Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11854)
Mulla oli kämppis, joka oletti saavansa lainata minun tavaroita, kun oli saanut aikaisempienkin kämppistensä tavaroita lainalla. Ja ei siis pyytänyt, saako, vaan totesi että hän sitten käyttää niitä. Jos olisi nätisti kysynyt, niin olisin ehkä voinutkin antaa luvan, mutta kun ei kysynyt, niin eipä käyttänytkään. Siitä tietysti seurasi mökötystä, mutta enempi siitä hänelle oli haittaa kuin minulle. Aikanaan pääsin kyllä eroon hänestä, vaikka riitelyksi sekin meni.
.
Sitten on sellainenkin kokemus, että toistuvasti on laitettu lapsi soittamaan, jos on haluttu pyytää mua vaikka lastenvahdiksi. Onneksi se on saatu nyt loppumaan. Toki joskus on mukava jutella lastenkin kanssa puhelimessa, mutta ei ole mukavaa lapselle, jos joudun kieltäytymään monesti peräkkäin, ja on hankalaa, jos juuri pyydetty aika ei sovi, mutta olisi ehdottaa toista aikaa ja pitää neuvotella.
.
Ja sitten on kysytty, että pääsenkö juhlaan, ja myöntävästi vastattuani kysyi että voisinko vähän autella keittiössä. Mietin hetken ja myönnyin, kun ajattelin että olisin suostunut myös silloin jos olisi kysynyt suoraan avuksi (vaikka vähän ärsyttikin tuo tapa pyytää ensin juhlaan ja sitten töihin). Paikalle mentyäni se keittiöllä auttelu tarkoittikin sitä, että piti yksin hoitaa keittiöpuoli koko juhlan ajan (juhlassa kymmeniä ihmisiä ja kesti melko pitkään). Sama tyyppi kysyi lastenvahdiksi ja sitten olikin myös naapurin lapset vahdittavana. Nykyisin olen aika varuillani ko. henkilön yhteydenottojen suhteen, enkä lupaudu mihinkään, ellei kaikki ole tarkasti sovittu. Jos muu perhe ei olisi niin mukava ja jos ei olisi niin paljon yhteisiä ystäviä ja tuttavia, niin olisin ottanut enemmänkin etäisyyttä.
.
Joskus kävin yhden vanhuksen luona, tarkoituksena jutustella ja auttaa korkeintaan jossain pikkujutuissa. Lopulta yritti saada minusta ilmaista kotiorjaa ja lainanantajaa (vaikka olen vähävarainen opiskelija), niin piti viheltää peli poikki.
.
Tässä nyt ekana mieleen tulevat. Vähitellen oon oppinut paremmin sanomaan vastaan ja kieltäytymään jos en jotain halua. Joskus yllättäen tehtyyn pyyntöön voi olla vaikea vastata nopeasti. Silloin on minusta hyvä sanoa, että täytyypä miettiä. Ja antaa vastaus vasta mietittyään kunnolla. Mielellään auttelen joskus, mutta rajansa kaikella. Jos menee överiksi niin sitten ei kyllä kiinnosta pitää enää ollenkaan yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs sukulaiseni soitti ja pyysi itselleen ja tulevalle sulholleen, minun ja edesmenneen mieheni kihlasormuksia, "kun ei sulla varmaan ole enää niille enää käyttöä." Miehen kuolemasta oli kuukausi.
taitaa kuitenkin tässä olla taustalla joku asia mitä et kerro? Esim. kihlattusi oikeiden perijöiden hänen omaisuuden jako? Esim vanhemmat perivät poikansa, jos hän ei ollut naimisissa, ja lapset perii vaikka oliskin naimisiissa. Olisko joku suvun perintösormus ollut, tai jopa mies vaan ottanut omin luvin äitinsä perintösormuksen, tai äitinsä antanut pojalle säilytettäväksi jnejne. Eihän vaimo koskaan peri 100% aviomiestään kuitenkaan. Vainajan sormus kuuluu perikunnalle jaettavaksi.
Olen kuullut samanlaisia tilanteita, kun kihlaus on purkautunut, on riidelty jopa oikeudesssa että kuka saa sormuksen joka oli arvokas perintökoru, mutta ajattelemattomuudessa poika antanut tyttökaverille, jne.
silti tahdikkuutta tietenkin pitäisi olla.
Vaimo perii aviomiehen 100 prosenttisesti, jos pariskunta on lapseton.
Ja vasta vaimon kuoleman jälkeen jaetaan perinnöt suvuille jos vaimolla ei ole ilmaantunut lapsia ja jos vaimo ei ole kaikkea pistänyt menemään. Tai tehnyt testamenttia mikä olisi viisasta jos ei ole lapsia.
Lapsettoman henkilön kuoltua hänen jäämistönsä jaetaan hänen testamenttinsa mukaan. Jos hän oli naimisissa, leskellä voi olla ensin oikeus tasinkoon ja samoin hönelle voi jäädä hallintaoikeus asuntoon irtaimistoineen.
Ellei testamenttia ollut, leski perii ja leskenkin kuoltua hänen pesänsä jaetaan sukujen kesken, tähän jakoon ei vaikuta se avioituiko leski uudestaan ja/tai oliko hänellä myöhemmin lapsia.
Leski voi tehdä testamentin vain omasta osuudestaan, eikä sivuuttaa edesmenneen puolisonsa toissijaisia perillisiä.
Vanhemmat perivät vain jos vainajalla ei ollut rintaperillisiä, hän ei ollut naimisissa, eikä hän jättänyt testamenttia. Siinä tapauksessa kuolleen vanhemman tilalle tulevat tämän kaikki lapset, siis myös vainajan mahdolliset puolisisarukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs sukulaiseni soitti ja pyysi itselleen ja tulevalle sulholleen, minun ja edesmenneen mieheni kihlasormuksia, "kun ei sulla varmaan ole enää niille enää käyttöä." Miehen kuolemasta oli kuukausi.
taitaa kuitenkin tässä olla taustalla joku asia mitä et kerro? Esim. kihlattusi oikeiden perijöiden hänen omaisuuden jako? Esim vanhemmat perivät poikansa, jos hän ei ollut naimisissa, ja lapset perii vaikka oliskin naimisiissa. Olisko joku suvun perintösormus ollut, tai jopa mies vaan ottanut omin luvin äitinsä perintösormuksen, tai äitinsä antanut pojalle säilytettäväksi jnejne. Eihän vaimo koskaan peri 100% aviomiestään kuitenkaan. Vainajan sormus kuuluu perikunnalle jaettavaksi.
Olen kuullut samanlaisia tilanteita, kun kihlaus on purkautunut, on riidelty jopa oikeudesssa että kuka saa sormuksen joka oli arvokas perintökoru, mutta ajattelemattomuudessa poika antanut tyttökaverille, jne.
silti tahdikkuutta tietenkin pitäisi olla.
Vaimo perii aviomiehen 100 prosenttisesti, jos pariskunta on lapseton.
Ja vasta vaimon kuoleman jälkeen jaetaan perinnöt suvuille jos vaimolla ei ole ilmaantunut lapsia ja jos vaimo ei ole kaikkea pistänyt menemään. Tai tehnyt testamenttia mikä olisi viisasta jos ei ole lapsia.
Lapsettoman henkilön kuoltua hänen jäämistönsä jaetaan hänen testamenttinsa mukaan. Jos hän oli naimisissa, leskellä voi olla ensin oikeus tasinkoon ja samoin hönelle voi jäädä hallintaoikeus asuntoon irtaimistoineen.
Ellei testamenttia ollut, leski perii ja leskenkin kuoltua hänen pesänsä jaetaan sukujen kesken, tähän jakoon ei vaikuta se avioituiko leski uudestaan ja/tai oliko hänellä myöhemmin lapsia.
Leski voi tehdä testamentin vain omasta osuudestaan, eikä sivuuttaa edesmenneen puolisonsa toissijaisia perillisiä.Vanhemmat perivät vain jos vainajalla ei ollut rintaperillisiä, hän ei ollut naimisissa, eikä hän jättänyt testamenttia. Siinä tapauksessa kuolleen vanhemman tilalle tulevat tämän kaikki lapset, siis myös vainajan mahdolliset puolisisarukset.
Lapsetonta avioparia ei peri toissijaiset perijät vaan se tai ne joille lapseton aviopari on omausuutensa testamentannut. Ja se leski joka perii puolisonsa yksin myös jättää sen omana perintönään ei sitä ensin kuolleen omaisille jaeta.
Lopettakaa nyt helvetti toi perinnöistä, sormuksista ja naisten vs. miesten töistä jauhaminen kun ei ketään kiinnosta. Tarinoita mieluiten.
Hyväksikäyttäjän lempislogan: "onko sulla jotain menoa xx iltana?". Ja sitten olet lirissä, jos menet sanomaan, ettei ole menoa. Ei voi suoraan kysyä, että "ehditkö avuksi xx päivänä?" vaan ajaa toinen ansaan kysellä menoja... Onneksi tuohon voi opetella sujuvasti käyttämään keksittyjä menoja jo valmiiksi, kun oppii tajuamaan pelinhengen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummo pyysi rahaa 100e siitä että hoitaa lapsenlastaan viikon. Ei oltu aikaisemmin pyydetty hoitoapua ikinä.
Jos ympärivuorokautisesti hoitaa viikon, niin tuntipalkka jää 60 senttiin. Ei minusta kovin isoa maksua pyytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on retkikäytössä oleva purjevene. Veneilemme sillä kesällä perheen kanssa ja toisinaan otamme myös lasten kavereita mukaan ja myös sukulaisia - mutta vain mielle sopivina aikoina ja lyhyille päivän tai parin matkoille. Lisäksi oletuksena on, että laivatöihin osallistutaan. Tarkoitan tällä, että annetaan apua kansitöihin ja esim. ruoanlaittoon tai rantautumiseen, jos sitä pyydetään. Homma on toiminut hyvin kaikkien paitsi yhden sukulaisperheen kanssa. Kyseisestä perheestä lapset ovat tervetulleita veneilemään, mutta aikuiset eivät.
Ko. perheen aikuiset eivät ole koskaan tehneet mitään, eivät ensimmäistäkään asiaa, mitä pyydetään. Edes tavaroiden kantaminen veneeseen tai sieltä pois ei ole sopinut. Samoin pyynnöt olivat mitä absurdeimpia. Kaiken huippu oli, kun pyysivät kääntämään purjeita siten, että he saavat varjon kannelle juuri siihen, missä ovat!
Täällä ilmoittautuu toinen purjeveneen omistaja, joka on menettänyt hermonsa sukulaisten kanssa. He ovat tunkemassa mukaan aina ja jos mukaan otetaan, luvataan autella, mutta sitten veneellä suututaan, jos apua pyydetäänkin. Samoin siitäkin närkästytään, ettei purjevene olekaan kelluva kesämökki eli että siellä ei ole kaikkia samoja toimintoja kuin kesämökissä (esim. saunaa) ja oleskelutilaakin on vähemmän.
Samoin lapsiimme (15-19-vuotiaita) ei luoteta yksinkertaisimmissakaan asioissa pätkän vertaa. Jos he sanovat jotain veneellä, he todennäköisesti tietävät asiasta, koska ovat purjehtineet koko ikänsä ja käyneet myös erilaiset navigointi yms. kurssit ja purjehtineet keskenäänsäkin. Silti mikään heidän antama ohje/neuvo ei kelpaa, vaan asia on aina varmistettava meiltä vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyväksikäyttäjän lempislogan: "onko sulla jotain menoa xx iltana?". Ja sitten olet lirissä, jos menet sanomaan, ettei ole menoa. Ei voi suoraan kysyä, että "ehditkö avuksi xx päivänä?" vaan ajaa toinen ansaan kysellä menoja... Onneksi tuohon voi opetella sujuvasti käyttämään keksittyjä menoja jo valmiiksi, kun oppii tajuamaan pelinhengen.
Juuri näin!
Tyyliin:
-Onko sulla "mitään erityistä" tiistaina?
-On joo.
-No mitä sulla sitten on?
-OMA ELÄMÄ!
:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksikäyttäjän lempislogan: "onko sulla jotain menoa xx iltana?". Ja sitten olet lirissä, jos menet sanomaan, ettei ole menoa. Ei voi suoraan kysyä, että "ehditkö avuksi xx päivänä?" vaan ajaa toinen ansaan kysellä menoja... Onneksi tuohon voi opetella sujuvasti käyttämään keksittyjä menoja jo valmiiksi, kun oppii tajuamaan pelinhengen.
Juuri näin!
Tyyliin:
-Onko sulla "mitään erityistä" tiistaina?
-On joo.
-No mitä sulla sitten on?
-OMA ELÄMÄ!:D
Ja samaan tyyliin:
-No x tässä hei. Onko sulla nyt just kauhee kiire?
-No ei oikeestaan.
-Hyvä, sittenhän sä voit tulla tänne auttamaan tässä päläpäläpälä...
-Mulla on kyllä vähän hommelit kesken tässä.
-Täh?Sähän just sanoit ettei sulla oo kiire!
-Ei mulla ookkaan. Mutta tulee jos omien hommien lisäksi tuun tekemään sunkin töitäs.
6-0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu yksityinen pph kerran hoiti kahta hoitolastaan koko viikon vanhempien matkan ajan. Tämä oli todellakin sovittu yhdessä ja palkka siitä oli huomattava. Vanhemmat on varakkaita, mutta ei turvaverkkoa, johon lapset saisi viikoksi + hoitaja oli lapsille tuttu, niin oli helppo jättää. En nyt muista summaa, mutta se oli luokkaa 150-200 Euroa/vrk + normaali hoitomaksu. Ei tuo tuttu tuollaista pyytänyt vaan vanhemmat laskivat tuntipalkan työlle.
No, tästähän riemu repesi, kun kahden muun hoidokin vanhemmat keksi, että heidänkin lapsille on nyt tiedossa yöhoitopaikka reissujen, viikonloppujen ja sen semmoisten ajaksi. Olettivat, että tämä tuttu pph ottaisi esimerkiksi 30-50 Eurosta koko viikonlopuksi lapsen hoitoon. (kun kerran rutiinilla menee...) Tai pitäisi vaikka torstaina koko illan lasta ja yön samaan hintaan, jos hakevat perjantaina aamupäivällä pois, niin tavallaan hereilläolo tunnit menee yksi yhteen. :o Sitä eivät huomioineen, että toinen tekee joka tapauksessa työpäivän seuraavanakin päivänä. Sitten alkoi läyhääminen selän takana, että suosivat toisten lapsia jne. Tavallaanhan tuo tuttu suosikin siinä, että otti nuo yhdet, mutta se tapahtui pelkästä isosta rahasta hänen rahoissaan. Tiedän kyllä, että muuten on hoitotätinä tasapuolinen.
Tämä johti siihen, ettei tämä tuttu ole toista kertaa ottanut kenenkään lapsia ylimääräistä. Meni vaikeeksi ja oli ehkä virhe tuo yksikin kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin mieluummin tekisin niitä metsähommia, halonhakkuuta ja pikkuremontteja kuin olisin piikana muiden juhliessa. Alapeukutin siksi että katsot itsesi päteväksi määrittelemään suvussasi mitkä hommat kuuluu naisille ja mitkä miehille. Ja teen jo nykyään kaikkia neljää eli remontteja, metsätöitä, halkoja ja autan sukujuhlissa.
Eli pari kertaa tiskikoneen täyttö on raskaampaa, kuin puiden kaato, sahaaminen, traktoriin lastaaminen ja metsästä pois ajaminenhirvikärpästen seassa, lastin purku ja muutaman päivän halon hakkuu.
Ok.
En minä niin sanonut vaan että minun mielestä metsätyöt, halonhakkuu ja remontointi ovat hauskaa puuhaa, jota teen mielelläni vaikka nainen olenkin. Juhlissa piikana toimiminen ei ole hauskaa varsinkin kaltaistesi miesten komennellessa minua 'naisten töihin'. Jos se tiskikoneen käyttö ei ole raskasta, niin mikset sinä tee sitä muiden keskittyessä juhlintaan? Minä muuten täytän sen tiskikoneen, koska en halua jättää vain emäntää raatamaan keittiössä muiden pitäessä hauskaa. Mikä sinun syysi on olla auttamatta emäntää/isäntää?
Sinusta voi olla hauskaa. Mutta tuntemistani naisista suurin osa ei pysty edes traktoria ajamaan metsässä, saati moottorisahalla kaatamaan puita ja karsimaan ja halkomaan. Sinne metsään muutamaksi päiväksi hikoilemaan, kun ei voimat riitä edes pölkyn nostoon ja rakennekynnet menee pilalle ja pihka ja hiki pilaa hiukset.
Oikeasti en usko, että edes tiedät, mitä nuo hommat ovat, jos vertaat niitä tiskikoneen täyttöön. Se ei ole samaa, kuin pilkotaan pari klapia ja maalataan terassituoli ja kehutaan, että meidän suvussa naiset tekee miesten työt.
En ole metsäkoneilla ajellut, mutta puita käsisahalla kaatanut, tehnyt polttopuita, remontoinut kokonaisen asunnon lähes yksin ja rakentanut 10 m2 vajan (pitkästä tavarasta) + muita rakennelmia yms. miesten hommia.
Toisaalta olen myös osallistunut sukujuhlien järjestämiseen, eikä se useimmiten ole mitään pikkunäpertelyä, jos on 100+ kutsuttua vierasta.
Järjestelyt aloitetaan suvun naisten kanssa pari kuukautta etukäteen leipomalla pakkaseen ja varastoon hirveät määrät pullaa, lusikkaleipiä, herrasväen pikkuleipiä, keksitankoja. Viikkoa aiemmin hankitaan tarvikkeita juhliin, esim. maljakoita, lautasia, aterimia yms. siten, että riittää kaikille. Paria päivää ennen juhlia alkaa varsinainen rutistus. Pestään 25 kg perunoita, pyöritellään 15 kg lihapullia, salaatteja leikataan useita tunteja, lohet savustetaan, leivotaan tuoreet kakut + 5 muuta ruokalajia.
Juhlapäivänä herätään aikaisin, koristellaan ja katetaan juhlapaikka, lämmitetään ja valmistetaan loput ruoat, kerätään likaiset astiat, laitetaan kahvi ja jälkiruoka esille, serveerataan pari tuntia kahvia, kerätään likaiset astiat. Jos kyseessä on vielä iltaan asti kestävät juhlat, laitetaan iltapalaa ja alkoholit tarjolle, aletaan pesemään tiskejä ja siivoamaan keittiötä useita tunteja ja viimein kun juhlijat ovat lähteneet nukkumaan, juhlapaikkaa siivotaan yötä myöden, jos vaikka vuokra-aika loppuu aamulla.
Mukavaa puuhaa minusta, tuntuu yhteisölliseltä kun suvun kanssa touhutaan. Ikävintä tässä on se mitä alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti, että esim. serkun häät jäävät itseltä kokematta kun on itse lupautunut olemaan keittiössä. Ja siksi ne ihan omaan tahtiin ITSELLE tehtävät fyysisesti rankemmat remontointi- yms. hommat ovat minustakin mukavampia, kun ei tarvitse skipata tärkeitä juhlia sen takia.T. Nainen alle 30 v., ei rakennekynsiä.
Jäi kiinnostamaan, että tekevätkö suvun miehet mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo pyysi rahaa 100e siitä että hoitaa lapsenlastaan viikon. Ei oltu aikaisemmin pyydetty hoitoapua ikinä.
Jos ympärivuorokautisesti hoitaa viikon, niin tuntipalkka jää 60 senttiin. Ei minusta kovin isoa maksua pyytänyt.
Ruoka maksaa.Halvalla se mummo olisi hoitanut.
On vaan jäänyt mieleeni kun asuttiin kerrostalon toisessa kerroksessa. Ensimmäinen kerros oli maantasalla.
Meillä oli kissa ja kolmannessa kerroksessa asusti kissa.
Alakerran äiti alkoi valittamaan kuinka heillä haisee pihassa kissanpissa ja ovat allergisia sille.
Noh. Meidän kissa ei ollut parvekkeella, koska en uskaltanut sitä päästää sitä.
Meidän parvekkeelle alkoi ilmestyä kakkakasoja ja kerran näin kuinka parvekkeen etureunassa olevasta raosta tippui kakkaa alas.
Tuo alakerran emäntä jo kiihkeänä oli keksinyt syyttää meitä eli nämä olisi meidän kissan syytä.
Päästin hänet jopa tutkimaan parvekettamme onko se kissan pissassa ja ei ollut. Hän tutki paverkkeiden läpi menevät putket, joita pitkin mm.parvekkeen pesuvesi kulkee maahan. Hänen sormensa kastui kissanpissaan.
Sanoin vain, ettei meidänkään kissa kyllä ylöspäin pissaa niin hänen epäilynsä ja epäilevä ilmeensä oli valtava ja kerroin ettei hän ole ainoa vaan myös meidän parvekkeelle haitaksi ja kerroin tippuvista kakoista.
Tässä oli taustaa ja loppu olikin pöyristyttävä kun yläkerrassamme asuva ukko oli saanut alakertamme emännältä kuulla kuinka heidän kissaa epäillään tästä häiriöstä!
Asukastoimikunnan kokouksessa tämä mies näytti sitten kaikille pitkät pätkät kuvaamaansa materiaalia meidän parvekkeelta! Oli siis saanut roikkua aika tuntuvasti siellä ylhäällä voidakseen kuvata parvekettamme siten. Todistusaineisto meitä vastaan oli parvekkeemme lattialla olleet kakat!! Ne mitkä sieltä ylhäältä putoili. ;D
Sehän meinas tulla silmille kun kysyin, että mitä tuo nyt todistaa? Ja toiseksi ilmoitin ettei tuollainen kuvaaminen ole laillista eikä sallittua.
Eri asia jos siinä olisi ollut meidän kissa päkistelemässä, mutta kun en edelleenkään karkaamisen pelossa sitä ulos päästänyt.
Kaiken huippu oli se miten tämä mies puolusti kattiansa ja rakensi parvekkeensa rakoset umpeen, syynä ettei meidän kissa häiritsisi enää heitä (yläkertaan?).
Tämän jälkeen saatiin olla rauhassa mikä tietty oli ihan kiva asia ja kai tuo mies sitten siivosi hiljaisuudessa niitä oman mirrinsä jätöksiä kun ne eivät enää tippuneet alaspäin (fiksu katti?). :)))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo pyysi rahaa 100e siitä että hoitaa lapsenlastaan viikon. Ei oltu aikaisemmin pyydetty hoitoapua ikinä.
Jos ympärivuorokautisesti hoitaa viikon, niin tuntipalkka jää 60 senttiin. Ei minusta kovin isoa maksua pyytänyt.
Eikö tuo nyt ole sinusta kohtuupyyntö? =O
Itsekin joutuisin lapsiltani pyytämään, vaikka mieluusti katsoisin lastenlapsia jos vaan terveys sallii, mutta rahatilanne ei.
Ihan vaan sen verran, että saan menot katettua (pyykinpesu, ruoka ja varalle jos sattuisi jotain ja tarvitsisi lähteä lääkäriin). Olisihan lapsesta menoja kotonakin viikon aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjaot on suoritettu asianmukaisesti. Minä ja lapseni olemme ainoat perijät. T . Leski
no sitten on joku muu asia mitä et kerro, eihän nyt kukaan tule varastamaan vainajan sormuksia , tai sinun sormuksia ruinaamaan? Ihmettelisin jos tulisi, teksin rikosilmoituksen jos asia tosiaan oli mennyt just näin. Mutta pahoittelut sinulle kuitenkin.
Voi luoja mikä jankkaaja olet. Juurihan hän kertoi miten asia meni ja sulla on otsaa laukoa näin. Ääliö.
no meidän kahden ero on se että minä en ihan kaikkea usko sellaisenaan. Oisin itte antanut avolämäriä jos joku tulisi minun muistosormuksia ruinaamaan.
Olen työssä käyvä opeäiti, jolla on 3 alle kymmenvuotiasta lasta. Illat menevät helposti lasten harrastuksissa ja kotitöiden teossa ja arki on lukuvuoden aikana aika hektistä. Viime syksynä olin kahden päivän työreissulla yhdessä koulutuksessa. Koulutuksen ekan päivän jälkeen lepäilin hotellihuoneessani ja mietin, mille alkaisin. Ongelma ratkesi, kun aikuisopiskelijana oleva kaverini soitti ja kyseli apuja koulutehtäväänsä ja ilahtui kun kuuli, että olen työreissulla ja aivan yksin illan, "nythän sinulla kerrankin on aikaa neuvoa".
Kaverillani oli tapana lähettää minulle aika usein yöaikaan tällainen viesti: "Onko sulla mitään juotavaa?" Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että kerrankos tulee asia ilmaistuksi vähän törpöllä tavalla, ja ilmoitin, että viiniä on pullollinen ja tervetuloa. Ajan mittaan ymmärsin, että kaveri jaksoi istua iltaa reilusti pitempään kuin seuralaisensa, ja näiden lähdettyä kotiin hän halusi vielä jatkaa kakkosketjun kanssa. Viesti muuten oli aina samassa muodossa, siis kaksi välilyöntiä tuolla keskellä, joten se oli nähty tarpeelliseksi tallentaa puhelimeen vaivatonta käyttöä varten.
Varattu naapuri halusi kullia. En antanut. Alkoi levittää huhua että MINÄ olisin halunnut pillua, jota ei sitten antanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin mieluummin tekisin niitä metsähommia, halonhakkuuta ja pikkuremontteja kuin olisin piikana muiden juhliessa. Alapeukutin siksi että katsot itsesi päteväksi määrittelemään suvussasi mitkä hommat kuuluu naisille ja mitkä miehille. Ja teen jo nykyään kaikkia neljää eli remontteja, metsätöitä, halkoja ja autan sukujuhlissa.
Eli pari kertaa tiskikoneen täyttö on raskaampaa, kuin puiden kaato, sahaaminen, traktoriin lastaaminen ja metsästä pois ajaminenhirvikärpästen seassa, lastin purku ja muutaman päivän halon hakkuu.
Ok.
En minä niin sanonut vaan että minun mielestä metsätyöt, halonhakkuu ja remontointi ovat hauskaa puuhaa, jota teen mielelläni vaikka nainen olenkin. Juhlissa piikana toimiminen ei ole hauskaa varsinkin kaltaistesi miesten komennellessa minua 'naisten töihin'. Jos se tiskikoneen käyttö ei ole raskasta, niin mikset sinä tee sitä muiden keskittyessä juhlintaan? Minä muuten täytän sen tiskikoneen, koska en halua jättää vain emäntää raatamaan keittiössä muiden pitäessä hauskaa. Mikä sinun syysi on olla auttamatta emäntää/isäntää?
Sinusta voi olla hauskaa. Mutta tuntemistani naisista suurin osa ei pysty edes traktoria ajamaan metsässä, saati moottorisahalla kaatamaan puita ja karsimaan ja halkomaan. Sinne metsään muutamaksi päiväksi hikoilemaan, kun ei voimat riitä edes pölkyn nostoon ja rakennekynnet menee pilalle ja pihka ja hiki pilaa hiukset.
Oikeasti en usko, että edes tiedät, mitä nuo hommat ovat, jos vertaat niitä tiskikoneen täyttöön. Se ei ole samaa, kuin pilkotaan pari klapia ja maalataan terassituoli ja kehutaan, että meidän suvussa naiset tekee miesten työt.
En ole metsäkoneilla ajellut, mutta puita käsisahalla kaatanut, tehnyt polttopuita, remontoinut kokonaisen asunnon lähes yksin ja rakentanut 10 m2 vajan (pitkästä tavarasta) + muita rakennelmia yms. miesten hommia.
Toisaalta olen myös osallistunut sukujuhlien järjestämiseen, eikä se useimmiten ole mitään pikkunäpertelyä, jos on 100+ kutsuttua vierasta.
Järjestelyt aloitetaan suvun naisten kanssa pari kuukautta etukäteen leipomalla pakkaseen ja varastoon hirveät määrät pullaa, lusikkaleipiä, herrasväen pikkuleipiä, keksitankoja. Viikkoa aiemmin hankitaan tarvikkeita juhliin, esim. maljakoita, lautasia, aterimia yms. siten, että riittää kaikille. Paria päivää ennen juhlia alkaa varsinainen rutistus. Pestään 25 kg perunoita, pyöritellään 15 kg lihapullia, salaatteja leikataan useita tunteja, lohet savustetaan, leivotaan tuoreet kakut + 5 muuta ruokalajia.
Juhlapäivänä herätään aikaisin, koristellaan ja katetaan juhlapaikka, lämmitetään ja valmistetaan loput ruoat, kerätään likaiset astiat, laitetaan kahvi ja jälkiruoka esille, serveerataan pari tuntia kahvia, kerätään likaiset astiat. Jos kyseessä on vielä iltaan asti kestävät juhlat, laitetaan iltapalaa ja alkoholit tarjolle, aletaan pesemään tiskejä ja siivoamaan keittiötä useita tunteja ja viimein kun juhlijat ovat lähteneet nukkumaan, juhlapaikkaa siivotaan yötä myöden, jos vaikka vuokra-aika loppuu aamulla.
Mukavaa puuhaa minusta, tuntuu yhteisölliseltä kun suvun kanssa touhutaan. Ikävintä tässä on se mitä alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti, että esim. serkun häät jäävät itseltä kokematta kun on itse lupautunut olemaan keittiössä. Ja siksi ne ihan omaan tahtiin ITSELLE tehtävät fyysisesti rankemmat remontointi- yms. hommat ovat minustakin mukavampia, kun ei tarvitse skipata tärkeitä juhlia sen takia.T. Nainen alle 30 v., ei rakennekynsiä.
Jäi kiinnostamaan, että tekevätkö suvun miehet mitään.
Varmaan kaiken muun, mitä ei tuossa sankaritarinalistassa mainittu. Ja noistakin luultavasti suurimman osan. Kirjoittaja vähän auttelee sitten, että saa päivittää someen.
Alue: Aihe vapaa
Jotkut lottovoittajat ovat niin pihejä että miettivät kolmen euron ostoksia marketeissa vaikka tilillä on kolme miljoonaa.Säästäminen voi jäädä tavaksi.