Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Tuttu yh asuu omakotitalossa, ja työlistalla on pitkään ollut mittava terassin laajennusoperaatio. Joka vuosi hän käynnistää sen etsimällä tekijää ja manailee kun sellaista ei löydy.

"On se kumma kun ammattitaitoista rakennusmiestä on työttömänäkin, mutta ei kelpaa työt vaikka niitä olisi tarjolla. Oon kysyny monelta, mutta ei vaan työmiestä löydy jäpä jäpä".

Tuttuni tuntien tiedän missä vika kun työmiestä ei löydy. Työ pitäisi tehdä ihan tekemisen ilosta. Tottakai työtön rakennusmies tekisi homman pakastepitsapalkalla ihan vaan rakkaudesta valitsemaansa alaan.

Talonsa on rakennettu perhe- ja talkoovoimin, kai siitä jäi jotenkin päälle, että työstä ei tarvitse mitään maksaa, kaikki auttavat häntä ilomielin.

[/quote] Kuinka paljon pyykkiä sulla oikein on, että pitää koko päivä varata itselle?[/quote]

Meidän taloyhtiössä saa varata pyykkituvan kahdeksi kokonaiseksi päiväksi, jos haluaa. Mutta useimmiten ihmiset varaa joko aamu- tai iltavuoron. (Joko klo:7-14 tai klo:14-21) Eli joka kerta kun varaat vuoron varaat vähintään 7h. Yhden koneellisen peseminen ei vie keltään 7h, mutta uskon että tuohon vuoroon on laskettu myös kuivaushuoneen käyttö. Eli omalla vuorolla pyykinpesu ja niiden pyykkien kuivaus voi hyvin viedä sen 7h.

Ja muutenkin jos joku varaa pyykkivuoron, ja näin ollen myös maksaa vuorostaan (näin ainakin meillä tehdään). Niin ei ole muiden asukkaiden asia kytätä monta koneellista pestään tai pestäänkö ollenkaan. Tai monelta kone menee päälle ja monelta sammuu...

 

Olin muuttanut ensimmäiseen asuntooni kauas kotoa opiskelujeni perässä. Ujouteni vuoksi minun oli vaikea löytää ystäviä, joten ilahduin, kun eräs luokkakaveri alkoi säännöllisesti vierailemaan luonani oma-aloitteisesti. Usein pyysi "lainaksi" itselleen jotain, esimerkiksi särkylääkkeitä saattoi hänelle mennä viikossa liuska, kissa tarvitsi ruokaa ja rahat loppu (tuhlasi meikkeihin yms) jne. Monesti tuppautui minulle yökylään jonkun tekosyyn varjolla, tyyliin naapuri möykkää tms, ja siinä tietenkin kävi pitkissä suihkuissa ja söi ruokiani jne - usein vietti aikaa enemmän luonani kuin kotonaan. Minulla meni todella paljon rahaa ystäväni "elättämiseen", mutta en kehdannut sanoa vastaan, kun ystäväni valitti rahapulaa ja olihan hän ainoa ystäväni, niin en halunnut suututtaa... Lisäksi ystäväni oli todella avuton hoitamaan asioita, joten pelkäsin miten  hän pärjäisi ilman minua, kun ei esim. Kelaan osannut hakemuksia tehdä ilman apuani.

 

Aloitetaan lievemmästä tapauksesta... Eli kaverini otti kaksi kissaa, piti niitä pari viikkoa. Sitten eräs päivä, täysin varoittamatta, ystävä paukahti sisään ja kirjaimellisesti nakkasi kissan kämppääni. Olin pyörällä päästäni että mitä ihmettä, ystävä sanoi ettei voi kissaa pitää ja että hänellä on kiire reissuun, voisinko hakea toisen kissan vielä hänen kotoaan. Siltä seisomalta lähti ja jäin huuli pyöreänä seisomaan. En todellakaan olisi voinut kissaa/kissoja ottaa, sillä sillä hetkellä kämpässäni oli muutenkin todella ahdasta ja rahatilanne huono. Laitoin sitten ystävälleni perään viestiä että en voi ottaa kissoja, korkeintaan voin jonkin aikaa pitää jos niille pitää uudet kodit etsiä eikä hän millään voi niitä pitää. Kysyin, että jäikö tämä toinen kissa nyt hänen kämppäänsä ja aikooko hän senkin vai tuoda minulle, kun on reissuun menossa. No sanoi että on jo reissussa, tulee joskus viikon päästä ja tuo kissan sitten minulle kotia etsimään! Olin että anteeksi mitä, onko kissa viikon yksin asunnossa... Onneksi minulla oli vara-avain, lähdin siltä seisomalta hakemaan kissaa huostaani. Siellä se raasu oli yksin, aivan likaisen hiekkalaatikon ja tyhjän vesikipon kanssa. Minulla meni niin hermo ystävääni, että en edes ilmoittanut että kissa on nyt "pelastettu" vaan katkaisin välit kokonaan. Koko viikon kestäneen reissunsa aikana ei kertaakaan kysynyt, voinko käydä hoitamassa kissaa tms eikä kukaan muukaan käynyt sitä hoitamassa, sillä kissan katoaminen selvisi hänelle vasta, kun tuli kotiinsa ja löysi minun jättämän vara-avaimen ja kissattoman kämpän. Eipä sitten kiinnostanutkaan enää kissojen perään kysellä...

1662 jatkaa:

Kerran ystäväni oli jäänyt väliaikaisesti asunnottomaksi (muistaakseni oli irtisanonut kämppänsä ajat sitten ennen kuin uudesta kämpästä oli edes sopimusta tehty) ja muutti minulle pariksi viikoksi. Siinä taas elättelin häntä. Minulle tuli muutaman päivän meno, ja kysyin, voisiko ystäväni huolehtia eläimistäni sen aikaa. Ajattelin, että ei ole kohtuuton pyyntö, kun hän elää täysin ilmaiseksi kodissani ja syö jääkaapistani. Asia oli ystävälle täysin ok ja käytiin vielä ennen lähtöä kaupassa (minun piikkiini totta kai) täydentämässä jääkaappia ja ostamassa ystävälle shampoita jne lisää. Lähdin reissuun ja joka päivä juteltiin ja kyselin miten eläimet voi, hyvin kuulemma. No, oli aika palata reissusta. Vastassa oli ilmeisesti krapulassa oleva ystäväni, jolle tuli kova kiire lähteä käymään jossain kun pamahdin eteiseen. Aloin sitten käydä läpi kotia ja huomasin heti, että kanien juomapullo oli rutikuiva. Lisäsin välittömästi vettä ja kanit ryntäsivät juomaan pullosta kinastellen. Menin marsuhäkille ja sama tilanne siellä, lisäsin vettä ja ihmettelin, miksei yksi marsu muiden tapaan ryntää juomaan. Asia paljastui häkkiä tutkimalla - marsu oli mökissä kuolleena (ilmeisesti nestehukasta, nuoremmat kaverinsa olivat sinnitelleet) ja aivan mätänä, oli siis jo useamman päivän lämpimässä kämpässä muhinut kuolleena, eikä kaverini ollut viitsinyt tehdä mitään asialle, vaan antanut sen mätääntyä muiden marsujen seassa! Kyllä ketutti, kaveria olin aina auttanut kaikin mahdollisin tavoin ja elättänytkin ja sitten ei voinut kiitokseksi edes muutamaa päivää eläimien vesistä ja ruuista huolehtia...!

 

Varmaan ette ihmettele, kun sanon, että enää en ole missään tekemisissä hänen kanssaan.

Mulla oli yks kaveri, jolla on neurologinen poikkeavuus ja tämän vuoksi käyttäytyy aika lapsekkaasti ja itsekeskeisesti usein. Silloin kun en vielä tajunnut miten raskas tapaus hän olikaan, järjestin meillä kaikkea kivaa tekemistä ym. Ne menivät melko usein samalla kaavalla:

1. Kaveri joko perui tapaamisen tai tuli paikalle reilusti myöhässä

2. Vaikka oltiin sovittu jo etukäteen mitä tehtäisiin, kaveri halusi jotain muuta

3. Oho ja hups, tälläkään kertaa hänellä ei ollut rahaa ja tupakatkin ihan loppu

4. Mentiin jonnekin ja minä sanoin tarjoavani tietyn juoman

5. Oli se sitten kahvi tai cokis, kaveri alkoi ruinamaan itselleen erikoiskahvia tai jättikokoista cokista

6. En kehdannut kieltäytyä mutten ostanut toistakaan

7. Illanvietto jäi lyhyeksi koska juotuaan juomansa kaveri alkoi tekemään kotiinlähtöä

8. Ja minä jäin paikalleni ihmettelemään että mitä oikein juuri tapahtui

On ex-kaveri ihan syystäkin. Kuten ylempänä ollut kertoi omasta tuttavuudestaan, minunkaan kaverini ei osannut täyttää Kelan lappuja tai mitään, aina jouduin auttamaan. Aluksi kauhistelin miten kys. ihminen oli jätetty pulaan monessa asiassa, myöhemmin tajusin että muut olivat vaan kyllästyneet lyömään päätään seinään hänen kanssaan. Ei ottanut opikseen mistään...

Vierailija kirjoitti:

Läheisen kuolema näyttää usein pistävän ihan fiksutkin ihmiset sekaisin.

Meidän suvussa tosin isän sisarukset ovat jo valmiiksi vähän sekopäitä, mutta härskein tai oikeastaan naurettavin temppu heiltä oli isoisäni kuoltua, kun perunkirjoitusten jälkeen aikuiset naiset säntäsivät silmät kiiluen vanhan maatalon irtaimiston kimppuun.

Irtaimistosta siis oli sovittu jotain tyyliin, että jaetaan tasan vainajan lasten kesken.

Eukot hamstrasivat pikavauhtia itselleen kaikki mahdolliset lipastot yms muun vähänkään arvokkaan irtaimen ja kun isäni sitten ryhtyi asiaa ääneen ihmettelemään, niin siirryttiin vainajan vaatekaappia inventoimaan.

Sieltä isäni sisarukset sitten tarjosivat hänelle ihan ujostelematta pinon vainajan käytettyjä pitkiä kalsareita.

Jostain syystä isäni häipyi paikalta ja totesi, että jakakaa irtaimisto keskenänne :)

Miehen 1800-luvun lopulla syntynyt mummo kuoli lähempäänä satavuotiaana, ja anoppi ja tämän siskot kävivät kiivasta jakoa esim. mummon esiliinoista ja muista vaatteista.Oli siellä myös veli, joka oli viimeiset 20-30 vuotta huolehtinut äidistään ja asunut tämän kanssa, mutta tämä ei sitten päässyt siskojen kanssa perinnön jakokiistoille. Meille sitten päätyi anopin kuoleman jälkeen kaksi vanhaa mummon esiliinaa. Niistä on se hyöty, että lapsemme käytti niistä toista koulun viime joulujuhlissa esiintyessään joulumuorina (poika).

Kyllikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen perimiskeskustelu tästä on tehty? Lyhyesti sanottuna asia menee niin että ilman testamenttia lapseton aviopari perii toisensa MUTTA lesken kuoltua ensiksi kuolleen puolison osuus palautuu hänen sukuunsa ja siellä elossa oleville perillisille. Jos lapseton aviopari tekee keskinäiset testamentit, perintö ei palaudu ensiksi kuolleen sukuun vaan menee lesken perillisille.

Miehen kummitäti kuoli hiljattain, miehensä oli kuollut jo kauan aikaa sitten, eikä heillä ollut lapsia. Tämä miehen täti oletti eläessään, että kolme perijää on, hänen sukulaisiaan. Kun perunkirjoitus sitten järjestettiin, kävi ilmi, että perijöitä oli parikymmentä, ne miehen sukulaiset mukaanlukien.

Niin? Näinhän se lain mukaan menee, mikä on sun ongelma?

Miehen sisaruksilla on yhteinen mökki. Kesällä , lähinnä juhannuksesta heinäkuun loppuun, se on aivan täynnä näitä sisaruksia perheineen ja ystävineen. Tämän vuoksi käytämme mökkiä lähinnä keväällä ja syksyllä. Olemme itse ns. tekeviä ja osaavia, mökki on käytännössä pyörinyt meidän varassa. Muut saavat ehkä saunan lämmitettyä, mutta mitään raskaita töitä on turha kuvitella tehtävän. Olemme molemmat yrittäjiä ja viime vuosina emme ole pitäneet lomaa lainkaan, joten mökkihommatkin jääneet. Joka taas näkyy muille saunaoluen puutteena, loppuneita kaasuina, täysinä vessoina. Muut suivaantuivat tästä. Ovat koettaneet esim. osakaskokouksessa yömaksua. Huomasivat, että itsehän siellä käyvät. Vuosimaksua, joka ei riittänyt ulkoistettujen palveluiden ostoon alkuunkaan. Nyt viime osakaskokouksessa päättivät myydä mökin meille 10000€ osuushintaan (70 000€) sillä ehdolla, että heille kaikille jää vapaa käyttöoikeus. Arvatkaa ostimmeko?

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisaruksilla on yhteinen mökki. Kesällä , lähinnä juhannuksesta heinäkuun loppuun, se on aivan täynnä näitä sisaruksia perheineen ja ystävineen. Tämän vuoksi käytämme mökkiä lähinnä keväällä ja syksyllä. Olemme itse ns. tekeviä ja osaavia, mökki on käytännössä pyörinyt meidän varassa. Muut saavat ehkä saunan lämmitettyä, mutta mitään raskaita töitä on turha kuvitella tehtävän. Olemme molemmat yrittäjiä ja viime vuosina emme ole pitäneet lomaa lainkaan, joten mökkihommatkin jääneet. Joka taas näkyy muille saunaoluen puutteena, loppuneita kaasuina, täysinä vessoina. Muut suivaantuivat tästä. Ovat koettaneet esim. osakaskokouksessa yömaksua. Huomasivat, että itsehän siellä käyvät. Vuosimaksua, joka ei riittänyt ulkoistettujen palveluiden ostoon alkuunkaan. Nyt viime osakaskokouksessa päättivät myydä mökin meille 10000€ osuushintaan (70 000€) sillä ehdolla, että heille kaikille jää vapaa käyttöoikeus. Arvatkaa ostimmeko?

Voi herra jestas mitä porukkaa taas kerran...

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisaruksilla on yhteinen mökki. Kesällä , lähinnä juhannuksesta heinäkuun loppuun, se on aivan täynnä näitä sisaruksia perheineen ja ystävineen. Tämän vuoksi käytämme mökkiä lähinnä keväällä ja syksyllä. Olemme itse ns. tekeviä ja osaavia, mökki on käytännössä pyörinyt meidän varassa. Muut saavat ehkä saunan lämmitettyä, mutta mitään raskaita töitä on turha kuvitella tehtävän. Olemme molemmat yrittäjiä ja viime vuosina emme ole pitäneet lomaa lainkaan, joten mökkihommatkin jääneet. Joka taas näkyy muille saunaoluen puutteena, loppuneita kaasuina, täysinä vessoina. Muut suivaantuivat tästä. Ovat koettaneet esim. osakaskokouksessa yömaksua. Huomasivat, että itsehän siellä käyvät. Vuosimaksua, joka ei riittänyt ulkoistettujen palveluiden ostoon alkuunkaan. Nyt viime osakaskokouksessa päättivät myydä mökin meille 10000€ osuushintaan (70 000€) sillä ehdolla, että heille kaikille jää vapaa käyttöoikeus. Arvatkaa ostimmeko?

Oletteko koskaan keskustelleet siitä, mitä kaikkia töitä mökin pitämiseen liittyy? Esim. minä olen sellainen kaupunkilainen umpitollo, joka ei huomaa niitä asioita, jotka olisivat monelle muulle itsestäänselvyyksiä. Jos te olette aina hoitaneet tietyt hommat, niin muut eivät edes tiedä, että niitä on olemassakaan. Minä olen kyllä pikkuhiljaa oppinut, kun olen muiden toimintaa seurannut ja kysellyt niistä.

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisaruksilla on yhteinen mökki. Kesällä , lähinnä juhannuksesta heinäkuun loppuun, se on aivan täynnä näitä sisaruksia perheineen ja ystävineen. Tämän vuoksi käytämme mökkiä lähinnä keväällä ja syksyllä. Olemme itse ns. tekeviä ja osaavia, mökki on käytännössä pyörinyt meidän varassa. Muut saavat ehkä saunan lämmitettyä, mutta mitään raskaita töitä on turha kuvitella tehtävän. Olemme molemmat yrittäjiä ja viime vuosina emme ole pitäneet lomaa lainkaan, joten mökkihommatkin jääneet. Joka taas näkyy muille saunaoluen puutteena, loppuneita kaasuina, täysinä vessoina. Muut suivaantuivat tästä. Ovat koettaneet esim. osakaskokouksessa yömaksua. Huomasivat, että itsehän siellä käyvät. Vuosimaksua, joka ei riittänyt ulkoistettujen palveluiden ostoon alkuunkaan. Nyt viime osakaskokouksessa päättivät myydä mökin meille 10000€ osuushintaan (70 000€) sillä ehdolla, että heille kaikille jää vapaa käyttöoikeus. Arvatkaa ostimmeko?

Ehkä niissä teidän osakaskokouksissa voisi listata kaikki mökkityöt ja jakaa jokaiselle osakkaalle vuosittaiset velvollisuudet. Nyt kuulostaa, ette te olette tehneet kaikki hommat ja muut eivät tiedäkään mitä kaikkea olette tehneet. Sitten te heittäydytte vähän marttyyreiksi, että nih tehkääpä nyt kun me ei olla tekemässä. Olette ostaneet kaikille saunakaljatkin, miksi?? Saa kyllä syyttää vähän itseäänkin.

Olin lapsena todella eläinrakas, mutta sisarukseni allergian takia meillä ei ollut eläimiä. Pyysin siis lähiössämme asuvilta täysin ventovierailta ihmisiltä koiria ulkoilutettaviksi. Siis vain tiesin tai kuulin joltain, että jossain asunnossa oli koira ja sitä saa ulkoilutettavaksi ja niinpä soitin ovikelloa. Outoa tässä on se, että olin tätä tehdessäni 8-9 -vuotias ja KUKAAN ei ikinä kieltäytynyt. Tämä tapahtui 70-luvulla siis ja oli muitakin tyttöjä, jotka teki näin. Usein meitä meni myös kaksi yhdessä.

Nyt aikuisena koiranomistajana en yhtään tajua miten aikuiset ihmiset antoivat koiransa ovelle ilmestyneelle pikkutytölle. Suurin osa oli pikkukoiria, mutta silti. Minä olin toki luotettava ja halusin hyvää, mutta todella pieni ja ymmärtämätön sen suhteen mitä voisi käydä. Luojan kiitos ikinä ei käynyt mitään.

Tämä ei ehkä osu ihan ketjun aiheeseen, mutta tulipa mieleen kun joltain ketjuun kirjoittaneelta pyysi naapurin tytöt huskya talutettavaksi. Jostain asioista on ihan velvollisuus kieltäytyä.

Mökki-ap. Autocorrect korjannut saunapuut oluiksi. Kokouksessa on listattu tehtävät ja kaikki osaavat me kyllä tehdä, koska isänsä on heitä opettanut mökillä koko heidän ikänsä, kaikesta on pikkutarkan ohjeet kirjattuna. Lisäksi vuosikokouksessa on listattu ja jaettu tehtävät, mutta ovat jääneet tekemättä ; satoi, oli vieraita, halusi lepoa, olivat vain viikon mökillä, vauva, vaimo raskaana jne. Viime kesänä eivät saunoneet kuin kerran viikossa, koska puut loppu, eivät jaksaneet tehdä uusia ja tilatut maksavat. Samasta syystä moottori on käyttämättä korjaajalle jo kolmatta vuotta. Kukaan ei soudakaan, koska vene pitäisi tervata (tarvikkeet ja ohjeet ovat mökillä, tunnin homma), joten se ravistuu auringossa ylösalaisin.

Ja miksi me olemme tehneet? Tykätään puuhastella, ollaan kiitollisia mökistä missä ollaan voitu olla (ihan omaan ei ole varaa), tykätään että asiat toimii ja ovat turvallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen parikymppinen opiskelija, teen kesät töitä ja elän säästeliäästi, jotta minun ei tarvitsisi nostaa opintolainaa oman alani epävarmuuden vuoksi. Veljeni on oikea ikuisuusopiskelija, vaihtanut alaa monia kertoja ja keskittynyt opiskelujen sijaan lähinnä bilettämiseen. Siinä vaiheessa kun perheen kultapojan opintotukikuukaudet olivat ehtyneet, eikä opintolainaakaan enää herunut merkkivaatteiden, lomamatkojen ja bilettämisen rahoitukseen, pyysi hän siskoaan apuun.

Minun olisi pitänyt nostaa oma opintolainani tuhlariveljelleni, jotta hänellä olisi ollut rahaa elintasonsa ylläpitämiseen, sossun rahoilla kun ei kuulemma "voi elää ihmisarvoista elämää". Lainan hän olisi "tietenkin" maksanut aikoinaan takaisin. Hän suuttui minulle ja katkaisi välit, koska en halunnut ottaa toisen ihmisen velkoja nimiini tietäen täysin hyvin, minne rahat olisivat palaneet. Luottamustani eivät myöskään nostanut veljeni facepostaukset tyyliin "lainaan, enkä maksa takas." tai veljeni vainoharhaiset tilitykset, kuinka "vanhoina hyvinä aikoina" kaikki pedattiin perheen vanhimman pojan hyväksi ja täten hänelläkin olisi oikeus vanhempiemme ja hänen sisarustensa kukkaroille.

Sinulla veli, meillä poika. On sössinyt koulut yms ja on soskun asiakas. Ns. bilettää yötä päivää ja rahat on loppu ja vinkuu meiltä rahaa. Sai pitkään pimitettyä meiltä ettei taaskaan ole koulussa missään ja me avustimme 'opiskeluissa'. No asiat yleensä tulee ilmi. Piti pitkään mykkäkoulua kun sanoimme koulun lopettamisesta kun onhan se tavatonta että vanhemmat toivoo ja vaatii että hänkin saisi hyvän elämän sitä kautta niinkuin muutkin. Eli p...ka vanhemmat.

On saanut taas meidät aina välillä heltymään mutta nyt kun olemme ilmaisseet että meidän ei kuulu maksaa muualla asuvan aikuisen lapsen vuorokauden ja ympäri vuoden kaljottelua, ruokaa, yli eräpäivän menneitä laskuja korkoineen, vuokrarästejä, tyttökaverin koiran rokotuksia, kaljavelkoja pojan kavereille ( kun hävettää kun en oo saanu maksettua voi v...u suoraan sanottuna) mökkijuhannusta ns kavereitten kanssa niin hän ei ole meihin missään yhteyksissä. Eli hän on suuttunut meille vaikka jos jonkun tässä sotkussa pitäisi olla suuttunut jollekin niin meidän hänelle. Hänhän tässä on törkeä meitä kohtaan emme me häntä.

Lainaa rahaa kaikilta niin että kun soskun rahat tulee niin niitä ei juuri enää jää. Meiltäkin on ns lainannut rahaa vaikka ei ole mitään mahdollisuuksia maksaa takaisin.

Itkee sitä kun hänellä ei ole koskaan rahaa eikä ota kuuleviin korviin miten sitä rahaa saa eikä ns kaverit joista osa käy töissä mitenkään neuvo asiassa. Sehän on kivempi katsoa kun toinen on ihan pa.

Poika kävi sellaistakin koulua mistä olisi päässyt suoraan töihin kun olisi valmistunut.

Mutta on nyt ollut pitkään suuttunut eikä ole yhteyksissä eikä vastaa viesteihin yms. Meillä on sydän niin raskas.

Sanoi vielä aiemmin että eikö vanhemmat ole sellaiset jotka järjestää kivaa lapsille. Ja hän on aikuinen ihminen!

Ei osannut sanontaa lapset on vanhuuden ilo.

Todella ikävää.

Ei auta kuin toivoa että joskus havahtuu .

Sellaistakin tapahtuu, olen ihan omin silmin nähnyt aika pohjalla olevista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun kahden kämppäkaverin kanssa (molemmat naisia & opiskelijoita) kolmiossa, joista toinen päävuokralainen ja me kaksi muuta alivuokralaisina. Kun saatiin tietää että saadaan tämä asunto, niin oltiin sovittu takuuvuokran maksaminen kolmeen osaan, mutta ei. Heti kun piti takuuvuokra maksaa niin muilla ei ollutkaan sitten rahaa, maksoin yksin säästöistäni sen 950e takuuvuokraa, sillä verukkeella "ettei menetetä tätä hyvää kämppää sitten, jos nyt vaan lainaat. Maksetaan takaisin." Nyt mennyt jo puoli vuotta eikä rahoja ole vieläkään näkynyt, lisäksi vielä sotkevat, meluavat ja pihistelevät kaikessa, olen ostanut vessapapereista lähtien kaikennäköistä ja jos jokin on loppu niin saan kuulla siitä aina ennen kauppaan lähtöäni. Rahojani jos kyselen takaisin niin saa aina kuulla sen saman "Joo nyt on ollut vähän tiukkaa.." 

Mitähän sitten käy kun kämpästä tulee muutto ja rahat palautetaan?

Miksi ihmeessä et vaatinut että sinusta tulee päävuokralainen kun kerran omasta pussistasi maksoit takuuvuokran?

Oltiin aikaisemmin tehty jo ne vuokrasopparit ja silloin asia sovittu että jokainen maksaa osansa. Jälkeenpäin ajateltuna ei pitäisi aina olla niin hyväuskoinen, kun tuskin rahoja tulen enään näkemään. 

Hei, sinuna alkaisin katselemaan omaa kämppää. Käyt puhumassa sopimuksen irtisanomisen käytännöistä vuokranantajan kanssa etukäteen niin, että takuuvuokra palautetaan sille tilille, jolta se on maksettukin. Sitten coolisti ilmotat, että kolmen kimppakämppäily loppuu parin kk päästä. Sinä saat takuuvuokran takaisin ja pystyt siis helposti maksamaan uuden asunnon takuun. Toisin kuin nämä siipeilijät. Varmasti itkevät, mutta antaa itkeä. Jos haluavat jatkaa asumista nykyisessä, joutuvat maksamaan itse takuuvuokran. Rohkeutta matkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun kerrostalossa.. Kerrostalon alakerrassa on pesula, jonne pitää aina varata omat vuorot. Olin varannut koko päivän itselleni, mutta tulikin yllättävä este ja en päässyt samantien aamulla pyykkaamaan. No, ei se mitään, olihan minulla koko päivä varattuna. Ihmettelin, kun kello 10.30 naapuri kävi laittamassa postiluukusta lapun, jossa kertoi että pyykkasi minun vuorollani ja laittoi vaatteet kuivumaan. Hän mainitsi lapulla lisäksi, että mikäli tarvitsisin omaa vuoroani voisin mennä hänen ovelleen kelloa soittamaan.

Siis varasit *koko päivän* itsellesi pyykinpesuun...?? Onko tuo tosiaan sallittua teidän taloyhtiössä? Ihan mielenkiinnosta vaan.

Itse asiassa veikkaan että on ns. "sallittua" lähinnä koska ei ole erikseen tajuttu kieltää... Harvemmin ihmiset kuitenkaan niin härskejä ovat että vievät koko taloyhtiön pyykkituvan koko päiväksi itselleen.

Pakko lisätä tähän, että minä asuin joskus kerrostalossa, jossa ei saanut varata pyykkitupaa kuin ainoastaan koko päiväksi. Puolikkaat päivät tai muutaman tunnin vuorot oli kielletty, eli jos varasit, niin varasit koko päiväksi. Yksi vuoro maksoi jonkun 2-3€ ja seuraavaksi aamuksi klo8 piti olla pyykit haettuna pois. En ymmärtänyt minäkään mikä järki tuossa oli, koska usein käytin itse tupaa sitten vasta iltapäivästä kun tulin opiskeluista kotiin ja aamun olisi ehtinyt käyttämään joku muu, mutta enpähän minä niitä sääntöjä ollut laatinut.

Että kyllä se on jossain ihan normaali käytäntö. :D

Vierailija kirjoitti:

Osallistuin arvontaan, jossa oli palkintona lippu seuraavana viikonloppuna pidettäville, loppuunmyydyille festareille. Satuin voittamaan lipun, mutta heti perään selvisi etten voinutkaan lähteä ko. festareille. Tutuntuttu kuuli tästä ja tarjoutui innokkaasti ostamaan lipun, koska "halusi ihan ehdottomasti lähteä tuonne". Sovin myyväni lipun pienellä alehinnalla ja näin vaivaa junaillakseni lipun (tuohon aikaan oli pelkkiä paperilippuja) hänelle ennen festareita ja sovittiin myös, että maksaa heti kun kerkiää.

No, festarit tulivat ja menivät, mutta maksua ei edelleenkään kuulunut. Lopulta kyselin maksun perään (ja joo, olin köyhä opiskelija) ja sain vastaukseksi legendaarisen: "emmää tarvinnutkaan sitä lippua, kun en mä viittinytkään mennä sinne festareille, sitäpaitti sehän oli sulle ilmainen". :O Sanomattakin selvää, että lipulle olisi ollut muitakin ottajia ja vaikka voitin lipun arvonnassa ja se oli minulle ns. ilmainen, niin ihan samalla tavalla vaikkapa arvonnassa voitettu polkupyörä on rahan arvoinen ja sen voi halutessaan myydä eteenpäin. Vieläkin vähän vituttaa.

Möi sen itse eteenpäin. 

Kaverini asuu reilun 100km päässä ja silloin tällöin tavataan ja soitellaan,vähemmän nykyään. Olivat jonku toisen ystävänsä kanssa moottoripyörä reissulla tulossa kotiinpäin niin päättivät poiketa meillä ilmottamatta mitään. Olin kuitenkin töissä silloin ja soitti että missäpäin menen. Kysy että saako hän näyttää mun tallista kaverilleen mun moottoripyörää, sanoin että sopii ja kerroin missä vara avain. Puhelu jatkui ja samalla he avasivat autotallin sekä menivät sisälle. Kysyi sitten ohimennen olisiko minulla olutta että janottaa. Kerroin että kaapissa on et ota siitä. Totesi seuraavaksi että jospa hän ottas kaverilleen kans 3-4 olutta matkaan nii ei tarttis hakia kaupasta. Tais häipyä sixpäkki kaapista yhtäkkiä sillä seisomalla. Uskomatonta miten ihmiset kehtaa... en ole hirmu usein enää kotona kun soittaa ja kysyy olenko paikalla jos tulee käymään...

Vierailija kirjoitti:

Olin muuttanut ensimmäiseen asuntooni kauas kotoa opiskelujeni perässä. Ujouteni vuoksi minun oli vaikea löytää ystäviä, joten ilahduin, kun eräs luokkakaveri alkoi säännöllisesti vierailemaan luonani oma-aloitteisesti. Usein pyysi "lainaksi" itselleen jotain, esimerkiksi särkylääkkeitä saattoi hänelle mennä viikossa liuska, kissa tarvitsi ruokaa ja rahat loppu (tuhlasi meikkeihin yms) jne. Monesti tuppautui minulle yökylään jonkun tekosyyn varjolla, tyyliin naapuri möykkää tms, ja siinä tietenkin kävi pitkissä suihkuissa ja söi ruokiani jne - usein vietti aikaa enemmän luonani kuin kotonaan. Minulla meni todella paljon rahaa ystäväni "elättämiseen", mutta en kehdannut sanoa vastaan, kun ystäväni valitti rahapulaa ja olihan hän ainoa ystäväni, niin en halunnut suututtaa... Lisäksi ystäväni oli todella avuton hoitamaan asioita, joten pelkäsin miten  hän pärjäisi ilman minua, kun ei esim. Kelaan osannut hakemuksia tehdä ilman apuani.

 

Aloitetaan lievemmästä tapauksesta... Eli kaverini otti kaksi kissaa, piti niitä pari viikkoa. Sitten eräs päivä, täysin varoittamatta, ystävä paukahti sisään ja kirjaimellisesti nakkasi kissan kämppääni. Olin pyörällä päästäni että mitä ihmettä, ystävä sanoi ettei voi kissaa pitää ja että hänellä on kiire reissuun, voisinko hakea toisen kissan vielä hänen kotoaan. Siltä seisomalta lähti ja jäin huuli pyöreänä seisomaan. En todellakaan olisi voinut kissaa/kissoja ottaa, sillä sillä hetkellä kämpässäni oli muutenkin todella ahdasta ja rahatilanne huono. Laitoin sitten ystävälleni perään viestiä että en voi ottaa kissoja, korkeintaan voin jonkin aikaa pitää jos niille pitää uudet kodit etsiä eikä hän millään voi niitä pitää. Kysyin, että jäikö tämä toinen kissa nyt hänen kämppäänsä ja aikooko hän senkin vai tuoda minulle, kun on reissuun menossa. No sanoi että on jo reissussa, tulee joskus viikon päästä ja tuo kissan sitten minulle kotia etsimään! Olin että anteeksi mitä, onko kissa viikon yksin asunnossa... Onneksi minulla oli vara-avain, lähdin siltä seisomalta hakemaan kissaa huostaani. Siellä se raasu oli yksin, aivan likaisen hiekkalaatikon ja tyhjän vesikipon kanssa. Minulla meni niin hermo ystävääni, että en edes ilmoittanut että kissa on nyt "pelastettu" vaan katkaisin välit kokonaan. Koko viikon kestäneen reissunsa aikana ei kertaakaan kysynyt, voinko käydä hoitamassa kissaa tms eikä kukaan muukaan käynyt sitä hoitamassa, sillä kissan katoaminen selvisi hänelle vasta, kun tuli kotiinsa ja löysi minun jättämän vara-avaimen ja kissattoman kämpän. Eipä sitten kiinnostanutkaan enää kissojen perään kysellä...

Sinäkö ne kissat sitten kuitenkin otit hoitaaksesi, vai veitkö johonkin löytöeläinpaikkaan?

Vierailija kirjoitti:

Kyllikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen perimiskeskustelu tästä on tehty? Lyhyesti sanottuna asia menee niin että ilman testamenttia lapseton aviopari perii toisensa MUTTA lesken kuoltua ensiksi kuolleen puolison osuus palautuu hänen sukuunsa ja siellä elossa oleville perillisille. Jos lapseton aviopari tekee keskinäiset testamentit, perintö ei palaudu ensiksi kuolleen sukuun vaan menee lesken perillisille.

Miehen kummitäti kuoli hiljattain, miehensä oli kuollut jo kauan aikaa sitten, eikä heillä ollut lapsia. Tämä miehen täti oletti eläessään, että kolme perijää on, hänen sukulaisiaan. Kun perunkirjoitus sitten järjestettiin, kävi ilmi, että perijöitä oli parikymmentä, ne miehen sukulaiset mukaanlukien.

Niin? Näinhän se lain mukaan menee, mikä on sun ongelma?

Sanoinko, että se oli minulle ongelma. En ollut edes perijänä tai perinnönjakotilaisuudessa.