Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni soitti ja pyysi itselleen ja tulevalle sulholleen, minun ja edesmenneen mieheni kihlasormuksia, "kun ei sulla varmaan ole enää niille enää käyttöä." Miehen kuolemasta oli kuukausi.

taitaa kuitenkin tässä olla taustalla joku asia mitä et kerro? Esim. kihlattusi oikeiden perijöiden hänen omaisuuden jako? Esim vanhemmat perivät poikansa, jos hän ei ollut naimisissa, ja lapset perii vaikka oliskin naimisiissa. Olisko joku suvun perintösormus ollut, tai jopa mies vaan ottanut omin luvin äitinsä perintösormuksen, tai äitinsä antanut pojalle säilytettäväksi jnejne. Eihän vaimo koskaan peri 100% aviomiestään kuitenkaan. Vainajan sormus kuuluu perikunnalle jaettavaksi.

Olen kuullut samanlaisia tilanteita, kun kihlaus on purkautunut, on riidelty jopa oikeudesssa että kuka saa sormuksen joka oli arvokas perintökoru, mutta ajattelemattomuudessa poika antanut tyttökaverille, jne.

silti tahdikkuutta tietenkin pitäisi olla.

Kyllä ne sormukset oli ihan omat ostamat. Toki vähän erikoisemmat ja arvokkaammat. Perintösormuksista ei todellakaan ollut kyse. Nämä jää kylläkin perinnöksi ainoalle lapsellemme. T. Leski

Perinnönjaot on suoritettu asianmukaisesti. Minä ja lapseni olemme ainoat perijät. T . Leski

Ensimmäisenä jouluna exäni ihmetteli kun ostin joululahjoja läheisilleni: "en minä ikinä ole ostanut lahjoja muille kuin itselleni!" Osti itselleen jouluna aina jotain isompaa ja kertoili kyllä kaikille mitä oli itselleen hankkinut joululahjaksi...minä häpesin suunnattomasti moista itsekkyyttä josta vielä halusi tehdä suuren numeron. Muilta kyllä sitten odotti lahjoja itselleen, mutta hänen korkeutensa ei vaivautunut niitä muille hankkimaan. Oli itserakkain ihminen jonka olen koskaan tuntenut, ja erittäin hyvästä syystä ex. Ei sitä oikeasti edes voi ymmärtää että tuollaisia ihmisiä oikeasti on ennenkuin omalle kohdalle sattuu... Niin ja kyseinen tyyppi teki myös yötyötä (minä olin opiskelija noihin aikoihin ja siis viikonloput vapaina) , jos oli yötöissä viikonloppuna niin vaati että aamulla hänen tultua kotiin minun olisi myös nukuttava tai ainakin oltava hänen vierellään siihen asti että herää (toisinsanoen iltapäivään asti). Suuttui kun en suostunut viettämään vapaapäiviäni sängyssä maaten ja odottaen hänen korkea-arvoisuutensa heräämistä.

Anoppi oletti/vaati, että järjestämme isot sukuhäät ja suuttui verisesti, kun halusimme pitää pienet häät (noin 20 vierasta). Haukkui minut, miehen ja meidän kamalat häät ja lopulta yllättyi, kun ei enää ollutkaan tervetullut häihin.. Vietimme kaikesta huolimatta ihanat, pienet ja meidän näköiset häät :) Välit anoppiin eivät ole ennallaan enkä usko, että tilanne palaa koskaan lähellekään entistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhannus on nurkan takana ja kesämökittömät lokkisukulaiset alkavat parveilla. Meillä on pieni mökki (nukkumispaikat oman perheen lisäksi kahdelle) ja eilen illalla puhelin soi. Serkkuni, johon en pidä oikeastaan mitään yhteyttä, sanoi olevansa kesälomalla ja ajatteli, että voisivat perheensä kanssa tulla käymään ensi viikon lopulla "kun ovat palaamassa Helsingistä ja lasten kanssa on pitkä ajomatka niin voisivat yöpyä". Kysyin että tarkoittaako hän siis juhannusta ja sanoin, että valitettavasti meidän nukkumapaikat on täynnä, koska saamme toisen lapsen kummit vieraaksi. Serkku kysyi, eikö meidän lapset voisi mennä vaikka telttaan yöksi kun he olivat nyt ihan laskeneet sen varaan että totta kai meille voi tulla. Ei voi. Odotan tässä äitini tai tätini soittoa, jonka sisältö tulee olemaan että olen itsekäs kun pakotan nelilapsisen perheen ajamaan pitkän matkan yötä myöden...

Eivätkö he sitten voisi nukkua pihalla teltassa? Onko kyse enemmän siitä etteivät mahdu vaan ettet halua?

Meillä on aina löytynyt joku ratkaisu jos ollaan haluttu.

Anna myös vinkit paikallisista majoituspalveluiden tarjoajista, voivathan sitten päiväseltään viettää aikaa kanssanne/tulla käväisemään.

Johan ap:n viestissä tuli selväksi, että ei mahdu. Ottaisitko sinä mökillesi yöpymään juhannukseksi ihmisiä, vaikkakin sukulaisia, joihin et pidä muuten mitään yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus kuulostaa kiittämättömältä. Oikea apu ja antaminen on tervetullutta, kiitän ja arvostan. Mutta tuo dumppaaminen saisi loppua - en ole kaatopaikka. Vaikea on kieltäytyä, kun ihan autolla perille kipataan roinaa kasvot loistaen antamisen ilosta. Ei sitä viitsi sitten suoraan sanoa, että ei nuo romut kiinnosta. Pitää olla kiitollinen ja päivitellä ilosta moneen kertaan ihmisen hyväsydämisyyttä. Ja omalla kustannuksella hankkiutua käyttökelvottomasta tavarasta eroon.

Ovatko nuo lahjoittajat hieman vanhempia ihmisiä? Oma äitini muuttui hieman seniiliksi vanhoilla päivillään. Jouluisin hän kääri lahjapaperiin meitä varten omia vanhoja tavaroita, ja meidän olisi pitänyt olla kiitollinen niistä. Näin hän omalla tavallaan suoritti kotinsa tyhjennysoperaatiota.

Yritin useita kertoja auttaa häntä siivoomisessa ja tavaroiden raikkoamisessa, mutta joka kerta hän kävi hakemassa poisheitetyt tavarat takaisin roskiksesta ja jopa lehtilaatikosta sinne heitetyt lehdet.

En vielä ole seniili, käyn kohtuu vaativassa työssä vielä.

Mutta näytin aikuistuneelle tyttärelleni että nämä ja nämä hän sitten saa kun minusta aika jättää.

Kyseessä oli astioita joista maksetaan kirpputoreilla ja vanhan tavaran kaupoissa ihan hyvin.

Tytär oli hetken hiljaa ja kysyi saako sitten viedä kirpputorille?

Meni kerrasta perille, hänellä on oma makunsa enkä ole mitään tyrkyttänyt hänelle sen koommin.

Olen ajatellut että jos joku kehuu jotakin omistamaani tavaraa josta olen valmis luopumaan niin tarjoan sitä tälle ihmiselle siitä paikasta, muuten en kuvittele että minulla olisi mitään sellaista mitä joku kovasti itselleen haluaisi.

Sorry meni vähän aiheen ohi.

Keväällä puhuin äidille että häneltä 20 vuotta sitten käytettynä saamani lautasarja alkaa olla tullut tiensä päähän. Moni on mennyt rikki ja niitä riittää hädin tuskin omalle perheelle. Äiti heti tarjoamaan että hänpä antaa minulle oman käytössä olevan sarjansa koska on kyllästynyt niihin ja ostaa itselle uuden. Sanoin siihen että en halua niitä, ostan itse omani. Äiti suuttui, mikä vika hänen lautasissaan on kun eivät kelpaa, ehjät ja hyvät lautaset? No miksi ei itse käytä niitä jos niissä ei ole vikaa?

Muutenkin on jatkuvasti on työntämässä minulle jotain vanhaa tavaraansa.Kymmeniä vuosia vanhoja mattoja, pöytäliinoja, astioita. Ehjiä ja käyttökelpoisia, ei siinä mitään, mutta 20-30 vuotta sitten ostettu tavara ei ole ulkonäöllisesti sellainen minkä haluan kotiini. On selvää että 40-vuotiaan ja 65-vuotiaan maku on ihan erilainen. Veisi kirpparille.

Miksi tämä viestini on saanut alapeukkuja? Pitäiskö vain kiitollisena ja nöyränä ottaa vastaan tavaraa mikä ei antajalleen itselleenkään enää kelpaa vaikka on käyttökelpoista? Kierrätystä suosin mutta pyrin itselle hankkimaan tavaraa joka kestää mahdollisimman pitkään ja niitä käytetään niin pitkään kuin mahdollista. En laita mitään pois siksi ettei se enää ole kiva. Omakin vanha astiasarja vaihdettiin uuteen siksi että lautaset kävivät vähiin. Jäljellä olevat lahjoitettiin fb-kirpparin kautta opiskelevalle nuorelle.

Minä alapeukutin siksi, että jouduin pitkään miettimään mikä hiton "lautasarja", kunnes tajusin että kyse on lautassarjasta. Opetelkaa kirjoittamaan.

Mitenkäs sinulla tuo järjenjuoksun hitaus muuten, kun ihan siinä samassa negapeukuttamasi kommentissa puhuttiin lautasista. Kahteen kertaan.

Seurustelin joskus todella pihin miehen kanssa. Joo, olin tyhmä! Tämä mies menetti ajokorttinsa ylinopeuden takia pariksi kuukaudeksi. Pyysi minua kuskaamaan asioille, lupasi maksaa bensat. Käytiin eräässä motonetissä viisi kertaa näiden parin kuukauden aikana, matkaa tuli kaikkiaan 650 km näistä ajoista. Eli ajettiin mun autolla, mun bensoilla. Mies tarjosi mäkkärissä yhden aterian, joka maksoi noin 7 €. Senkin näkyi maksavan pitkin hampain... Kyselin sitten bensarahaa, ei puhunut mitään.

Näiden ajojen jälkeen jätin tämän miehen, kehtasi vielä ihmetellä asiaa!

Vierailija kirjoitti:

No tämä nyt ei ole niin kauhean härski juttu, enkä tiedä kuka hyväksi käytti ja ketä.

No siinä juotiin kahvit ja naureskeltiin vanhoille jutuille ja myös keskusteltiin remontin hinnasta.  Sovittiin, että hän leikkaa nurmikon, poimii 30l viinimarjoja ja pesee ikkunat. Minä taas maksoin omasta pussista muutaman kympin jarrupalat ja rasvasin käsiäni pari tuntia.

Voi apua, tulkitsin eka tämän jotenkin niin, että ex (mies) maksoi remontin ja kirjoittaja (nainen) antoi maksuksi käteenvedon (ja "rasvasi" sitä ennen kädet liukkarilla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä eivät ole millään tavalla tuttuja, vaan asiakkaita ruokakaupasta, jossa olen töissä:

Eräänä kauniina päivänä viehättävä rouva saapui myymäläämme hiukan ikävissä merkeissä: hän oli edellisenä päivänä käynyt kaupassamme ostamassa leikkelettä leivän päälle. Harmikseen hän oli havainnut lihan olevan pilalla, ja näyttikin sitä minulle kuitteineen. Pahoittelin tietysti tilannetta ja kysyin, halusiko rouva rahat takaisin vai kenties korvaavan tuotteen. Rouva voivotteli kovaan ääneen sitä vaivaa, kun hän nyt oli joutunut tulemaan myymäläämme uudestaan, ja ilmoitti haluavansa SEKÄ rahat ETTÄ samanlaisen leikkelepaketin tilalle. Tähän vastasin, että se ei ikävä kyllä käy, mutta tarjosin kahvipakettia uuden tuotteen lisäksi vähän mieltä piristämään. No, rouva otti kahvipaketin, ja ajattelin homman olevan sillä selvä ja toivotin oikein mukavaa päivän jatkoa. Kuitenkin rouva jäi siihen viereen seisomaan, huokaillen ja ympärilleen katsellen. Kysyin, että voisinko vielä jotenkin auttaa. "No eikös jotain saisi vielä, kun tänne asti tulin," rouva mumisi ja hypisteli 7:n euron pähkinäpussia oikein vihjailevasti. Totesin, että minulla, tavallisella myyjällä, ei ole valtuuksia lahjoitella tuotteitamme, ja että jo aiemmin oikeastaan jo ylitin valtuuteni antamalla hänelle kahvipaketin. Rouva ei tästä hätääntynyt, vaan kehotti menemään etsimään jonkun jolla olisi valtuudet.

Epäuskoisena hain esimiehen paikalle, joka kertoi ystävällisesti rouvalle että lisää ilmaista ruokaa hän ei tule saamaan. Ja niine hyvineen rouva sitten poistui.

Että olisi yhden pilaantuneen tuotteen takia pitänyt saada rahat takaisin JA uusi tuote JA kahvipaketti JA tyyris pähkinäpussi. Huhhuh. Lisättäköön vielä, että ko. rouva oli meidän vakioasiakas, eli tuskin asui kovinkaan kaukana.

Toinen tapaus oli tuore äiti, joka oli vaunujen kanssa kaupassamme. Olin maitohyllyllä ottamassa tyhjiä maitokoreja pois, kun tämä nuorehko nainen katseli jogurtteja siinä muutaman metrin päässä. Laskin maitokorin lattialle ja siitä kuului luonnollisesti pieni kolahdus.

Tästä kolahduksesta äityli sai hepulit ja alkoi rääkymään minulle, miten koreja ei saa heitellä ja että enkö voi tehdä työtäni muulloin ja hiljempaa, koska hänen vauvansa saattaa herätä!

Vasta tässä vaiheessa vauvansa heräsi ja alkoi itkemään. En ehtinyt sanoa sanaakaan, kun äippä heitti jogurtin kädestään lattialle (meni rikki) ja marssi kassoille.

Juu en meiskaa tarpeettomasti, mutta ei varmaan kannata olettaa ettei ruokakaupassa kuulu ruuhka-aikaan ääntä.

Oon kerran vienyt tuotteen palautettavaksi kun siinä oli eilinen päiväys jo ostohetkellä enkä kaupassa sitä huomannut. Sain rahat takaisin ja uuden tuotteen. Tämä on kuulemma käytäntö siinä kaupassa..

Sama juttu, lähikaupassa jos löydät hyllystä vanhentuneen tuotteen, saat ilmaiseksi uuden oikealla päiväyksellä, jos viet sen kassalle :-) Mielestäni tuo alkuperäinen "myyjän" kommentti oli vähän ylimielinen...

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin muutama vuosi sitten Suomessa ystävieni kautta erääseen tyttöön. Näimme muutamia kertoja, mutta aina isommassa seurueessa emmekä pitäneet keskenämme yhteyttä. Asun yhdessä Euroopan isoimmista kaupungeista ja sain noin vuosi sitten Facebook-viestin ulkomaalaiselta mieheltä "Hei! Kiva kun pääsemme luoksesi majoittumaan. Tarvitseeko meidän tuoda omia pyyhkeitä tai lakanoita? Pääsetkö hakemaan lentokentältä?" Olin kuin puulla päähän lyöty ja aloin selvitellä mistä on kyse. Tämä tuttavani Suomesta, jonka kanssa emme olleet pitäneet mitään yhteyttä yli vuoteen, oli päättänyt tulla lomalle asuinkaupunkiini ystävänsä kanssa ja ilmoittanut tälle, että minä heidät varmasti majoitan, kun tiesi että täällä asun. Minuun tämä tuttu ei ollut ottanut mitään yhteyttä edes ennen lentojen varaamista! Ilmoitin, että majapaikkaa ei minun ja mieheni luona valitettavasti ole tarjolla. Kahden lähes tuntemattoman ihmisen majoittaminen viikoksi ei todellakaan huvittanut, varsinkin kun tuttavani ei vaivautunut asiasta edes kysymään.

Vähän kuin yksi naispuolinen tuttavuus (olen mies). Olen erehtynyt nyt jo peräti kolme kertaa lähtemään hakemaan lähellä puolta yötä "vain" häntä ravintolaan, kun hän on "yksinäinen" ja taas haluaisi nähdä. Sitten hakiessani onkin hän ja toinen mies mukana... No heti ekan kerran jälkeen päätin että en toista kertaa, mutta nyt äskettäin oli jo kolmas kerta. Vaikea selittää miten joku pystyy manipuloimaan toista ihmistä niin, että hän tekee saman virheen aina vaan uudestaan.

Silti olen liian kiltti ja aina olen hänet ja jonkun toisen vienyt ravintolaan joka kerta. Ja itse ottanut sen yhden oluen ja vähän toivonut että ehkä nyt hänkin sitten huomioi. Ja hillinnyt oman pahan olon. Mielenkiintoista on se, että en ole epätoivoinen, mulla on oikeasti muitakin naisystäviä, en tarvitsisi tätä. Lähinnä vain ihmettelen miten ihmeessä tämä yksi nainen pystyy manipuloimaan minua kerta toisen jälkeen. Vaikea selittää... nyt on taas se päätös että en vastaa yhteenkään hänen viestiinsä :-)

Kertomus enemmänkin sen vuoksi, että ymmärrän että ei voi ketään tuomita naiviudesta tai "hyväksikäytettävyydestä". Kaikki täällä olleet tarinat voi kuulostaa ulkopuoliselle tyhmiltä, mutta on oikeasti ihmisiä jotka osaavat ohjata sitä toista helposti. Ehkä ei loputtomiin, mutta sen muutaman kerran...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni soitti ja pyysi itselleen ja tulevalle sulholleen, minun ja edesmenneen mieheni kihlasormuksia, "kun ei sulla varmaan ole enää niille enää käyttöä." Miehen kuolemasta oli kuukausi.

taitaa kuitenkin tässä olla taustalla joku asia mitä et kerro? Esim. kihlattusi oikeiden perijöiden hänen omaisuuden jako? Esim vanhemmat perivät poikansa, jos hän ei ollut naimisissa, ja lapset perii vaikka oliskin naimisiissa. Olisko joku suvun perintösormus ollut, tai jopa mies vaan ottanut omin luvin äitinsä perintösormuksen, tai äitinsä antanut pojalle säilytettäväksi jnejne. Eihän vaimo koskaan peri 100% aviomiestään kuitenkaan. Vainajan sormus kuuluu perikunnalle jaettavaksi.

Olen kuullut samanlaisia tilanteita, kun kihlaus on purkautunut, on riidelty jopa oikeudesssa että kuka saa sormuksen joka oli arvokas perintökoru, mutta ajattelemattomuudessa poika antanut tyttökaverille, jne.

silti tahdikkuutta tietenkin pitäisi olla.

Vaimo perii aviomiehen 100 prosenttisesti, jos pariskunta on lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai puolensa pitää pitää. Olen itse fysioterapeutti ja aina joku kyselee, mitä pitäis tehdä, kun on välilevynpullistuma tai niska jumissa. Sanon aina, että tilaa aikaa, 45 minuuttia maksaa 50 euroa, niin annan sinulle venyttely-ja jumppaohjeet.

Miestäni saatan joskus hieroa ja manipuloida selkärankaa, mutta toivoisin, että mieskin kävisi jonkun muun luona ja hommaisi lähetteen ja maksaisi reilusti hoidosta. Koen, että se on harmaata taloutta, jos hieron miehen selkää.

Jos hierot OMAN miehesi selkää? Mitens tuo ruoan laitto? Laita mies syömään ravintolassa, niin ei tule harmaata taloutta. Ristussentään.

Tämähän on pelkkä provo, ei sitä kannata kommentoida sen enempää :-)'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talkoohenkeä on jos kysytään etukäteen, maksetaan matkakulut, bensat, ruoka tms. Jos on harrastelijalla kamera on ihan eri asia kuin valokuvaajayrittäjä jonka toimeentulo on riippuvainen siitä että hänen tekemästään työstä maksetaan. Eikä näiltä jotka näitä palveluksia pyytävät koskaan irtoa vastapalvelusta, kuten täällä jo 29 sivua asiasta kertoo.

Näinpä. Esimerkiksi minun valokuvaajamieheni tekee tosi ison arvovalinnan jo ylipäätään osallistuessaan toisen häihin - siinä menettää kesälauantaina helposti 3000-5000 euroa rahaa, mikä olisi kilahtanut tilille, jos olisi mennyt jonkun maksavan asiakkaan häihin kuvaamaan saati sitten "oman mukavuusalueen" työkeikalle vaikkapa ulkomaille.  Saati sitten, että juhlapaikalla oletetaan, että mies tekee tämän monen tonnin työn ilmaiseksi, ilman assaria ja valmistautumista.

- sen lääkäri-valokuvaaja-parin toinen osapuoli

Sori, mutta 5000 euroa PÄIVÄN kuvauksesta? Pari tonnia vielä ymmärrän, kolmekin, jos on huippukuvaajasta kyse, mutta 5000 egeä? 

Tää menee kovin ot:ksi nyt, mutta kyllä. Se aamusta iltaan kuvauspaikalla on vasta kärpäsen kakka siitä kaikesta työstä, mitä laadukas valokuvaaja assistentteineen ja jälkikäsittelijöineen tekee niille kuville. Ja jos haluat suuren albumillisen käsiteltyjä kuvia kaikilla oikeuksilla, niin kyllä, silloin puhutaan todella suurista summista. 

Minä tiedän kyllä mitä kaikkea tuohon sisältyy, mutta silti tuo hinta tuntuisi olevan heittämällä siellä kalleimmassa kolmanneksessa. Toivottavasti laatu ja hinta kohtaavat. Nopeasti katsottuna esim. palkittu hääkuvaaja Petri Mast veloittaa 1750 € kokonaisen hääpäivän kuvauksesta. Siitä on PITKÄ matka 5000 euroon. :D

Ja kansainvälisesti palkittu kuvaaja Janne Miettinen veloittaa 10 tunnin dokumentaarisesta kuvauksesta 2290€

Suomen Huutokauppakeisaria lainatakseni, ei se hullu ole joka pyytää vaan se joka maksaa :-)

Varattu naapuri halusi pillua. Ei saanut.

Vierailija kirjoitti:

Perinnönjaot on suoritettu asianmukaisesti. Minä ja lapseni olemme ainoat perijät. T . Leski

no sitten on joku muu asia mitä et kerro, eihän nyt kukaan tule varastamaan vainajan sormuksia , tai sinun sormuksia ruinaamaan? Ihmettelisin jos tulisi, teksin rikosilmoituksen jos asia tosiaan oli mennyt just näin. Mutta pahoittelut sinulle kuitenkin.

Tuntuu että ompelemista harrastavalta odotetaan, että surauttaa tuosta vaan mekon, paidan, housut... kankaat voidaan kyllä ostaa itse, mutta se työn hinta. Eivät taida ymmärtää sitä, että jos tekee alusta asti vaatteen, siihen kuluu ihan tuhottomasti aikaa. Mittojen mukaan kaavoitus, mallikappale, mahdolliset kaavamuutokset, varsinainen ompelutyö... "No sä olet niin kätevä niin äkkiäkös sä tuollaisen mekon teet!" Juu, siihen menee sitten kokonainen päivä jos teen mekkoasi aamusta iltaan (yli 12h). Ja vaikka olisi valmis kaava niin silti menee tunteja. 

Jos olisin ammatiltani ompelija, en varmaankaan saisi niin härskejä pyyntöjä kuin nyt, kun vaan "harrastelen". Kun se on vaan "harrastus", niin totta kai haluan omaa harrastusaikaani käyttää 10 tuntia jonkun muun vaatteiden tekemiseen, sen sijaan että tekisin niitä itselleni... eikö? "Ai sä teit tuollaisen kivan laukun, hei teetkö mullekin?" Sitten kun siihen laukkuun ilmoittaa hinnan niin nyrpistellään, että samalla hinnallahan tuota ostais kaupastakin. No osta sitten sieltä kaupasta! Ja mutistaan, että etkös sä tykkää harrastella niin siinähän se menee sivussa. Juu, ihan varmaan haluan käyttää vapaapäiväni sinun laukkuasi nyhertäessä, ja palkkioksi saan mitä - hyvän mielen?

Aluksi arastelin pyytää rahaa ompelemisesta juuri siksi kun en ole koulutettu ammattilainen. Sittemmin olen tajunnut, että ammattilainen tai ei, minun ajastani joutuu kuitenkin maksamaan jos kerran palveluksiani haluaa. Jos ei kelpaa niin voi viedä pyyntönsä "oikealle" ompelijalle (mikä tulee muuten noin kolme-neljä kertaa kalliimmaksi, koska ammattilaiset veloittavat hiukan eri hintaluokassa verotuksen ja sen sellaisen vuoksi...)  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnönjaot on suoritettu asianmukaisesti. Minä ja lapseni olemme ainoat perijät. T . Leski

no sitten on joku muu asia mitä et kerro, eihän nyt kukaan tule varastamaan vainajan sormuksia , tai sinun sormuksia ruinaamaan? Ihmettelisin jos tulisi, teksin rikosilmoituksen jos asia tosiaan oli mennyt just näin. Mutta pahoittelut sinulle kuitenkin.

Eikö tän keskustelun aiheena ollut härskit ehdotukset jne.? Kyllä ihmisiä löytyy joka lähtöön, enpä yhtään ihmettelisi jos joku olisi tuommoista kysellyt. Jotkut ihmiset vaan ovat yksinkertaisesti törkeitä ja ajattelemattomia.

Mummo pyysi rahaa 100e siitä että hoitaa lapsenlastaan viikon. Ei oltu aikaisemmin pyydetty hoitoapua ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Kenellä tulee mieleen kysyä jonkun kihlasormuksia, varsinkin jos puoliso on kuollut. Sormus nyt on ainakin sellainen jonka säilyttäisin aina muistona itselleni.

Ai millaiset? No sellaiset, joita ei ole oikeasti olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mummo pyysi rahaa 100e siitä että hoitaa lapsenlastaan viikon. Ei oltu aikaisemmin pyydetty hoitoapua ikinä.

Eläkeläinen voi olla hyvinkin pienituloinen. Lapsenlapsen ruokkiminen ja huvittaminen voi olla kohtuuton kuluerä. Useammatkin mummo- ja ukkipalveluita käyttävät vanhemmat voisivat viitsiä edes tarjoutua maksamaan vanhemmilleen penskojensa ylöspidosta. Vaan näyttää nykyään enemmän olevan niin, että vielä nelikymppisetkin ovat käsi pitkänä vain ottamassa vanhemmiltaan...