Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11854)
Täällä tuntuu olevan aika paljon liikkellä semmosia ihmisiä jotka eivät hyvää hyvyyttään/tyhmyyttään/laiskuuttaa/ujouttaan sano ei.
Eihän se mulle tietenkään kuulu, jokainen tekee itse omat päätöksensä. Jos suostut ni itse käsitän sen niin että oma vika. Pyytäjän härskiyttähän se ei tietysti muuta ja tässä keskustelussa kaiketi kyse eniten juuri siitä.
Mun tilanteessa vaatija ei meinannut millään uskoa vaikka itse olen opetellut sanomaan ei selkeästi jo aikoja sitten.
Sovittiin kaverin kanssa että perjantai iltana pidetään hauskaa ja lähdetään yhdessä kylille. Jes, olin ihan intona. Edellisestä kerrasta oli aikaa, joten voitte vaan kuvitella pettymyksen kun aikaansa edellä olevat (sori nyt menee henkilökohtasuuksiin) menkkakivut rupes iltapäivästä vaivaamaan ja kangisti sängynpohjalle saakka. Ilmoitin samantien: kipuja on, en lähdekkään. Jos tahdot voin ottaa uudestaan yhteyttä illemmalla mikäli tää loppuu?.
Tuli vastaus: "Ota burana".
Otin, ei paljoo auttanu. Siinä sitten kärvistelin lämmitetty riisipussukka masulla kun joku koputti oveen. Asun kerrostalossa jonka alaovella on koodilukko jonka koodia en ole siis antanut muuta kuin toisessa kaupungissa asuvalle äidilleni. Uskoin vakaasti että naapurin vieraalla vaan on väärä ovi, enkä noussut. Koputtelu jatkui ja kohta tuli tekstari kaverilta:
"Tuu avaan!!".
Siis mitä? Nousin ylös ja menin ovelle. Kaveri säntäsi sisään ja rupes kyselemään. Millon kivut alko? Miksen kertonu aiemmin? Miks sovittiin jos meinaat vaan perua? Millon kivut loppuu? Etkö voi vaan ottaa lisää buranaa? Koskeeko vielä illallakin? Mikset voi lähteä baariin vaikka koskee?
Sanoin etten todellakaan osaa sanoa kun en nääs tulevaisuutta ennusta ja kaveri senkun pyöri ja ihmetteli ja vaati vastauksia. Hääsin sen pihalle asunnosta.
En tiedä oliko kyseessä niin itsekäs ihminen ettei voinut ymmärtää miten toisen kipu voi hidastaa bileiltaa vaiko niin vainoharhainen että uskoi mun valehdelleen olotilastani.
Enkä välitä.
Iltaan meneessä kivut onneksi loppu, mutta ei tullut pieneen mielenkään enää siinä vaiheessa siitä kaverille ilmoitella :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on narsistinen ihminen, joka ei koskaan muutu, ennemminkin pahenee. Prinsessamainen käytös, käyttää hyväkseen, manipuloi, myöhästelee tahallaan, varastaa siis muiden elämää ja aikaa. Ei yleensä myöhästy kuitenkaan lentokoneesta, koska se tulisi hänelle kalliiksi. Joten ymmärtää kyllä kellon. Yhteiselämä vaikeaa, uuvuttavaa kaikin tavoin, ei sujuvaa. Marttyyrimainen käytös ja maailman napa, muut olemassa vain häntä varten. Yhteys otetaan kun itsel sopii ja jottai tarvitsee...huomionkipeä. Sitä elämää ei kauan jaksa, itse uupuu lopullisesti ja toinen varastaa loputkin energiat itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs sukulaiseni soitti ja pyysi itselleen ja tulevalle sulholleen, minun ja edesmenneen mieheni kihlasormuksia, "kun ei sulla varmaan ole enää niille enää käyttöä." Miehen kuolemasta oli kuukausi.
taitaa kuitenkin tässä olla taustalla joku asia mitä et kerro? Esim. kihlattusi oikeiden perijöiden hänen omaisuuden jako? Esim vanhemmat perivät poikansa, jos hän ei ollut naimisissa, ja lapset perii vaikka oliskin naimisiissa. Olisko joku suvun perintösormus ollut, tai jopa mies vaan ottanut omin luvin äitinsä perintösormuksen, tai äitinsä antanut pojalle säilytettäväksi jnejne. Eihän vaimo koskaan peri 100% aviomiestään kuitenkaan. Vainajan sormus kuuluu perikunnalle jaettavaksi.
Olen kuullut samanlaisia tilanteita, kun kihlaus on purkautunut, on riidelty jopa oikeudesssa että kuka saa sormuksen joka oli arvokas perintökoru, mutta ajattelemattomuudessa poika antanut tyttökaverille, jne.
silti tahdikkuutta tietenkin pitäisi olla.
Vaimo perii aviomiehen 100 prosenttisesti, jos pariskunta on lapseton.
Ja vasta vaimon kuoleman jälkeen jaetaan perinnöt suvuille jos vaimolla ei ole ilmaantunut lapsia ja jos vaimo ei ole kaikkea pistänyt menemään. Tai tehnyt testamenttia mikä olisi viisasta jos ei ole lapsia.
Lapsettoman henkilön kuoltua hänen jäämistönsä jaetaan hänen testamenttinsa mukaan. Jos hän oli naimisissa, leskellä voi olla ensin oikeus tasinkoon ja samoin hönelle voi jäädä hallintaoikeus asuntoon irtaimistoineen.
Ellei testamenttia ollut, leski perii ja leskenkin kuoltua hänen pesänsä jaetaan sukujen kesken, tähän jakoon ei vaikuta se avioituiko leski uudestaan ja/tai oliko hänellä myöhemmin lapsia.
Leski voi tehdä testamentin vain omasta osuudestaan, eikä sivuuttaa edesmenneen puolisonsa toissijaisia perillisiä.Vanhemmat perivät vain jos vainajalla ei ollut rintaperillisiä, hän ei ollut naimisissa, eikä hän jättänyt testamenttia. Siinä tapauksessa kuolleen vanhemman tilalle tulevat tämän kaikki lapset, siis myös vainajan mahdolliset puolisisarukset.
Lapsetonta avioparia ei peri toissijaiset perijät vaan se tai ne joille lapseton aviopari on omausuutensa testamentannut. Ja se leski joka perii puolisonsa yksin myös jättää sen omana perintönään ei sitä ensin kuolleen omaisille jaeta.
Tämä keskustelu ei koske oikeastaan perintöasioita, mutta nyt on kyllä pakko oikaista täällä esitettyä väärää tietoa.
Vastaaja nro 1500 kertoo asian oikein. Ensinnäkään kaikki eivät jätä testamenttia (testamentti on aina kunkin oma, vaikka olisikin samalla paperille tehty ns. keskinäinen), leski voi siis tehdä uuden oman testamentin. TÄRKEÄÄ: testamenttimääräykset ovat aina yksilöllisiä, joskus lapsettomana kuolleen leski saa täyden omistus- ja testamenttausoikeuden, MUTTA ei aina, jolloin siis leskenkin pesä jaetaan molempien sukujen kesken jos ensin kuolleen puolella on vielä toissijaisis perillisiä elossa.
Jos ensin kuollut ei jättänyt LAINKAAN testamenttia, lesken pesä jaetaan lain mukaan molempien sukujen kesken (jos siis ensin kuolleen toissijaisiakin on elossa).
On muuten vähän ongelmallista puhua lapsettomana kuolleesta parista, koska täytyy tietää nimenomaan oliko tällä yksilöllä (vainajalla) rintaperillisiä, riippumatta siitä oliko hän kuollessaan naimisissa.
Lapseton aviopari perii toisensa ilman testamenttiakin. Eli sukulaisten on ihan turha odottaa kieli pitkällä jotain perintöä kun tällaisesta pariskunnasta toinen kuolee. Se eloon jäänyt saa kaiken ELLEI ole testamentilla jotain erityistä määrätty. Get it?
Vierailija kirjoitti:
Ex ehdotti että ositus tehdään niin että.minä saan mökin (ja se lasketaan 100÷:sesti minulle tulleeksi hyödyksi) ja hän saa käyttöoikeuden, jolloin minä maksan kaikki mökin kulut maailman tappiin saakka ja hän saa käyttää sitä..
Mulla ex oli laatinut juristin kanssa paperin, johon pyysi viattomasti allekirjotustani. Mikäli olisin allekirjoittanut, olisin valtuuttanut hänet tekemään puolestani kaikki päätökset. Käytännössä hänellä olisi siis ollut pääsy tileihini, omaisuuteni, lapseeni (ei ole yhteinen, lapsella on oma ja oikea isä) jne.
Suutahti, kun luettuani paperin kieltäydyin kunniasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs sukulaiseni soitti ja pyysi itselleen ja tulevalle sulholleen, minun ja edesmenneen mieheni kihlasormuksia, "kun ei sulla varmaan ole enää niille enää käyttöä." Miehen kuolemasta oli kuukausi.
taitaa kuitenkin tässä olla taustalla joku asia mitä et kerro? Esim. kihlattusi oikeiden perijöiden hänen omaisuuden jako? Esim vanhemmat perivät poikansa, jos hän ei ollut naimisissa, ja lapset perii vaikka oliskin naimisiissa. Olisko joku suvun perintösormus ollut, tai jopa mies vaan ottanut omin luvin äitinsä perintösormuksen, tai äitinsä antanut pojalle säilytettäväksi jnejne. Eihän vaimo koskaan peri 100% aviomiestään kuitenkaan. Vainajan sormus kuuluu perikunnalle jaettavaksi.
Olen kuullut samanlaisia tilanteita, kun kihlaus on purkautunut, on riidelty jopa oikeudesssa että kuka saa sormuksen joka oli arvokas perintökoru, mutta ajattelemattomuudessa poika antanut tyttökaverille, jne.
silti tahdikkuutta tietenkin pitäisi olla.
Vaimo perii aviomiehen 100 prosenttisesti, jos pariskunta on lapseton.
Ja vasta vaimon kuoleman jälkeen jaetaan perinnöt suvuille jos vaimolla ei ole ilmaantunut lapsia ja jos vaimo ei ole kaikkea pistänyt menemään. Tai tehnyt testamenttia mikä olisi viisasta jos ei ole lapsia.
Lapsettoman henkilön kuoltua hänen jäämistönsä jaetaan hänen testamenttinsa mukaan. Jos hän oli naimisissa, leskellä voi olla ensin oikeus tasinkoon ja samoin hönelle voi jäädä hallintaoikeus asuntoon irtaimistoineen.
Ellei testamenttia ollut, leski perii ja leskenkin kuoltua hänen pesänsä jaetaan sukujen kesken, tähän jakoon ei vaikuta se avioituiko leski uudestaan ja/tai oliko hänellä myöhemmin lapsia.
Leski voi tehdä testamentin vain omasta osuudestaan, eikä sivuuttaa edesmenneen puolisonsa toissijaisia perillisiä.Vanhemmat perivät vain jos vainajalla ei ollut rintaperillisiä, hän ei ollut naimisissa, eikä hän jättänyt testamenttia. Siinä tapauksessa kuolleen vanhemman tilalle tulevat tämän kaikki lapset, siis myös vainajan mahdolliset puolisisarukset.
Lapsetonta avioparia ei peri toissijaiset perijät vaan se tai ne joille lapseton aviopari on omausuutensa testamentannut. Ja se leski joka perii puolisonsa yksin myös jättää sen omana perintönään ei sitä ensin kuolleen omaisille jaeta.
Tämä keskustelu ei koske oikeastaan perintöasioita, mutta nyt on kyllä pakko oikaista täällä esitettyä väärää tietoa.
Vastaaja nro 1500 kertoo asian oikein. Ensinnäkään kaikki eivät jätä testamenttia (testamentti on aina kunkin oma, vaikka olisikin samalla paperille tehty ns. keskinäinen), leski voi siis tehdä uuden oman testamentin. TÄRKEÄÄ: testamenttimääräykset ovat aina yksilöllisiä, joskus lapsettomana kuolleen leski saa täyden omistus- ja testamenttausoikeuden, MUTTA ei aina, jolloin siis leskenkin pesä jaetaan molempien sukujen kesken jos ensin kuolleen puolella on vielä toissijaisis perillisiä elossa.
Jos ensin kuollut ei jättänyt LAINKAAN testamenttia, lesken pesä jaetaan lain mukaan molempien sukujen kesken (jos siis ensin kuolleen toissijaisiakin on elossa).
On muuten vähän ongelmallista puhua lapsettomana kuolleesta parista, koska täytyy tietää nimenomaan oliko tällä yksilöllä (vainajalla) rintaperillisiä, riippumatta siitä oliko hän kuollessaan naimisissa.
Lapseton aviopari perii toisensa ilman testamenttiakin. Eli sukulaisten on ihan turha odottaa kieli pitkällä jotain perintöä kun tällaisesta pariskunnasta toinen kuolee. Se eloon jäänyt saa kaiken ELLEI ole testamentilla jotain erityistä määrätty. Get it?
Kyse onkin kuka perii kun se leskiki kuolee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen paljon miettinyt kohtuullisuuden rajoja eli mikä on normaalia kaverin auttamista ja tukemista ja mikä pyrkimystä hyötymään kaverisuhteesta.
Olemme olleet kavereita pikkunassikoista lähtien. Lukion jälkeen tiemme hieman erkanivat: lähdin suureen yliopistoon maailmalle, hän jäi kotiseudulle sukutilaa hoitamaan. Yhteys ei kuitenkaan katkennut vaan tapasimme aina kun kävin viikonloppuisin ja lomilla kotona. Aikanaan valmistuin yliopistosta ja pääsin hyvään työpaikkaan. Sen sijaan maajussin leipä on vuosi vuodelta kaventunut. Ei auta vaikka kaveri huhkii hommia kuin hullu - lue: aina töissä, aamusta yömyöhään. Mitään ei jää käteen. Autoin luonnollisesti häntä monin tavoin: annoin mm. tarpeettomia hyväkuntoisia huonekaluja, pesukoneen, pakastimen ilman maksua. Tuin tiukoissa paikoissa jopa rahallisesti. Kun kaverille tuli avioero, ajoin 300km häntä tukemaan eli saunottiin koko yö, juotiin kaljaa ja puhuttiin.
Tosiasia kuitenkin on että kaverin tilanne on aina vain synkempi mikä näkyy myös kaverin käytöksessä. Kuvioihin on tullut mukaan katkeruus ja kateus. Avunpyynnöt ovat käyneet julkeammiksi - pitäisi avustaa suuremmilla rahasummilla sillä minullahan on hyväpalkkainen duuni. Minulla ei kuitenkaan ole rahkeita (eikä halua) tukea siinä määrin kuin useiden satojen tuhansien velallinen tukea tarvitsisi. Hän yrittää myös värvätä minua ilmaiseksi työvoimaksi tilalleen, mikä on oman työni, perheeni ja etäisyyden vuoksi vaikeaa - välillä mahdotonta. Kieltäytymiseni on luonnollisesti vain lisännyt katkeruuden määrää. Itselläni on tunne kuin hukkuva yrittäisi vetää auttajansakin veteen. Irti en haluaisi päästää sillä se olisi luultavasti myös elinikäisen kaveruuden loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex ehdotti että ositus tehdään niin että.minä saan mökin (ja se lasketaan 100÷:sesti minulle tulleeksi hyödyksi) ja hän saa käyttöoikeuden, jolloin minä maksan kaikki mökin kulut maailman tappiin saakka ja hän saa käyttää sitä..
Mulla ex oli laatinut juristin kanssa paperin, johon pyysi viattomasti allekirjotustani. Mikäli olisin allekirjoittanut, olisin valtuuttanut hänet tekemään puolestani kaikki päätökset. Käytännössä hänellä olisi siis ollut pääsy tileihini, omaisuuteni, lapseeni (ei ole yhteinen, lapsella on oma ja oikea isä) jne.
Suutahti, kun luettuani paperin kieltäydyin kunniasta.
Ja vaikka olisitkin allekirjoittanut, niin valtuutuksen voi muuttaa tai perua kokonaan milloin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs sukulaiseni soitti ja pyysi itselleen ja tulevalle sulholleen, minun ja edesmenneen mieheni kihlasormuksia, "kun ei sulla varmaan ole enää niille enää käyttöä." Miehen kuolemasta oli kuukausi.
taitaa kuitenkin tässä olla taustalla joku asia mitä et kerro? Esim. kihlattusi oikeiden perijöiden hänen omaisuuden jako? Esim vanhemmat perivät poikansa, jos hän ei ollut naimisissa, ja lapset perii vaikka oliskin naimisiissa. Olisko joku suvun perintösormus ollut, tai jopa mies vaan ottanut omin luvin äitinsä perintösormuksen, tai äitinsä antanut pojalle säilytettäväksi jnejne. Eihän vaimo koskaan peri 100% aviomiestään kuitenkaan. Vainajan sormus kuuluu perikunnalle jaettavaksi.
Olen kuullut samanlaisia tilanteita, kun kihlaus on purkautunut, on riidelty jopa oikeudesssa että kuka saa sormuksen joka oli arvokas perintökoru, mutta ajattelemattomuudessa poika antanut tyttökaverille, jne.
silti tahdikkuutta tietenkin pitäisi olla.
Vaimo perii aviomiehen 100 prosenttisesti, jos pariskunta on lapseton.
Ja vasta vaimon kuoleman jälkeen jaetaan perinnöt suvuille jos vaimolla ei ole ilmaantunut lapsia ja jos vaimo ei ole kaikkea pistänyt menemään. Tai tehnyt testamenttia mikä olisi viisasta jos ei ole lapsia.
Lapsettoman henkilön kuoltua hänen jäämistönsä jaetaan hänen testamenttinsa mukaan. Jos hän oli naimisissa, leskellä voi olla ensin oikeus tasinkoon ja samoin hönelle voi jäädä hallintaoikeus asuntoon irtaimistoineen.
Ellei testamenttia ollut, leski perii ja leskenkin kuoltua hänen pesänsä jaetaan sukujen kesken, tähän jakoon ei vaikuta se avioituiko leski uudestaan ja/tai oliko hänellä myöhemmin lapsia.
Leski voi tehdä testamentin vain omasta osuudestaan, eikä sivuuttaa edesmenneen puolisonsa toissijaisia perillisiä.Vanhemmat perivät vain jos vainajalla ei ollut rintaperillisiä, hän ei ollut naimisissa, eikä hän jättänyt testamenttia. Siinä tapauksessa kuolleen vanhemman tilalle tulevat tämän kaikki lapset, siis myös vainajan mahdolliset puolisisarukset.
Lapsetonta avioparia ei peri toissijaiset perijät vaan se tai ne joille lapseton aviopari on omausuutensa testamentannut. Ja se leski joka perii puolisonsa yksin myös jättää sen omana perintönään ei sitä ensin kuolleen omaisille jaeta.
Tämä keskustelu ei koske oikeastaan perintöasioita, mutta nyt on kyllä pakko oikaista täällä esitettyä väärää tietoa.
Vastaaja nro 1500 kertoo asian oikein. Ensinnäkään kaikki eivät jätä testamenttia (testamentti on aina kunkin oma, vaikka olisikin samalla paperille tehty ns. keskinäinen), leski voi siis tehdä uuden oman testamentin. TÄRKEÄÄ: testamenttimääräykset ovat aina yksilöllisiä, joskus lapsettomana kuolleen leski saa täyden omistus- ja testamenttausoikeuden, MUTTA ei aina, jolloin siis leskenkin pesä jaetaan molempien sukujen kesken jos ensin kuolleen puolella on vielä toissijaisis perillisiä elossa.
Jos ensin kuollut ei jättänyt LAINKAAN testamenttia, lesken pesä jaetaan lain mukaan molempien sukujen kesken (jos siis ensin kuolleen toissijaisiakin on elossa).
On muuten vähän ongelmallista puhua lapsettomana kuolleesta parista, koska täytyy tietää nimenomaan oliko tällä yksilöllä (vainajalla) rintaperillisiä, riippumatta siitä oliko hän kuollessaan naimisissa.
Lapseton aviopari perii toisensa ilman testamenttiakin. Eli sukulaisten on ihan turha odottaa kieli pitkällä jotain perintöä kun tällaisesta pariskunnasta toinen kuolee. Se eloon jäänyt saa kaiken ELLEI ole testamentilla jotain erityistä määrätty. Get it?
Kyse onkin kuka perii kun se leskiki kuolee
Eläinsuojeluyhdistys ;) Yleensä lapsettomat/lesket ovat fiksuja ja tekevät testamentin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs sukulaiseni soitti ja pyysi itselleen ja tulevalle sulholleen, minun ja edesmenneen mieheni kihlasormuksia, "kun ei sulla varmaan ole enää niille enää käyttöä." Miehen kuolemasta oli kuukausi.
taitaa kuitenkin tässä olla taustalla joku asia mitä et kerro? Esim. kihlattusi oikeiden perijöiden hänen omaisuuden jako? Esim vanhemmat perivät poikansa, jos hän ei ollut naimisissa, ja lapset perii vaikka oliskin naimisiissa. Olisko joku suvun perintösormus ollut, tai jopa mies vaan ottanut omin luvin äitinsä perintösormuksen, tai äitinsä antanut pojalle säilytettäväksi jnejne. Eihän vaimo koskaan peri 100% aviomiestään kuitenkaan. Vainajan sormus kuuluu perikunnalle jaettavaksi.
Olen kuullut samanlaisia tilanteita, kun kihlaus on purkautunut, on riidelty jopa oikeudesssa että kuka saa sormuksen joka oli arvokas perintökoru, mutta ajattelemattomuudessa poika antanut tyttökaverille, jne.
silti tahdikkuutta tietenkin pitäisi olla.
Vaimo perii aviomiehen 100 prosenttisesti, jos pariskunta on lapseton.
Ja vasta vaimon kuoleman jälkeen jaetaan perinnöt suvuille jos vaimolla ei ole ilmaantunut lapsia ja jos vaimo ei ole kaikkea pistänyt menemään. Tai tehnyt testamenttia mikä olisi viisasta jos ei ole lapsia.
Lapsettoman henkilön kuoltua hänen jäämistönsä jaetaan hänen testamenttinsa mukaan. Jos hän oli naimisissa, leskellä voi olla ensin oikeus tasinkoon ja samoin hönelle voi jäädä hallintaoikeus asuntoon irtaimistoineen.
Ellei testamenttia ollut, leski perii ja leskenkin kuoltua hänen pesänsä jaetaan sukujen kesken, tähän jakoon ei vaikuta se avioituiko leski uudestaan ja/tai oliko hänellä myöhemmin lapsia.
Leski voi tehdä testamentin vain omasta osuudestaan, eikä sivuuttaa edesmenneen puolisonsa toissijaisia perillisiä.Vanhemmat perivät vain jos vainajalla ei ollut rintaperillisiä, hän ei ollut naimisissa, eikä hän jättänyt testamenttia. Siinä tapauksessa kuolleen vanhemman tilalle tulevat tämän kaikki lapset, siis myös vainajan mahdolliset puolisisarukset.
Lapsetonta avioparia ei peri toissijaiset perijät vaan se tai ne joille lapseton aviopari on omausuutensa testamentannut. Ja se leski joka perii puolisonsa yksin myös jättää sen omana perintönään ei sitä ensin kuolleen omaisille jaeta.
Tämä keskustelu ei koske oikeastaan perintöasioita, mutta nyt on kyllä pakko oikaista täällä esitettyä väärää tietoa.
Vastaaja nro 1500 kertoo asian oikein. Ensinnäkään kaikki eivät jätä testamenttia (testamentti on aina kunkin oma, vaikka olisikin samalla paperille tehty ns. keskinäinen), leski voi siis tehdä uuden oman testamentin. TÄRKEÄÄ: testamenttimääräykset ovat aina yksilöllisiä, joskus lapsettomana kuolleen leski saa täyden omistus- ja testamenttausoikeuden, MUTTA ei aina, jolloin siis leskenkin pesä jaetaan molempien sukujen kesken jos ensin kuolleen puolella on vielä toissijaisis perillisiä elossa.
Jos ensin kuollut ei jättänyt LAINKAAN testamenttia, lesken pesä jaetaan lain mukaan molempien sukujen kesken (jos siis ensin kuolleen toissijaisiakin on elossa).
On muuten vähän ongelmallista puhua lapsettomana kuolleesta parista, koska täytyy tietää nimenomaan oliko tällä yksilöllä (vainajalla) rintaperillisiä, riippumatta siitä oliko hän kuollessaan naimisissa.
Lapseton aviopari perii toisensa ilman testamenttiakin. Eli sukulaisten on ihan turha odottaa kieli pitkällä jotain perintöä kun tällaisesta pariskunnasta toinen kuolee. Se eloon jäänyt saa kaiken ELLEI ole testamentilla jotain erityistä määrätty. Get it?
Kyse onkin kuka perii kun se leskiki kuolee
Eläinsuojeluyhdistys ;) Yleensä lapsettomat/lesket ovat fiksuja ja tekevät testamentin.
Testamenttia ei toki tarvitse tehdä, jos lakimääräiset perilliset käyvät niin ensimmäisen kuin toisenkin puolison kuoltua, ja juuri SELLAISESTA vaihtoehdostahan kysyttiin tuossa vähän edellä.
Muuten, minä en ainakaan ole väittänyt etteikö lapsettoman leski perisi ilman testamenttiakin (tosin ilman testamenttia leskellä ei ole lahjananto- eikä testamenttausoikeutta puolisoltaan jääneeseen, vaikkakin VASTIKKEELLINEN luovutus eli kauppa tai vaihto kyllä käy). Ensin kuolleen puolison toissijaiset perilliset tulevat sananmukaisesti jaolle vasta leskenkin kuoltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex ehdotti että ositus tehdään niin että.minä saan mökin (ja se lasketaan 100÷:sesti minulle tulleeksi hyödyksi) ja hän saa käyttöoikeuden, jolloin minä maksan kaikki mökin kulut maailman tappiin saakka ja hän saa käyttää sitä..
Mulla ex oli laatinut juristin kanssa paperin, johon pyysi viattomasti allekirjotustani. Mikäli olisin allekirjoittanut, olisin valtuuttanut hänet tekemään puolestani kaikki päätökset. Käytännössä hänellä olisi siis ollut pääsy tileihini, omaisuuteni, lapseeni (ei ole yhteinen, lapsella on oma ja oikea isä) jne.
Suutahti, kun luettuani paperin kieltäydyin kunniasta.
Siis mitä helvettiä, kuinka tyhmä eksä sulla oikein ollut ja miksi se olisi tarvinnut tällaiset oikeudet SUN elämään??? Nyt kyllä kaiken huippu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex ehdotti että ositus tehdään niin että.minä saan mökin (ja se lasketaan 100÷:sesti minulle tulleeksi hyödyksi) ja hän saa käyttöoikeuden, jolloin minä maksan kaikki mökin kulut maailman tappiin saakka ja hän saa käyttää sitä..
Mulla ex oli laatinut juristin kanssa paperin, johon pyysi viattomasti allekirjotustani. Mikäli olisin allekirjoittanut, olisin valtuuttanut hänet tekemään puolestani kaikki päätökset. Käytännössä hänellä olisi siis ollut pääsy tileihini, omaisuuteni, lapseeni (ei ole yhteinen, lapsella on oma ja oikea isä) jne.
Suutahti, kun luettuani paperin kieltäydyin kunniasta.Siis mitä helvettiä, kuinka tyhmä eksä sulla oikein ollut ja miksi se olisi tarvinnut tällaiset oikeudet SUN elämään??? Nyt kyllä kaiken huippu...
Olisi ilmeisesti halunnut myydä omakotitalomme (jossa oli kesteusvaurioepäily) sälyttäen mahdollisen korvausvelvollisuuden (jota ei sitten ollut) yksin minulle. Temppuili kaikella mahdollisella tavalla eron yhteydessä (aiheutti huorapukkeilullaan eron ihan itse), on niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa kaikkien yläpuolella niin lain kuin älyn suhteen. Piti minua niin tyhmänä, että annan hänen huseerata taas asiat hänelle parhain päin välittämättä minulle koituvista seurauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli tämä ketju mieleen, kun veli hetki sitten soitti. Oli pyydetty juhannuskokolle ja syömään toiselle paikkakunnalle. Veli ei käytä alkoholia. No perillä oli selvinnyt, että tarvitaan kuskia pitkin iltaa viemään ihmisiä koteihinsa, kun porukka oli paisunut ja yhden makkaran olisi saanut. Veli on ihan liian kiltti, mutta hänellä on se periaate, että känniläisiä ei kuljeta. Kerrankin oli sanonut ei ja lähtenyt kotiin. Kun vielä paikalla lapset eivät olleet olleet innostuneet kokolle lähtemisestä. Lasten takia olisi ehkä lähtenyt. Nuo lapset eivä tole ihan pieniä (alakouluikäisiä) ja ovat omatoimisia ja siellä oli yksi toinenkin selvin päin ollut, mutta kaikki eivät olisi mahtuneet hänen autoonsa.
Itsekään en käytä alkoholia joten monet usein olettavat että olen sitten juoppokuskina. No enpähän ole, saavat muut ottaa taksin jos menojalka vipattaa eikä itse pysty rattiin menemään, se juominen kun on täysin vapaaehtoista. Onneksi veljesi kieltäytyi!
Mikä ihmeen perimiskeskustelu tästä on tehty? Lyhyesti sanottuna asia menee niin että ilman testamenttia lapseton aviopari perii toisensa MUTTA lesken kuoltua ensiksi kuolleen puolison osuus palautuu hänen sukuunsa ja siellä elossa oleville perillisille. Jos lapseton aviopari tekee keskinäiset testamentit, perintö ei palaudu ensiksi kuolleen sukuun vaan menee lesken perillisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitteko nyt herranjestas puida noita lakipykäliä vaikka erillisessä keskustelussa? Ärsyttää tulla lukemaan uusia viestejä, kun suurin osa onkin jotain turhaa jankkausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex ehdotti että ositus tehdään niin että.minä saan mökin (ja se lasketaan 100÷:sesti minulle tulleeksi hyödyksi) ja hän saa käyttöoikeuden, jolloin minä maksan kaikki mökin kulut maailman tappiin saakka ja hän saa käyttää sitä..
Mulla ex oli laatinut juristin kanssa paperin, johon pyysi viattomasti allekirjotustani. Mikäli olisin allekirjoittanut, olisin valtuuttanut hänet tekemään puolestani kaikki päätökset. Käytännössä hänellä olisi siis ollut pääsy tileihini, omaisuuteni, lapseeni (ei ole yhteinen, lapsella on oma ja oikea isä) jne.
Suutahti, kun luettuani paperin kieltäydyin kunniasta.Siis mitä helvettiä, kuinka tyhmä eksä sulla oikein ollut ja miksi se olisi tarvinnut tällaiset oikeudet SUN elämään??? Nyt kyllä kaiken huippu...
Olisi ilmeisesti halunnut myydä omakotitalomme (jossa oli kesteusvaurioepäily) sälyttäen mahdollisen korvausvelvollisuuden (jota ei sitten ollut) yksin minulle. Temppuili kaikella mahdollisella tavalla eron yhteydessä (aiheutti huorapukkeilullaan eron ihan itse), on niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa kaikkien yläpuolella niin lain kuin älyn suhteen. Piti minua niin tyhmänä, että annan hänen huseerata taas asiat hänelle parhain päin välittämättä minulle koituvista seurauksista.
Se eksän lakimies on ollut myös aivan täysi ketku.
Omistamme ison matkaveneen (moottorivene), jolla käymme perheen ja ystävien kanssa usein muutamien päivien retkillä. Eräs sukulaisperheemme oli kerran puolen päivän retkellä mukana (olemme käyttäneet sukulaisia tuollaisella retkellä, jos ovat halunneet) ja ovat tämän jälkeen kovasti kärttäneet venettä lainaan. Ei mene millään perille, ettemme lainaa sitä henkilöille, joilla ei ole mitään kokemusta veneilystä ja joilla ei ole mitään navigaatiokoulutuksia käytynä. Kun ehdotimme, että kävisi saaristo- ja rannikkolaivuritutkinnot ja sen jälkeen voitaisiin keskustellu keskustella uudestaan, niin ei sopinut. "Kyllähän nyt jokainen ohjata osaa" ja "ei se vesillä liikkuminen niin monimutkaista ole", olivat kommentit. Olemme kuulemma pihejä nuosukaspaskoja, kun emme lainaa.
Pidän eläimistä, ja kaverit tietävät sen hyvin. Lomien ja reissujen ajaksi lupaudun sitten hoitamaan lemmikkejä. Kissaa pitää käydä kaksi kertaa päivässä muonittamassa, yhdensuuntainen matka puoli tuntia. Koiraa täytyy ehdottomasti lenkittää ainakin tunti, bussimatkoissa körötellessä menee toinen mokoma. Matkarahojen korvauskaan ei tule heille mieleen. Tarjotaan kalja "sitten joskus". On vaikea sanoa ystävälle ei, jos kalenterissa ei ole mitään. Mitään apuja en koskaan vastavuoroisesti tarvitse, enkä pyydä. Jossain vaiheessa tulee stoppi, vaikka elikot olisivat kuinka mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ex oli laatinut juristin kanssa paperin, johon pyysi viattomasti allekirjotustani. Mikäli olisin allekirjoittanut, olisin valtuuttanut hänet tekemään puolestani kaikki päätökset. Käytännössä hänellä olisi siis ollut pääsy tileihini, omaisuuteni, lapseeni (ei ole yhteinen, lapsella on oma ja oikea isä) jne.
Suutahti, kun luettuani paperin kieltäydyin kunniasta.
Exä ei taida olla terävimmästä päästä, vaikka kiero yrittääkin olla.
Niin ja ei avoimen valtakirjan tekoon lakimiestä tarvita niin helppo se on tehdä itse, mutta se on todella vaarallinen paperi väärälle ihmiselle tehtynä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex ehdotti että ositus tehdään niin että.minä saan mökin (ja se lasketaan 100÷:sesti minulle tulleeksi hyödyksi) ja hän saa käyttöoikeuden, jolloin minä maksan kaikki mökin kulut maailman tappiin saakka ja hän saa käyttää sitä..
Mulla ex oli laatinut juristin kanssa paperin, johon pyysi viattomasti allekirjotustani. Mikäli olisin allekirjoittanut, olisin valtuuttanut hänet tekemään puolestani kaikki päätökset. Käytännössä hänellä olisi siis ollut pääsy tileihini, omaisuuteni, lapseeni (ei ole yhteinen, lapsella on oma ja oikea isä) jne.
Suutahti, kun luettuani paperin kieltäydyin kunniasta.
Tässä tapauksessa pitänee allekirjoituksellekin olla todistaja, mutta äkkiäpä ne kaveripiiristään nappaa.
Jos ei ole testamentteja, avioehtoa tai sellaisia perintöjä/lahjoja, joissa on perimistä tai avio-oikeutta koskevia ehtoja:
Lesken pesä jaetaan molempien sukujen kesken. Lähimpinä perillisinä nuo sisarukset, elleivät ole elossa, heidän rintaperillisensä. (Oletan, etteivät kummallakaan ole elossa vanhempia, isovanhempia eikä setiä/enoja/tätejä.)
Jos jommalta kummalla puolella ei enää ole elossa yhtään toissijaista perillistä, toisen puolison suku perii kaiken. Jos kummallakaan puolella ei ole perillisiä, perii valtio.
Lesken pesä jaetaan yleensä tasan sukujen kesken, mutta jos leski on (leskeysaikanaan) ansiotyöllä/yritystoiminnalla tai saadulla perinnöllä/lahjalla lisännyt varallisuuttaan, lisäyksen katsotaan kuuluvan vain hänen suvulleen. (Iäkäskin leski voi saada merkittävän perinnön, toisaalta nuori leski ehtii yksin kasvattaa varallisuuttaan.)