Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole härskeimmästä päästä, mutta kerron kuitenkin. Toissa keväänä naapurin lapsella oli valmistujaiset samana päivänä kuin meillä oli myös lapsen lakkiaiset. Keskusteltiin muutamaa päivää aiemmin naapurin kanssa juhlavalmisteluista, kerroin että saan sukulaiselta lainaan toisen kahvinkeittimen, koska vieraita oli tulossa runsaasti. Juhlapäivää edeltävänä iltana naapuri tuli kysymään, saisiko hän lainaan toisen meidän keittimistä, kun heillä on vaan yksi keitin. Olin vähän kummissani, kun olin kertonut hänelle, että toiselle keittimelle on todella tarvetta. Että todellakin tarvitsemme kahta keitintä. Hän siihen ehdottamaan, että saisimmeko jostain lainaan termoskannuja, johon voisimme etukäteen keittää kahvit, niin hän voisi keittää keittimellä. .... Vähän outo ajattelutapa oli mielestäni naapurilla.

Meille tuli kerran sukulaisperhe yökylään kauempaa. Meillä ja heillä oli molemmilla 2-vuotias lapsi. Sukulaiset ei olleet ottaneet lapselle rattaita ollenkaan mukaan kun olivat ajatelleet että autollahan sitä joka paikkaan mennään ja lapsi nukkuu päiväunet vain sängyssä ja auto oli ollut niin täynnä muutenkin.

No tulihan sitä käveltyäkin sitten kuitenkin vähän joka paikassa.Meillä oli tietenkin omalla lapsella omat rattaat kun kuljimme. Nuo sukulaiset sanoi sitten että eikö me voida antaa niitä rattaita heidän lapsensa käyttöön kun on raskas kantaa jne. Meillä oli vain ne yhdet rattaat. Meidän lasta ei varmaan olisi ollut raskas kantaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Nyt taas juhannuksen suunnittelua:

Kaveri olisi tullut vuokramökille, mutta ei voi osallistua vuokraan. Tuntui aika röyhkeältä kun totesi, että hänen palkkansa vain sen ja sen verran...Sama ihminen on tottunut siihen, että seurustellessa mies on maksanut kaiken. Nyt sinkkuna se olisi kavereiden harteilla. Hänellä on aina tapana pantata sitä, tuleeko vai ei. Odottaa mitä on tarjolla ja valitsee parhaat bileet sitten. Tietenkin niin, että valmistelut on tehty ja maksut jo maksettu. Hän tulee sitten vaan "käväisemään".

Meillä oli myös tälläinen daami. Vuoden verran tuli piipahtamaan, ei tuonut mitään, ei osallistunut kimppakyytien maksuihin.

Kerran taas meni pinna, kun iski kyntensä tarjoiluihin ja mä näpäytin sitä sormille ja sanoin nää on nyyttärit, mitä toit ? Hänelle oli pari krt sanottu, aina tuli ympäripyöreitä vastauksia.

Tällä kertaa sanoin yhteenkään et koske kun et kerran mitään tuo. Valitteli nälkäänsä ja kehoitin häntä poistumaan ja menemään kauppaan. Oltiin mökillä ja lähin kauppa / huoltoasema oli usean km päässä. Sai sitten jotain jämiä syödä ja juotavaksi vain vettä. Sovittiin kukaan ei anna hänelle mitään juotavaa. Jääkaapissa oli lappu näpit irti Pirjo, ei ole sulle.

Aamulla sitten alettiin laittaa paikkoja kuntoon ja kerättiin rahat mökin maksuun. Taas sama, en mä vienyt kenenkään tilaa. Hänelle oli laitettu sähköposti aiheesta jos tulee, jokainen maksaa x euroa. Jos ei ole varaa maksaa, ei tule. Ja koska oli jo ollut yötä, hän maksaa osuutensa. Ei ole rahaa, sanoin vien automaatille ja autossakin pyysi lainaa.

Maksoi osuutensa ja kun oltiin lähdössä , ei ollut enää varaa bensaan. Pari oli lähtenyt jo aikaisemmin aamulla, joten autot olivat täynnä. Oli helppo sanoa jää sitten tänne ja niin jäi mökin ulkopuolelle. Bussi menee muutaman sadan metrin päästä.

Kirjoitti jotain höpöhöpöä faceen mutta muutama kommentoi tiukasti takaisin, pummailullakin on oma loppu ja kirjoitus poistui nopeasti seinältä.

Itse olin seuraavana kesänä tosi raskaana ja en ole näihin enää niin osallistunut. Tekee edelleenkin näitä että tulee illanistujaisiin vaikka ei saa kutsua, mutta näkee kirjoituksia ja arvelee loput.

Surullista moinen käyttäytyminen . Kyseessä on vain piheys

Vielä yksi sivustaseuraajan tarina. Töissä oli sellainen iso hanallinen pannu, tiedätte varmaan mitä tarkoitan.Työkaverin vaimolla oli pieni yritys, jossa silloin tällöin oli kahvitarjoilu. Työkaveri otti työpaikan kahvinkeittimen usein noita vaimonsa kahvitarjoluja varten ei edes kysynyt lupaa. Meillä oli firman varsinainen hallinto toisella paikkakunnalla ja paikallinen päällikkö vähän nössö. Yhtenä viikonloppuna sitten toinen työkaveri luvan kanssa otti pannun omiin juhliinsa lainaan. Siitäkös riemu repesi, sillä työkaverin vaimolla olisi juuri ollut synttärikahvitarjoiluviikonloppu ja pannu oli viety. Hirveä huuto seuraavana maanantaina, kun kahvitarjoilut meni pilalle. Pomo sanoi, että niitä on kyllä ihan yleisesti myynnissä, voi ostaa jos niin usein tarvitsee kuin hänen vaimonsa ja se joka luvan kysyy ensin, on etusijalla. Nössöpomolle pisteet. 

Vierailija kirjoitti:

Löysin lompakon Tampereen Tullintorilta. Sisällä oli rahaa, ja kortteja, joista selvisi omistajan nimi. Omalla kustannuksellani selvitin numerotiedustelusta (silloin ei vielä päässyt puhelimella nettiin, että ilmaiseksi olisi saanut) omistajan numeron ja soitin hänelle. Omistaja sanoi olevansa juuri menossa suihkuun hotellihuoneessaan, ja pyysi minua odottamaan Tullintorilla puoli tuntia, kunnes tulee hakemaan lompakon.

Sanoin, että en odottele, vaan jätän lompakon info-tiskille. Siihen aikaan kun vielä pienemmissäkin kauppakeskuksissa oli sellaiset.

Toisen lompakon löysin omasta kotipihasta, ja se sisälsi 600 euroa. Taas omalla kustannuksella omistajan selvittäminen ja soittelu. Omistaja oli liikuntavammainen nainen, jonka pyörätuolista lompakko oli tippunut. Hän ei itse pääsisi lompakkoa hakemaan, vaan joku avustaja. No, avustaja tuli ja ilman kiitoksen sanaa sieppasi lompakon.

En noita lompakkoja rahanahneuksissani ole omistajille yrittänyt palauttaa, sillä niissä olisi ollut rahaa sisällä, jonka olisin voinut itse pitää ja olla hiljaa löydöstäni. Mutta ihmiset eivät tunnu tietävän, että löytötavaran löytäjälle kuuluu 5 %:n löytöpalkkio. Asiasta määrätään lailla ja asetuksella. Noloa olisi kuitenkaan itse sellaista vaatia, mutta jos itse kadottaisin lompakkoni, olisin niin onnellinen henkkareiden ja maksukorttien takaisinsaamisesta, että varmasti maksaisin rehelliselle löytäjälle.

Itse en koskaan ole odottanut hyvästä teostani palkkaa. Oli siitä säädetty lailla ja asetuksilla tai ei. Olen itsekin löytänyt rahaa, joka kuuluu muille ja tuli hyvä mieli kun omistaja löysi rahansa.

Emme voi koskaan tietää mikä on toisen rahatilanne. Ehkä ne 600e oli koko kuukaudelle ruokaan ja lääkkeisiin. Veikkaan, ettei hän ole ollut hirveän varakas ja avustaja ei voi toisen puolesta päättää antaa toisen rahoja.

Tuollainen puolen tunnin odottelu olisi kyllä kohtuutonta. Mistä edes tiedät, olisiko tämä mies jättänyt jotain palkkaa, jos olisit jäänyt odottelemaan? Vai titkö yhteystietosi ja tilinumerosi varuilta lompakkoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin lompakon Tampereen Tullintorilta. Sisällä oli rahaa, ja kortteja, joista selvisi omistajan nimi. Omalla kustannuksellani selvitin numerotiedustelusta (silloin ei vielä päässyt puhelimella nettiin, että ilmaiseksi olisi saanut) omistajan numeron ja soitin hänelle. Omistaja sanoi olevansa juuri menossa suihkuun hotellihuoneessaan, ja pyysi minua odottamaan Tullintorilla puoli tuntia, kunnes tulee hakemaan lompakon.

Sanoin, että en odottele, vaan jätän lompakon info-tiskille. Siihen aikaan kun vielä pienemmissäkin kauppakeskuksissa oli sellaiset.

Toisen lompakon löysin omasta kotipihasta, ja se sisälsi 600 euroa. Taas omalla kustannuksella omistajan selvittäminen ja soittelu. Omistaja oli liikuntavammainen nainen, jonka pyörätuolista lompakko oli tippunut. Hän ei itse pääsisi lompakkoa hakemaan, vaan joku avustaja. No, avustaja tuli ja ilman kiitoksen sanaa sieppasi lompakon.

En noita lompakkoja rahanahneuksissani ole omistajille yrittänyt palauttaa, sillä niissä olisi ollut rahaa sisällä, jonka olisin voinut itse pitää ja olla hiljaa löydöstäni. Mutta ihmiset eivät tunnu tietävän, että löytötavaran löytäjälle kuuluu 5 %:n löytöpalkkio. Asiasta määrätään lailla ja asetuksella. Noloa olisi kuitenkaan itse sellaista vaatia, mutta jos itse kadottaisin lompakkoni, olisin niin onnellinen henkkareiden ja maksukorttien takaisinsaamisesta, että varmasti maksaisin rehelliselle löytäjälle.

Itse en koskaan ole odottanut hyvästä teostani palkkaa. Oli siitä säädetty lailla ja asetuksilla tai ei. Olen itsekin löytänyt rahaa, joka kuuluu muille ja tuli hyvä mieli kun omistaja löysi rahansa.

Emme voi koskaan tietää mikä on toisen rahatilanne. Ehkä ne 600e oli koko kuukaudelle ruokaan ja lääkkeisiin. Veikkaan, ettei hän ole ollut hirveän varakas ja avustaja ei voi toisen puolesta päättää antaa toisen rahoja.

Tuollainen puolen tunnin odottelu olisi kyllä kohtuutonta. Mistä edes tiedät, olisiko tämä mies jättänyt jotain palkkaa, jos olisit jäänyt odottelemaan? Vai titkö yhteystietosi ja tilinumerosi varuilta lompakkoon?

Jos se avustaja vetikin välistä?

Ja siksi toimi noin törkeen hätäsesti ettei lompakon omistajan kanssa mahdollisesti sovittua löytöpalkkiota

tarvitse ottaa puheeksi. Eli otti omaan taskuunsa?

Nyt oli kyllä niin ot pohdintaa kun olla voi... tai ei oikeestaan... toihan just olis ollu tosi härskiä :(

Ilmeisesti ei niin Suomen saunoja tunteva ulkomaalainen vuokralainen lämmitti hetkellisesti sähkölämmityksen katkettua asuntoa pari viikkoa saunan kiukaalla saunan ovi auki. Olisi siellä olohuoneessa se puutakkakin ollut, mutta sitä ei käytetty. Kiuas tietysti myös hajosi ja ilman mitään yhteydenottoa vuokrantajaan (minuun) tai isännöitisjään osti ja asennutti sitten uuden kiukaan.

Melkoinen sähkölasku ja kiuas+asennus (luonnollisesti vuokranantajalle). Isojen haukkujen kanssa vaati vuokranantajaa maksamaan kaikki sähkölaskut (jotka kuului vuokralaiselle sopimuksen mukaan) sekä vapautusta vuokrasta ko. kuukaudelta.

Eipä tuossa muuta, mutta olisi nyt ensin sopinut asiasta ennen noita älyttömyyksiä ja pyytänyt korjausta, ym. Lopputuloksena joku sovittelu 50% / 50% kuluista riitojen välttämiseksi.

Olin kerran menossa yhden työkaverin kanssa elokuviin, ja kun itse lähdin jo vähän aikaisemmin teatteriin että varmasti saataisiin liput, joten kun työkaveri kysyi että voisinko hänenkin lippunsa ostaa siinä samalla ja hän lupautui myöhemmin maksamaan sen takaisin, ajattelin että ei siinä mitään ongelmaa ole.

Sitten kun rupesin tekstiviesteillä kyselemään rahojen perään, ei mitään vastausta koskaan tullut ja sitten en enää jaksanut myöhemmin niiden perään kysellä kun kuitenkin vain 10 eurosta kyse, mutta tiedänpähän olla lainaamatta enää kyseiselle henkilölle. Ei olla enää työkavereita koska kyseinen tyyppi lähti työpaikasta pois.

Vierailija kirjoitti:

naapuri vaan käveli kahden metsurin kanssa takapihallemme ja kaatoi koivun, lupaa kyselemättä. Ilmeisesti loi varjon hänen takapihalleen. 

Mun vanhempien naapurit leikkasivat tonttien rajalla, mutta vanhempieni tontin puolella olleen aronia-aidan mitään kysymättä. :D He kyllä tiesivät aidan omistussuhteesta, mutta kun se haittasi näkymiä (vanhempieni pihalle).

Vierailija kirjoitti:

sähän sanoit kirjoitti:

Velipoika myi selkäni takana omaisuuttani ollessani armeijan harmaissa (polupyörä, luistimet ym) ilman mitään selitystä. Lainasi tuhansia markkoja rahaa, vuosien kinumisen jälkeen sanoin että anna sitten s****na olla. Nyt silloin tällöin soittelee ja pyytää "lainaksi" rahaa aina jollain verukkeella (sähköt katkaistaan, vuokratakuu ym.). Sanoin että ei tipu kun et ennenkään maksanut. Vastaukseksi sain että "sähän sanoit että saan pitää". Ihme heppu; kohtuu palkka eikä huollettavia. Pelaiskohan netissä rahansa?

Jotkut vain ovat sellaisia että heillä ei raha pesää tee.  Heti kun sitä on laitetaan se menemään johonkin joninjoutavaan.  Kaikista kiusallisinta on se että sitä kinutaan muilta jotka eivät hanki sitä jonninjoutavaa vaikka olisi varaakin.  Sitten sukulaisena joskus annetaan kunnes kyllästytään tähän kinuamiseen.  Eletään leveämmin kuin palkan mukaan kuuluisi elää,  ostetaan kalliimpia autoja ja muuta kuin olisi varaa.  Vaikka ollaan kaksi tavallista palkansaajaa, unohdetaan se ja kuvitellaan olevansa rikkaampia kuin esim. naapuri, joka voi olla oikeasti rikas.

Pärjää hyvin jos tulot on 16 euroa ja kulut 15 euroa. Mutta jos tulot on 20 euroa ja kulut 21 euroa on ongelmissa.

Olemme mieheni kanssa opiskelijoita ja teemme toki samalla töitä, mutta niistä saatavat tulot ovat pieniä. Olin useampi vuosi sitten eräässä ruokakaupassa töissä ja ostin tarjouksesta pari isoa palaa naudan sisäfileetä. Miehen veli ja tämän vaimo (tekevät hyväpalkkaista työtä) kysyivät voivatko tulla syömään kun kuulivat että olin ostanut paljon lihaa. No mikäs siinä, lämmitettiin sauna ja alettiin väsäämään ruokaa. Miehen veli kysyi että tarvitaanko mitään kaupasta ja sanottiin että jotain jälkiruokaa voisi tuoda. No nää toi itselleen saunakaljat ja röhnöttivät vaan pöydän ääressä kysymättä tarvitaanko me apua ruoan laitossa. Palvelu pelasi koska jouduin korjaamaan heidän astiatkin kun he lähtivät saunomaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin lompakon Tampereen Tullintorilta. Sisällä oli rahaa, ja kortteja, joista selvisi omistajan nimi. Omalla kustannuksellani selvitin numerotiedustelusta (silloin ei vielä päässyt puhelimella nettiin, että ilmaiseksi olisi saanut) omistajan numeron ja soitin hänelle. Omistaja sanoi olevansa juuri menossa suihkuun hotellihuoneessaan, ja pyysi minua odottamaan Tullintorilla puoli tuntia, kunnes tulee hakemaan lompakon.

Sanoin, että en odottele, vaan jätän lompakon info-tiskille. Siihen aikaan kun vielä pienemmissäkin kauppakeskuksissa oli sellaiset.

Toisen lompakon löysin omasta kotipihasta, ja se sisälsi 600 euroa. Taas omalla kustannuksella omistajan selvittäminen ja soittelu. Omistaja oli liikuntavammainen nainen, jonka pyörätuolista lompakko oli tippunut. Hän ei itse pääsisi lompakkoa hakemaan, vaan joku avustaja. No, avustaja tuli ja ilman kiitoksen sanaa sieppasi lompakon.

En noita lompakkoja rahanahneuksissani ole omistajille yrittänyt palauttaa, sillä niissä olisi ollut rahaa sisällä, jonka olisin voinut itse pitää ja olla hiljaa löydöstäni. Mutta ihmiset eivät tunnu tietävän, että löytötavaran löytäjälle kuuluu 5 %:n löytöpalkkio. Asiasta määrätään lailla ja asetuksella. Noloa olisi kuitenkaan itse sellaista vaatia, mutta jos itse kadottaisin lompakkoni, olisin niin onnellinen henkkareiden ja maksukorttien takaisinsaamisesta, että varmasti maksaisin rehelliselle löytäjälle.

Itse en koskaan ole odottanut hyvästä teostani palkkaa. Oli siitä säädetty lailla ja asetuksilla tai ei. Olen itsekin löytänyt rahaa, joka kuuluu muille ja tuli hyvä mieli kun omistaja löysi rahansa.

Emme voi koskaan tietää mikä on toisen rahatilanne. Ehkä ne 600e oli koko kuukaudelle ruokaan ja lääkkeisiin. Veikkaan, ettei hän ole ollut hirveän varakas ja avustaja ei voi toisen puolesta päättää antaa toisen rahoja.

Tuollainen puolen tunnin odottelu olisi kyllä kohtuutonta. Mistä edes tiedät, olisiko tämä mies jättänyt jotain palkkaa, jos olisit jäänyt odottelemaan? Vai titkö yhteystietosi ja tilinumerosi varuilta lompakkoon?

Tulihan hänelle itselleen kustannuksia jos numerotiedusteluun soitti. Eikö lompakkojen omistajat ihmetelleet, miten osasi heille soittaa? Kyllä toisen kustannukset pitäisi tajuta jotenkin korvata. Mutta onhan tässä ketjussa nähty että härskejä ihmisiä on niin ei kai tuokaan niin kummallista oel ettei korvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin lompakon Tampereen Tullintorilta. Sisällä oli rahaa, ja kortteja, joista selvisi omistajan nimi. Omalla kustannuksellani selvitin numerotiedustelusta (silloin ei vielä päässyt puhelimella nettiin, että ilmaiseksi olisi saanut) omistajan numeron ja soitin hänelle. Omistaja sanoi olevansa juuri menossa suihkuun hotellihuoneessaan, ja pyysi minua odottamaan Tullintorilla puoli tuntia, kunnes tulee hakemaan lompakon.

Sanoin, että en odottele, vaan jätän lompakon info-tiskille. Siihen aikaan kun vielä pienemmissäkin kauppakeskuksissa oli sellaiset.

Toisen lompakon löysin omasta kotipihasta, ja se sisälsi 600 euroa. Taas omalla kustannuksella omistajan selvittäminen ja soittelu. Omistaja oli liikuntavammainen nainen, jonka pyörätuolista lompakko oli tippunut. Hän ei itse pääsisi lompakkoa hakemaan, vaan joku avustaja. No, avustaja tuli ja ilman kiitoksen sanaa sieppasi lompakon.

En noita lompakkoja rahanahneuksissani ole omistajille yrittänyt palauttaa, sillä niissä olisi ollut rahaa sisällä, jonka olisin voinut itse pitää ja olla hiljaa löydöstäni. Mutta ihmiset eivät tunnu tietävän, että löytötavaran löytäjälle kuuluu 5 %:n löytöpalkkio. Asiasta määrätään lailla ja asetuksella. Noloa olisi kuitenkaan itse sellaista vaatia, mutta jos itse kadottaisin lompakkoni, olisin niin onnellinen henkkareiden ja maksukorttien takaisinsaamisesta, että varmasti maksaisin rehelliselle löytäjälle.

Itse en koskaan ole odottanut hyvästä teostani palkkaa. Oli siitä säädetty lailla ja asetuksilla tai ei. Olen itsekin löytänyt rahaa, joka kuuluu muille ja tuli hyvä mieli kun omistaja löysi rahansa.

Emme voi koskaan tietää mikä on toisen rahatilanne. Ehkä ne 600e oli koko kuukaudelle ruokaan ja lääkkeisiin. Veikkaan, ettei hän ole ollut hirveän varakas ja avustaja ei voi toisen puolesta päättää antaa toisen rahoja.

Tuollainen puolen tunnin odottelu olisi kyllä kohtuutonta. Mistä edes tiedät, olisiko tämä mies jättänyt jotain palkkaa, jos olisit jäänyt odottelemaan? Vai titkö yhteystietosi ja tilinumerosi varuilta lompakkoon?

Tulihan hänelle itselleen kustannuksia jos numerotiedusteluun soitti. Eikö lompakkojen omistajat ihmetelleet, miten osasi heille soittaa? Kyllä toisen kustannukset pitäisi tajuta jotenkin korvata. Mutta onhan tässä ketjussa nähty että härskejä ihmisiä on niin ei kai tuokaan niin kummallista oel ettei korvata.

En itse kyllä odota korvausta ja juurikin joku aika sitten selvitin henkilön yhteystiedot numerotiedustelusta ja toimitin automaatin suulle jääneen pankkikortin omistajalleen. Lähimaksuominaisuudella olisin voinut kyllä itsekin ilman tunnuslukuja maksella ostoksiani.

Sain henkilön numeron selville ja puhelimitse kiinni, menin itse rautatieasemalle ja toimitin kortin hänelle. Ehkä siinä se tunti meni omaa aikaa. Yritin vängätä itse, ettei tarvitse maksaa mitään. Huomasin kuitenkin että tälle henkilölle oli erittäin tärkeää korvata edes jollain tavalla oma vaivannäköni, joten "pitkin hampain" suostuin tarjottuun oluttuoppiin :-)

Se kun pitsaisi hankkia lapset heti kaksikymppisena vain koska sukulainen on itse suurperheen onneton mamma joka katkeroitui. Kaikkien tulisi olla vastaavanlaisia mammoja kuulemma. Tietysti tulisi katsella huijarimiestakin kuten mamma itse tekee

Vierailija kirjoitti:

Setäni jätti laiskuuttaan yhden asian hoitamatta. (On myöntänyt asian.) Nyt vaatii sukua maksamaan tekemänsä virheen. Hänellä ei ole rahaa. Kysymyksessä 5 numeroinen summa. Mikään järkipuhe ei mene perille. Suku ei voi ymmärtää eikä hyväksyä.

Nyt on jopa puolisoani pyydetty hoitamaan asiaa... Kohteliaasti kieltäytyi... ;-)

Tohtiikos kysyä kuinka asia on edennyt?

Lapsuudenkodissani tehtiin halkoja.Halkokoneen kulut jaettiin kolmeen osaan,koska halkoja tehtiin kolmelle perheelle.Me ei heti haettu halkojamme pois.Kun niille tuli tarvetta,ei halkoja ollut jäljellä koska sisarukseni oli ottanut ne,koska hänen halot olivat loppuneet aikaisemmin.Eipä itselläni olisi tullut mieleen näin toimia.

Tämä taas johonkin lehteen menossa. Niin paljon palstasosiopaatin keksimiä juttuja. Vain hänen käyttämiä sanojaan.

Vierailija kirjoitti:

Olemme mieheni kanssa opiskelijoita ja teemme toki samalla töitä, mutta niistä saatavat tulot ovat pieniä. Olin useampi vuosi sitten eräässä ruokakaupassa töissä ja ostin tarjouksesta pari isoa palaa naudan sisäfileetä. Miehen veli ja tämän vaimo (tekevät hyväpalkkaista työtä) kysyivät voivatko tulla syömään kun kuulivat että olin ostanut paljon lihaa. No mikäs siinä, lämmitettiin sauna ja alettiin väsäämään ruokaa. Miehen veli kysyi että tarvitaanko mitään kaupasta ja sanottiin että jotain jälkiruokaa voisi tuoda. No nää toi itselleen saunakaljat ja röhnöttivät vaan pöydän ääressä kysymättä tarvitaanko me apua ruoan laitossa. Palvelu pelasi koska jouduin korjaamaan heidän astiatkin kun he lähtivät saunomaan...

Tulitte siis kehuneeksi sisäfileostoksillanne ja kutsuneeksi kylään miehesi veljen vaimoineen?

Jos käy vielä kerran niin, että isoja herkkuostoksia on ihan pakko mainostaa, sano suoraan vieraiden vain itselleen ostamista saunakaljoista ja käske korjaamaan omat astiat pois ennen saunaan lähtöä. Miehesi on kyllä harvinaislaatuinen vätys, kun ei osaa omalle veljelleen antaa ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole härskeimmästä päästä, mutta kerron kuitenkin. Toissa keväänä naapurin lapsella oli valmistujaiset samana päivänä kuin meillä oli myös lapsen lakkiaiset. Keskusteltiin muutamaa päivää aiemmin naapurin kanssa juhlavalmisteluista, kerroin että saan sukulaiselta lainaan toisen kahvinkeittimen, koska vieraita oli tulossa runsaasti. Juhlapäivää edeltävänä iltana naapuri tuli kysymään, saisiko hän lainaan toisen meidän keittimistä, kun heillä on vaan yksi keitin. Olin vähän kummissani, kun olin kertonut hänelle, että toiselle keittimelle on todella tarvetta. Että todellakin tarvitsemme kahta keitintä. Hän siihen ehdottamaan, että saisimmeko jostain lainaan termoskannuja, johon voisimme etukäteen keittää kahvit, niin hän voisi keittää keittimellä. .... Vähän outo ajattelutapa oli mielestäni naapurilla.

Meille tuli kerran sukulaisperhe yökylään kauempaa. Meillä ja heillä oli molemmilla 2-vuotias lapsi. Sukulaiset ei olleet ottaneet lapselle rattaita ollenkaan mukaan kun olivat ajatelleet että autollahan sitä joka paikkaan mennään ja lapsi nukkuu päiväunet vain sängyssä ja auto oli ollut niin täynnä muutenkin.

No tulihan sitä käveltyäkin sitten kuitenkin vähän joka paikassa.Meillä oli tietenkin omalla lapsella omat rattaat kun kuljimme. Nuo sukulaiset sanoi sitten että eikö me voida antaa niitä rattaita heidän lapsensa käyttöön kun on raskas kantaa jne. Meillä oli vain ne yhdet rattaat. Meidän lasta ei varmaan olisi ollut raskas kantaa tms.

Pari pientä lasta olisi varmaan mennyt samoissakin rattaissa.

Naapurin muija pyysi harrastamaan seksiä luokseen vaikka näkee vaimoa ja lapsiani joka päivä. On siis itse jonkun sortin kakkos vanhempi tai 50/50 lapsi sillä ja isällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole härskeimmästä päästä, mutta kerron kuitenkin. Toissa keväänä naapurin lapsella oli valmistujaiset samana päivänä kuin meillä oli myös lapsen lakkiaiset. Keskusteltiin muutamaa päivää aiemmin naapurin kanssa juhlavalmisteluista, kerroin että saan sukulaiselta lainaan toisen kahvinkeittimen, koska vieraita oli tulossa runsaasti. Juhlapäivää edeltävänä iltana naapuri tuli kysymään, saisiko hän lainaan toisen meidän keittimistä, kun heillä on vaan yksi keitin. Olin vähän kummissani, kun olin kertonut hänelle, että toiselle keittimelle on todella tarvetta. Että todellakin tarvitsemme kahta keitintä. Hän siihen ehdottamaan, että saisimmeko jostain lainaan termoskannuja, johon voisimme etukäteen keittää kahvit, niin hän voisi keittää keittimellä. .... Vähän outo ajattelutapa oli mielestäni naapurilla.

Meille tuli kerran sukulaisperhe yökylään kauempaa. Meillä ja heillä oli molemmilla 2-vuotias lapsi. Sukulaiset ei olleet ottaneet lapselle rattaita ollenkaan mukaan kun olivat ajatelleet että autollahan sitä joka paikkaan mennään ja lapsi nukkuu päiväunet vain sängyssä ja auto oli ollut niin täynnä muutenkin.

No tulihan sitä käveltyäkin sitten kuitenkin vähän joka paikassa.Meillä oli tietenkin omalla lapsella omat rattaat kun kuljimme. Nuo sukulaiset sanoi sitten että eikö me voida antaa niitä rattaita heidän lapsensa käyttöön kun on raskas kantaa jne. Meillä oli vain ne yhdet rattaat. Meidän lasta ei varmaan olisi ollut raskas kantaa tms.

Pari pientä lasta olisi varmaan mennyt samoissakin rattaissa.

Lokkiko se siellä?