Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Juhannus on nurkan takana ja kesämökittömät lokkisukulaiset alkavat parveilla. Meillä on pieni mökki (nukkumispaikat oman perheen lisäksi kahdelle) ja eilen illalla puhelin soi. Serkkuni, johon en pidä oikeastaan mitään yhteyttä, sanoi olevansa kesälomalla ja ajatteli, että voisivat perheensä kanssa tulla käymään ensi viikon lopulla "kun ovat palaamassa Helsingistä ja lasten kanssa on pitkä ajomatka niin voisivat yöpyä". Kysyin että tarkoittaako hän siis juhannusta ja sanoin, että valitettavasti meidän nukkumapaikat on täynnä, koska saamme toisen lapsen kummit vieraaksi. Serkku kysyi, eikö meidän lapset voisi mennä vaikka telttaan yöksi kun he olivat nyt ihan laskeneet sen varaan että totta kai meille voi tulla. Ei voi. Odotan tässä äitini tai tätini soittoa, jonka sisältö tulee olemaan että olen itsekäs kun pakotan nelilapsisen perheen ajamaan pitkän matkan yötä myöden...

Opasta lähimmälle leirintäalueelle.

Minun lapsuudenperheelläni oli mökki saaressa, ilman mukavuuksia. Jotkut sukulaiset ovat huokailleet, että olis kiva kun se olisi mantereella ja sisävessa, niin voisivat käydä meillä useammin, jos pääsisi mökille. Eivät siis halua oikeasti meille, vaan mökille. Yrittäjävanhempani eivät ehtineet siellä yleensä olla pitkiä aikoja, koska äidilläni oli aika paljon sitova kioski. Tämähän se sukulaisia huoletti, kun siellä ei kesällä  ole koko ajan joku. 

Tuli vielä mökkeilystä yksi juttu mieleen, ei itselle, mutta naapurille. Naapuri sairastui eikä pysty itse enää mökkeilemään, mutta hän on halunnut pitää mökin ja vuokraa sitä, hänellä on jotkut eläkeikäiset vakiosaksalaiset, jotka ovat siellä olleet useana kesänä. Ensimmäisenä kesänä oli mennyt jotain sukulaisporukkaa suoraan mökille yllättämään. Sielläpä sitten oli saksalaiset vuokraajat olleet ihan ihmeissään, että mitä porukkaa tänne tulee. Tää porukka oli tullut tuohtuneena heille pihaan ja asian selvittyä (mökille heidän kotoaan n. 10 km), että minkä helkutin takia he ovat menneet vuokraamaan sen mökin, kun nää sukulaiset olisivat voineet olla siellä. No tää oli sanonut, että jos nämä saksalaiset ei halua ensi kesänä tulla, niin voi hän sen heillekin vuokrata, jos ottavat koko kesäksi ja maksavat saman hinnan. "Ei kai meidän nyt maksaa tartte kun ollaan sukulaisia", olivat vastanneet. Naapurin setä on onneksi aika topakka ja oli sanonut, että hän vuokraa sen vain maksaville asukkaille ja te saatte maksaa koko kesän etukäteen, jos olette kiinnostuneita. Ei ole kuulemma ko. sukulaisista kuulunut mitään sen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Juhannus on nurkan takana ja kesämökittömät lokkisukulaiset alkavat parveilla. Meillä on pieni mökki (nukkumispaikat oman perheen lisäksi kahdelle) ja eilen illalla puhelin soi. Serkkuni, johon en pidä oikeastaan mitään yhteyttä, sanoi olevansa kesälomalla ja ajatteli, että voisivat perheensä kanssa tulla käymään ensi viikon lopulla "kun ovat palaamassa Helsingistä ja lasten kanssa on pitkä ajomatka niin voisivat yöpyä". Kysyin että tarkoittaako hän siis juhannusta ja sanoin, että valitettavasti meidän nukkumapaikat on täynnä, koska saamme toisen lapsen kummit vieraaksi. Serkku kysyi, eikö meidän lapset voisi mennä vaikka telttaan yöksi kun he olivat nyt ihan laskeneet sen varaan että totta kai meille voi tulla. Ei voi. Odotan tässä äitini tai tätini soittoa, jonka sisältö tulee olemaan että olen itsekäs kun pakotan nelilapsisen perheen ajamaan pitkän matkan yötä myöden...

Eivätkö he sitten voisi nukkua pihalla teltassa? Onko kyse enemmän siitä etteivät mahdu vaan ettet halua?

Meillä on aina löytynyt joku ratkaisu jos ollaan haluttu.

Anna myös vinkit paikallisista majoituspalveluiden tarjoajista, voivathan sitten päiväseltään viettää aikaa kanssanne/tulla käväisemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhannus on nurkan takana ja kesämökittömät lokkisukulaiset alkavat parveilla. Meillä on pieni mökki (nukkumispaikat oman perheen lisäksi kahdelle) ja eilen illalla puhelin soi. Serkkuni, johon en pidä oikeastaan mitään yhteyttä, sanoi olevansa kesälomalla ja ajatteli, että voisivat perheensä kanssa tulla käymään ensi viikon lopulla "kun ovat palaamassa Helsingistä ja lasten kanssa on pitkä ajomatka niin voisivat yöpyä". Kysyin että tarkoittaako hän siis juhannusta ja sanoin, että valitettavasti meidän nukkumapaikat on täynnä, koska saamme toisen lapsen kummit vieraaksi. Serkku kysyi, eikö meidän lapset voisi mennä vaikka telttaan yöksi kun he olivat nyt ihan laskeneet sen varaan että totta kai meille voi tulla. Ei voi. Odotan tässä äitini tai tätini soittoa, jonka sisältö tulee olemaan että olen itsekäs kun pakotan nelilapsisen perheen ajamaan pitkän matkan yötä myöden...

Eivätkö he sitten voisi nukkua pihalla teltassa? Onko kyse enemmän siitä etteivät mahdu vaan ettet halua?

Meillä on aina löytynyt joku ratkaisu jos ollaan haluttu.

Anna myös vinkit paikallisista majoituspalveluiden tarjoajista, voivathan sitten päiväseltään viettää aikaa kanssanne/tulla käväisemään.

Huoh. No ensinnäkin meillä ei ole telttaa ja lapset on iältään neljä ja kaksi, ei siis ehkä siinä iässä että olisivat keskenään teltassa. Toiseksi meille on tulossa ihan kutsuttuja vieraita. Lisäksi en pidä yhteyttä serkkuni kanssa joten en katso, että mulla olisi joku velvollisuus muuttaa olemassaolevia suunnitelmia hänen takiaan. Jos meillä ei olisi mökkiä serkun lomareitin varrella, en olisi kuullut hänestä yhtään mitään. Eli eivät voi nukkua pihalla teltassa koska eivät halua ja ennen kaikkea minä en halua. Itsekästä? Ehkä, mutta sittenpä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhannus on nurkan takana ja kesämökittömät lokkisukulaiset alkavat parveilla. Meillä on pieni mökki (nukkumispaikat oman perheen lisäksi kahdelle) ja eilen illalla puhelin soi. Serkkuni, johon en pidä oikeastaan mitään yhteyttä, sanoi olevansa kesälomalla ja ajatteli, että voisivat perheensä kanssa tulla käymään ensi viikon lopulla "kun ovat palaamassa Helsingistä ja lasten kanssa on pitkä ajomatka niin voisivat yöpyä". Kysyin että tarkoittaako hän siis juhannusta ja sanoin, että valitettavasti meidän nukkumapaikat on täynnä, koska saamme toisen lapsen kummit vieraaksi. Serkku kysyi, eikö meidän lapset voisi mennä vaikka telttaan yöksi kun he olivat nyt ihan laskeneet sen varaan että totta kai meille voi tulla. Ei voi. Odotan tässä äitini tai tätini soittoa, jonka sisältö tulee olemaan että olen itsekäs kun pakotan nelilapsisen perheen ajamaan pitkän matkan yötä myöden...

Eivätkö he sitten voisi nukkua pihalla teltassa? Onko kyse enemmän siitä etteivät mahdu vaan ettet halua?

Meillä on aina löytynyt joku ratkaisu jos ollaan haluttu.

Anna myös vinkit paikallisista majoituspalveluiden tarjoajista, voivathan sitten päiväseltään viettää aikaa kanssanne/tulla käväisemään.

Huoh. No ensinnäkin meillä ei ole telttaa ja lapset on iältään neljä ja kaksi, ei siis ehkä siinä iässä että olisivat keskenään teltassa. Toiseksi meille on tulossa ihan kutsuttuja vieraita. Lisäksi en pidä yhteyttä serkkuni kanssa joten en katso, että mulla olisi joku velvollisuus muuttaa olemassaolevia suunnitelmia hänen takiaan. Jos meillä ei olisi mökkiä serkun lomareitin varrella, en olisi kuullut hänestä yhtään mitään. Eli eivät voi nukkua pihalla teltassa koska eivät halua ja ennen kaikkea minä en halua. Itsekästä? Ehkä, mutta sittenpä on.

Itse oletin kysyjän tarkoittaneen, että eikö se perhe voisi nukkua pihalla teltassa. Eli tarjositko sellaista mahdollisuutta vai kielsitkö kokonaan? Ei minunkaan mielestä teidän perheen tarvitse myönnytyksiä tehdä, ei edes 10- ja 12-vuotiaiden lasten tarvitsisi mennä pihalle telttaan vain, jotta he pääsevät kutsumatta yökylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhannus on nurkan takana ja kesämökittömät lokkisukulaiset alkavat parveilla. Meillä on pieni mökki (nukkumispaikat oman perheen lisäksi kahdelle) ja eilen illalla puhelin soi. Serkkuni, johon en pidä oikeastaan mitään yhteyttä, sanoi olevansa kesälomalla ja ajatteli, että voisivat perheensä kanssa tulla käymään ensi viikon lopulla "kun ovat palaamassa Helsingistä ja lasten kanssa on pitkä ajomatka niin voisivat yöpyä". Kysyin että tarkoittaako hän siis juhannusta ja sanoin, että valitettavasti meidän nukkumapaikat on täynnä, koska saamme toisen lapsen kummit vieraaksi. Serkku kysyi, eikö meidän lapset voisi mennä vaikka telttaan yöksi kun he olivat nyt ihan laskeneet sen varaan että totta kai meille voi tulla. Ei voi. Odotan tässä äitini tai tätini soittoa, jonka sisältö tulee olemaan että olen itsekäs kun pakotan nelilapsisen perheen ajamaan pitkän matkan yötä myöden...

Eivätkö he sitten voisi nukkua pihalla teltassa? Onko kyse enemmän siitä etteivät mahdu vaan ettet halua?

Meillä on aina löytynyt joku ratkaisu jos ollaan haluttu.

Anna myös vinkit paikallisista majoituspalveluiden tarjoajista, voivathan sitten päiväseltään viettää aikaa kanssanne/tulla käväisemään.

Huoh. No ensinnäkin meillä ei ole telttaa ja lapset on iältään neljä ja kaksi, ei siis ehkä siinä iässä että olisivat keskenään teltassa. Toiseksi meille on tulossa ihan kutsuttuja vieraita. Lisäksi en pidä yhteyttä serkkuni kanssa joten en katso, että mulla olisi joku velvollisuus muuttaa olemassaolevia suunnitelmia hänen takiaan. Jos meillä ei olisi mökkiä serkun lomareitin varrella, en olisi kuullut hänestä yhtään mitään. Eli eivät voi nukkua pihalla teltassa koska eivät halua ja ennen kaikkea minä en halua. Itsekästä? Ehkä, mutta sittenpä on.

Se että pitää puolensa ja omat rajat ei ole itsekästä. Niihin sinulla on oikeus.

Mekin olemme mieheni kanssa sa... ..nan itsekkäitä kun emme ole enää vuosiin majoittaneet ketään yökylään pyrkivää. Meillä ei ole koskaan ollut eikä ole nytkään mitään ilmaista majoitustoimintaa sukulaisille.

Sukulaiset jotka tämän tästä oli meille tulossa yökylään ja täyshoitoon ei ole vuosiin olleet meihin päin yhteyksissä. Ei tietenkään kun meistä ei ole hyötyä. Mutta parempi näin.

Voisin ehkä kysyä että hei pääseekö teidän mökille yöksi, jos sanotaan että ei pääse niin menisin hotelliin johonkin matkalla. Tiedän että jos on vähän rahaa niin ei ole varaa mennä mihinkään hotelliin mutta ei pidä sitten koittaa sukulaisia kupata.

Tämä tapahtui 50-vuotiaalle äidilleni ja kerron hieman pohjustusta tapahtuneeseen. Kun vanhempani muuttivat vuosia sitten rivitaloasuntoon he olivat hyvin mielissään, kun naapuriksi paljastui äitini entinen työtuttava perheineen. Ystävystyttyään perheen kanssa äitini joutui kuitenkin mm. perheen vakituiseksi parisuhdeterapeutiksi, kun riidat paisuivat aina alkoholin virratessa. Olisivat riidat koskeneet edes tiskivuoroja tai lapsen vahtimisia, mutta heidän riidat koskivatkin mm.  ryhmäorgioiden tuomaa mustasukkaisuutta ja muita yhtä arkaluontoisia asioita - sellaisia joihin naapurit eivät välttämättä halua ottaa kantaa. Ja näihin riitoihin äitiäni vaadittiin aina ns. tuomariksi. Huh. Raja ystävyydessä alkoi ylittyä kuitenkin siinä, kun tämä naapurin mies alkoi myöhemmin syytellä isääni mm. vakoilusta, sillä isäni oli asentanut OMAAN asuntoonsa Elisa Vahti- toiminnon eroahdistuksissaan ulvovan koiran tarkkailuun. Kuulemma katselee sillä sitten kyläileviä naapuruston naisia myöhemmin videotallenteista. 

No, eräänä iltana äitini katseli telkkaria isäni ollessa jo nukkumassa. Ovikello soi ja oven takana oli kyseisen naapurin n. 20-25 vuotias poika. Äitini tiesi, että tämän vanhemmat on mökillä sen viikonlopun ja pohti, että mikähän mahtoi olla hätänä? Avain unohtunut, koira karannut, auto hyytynyt...? Ei aivan. Poika aivan pokkana ehdotteli äidilleni: "sauna olisi mukavan lämmin kahdelle, olisitko kiinnostunut saunaseurasta?" Äitini ei tiennyt miten reagoida, sillä poika oli aina ollut aina hieman omalaatuinen persoona. Miten vastata tälläisessä tilanteessa, mitkä pojan motiivit? "No en minä nyt kyllä lähde, mieskin tuolla jo nukkumassa ja itse ajattelin seurata perässä", äitini totesi pitkän harkinnan jälkeen. Poika oli kovin loukkaantunut ja tiuskaisi sitten takaisin, että "Noh! Omapa on menetyksesi. Olisit saanut elämäsi kyytiä ja nuorta lihaa, mutta ei mahda mitään!" Poika lähti ja jätti äitini ovelle tyrmistyneenä. 

Tämän kaiken kuulin, kun äitini soitti minulle kauhuissaan. Onneksi olivat juuri muuttamassa isäni kanssa muualle, joten nämä astetta erikoisemmat naapurit jäivät menneisyyteen. :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhannus on nurkan takana ja kesämökittömät lokkisukulaiset alkavat parveilla. Meillä on pieni mökki (nukkumispaikat oman perheen lisäksi kahdelle) ja eilen illalla puhelin soi. Serkkuni, johon en pidä oikeastaan mitään yhteyttä, sanoi olevansa kesälomalla ja ajatteli, että voisivat perheensä kanssa tulla käymään ensi viikon lopulla "kun ovat palaamassa Helsingistä ja lasten kanssa on pitkä ajomatka niin voisivat yöpyä". Kysyin että tarkoittaako hän siis juhannusta ja sanoin, että valitettavasti meidän nukkumapaikat on täynnä, koska saamme toisen lapsen kummit vieraaksi. Serkku kysyi, eikö meidän lapset voisi mennä vaikka telttaan yöksi kun he olivat nyt ihan laskeneet sen varaan että totta kai meille voi tulla. Ei voi. Odotan tässä äitini tai tätini soittoa, jonka sisältö tulee olemaan että olen itsekäs kun pakotan nelilapsisen perheen ajamaan pitkän matkan yötä myöden...

Eivätkö he sitten voisi nukkua pihalla teltassa? Onko kyse enemmän siitä etteivät mahdu vaan ettet halua?

Meillä on aina löytynyt joku ratkaisu jos ollaan haluttu.

Anna myös vinkit paikallisista majoituspalveluiden tarjoajista, voivathan sitten päiväseltään viettää aikaa kanssanne/tulla käväisemään.

Huoh. No ensinnäkin meillä ei ole telttaa ja lapset on iältään neljä ja kaksi, ei siis ehkä siinä iässä että olisivat keskenään teltassa. Toiseksi meille on tulossa ihan kutsuttuja vieraita. Lisäksi en pidä yhteyttä serkkuni kanssa joten en katso, että mulla olisi joku velvollisuus muuttaa olemassaolevia suunnitelmia hänen takiaan. Jos meillä ei olisi mökkiä serkun lomareitin varrella, en olisi kuullut hänestä yhtään mitään. Eli eivät voi nukkua pihalla teltassa koska eivät halua ja ennen kaikkea minä en halua. Itsekästä? Ehkä, mutta sittenpä on.

Itse oletin kysyjän tarkoittaneen, että eikö se perhe voisi nukkua pihalla teltassa. Eli tarjositko sellaista mahdollisuutta vai kielsitkö kokonaan? Ei minunkaan mielestä teidän perheen tarvitse myönnytyksiä tehdä, ei edes 10- ja 12-vuotiaiden lasten tarvitsisi mennä pihalle telttaan vain, jotta he pääsevät kutsumatta yökylään.

Heidän yöpymisestään teltassa ei keskusteltu, vain meidän lasten. Ja miksi olisin alkanut tarjota mahdollisuutta yöpyä teltassa pihalla kun en ollut haluamassa ylimääräisiä vieraita alun perinkään? Tämä ketju sisältää paljon haukkumisviestejä kilteille ihmisille, jotka eivät saa sanottua ei. Kun yksi sitten kertoo sanoneensa ei, aletaan ihmetellä eikö nyt mitenkään olisi onnistunut sanoa kyllä että härski hyväksikäyttäjä olisi saanut tahtonsa läpi. Taattua aaveetä.

Vierailija kirjoitti:

Lupasin uudelle tuttavuudelle (harrastuksen kautta) antaa seuloa kaikki vaatteet mitkä sopii hänelle kun seuraavan kerran siivoan komerot. Pyysin, että jos joku ei passaa niin laita kierrätykseen. Kaikki olivat sopivia. Sanoin, että hyvä, seuraavan kerran tehdään samoin. Tästä on nyt muutama viikko.

Nyt alkoikin tekstiviestirumba. Joka toinen päivä kysytään et milloin siivoat komerot. Sanoin et keväällä ja syksyllä, nyt menee siis syksyyn. Ja tekstiä pukkaa, voisko aikaistaa, käykö ensi viikolla, voiko tulla auttamaan, käyn mielelläni sun komerot läpi :-O ja oliskos sitä ja sitä kun kesäkin tulee. Mielellään nahkatakkia, laukkuja, nro 40 vaatteet, farkkuja sillä ja sillä lahkeella, sitä väriä, koruja jos on ja aurinkolaseja. Olen hieman pöyristynyt.

wow.  toimiiko tuo lainkaan toistepäin vai vaatetatko sinä tuon kaverisi?  onko se jotenkin avuton, eikä osaa muuten hankkia rättiä päälleen?

toinen juttu, joka tuli mieleen on, että viekö se ne sun vaatteet myytäväksi jonnekin??

Anoppi. Voi luoja. Aikoinaan kun minä ja mies aloimme seurustelemaan mies varoitti äidistään ja hänen todella härskistä itsekkyydestään. Uusimpana anoppi on keksinyt että minä ja toinen miniä teemme hänen "pieniin synttärijuhliin" kaikki tarjottavat. Minulla on 2,5kk ikäinen vauva, toisella miniällä 2,5v vilkas lapsi ja toinen tulossa aivan kohta. Me tietenkin tekisimme kaiken lahjaksi. Juhliin on tulossa n 70 henkeä ja lista mitä pitää leipoa kasvaa koko ajan. Voileipäkakut, "hieno kakku, kuten hääkakku", karjalanpiirakoita, marjapiirakoita, suolaista piirakkaa, lusikkaleivät ja mieluusti vielä suklaa- ja juustokakkua. Illaksi salaatit, leivät ja pullaa. Mieheni on onneksi veljensä kanssa ilmoittanut ettemme tee (ei usko jos itse sanomme), ihan jo kustannussyistä. Anopille viemme vain pienen lahjan, koska hän itse ei ole edes omia lapsiaan muistanut lapsena lahjoilla koskaan (ostaa kyllä itselleen). Hänen lapsensa syntymäpäivä ei ole lapsen syntymäpäivä, vaan silloin kuuluu juhlia anoppia kun anoppi on synnyttänyt. Ja tietenkin kun lapsenlapset syntyivät niin piti juhlia häntä.

Minä ja tämä toinen miniä olemme täysin piian roolissa mutta onneksi nykyään emme usein tapaa ja jos tapaamme, mies pitää puoliani.

Anoppi soittelee lapset läpi että tulkaa siivoamaan, minulle kiikutti pyykkejään ja suuttui kun minä ilkiö en pessyt (mies kielsi).

Vierailija kirjoitti:

Ex-anoppi. Muutti yksin entiseen kotitaloon, jonka laitatutti kokonaan uusiksi. Ainoa vaan että rahat loppui luksuskeittiöön ja loppu saatananmoinen urakka jäi meille. Maksoi palkkaa miehen veljen tyttöystävälle, mutta ei minulle, koska "sinähän käyt töissä". Meni siis koko neljän viikon kesäloma aamusta myöhään iltaan rempatessa, ja vielä valitukset päälle, kun ei ole jo valmista. 

Hemmetiäkö menit.  Olisit keksinyt edes jonkun tekosyyn, jos et osannut suoraan sanoa.  Opitko mitään? 

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni soitti ja pyysi itselleen ja tulevalle sulholleen, minun ja edesmenneen mieheni kihlasormuksia, "kun ei sulla varmaan ole enää niille enää käyttöä." Miehen kuolemasta oli kuukausi.

Hyvänen aika. Olen todella pahoillani sekä menetyksestäsi että moisesta moukkamaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi. Voi luoja. Aikoinaan kun minä ja mies aloimme seurustelemaan mies varoitti äidistään ja hänen todella härskistä itsekkyydestään. Uusimpana anoppi on keksinyt että minä ja toinen miniä teemme hänen "pieniin synttärijuhliin" kaikki tarjottavat. Minulla on 2,5kk ikäinen vauva, toisella miniällä 2,5v vilkas lapsi ja toinen tulossa aivan kohta. Me tietenkin tekisimme kaiken lahjaksi. Juhliin on tulossa n 70 henkeä ja lista mitä pitää leipoa kasvaa koko ajan. Voileipäkakut, "hieno kakku, kuten hääkakku", karjalanpiirakoita, marjapiirakoita, suolaista piirakkaa, lusikkaleivät ja mieluusti vielä suklaa- ja juustokakkua. Illaksi salaatit, leivät ja pullaa. Mieheni on onneksi veljensä kanssa ilmoittanut ettemme tee (ei usko jos itse sanomme), ihan jo kustannussyistä. Anopille viemme vain pienen lahjan, koska hän itse ei ole edes omia lapsiaan muistanut lapsena lahjoilla koskaan (ostaa kyllä itselleen). Hänen lapsensa syntymäpäivä ei ole lapsen syntymäpäivä, vaan silloin kuuluu juhlia anoppia kun anoppi on synnyttänyt. Ja tietenkin kun lapsenlapset syntyivät niin piti juhlia häntä.

Minä ja tämä toinen miniä olemme täysin piian roolissa mutta onneksi nykyään emme usein tapaa ja jos tapaamme, mies pitää puoliani.

Anoppi soittelee lapset läpi että tulkaa siivoamaan, minulle kiikutti pyykkejään ja suuttui kun minä ilkiö en pessyt (mies kielsi).

Sanattomaksi vetää tällaiset. Luojan kiitos miehesi pitää perheenne puolta, tuohan on aivan kaistapäistä touhua.

Vierailija kirjoitti:

Olimme opiskeluporukalla syömässä ravintolassa ja kesken ruokailun eräs tyttö alkoi ehdottamaan meille muille, että me maksaisimme hänelle meidän annostemme hinnan ja hän vastaavasti maksaisi ateriamme lounasseteleillä. Oli vielä kehunut monesti miten saa lounareita äidiltään ilmaiseksi. Oltiin kaikki tosi kiusaantuneita, mut tyhminä annettiin rahamme tälle tytölle kuitenkin. Siinä sitten vielä hykerteli tyytyväisenä, et saipa nyt hyvät rahat. Tästä on lähes 20 vuotta aikaa, mut vieläkin vituttaa oma tyhmyys, et suostuin tuollaiseen.

Ja sama ihminen kertoili meille koulussa aina maanantaisin, miten oli viikonloppuna baarissa saanut kusetettua ilmaista viinaa, röökiä tai rahaa miehiltä.

No joo, toiset löytää "ammattinsa" jo aiakaisin.  Nykyisin sillä on toi tuntitaksa jo korkeampi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hillumme lähes joka viikonloppu baareissa samalla ystäväporukalla tällasia nuoria ja villejä opiskelijoita kun olemme. Yhdellä ystävistä on hiukan erikoinen tapa, sillä hän ei halua kantaa mukanaan käsilaukkua, koska siitä on niin vaivalloista huolehtia. Meillä muilla on käsilaukut, missä kannamme mukana meikit, lompakot, avaimet ym. tarpeelliset tavarat.

Tämä yksi kaveri työntää AINA kaikki omat säilytettävät tavaransa meidän muiden käsilaukkuihin kannettavaksi baarireissun ajaksi. Illan ja yön aikana hän tulee sitten vähän väliä hakemaan laukustani milloin omia rahojaan koska haluaa ostaa oluen tai huulipunan koska haluaa ehostaa itseään kun käy vessassa.

Kerran tein niin, että minimoin baarireissulle mukaan otettavat omat tavarani. Jätin käsilaukun kotiin ja laitoin farkkuni taskuihin vain pankkikortin ja huulipunan. Eikös sitten narikassa tämä ystävä alkanut yskähdellä, että mihin hän nyt saa lompakkonsa ja meikkinsä kun en ottanut käsilaukkua mukaan. Hän sitten työnteli tavaransa mun farkkuni taskuihin säilytykseen tyyliin tohon taskuun sopii toi ja tohon taskuun sopii vielä toi tavara... Hänelle ei mitään väliä sillä, että mulla oli epämiellyttävän muhkurainen olo koko illan kun farkun taskut oli täynnä jonkun toisen roinaa.

Pahinta kai on, että SINULLE sillä ei ollut väliä, kun kerran suostuit tohon. Oletko sä joku ameeba vailla omaa mieltä ja elämää?

Kyllä minulle on väliä. Jätin laukkuni kotiin vinkkinä, jotta kaveri ymmärtäisi käytöksensä ja että jokainen huolehtii omista tavaroistaan. Vaan ei, hän totesi silmääkään räpäyttämättä, että onneksi sulla on noi taskut mihin mahtuu. Minulta ei siis varsinaisesti edes kysytty. Tilanne oli niin yllättävä härskiydessään, että en saanut sanaa suustani.

Saman illan aikana kävi aika ikävästi. Lähdin baarista muutaman tunnin kuluttua kotiin kun mulle tuli huono olo sanomatta tästä erikseen kaverille. Hänen tavaransa unohtuivat taskuihini. Hän oli aika kiukkuinen seuraavana päivänä kun onhan baarissa hankala olla ilman rahaa. Narikasta oli kuulemma hankala saada takkia kun oli laittanut narikkalapun mulle säilytykseen. Taksia/bussia oli vaikea saada ilman rahaa, joutui pummaamaan kyydin joltain puolitutulta jne. Asiasta ei välttämättä aina tarvitse näille härskeille kavereille sanoa suoraan, vaan asiat voivat muuttua parempaan suuntaan ihan itsekseen myös opettavaisen kokemuksen kautta.

sulla oli tollanen passiivis-aggressiivinen ratkaisu..  hyvä!    oppiko se nuija mitään?

Vierailija kirjoitti:

Lähisukulainen oli hakenut lainaa. Meidän mökkiä oli siihen pantattu 10tuhannen edestä. Rahat oli jo annettu ja meille tuli vain paperit allekirjoitettavaksi. Kukaan ei kysynyt meidän suostumusta. Ei edes pankista varmistettu asiaa. Luki vain että suostumuksenne mukaan.... Emme allekirjoittaneet.

Entinen miesystävä toimi samoin - ja sen lisäksi väärensi (nyt edesmenneen) isänsä allekirjoituksia ja maksoi tämän tililtä omia laskujaan.  Osallistuipa ainakin kerran erääseen rahankeräykseen, toi keräyslippaan asunnolleen ja alkoi tyhjentää saalista olohuoneen laiitalla  välittämättä ihmettelyistäni.  Ammattiltaan hän oli/on lakimies, joten palkan pienuus tuskin ajoi tällaiseen.   

Itselleni ei muistu mieleen minkäänlista omakohtaista hyväksikäyttötapausta, mikä vetäisi vertoja täällä kerrotuille tarinoille. Mitä nyt kaverit on silloin tällöin pummailleet euron pari, mutta ne nyt on muutenkin persaukisia minuun verrattuna.

Kuitenkin, tätä topikkia lukiessani muistui mieleen juttu, joka oli sattunut itse viihdetaiteilija Simo Salmiselle tämän vanhoilla päivillä. Juttu löytyy Tuomas Marjamäen kirjoittamasta  elämäkerrasta "Simo Salminen - Se se vaan on sillä lailla". Kirjoitan pätkän tähän sellaisenaan, kuin se esiintyy kirjan sivulla 200. Varsinaisen kirjan olen lukenut parikin kertaa, ja suosittelen!

"Taloyhtiön roskiksesta Simo löysi rikkinäisen tuolin,  jota alkoi kunnostaa verstaallaan. Kun tuoli oli valmis, hän vei sen naapurinsa - tuolin entisen omistajan - oven taakse. Mukaan hän liitti paperilapun, johon oli kirjoittanut "tuolin tarinan".

Naapuri oli ikikiitollinen kun sai pois heittämänsä tuolin takaisin niin upeaksi entisöitynä. Tyytävisenä hän kertoi, että hänellä on viisi samanlaista tuolia lisää - ne voisi kunnostaa samalla tavoin.

Simo ei jaksanut sellaista urakkaa ottaa vastaan ilman korvausta. Kun naapuri kuuli Simon haluavan työstä palkkaa, hän jätti tuoliremontin sikseen."

Suloisesti kirjoitettu "tuolin tarinakin" löytyy kirjan samaiselta sivulta, mutta on sen verran pitkä etten jaksa kopioida sitä tähän, ja menisi muutenkin ot:n puolelle. Juttu jäi kuitenkin mieleeni lähinnä surullisuutensa vuoksi. Muistan lukiessani jopa toivoneeni, ettei naapurin itsekkäästä pyynnöstä olisi mainittukaan, jolloin suloisesta tuoliepisodista olisi jäänyt parempi mieli. Onneksi naapuri edes älysi ilmaista kiitollisuutensa Simolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhannus on nurkan takana ja kesämökittömät lokkisukulaiset alkavat parveilla. Meillä on pieni mökki (nukkumispaikat oman perheen lisäksi kahdelle) ja eilen illalla puhelin soi. Serkkuni, johon en pidä oikeastaan mitään yhteyttä, sanoi olevansa kesälomalla ja ajatteli, että voisivat perheensä kanssa tulla käymään ensi viikon lopulla "kun ovat palaamassa Helsingistä ja lasten kanssa on pitkä ajomatka niin voisivat yöpyä". Kysyin että tarkoittaako hän siis juhannusta ja sanoin, että valitettavasti meidän nukkumapaikat on täynnä, koska saamme toisen lapsen kummit vieraaksi. Serkku kysyi, eikö meidän lapset voisi mennä vaikka telttaan yöksi kun he olivat nyt ihan laskeneet sen varaan että totta kai meille voi tulla. Ei voi. Odotan tässä äitini tai tätini soittoa, jonka sisältö tulee olemaan että olen itsekäs kun pakotan nelilapsisen perheen ajamaan pitkän matkan yötä myöden...

Eivätkö he sitten voisi nukkua pihalla teltassa? Onko kyse enemmän siitä etteivät mahdu vaan ettet halua?

Meillä on aina löytynyt joku ratkaisu jos ollaan haluttu.

Anna myös vinkit paikallisista majoituspalveluiden tarjoajista, voivathan sitten päiväseltään viettää aikaa kanssanne/tulla käväisemään.

Huoh. No ensinnäkin meillä ei ole telttaa ja lapset on iältään neljä ja kaksi, ei siis ehkä siinä iässä että olisivat keskenään teltassa. Toiseksi meille on tulossa ihan kutsuttuja vieraita. Lisäksi en pidä yhteyttä serkkuni kanssa joten en katso, että mulla olisi joku velvollisuus muuttaa olemassaolevia suunnitelmia hänen takiaan. Jos meillä ei olisi mökkiä serkun lomareitin varrella, en olisi kuullut hänestä yhtään mitään. Eli eivät voi nukkua pihalla teltassa koska eivät halua ja ennen kaikkea minä en halua. Itsekästä? Ehkä, mutta sittenpä on.

Itse oletin kysyjän tarkoittaneen, että eikö se perhe voisi nukkua pihalla teltassa. Eli tarjositko sellaista mahdollisuutta vai kielsitkö kokonaan? Ei minunkaan mielestä teidän perheen tarvitse myönnytyksiä tehdä, ei edes 10- ja 12-vuotiaiden lasten tarvitsisi mennä pihalle telttaan vain, jotta he pääsevät kutsumatta yökylään.

Heidän yöpymisestään teltassa ei keskusteltu, vain meidän lasten. Ja miksi olisin alkanut tarjota mahdollisuutta yöpyä teltassa pihalla kun en ollut haluamassa ylimääräisiä vieraita alun perinkään? Tämä ketju sisältää paljon haukkumisviestejä kilteille ihmisille, jotka eivät saa sanottua ei. Kun yksi sitten kertoo sanoneensa ei, aletaan ihmetellä eikö nyt mitenkään olisi onnistunut sanoa kyllä että härski hyväksikäyttäjä olisi saanut tahtonsa läpi. Taattua aaveetä.

Just niin eli täälläkin saa vahvistuksen sille että kun se kiltti hyväksikäytetty kasvattaa vihdoin munat niin sitä ei hyväksytä millään kun onhan se nyt törkeää jos kiltillä onkin yhtäkkiä omat rajat on kyllä törkeä ja itsekäs!

Itse olen päätoiminen opiskelija, mutta samalla hoitelen - oikeastaan jopa suuremmalla kiinnostuksella ja työpanoksella - graafisen/audiovisuaalisen alan hommia. Näyttelemistä, käsikirjoittamista, ohjaamista, kuvaamista, animointia, editointia, äänisuunnitteua, säveltämistä jne, ja olen saanut töitäni ihan televisioesitykseenkin.

Sen myötä on sitten tietysti tullut jonkinasteista tunnettavuutta omalla paikkakunnalla, ja se on saanut ihmiset lähestymään erilaisten keikkapyyntöjen tiimoilta. Musavideota aloittelevalle artistille, esittelyanimaatiota yhdistykselle, jne. konkreettisia työtarjouksia, jotka otan toki aina ilomielin vastaan ja olen imarreltu jo siitäkin että tarjotaan hommia. Mutta lähes poikkeuksetta näissä on se ongelma, että kun alan hahmottelemaan työstä jonkinlaista hintalappuarviota, niin paljastuu että asiakas on ajatellut selviävänsä esim. usean minuutin mittaisen videon tuottamisesta satasella parilla.

Joskus homma sitten johtaa siihen, että työtarjouksen tekijästä ei enää kuulukaan yhtään mitään, ja joutuu kyselemään perään, että mitä ajatuksia heräsi. Sitten sieltä vaan vastataan että joo, lähettiinkin miettimään muita vaihtoehtoja / teetetäänkin homma tuolla yhteistyökumppanin veljen pojalla, joka harrastaa videojuttuja ja tekee hommaa periaatteessa karkkipalkalla.

Jotenkin tuntuu, (niin kuin täällä on aiemminkin taivasteltu) että ihmisillä ei ole mitään käsitystä luovan työn arvosta, ja moni ajattelee ettei se ole työtä ollenkaan, vaan vähän semmoista harrastelua mistä saattaa saada taskurahaa. Ei oteta huomioon sitä että esim. kolmeminuuttisen animaation tekemiseen menee helposti parikin kuukautta, jos pitää tehdä kaikki itse suunnittelupöydältä valmiiseen videoon äänineen päivineen, ja sitten ajatellaan että kolme satkua on kelpo korvaus parin kuukauden työstä. Toisaalta ymmärrän, koska itsekin saatoin kuvitella tuohon suuntaan, ennen kuin alalle lähdin suuntautumaan, ja mietin että miten ihmeessä jonkun mainosjulisteen teettäminen voi maksaa satasen (nykyään pitäisin sitä jo melko pienenä hintana).

Ajattelemattomin pyyntö oli ehkä se, kun erään projektini julkaisun jälkeen ala-asteaikainen luokanopettajani lähestyi minua facebook-viestillä onnitellakseen, ja ilmoitti että nythän voisin reippaana kaverina kirjoittaa heidän luokalleen käsikirjoituksen humoristiseen kevätjuhlanäytelmään. Sanoin että no miksikäs ei, mutta kyllä minun sitten täytyy pyytää työstä palkkakin. En tiedä sitten, heittikö pyyntönsä alun perinkin huumorilla, mutta voitte varmaan arvata, toteutuiko käsisprojekti. :)