Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Mentiin kaverin kans ostoksille hänen ehdotuksestaan. Hän unohti pankkikorttinsa kotiin, ja sen sijaan että olisi lähtenyt hakemaan sen (tultiin kumpikin omilla autoilla yhtäläisen matkan takaa, ei kaukaa) hän pisti minut maksamaan ostoksensa. Kun ostokset vaan jatkuivat ja jatkuivat (ja hänellä on naurettavan kallis maku, merkkiuskollinen trendipelle) totesin että eiköhän ole parempi hakea se pankkikortti, mut ei, mun yks toinen ystävä oli tulossa kaupunkiin samoihin niin hänen piti hakea tän toisen pankkikortti koska en halunnut kuluttaa enempää omia rahoja plus mullakin olis ollut ostoksia tehtävänä. Mainittakoon että en ole yhtä varakas kun tää himoshoppailija. 😎 Nevö ögen.

Mieheni isä on eronnut ja seurustelee uuden naisen kanssa. Uudella naisella on kaksi tytärtä, jotka mieheni on ohimennen pari kertaa tavannut. Toinen tytöistä meni naimisiin ja meidät kutsuttiin juhliin. Asumme ulkomailla joten emme ruvenneet lähes tuntemattomien häihin matkustamaan. Mieheni kuitenkin kysyi isältään että mikä olisi sopiva lahja hääparille. Isän mielestä 500€ olisi ollut sopiva summa. Mieheni antoi 50€. Myöhemmin avioparin mies soitteli pienessä kekkulissa ja pyysi rahaa lainaksi. Ei saanut.

Jälkikäteen muisteltuna, edesmenneen äitini tempaukset voisivat olla monikin tässä ketjussa dokumentoituna. Äiti sairasteli paljon, isä teki reissuhommia ja sairastelun vuoksi olimme vähävaraisia. Useat talon remppa-, polttopuu- ja siivousprojektit hoidettiin tuttava-avun voimin talkoohengessä.  Äiti kyllä piti huolta, että ruokahuolto pelasi, nälissään tai janoissaan ei talkoolaisten tarvinnut lähteä koteihinsa. 

Meidän autotalli ilmeisesti rakennettiin kokonaan talkoovoimin. Muistan, että projektin päätyttyä menimme perheen ja talkooporukan kanssa paikkakunnan hienoimpaan ravintolaan syömään, ja äiti maksoi kaiken. Silloin lapsena päivittelin ravintolalaskun isoa loppusummaa, mutta äiti sanoi, että ei hänellä olisi varaa maksaa palkkaa tämän ihmeemmin. Toivon vaan, että rakennusprojektiin osallistuneiden kanssa tämä järjestely oli sovittu etukäteen. 

Äitdillä ei ollut mitään ongelmaa kysyä apua, joskus tämä hävetti. Esimerkiksi jos isoveljeni oli parin kaverinsa kanssa käymässä ohikulkumatkalla, äiti pisti nämä kyntämään jonkun perunamaan ja jos minulla oli teininä miespuolisia kavereita kylässä, tilaisuus käytettiin hyväksi ja pistettiin jätkät kantamaan jotain huonekaluja huoneesta A huoneeseen B, A ja B eri kerroksissa. 

Naapurin ukko ehdotti, että maksua vastaan saisimme käyttää heidän lasitettua terassiaan heidän ollessa pitkillä lomamatkoilla tulevana talvena. Eli toisin sanoen maksaisimme siitä että saisimme olla talonvahteina. Ööö, ei olla kiinnostuneita..

Olen parikymppinen opiskelija, teen kesät töitä ja elän säästeliäästi, jotta minun ei tarvitsisi nostaa opintolainaa oman alani epävarmuuden vuoksi. Veljeni on oikea ikuisuusopiskelija, vaihtanut alaa monia kertoja ja keskittynyt opiskelujen sijaan lähinnä bilettämiseen. Siinä vaiheessa kun perheen kultapojan opintotukikuukaudet olivat ehtyneet, eikä opintolainaakaan enää herunut merkkivaatteiden, lomamatkojen ja bilettämisen rahoitukseen, pyysi hän siskoaan apuun.

Minun olisi pitänyt nostaa oma opintolainani tuhlariveljelleni, jotta hänellä olisi ollut rahaa elintasonsa ylläpitämiseen, sossun rahoilla kun ei kuulemma "voi elää ihmisarvoista elämää". Lainan hän olisi "tietenkin" maksanut aikoinaan takaisin. Hän suuttui minulle ja katkaisi välit, koska en halunnut ottaa toisen ihmisen velkoja nimiini tietäen täysin hyvin, minne rahat olisivat palaneet. Luottamustani eivät myöskään nostanut veljeni facepostaukset tyyliin "lainaan, enkä maksa takas." tai veljeni vainoharhaiset tilitykset, kuinka "vanhoina hyvinä aikoina" kaikki pedattiin perheen vanhimman pojan hyväksi ja täten hänelläkin olisi oikeus vanhempiemme ja hänen sisarustensa kukkaroille.

Olen ammatiltani parturi-kampaaja. Tämän tultua ilmi siskoni rippijuhlissa tätini mies tuumasi "tuo meidän lapsemme Matti tarvitseekin hiustenleikkuun!" Mainittakoon, että tämä Matti ei ole koskaan ollut minulle erityisen läheinen, niinkuin ei tätini mieskään, lisäksi kaikki voivat kuvitella, että ihan "tavallisenkin" lapsen hiustenleikkuu voi olla haastavaa. Ja tällä lapsella on ihan ammattilaisten toteamia käytöshäiriöitä tms. ongelmia. Sanoin tälle miehelle melko topakkaan sävyyn "eipä ole saksia mukana" ja johan vääntyi naama nyrpeäksi..

Olen kuullut muilta samalla alalla työskenteleviltä vastaavia tarinoita, sukulaiset, joita näet muuan kerran vuodessa kuvittelevat sinun matkaavan toiselle puolelle maata värit ja sakset mukana, ihankuin lomalla ei olisi parempaa tekemistä. Ja kaikki pitäisi saada tietysti ilmaiseksi! Naisten illan istujaiset ovat myös toinen lukunsa... Itse laitan muutamille sukulaisille ja ystävilleni hiuksia, mutta näillä tapauksilla onkin käytöstavat hallussa; kysyvät suoraan ja rehdisti jaksanko / ehdinkö ja saan vaivanpalkkaa tai vastapalveluksen. Onneksi joidenkin kanssa tämä toimii :)

Aika kevyttä kamaa verrattuna moniin muihin täällä, mutta härskein tietämäni on tämä:

Vuosia sitten olimme hankkineet kissanpennun (tyttö, rotukissa kasvattajalta). Eräs sukulainen on leski, ja lapset asuu omillaan, kaverina on vanhahko kissa. No, kun tämä sukulainen sai kuulla pennusta, hän soitti äidilleni, ja kysyi että kai te teetätte sillä pennut, kun hän kaipaisi kissalleen kaveria, kun se on jo niin vanha.

Sukulainen on maatalossa syntynyt ja kasvanut, joten silloin noin saatettiinkin tehdä. Mutta. Tässä se miksi tuo pyyntö oli härski: Kun kasvattajalta ostaa kissan, sen hinta riippuu siitä, tuleeko se lemmikiksi, näyttelyihin vai kasvatukseen. Jos tulee lemmikiksi, se pitää leikkauttaa ja toimittaa todistus siitä kasvattajalle, jolla on sopimuksen mukaisesti oikeus vaatia erotus lemmikki- ja muun kissan hintojen välillä. Yhdetkin pennut olisi tarkoittanut, että maksaa olisi pitänyt lisää. Lisäksi tietysti tiine kissa + pennut tuo ennen luovutusikää sekä ruokakuluja lisää että lääkärikuluja (siksi rotukissat ja rotukoirat maksaa reilummin, kasvattajat yrittävät kattaa kulut).

Ei siis suostuttu. Sukulainen haki sitten jostain maalaistalosta vahinkopennun (joka tosin osoittautui sairaaksi).

Osallistuin arvontaan, jossa oli palkintona lippu seuraavana viikonloppuna pidettäville, loppuunmyydyille festareille. Satuin voittamaan lipun, mutta heti perään selvisi etten voinutkaan lähteä ko. festareille. Tutuntuttu kuuli tästä ja tarjoutui innokkaasti ostamaan lipun, koska "halusi ihan ehdottomasti lähteä tuonne". Sovin myyväni lipun pienellä alehinnalla ja näin vaivaa junaillakseni lipun (tuohon aikaan oli pelkkiä paperilippuja) hänelle ennen festareita ja sovittiin myös, että maksaa heti kun kerkiää.

No, festarit tulivat ja menivät, mutta maksua ei edelleenkään kuulunut. Lopulta kyselin maksun perään (ja joo, olin köyhä opiskelija) ja sain vastaukseksi legendaarisen: "emmää tarvinnutkaan sitä lippua, kun en mä viittinytkään mennä sinne festareille, sitäpaitti sehän oli sulle ilmainen". :O Sanomattakin selvää, että lipulle olisi ollut muitakin ottajia ja vaikka voitin lipun arvonnassa ja se oli minulle ns. ilmainen, niin ihan samalla tavalla vaikkapa arvonnassa voitettu polkupyörä on rahan arvoinen ja sen voi halutessaan myydä eteenpäin. Vieläkin vähän vituttaa.

UP

Läheisen kuolema näyttää usein pistävän ihan fiksutkin ihmiset sekaisin.

Meidän suvussa tosin isän sisarukset ovat jo valmiiksi vähän sekopäitä, mutta härskein tai oikeastaan naurettavin temppu heiltä oli isoisäni kuoltua, kun perunkirjoitusten jälkeen aikuiset naiset säntäsivät silmät kiiluen vanhan maatalon irtaimiston kimppuun.

Irtaimistosta siis oli sovittu jotain tyyliin, että jaetaan tasan vainajan lasten kesken.

Eukot hamstrasivat pikavauhtia itselleen kaikki mahdolliset lipastot yms muun vähänkään arvokkaan irtaimen ja kun isäni sitten ryhtyi asiaa ääneen ihmettelemään, niin siirryttiin vainajan vaatekaappia inventoimaan.

Sieltä isäni sisarukset sitten tarjosivat hänelle ihan ujostelematta pinon vainajan käytettyjä pitkiä kalsareita.

Jostain syystä isäni häipyi paikalta ja totesi, että jakakaa irtaimisto keskenänne :)

Hitto mitä ihmisiä. Lisää tarinoita :D

Pakettiauton omistavana tunnen tuskaa, kun aina pitäis tutun tuttuja auttaa muutossa. Kavereita jeesaa vielä mielellään.

Ymmärrän että eivät halua vaivata enempää ja siksi pyytävät autoa lainaan,mutta vanha sanonta sanoo että "tavarat ei ainakaan lainaamalla parane" joten ihan oman mielenrauhan vuoksi menen itse kuskiksi ennemmin kuin luovutan autoani kenenkään tumpelon haltuun.

Mitä lokkeiluun tulee,niin yleensä kaverit auttaa myöhemmin ja nämä puolitutut lupaa aina jonkun kaljasalkun, jollaista en ole vielä tähän ikään mennessä saanut keneltäkään...eli aina kun tuollainen kunnia suodaan,niin olen autoineni mukamas matkoilla maailman toiselle puolen :D

Ja edelliseen lisäten taas tuo ihmisten ajattelemattomuus / luulo siitä että raha kasvaa toisille puussa:

"Kyllä mää maksan omavastuut sun vakuutuksesta,jos kolaroin"

Joo, reilusti ajateltu mutta jos talossa on useampi auto ja täydet boonukset menee kaikista, niin siitä kolarista tulee aika paljonkin enemmän välillisiä maksuja ja vieläpä useammalle vuodelle.

Up! Ei anneta hyvän ketjun kuolla :D

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen perimiskeskustelu tästä on tehty? Lyhyesti sanottuna asia menee niin että ilman testamenttia lapseton aviopari perii toisensa MUTTA lesken kuoltua ensiksi kuolleen puolison osuus palautuu hänen sukuunsa ja siellä elossa oleville perillisille. Jos lapseton aviopari tekee keskinäiset testamentit, perintö ei palaudu ensiksi kuolleen sukuun vaan menee lesken perillisille.

Miehen kummitäti kuoli hiljattain, miehensä oli kuollut jo kauan aikaa sitten, eikä heillä ollut lapsia. Tämä miehen täti oletti eläessään, että kolme perijää on, hänen sukulaisiaan. Kun perunkirjoitus sitten järjestettiin, kävi ilmi, että perijöitä oli parikymmentä, ne miehen sukulaiset mukaanlukien.

Vierailija kirjoitti:

Asun kerrostalossa.. Kerrostalon alakerrassa on pesula, jonne pitää aina varata omat vuorot. Olin varannut koko päivän itselleni, mutta tulikin yllättävä este ja en päässyt samantien aamulla pyykkaamaan. No, ei se mitään, olihan minulla koko päivä varattuna. Ihmettelin, kun kello 10.30 naapuri kävi laittamassa postiluukusta lapun, jossa kertoi että pyykkasi minun vuorollani ja laittoi vaatteet kuivumaan. Hän mainitsi lapulla lisäksi, että mikäli tarvitsisin omaa vuoroani voisin mennä hänen ovelleen kelloa soittamaan.

Kuinka paljon pyykkiä sulla oikein on, että pitää koko päivä varata itselle?

Teen kaiken mitä sukulaiset pyytävät, ilmaiseksi. Annan rahaa sukulaisille koska he lupaavat joskus maksaa takaisin. Olen ilmainen taxi-kuski kyydintarvitsijoille. Hoidan naapurin lapset ilmaiseksi. Sukulaisten koirat ovat aina hoidossa luonani, ilmaiseksi. Olen idiootti. Kuten te muutkin periksiantajat. Vittuako täällä itkette ja trollailette.

Itse kohtaamani on aika mietoa näihin muihin tarinoihin verrattuna (raparperivaras vei kyllä voiton), mutta taiteellisena ihmisenä tulee vastaan aina tätä "voisitko suunnitella sitä ja tätä ja tehdä pari muutakin juttua". Aikataulu aina tyylillä pitäis olla jo ja korvaus olematon.

Joskus on kiva ihan ystäville tehdä vaikka muotokuva lahjaksi, mutta kyllä suunnittelutöistä ja kuvituksista haluaisin hyötyä itsekin. Muutenkin kuin "me mainitaan sun nimi sitten".

Vierailija kirjoitti:

Olen parikymppinen opiskelija, teen kesät töitä ja elän säästeliäästi, jotta minun ei tarvitsisi nostaa opintolainaa oman alani epävarmuuden vuoksi. Veljeni on oikea ikuisuusopiskelija, vaihtanut alaa monia kertoja ja keskittynyt opiskelujen sijaan lähinnä bilettämiseen. Siinä vaiheessa kun perheen kultapojan opintotukikuukaudet olivat ehtyneet, eikä opintolainaakaan enää herunut merkkivaatteiden, lomamatkojen ja bilettämisen rahoitukseen, pyysi hän siskoaan apuun.

Minun olisi pitänyt nostaa oma opintolainani tuhlariveljelleni, jotta hänellä olisi ollut rahaa elintasonsa ylläpitämiseen, sossun rahoilla kun ei kuulemma "voi elää ihmisarvoista elämää". Lainan hän olisi "tietenkin" maksanut aikoinaan takaisin. Hän suuttui minulle ja katkaisi välit, koska en halunnut ottaa toisen ihmisen velkoja nimiini tietäen täysin hyvin, minne rahat olisivat palaneet. Luottamustani eivät myöskään nostanut veljeni facepostaukset tyyliin "lainaan, enkä maksa takas." tai veljeni vainoharhaiset tilitykset, kuinka "vanhoina hyvinä aikoina" kaikki pedattiin perheen vanhimman pojan hyväksi ja täten hänelläkin olisi oikeus vanhempiemme ja hänen sisarustensa kukkaroille.

Sinulla veli, meillä poika. On sössinyt koulut yms ja on soskun asiakas. Ns. bilettää yötä päivää ja rahat on loppu ja vinkuu meiltä rahaa. Sai pitkään pimitettyä meiltä ettei taaskaan ole koulussa missään ja me avustimme 'opiskeluissa'. No asiat yleensä tulee ilmi. Piti pitkään mykkäkoulua kun sanoimme koulun lopettamisesta kun onhan se tavatonta että vanhemmat toivoo ja vaatii että hänkin saisi hyvän elämän sitä kautta niinkuin muutkin. Eli p...ka vanhemmat.

On saanut taas meidät aina välillä heltymään mutta nyt kun olemme ilmaisseet että meidän ei kuulu maksaa muualla asuvan aikuisen lapsen vuorokauden ja ympäri vuoden kaljottelua, ruokaa, yli eräpäivän menneitä laskuja korkoineen, vuokrarästejä, tyttökaverin koiran rokotuksia, kaljavelkoja pojan kavereille ( kun hävettää kun en oo saanu maksettua voi v...u suoraan sanottuna) mökkijuhannusta ns kavereitten kanssa niin hän ei ole meihin missään yhteyksissä. Eli hän on suuttunut meille vaikka jos jonkun tässä sotkussa pitäisi olla suuttunut jollekin niin meidän hänelle. Hänhän tässä on törkeä meitä kohtaan emme me häntä.

Lainaa rahaa kaikilta niin että kun soskun rahat tulee niin niitä ei juuri enää jää. Meiltäkin on ns lainannut rahaa vaikka ei ole mitään mahdollisuuksia maksaa takaisin.

Itkee sitä kun hänellä ei ole koskaan rahaa eikä ota kuuleviin korviin miten sitä rahaa saa eikä ns kaverit joista osa käy töissä mitenkään neuvo asiassa. Sehän on kivempi katsoa kun toinen on ihan pa.

Poika kävi sellaistakin koulua mistä olisi päässyt suoraan töihin kun olisi valmistunut.

Mutta on nyt ollut pitkään suuttunut eikä ole yhteyksissä eikä vastaa viesteihin yms. Meillä on sydän niin raskas.

Sanoi vielä aiemmin että eikö vanhemmat ole sellaiset jotka järjestää kivaa lapsille. Ja hän on aikuinen ihminen!

Ei osannut sanontaa lapset on vanhuuden ilo.

Kyllikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen perimiskeskustelu tästä on tehty? Lyhyesti sanottuna asia menee niin että ilman testamenttia lapseton aviopari perii toisensa MUTTA lesken kuoltua ensiksi kuolleen puolison osuus palautuu hänen sukuunsa ja siellä elossa oleville perillisille. Jos lapseton aviopari tekee keskinäiset testamentit, perintö ei palaudu ensiksi kuolleen sukuun vaan menee lesken perillisille.

Miehen kummitäti kuoli hiljattain, miehensä oli kuollut jo kauan aikaa sitten, eikä heillä ollut lapsia. Tämä miehen täti oletti eläessään, että kolme perijää on, hänen sukulaisiaan. Kun perunkirjoitus sitten järjestettiin, kävi ilmi, että perijöitä oli parikymmentä, ne miehen sukulaiset mukaanlukien.

Heillä ei ole ollut keskinäistä testamenttia.  Jos on lapseton pari niin puoliso perii ensin toisen ja sitten kun toinenkin puolisto kuolee, jaetaan omaisuus molempien kuolleiden puolisoiden sukulaisille.  Jäljelle jääneen puolison pitäisi siis törsätä  eläessään pois koko omaisuutensa, tai puolisoiden tehdä keskinäinen testamentti jolloin jäljellejäävä puoliso perii kaiken omistusoikeuksin ja omaisuus menee kuoleman jälkeen hänen perillisilleen, liekö se eitten oikein?

Ikääntyvä isäni on oikein kätevä remonttimies yhä mutta myös harmillisen kiltti. Hulluinta oli kun ystäväni muutti ja kysyi, josko voitaisiin tulla isäni kanssa auttamaan parin taulun ripustamisessa ja tultiinhan me kun oli kiva päästä katsomaan uutta kotiakin.

Todellisuudessa ystävä odotti että isäni olisi kiinnittänyt kaikki lamput ja taulut paikoilleen, vetänyt sähköjohtoja (ja käynyt kaupassa etsimässä ja ostamassa juuri oikeat), kaatanut muutaman puun pihalta ja purkanut verannan aidat ja asettanut hänen ostamansa laudat paikoilleen.

Yksi päivä ei olisi riittänyt ja edes kahvikupposta ei tarjottu. Taulujen jälkeen päätin että nyt on aika lähteä kotiin. Ystävä suuttui mutta ihan sama.