Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11854)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on kokemusta toiselta puolelta. Mulla on yksi ystäväpariskunta, jolta olen pyytänyt autottomana paljon auto- ja kuljetusapua, sekä muuta apua eri asioihin. Aina ovat suostuneet. Olen yrittänyt monta kertaa kysyä paljonko haluavat korvaukseksi ja myös tyrkyttää rahaa, mutta eivät suostu koskaan ottamaan vastaan, edes polttoainekustannuksia. Sanovat että koska olen köyhempi opiskelija, eivät kehtaa. Olen myös tarjonnut apuani eri asioissa, muutoissa, siivoamisessa tai vaikka koirien vahtimisessa, että ottakaa yhteyttä ehdottomasti, jos tarvitsevat missä tahansa. Koskaan eivät ole ottaneet näissä yhteyttä. Olen myös aina kiittänyt kovasti avustaan ja näemme muutenkin kuin silloin kuin tarvitsen apua, mutta kuulin sitten tässä että heitä ärsyttää mun käytös, että hyväksikäytän. Miksi ei voi sanoa ei, miksi ei voi ottaa korvausta vastaan tai vuorostaan pyytää apuani, mutta sitten takanapäin avaudutaan??
Minulle usea työkaveri ihan minun pyytämättäni tarjosi kyytiä bussipysäkilleni kun ainut tie pois työpaikalta meni juuri sen pysäkin ohi että samalla pääset. Tarjosin rahaa mutta kaikki ihan kaikki sanoivat että ei tietenkään tarvi maksaa kun hän muutenkin menee sitä tietä. No en sitten maksanut.
Loppukeväästä sain vahingossa kuulla että työkavereita ärsyttää kun kuljen ilmaiseksi kyydissä käytän hyväksi kun he kuitenkin ostavat autoon bensaa yms. Olin kyllä ihan että mitä ihmettä!
Jotta meni vielä hullummaksi niin osa haukkujista ihan itse taas tarjosi kyytiä pysäkille. En muuten mennyt vaikka kuinka oli työtä kotiin vielä kannettavaksi.Minäkin joskus tarjoan kyytiä jollekin kertaluontoisesti jos on sama matka ja kun itse ehdotan, niin en ota rahaa vaikka toinen kysyy mitä on velkaa. Ongelma tuleekin vasta siinä vaiheessa, kun seuraavilla kerroilla samat ihmiset kysyy, että pääseekö taas kyydissä ja olettaa, että kuljetan jatkossakin ilmaiseksi. Silloin se muodostuu jo hyväksikäytöksi.
Käyn yhdessä harrastuksessa ja olisi pitänyt pitää vaan suu kiinni kun kerran eräälle ihmiselle ehdotin, että pääsee kyydissäni kotiin, kun hän valitti, että busseilla on poikkeusajat ja joutuu odottamaan niin kauan ja kelikin oli huono. Nyt niitä kuljetettavia on sitten koko autollinen. Jokainen säästää pari euroa bussilipussa ja minä maksan bensat. Ei oo reilua mielestäni ja tosiaan ensimmäisellä kerralla sanoin, ettei ole mitään velkaa matkasta, mutta luulisi nyt toisten tajuavan, etten jatkuvasti ilmaisin kuljeta kun itse kyytiin tunkevat.
Itse jos jatkuvasti toisen kyydissä kulkisin, niin heittäisin kuskille automaattisesti aina muutaman euron minä olisin varannut bussiin, enkä edes kysyisi, että tarviiko maksaa.
En ikinä en yhden yhtä kertaa pyytänyt yhdeltäkään työtoverilta kyytiä mihinkään vaan minut aina pyytämällä pyydettiin kyytiin ja jopa kun olin jo kävelemässä sinne pysäkille. Ja se pysäkki johon kävelin oli aivan ensimmäinen pysäkki. Eli minä.en voinut mennä sille pysäkille millään bussilla vaan kävelin sinne. Pysäkille oli reilu kilometri matkaa.
Joskus joku työtoveri kysyi että miten olen niin hyvässä ja sutjakassa kunnossa. Sanoin että kävelen paljon. Mietin että ihan kateuttaanko ne kyytiin pyysivät ettänen saisi kävelyliikuntaa työmatkasta.
Niin ja minua pyydettiin sinne auton kyytiin myös aamulla kun olin kävekemässä työpaikalle.Mä olen useimmiten autolla töissä. Joskus ollaan vaikka kokouksessa tai koulutuksessa päätyöpisteen ulkopuolella. Mulle on täysin luontevaa tarjota kyytiä toisillekin. Ei se oo multa pois, jos autossani matkustaa itseni lisäksi joku muu. Saatan laittaa sähköpostinkin , että "tarjolla kyyti kolmelle mukavasti tai neljälle ahtaasti" tms. Joskus työkaverit antaa vaikka parkkirahaa tms, mikä on toki ihan ok mut en sitä edellytä. Kun se auto kulkis matkan joka tapauksessa. Ja jos en ole autolla, niin sit tuumaan että "en ole autolla" ja sit jokainen vastatkoon itsestään.
Eikä tulis mieleenkään puhua paskaa toisista tämän takia. Jos ollaan pidemmillä matkoilla niin otan vastaan bensarahaa tai kaveri tarjoaa kahvit tai safkan. Ollaan hyvin toimeentulevia kaikki, joten rahasta ei sinänsä ole kiinni, vaan periaatteesta.
Työnantaja korvaa tuollaiset ajot kilometrien mukaan ja vielä jokaisesta matkustajasta lisää.
En ole alkuperäinen kirjoittaja mutta vastaan kuitenkin. Kilometrejä ei makseta alle 10km matkoista. Eli jos esim pidetään lounaspalaveri työpaikan ulkopuolella, ei tipu kilometrejä jos matkaa tulee alle 10 km. Ihan sama onko kyydissä muita tai ei.
Riippuu ihan työpaikasta, meillä maksetaan työhön sisältyvät matkat, vaikka olisi vain pari km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme opiskeluporukalla syömässä ravintolassa ja kesken ruokailun eräs tyttö alkoi ehdottamaan meille muille, että me maksaisimme hänelle meidän annostemme hinnan ja hän vastaavasti maksaisi ateriamme lounasseteleillä. Oli vielä kehunut monesti miten saa lounareita äidiltään ilmaiseksi. Oltiin kaikki tosi kiusaantuneita, mut tyhminä annettiin rahamme tälle tytölle kuitenkin. Siinä sitten vielä hykerteli tyytyväisenä, et saipa nyt hyvät rahat. Tästä on lähes 20 vuotta aikaa, mut vieläkin vituttaa oma tyhmyys, et suostuin tuollaiseen.
Ja sama ihminen kertoili meille koulussa aina maanantaisin, miten oli viikonloppuna baarissa saanut kusetettua ilmaista viinaa, röökiä tai rahaa miehiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti vielä lisätä, että laktoosi-intolerantikkoja on monen eri tasoisia. Toiset voivat syödä pieniä määriä tavallisia maitotuotteita, varsinkin hapanmaitotuotteita ja tiedän yhden joka voi juoda jopa puoli lasia maitoa päivässä. Hän ei juo sitä pelkkänä maitona mutta käyttää kahvissa tavallista maitoa. Sitten on se toinen ääripää joka ei siedä yhtään laktoosia eli ei edes hyla-tuotteet eivät käy.
Minä olen juuri sellainen kaktoosi-intolerantikko, joka kestää vähän laktoosia. Voin syödä vaikka ihan tavallista pinaattikeittoa tai jäätelöä, mutta en missään nimessä samana päivänä. Laktoosin sietokyky on minun kohdallani parantunut aikuisiällä, lapsena en sietänyt laktoosia lainkaan. Itse en yleensä edes kerro huonosta laktoosin sietokyvystäni sen kummemmin kenellekään, mutta saatan esim juhlissa kysyä, että sisältääkö joku leipomus laktoosia. Näin pystyn päässäni vähän laskemaan minää verran mitäkin minun kärsii syödä.
[ot] Maitoallergikko sinä olet, et laktoosi-intolerantikko, tuo että lapsena et sietänyt maitotuotteita, kertoo sen. Laktoosi-intolerantikoilla se on toisinpäin. [/ot]
Ja aiheeseen: Onneksi opiskelin sellaista alaa, että minulta kysytään lähinnä jostain alaani kuuluvasta asiasta, joka ihmetyttää. Mutta, koska työpaikkani on mikä on (yleensä en kerro elleivät kysy, ja silloinkin lähinnä firman tai laveasti sen mitä teen) niin joskus joku vanha opiskelukaveri on kysynyt että voinko tuoda heille "näytteitä". Kerron aina ettei ole sallittua, mutta aina kun on jollakulla tuparit niin kysyvät samaa.
Työskentelen siis alkoholin parissa laadunvalvonnassa ja käsittelen (myös) yli 90% etanolia. Joskus mainitsin, että ton vahvuinen alkoholi on ihmiselle turhan tujua, niin vastaus oli vain, että "pyh, hyvät kännithän tuosta saa!"
Tuosta tuli mieleen kun kun kaverin isä kuoli alkoholimyrkytykseen. Kaverin isä oli ollut koko aikuisikänsä alkoholisti ja kuoli lopulta niin että oli ottanut hörpyn juuri avatusta kossupullosta ja meni sitten saunaan. Sai sydänkohtauksen ja löytyi kuolleena saunasta. Poliisit oli antaneet kossupullon kaverille käteen. Kaveri oli voinut pahoin ja kaatanut pullon sisällön viemäriin. Kun yhteinen kaverimme kuuli tämän niin hän sanoi että hullu, sillä ois saanut hyvät kännit!
Vierailija kirjoitti:
Asun kahden kämppäkaverin kanssa (molemmat naisia & opiskelijoita) kolmiossa, joista toinen päävuokralainen ja me kaksi muuta alivuokralaisina. Kun saatiin tietää että saadaan tämä asunto, niin oltiin sovittu takuuvuokran maksaminen kolmeen osaan, mutta ei. Heti kun piti takuuvuokra maksaa niin muilla ei ollutkaan sitten rahaa, maksoin yksin säästöistäni sen 950e takuuvuokraa, sillä verukkeella "ettei menetetä tätä hyvää kämppää sitten, jos nyt vaan lainaat. Maksetaan takaisin." Nyt mennyt jo puoli vuotta eikä rahoja ole vieläkään näkynyt, lisäksi vielä sotkevat, meluavat ja pihistelevät kaikessa, olen ostanut vessapapereista lähtien kaikennäköistä ja jos jokin on loppu niin saan kuulla siitä aina ennen kauppaan lähtöäni. Rahojani jos kyselen takaisin niin saa aina kuulla sen saman "Joo nyt on ollut vähän tiukkaa.."
Mitähän sitten käy kun kämpästä tulee muutto ja rahat palautetaan?
Maksoitko suoraan omalta tililtäsi? Jos näin, niin ota yhteys vuokranantajaan ja selitä tilanne. Sinun tililtä tulleet rahat = Sinun. Eli tilanne voi hyvinkin olla niin, että sinä olet ainoa joka on täyttänyt takuuvuokravelvoitteen ja kaksi muuta joutuvat sen vielä erikseen maksamaan vuokranantajalle. Aina kannattaa yrittää. Se ei maksa mitään ja voi kääntyä hyväksi sinun kannaltasi.
Vierailija kirjoitti:
Mun opiskeluaikainen kaverikämppis. Vaati jatkuvasti, että kaikki tehdään hänen pillinsä mukaan. Jos mulle ei tämä käynyt, niin raivoahan siitä seurasi. Yleensä nää vaatimukset keskittyi kaikenlaisiin aikatauluihin ja odotteluun. Tää kämppis esimerkiksi nukkui yleensä aika myöhään ja oli usein myöhässä koulustaan. Itse ajoissa heränneenä en olisi saanut lähteä asunnosta ennen kuin hän oli valmis, sillä hän halusi mennä yhtä matkaa. Aina kun en suostunut, niin mökötti ja kiukutteli koko päivän. Kuulemma mulla oli sosiaalista ym ongelmaa, kun en halunnut lähteä hänen kanssaan yhtäaikaa.
Kerran taas olimme lähdössä molemmat junalla omille kotipaikkakunnillemme. Hänellä taas yllättäen kesti lähtemisessään ja vaati mua jäämään odottamaan. Yritin selittää, että jos odotan häntä, myöhästyn junastani. Ei se mitään, hän oli vakaasti sitä mieltä, että voin hyvin ostaa uudet junaliput ja odottaa asemalla seuraavaa junaa, täytyyhän häntä nyt odottaa hei! En muista miten, mutta jollain kumman keinolla onnistuin saamaan tän mimmin ajoissa ulos ja minäkin ehdin junaani.
Tän lisäksi kämppis oli tosi kova ripustautumaan ja halusi muutenkin koko ajan tehdä kaikkea yhdessä, hänen ehdoillaan tottakai. Hyvä kun pääsin kämpiltä yhtään mihinkään ilman että hän oli tunkemassa mukaan. Hiukka ahdistavaa. Kun olin vaikka viemässä erästä pakettia postiin läheiselle ostarille, hän päättikin lähteä mukaan. Paitsi, että ei hän mihinkään postiin halunnut, vaan lähinnä hengailemaan kaupoille. Sitä ennen halusi mm. syödä ja käydä suihkussa ja vaikka mitä ja tottakai mun olisi pitänyt odottaa. Kun kerroin, että posti oli menossa jo kohta kiinni siltä päivältä, hän kehotti mua siirtämään paketin postittamista seuraavaan päivään. Kaikenlaisia tällaisia oletuksia hänellä oli siis jatkuvasti. Tiukka vastaansanominen ei auttanut, vaan nää väittelyt johti hänellä ihan silmittömään raivoamiseen ja syyttelyyn. Nykyään on entinen kaveri.
Tunnustan itse olleeni ennen juuri tuollainen, nykyiselle poikaystävälleni suhteen alussa n. 7 vuotta sitten. Olin silloin kovin masentunut ja surullinen kun ei ollut oikein ollenkaan kavereita, oikeastaan elin silloin vain kotona yksin kuukausi tolkulla. Oli kai jotenkin sosiaalisoituminen kärsinyt sen verran etten oikein osannut. Aina kun piti lähteä jonnekkin, piti aina tehdä kaikkea juuri ennen lähtöä, vaikka olisi lähtö ollut tiedossa jo pidemmän aikaa. Joka paikkaan tarrauduin mukaan sillä verukkeella että "kotona pelottaa olla yksin", en pitänyt siitä että mieheni juoksenteli töissä ja muissa kun tunnuin itse jääväni vain pois kaikesta hauskasta. Yritin jopa keksiä keinoja saada poikaystävä vain jäämään kotiin kanssani, ettei tarvitsisi itse lähteä ulos, koska jos poikaystävä tahtoi lähteä, oli minun _pakko_ lähteä mukaan vain siksi että hän ei menisi yksin. Joskus jos ei halunnut minua tai en vain voinut lähteä, vedin hirveät itkupotkuraivarit että hän ei rakasta minua ja haluaa vain jättää minut yksin.
En tiedä miten olin tuollainen, liekkö yksinäisyys tekee hulluksi, melkein vuoden sitä kestikin. Nyttemmin edelleen miehen kanssa yhdessä ja masennus kaukana takana, enkä enään ole yhtään samanlainen. Tuntuu huvittavalta ajatellakkaan miten tarrautuvainen sitä on ennen ollut.
Ihmettelen näin jälkeenpäin miksi poikaystäväni on siitä huolimatta jaksanut olla kanssani :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun kahden kämppäkaverin kanssa (molemmat naisia & opiskelijoita) kolmiossa, joista toinen päävuokralainen ja me kaksi muuta alivuokralaisina. Kun saatiin tietää että saadaan tämä asunto, niin oltiin sovittu takuuvuokran maksaminen kolmeen osaan, mutta ei. Heti kun piti takuuvuokra maksaa niin muilla ei ollutkaan sitten rahaa, maksoin yksin säästöistäni sen 950e takuuvuokraa, sillä verukkeella "ettei menetetä tätä hyvää kämppää sitten, jos nyt vaan lainaat. Maksetaan takaisin." Nyt mennyt jo puoli vuotta eikä rahoja ole vieläkään näkynyt, lisäksi vielä sotkevat, meluavat ja pihistelevät kaikessa, olen ostanut vessapapereista lähtien kaikennäköistä ja jos jokin on loppu niin saan kuulla siitä aina ennen kauppaan lähtöäni. Rahojani jos kyselen takaisin niin saa aina kuulla sen saman "Joo nyt on ollut vähän tiukkaa.."
Mitähän sitten käy kun kämpästä tulee muutto ja rahat palautetaan?
Maksoitko suoraan omalta tililtäsi? Jos näin, niin ota yhteys vuokranantajaan ja selitä tilanne. Sinun tililtä tulleet rahat = Sinun. Eli tilanne voi hyvinkin olla niin, että sinä olet ainoa joka on täyttänyt takuuvuokravelvoitteen ja kaksi muuta joutuvat sen vielä erikseen maksamaan vuokranantajalle. Aina kannattaa yrittää. Se ei maksa mitään ja voi kääntyä hyväksi sinun kannaltasi.
Miksen heti ajatellut. Pitääpä heti maanantaina soittaa, jos numeron jostain löydän.
Niin siis kaksi muuta kämppistä ovat sen rahan minulle velkaa, koska koko takuuvuokra on jo mennyt siis vuokranantajalle.
Isosiskoni on sitä mieltä, että minun pitäisi tulla hoitamaan hänen lastensa ja kotinsa täyspäiväisesti, kun hänellä on niin vaikeata. Siitähän ei tietenkään mitään palkkaa saisi, vaan loputonta tyytymättömyyttä, solvauksia ja haukkuja. Siinä sivussa joutuisin tietenkin irtisanoutumaan työstäni, mutta se on hänelle pikkujuttu.
Moni luulee tämän jutun varmaan trollaukseksi, muttä sitä se ei ole. Olen tosin huomannut, että ainoastaan he, joilla on itselläkin joku narsku lähipiirissä ymmärtävät että juttu on valitettavasti tosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme opiskeluporukalla syömässä ravintolassa ja kesken ruokailun eräs tyttö alkoi ehdottamaan meille muille, että me maksaisimme hänelle meidän annostemme hinnan ja hän vastaavasti maksaisi ateriamme lounasseteleillä. Oli vielä kehunut monesti miten saa lounareita äidiltään ilmaiseksi. Oltiin kaikki tosi kiusaantuneita, mut tyhminä annettiin rahamme tälle tytölle kuitenkin. Siinä sitten vielä hykerteli tyytyväisenä, et saipa nyt hyvät rahat. Tästä on lähes 20 vuotta aikaa, mut vieläkin vituttaa oma tyhmyys, et suostuin tuollaiseen.
Ja sama ihminen kertoili meille koulussa aina maanantaisin, miten oli viikonloppuna baarissa saanut kusetettua ilmaista viinaa, röökiä tai rahaa miehiltä.
Mikä tässä nyt meni mielestäsi väärin? Lasku tuli hoidettua ja maksoit annoksestasi sen minkä pitikin.
Vierailija kirjoitti:
Olimme opiskeluporukalla syömässä ravintolassa ja kesken ruokailun eräs tyttö alkoi ehdottamaan meille muille, että me maksaisimme hänelle meidän annostemme hinnan ja hän vastaavasti maksaisi ateriamme lounasseteleillä. Oli vielä kehunut monesti miten saa lounareita äidiltään ilmaiseksi. Oltiin kaikki tosi kiusaantuneita, mut tyhminä annettiin rahamme tälle tytölle kuitenkin. Siinä sitten vielä hykerteli tyytyväisenä, et saipa nyt hyvät rahat. Tästä on lähes 20 vuotta aikaa, mut vieläkin vituttaa oma tyhmyys, et suostuin tuollaiseen.
Ja sama ihminen kertoili meille koulussa aina maanantaisin, miten oli viikonloppuna baarissa saanut kusetettua ilmaista viinaa, röökiä tai rahaa miehiltä.
Mitähän sä tuossa tilanteessa sitten hävisit tai mitä vaivaa sulle aiheutui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lounassetelillä työnantaja tarjoaa työntekijälle ravintoedun. Se tässä meni väärin.
Vierailija kirjoitti:
Sinun äitinäsi ja veljenäsi olisin antanut omasta perinnöstä myös sinullekin. Uskomatonta käytöstä mummiltasi.
Ei onnistu, menee lahjavero välistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika usein tulee eteen, että jos olen viihteellä (aivan sama olenko yksin esim. terassilla vai kaverin kanssa) ja mun ammatti paljastuu (asianajaja), niin tulee käytännössä jono ja kaikilla jotain kysyttävää omien tai "serkun kaiman naapurilla" ongelmista. Siinähän sitten istut asianajopäivystyksessä jakelemassa ilmaisia ohjeita ja neuvoja.... Liika kiltti ku olen, niin yleensä en kehtaa kieltäytyäkään, ku ajattelen niin, että kyse on mun korvien välistä, mitä jaan eikä konkreettista tuotetta .... Muutamia kertoja kyllä hermostunu ja todennut, että tää sessio oli tässä, jatketaan maanantaina toimistolla. Ikinä eivät tule toimistolle saakka
Paras oli yksi nettituttavuus, joka pyysi treffeille. Suostuin, ku ei ollu mitään muutakaan ja vaikutti puhelimessa ihan ok -tyypiltä. No, menin treffeille yhteen kahvilaan seuraavana päivänä, niin eikö tämä mun seuralaiseni tuonu mukanaan kasan papereita avioeroon liittyen, jotka siinä sitten piti käydä läpi... :D Ei sitä kiinnostanut minä henkilönä, vaan käytti hyväkseen ilmaista asianajopalvelua.... Kahvinkin jouduin sille ostamaan, "kun kerta olen niin hyväpalkkaisessa työssä"... Heitti sentään autolla mut kotiin ja tiedusteli, että voitaisiinko tavata uudelleen. Totesin, että voidaan hyvinkin, mutta se tapahtuu toimistolla ja maksaa 200 + alv /h. Eipä sitä seuraavaa tapaamista koskaan tullut.... :DFatalji
Minä en ollut kuullut mitään yhdestä lukioaikaisesta ystävästä 20 vuoteen. Tapasimme sattumalta ja hänelle selvisi että olen kielenkääntäjä. No hänellähän oli sitten heti minulle hommaa. Onpa kiva kun olet kielenkääntäjä kun ajattelin yhdellä tutulla joka on aina ollut hyvä kielissä niin teettää hänellä opinnäytetyön englanninkieliset osat. Mutta sinähän osaatkin paremmin. Ja ei kysynyt haluanko tehdä, ehdinkö tehdä ja paljonko maksaa. Ei muuten vaihdettu puhelinnumeroita eikä tullut puheeksi missä olen töissä ja nykyinen sukunimikin jäi mainitsematta.
Tuo henkilö oli jo silloin nuorena toisista kaiken ilmaisen hyödyn itselleen imevä.Tässä ketjunpätkässä muuten ei ole yhtään asianajajaa eikä yhtään kääntäjää.
Samaa mietin. Varsinkaan kääntäjän kirjallinen ulosanti ei vakuuta. Ellei sitten ole kyse suomenruotsalaisesta, joka kääntää kohti ruotsia.
t: juristiksi opiskeleva kääntäjä
Missäs opiskelet? Eli pykäläläisiä vai lexiläisiä? Rovaniemen porukkaa en muista, mitä ovat.... Itse vannoutunut LEX -kannattaja. Valmistunut Caloniasta v. 97.... Turha alkaa mulle vinkumaan, mikä mun ammatti on, luulen jopa, että itse tiedän sen paremmin.... AA, OTM, VT, syyttäjätutkinnon läpikäynyt juristi....
Fatalji
Päätin vielä vastata ja tällä kertaa kirjakielellä. Edelleen, ainakin itselleni, jäi epäselväksi opiskelupaikkanne; Turku, Helsinki vai peräti Rovaniemi? Valitettavasti muilla paikkakunnilla ei ole mahdollisuutta opiskella oikeustieteen korkeampaa tutkintoa. Ei ollut vuonna -91, kun hain sisään eikä ole nytkään.
Edelleen totean, että valitettavasi, jäätte allekirjoittaneelle kiinni, mikäli päätettä jostain syystä feikata opiskelupaikkaanne. Syy tähän on se, että olen itse syntyisin Kittilästä ja työskennellyt Rovaniemen kihlakunnanvirastossa syyttäjänä, joten Rovaniemi tuttu. Opiskelin Turussa ja asuin siellä 7 vuotta. Oma toimisto Helsingissä 10 vuotta, joten Helsinkikin tuttu.
Missä opiskelet? Pahoittelen omaa närkästymistäni, mutta tuntuu erittäin hölmöltä, jos joku alkaa näillä sivustoilla epäilemään ammattiani ja koulutustani, sillä minulla ei ole mitään syytä asiaa keksiä. Enkä edes kykenisi, sillä tiedot, mitä kirjoitan, on vain alaan perehtyneiden tiedossa.
Fatalji, se, joka muka feikkaa
Taidat olla todellisuudessa valmistunut sieltä kuuluisasta Porvoon palstailufantasiaoikeustutkintoon johtavasta koulutusohjelmasta. Hienoa että ihmisellä on unelmia kuten koulutus, ammatti, sosiaalinen arvostus yms. mutta niitä ei voi saavuttaa tekemättä mitään ja roikkumalla näillä keskustelupalstoilla.
Aivan uskomattoman törkeitä tarinoita tässä ketjussa. Jopa niin uskomattomia, että tulee mieleen että osan on pakko olla väärinkäsityksiä, kommunikaatiokatkoksia tms.
Muistuu mieleen kaksi tarinaa, joissa olen itse saanut kuulla olevani hyväksikäyttäjä. Opiskeluaikana kun olin ihan todella köyhä, tietokoneeni hajosi. Tuttu, työtön it-ihminen ehdotti että voisi katsoa konetta. Sanoin, ettei minulla ole varaa maksaa siitä mitään, mutta tuttu sanoi katsovansa konetta mielellään kun aikaakin riitti. Koneessa oli jotain isoja harmeja, ja kone oli tutulla viikkokausia. Lopulta kun menin hakemaan konetta, tuttu alkoi vihjailla, miten paljon oli koneen eteen tehnyt töitä. Kone olikin priimakunnossa, ja itse olin sen verran hämilläni tutulle aiheutuneesta vaivasta että kaivoin loppukuun ruokarahat, 10 € taskusta ja annoin hänelle. Myöhemmin sain kuulla kautta rantain, miten törkeä ihminen olen. Ymmärrän, että raha oli aivan mitätön työhön nähden, mutta alkuun oli ollut puhe ilmaisesta palveluksesta ja mielestäni tuttu olisi ihan hyvin voinut soittaa ja sanoa että onkin niin suuri työ, ettei ilmaiseksi pysty tekemään. Tällöin olisin hakenut koneen pois ja jättänyt odottamaan varakkaampia aikoja.
Toinen tuttava soitti ja sanoi, että hänellä olisi minulle polkupyörä. Oli kuulemma niin minun tyyliseni että heti tuli minä mieleen ja ajatteli kysyä haluaisinko sen. Menin katsomaan, ja olikin mieleinen. Kiitin ja otin pyörän vastaan. Myöhemmin sain taas kuulla olevani törkimys. Ihan vilpittömästi olin kuvitellut, että kyse oli lahjasta, kun ei rahasta ollut minkäänlaista vihjettä. Jos olisi ollut, en olisi mennyt edes katsomaan, koska minulla ei yksinkertaisesti ollut yhtään ylimääräistä rahaa, olisi pyörä miten upea tai edullinen tahansa.
Tiedostan, että olen sosiaalisesti vähän lahjaton, en ymmärrä vihjauksia ja "yleisiä tapoja". Kysyn suoraan ja kuvittelen vastaajankin tarkoittavan sitä mitä sanoo, en edes ala etsiä kätkettyjä merkityksiä. Nykyään otan harvemmin enää vastaan palveluksia, ellen ole moneen kertaan selvittänyt, onko meillä samat käsitykset siitä miten homman tulisi toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan uskomattoman törkeitä tarinoita tässä ketjussa. Jopa niin uskomattomia, että tulee mieleen että osan on pakko olla väärinkäsityksiä, kommunikaatiokatkoksia tms.
Muistuu mieleen kaksi tarinaa, joissa olen itse saanut kuulla olevani hyväksikäyttäjä. Opiskeluaikana kun olin ihan todella köyhä, tietokoneeni hajosi. Tuttu, työtön it-ihminen ehdotti että voisi katsoa konetta. Sanoin, ettei minulla ole varaa maksaa siitä mitään, mutta tuttu sanoi katsovansa konetta mielellään kun aikaakin riitti. Koneessa oli jotain isoja harmeja, ja kone oli tutulla viikkokausia. Lopulta kun menin hakemaan konetta, tuttu alkoi vihjailla, miten paljon oli koneen eteen tehnyt töitä. Kone olikin priimakunnossa, ja itse olin sen verran hämilläni tutulle aiheutuneesta vaivasta että kaivoin loppukuun ruokarahat, 10 € taskusta ja annoin hänelle. Myöhemmin sain kuulla kautta rantain, miten törkeä ihminen olen. Ymmärrän, että raha oli aivan mitätön työhön nähden, mutta alkuun oli ollut puhe ilmaisesta palveluksesta ja mielestäni tuttu olisi ihan hyvin voinut soittaa ja sanoa että onkin niin suuri työ, ettei ilmaiseksi pysty tekemään. Tällöin olisin hakenut koneen pois ja jättänyt odottamaan varakkaampia aikoja.
Toinen tuttava soitti ja sanoi, että hänellä olisi minulle polkupyörä. Oli kuulemma niin minun tyyliseni että heti tuli minä mieleen ja ajatteli kysyä haluaisinko sen. Menin katsomaan, ja olikin mieleinen. Kiitin ja otin pyörän vastaan. Myöhemmin sain taas kuulla olevani törkimys. Ihan vilpittömästi olin kuvitellut, että kyse oli lahjasta, kun ei rahasta ollut minkäänlaista vihjettä. Jos olisi ollut, en olisi mennyt edes katsomaan, koska minulla ei yksinkertaisesti ollut yhtään ylimääräistä rahaa, olisi pyörä miten upea tai edullinen tahansa.
Jatkan vielä... nyt nämä kirjoitettuani vasta tajusin, että voisinhan minäkin ajatella että minua on näissä yritetty hyväksikäyttää: saada minut maksamaan tavaroista ja palveluista joihin minulla ei ole varaa ja joita en edes ottaisi ellei ilmaiseksi tarjottaisi. Kaikki riippuu niin näkökulmasta. Pointtina kuitenkin, että voin hyvin kuvitella molempien tyyppien kirjoittavan tänne, kuinka teetätin kymmeniä tunteja töitä 10 eurolla tai vein hienon antiikkipyörän tuosta vain ja he olivat niin pöyristyneitä etteivät saaneet sanaa suusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan uskomattoman törkeitä tarinoita tässä ketjussa. Jopa niin uskomattomia, että tulee mieleen että osan on pakko olla väärinkäsityksiä, kommunikaatiokatkoksia tms.
Muistuu mieleen kaksi tarinaa, joissa olen itse saanut kuulla olevani hyväksikäyttäjä. Opiskeluaikana kun olin ihan todella köyhä, tietokoneeni hajosi. Tuttu, työtön it-ihminen ehdotti että voisi katsoa konetta. Sanoin, ettei minulla ole varaa maksaa siitä mitään, mutta tuttu sanoi katsovansa konetta mielellään kun aikaakin riitti. Koneessa oli jotain isoja harmeja, ja kone oli tutulla viikkokausia. Lopulta kun menin hakemaan konetta, tuttu alkoi vihjailla, miten paljon oli koneen eteen tehnyt töitä. Kone olikin priimakunnossa, ja itse olin sen verran hämilläni tutulle aiheutuneesta vaivasta että kaivoin loppukuun ruokarahat, 10 € taskusta ja annoin hänelle. Myöhemmin sain kuulla kautta rantain, miten törkeä ihminen olen. Ymmärrän, että raha oli aivan mitätön työhön nähden, mutta alkuun oli ollut puhe ilmaisesta palveluksesta ja mielestäni tuttu olisi ihan hyvin voinut soittaa ja sanoa että onkin niin suuri työ, ettei ilmaiseksi pysty tekemään. Tällöin olisin hakenut koneen pois ja jättänyt odottamaan varakkaampia aikoja.
Toinen tuttava soitti ja sanoi, että hänellä olisi minulle polkupyörä. Oli kuulemma niin minun tyyliseni että heti tuli minä mieleen ja ajatteli kysyä haluaisinko sen. Menin katsomaan, ja olikin mieleinen. Kiitin ja otin pyörän vastaan. Myöhemmin sain taas kuulla olevani törkimys. Ihan vilpittömästi olin kuvitellut, että kyse oli lahjasta, kun ei rahasta ollut minkäänlaista vihjettä. Jos olisi ollut, en olisi mennyt edes katsomaan, koska minulla ei yksinkertaisesti ollut yhtään ylimääräistä rahaa, olisi pyörä miten upea tai edullinen tahansa.
Jatkan vielä... nyt nämä kirjoitettuani vasta tajusin, että voisinhan minäkin ajatella että minua on näissä yritetty hyväksikäyttää: saada minut maksamaan tavaroista ja palveluista joihin minulla ei ole varaa ja joita en edes ottaisi ellei ilmaiseksi tarjottaisi. Kaikki riippuu niin näkökulmasta. Pointtina kuitenkin, että voin hyvin kuvitella molempien tyyppien kirjoittavan tänne, kuinka teetätin kymmeniä tunteja töitä 10 eurolla tai vein hienon antiikkipyörän tuosta vain ja he olivat niin pöyristyneitä etteivät saaneet sanaa suusta.
Et sinä ole ollut törkeä. Ei voi tietään olettaa, että tuttava korjaisi koneen vain omaksi ilokseen mutta tässä tapauksessa, jos hän itse kyseli koneen perään ja vielä kerroit rahatilanteestasi niin tuttavasi se törkeä oli. Yleensä taas, jos vinkataan jostain (maksullisesta) tavarasta tuttavalle niin kerrotaan myös hinta. Voisihan siinä osoittaa kohteliaisuutta ja vielä kysäistä varmistaakseen, että niin mikä tämän hinta oli mutta olihan toi nyt naurettavaa toiselta osapuolelta. :-D
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena ärsyttää sellainen että sukulaisia käytetään lastenvahteina joka paikassa.
Kylään tullessaan oletusarvona on että itse voi olla kuin Ellun kanat ja toiset vahtivat lapsia.
Eikö pieneen päähän pälkähtäisi että jokainen haluaa kotonansa olla rauhassa?
Ihan kun toisilla ei sitä perhe-elämää olisi lainkaan,vaan sitä koetetaan elää toisten vaivalla ja ajalla.
Kohtuus kaikessa,kerjätessäkin.
Tuon lisäksi itseäni v*tuttaa se kun tullaan lapsiperheen kanssa kylään ja isäntäperheen lapset automaationa nakitetaan viihdyttämään ja katsomaan kyläilijälasten perään.
Minä olin meidän suvusta (sis. serkut ja pikkuserkut) sieltä vanhimmasta päästä lapsia joten minua nuorempia lapsia oli enemmän kuin tarpeeksi. Aina kun meille tuli tietyt perheet kylään lapsineen, vanhempien oletus oli aina se, että minä tietenkin kaitsen kyseisiä lapsia ja viihdytän heitä/leikin heidän kanssaan. Välillä vierailijalasten vanhemmat alkoi kiekua, että mitä minun pitäisi lastensa kanssa leikkiä. "Kun meidän tytöt odottaa jo niin kovasti koulun alkua, niin sinähän kivasti leikit sitten koulua heidän kanssaan! Menkääs nyt tytöt sinne lastenhuoneeseen leikkimään, rakennatte oikein luokan sinne!".
Meillä ei perheessä sanottu vastaan yhdellekään vanhemmalle ihmiselle ikinä, joten siellä sitten leikitin aina lapsia ja katsoin heidän peräänsä sillä aikaa kun aikuiset kahvittelivat tuntitolkulla toisessa päässä taloa. Lapset tietenkin riipi aina jokaisen lelukaapin auki ja levitteli kaikki tavarat pitkin lattioita leikkiessään, sotku oli aikamoinen kun pikkuisia legonpaloja oli lattia täynnä. Kun lähdön hetki koitti, omat vanhempani hyvin iloisesti totesi ettei vierailijalasten tarvitse siivota jälkiään, koska minä siivoan ne. Siellä sitten siivosin ja järjestelin paikkoja aina ihan keskenäni.
Kun tuo lastenkaitsijaksi nakittamiseni alkoi, olin 7-vuotias ja nuorimmat kaitsettavat/leikitettävät 2-3 vuotiaita. Vaikka ne vanhemmat mukana olikin, he eivät tosiaan tuntuneet muusta välittävän kuin kahvipöydän antimista. Koin kyllä hyvin vahvasti, että vastuu sysättiin minun harteille täysin. Ja tosiaan esim. kun joku 2-vee koittaa kiivetä kerrosängyn tikkaita ylös, totta kai se oli minun hommaa estää se.
Pikkusisko kirjoitti:
Isosiskoni on sitä mieltä, että minun pitäisi tulla hoitamaan hänen lastensa ja kotinsa täyspäiväisesti, kun hänellä on niin vaikeata. Siitähän ei tietenkään mitään palkkaa saisi, vaan loputonta tyytymättömyyttä, solvauksia ja haukkuja. Siinä sivussa joutuisin tietenkin irtisanoutumaan työstäni, mutta se on hänelle pikkujuttu.
Moni luulee tämän jutun varmaan trollaukseksi, muttä sitä se ei ole. Olen tosin huomannut, että ainoastaan he, joilla on itselläkin joku narsku lähipiirissä ymmärtävät että juttu on valitettavasti tosi.
Uskon asian täysin koska miehen vanhin sisko on juuri samanlainen. Kaikkien on aina pitänyt tehdä kaikkensa hänen ja hänen lastensa hyvinvoinnin eteen. Ja auta armias jos ei ole meinannut heti tapahtua ja jos jollakin alamaisella on esim työesteitä hänen auttamisensa tiellä ja tietenkin muka työesteitä. Lähisuku oli aivan sokeutunut tuohon systeemiin. Sanoin miehelleni jo useamman kerran että tämä on aivan hullua enkä ole vastaavaa nähnyt missään. Mies sanoi ettei sitä riitaa kestä kukaan.
No nyt on kuitenkin kestetty jo vuosikaupalla. Tuo miehen sisko oli keskellä viikkoa meillä kylässä kun hänellä oli vapaata. Olimme päivisin töissä mitä hän harmitteli joka päivä kun olisihan meidän tietenkin pitänyt ottaa loma tai palkattomia päiviä hänen vierailunsa ajaksi keskellä talvea. No hän lähti sitten kotiin arkipäivänä puolen päivän aikaan lähtevällä junalla. Me menimme töihin molemmat jo ennen kahdeksaa eikä työnalkamisajankohdasta voi neuvotella. Tuo sisko meni sitten bussilla asemalle ja oli kotonaan haukkunut ja huutanut meistä kaikille kun häntä ei MUKA ollut voinut heittää asemalle meidän autolla kun on MUKA niin tärkeät työt.
No kuulimme asiasta ja mies soitti ja sanoi asiasta. Suuttuihan se sisko verisesti kun häntä näin loukataan. On puhunut kaikille että minä veljen vaimo olen sotkenut heidän välit ja minä tulen perheestä jossa ei tiedetä mitä oman perheen auttaminen on!
Ollaan saatu olla jo monta vuotta rauhassa. No rumia puheita lukuunottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh.. Mulla on selvästi maine ihmisenä, joka ei mitään tee kenellekään, kun ei tule yhtään kertaa mieleen, että olisi pyydetty jotain tökeröä. Ihan tiedoks vaan sukulaisille, ettei kannata yrittää jatkossakaan loisia :D
Jos osaa pitää puolensa, ei ihmiset edes uskalla yrittää hyväkskäyttää. Mutta tilaisuus tekee ihmisestä varkaan ja jos joku on liian kiltti ja uhrautuva luonne, siitä otetaan kaikki ilo irti. Ihmiset on ku hyeenoita liian kilttejä ihmisiä kohtaan. Kiltteyttä pitäis arvostaa, ei hyväksikäyttää. Itse nykyään elän ihan erakkona koska en osaa pitää puoliani ihmissuhteissa vaan päädyn aina kynnysmattoksi. On kyse sitten ystävyydestä tai parisuhteesta, oon vapaasti antanut muiden kyniä mut putipuhtaaksi. En osaa sanoa ei, en halua tätä jne. Kyllä se on mun omakin vika kun suostun vaan kaikkeen, enkä osaa pyytää/vaatia mitään vastapuolisesti itselleni. Tyhmä mikä tyhmä.
Serkun vaimo soitti minulle, että hänellä olisi yksi minulle sopiva mekko josta voisin pitää, hänen äitinsä oli ostanut sen, mutta se oli äidilleen liian pieni.
En varsinaisesti tarvinnut mekkoa, minulla oli niitä kaapissa, mutta olin nuori, köyhä ja kaikki vaate- ja tavaralahjoitukset kelpasivat. No, mekko tuotiin mukana seuraavaan tapaamiseen. Se ei ollut yhtään makuuni. En kehdannut sanoa, että en pidä siitä ja ajattelin, ettei lahjahevosta suuhun katsota. Kehuin mekkoa ihanaksi ja valehtelin että olin ollutkin sellaista mekkoa vailla. Että paljon kiitoksia mekosta vaan.
Hämmästykseni olikin suuri, kun serkun vaimo sanoi sen sitten olevan 20€ kiitos. Kukaan ei ollut puhunut rahasta mitään. En kehdannut tässä vaiheessa perääntyä, et "ai se maksaakin, emmä sit". Maksoin mekon ja harmitti. Se oli mielestäni vielä kallis. Itse asiasa se oli hirveä. Mekko seisoi vaatekaapissa monta vuotta käyttämättömänä. Joka kerta kirpaisi, kun näin sen kaapissa. Laitoin viimein kierrätykseen itseäni kiusaamasta.
Tästä lähtien olen vastannut jokaiseen tämän henkilön "Tarvitsisitko sinä.." kysymykseen Ei ole juuri nyt tarvetta, kiitos.
Uskonpa, että moni allerginen joutuukin hankkimaan oman koneen, varsinkin jos talon kone huuhtelee huonosti; kaikilla vain ei ole noin vain varaa omaan ja toisaalta he kuitenkin maksavat myös pyykkituvasta. Jos haluaa ehdottomasti käyttää hajusteita puhtaisiin pyykkeihinsä (käsittämätön ajatus!), käyttäköön vain omassa koneessaan.
Vaikken itse olekaan allerginen, kavahdan noita lemuavia pesu- ja huuhteluaineita, jotka saavat pyykkituvan ja kuivaushuoneen haisemaan, samoin kuin käyttäjänsä, joihin joutuu pitämään kirjaimellisesti hajuraon. Kannatan ehdottomasti hajusteettomia pesuaineita, niitä on myös helppo löytää kaikista kaupoista.