Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Up

up

Ajan kanssa olen opetellut olemaan aika jämpti auttamisten kanssa, tykkään kyllä tosi paljon auttaa kunhan saan tehdä sen omilla ehdoillani eikä niin, että mut on vain pestattu johonkin hommaan kertomatta mulle mitään. Nuorena sai opetella tätäkin asiaa...

Omituisin oli ehkä etäisen serkun häät, sain kyytitarjouksen toiselta vieraalta, kimppakyytiä järjesti. Ajattelin, että sehän on kiva juttu. En tiennyt missä juhlapaikka sijaitsee, matkaakin sinne oli ja luulin, että kyseessä on ihan perinteiset suomalaiset häät ja jotain juomaakin olisi (ei muuten ollut). Edullisemmaksikin yleensä tulee kun mennään porukalla. Illemmalla sitten kyselin, että mitenkä kyyti lähtee takaisin päin. Kuulemma sitten, kun ollaan siivottu juhlapaikka eli aamuyöhön menisi. Olivat kuulemma pahastuneet, kun en sitten jäänytkään auttelemaan siivouksessa vaikka olivat minut työvoimaan laskeneet mukaan. Muille kuulemma oli sitten jäänyt minunkin työt. Tämäkin olisi ollut ihan ok joskin erikoista kyllä, jos olisi kerrottu kyytiä sopiessa, että kyydin maksuna on työpanos. Olisin osannut järjestää oman kyytini jo valmiiksi tai saattanut jopa jäädä auttamaan.

Toinen jännä työhommeli mihin mut on pestattu kysymättä mitään, oli ex-miehen ystäväperheen muutto. Oltiin aika vasta alettu seurustelemaan, enkä ollut nähnyt tätä porukkaa koskaan ennen. Mies vain sanoi, että viikonloppuna käväistään auttamassa Japea muutossa. Ensi ajatus oli, että no ok, yleensä muutot ei ole ihan hirveitä hommia ja luulin, että Jape on kanssa nuori sinkkumies, eli ei hirveästi tavaraa. Sitäpaitsi kiva tutustua miehen kavereihin :) Niin no, paikan päällä selvisi, että Jape oli 40v viisihenkisen perheen isä ja muuttoprojekti piti sisällään 200m2 omakotitalon sisällön siirtämisen 150km päähän. Me oltiin mukana siksi, kun ex-mies oli ammattikuski ja sai ajaa hommaan varattua pakettiauton näköistä kuorma-autoa. Alkuun siellä oli mukana muitakin, mutta pikkuhiljaa kaikki muut siirtyi omiin koteihinsa ja muutenkin homma aloitettiin loogisesti pikkutavaroista, kaikki isot huonekalut jäi viimeiseksi niille jotka oli jäljellä. Me tehtiin sitä muuttoa 22h putkeen, ajettiin useampi keikka edes takaisin ja aamuyöllä kannettiin heidän painavia aitopuisia lipastoja kaksisteen perheellisten nukkuessa. Siivoamisen perheen emäntä sentään osti ammattilaisilta. Hauskinta tässä on se, että ex-mies tiesi kyllä mihin juttuun oli lähteny, hän sai sitäpaitsi palkan siitä, olihan hänkin ammattilainen. Mä sain palkaksi kahvikupillisen jonka olin itse keittänyt. Ja haukut päälle kun ilmaisin kotimatkalla olevani vähän hämmentynyt hommasta. No, se exäkin on ex ihan syystä ;)

Vierailija kirjoitti:

Kaveri pyysi autoni käyttöönsä työmatkojaan varten. Oli kolaroinut omansa ja se oli korjaamolla pari-kolme viikkoa. Minulla työpaikka lähellä ja en aina kulje autolla. En antanut. Mitään korvauksen tapaistakaan ei ehdotellut. Tyypillistä kyseiselle "kaverille".

Mulle kävi kerran niin että auto hajosi yks kaks ja joutui olemaan korjaamolla juurikin kolme viikkoa. Työmatkaa n. 13 km. Eka puolitoistaviikkoa selvisin miehen autolla kun hän oli lomalla, sen jälkeen tarvitsi autoaan itse, osan työmatkoista oltaisiin varmaan saatu sumplattua niin että olisin päässyt hänen kyydissään, mutta aikataulut ja työmatkat kuitenkin niin eri aikaan ja eri suuntiin että ei olisi juurikaan onnistunut. Julkiset eivät kulje täällä. Kävelinkin talvipakkasessa tuon matkan.

Hyvällä ystävälläni on muutaman kilometrin työmatka ja kulki sen autolla. Mulle ei tullut mieleenkään vaatia / pyytää hänen autoaan lainaan, koin että ongelma ei ole hänen. Ehdotti sitä kuitenkin itse kun kuuli asiasta ja otin toki kiitollisena auton lainan vastaan. Yhtään ylimääräistä ajoa en autolla tehnyt, vain työmatkat, eikä ystäväni halunnut mitään korvausta toki bensat sovittiin ja auton takaisin sai tankki täynnä. Muuten ostin hänen herkkuaan ylimääräiseksi yllärihyvitykseksi kun rahasta olisi tullut riita. Kiitollinen olen edelleen ja muistan tämän avun aina.

Tämä ohi ketjun aiheen, mutta halusin jakaa kuitenkin..

"Hieman" varakkaampi kaveripariskunta (mies on erittäin kovapalkkasessa työssä) osti kesämökin isolla rahalla ja vaimo ei voinut olla kaikille kertomatta että heidän ei tarvinnut ottaa senttiäkään lainaa, kun mies oli muutaman vuoden laittanut rahaa säästöön. Kesämökillä on kuitenkin jonkin verran remontoitavaa ja rakennettavaa ja vaimo yrittää jatkuvasti saada sähkö-, putki- ja rakennusalan ammattilaisia tekemään heidän remonttinsa ilmaiseksi. Eikä siinä mitään, toki talkoillaan ja autetaan missä ehditään, mutta mielestäni on silti törkeää olettaa, että pienituloiset ammattilaiset ilman muuta hoitavat alusta loppuun heidän remonttinsa ja samalla menettävät tuloja, kun eivät voi ottaa muitakaan alan hommia vastaan.

Tai kuulevat, että maalaa muotokuvia. Ei sen nyt niin näköinenkään tartte olla.

Ostettiin aikoinaan aggregaatti mökille. Sukulaismies kuuli siitä ja halusi lainata sitä ok työmaalleen.

Paketissa oleva vehje lainaan ja kun jonkun ajan päästä palauttaa sementtisenä kertoo haluavansa oikeastaan ostaa sen, muttei halua maksaa kuin puolet hinnasta, koskapa oli käytetty vehje.

Vierailija kirjoitti:

"Hieman" varakkaampi kaveripariskunta (mies on erittäin kovapalkkasessa työssä) osti kesämökin isolla rahalla ja vaimo ei voinut olla kaikille kertomatta että heidän ei tarvinnut ottaa senttiäkään lainaa, kun mies oli muutaman vuoden laittanut rahaa säästöön. Kesämökillä on kuitenkin jonkin verran remontoitavaa ja rakennettavaa ja vaimo yrittää jatkuvasti saada sähkö-, putki- ja rakennusalan ammattilaisia tekemään heidän remonttinsa ilmaiseksi. Eikä siinä mitään, toki talkoillaan ja autetaan missä ehditään, mutta mielestäni on silti törkeää olettaa, että pienituloiset ammattilaiset ilman muuta hoitavat alusta loppuun heidän remonttinsa ja samalla menettävät tuloja, kun eivät voi ottaa muitakaan alan hommia vastaan.

Mun työkaverin mies on juristi ja en ole missään tekemisissä työkaverin kanssa.

Yhtenä iltana työkaveri soitti ja kysyi tulemmeko heidän uudelle mökille lauantaina.

Kuittasin asian kysyn ja palaan. Aamulla töissä yritin kysyä tarkempia reunaehtoja, kiva tutustua jne.

Yrittivät tarjota kyytejä, sanoin tullaan mielellään omalla autolla.

Perille kun päästiin, tuli lista töistä mitä pitäis tehdä, juristi oli loukannut selän ja ranta pitäisi ryöpätä. Me harrastetaan sukellusta, meille sopiva työ.

Mies sitten alkoi nauraa ja kysyi aiotteko pyytää rahaa tarjoiluistakin ja juristi ehdotti jos teemme työt, he kyllä tarjoavat lounaan ja makkaraa illalla. Koko päivä siinä rannassa menisi ja voimme huomenna jatkaa.

Sanoimme heipat ja kerroin tietty töissä tiimikavereille tästä "tutustumistarjoujsesta" ja pakko myöntää, meillä töissä vitsi meni vähän pitkälle. Kun toinen kertoi menevänsä mökille, joku aina kysyi ootteko saaneet rannan kuntoon ja ootteko saaneet nyt huijattua ilmaisen orjan töihin.

Töissä oli joskus saanut huijattua tekemään ilmaista työtä, kuvitteli juristimies auttaa, mutta miespä laittoi hinnaston mukaisen laskun eikä vähentänyt mitään avusta.

Mutta tämän jälkeen ei ihmiset halua olla yhtään tekemisissä

Vierailija kirjoitti:

Nämä eivät ole millään tavalla tuttuja, vaan asiakkaita ruokakaupasta, jossa olen töissä:

Eräänä kauniina päivänä viehättävä rouva saapui myymäläämme hiukan ikävissä merkeissä: hän oli edellisenä päivänä käynyt kaupassamme ostamassa leikkelettä leivän päälle. Harmikseen hän oli havainnut lihan olevan pilalla, ja näyttikin sitä minulle kuitteineen. Pahoittelin tietysti tilannetta ja kysyin, halusiko rouva rahat takaisin vai kenties korvaavan tuotteen. Rouva voivotteli kovaan ääneen sitä vaivaa, kun hän nyt oli joutunut tulemaan myymäläämme uudestaan, ja ilmoitti haluavansa SEKÄ rahat ETTÄ samanlaisen leikkelepaketin tilalle. Tähän vastasin, että se ei ikävä kyllä käy, mutta tarjosin kahvipakettia uuden tuotteen lisäksi vähän mieltä piristämään. No, rouva otti kahvipaketin, ja ajattelin homman olevan sillä selvä ja toivotin oikein mukavaa päivän jatkoa. Kuitenkin rouva jäi siihen viereen seisomaan, huokaillen ja ympärilleen katsellen. Kysyin, että voisinko vielä jotenkin auttaa. "No eikös jotain saisi vielä, kun tänne asti tulin," rouva mumisi ja hypisteli 7:n euron pähkinäpussia oikein vihjailevasti. Totesin, että minulla, tavallisella myyjällä, ei ole valtuuksia lahjoitella tuotteitamme, ja että jo aiemmin oikeastaan jo ylitin valtuuteni antamalla hänelle kahvipaketin. Rouva ei tästä hätääntynyt, vaan kehotti menemään etsimään jonkun jolla olisi valtuudet.

Epäuskoisena hain esimiehen paikalle, joka kertoi ystävällisesti rouvalle että lisää ilmaista ruokaa hän ei tule saamaan. Ja niine hyvineen rouva sitten poistui.

Että olisi yhden pilaantuneen tuotteen takia pitänyt saada rahat takaisin JA uusi tuote JA kahvipaketti JA tyyris pähkinäpussi. Huhhuh. Lisättäköön vielä, että ko. rouva oli meidän vakioasiakas, eli tuskin asui kovinkaan kaukana.

Toinen tapaus oli tuore äiti, joka oli vaunujen kanssa kaupassamme. Olin maitohyllyllä ottamassa tyhjiä maitokoreja pois, kun tämä nuorehko nainen katseli jogurtteja siinä muutaman metrin päässä. Laskin maitokorin lattialle ja siitä kuului luonnollisesti pieni kolahdus.

Tästä kolahduksesta äityli sai hepulit ja alkoi rääkymään minulle, miten koreja ei saa heitellä ja että enkö voi tehdä työtäni muulloin ja hiljempaa, koska hänen vauvansa saattaa herätä!

Vasta tässä vaiheessa vauvansa heräsi ja alkoi itkemään. En ehtinyt sanoa sanaakaan, kun äippä heitti jogurtin kädestään lattialle (meni rikki) ja marssi kassoille.

Juu en meiskaa tarpeettomasti, mutta ei varmaan kannata olettaa ettei ruokakaupassa kuulu ruuhka-aikaan ääntä.

Itseasiassa, kuluttajasuojalain mukaan asiakkaalle kuuluisi korvata matkat jotka hän palautusta varten joutuu ajamaan. Köytännössähän näin ei juuri koskaan tehdä, koska kauppias ei sitä tarjoa eikä asiakas vaadi. Mutta jos asiakas päättäisi viedä asian oikeuteen, kauppiaalle saattaisi äkkiä tulla maksettavaksi sen 3€.n sijaan 15 000€ oikeudenkäyntikuluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri pyysi autoni käyttöönsä työmatkojaan varten. Oli kolaroinut omansa ja se oli korjaamolla pari-kolme viikkoa. Minulla työpaikka lähellä ja en aina kulje autolla. En antanut. Mitään korvauksen tapaistakaan ei ehdotellut. Tyypillistä kyseiselle "kaverille".

Mulle kävi kerran niin että auto hajosi yks kaks ja joutui olemaan korjaamolla juurikin kolme viikkoa. Työmatkaa n. 13 km. Eka puolitoistaviikkoa selvisin miehen autolla kun hän oli lomalla, sen jälkeen tarvitsi autoaan itse, osan työmatkoista oltaisiin varmaan saatu sumplattua niin että olisin päässyt hänen kyydissään, mutta aikataulut ja työmatkat kuitenkin niin eri aikaan ja eri suuntiin että ei olisi juurikaan onnistunut. Julkiset eivät kulje täällä. Kävelinkin talvipakkasessa tuon matkan.

Hyvällä ystävälläni on muutaman kilometrin työmatka ja kulki sen autolla. Mulle ei tullut mieleenkään vaatia / pyytää hänen autoaan lainaan, koin että ongelma ei ole hänen. Ehdotti sitä kuitenkin itse kun kuuli asiasta ja otin toki kiitollisena auton lainan vastaan. Yhtään ylimääräistä ajoa en autolla tehnyt, vain työmatkat, eikä ystäväni halunnut mitään korvausta toki bensat sovittiin ja auton takaisin sai tankki täynnä. Muuten ostin hänen herkkuaan ylimääräiseksi yllärihyvitykseksi kun rahasta olisi tullut riita. Kiitollinen olen edelleen ja muistan tämän avun aina.

Tämä ohi ketjun aiheen, mutta halusin jakaa kuitenkin..

Mukavaa, että ystävälläsi oli mahdollisuus ja halukkuutta auttaa ja ettet sinä pitänyt sitä itsestäänsevyytenä ja osoitit oma-aloitteelisesti kiitollisuutesi.

Onko sinulla muuten polkupyörää? Tiedäthän, että niihin saa nastarenkaat, joilla saattaa pysyä liukkaalla paremmin pystyssä kuin jalkaisin ja pyörällä.voi kuljettaa vähän tavaraakin, kuten työvaarreet. Kesällä varsinkin on toisinaan mukavakin pyöräillä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä eivät ole millään tavalla tuttuja, vaan asiakkaita ruokakaupasta, jossa olen töissä:

Eräänä kauniina päivänä viehättävä rouva saapui myymäläämme hiukan ikävissä merkeissä: hän oli edellisenä päivänä käynyt kaupassamme ostamassa leikkelettä leivän päälle. Harmikseen hän oli havainnut lihan olevan pilalla, ja näyttikin sitä minulle kuitteineen. Pahoittelin tietysti tilannetta ja kysyin, halusiko rouva rahat takaisin vai kenties korvaavan tuotteen. Rouva voivotteli kovaan ääneen sitä vaivaa, kun hän nyt oli joutunut tulemaan myymäläämme uudestaan, ja ilmoitti haluavansa SEKÄ rahat ETTÄ samanlaisen leikkelepaketin tilalle. Tähän vastasin, että se ei ikävä kyllä käy, mutta tarjosin kahvipakettia uuden tuotteen lisäksi vähän mieltä piristämään. No, rouva otti kahvipaketin, ja ajattelin homman olevan sillä selvä ja toivotin oikein mukavaa päivän jatkoa. Kuitenkin rouva jäi siihen viereen seisomaan, huokaillen ja ympärilleen katsellen. Kysyin, että voisinko vielä jotenkin auttaa. "No eikös jotain saisi vielä, kun tänne asti tulin," rouva mumisi ja hypisteli 7:n euron pähkinäpussia oikein vihjailevasti. Totesin, että minulla, tavallisella myyjällä, ei ole valtuuksia lahjoitella tuotteitamme, ja että jo aiemmin oikeastaan jo ylitin valtuuteni antamalla hänelle kahvipaketin. Rouva ei tästä hätääntynyt, vaan kehotti menemään etsimään jonkun jolla olisi valtuudet.

Epäuskoisena hain esimiehen paikalle, joka kertoi ystävällisesti rouvalle että lisää ilmaista ruokaa hän ei tule saamaan. Ja niine hyvineen rouva sitten poistui.

Että olisi yhden pilaantuneen tuotteen takia pitänyt saada rahat takaisin JA uusi tuote JA kahvipaketti JA tyyris pähkinäpussi. Huhhuh. Lisättäköön vielä, että ko. rouva oli meidän vakioasiakas, eli tuskin asui kovinkaan kaukana.

Toinen tapaus oli tuore äiti, joka oli vaunujen kanssa kaupassamme. Olin maitohyllyllä ottamassa tyhjiä maitokoreja pois, kun tämä nuorehko nainen katseli jogurtteja siinä muutaman metrin päässä. Laskin maitokorin lattialle ja siitä kuului luonnollisesti pieni kolahdus.

Tästä kolahduksesta äityli sai hepulit ja alkoi rääkymään minulle, miten koreja ei saa heitellä ja että enkö voi tehdä työtäni muulloin ja hiljempaa, koska hänen vauvansa saattaa herätä!

Vasta tässä vaiheessa vauvansa heräsi ja alkoi itkemään. En ehtinyt sanoa sanaakaan, kun äippä heitti jogurtin kädestään lattialle (meni rikki) ja marssi kassoille.

Juu en meiskaa tarpeettomasti, mutta ei varmaan kannata olettaa ettei ruokakaupassa kuulu ruuhka-aikaan ääntä.

Itseasiassa, kuluttajasuojalain mukaan asiakkaalle kuuluisi korvata matkat jotka hän palautusta varten joutuu ajamaan. Köytännössähän näin ei juuri koskaan tehdä, koska kauppias ei sitä tarjoa eikä asiakas vaadi. Mutta jos asiakas päättäisi viedä asian oikeuteen, kauppiaalle saattaisi äkkiä tulla maksettavaksi sen 3€.n sijaan 15 000€ oikeudenkäyntikuluja.

Noissä hyvitettävissä matkakuluissa voi toki ottaa kohtuullisuuden huomioon: jos kyseisessä kaupassa käy muutenkin säännöllisesti, voi asiansa hoitaa ilman ylimääräisiä kuluja. Minä en ainakaan haluaisi jäädä kauppiaan tai henkilökunnan mieleen hölmönä.

Tuli tämä ketju mieleen, kun veli hetki sitten soitti. Oli pyydetty juhannuskokolle ja syömään toiselle paikkakunnalle. Veli ei käytä alkoholia. No perillä oli selvinnyt, että tarvitaan kuskia pitkin iltaa viemään ihmisiä koteihinsa, kun porukka oli paisunut ja yhden makkaran olisi saanut. Veli on ihan liian kiltti, mutta hänellä on se periaate, että känniläisiä ei kuljeta. Kerrankin oli sanonut ei ja lähtenyt kotiin. Kun vielä paikalla lapset eivät olleet olleet innostuneet kokolle lähtemisestä. Lasten takia olisi ehkä lähtenyt. Nuo lapset eivä tole ihan pieniä (alakouluikäisiä) ja ovat omatoimisia ja siellä oli yksi toinenkin selvin päin ollut, mutta kaikki eivät olisi mahtuneet hänen autoonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni soitti ja pyysi itselleen ja tulevalle sulholleen, minun ja edesmenneen mieheni kihlasormuksia, "kun ei sulla varmaan ole enää niille enää käyttöä." Miehen kuolemasta oli kuukausi.

taitaa kuitenkin tässä olla taustalla joku asia mitä et kerro? Esim. kihlattusi oikeiden perijöiden hänen omaisuuden jako? Esim vanhemmat perivät poikansa, jos hän ei ollut naimisissa, ja lapset perii vaikka oliskin naimisiissa. Olisko joku suvun perintösormus ollut, tai jopa mies vaan ottanut omin luvin äitinsä perintösormuksen, tai äitinsä antanut pojalle säilytettäväksi jnejne. Eihän vaimo koskaan peri 100% aviomiestään kuitenkaan. Vainajan sormus kuuluu perikunnalle jaettavaksi.

Olen kuullut samanlaisia tilanteita, kun kihlaus on purkautunut, on riidelty jopa oikeudesssa että kuka saa sormuksen joka oli arvokas perintökoru, mutta ajattelemattomuudessa poika antanut tyttökaverille, jne.

silti tahdikkuutta tietenkin pitäisi olla.

Vaimo perii aviomiehen 100 prosenttisesti, jos pariskunta on lapseton.

Ja vasta vaimon kuoleman jälkeen jaetaan perinnöt suvuille jos vaimolla ei ole ilmaantunut lapsia ja jos vaimo ei ole kaikkea pistänyt menemään.  Tai tehnyt testamenttia mikä olisi viisasta jos ei ole lapsia.

Lapsettoman henkilön kuoltua hänen jäämistönsä jaetaan hänen testamenttinsa mukaan. Jos hän oli naimisissa, leskellä voi olla ensin oikeus tasinkoon ja samoin hönelle voi jäädä hallintaoikeus asuntoon irtaimistoineen.

Ellei testamenttia ollut, leski perii ja leskenkin kuoltua hänen pesänsä jaetaan sukujen kesken, tähän jakoon ei vaikuta se avioituiko leski uudestaan ja/tai oliko hänellä myöhemmin lapsia.

Leski voi tehdä testamentin vain omasta osuudestaan, eikä sivuuttaa edesmenneen puolisonsa toissijaisia perillisiä.

Vanhemmat perivät vain jos vainajalla ei ollut rintaperillisiä, hän ei ollut naimisissa, eikä hän jättänyt testamenttia. Siinä tapauksessa kuolleen vanhemman tilalle tulevat tämän kaikki lapset, siis myös vainajan mahdolliset puolisisarukset.

Lapsetonta avioparia ei peri toissijaiset perijät vaan se tai ne joille lapseton aviopari on omausuutensa testamentannut. Ja se leski joka perii puolisonsa yksin myös jättää sen omana perintönään ei sitä ensin kuolleen omaisille jaeta.

Tämä keskustelu ei koske oikeastaan perintöasioita, mutta nyt on kyllä pakko oikaista täällä esitettyä väärää tietoa.

Vastaaja nro 1500 kertoo asian oikein. Ensinnäkään kaikki eivät jätä testamenttia (testamentti on aina kunkin oma, vaikka olisikin samalla paperille tehty ns. keskinäinen), leski voi siis tehdä uuden oman testamentin. TÄRKEÄÄ: testamenttimääräykset ovat aina yksilöllisiä, joskus lapsettomana kuolleen leski saa täyden omistus- ja testamenttausoikeuden, MUTTA ei aina, jolloin siis leskenkin pesä jaetaan molempien sukujen kesken jos ensin kuolleen puolella on vielä toissijaisis perillisiä elossa.

Jos ensin kuollut ei jättänyt LAINKAAN testamenttia, lesken pesä jaetaan lain mukaan molempien sukujen kesken (jos siis ensin kuolleen toissijaisiakin on elossa).

On muuten vähän ongelmallista puhua lapsettomana kuolleesta parista, koska täytyy tietää nimenomaan oliko tällä yksilöllä (vainajalla) rintaperillisiä, riippumatta siitä oliko hän kuollessaan naimisissa.

Ex ehdotti että ositus tehdään niin että.minä saan mökin (ja se lasketaan 100÷:sesti minulle tulleeksi hyödyksi) ja hän saa käyttöoikeuden, jolloin minä maksan kaikki mökin kulut maailman tappiin saakka ja hän saa käyttää sitä..

Kaverini erosi viime syksynä avomiehestään, ja hänelle tuli kiire muuttaa pois miehen asunnosta. Kaveri oli ihan persaukinen, joten suostuin lainaamaan hänelle 1400 euroa takuuvuokriin ja muuttokustannuksiin, sillä hän lupasi maksaa lainan takaisin joulukuussa veronpalautuksista. Veronpalautukset tulivat, mutta rahoja ei kuulunut. Aina kun kyselin velkojen perään, tuli vastuksena että sori en nyt pysty maksamaan, ostin uuden sohvan/lennot New Yorkiin/hiustenpidennykset/ kalliit kengät jne.

Minulla oli itselläni muutto kesäkuun alussa, ja pyysin tätä kaveri muuttoavuksi. Sanoin tarjoavani muuttoapulaisille ruoat ja juomat muuton jälkeen. Kaikki raskaat huonekalut oli viety edeltävänä päivänä, joten muuttopäivälle jäi vaan kodin kevyemmät tavarat, kuten kirjat, astiat, vaatteet, vuodevaatteet jne, ja muuttoapuna oli useampi ihminen, joten kenellekään ei tullut hirveästi kannettavaa. Kun muutto oli saatu suoritettua,  niin tämä kaveri totesi että "se velkahan on nyt kuitattu sitten tällä työllä, eikö?" Totesin siinä kohtaa, että aika kova tuntipalkka tulisi parin jätesäkin ja laatikon kantamiselle, ei se nyt ihan näin mene. Sen jälkeen kaveri lähti ovet paiskoen pois, ja huusi vielä jostakin orjapiiskurista ja kavereiden hyväksikäyttäjästä.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini erosi viime syksynä avomiehestään, ja hänelle tuli kiire muuttaa pois miehen asunnosta. Kaveri oli ihan persaukinen, joten suostuin lainaamaan hänelle 1400 euroa takuuvuokriin ja muuttokustannuksiin, sillä hän lupasi maksaa lainan takaisin joulukuussa veronpalautuksista. Veronpalautukset tulivat, mutta rahoja ei kuulunut. Aina kun kyselin velkojen perään, tuli vastuksena että sori en nyt pysty maksamaan, ostin uuden sohvan/lennot New Yorkiin/hiustenpidennykset/ kalliit kengät jne.

Minulla oli itselläni muutto kesäkuun alussa, ja pyysin tätä kaveri muuttoavuksi. Sanoin tarjoavani muuttoapulaisille ruoat ja juomat muuton jälkeen. Kaikki raskaat huonekalut oli viety edeltävänä päivänä, joten muuttopäivälle jäi vaan kodin kevyemmät tavarat, kuten kirjat, astiat, vaatteet, vuodevaatteet jne, ja muuttoapuna oli useampi ihminen, joten kenellekään ei tullut hirveästi kannettavaa. Kun muutto oli saatu suoritettua,  niin tämä kaveri totesi että "se velkahan on nyt kuitattu sitten tällä työllä, eikö?" Totesin siinä kohtaa, että aika kova tuntipalkka tulisi parin jätesäkin ja laatikon kantamiselle, ei se nyt ihan näin mene. Sen jälkeen kaveri lähti ovet paiskoen pois, ja huusi vielä jostakin orjapiiskurista ja kavereiden hyväksikäyttäjästä.

Lähetä hänelle karhukirje rahoista ja lisää eräpäivä, johon mennessä haluat rahat tilillesi. Tarvitset rahat johonkin tiettyyn kohteeseen välttämättä juuri sinä kyseisenä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksikäyttäjän lempislogan: "onko sulla jotain menoa xx iltana?". Ja sitten olet lirissä, jos menet sanomaan, ettei ole menoa. Ei voi suoraan kysyä, että "ehditkö avuksi xx päivänä?" vaan ajaa toinen ansaan kysellä menoja... Onneksi tuohon voi opetella sujuvasti käyttämään keksittyjä menoja jo valmiiksi, kun oppii tajuamaan pelinhengen.

Miksi pitäisi alkaa keksimään menoja? Eikö voi sanoa suoraan että en tule?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni soitti ja pyysi itselleen ja tulevalle sulholleen, minun ja edesmenneen mieheni kihlasormuksia, "kun ei sulla varmaan ole enää niille enää käyttöä." Miehen kuolemasta oli kuukausi.

taitaa kuitenkin tässä olla taustalla joku asia mitä et kerro? Esim. kihlattusi oikeiden perijöiden hänen omaisuuden jako? Esim vanhemmat perivät poikansa, jos hän ei ollut naimisissa, ja lapset perii vaikka oliskin naimisiissa. Olisko joku suvun perintösormus ollut, tai jopa mies vaan ottanut omin luvin äitinsä perintösormuksen, tai äitinsä antanut pojalle säilytettäväksi jnejne. Eihän vaimo koskaan peri 100% aviomiestään kuitenkaan. Vainajan sormus kuuluu perikunnalle jaettavaksi.

Olen kuullut samanlaisia tilanteita, kun kihlaus on purkautunut, on riidelty jopa oikeudesssa että kuka saa sormuksen joka oli arvokas perintökoru, mutta ajattelemattomuudessa poika antanut tyttökaverille, jne.

silti tahdikkuutta tietenkin pitäisi olla.

Vaimo perii aviomiehen 100 prosenttisesti, jos pariskunta on lapseton.

Ja vasta vaimon kuoleman jälkeen jaetaan perinnöt suvuille jos vaimolla ei ole ilmaantunut lapsia ja jos vaimo ei ole kaikkea pistänyt menemään.  Tai tehnyt testamenttia mikä olisi viisasta jos ei ole lapsia.

Lapsettoman henkilön kuoltua hänen jäämistönsä jaetaan hänen testamenttinsa mukaan. Jos hän oli naimisissa, leskellä voi olla ensin oikeus tasinkoon ja samoin hönelle voi jäädä hallintaoikeus asuntoon irtaimistoineen.

Ellei testamenttia ollut, leski perii ja leskenkin kuoltua hänen pesänsä jaetaan sukujen kesken, tähän jakoon ei vaikuta se avioituiko leski uudestaan ja/tai oliko hänellä myöhemmin lapsia.

Leski voi tehdä testamentin vain omasta osuudestaan, eikä sivuuttaa edesmenneen puolisonsa toissijaisia perillisiä.

Vanhemmat perivät vain jos vainajalla ei ollut rintaperillisiä, hän ei ollut naimisissa, eikä hän jättänyt testamenttia. Siinä tapauksessa kuolleen vanhemman tilalle tulevat tämän kaikki lapset, siis myös vainajan mahdolliset puolisisarukset.

Lapsetonta avioparia ei peri toissijaiset perijät vaan se tai ne joille lapseton aviopari on omausuutensa testamentannut. Ja se leski joka perii puolisonsa yksin myös jättää sen omana perintönään ei sitä ensin kuolleen omaisille jaeta.

Tämä keskustelu ei koske oikeastaan perintöasioita, mutta nyt on kyllä pakko oikaista täällä esitettyä väärää tietoa.

Vastaaja nro 1500 kertoo asian oikein. Ensinnäkään kaikki eivät jätä testamenttia (testamentti on aina kunkin oma, vaikka olisikin samalla paperille tehty ns. keskinäinen), leski voi siis tehdä uuden oman testamentin. TÄRKEÄÄ: testamenttimääräykset ovat aina yksilöllisiä, joskus lapsettomana kuolleen leski saa täyden omistus- ja testamenttausoikeuden, MUTTA ei aina, jolloin siis leskenkin pesä jaetaan molempien sukujen kesken jos ensin kuolleen puolella on vielä toissijaisis perillisiä elossa.

Jos ensin kuollut ei jättänyt LAINKAAN testamenttia, lesken pesä jaetaan lain mukaan molempien sukujen kesken (jos siis ensin kuolleen toissijaisiakin on elossa).

On muuten vähän ongelmallista puhua lapsettomana kuolleesta parista, koska täytyy tietää nimenomaan oliko tällä yksilöllä (vainajalla) rintaperillisiä, riippumatta siitä oliko hän kuollessaan naimisissa.

Eli käytännössä kuka perii lesken kun; aviopari lapseton (ei siis lapsia kummallakaan yhdessä tai erikseen). Testamenttia ei ole, koska haluttu, että leski perii puolisonsa kokonaan. Avioehto tiettyyn osaan omaisuudesta, mutta ehto koskee ainoastaan avioeroa, ei kuolemaa. Molemmilla puolisoilla elossa yksi sisarus, vanhemmat kuolleet. Toisen sisaruksella lapsia, toisen puolison sisarus lapseton. Ymmärrän, että leski perii tässä tilanteessa puolisonsa, mutta kuka perii lesken jos leski ei ole tehnyt testamenttia? Lesken sisarus (tai hänen lapsensa) kokonaisuudessaan, molempien puolisoiden sisarukset (tai heidän lapset) puoliksi, vai valtio? Olen käsittänyt että jossakin kohtaa valtio perii jos ei ole tarpeeksi läheistä sukua elossa tai testamenttia.

Vierailija kirjoitti:

.

mun mieheltä on munaa pyydetty ja nyt taIis antaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini erosi viime syksynä avomiehestään, ja hänelle tuli kiire muuttaa pois miehen asunnosta. Kaveri oli ihan persaukinen, joten suostuin lainaamaan hänelle 1400 euroa takuuvuokriin ja muuttokustannuksiin, sillä hän lupasi maksaa lainan takaisin joulukuussa veronpalautuksista. Veronpalautukset tulivat, mutta rahoja ei kuulunut. Aina kun kyselin velkojen perään, tuli vastuksena että sori en nyt pysty maksamaan, ostin uuden sohvan/lennot New Yorkiin/hiustenpidennykset/ kalliit kengät jne.

Minulla oli itselläni muutto kesäkuun alussa, ja pyysin tätä kaveri muuttoavuksi. Sanoin tarjoavani muuttoapulaisille ruoat ja juomat muuton jälkeen. Kaikki raskaat huonekalut oli viety edeltävänä päivänä, joten muuttopäivälle jäi vaan kodin kevyemmät tavarat, kuten kirjat, astiat, vaatteet, vuodevaatteet jne, ja muuttoapuna oli useampi ihminen, joten kenellekään ei tullut hirveästi kannettavaa. Kun muutto oli saatu suoritettua,  niin tämä kaveri totesi että "se velkahan on nyt kuitattu sitten tällä työllä, eikö?" Totesin siinä kohtaa, että aika kova tuntipalkka tulisi parin jätesäkin ja laatikon kantamiselle, ei se nyt ihan näin mene. Sen jälkeen kaveri lähti ovet paiskoen pois, ja huusi vielä jostakin orjapiiskurista ja kavereiden hyväksikäyttäjästä.

Lähetä hänelle karhukirje rahoista ja lisää eräpäivä, johon mennessä haluat rahat tilillesi. Tarvitset rahat johonkin tiettyyn kohteeseen välttämättä juuri sinä kyseisenä päivänä.

'

Juuri näin! Ja voithan vähentaa laskusta parin tunnin työn verran(minkä kaverisi oli muuttoapuna), niin et ole orjapiiskuri tai hyväksikäyttäjä. ;-).