönä tyhmyys dokumentit, joissa jotain elämänhallinnan täysin hukanneita typeryksiä haastatellaan. Nolaavat vain itsensä. Tekisivät minusta dokumentin vaihteeksi. Olen huippukunnossa ja valmistan hyvää, terveellistä ja halpaa ruokaa päivittäin. Välillä käy kavereitakin syömässä. Olen huippukunnossa ja erittäin sivistynyt kun tt-tuella on todellakin aikaa harrastaa liikuntaa, lukea kirjoja ja seurata uutisia. Joka kuukausi jää vähän rahaa jopa säästöön ja jos haluan käydä matkoilla tai ostaa jotain isompaa, niin teen vähän pimeää keikkaa. Syksyllä kun ilmat kylmenevät lähdetään tutustumaan Kamboihin suomalaiskommuunin elämään. Kielitaitoiselle hyväkuntoiselle tyypille löytyi sieltäkin samantien vähän duunia, niin saa asua ilmaiseksi.
Usein oikein hävettää, miten helppoa ja ihanaa elämä voi ollakkaan. Mä vaan katselen, kun robotit säntäävät aamulla töihin naama norsunvitulla ja odottavat vain perjantaita, että voivat elää pari päivää.
Että sellaset tähän väliin.
Sulla ei vissiin oikein oo unelmia? Et halua omistaa koskaan asuntoa jonkun kivan naisen/miehen kanssa? Et halua viettää häitä? Et halua hänen kanssaan lapsia? Et luoda uraa, luoda menestystä itsellesi? Kokea itseäsi tärkeäksi tälle yhteiskunnalle tai edes itsellesi ja läheisillesi?
Sanotaanko näin, että unelma ei ainakaan ole mikään talon rähjä. Tosin sellainenkin on jossain vaiheessa tulossa vanhemmilta kun kuolevat, mutta en minä sitä vesikielellä odota. Ja selitäppä heti miten häät ja lapset ovat minulta poissuljettuja? Taisit paljastaa naisten lompakkoloisimisen syvimmän olemuksen samantien. En halua luoda uraa, ihan marginaalinen osa meistä pystyy tekemään jonkun oikean uran. Sellaisen tavoittelu olisi typeryyttä. Luultavasti tarkoitat uralla jotain tusinatoimihenkilötehtävissä toimimista vuodesta toiseen. Olen näitä hommia tehnyt joskus ja ei kiinnostanut.
En tosiaankaan halua kokea itseäni tärkeäksi yhteiskunnalle. Mikä ihmeen haave tuo olisi? Läheisille olen jo nyt tärkeä. Hoidan ja auttelen heitä kun jakselen.
Vissiin se vaan on joillekin niin kauhean vaikea ymmärtää, että ihminen voi olla vähään tyytyväinen.
Missä olen puhunut lompakkoloisimisesta...? Olen itsekin töissä, kuten mieskin, ja haluan parin vuoden päästä hulppeat häät ja oman asunnon, minkä vuoksi töissä käyn. Olen opiskeluaikoina ollut itsekin vähään tyytyväinen, mutta haluan, että minulla on myös tulevaisuudessa mahdollisuus tehdä asioita, joihin ei ilman rahaa ole mahdollisuus. Itse ainakin tunnen itseni turhaksi, jos en opiskele/tee töitä. Kaikkihan meistä läheisilleen on tärkeitä :) Ja niin, kyllä lasten hankkimiseen hieman pätäkkää tarvii... Ainakin, jos heille haluaa tarjota edes kohtuullisen elämän.
Me ihmiset ollaan erilaisia. Minua taas tuollainen espoolaista unelmaa tavoitteleva elämäntyyli ei kiinnosta pätkääkään. Tuon lompakkoloisimisjutun heitin vitsinä, sillä siitä sai sen käsityksen että pariintumisen edellytyksenä olisi vakityö jne.
Kaikella hyvällä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa minimilastina vapaaherrana tuollaiset perintönä tyhmyys dokumentit, joissa jotain elämänhallinnan täysin hukanneita typeryksiä haastatellaan. Nolaavat vain itsensä. Tekisivät minusta dokumentin vaihteeksi. Olen huippukunnossa ja valmistan hyvää, terveellistä ja halpaa ruokaa päivittäin. Välillä käy kavereitakin syömässä. Olen huippukunnossa ja erittäin sivistynyt kun tt-tuella on todellakin aikaa harrastaa liikuntaa, lukea kirjoja ja seurata uutisia. Joka kuukausi jää vähän rahaa jopa säästöön ja jos haluan käydä matkoilla tai ostaa jotain isompaa, niin teen vähän pimeää keikkaa. Syksyllä kun ilmat kylmenevät lähdetään tutustumaan Kamboihin suomalaiskommuunin elämään. Kielitaitoiselle hyväkuntoiselle tyypille löytyi sieltäkin samantien vähän duunia, niin saa asua ilmaiseksi.
Usein oikein hävettää, miten helppoa ja ihanaa elämä voi ollakkaan. Mä vaan katselen, kun robotit säntäävät aamulla töihin naama norsunvitulla ja odottavat vain perjantaita, että voivat elää pari päivää.
Että sellaset tähän väliin.
Sulla ei vissiin oikein oo unelmia? Et halua omistaa koskaan asuntoa jonkun kivan naisen/miehen kanssa? Et halua viettää häitä? Et halua hänen kanssaan lapsia? Et luoda uraa, luoda menestystä itsellesi? Kokea itseäsi tärkeäksi tälle yhteiskunnalle tai edes itsellesi ja läheisillesi?
Sanotaanko näin, että unelma ei ainakaan ole mikään talon rähjä. Tosin sellainenkin on jossain vaiheessa tulossa vanhemmilta kun kuolevat, mutta en minä sitä vesikielellä odota. Ja selitäppä heti miten häät ja lapset ovat minulta poissuljettuja? Taisit paljastaa naisten lompakkoloisimisen syvimmän olemuksen samantien. En halua luoda uraa, ihan marginaalinen osa meistä pystyy tekemään jonkun oikean uran. Sellaisen tavoittelu olisi typeryyttä. Luultavasti tarkoitat uralla jotain tusinatoimihenkilötehtävissä toimimista vuodesta toiseen. Olen näitä hommia tehnyt joskus ja ei kiinnostanut.
En tosiaankaan halua kokea itseäni tärkeäksi yhteiskunnalle. Mikä ihmeen haave tuo olisi? Läheisille olen jo nyt tärkeä. Hoidan ja auttelen heitä kun jakselen.
Vissiin se vaan on joillekin niin kauhean vaikea ymmärtää, että ihminen voi olla vähään tyytyväinen.
Missä olen puhunut lompakkoloisimisesta...? Olen itsekin töissä, kuten mieskin, ja haluan parin vuoden päästä hulppeat häät ja oman asunnon, minkä vuoksi töissä käyn. Olen opiskeluaikoina ollut itsekin vähään tyytyväinen, mutta haluan, että minulla on myös tulevaisuudessa mahdollisuus tehdä asioita, joihin ei ilman rahaa ole mahdollisuus. Itse ainakin tunnen itseni turhaksi, jos en opiskele/tee töitä. Kaikkihan meistä läheisilleen on tärkeitä :) Ja niin, kyllä lasten hankkimiseen hieman pätäkkää tarvii... Ainakin, jos heille haluaa tarjota edes kohtuullisen elämän.
Me ihmiset ollaan erilaisia. Minua taas tuollainen espoolaista unelmaa tavoitteleva elämäntyyli ei kiinnosta pätkääkään. Tuon lompakkoloisimisjutun heitin vitsinä, sillä siitä sai sen käsityksen että pariintumisen edellytyksenä olisi vakityö jne.
Kaikella hyvällä!
Mutta siis ihan mielenkiinnosta, aiotko elää koko elämäsi "tekemättä mitään" ja opettaa myös mahdolliset lapsesi samaan elämän tyyliin? Perintönä heille sitten köyhyys.... Tuntuu vain kummalliselta, jos ei ole mitään tavoitteita elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tulot ovat pienet ja rahat menevät laskuihin (asunto, vesi, sähkö, puhelin, netti) ja perusvaatteisiin (kasvava lapsi tarvitsee usein vaatteita, vaikkei aikuinen tarvitsisikaan), voi hyvin olla, että tilillä on menojen jälkeen niin vähän rahaa, että pitää tarkkaan miettiä, mitä ruokaa laittaa seuraavan kuukauden. Vielä jos täytyy ostaa bussikortti tai ylläpitää autoa, voi olla oikeasti rahapulassa. Ei Suomessa ole halpaa elää ja asua, ja köyhyyttä on, vaikka onneksi onkin hyvät yhteiskunnan suojaverkot. Meidän perheessämme on kaksi työssä käyvää aikuista, joiden yhteinen netto on 4 000 e, ja silti täytyy laskea pennejä. Lapsella on maksullinen harrastus, mutta esim. älypuhelimia meillä ei kenelläkään ole. Matkoja emme tee, emme juo tai polta. Kahta autoa täytyy pitää, koska julkisia ei ole, ja lapsen päiväkoti vie ison osan rahoistamme. Luksusta meille on, että tilaamme sanomalehteä ja kahta erikoisaikakauslehteä.
No tää nyt on taas jotain ihan uskomatonta. 4000 käteen, asuminen jossain perseenreiässä ja silti on tiukkaa? Saisko jotain erittelyä, mihin ne fyrkat oikein menee. Onko tää maa täynnä uusavuttomia nykyään?
Ja ei älypuhelimia? Mitkä sitten? JOtkut Nokia 3310:t?
Meillä on ihan tavalliset näppäinpuhelimet, joilla voi soittaa, lähettää tekstiviestejä ja ottaa kuvia. Niissä ei ole nettiliittymää. Miten niin? Luulitko, että kaikilla on älypuhelimet nykyisin, koska sinullakin on?
Asuntojen hinnat voivat kyllä olla Helsingin ulkopuolella halvempia kuin Helsingissä, mutta ei se muu elämä sen halvempaa ole. Esimerkiksi sähkö on kalliimpaa, koska siirtomaksut ovat suurempia. Meillä menee suunnilleen tonni asuntoon, tonni laskuihin, tonni autoihin (työpaikat kaukana vastakkaisissa suunnissa), tonni lapseen ja sairaudenhoitoon ja muihin menoihin ja ruokaan. Tänä keväänä meni pari tonnia hammashoitoon ja kolme tonnia autoremontteihin, pesukone hajosi ja piti ostaa uusi - näistä otettiin löysät pois meidän tileiltä. Vaikka olemme jakaneet vakuutusmaksut osiin, se on silti iso kuluerä aina niinä kuukausina, kun tulee maksettavaksi kaikki vakuutukset ja vielä autoverotkin. Tällä hetkellä yritän säästää, jotta saamme maksettua 600 euron kiinteistöveron, onneksi kesäajalta ei mene päiväkotimaksuja. Emme ole köyhiä, mutta emme kyllä todellakaan ole mitään keskiluokkaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halpa ruoka lihottaa, terveellinen ruoka on kalliimpaa. Puhumattakaan masennuslääkkeiden mahdollisista turvottavista vaikutuksista. Minusta ihmisen arvoa ei määrittele, kuinka paljon sillä on rahaa. Ketään ei saa kutsua saastaksi, yäk, mikä asenne. Omaisuudella ei tee kuoltuaan enää mitään.
Ton dokumentin nainen on ammatiltaan kokki! Kuvittelis pystyvän tekemään halvalla hyvää ruokaa, kun miettii kauden kasviksia ja vaikka jopa lihaa vähän siihen kylkeenkin.
Mutta valmisruokaa, valmispuuroa jne. Leipäjonossakin jaettiin mm. kirjolohta. Kaipa kokki keittaäis siitä ison keiton ja muutenkin osaisi tehdä terveellistä ja hyvää ruokaa noista. Mutta neuvolassa kertoi, kuinka kokkina haluaa tehdä hyvää ruokaa ja käyttää kaikkeen ruoanlaittoon voita.
Mutta onhan tuossa kyllä kamala tilanne silleen, että molempien äiditkin ovat aivan syrjäytyneitä ja ilmeisesti molemmilla äideillä lapsuudessa tosi rankkaa alkoholismia ja siitä sitten yhtä epäonnistumista oma elämä (dokumentin miehen isä vankilassa, naisen äidillä paniikkihäiriö eikä vissiin ihan penaalin terävin kynä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa minimilastina vapaaherrana tuollaiset perintönä tyhmyys dokumentit, joissa jotain elämänhallinnan täysin hukanneita typeryksiä haastatellaan. Nolaavat vain itsensä. Tekisivät minusta dokumentin vaihteeksi. Olen huippukunnossa ja valmistan hyvää, terveellistä ja halpaa ruokaa päivittäin. Välillä käy kavereitakin syömässä. Olen huippukunnossa ja erittäin sivistynyt kun tt-tuella on todellakin aikaa harrastaa liikuntaa, lukea kirjoja ja seurata uutisia. Joka kuukausi jää vähän rahaa jopa säästöön ja jos haluan käydä matkoilla tai ostaa jotain isompaa, niin teen vähän pimeää keikkaa. Syksyllä kun ilmat kylmenevät lähdetään tutustumaan Kamboihin suomalaiskommuunin elämään. Kielitaitoiselle hyväkuntoiselle tyypille löytyi sieltäkin samantien vähän duunia, niin saa asua ilmaiseksi.
Usein oikein hävettää, miten helppoa ja ihanaa elämä voi ollakkaan. Mä vaan katselen, kun robotit säntäävät aamulla töihin naama norsunvitulla ja odottavat vain perjantaita, että voivat elää pari päivää.
Että sellaset tähän väliin.
Sulla ei vissiin oikein oo unelmia? Et halua omistaa koskaan asuntoa jonkun kivan naisen/miehen kanssa? Et halua viettää häitä? Et halua hänen kanssaan lapsia? Et luoda uraa, luoda menestystä itsellesi? Kokea itseäsi tärkeäksi tälle yhteiskunnalle tai edes itsellesi ja läheisillesi?
Sanotaanko näin, että unelma ei ainakaan ole mikään talon rähjä. Tosin sellainenkin on jossain vaiheessa tulossa vanhemmilta kun kuolevat, mutta en minä sitä vesikielellä odota. Ja selitäppä heti miten häät ja lapset ovat minulta poissuljettuja? Taisit paljastaa naisten lompakkoloisimisen syvimmän olemuksen samantien. En halua luoda uraa, ihan marginaalinen osa meistä pystyy tekemään jonkun oikean uran. Sellaisen tavoittelu olisi typeryyttä. Luultavasti tarkoitat uralla jotain tusinatoimihenkilötehtävissä toimimista vuodesta toiseen. Olen näitä hommia tehnyt joskus ja ei kiinnostanut.
En tosiaankaan halua kokea itseäni tärkeäksi yhteiskunnalle. Mikä ihmeen haave tuo olisi? Läheisille olen jo nyt tärkeä. Hoidan ja auttelen heitä kun jakselen.
Vissiin se vaan on joillekin niin kauhean vaikea ymmärtää, että ihminen voi olla vähään tyytyväinen.
Missä olen puhunut lompakkoloisimisesta...? Olen itsekin töissä, kuten mieskin, ja haluan parin vuoden päästä hulppeat häät ja oman asunnon, minkä vuoksi töissä käyn. Olen opiskeluaikoina ollut itsekin vähään tyytyväinen, mutta haluan, että minulla on myös tulevaisuudessa mahdollisuus tehdä asioita, joihin ei ilman rahaa ole mahdollisuus. Itse ainakin tunnen itseni turhaksi, jos en opiskele/tee töitä. Kaikkihan meistä läheisilleen on tärkeitä :) Ja niin, kyllä lasten hankkimiseen hieman pätäkkää tarvii... Ainakin, jos heille haluaa tarjota edes kohtuullisen elämän.
Me ihmiset ollaan erilaisia. Minua taas tuollainen espoolaista unelmaa tavoitteleva elämäntyyli ei kiinnosta pätkääkään. Tuon lompakkoloisimisjutun heitin vitsinä, sillä siitä sai sen käsityksen että pariintumisen edellytyksenä olisi vakityö jne.
Kaikella hyvällä!
Mutta siis ihan mielenkiinnosta, aiotko elää koko elämäsi "tekemättä mitään" ja opettaa myös mahdolliset lapsesi samaan elämän tyyliin? Perintönä heille sitten köyhyys.... Tuntuu vain kummalliselta, jos ei ole mitään tavoitteita elämässä.
Sen verran ehkä voin paljastaa, että en ole ollut koko elämääni tekemättä mitään. Minulla on amk-tutkinto ja muutama vuosi sen alan työkokemusta. Sitten firma meni konkurssiin ja uutta duunia ei löytynyt vaikka en konkkaan mitenkään syyllinen ollutkaan.
Nyt käyn rauhallisessa tahdissa avoimessa di-opintoja siihen edellisen tutkinnon jatkoksi. Jossakin vaiheessa varmaan siirryn sitten päiväpuolella ja otan ne paperit ulos. Sen jälkeen sitten on aika miettiä mitä haluan tehdä jatkossa. En minä tässä mesoa sen puolesta, että välttämättä aikoisin jatkaa tällä tyylillä koko elämäni, vaikka en usko että espoolainen unelma on minua varten. Lähinnä tarkoitus on paasata siitä, että tälläkin tyylillä Suomessa pärjää todella hyvin. Köyhyyttä ja nälkää en ole nähnyt päivääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa minimilastina vapaaherrana tuollaiset perintönä tyhmyys dokumentit, joissa jotain elämänhallinnan täysin hukanneita typeryksiä haastatellaan. Nolaavat vain itsensä. Tekisivät minusta dokumentin vaihteeksi. Olen huippukunnossa ja valmistan hyvää, terveellistä ja halpaa ruokaa päivittäin. Välillä käy kavereitakin syömässä. Olen huippukunnossa ja erittäin sivistynyt kun tt-tuella on todellakin aikaa harrastaa liikuntaa, lukea kirjoja ja seurata uutisia. Joka kuukausi jää vähän rahaa jopa säästöön ja jos haluan käydä matkoilla tai ostaa jotain isompaa, niin teen vähän pimeää keikkaa. Syksyllä kun ilmat kylmenevät lähdetään tutustumaan Kamboihin suomalaiskommuunin elämään. Kielitaitoiselle hyväkuntoiselle tyypille löytyi sieltäkin samantien vähän duunia, niin saa asua ilmaiseksi.
Usein oikein hävettää, miten helppoa ja ihanaa elämä voi ollakkaan. Mä vaan katselen, kun robotit säntäävät aamulla töihin naama norsunvitulla ja odottavat vain perjantaita, että voivat elää pari päivää.
Että sellaset tähän väliin.
Sulla ei vissiin oikein oo unelmia? Et halua omistaa koskaan asuntoa jonkun kivan naisen/miehen kanssa? Et halua viettää häitä? Et halua hänen kanssaan lapsia? Et luoda uraa, luoda menestystä itsellesi? Kokea itseäsi tärkeäksi tälle yhteiskunnalle tai edes itsellesi ja läheisillesi?
Sanotaanko näin, että unelma ei ainakaan ole mikään talon rähjä. Tosin sellainenkin on jossain vaiheessa tulossa vanhemmilta kun kuolevat, mutta en minä sitä vesikielellä odota. Ja selitäppä heti miten häät ja lapset ovat minulta poissuljettuja? Taisit paljastaa naisten lompakkoloisimisen syvimmän olemuksen samantien. En halua luoda uraa, ihan marginaalinen osa meistä pystyy tekemään jonkun oikean uran. Sellaisen tavoittelu olisi typeryyttä. Luultavasti tarkoitat uralla jotain tusinatoimihenkilötehtävissä toimimista vuodesta toiseen. Olen näitä hommia tehnyt joskus ja ei kiinnostanut.
En tosiaankaan halua kokea itseäni tärkeäksi yhteiskunnalle. Mikä ihmeen haave tuo olisi? Läheisille olen jo nyt tärkeä. Hoidan ja auttelen heitä kun jakselen.
Vissiin se vaan on joillekin niin kauhean vaikea ymmärtää, että ihminen voi olla vähään tyytyväinen.
Missä olen puhunut lompakkoloisimisesta...? Olen itsekin töissä, kuten mieskin, ja haluan parin vuoden päästä hulppeat häät ja oman asunnon, minkä vuoksi töissä käyn. Olen opiskeluaikoina ollut itsekin vähään tyytyväinen, mutta haluan, että minulla on myös tulevaisuudessa mahdollisuus tehdä asioita, joihin ei ilman rahaa ole mahdollisuus. Itse ainakin tunnen itseni turhaksi, jos en opiskele/tee töitä. Kaikkihan meistä läheisilleen on tärkeitä :) Ja niin, kyllä lasten hankkimiseen hieman pätäkkää tarvii... Ainakin, jos heille haluaa tarjota edes kohtuullisen elämän.
Me ihmiset ollaan erilaisia. Minua taas tuollainen espoolaista unelmaa tavoitteleva elämäntyyli ei kiinnosta pätkääkään. Tuon lompakkoloisimisjutun heitin vitsinä, sillä siitä sai sen käsityksen että pariintumisen edellytyksenä olisi vakityö jne.
Kaikella hyvällä!
Mutta siis ihan mielenkiinnosta, aiotko elää koko elämäsi "tekemättä mitään" ja opettaa myös mahdolliset lapsesi samaan elämän tyyliin? Perintönä heille sitten köyhyys.... Tuntuu vain kummalliselta, jos ei ole mitään tavoitteita elämässä.
Sen verran ehkä voin paljastaa, että en ole ollut koko elämääni tekemättä mitään. Minulla on amk-tutkinto ja muutama vuosi sen alan työkokemusta. Sitten firma meni konkurssiin ja uutta duunia ei löytynyt vaikka en konkkaan mitenkään syyllinen ollutkaan.
Nyt käyn rauhallisessa tahdissa avoimessa di-opintoja siihen edellisen tutkinnon jatkoksi. Jossakin vaiheessa varmaan siirryn sitten päiväpuolella ja otan ne paperit ulos. Sen jälkeen sitten on aika miettiä mitä haluan tehdä jatkossa. En minä tässä mesoa sen puolesta, että välttämättä aikoisin jatkaa tällä tyylillä koko elämäni, vaikka en usko että espoolainen unelma on minua varten. Lähinnä tarkoitus on paasata siitä, että tälläkin tyylillä Suomessa pärjää todella hyvin. Köyhyyttä ja nälkää en ole nähnyt päivääkään.
Ok :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halpa ruoka lihottaa, terveellinen ruoka on kalliimpaa. Puhumattakaan masennuslääkkeiden mahdollisista turvottavista vaikutuksista. Minusta ihmisen arvoa ei määrittele, kuinka paljon sillä on rahaa. Ketään ei saa kutsua saastaksi, yäk, mikä asenne. Omaisuudella ei tee kuoltuaan enää mitään.
JOo, ton dokkarin nimi pitäisi olla "perintönä tyhmyys". Tyypit asuu jossain keskellä Kalliota, missä olis kirjastot, uimahallit, urheiluhallit- ja kentät, kaikkea kulttuuririentoa lapsille joka käänteessä ja nää ei osaa mennä kuin jonnekin leipäjonoo. Mummokin mukana. Ja sit vaikka ollaan kokopäivätyöttömiä, niin puurokin tehään jostain valmis-sokerijauheesta, eikä viittitä / osata tehdä sitä alusta. Ja tosiaan on taulutelkkarit yms, mutta ei taida olla yhtään kirjaa. Jonkun martan ne tonne tarttis opettaan miten ne rahat käytetään viisaasti eikä senttiäkään enemmän rahaa.
Tämä. Mut älkää nyt kuvitelko,että kaikki köyhät on yhtä tyhmiä. Työttömäksi joutuessani ensimmäisenä karsiutui ostoslistalta kaikki einekset, juustot, jugurtit yms. Kun herkuttelen, niin leivon herkut itse. Ruisleivän haen jonosta, jauhot ja puuroryynit on halpoja. Jos haluan joskus törsätä, niin käyn museossa tai uimahallissa tms. Nopsaan opin, mitä ruokatarpeita kannattaa ostaa säilöön, ja mitä ei.
Ja niitä leipäjonojen ruokia ei kannata kadehtia. Lahjoitusruoka on jätettä. Päiväysvanhoja vilja- ja maitotuotteita. Joskus myös lihaa. Kanaa en uskalla enää edes ottaa, kun on marinoitua useimmiten, eikä siitä erota onko päässyt vanhaksi. Jauhoissa ja ryyneissä ei päiväykset haittaa, ne ei mene miksikään vanhentuessaan.
Vai on lahjoitusruoka jätettä. Huhhuh sentään mikä kommentti :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse eron jälkeen laihduin koosta 44 -> 36-38 koska ei ollut varaa ostaa herkkuja ja piti harrastaa hyötyliikuntaa, mm kävellä töihin.
Aikaa ei ollut käydä ruokajonossa mutta kun sain laivalta näitä tax free lahjakortteja, joilla pääsee Tukholmaan 5 eurolla kyllä mukaan otan edelleenkin eväät.
Nyt kun on kertynyt lahjoina viinipullojakin kymmenkunta , vien 2 pulloa mukanani.
Tietenkin annoskoot ovat ratkaisevia mutta esim minä parina talvena sulatin lunta.
Otin sangon täyteen lunta ja vein sen keittiön altaaseen . Kun vesi oli sulanut, kaadoin sen tyhjiin maitotölkkeihin ja vein takas ulos. Aamulla otin 2 umpijäistä maitotölkkiä jääkaappiin, jotka vapauttivat kylmää ilmaa ja jääkaappi tarvi vähemmän sähköä.
Tämän tein 2-3 krt päivässä. Töissä saa laittaa ilmoituksia talon sisäiseen intraan. Siellä on edelleenkin ilmoitus otan vastaan kynttilän jämiä.
Kesällä sulatan steariinit kun poltan roskia, grillissä ja steariinit kaadan fairy pulloihin, jotka saan työpaikan ruokalasta.
Sain viime vuonna 12 halkoa ja poltan kynttilöitä valon lähteenä.
Ei hajuakaan paljonko säästän sähköä, mutta kuulemma hyvin paljon, ainakin sähkölaitoksen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kaiken päälle tietysti vielä, että tuossa dokumentissa oleva nainen oli sairaalloisen lihava (kuten myös miehensä) eli rahaa on syödä myös joka päivä vähintään kolmen ihmisen edestä. Ei näin Suomi, ei näin!
Kulta pieni, pysyäkseen lihavana ei tarvitse syödä kolmen ihmisen edestä , riittää että syö juuri sen verran kuin kuluttaa.
No voi rakas, mietipäs kuule sen verran, että kumpi rekrytoidaan: Satakiloinen lyllertäjä, joka ei harrasta yhtään mitään, vaiko simpsakka, hoikka ja liikuntaa harrastava? (Meriitit molemmilla samat)
Ja joskus on syönyt kuuden edestä, kun on tuohon kuntoon päätynyt. Raskauskaan ei ole tekosyy kantaa 50 kilon ylipainoa, kun lapsikin täyttää jo ties monensia synttäreitä. ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halpa ruoka lihottaa, terveellinen ruoka on kalliimpaa. Puhumattakaan masennuslääkkeiden mahdollisista turvottavista vaikutuksista. Minusta ihmisen arvoa ei määrittele, kuinka paljon sillä on rahaa. Ketään ei saa kutsua saastaksi, yäk, mikä asenne. Omaisuudella ei tee kuoltuaan enää mitään.
JOo, ton dokkarin nimi pitäisi olla "perintönä tyhmyys". Tyypit asuu jossain keskellä Kalliota, missä olis kirjastot, uimahallit, urheiluhallit- ja kentät, kaikkea kulttuuririentoa lapsille joka käänteessä ja nää ei osaa mennä kuin jonnekin leipäjonoo. Mummokin mukana. Ja sit vaikka ollaan kokopäivätyöttömiä, niin puurokin tehään jostain valmis-sokerijauheesta, eikä viittitä / osata tehdä sitä alusta. Ja tosiaan on taulutelkkarit yms, mutta ei taida olla yhtään kirjaa. Jonkun martan ne tonne tarttis opettaan miten ne rahat käytetään viisaasti eikä senttiäkään enemmän rahaa.
Tämä. Mut älkää nyt kuvitelko,että kaikki köyhät on yhtä tyhmiä. Työttömäksi joutuessani ensimmäisenä karsiutui ostoslistalta kaikki einekset, juustot, jugurtit yms. Kun herkuttelen, niin leivon herkut itse. Ruisleivän haen jonosta, jauhot ja puuroryynit on halpoja. Jos haluan joskus törsätä, niin käyn museossa tai uimahallissa tms. Nopsaan opin, mitä ruokatarpeita kannattaa ostaa säilöön, ja mitä ei.
Ja niitä leipäjonojen ruokia ei kannata kadehtia. Lahjoitusruoka on jätettä. Päiväysvanhoja vilja- ja maitotuotteita. Joskus myös lihaa. Kanaa en uskalla enää edes ottaa, kun on marinoitua useimmiten, eikä siitä erota onko päässyt vanhaksi. Jauhoissa ja ryyneissä ei päiväykset haittaa, ne ei mene miksikään vanhentuessaan.
Vai on lahjoitusruoka jätettä. Huhhuh sentään mikä kommentti :-(
Kyllähän se sitä juuri on, yrityksen näkökulmasta. Jos vapaaehtoisia lahjoitusruuan kerääjiä ja jakajia ei olisi, eikä lainsäädäntöä oli höllennetty, yritys oli velvoitettu laittamaan vanhentuneen ruuan jätteeksi, joka lisää työtunteja ja jätemaksua, joka tietysti lisättäisiin kuluttajahintoihin. Eli jäteruoka on normaali ilmaisu liike-elämässä ja ilmainen jakelu mahdollistaa sen jakelun eteenpäin tarvitsijoille ja jäteruoka on ravinnoksi tarkoitettu ja syömäkelpoista.
Vierailija kirjoitti:
Itse eron jälkeen laihduin koosta 44 -> 36-38 koska ei ollut varaa ostaa herkkuja ja piti harrastaa hyötyliikuntaa, mm kävellä töihin.
Aikaa ei ollut käydä ruokajonossa mutta kun sain laivalta näitä tax free lahjakortteja, joilla pääsee Tukholmaan 5 eurolla kyllä mukaan otan edelleenkin eväät.
Nyt kun on kertynyt lahjoina viinipullojakin kymmenkunta , vien 2 pulloa mukanani.
Tietenkin annoskoot ovat ratkaisevia mutta esim minä parina talvena sulatin lunta.
Otin sangon täyteen lunta ja vein sen keittiön altaaseen . Kun vesi oli sulanut, kaadoin sen tyhjiin maitotölkkeihin ja vein takas ulos. Aamulla otin 2 umpijäistä maitotölkkiä jääkaappiin, jotka vapauttivat kylmää ilmaa ja jääkaappi tarvi vähemmän sähköä.Tämän tein 2-3 krt päivässä. Töissä saa laittaa ilmoituksia talon sisäiseen intraan. Siellä on edelleenkin ilmoitus otan vastaan kynttilän jämiä.
Kesällä sulatan steariinit kun poltan roskia, grillissä ja steariinit kaadan fairy pulloihin, jotka saan työpaikan ruokalasta.Sain viime vuonna 12 halkoa ja poltan kynttilöitä valon lähteenä.
Ei hajuakaan paljonko säästän sähköä, mutta kuulemma hyvin paljon, ainakin sähkölaitoksen mukaan.
Siis mitä mä just luin??? =O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa minimilastina vapaaherrana tuollaiset perintönä tyhmyys dokumentit, joissa jotain elämänhallinnan täysin hukanneita typeryksiä haastatellaan. Nolaavat vain itsensä. Tekisivät minusta dokumentin vaihteeksi. Olen huippukunnossa ja valmistan hyvää, terveellistä ja halpaa ruokaa päivittäin. Välillä käy kavereitakin syömässä. Olen huippukunnossa ja erittäin sivistynyt kun tt-tuella on todellakin aikaa harrastaa liikuntaa, lukea kirjoja ja seurata uutisia. Joka kuukausi jää vähän rahaa jopa säästöön ja jos haluan käydä matkoilla tai ostaa jotain isompaa, niin teen vähän pimeää keikkaa. Syksyllä kun ilmat kylmenevät lähdetään tutustumaan Kamboihin suomalaiskommuunin elämään. Kielitaitoiselle hyväkuntoiselle tyypille löytyi sieltäkin samantien vähän duunia, niin saa asua ilmaiseksi.
Usein oikein hävettää, miten helppoa ja ihanaa elämä voi ollakkaan. Mä vaan katselen, kun robotit säntäävät aamulla töihin naama norsunvitulla ja odottavat vain perjantaita, että voivat elää pari päivää.
Että sellaset tähän väliin.
Sulla ei vissiin oikein oo unelmia? Et halua omistaa koskaan asuntoa jonkun kivan naisen/miehen kanssa? Et halua viettää häitä? Et halua hänen kanssaan lapsia? Et luoda uraa, luoda menestystä itsellesi? Kokea itseäsi tärkeäksi tälle yhteiskunnalle tai edes itsellesi ja läheisillesi?
Sanotaanko näin, että unelma ei ainakaan ole mikään talon rähjä. Tosin sellainenkin on jossain vaiheessa tulossa vanhemmilta kun kuolevat, mutta en minä sitä vesikielellä odota. Ja selitäppä heti miten häät ja lapset ovat minulta poissuljettuja? Taisit paljastaa naisten lompakkoloisimisen syvimmän olemuksen samantien. En halua luoda uraa, ihan marginaalinen osa meistä pystyy tekemään jonkun oikean uran. Sellaisen tavoittelu olisi typeryyttä. Luultavasti tarkoitat uralla jotain tusinatoimihenkilötehtävissä toimimista vuodesta toiseen. Olen näitä hommia tehnyt joskus ja ei kiinnostanut.
En tosiaankaan halua kokea itseäni tärkeäksi yhteiskunnalle. Mikä ihmeen haave tuo olisi? Läheisille olen jo nyt tärkeä. Hoidan ja auttelen heitä kun jakselen.
Vissiin se vaan on joillekin niin kauhean vaikea ymmärtää, että ihminen voi olla vähään tyytyväinen.
Missä olen puhunut lompakkoloisimisesta...? Olen itsekin töissä, kuten mieskin, ja haluan parin vuoden päästä hulppeat häät ja oman asunnon, minkä vuoksi töissä käyn. Olen opiskeluaikoina ollut itsekin vähään tyytyväinen, mutta haluan, että minulla on myös tulevaisuudessa mahdollisuus tehdä asioita, joihin ei ilman rahaa ole mahdollisuus. Itse ainakin tunnen itseni turhaksi, jos en opiskele/tee töitä. Kaikkihan meistä läheisilleen on tärkeitä :) Ja niin, kyllä lasten hankkimiseen hieman pätäkkää tarvii... Ainakin, jos heille haluaa tarjota edes kohtuullisen elämän.
Me ihmiset ollaan erilaisia. Minua taas tuollainen espoolaista unelmaa tavoitteleva elämäntyyli ei kiinnosta pätkääkään. Tuon lompakkoloisimisjutun heitin vitsinä, sillä siitä sai sen käsityksen että pariintumisen edellytyksenä olisi vakityö jne.
Kaikella hyvällä!
Mutta siis ihan mielenkiinnosta, aiotko elää koko elämäsi "tekemättä mitään" ja opettaa myös mahdolliset lapsesi samaan elämän tyyliin? Perintönä heille sitten köyhyys.... Tuntuu vain kummalliselta, jos ei ole mitään tavoitteita elämässä.
Miten asetat tavoitteita, jos tavoitteesi on muuten vain selvitä päivästä toiseen? Aika kuluu sen miettimiseen, riittääkö rahat. Ei siis välttämättä sen miettimiseen, mitä tänään syödään, mutta sen, kuinka selvitään jostain isommasta laskusta tai ylimääräisestä kulusta.
Yleensä köyhillä on myös muitakin ongelmia, jotka kumuloituvat siinä samalla kun on vähäisesti rahaa. Voi olla alkoholismia ja sairautta. Niistäkään kuvioista ei kaikki saa voimaa siihen, että osaisi haaveilla muutoksesta, se pelkkä huoli ja ikävyydet voi olla jo sellaisessa asemassa elämässä, että siihen ei mahdu haaveet.
Jos olet köyhä, ei ole varaa matkustaa tai harrastaa. Jos tuollainen tulee sinulle perheeltä perinnöksi, ettet osaisi matkustaa mihinkään vaikka olisi hieman rahaa siihen tai et myöskään tiedä, mitä harrastaisit, jos siihen olisi hieman rahaa, ei köyhä, jolla ei ole mitään mallia noista osaa yhtäkkiä säästää rahaa reppureissuun tai alkaa itsekseen harjoittamaan kotona kehonpainoharjoittelua ja joogaa.
Vierailija kirjoitti:
"Kaikille pitäisi taata työpaikka valtion toimesta. Näinhän oli Urpo Leppäsen työministerikaudella. (80-luvun lopussa) Nyt on epäreilua, kun osa syrjäytyy, kun töitä ei riitä kaikille. Suhteet vaikuttaa siihen."
- Ei meillä työstä ole pulaa. Ongelma taitaa olla enempi siinä, että työnhinta on niin kallis - Kalliista hinnasta työntekijälle tuleva muodostaa vain osan hintaa - joten ihan kaikkia ei yksinkertaisesta tällä hetkellä kannata työllistää. - Toisaalta sosiaaliedut olivat vielä tänään niin hyvät, että eivät myöskään kaikki ole valmiita tekemäänkään mitä tahansa saadakseen palkan. - Toisaalta en tiedä, miksi pitäiskään. Mutta, mutta luulempa vahvasti, että nykyinen "SSSB" hallitus kyllä muistaa kyllä köyhdyttää ja heikentää kaikkein heikommassa asemassa olevien asemaa entisestään, miten se vaikuttaak olevan aina niin kovin helppoakin. - Kun, kuten me saamme täältäkin monesti käsityksen, jonka mukaan ollakseen köyhä täytyy olla vähintään kuukausi syömättä ja puolet siitä juomatta ja asua maakuopan vieressä.
Kyllä meillä työstä on pulaa, myös kansainvälisesti, sillä teknologia on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana vienyt valtavasti työpaikkoja ja jos teknologian kehitys jatkuu entiseen malliin, työttömyys lisääntyy, koska sen avulla monet työt hoidetaan, eikä juuri avustettavia töitä edes ole ja jopa ammatit hävinneet.
Vaikka työvoima olisi ilmaista, niin tuskin elinkeinoelämä pitäisi hyvää hyvyyttään reservissä työvoimaan, jos sille ei ole käyttöä.
Minusta työttömyys harvoin on oma valinta, eikä siihen itse voi aina edes vaikuttaa, sillä siihen vaikuttavat suhdanteet ja maailman tilanne, jonka edessä yksi ihminen on kuin pisara meressä.
Olen köyhä, mutta kunta asenti laminaattilattian ja uusi kylppärin. Ihanaa kun on kaunis koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kaiken päälle tietysti vielä, että tuossa dokumentissa oleva nainen oli sairaalloisen lihava (kuten myös miehensä) eli rahaa on syödä myös joka päivä vähintään kolmen ihmisen edestä. Ei näin Suomi, ei näin!
Kulta pieni, pysyäkseen lihavana ei tarvitse syödä kolmen ihmisen edestä , riittää että syö juuri sen verran kuin kuluttaa.
No voi rakas, mietipäs kuule sen verran, että kumpi rekrytoidaan: Satakiloinen lyllertäjä, joka ei harrasta yhtään mitään, vaiko simpsakka, hoikka ja liikuntaa harrastava? (Meriitit molemmilla samat)
Ja joskus on syönyt kuuden edestä, kun on tuohon kuntoon päätynyt. Raskauskaan ei ole tekosyy kantaa 50 kilon ylipainoa, kun lapsikin täyttää jo ties monensia synttäreitä. ohis
Hehheh... toinen puhuu aidasta ja sinä puhut aidat seipäästä.
Lueppa uudestaan mihin vastasit
t. sivustaseuraaja
Eikö kenenkään muun mielestä tuossa dokumentissa neuvolan terkkari vai mikä olikaan ollut jotenkin kauhean lässyttävä ja rasittava? :D
Vierailija kirjoitti:
Itse eron jälkeen laihduin koosta 44 -> 36-38 koska ei ollut varaa ostaa herkkuja ja piti harrastaa hyötyliikuntaa, mm kävellä töihin.
Aikaa ei ollut käydä ruokajonossa mutta kun sain laivalta näitä tax free lahjakortteja, joilla pääsee Tukholmaan 5 eurolla kyllä mukaan otan edelleenkin eväät.
Nyt kun on kertynyt lahjoina viinipullojakin kymmenkunta , vien 2 pulloa mukanani.
Tietenkin annoskoot ovat ratkaisevia mutta esim minä parina talvena sulatin lunta.
Otin sangon täyteen lunta ja vein sen keittiön altaaseen . Kun vesi oli sulanut, kaadoin sen tyhjiin maitotölkkeihin ja vein takas ulos. Aamulla otin 2 umpijäistä maitotölkkiä jääkaappiin, jotka vapauttivat kylmää ilmaa ja jääkaappi tarvi vähemmän sähköä.Tämän tein 2-3 krt päivässä. Töissä saa laittaa ilmoituksia talon sisäiseen intraan. Siellä on edelleenkin ilmoitus otan vastaan kynttilän jämiä.
Kesällä sulatan steariinit kun poltan roskia, grillissä ja steariinit kaadan fairy pulloihin, jotka saan työpaikan ruokalasta.Sain viime vuonna 12 halkoa ja poltan kynttilöitä valon lähteenä.
Ei hajuakaan paljonko säästän sähköä, mutta kuulemma hyvin paljon, ainakin sähkölaitoksen mukaan.
Kyllä olet oikein hyvä ja täydellinen ihminen, mutta useimmat meistä ponnistavat niistä voimavaroista mitä on elämälleen saanut, usein jopa lapsuudesta, omine vahvuuksineen ja heikkouksiin, joiden varassa on mentävä elämässä eteenpäin.
En katsonut dokumenttia, mutta köyhyyteen liittyy monia piirteitä ja asioita joita ei normaaliin perheeseen syntyneen ole tarvinnut kokea. Köyhyys imaisee kaiken paskan mitä ihmisluonto voi päällään kantaa. Stressi ja mielenterveysongelmat. Minä olen mielenterveysongemainen köyhä ja saan sen käsityksen että pidät minua tyhmänä.