Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11854)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on kokemusta toiselta puolelta. Mulla on yksi ystäväpariskunta, jolta olen pyytänyt autottomana paljon auto- ja kuljetusapua, sekä muuta apua eri asioihin. Aina ovat suostuneet. Olen yrittänyt monta kertaa kysyä paljonko haluavat korvaukseksi ja myös tyrkyttää rahaa, mutta eivät suostu koskaan ottamaan vastaan, edes polttoainekustannuksia. Sanovat että koska olen köyhempi opiskelija, eivät kehtaa. Olen myös tarjonnut apuani eri asioissa, muutoissa, siivoamisessa tai vaikka koirien vahtimisessa, että ottakaa yhteyttä ehdottomasti, jos tarvitsevat missä tahansa. Koskaan eivät ole ottaneet näissä yhteyttä. Olen myös aina kiittänyt kovasti avustaan ja näemme muutenkin kuin silloin kuin tarvitsen apua, mutta kuulin sitten tässä että heitä ärsyttää mun käytös, että hyväksikäytän. Miksi ei voi sanoa ei, miksi ei voi ottaa korvausta vastaan tai vuorostaan pyytää apuani, mutta sitten takanapäin avaudutaan??
Minulle usea työkaveri ihan minun pyytämättäni tarjosi kyytiä bussipysäkilleni kun ainut tie pois työpaikalta meni juuri sen pysäkin ohi että samalla pääset. Tarjosin rahaa mutta kaikki ihan kaikki sanoivat että ei tietenkään tarvi maksaa kun hän muutenkin menee sitä tietä. No en sitten maksanut.
Loppukeväästä sain vahingossa kuulla että työkavereita ärsyttää kun kuljen ilmaiseksi kyydissä käytän hyväksi kun he kuitenkin ostavat autoon bensaa yms. Olin kyllä ihan että mitä ihmettä!
Jotta meni vielä hullummaksi niin osa haukkujista ihan itse taas tarjosi kyytiä pysäkille. En muuten mennyt vaikka kuinka oli työtä kotiin vielä kannettavaksi.Minäkin joskus tarjoan kyytiä jollekin kertaluontoisesti jos on sama matka ja kun itse ehdotan, niin en ota rahaa vaikka toinen kysyy mitä on velkaa. Ongelma tuleekin vasta siinä vaiheessa, kun seuraavilla kerroilla samat ihmiset kysyy, että pääseekö taas kyydissä ja olettaa, että kuljetan jatkossakin ilmaiseksi. Silloin se muodostuu jo hyväksikäytöksi.
Käyn yhdessä harrastuksessa ja olisi pitänyt pitää vaan suu kiinni kun kerran eräälle ihmiselle ehdotin, että pääsee kyydissäni kotiin, kun hän valitti, että busseilla on poikkeusajat ja joutuu odottamaan niin kauan ja kelikin oli huono. Nyt niitä kuljetettavia on sitten koko autollinen. Jokainen säästää pari euroa bussilipussa ja minä maksan bensat. Ei oo reilua mielestäni ja tosiaan ensimmäisellä kerralla sanoin, ettei ole mitään velkaa matkasta, mutta luulisi nyt toisten tajuavan, etten jatkuvasti ilmaisin kuljeta kun itse kyytiin tunkevat.
Itse jos jatkuvasti toisen kyydissä kulkisin, niin heittäisin kuskille automaattisesti aina muutaman euron minä olisin varannut bussiin, enkä edes kysyisi, että tarviiko maksaa.
En ikinä en yhden yhtä kertaa pyytänyt yhdeltäkään työtoverilta kyytiä mihinkään vaan minut aina pyytämällä pyydettiin kyytiin ja jopa kun olin jo kävelemässä sinne pysäkille. Ja se pysäkki johon kävelin oli aivan ensimmäinen pysäkki. Eli minä.en voinut mennä sille pysäkille millään bussilla vaan kävelin sinne. Pysäkille oli reilu kilometri matkaa.
Joskus joku työtoveri kysyi että miten olen niin hyvässä ja sutjakassa kunnossa. Sanoin että kävelen paljon. Mietin että ihan kateuttaanko ne kyytiin pyysivät ettänen saisi kävelyliikuntaa työmatkasta.
Niin ja minua pyydettiin sinne auton kyytiin myös aamulla kun olin kävekemässä työpaikalle.Mä olen useimmiten autolla töissä. Joskus ollaan vaikka kokouksessa tai koulutuksessa päätyöpisteen ulkopuolella. Mulle on täysin luontevaa tarjota kyytiä toisillekin. Ei se oo multa pois, jos autossani matkustaa itseni lisäksi joku muu. Saatan laittaa sähköpostinkin , että "tarjolla kyyti kolmelle mukavasti tai neljälle ahtaasti" tms. Joskus työkaverit antaa vaikka parkkirahaa tms, mikä on toki ihan ok mut en sitä edellytä. Kun se auto kulkis matkan joka tapauksessa. Ja jos en ole autolla, niin sit tuumaan että "en ole autolla" ja sit jokainen vastatkoon itsestään.
Eikä tulis mieleenkään puhua paskaa toisista tämän takia. Jos ollaan pidemmillä matkoilla niin otan vastaan bensarahaa tai kaveri tarjoaa kahvit tai safkan. Ollaan hyvin toimeentulevia kaikki, joten rahasta ei sinänsä ole kiinni, vaan periaatteesta.
Työnantaja korvaa tuollaiset ajot kilometrien mukaan ja vielä jokaisesta matkustajasta lisää.
En ole alkuperäinen kirjoittaja mutta vastaan kuitenkin. Kilometrejä ei makseta alle 10km matkoista. Eli jos esim pidetään lounaspalaveri työpaikan ulkopuolella, ei tipu kilometrejä jos matkaa tulee alle 10 km. Ihan sama onko kyydissä muita tai ei.
Riippuu ihan työpaikasta, meillä maksetaan työhön sisältyvät matkat, vaikka olisi vain pari km.
Ei saisi maksaa. Meillä oli töissä verotarkastus ja tarkastaja oli huomauttanut juuri noista muutaman km matkoista että niitä ei saa maksaa. Menee läpi teillä niin kauan kun kukaan ei puutu.
Päivärahoja ei saa maksaa (verottomana). Matkakulut kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.
En ymmärrä ensinnäkään mitä yläasteikäinen (=13-14v) tekee poikaystävän luona YÖTÄ viikonloppuna. Olet tekstisikin perusteella juuri sellainen uhmaikäinen kiukutteleva kakara, joka on väkisin jankannut ja huutanut äidilleen niin kauan, että on saanut luvan lähteä yökylään pojan luokse tai sitten lähtenyt vain ilman lupaa. Ja kun äiti "kahvittelu"-tekosyyn varjolla huolissaan soittaa että onko tyttö hengissä ja tallessa vai makaako sammuneena ja/tai raiskattuna katuojassa, niin sinä kehtaat vielä lyödä luurin korvaan. Sympatiani ovat kyllä täysin äitisi puolella!
Tuota tuota... Yläasteikäinen on kyllä 13-16-vuotias, enkä oikein näe, miksei esim. 16-vuotias saisi yöpyä poikaystävän luona...
Mulle tuosta kirjoittajasta tuli mieleen tyypillinen teini. Kotona on juhlat ja ne hoidetaan perheen kesken. Kaikille on hommaa tiedossa. Teini sitten keksii luistavansa hommista menemällä poikaystävän luo yöksi. Sieltä olis sitten kiva tallustella poikkiksen kanssa suoraan juhliin herkuttelemaan, kun muut on laittaneet kaiken valmiiksi. Äiti taas päättää että jokainen osallistuu, myös se teini. Vituttaahan se teiniä kun hyvä suunnitelma ei onnistunutkaan vaan äiti soittaa töihin. Äitiä sitten haukutaan ja kerrotaan kuinka on perheen ainoa lapsi jota orjuutetaan näin törkeästi. Näinhän ne teinit aina selittelee ja liioittelee. Muut ei ikinä tee mitään vain hän on se ainut joka pakotetaan tekemään kotitöitä. Vanhemmat on paskoja ja ties mitä. Tarinasta tulee hyvin värikäs. Todellisuus voi olla ihan toinen jos kysyttäis siltä äidiltä ja muulta perheeltä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.
En ymmärrä ensinnäkään mitä yläasteikäinen (=13-14v) tekee poikaystävän luona YÖTÄ viikonloppuna. Olet tekstisikin perusteella juuri sellainen uhmaikäinen kiukutteleva kakara, joka on väkisin jankannut ja huutanut äidilleen niin kauan, että on saanut luvan lähteä yökylään pojan luokse tai sitten lähtenyt vain ilman lupaa. Ja kun äiti "kahvittelu"-tekosyyn varjolla huolissaan soittaa että onko tyttö hengissä ja tallessa vai makaako sammuneena ja/tai raiskattuna katuojassa, niin sinä kehtaat vielä lyödä luurin korvaan. Sympatiani ovat kyllä täysin äitisi puolella!
Tuota tuota... Yläasteikäinen on kyllä 13-16-vuotias, enkä oikein näe, miksei esim. 16-vuotias saisi yöpyä poikaystävän luona...
Mulle tuosta kirjoittajasta tuli mieleen tyypillinen teini. Kotona on juhlat ja ne hoidetaan perheen kesken. Kaikille on hommaa tiedossa. Teini sitten keksii luistavansa hommista menemällä poikaystävän luo yöksi. Sieltä olis sitten kiva tallustella poikkiksen kanssa suoraan juhliin herkuttelemaan, kun muut on laittaneet kaiken valmiiksi. Äiti taas päättää että jokainen osallistuu, myös se teini. Vituttaahan se teiniä kun hyvä suunnitelma ei onnistunutkaan vaan äiti soittaa töihin. Äitiä sitten haukutaan ja kerrotaan kuinka on perheen ainoa lapsi jota orjuutetaan näin törkeästi. Näinhän ne teinit aina selittelee ja liioittelee. Muut ei ikinä tee mitään vain hän on se ainut joka pakotetaan tekemään kotitöitä. Vanhemmat on paskoja ja ties mitä. Tarinasta tulee hyvin värikäs. Todellisuus voi olla ihan toinen jos kysyttäis siltä äidiltä ja muulta perheeltä :)
Mä en odottanut, että kukaan jatkaa tätä jankutusta mutta laitetaas sitten koko totuus tiskiin. Voit soittaa jollekin ystävälleni ja kysyä miten tämä oikein meni, mutta kannattaa huomioida, että tarinaa kertoo se entinen ja aikuistunut teini eikä teini-ikäinen - kummalla olisi suuremmat syyt värittää tarinaa ja valehdella? Entä jos tarinaa kertoisi 20-vuotias?
Mun mielestä nää väännökset on ihan poskettoman naurettavia ja jokainen lukee nää jutut juuri niin kuin itse haluaa. Yksi löysi kauhean haloon aiheen siitä, että oli poikaystävällä yötä (siis herrajumala) ja toinen piti kiittämättömänä pentuna mikä ei osallistu taloustöihin.
Avaan nyt loputkin.
Mun oma aika loppui siihen, kun vanhemmat erosivat. Me kolme lasta ja äiti muutettiin aivan isoäidin naapuriin, ja kun me lapset luultiin että elämä helpottuu kun se päihderiippuvainen isä on häipynyt sotkemasta ja melskaamasta kämpiltä niin mitä vielä. Äidin ajankäyttö oli sitä, että se kävi vain töissä ja päivän päätteeksi natkutti aivan kaikesta, haki joko bisseä tai hyvän kirjan ja taloustöistä tuli sellainen välttämätön paha mihin se ei koskenut pitkällä tikullakaan. Meidän kämppä oli kuin pommin jäljiltä, ja parhaani mukaan yritin auttaa, koska pidin äitiä rasittuneena ja säälittävänä yksinhuoltajana (eli propaganda puri esikoiseen): tiskasin, siivosin, pesin lattioita ja vaihdoin kissanhiekkoja. Kaupassa en käynyt, koska rahaa mulle ei uskottu (olin yhdeksän vuotias noihin aikoihin.) Jossain vaiheessa meidän äiti iski itselleen elämänsä rakkauden, ja sen jälkeen meininki muuttui vielä paskaisemmaksi: joka ikinen viikonloppu, arkivapaa ja juhlapyhä nämä kaksi joko hässivät tai ryyppäsivät keskenään ja taloustyöt olivat se pahe mikä tehtiin vasta kun oli välttämätön pakko. Roskisten vieminenkin oli todella suuri haaste, jollen mä niitä aamulla ennen kouluun lähtöä roskapönttöön nakannut.
Lapsena sitä yritti parhaansa mukaan auttaa ja olla osallisena taloustöissä, ennen kuin tajusi, että sitä oli vain kone. Jollen itse siivonnut kaikkien jälkiä ja tehnyt mitään, niin kämppä oli sen näköinen kuin oli. Sen vuoksi mua loukkaa suuresti lukea näitä juttuja siitä, miten teinin salajuoni pois paikalta livahtamiseen ei onnistunutkaan, koska mä olin se joka jotain joskus ylipäätään teki. Ei kaikkien nuoriso ole samanlaista sakkia mikä kinuaa vain rahaa ja olettaa se tippuu taivaalta. Oli todella vaikeaa pienenä ja teininä pyytää rahaa edes dödöpulloon, koska äiti aina marisi ja valitti rahan vähyydestä miten heikoilla kantimilla elellään.
Pikkusisarukset livisti aina, kun imuri kaivettiin esiin. Alkuun yritin ottaa niitä mukaan, mutta äiti vesitti nämä yritykset hyvin nopeasti. Pikkusisarukset kun olivat lahjakkaita nostamaan maailmansodan jos niille ehdottikin siivoukseen
liittyvää, ja muistan millainen riita käytiin kun pakotin pikkuveljen pyyhkimään omat kusirantunsa pytyn reunalta. Äiti otti sodanjulistukset sillä tavalla, että jahas, isosisko hakkaa taas pienempiään ja yllättäen tämän myötä nuoremmat vapautuivat siivoamisen (omien lelujen korjaamisen vastuusta) Näitä asioita käytiin myöhemmin psykologilla pitkälti ja tarkkaan läpi, ja en ole vieläkään ihan sinut ton lapsuuden perheen kodin ilmapiirin kanssa varsinkaan nyt kun omia lapsia on syntymässä.
Joskus yksinkertaisesti väsähdin ja lakkasin yrittämästä, niin äiti tajusi siitä että jahas, kämppä ei ole enää puhdas. Sitten alkoi syyllistys ja haukkuminen kaljapullojen takaa, ja kauhea ulina siitä miten hänen puolestaan saa olla "hukkukaa kakarat paskaan, mä en enää edes yritä." Rouva ei siis huomannut, mikä oli todellinen ongelma. Se aika mitä muut perheenäidit vietti lastensa kanssa, laittoi tiskit koneeseen ja vaikka leipo tai vei uimaan, meidän äiti kävi kaupassa baarin kautta tai istu kotona lukemassa jotain kirjaa. Sitä ei saanut eväänsäkään liikauttamaan ja jos pihallakin tuli toisten lasten kanssa kärhämää, se ilmoitti ettei sitä kiinnosta. Jos se jotain ylipäätään teki, niin se oli niin pitkin hampain ja niin kireästi hoidettua, että kenenkään ei kannattanut olla lähellä. Jos itsellä oli vaikka kokeisiin luku menossa, niin ei auttanut mikään vaan rouvaa oli mentävä auttamaan sillä punaisella sekunnilla.
Naapurissa asuva isoäiti huolsi pitkään meidän pyykit. Aina kun kuiva satsi pyykkiä tuli, isoäiti toi ne meidän äidin sängylle ja tämä rouva kiitollisuus kehtasi ulista dramaattiseen äänensävyyn "mikä mun sänky on joku pyykkienlastauspaikka". Tämä. Joka. Ikinen. Kerta. Tällä kokemuksella sanoisin tiukasti noilla hetkillä, että ämmä on hyvä ja pesee pyykkinsä jatkossa aivan itse ja isoäidille antaisin vaivanpalkkaa rahana ja kehottaisin hakeutumaan harrastuksiin ennemin kuin palvelemaan kakaraksi jumahtanutta tytärtään - lapsenakin tuo tuntui väärältä, mutta sitä ei osannut samalla tavalla edes ajatella.
Joten teininä, kun jotain juhlia ja vastaavia tuli, oli tyypillistä että tein voileipäkakut, tarjottavat ja leivoin leivät valmiiksi. Sen sijaan sisarukseni eivät joutuneet tekemään mitään, koska "ne eivät osaa/ovat liian pieniä/tekosyy joku mikä sattuu tulemaan mieleen." Tämän vuoksi v...tti suunnattomasti kun äiti soittaa aamulla "kipeän selän takia", koska tiesin, että se soittaa vain saadakseen kiukutella ja nakitettua jonkun muunkin vastuuseen, koska ei jaksakaan suoriutua lupaamistaan hommistaan itse. Tiesin myös varsin hyvin että paikalla olevat pikkusisarukset eivät joudu osallistumaan mihinkään järjestelyihin. Näin oli ollut aina ja niin oli viimekin kesänä kun järjestelin äidin pyöreitä vuosia. Enää koskaan en suostu siihen piian rooliin vaan hoidan jatkossa oman perheeni menot ja juhlat olettamattakaan että lapset olisivat orjatyöläisinä.
On myös oleellista mainita, että muutin pois kotoa heti kun se oli vähääkään mahdollista. Millainen riita siitäkin käytiin, etten suostunut ottamaan puolta asuntoa lapsuudenkodistani mukanani kun 17-vuotiaana omilleni lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Mikä autuus kun ei tarvinnut huolehtia kenenkään muun sotkuista kuin omistaan.
Siinä on teille pureskeltavaa. Lakatkaa oikeasti solvaamasta niitä teinejä ja tekemästä niistä tarinoiden rikollisia, jos ne eivät niitä millään järjellä ole - aikuiset osaavat olla ihan yhtä inhottavia ja katalia tausta-ajatuksineen. Tämä on aivan viimeinen viesti mitä suostun enää laittamaan tästä, koska keskustelua on aivan turha ja hedelmätöntä jatkaa.
- Se loisiva ja livistävä teini mikä suuttui aivan turhasta
Veljeni, joka on alkoholisti ja ollut muutenkin aina ongelmissa, soitti humalassa ja pyysi asuntolainansa takaajaksi tavattuaan naisen, jonka kanssa halusi muuttaa yhteen. Veljelläni ei siis ole mitään koulutusta, ammattikoulun hän aikanaan aloitti mutta keskeytti, kun juopottelu kiinnosti koulunkäyntiä enemmän. Tästä syystä myös hänen työhistoriansa on rikkonainen. Hänet on tuomittu mm. rattijuopumuksesta ja pahoinpitelystä. Luottotiedot veljeltä ovat tietysti menneet jo nuorena, ja maksamattomia sakkoja sekä erinäisiä korvausvaatimuksia on ulosotossa kymmeniä tuhansia. Velkaa hän on kaikille kavereilleen ja sukulaisillemme. Olin aivan pöyristynyt pyynnön kuullessani ja annoin veljen kuulla kunniansa. Olen työllä ja vaivalla ponnistanut samoista vaikeista lähtökohdista kuin hänkin, ja kun vuosien puurtamisen ansiosta olen saavuttanut tietyn elintason (keskiluokkainen ammatti, omistusasunto), en todellakaan riskeeraa omaisuuttani hulttioveljen vuoksi. Jos hän tekisi täyskäännöksen elämässään, luopuisi alkoholista ja maksaisi velkansa, voisin esimerkiksi viiden vuoden päästä ajatella asiaa, mutta ilman mitään merkkejä siitä, että hän aikoo pistää elämänsä kuntoon...en voi ymmärtää, miten hän edes kuvitteli minun lähtevän takaajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko odotti toista lastaan ja laskettu aika lähestyi. Hänen miehensä oli työmatkalla ja sisko pyysi, että tulisin viikoksi heille, että jos tulisi äkkilähtö synnyttämään, niin olisi tuttu aikuinen vanhempaa lasta hoitamassa.
Olen opiskelija ja kyseinen viikko oli mulle todella kiireinen, mutta järjestin aikatauluni niin, että pääsin avuksi. Koko viikon sisko kehui itseään ja valitti minulle sitä, miten itsekkäitä me sinkut olemme, elämme vain itsellemme muita huomioimatta. Miten äitiys tekee ihmisestä paremman ja epäitsekkäämmän. Viikon kuuntelin tuota ja autoin lapsen ja kodinhoidossa. Matkojakaan ei minulle korvannut, vaikka opiskelijalle jo matka hänen luokseen oli maksanut paljon ja lisäksi opiskeluissa jouduin korvaamaan poissaolotunteja esseillä ym. , mikä teetti minulle paljon ylimääräistä työtä.
Vierailija kirjoitti:
Ajelutin ystävääni asioillaan ja pysähdyimme huoltoasemalle kahville. Hän maksoi kahvit suurieleisesti "minä tarjoan". Seuraavan kerran tavatessamme menimme pitsalle, jolloin minä maksoin.
Tämän jälkeen seuraavan kerran (taas hänen asioillaan ajellessamme, siis minun autollani, minun piikkiin), hän sanoi, että voitaisiin mennä kahville. Kahvilan tiskillä totesi, että olisi minun vuoroni piffata. Loukkaantui, kun totesin, että olisikin pitänyt tilata pitsaa ;)
Kyseinen ihminen oli kyytiä vailla milloin minnekin, telkkareiden, tietokoneiden ja minkä milloinkin tarjoustuotteiden noutoa, joskus varsin kaukaakin. Bensarahoja ei koskaan tarjoutunut maksamaan, ei edes pysäköntimaksuja.
Olen tietoisesti vieruunnuttanut hänet, ajeluttakoon joutavampia ja varakkaampia ystäviään.
Mulla taas on kaveri, joka haluaisi minut milloin millekin autoajelulle mukaan. Hän siis itse kutsuu mut mukaan, kun haluaa itse jonnekin... ja sitten toki minun pitäisi maksaa puolet bensoista. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin! Yksi olennainen kiinnostusta laskenut tekijä noiden juhlien järjestelyissä auttamisessa oli sekin, että äiti ja isovanhemmat järjestivät syntymäpäiväkekkereitä enolleni joka asui 150km päässä. Eli piti tehdä pöytä koreaksi ja kaikki valmiiksi ennen kuin herra lapsineen ja vaimoineen saapuu paikalle. Sitä paitsi luulin että panokseni oli siinä kun tein sinne ne kakut erikseen ja leivoin, joten hiukan ihmeellistä että kaksi ihmistä ei pysty kattamaan pöytää enää keskenään. Edelleen, olisin mennyt apuun jos olisivat sanoneet siitä illalla tai kysyeet kohteliaasti. Syyllistäminen ja kitinä eivät ole oikeita tapoja.. - se ex-teini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajelutin ystävääni asioillaan ja pysähdyimme huoltoasemalle kahville. Hän maksoi kahvit suurieleisesti "minä tarjoan". Seuraavan kerran tavatessamme menimme pitsalle, jolloin minä maksoin.
Tämän jälkeen seuraavan kerran (taas hänen asioillaan ajellessamme, siis minun autollani, minun piikkiin), hän sanoi, että voitaisiin mennä kahville. Kahvilan tiskillä totesi, että olisi minun vuoroni piffata. Loukkaantui, kun totesin, että olisikin pitänyt tilata pitsaa ;)
Kyseinen ihminen oli kyytiä vailla milloin minnekin, telkkareiden, tietokoneiden ja minkä milloinkin tarjoustuotteiden noutoa, joskus varsin kaukaakin. Bensarahoja ei koskaan tarjoutunut maksamaan, ei edes pysäköntimaksuja.
Olen tietoisesti vieruunnuttanut hänet, ajeluttakoon joutavampia ja varakkaampia ystäviään.Mulla taas on kaveri, joka haluaisi minut milloin millekin autoajelulle mukaan. Hän siis itse kutsuu mut mukaan, kun haluaa itse jonnekin... ja sitten toki minun pitäisi maksaa puolet bensoista. :)
Jatkan vielä. Ja perusteluna siis se, että "sinulla kun ei ole autoa, niin varmaan mukava päästä aina välillä ajelulle". No ei, en näe pyytämättä saaduilla autoajeluilla olevan erityistä arvoa, tykkään kävellä ja pyöräillä. :)
Minuakin on yritetty parissa hääjuhlassa nakittaa lapsenvahdiksi (olen siis 20 v), ja alaikäisenä vanhempani aina käskivät minun juhlissa kuin juhlissa kaitsemaan kaikkia pienempiä, koska "se on sinun työtäsi, me aikuiset rentoudutaan".
Viimeksi viime kesänä äitini taas pokkana ilmoitti eräissä häissä että minä olen lastenkaitsijana. Tartuin mikkiin ja ilmoitin kaikille että olen täällä nyt juhlimassa enkä vahtimassa. Äitini ilme oli sellainen epäuskon ja järkytyksen välimaastossa :D Kävelin sitten ostamaan itselleni lasin valkkaria.
Kaikkeen ei aina tarvitse suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverillani ja minulla on samanikäiset esikoiset ja kyläilimme paljon hoitovapaalla ollessamme. Ystäväni sai töitä pariksi kuukaudeksi ja järjesti lapsen hoidon niin, että hänen vanhemmat ja sisaret hoitivat n. 3 vuotiaan. Minulta kysyttiin hoitoapua viikoksi ja suostuin, koska olimme silloin paljon tekemisissä. Viikko oli rankka: Lapsi tuli hoitoon klo6 (omani nukkui yhdeksään) ja nouto sovittiin klo16ja hänen miehensä piti hakea lapsi. Kävi pian ilmi, että mies haki lapsen vasta n. Klo18. Vaikka lapsi oli tuttu, olin viikon jälkeen poikki. Korvausta en tietenkään saanut, koska eihän silloin olisi ollut mitään järkeä edes mennä niihin töihin (rahallisesti). Vastavuoroisesti sovittiin että vaimo hoitaa omani lapsen kun olimme menossa viettämään ystäväni hääjuhlaa. Peruutus hoitopaikasta tuli edellisenä päivänä, emmekä saaneet enää hoitajaa lapselle. Otimme vilkkaan lapsen häihin ja ilta oli hieman erilainen kuin olimme suunnitelleet. Koskaan hoitoapuvelkaa ei kuitattu. Harmitti, koska turvaverkkoa perheellämme ei ollut. Kuopuksen syntymän lähestyessä mietimme tosissaan kehdataanko kysyä esikoisen perhepäivähoitajalta hoitaisiko lasta synnytyksen ajan. Emme kehdanneet.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on yritetty parissa hääjuhlassa nakittaa lapsenvahdiksi (olen siis 20 v), ja alaikäisenä vanhempani aina käskivät minun juhlissa kuin juhlissa kaitsemaan kaikkia pienempiä, koska "se on sinun työtäsi, me aikuiset rentoudutaan".
Viimeksi viime kesänä äitini taas pokkana ilmoitti eräissä häissä että minä olen lastenkaitsijana. Tartuin mikkiin ja ilmoitin kaikille että olen täällä nyt juhlimassa enkä vahtimassa. Äitini ilme oli sellainen epäuskon ja järkytyksen välimaastossa :D Kävelin sitten ostamaan itselleni lasin valkkaria.
Kaikkeen ei aina tarvitse suostua.
Hyvä!
Ehkä hieman epätavallinen tapa ilmaista asia, mutta menee takuulla kaikille perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on yritetty parissa hääjuhlassa nakittaa lapsenvahdiksi (olen siis 20 v), ja alaikäisenä vanhempani aina käskivät minun juhlissa kuin juhlissa kaitsemaan kaikkia pienempiä, koska "se on sinun työtäsi, me aikuiset rentoudutaan".
Viimeksi viime kesänä äitini taas pokkana ilmoitti eräissä häissä että minä olen lastenkaitsijana. Tartuin mikkiin ja ilmoitin kaikille että olen täällä nyt juhlimassa enkä vahtimassa. Äitini ilme oli sellainen epäuskon ja järkytyksen välimaastossa :D Kävelin sitten ostamaan itselleni lasin valkkaria.
Kaikkeen ei aina tarvitse suostua.
Hyvä!
Ehkä hieman epätavallinen tapa ilmaista asia, mutta menee takuulla kaikille perille.
Suora puhe on ainoa, jota hyväksikäyttäjät ymmärtävät. Jos sitäkään.
Juopottelevaa nuorisolaista eivät onneksi edes halua nakittaa lapsenvahdiksi 😜
Mulla on ystävä, joka ihan kaikessa yrittää hyötyä muista. Ei voi edes nähdä, jos poikaystävä on kotona. Kauan sitten lähdettiin baarista ja hän lupasi että poikaystävänsä voi viedä minutkin. Itse oli ja on edelleen ajokortiton. Kotipihassani kysyin kuskilta, paljon olen velkaa. Hän sanoi ettei tarvitse maksaa. Ystäväni kuitenkin vaati minua maksamaan sitten hänelle. 😄 Myöhemmin kun ajoin itse ajokortin, oli kyllä kyytiä kysymässä usein ja mystisesti halusi juuri minun kanssani ratsastamaan. Koska minulta sai kyydin. Koskaan ei tarjonnut maksua, mutta sen häneltä kyllä perin, kerta hänelle piti maksaa vaikkei itse edes kuskannut.
Noista tyrkytetyistä autokyydeistä...
Olin jo jättämässä silloista pihiä miesystävääni, mutta koska joulu oli tulossa, ajattelin käydä häntä vielä tervehtimässä viimeisen kerran ns. normaalisti, koska en halunnut pilata häneltä joulua ilmoittamalla, etten halua enää seurustella. Tarkoitus oli kertoa asia joulun jälkeen.
Olin kävellyt hänen luokseen ja tarkoitukseni oli kävellä kaupan kautta takaisin kotiin. Mies oli kuitenkin saanut isältään ilmaiseksi auton, ja tarjoutui kyytimään minut kauppaan ja kotiin. Tuntien hänen pihiytensä ja koska olin lopettamassa suhdetta, yritin useaan kertaan kieltäytyä. Ulkona oli sitä paitsi ihana talvinen ilta, halusin kävellä. Tämä ei kuitenkaan käynyt miesystävälle, vaan hän ehdottomasti vaati saada kyyditä minua. Olisi pitänyt jo tuossa aavistaa pahaa, mutta hänen lukuisista aiemmista kusetuksistaan huolimatta olin edelleen hyväuskoinen ja luottavainen. Niinpä lopulta suostuin, mentäisiin yhdessä autolla kauppaan, kun miehelläkin oli asioita sinne.
Jo menomatkalla mies oli ajaa kolarin niin, että bussi oli ajaa auton oikeaan kylkeen eli juuri minut hengiltä. Tämä johtui paitsi miehen tottumattomasta ajamisesta (ajoi hyvin harvoin, koska bensa on kallista jne.), mutta myös siitä, että hän oli liian pihi hankkiakseen silmälaseja, joita kipeästi tarvitsi. No, kolari jäi tapahtumassa bussikuskin nopeiden refleksien ansiosta ja pääsin hengissä kauppaan.
Keräsimme omat ostoksemme omiin koreihimme, mutta päädyimme samaan kassajonoon. Mies yritti sijoittua minua ennen, sillä hän auttaisi tavaroideni pakkaamisessa, mutta sanoin ettei tarvitse. Laitoin omat ostokseni ensin hihnalle, maksoin ja aloin pakata. En siinä touhussa ensin huomannutkaan, että miehelle tulikin jokin ongelma kassalla. Kunnes hän ilmaisi sen minulle taputellen teatraalisesti taskujaan. Voi voi! Lompakko oli jäänyt kotiin! Ohoh, kuinka näin pääsikään taas käymään.
En ollut edes harmistunut. Ajattelin mielessäni, että sattuipa hyvin. Näiden ostosten hinnalla pääsen sinusta punkki loppuiäkseni eroon. Ääneen sanoin, että voinhan minä maksaa, olkoon se vaikka joululahjani sinulle, koska en ole sellaista vielä ostanut. Maksoin tyynesti, ja seurasin, kun mies pakkasi kalliit partaterät sun muut ostokset muovikassiin, jonka oli kyllä muistanut ottaa mukaan. Sattumalta kaveri oli päättänyt juuri tänään täydentää koko kosmetiikkavarastonsa, hammastahnoista partavaahtoon ja suihkugeeleihin. Pilaantumattomina ne olisi hyvin voinut jättää kassallekin ja ostaa vain ruokatarpeet, kun omaa rahaa ei ollut mukana. Mutta tällainenpa ei punkille tullut mieleen, kun joku toinen maksaa.
No, sen koommin en tyypin kanssa ole ollut tekemisissä ja jätin jopa päättämättä suhteen asiallisesti. Tuossahan sitä on päätösdramatiikkaa kerrakseen. Lopetin vain viesteihin ja puheluihin vastaamisen.
Uutta seuraa näyttää kaveri etsivän edelleen eräällä suositulla ja varsinkin ilmaisella deittisaitilla. Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Noista tyrkytetyistä autokyydeistä...
Olin jo jättämässä silloista pihiä miesystävääni, mutta koska joulu oli tulossa, ajattelin käydä häntä vielä tervehtimässä viimeisen kerran ns. normaalisti, koska en halunnut pilata häneltä joulua ilmoittamalla, etten halua enää seurustella. Tarkoitus oli kertoa asia joulun jälkeen.
Olin kävellyt hänen luokseen ja tarkoitukseni oli kävellä kaupan kautta takaisin kotiin. Mies oli kuitenkin saanut isältään ilmaiseksi auton, ja tarjoutui kyytimään minut kauppaan ja kotiin. Tuntien hänen pihiytensä ja koska olin lopettamassa suhdetta, yritin useaan kertaan kieltäytyä. Ulkona oli sitä paitsi ihana talvinen ilta, halusin kävellä. Tämä ei kuitenkaan käynyt miesystävälle, vaan hän ehdottomasti vaati saada kyyditä minua. Olisi pitänyt jo tuossa aavistaa pahaa, mutta hänen lukuisista aiemmista kusetuksistaan huolimatta olin edelleen hyväuskoinen ja luottavainen. Niinpä lopulta suostuin, mentäisiin yhdessä autolla kauppaan, kun miehelläkin oli asioita sinne.
Jo menomatkalla mies oli ajaa kolarin niin, että bussi oli ajaa auton oikeaan kylkeen eli juuri minut hengiltä. Tämä johtui paitsi miehen tottumattomasta ajamisesta (ajoi hyvin harvoin, koska bensa on kallista jne.), mutta myös siitä, että hän oli liian pihi hankkiakseen silmälaseja, joita kipeästi tarvitsi. No, kolari jäi tapahtumassa bussikuskin nopeiden refleksien ansiosta ja pääsin hengissä kauppaan.
Keräsimme omat ostoksemme omiin koreihimme, mutta päädyimme samaan kassajonoon. Mies yritti sijoittua minua ennen, sillä hän auttaisi tavaroideni pakkaamisessa, mutta sanoin ettei tarvitse. Laitoin omat ostokseni ensin hihnalle, maksoin ja aloin pakata. En siinä touhussa ensin huomannutkaan, että miehelle tulikin jokin ongelma kassalla. Kunnes hän ilmaisi sen minulle taputellen teatraalisesti taskujaan. Voi voi! Lompakko oli jäänyt kotiin! Ohoh, kuinka näin pääsikään taas käymään.
En ollut edes harmistunut. Ajattelin mielessäni, että sattuipa hyvin. Näiden ostosten hinnalla pääsen sinusta punkki loppuiäkseni eroon. Ääneen sanoin, että voinhan minä maksaa, olkoon se vaikka joululahjani sinulle, koska en ole sellaista vielä ostanut. Maksoin tyynesti, ja seurasin, kun mies pakkasi kalliit partaterät sun muut ostokset muovikassiin, jonka oli kyllä muistanut ottaa mukaan. Sattumalta kaveri oli päättänyt juuri tänään täydentää koko kosmetiikkavarastonsa, hammastahnoista partavaahtoon ja suihkugeeleihin. Pilaantumattomina ne olisi hyvin voinut jättää kassallekin ja ostaa vain ruokatarpeet, kun omaa rahaa ei ollut mukana. Mutta tällainenpa ei punkille tullut mieleen, kun joku toinen maksaa.
No, sen koommin en tyypin kanssa ole ollut tekemisissä ja jätin jopa päättämättä suhteen asiallisesti. Tuossahan sitä on päätösdramatiikkaa kerrakseen. Lopetin vain viesteihin ja puheluihin vastaamisen.
Uutta seuraa näyttää kaveri etsivän edelleen eräällä suositulla ja varsinkin ilmaisella deittisaitilla. Onnea matkaan!
Loistavaa, hienoa että pääsit eroon. Oksettaa tyyppi. Kaikkein hienointa olisi ollut, kun olisit pakannut omat kamat, todennut miekkoselle hasta la vista ja kävellyt kotiin :D (vinkki jollekulle jos joutuu samaan uomaan)
Vierailija kirjoitti:
Noista tyrkytetyistä autokyydeistä...
Olin jo jättämässä silloista pihiä miesystävääni, mutta koska joulu oli tulossa, ajattelin käydä häntä vielä tervehtimässä viimeisen kerran ns. normaalisti, koska en halunnut pilata häneltä joulua ilmoittamalla, etten halua enää seurustella. Tarkoitus oli kertoa asia joulun jälkeen.
Olin kävellyt hänen luokseen ja tarkoitukseni oli kävellä kaupan kautta takaisin kotiin. Mies oli kuitenkin saanut isältään ilmaiseksi auton, ja tarjoutui kyytimään minut kauppaan ja kotiin. Tuntien hänen pihiytensä ja koska olin lopettamassa suhdetta, yritin useaan kertaan kieltäytyä. Ulkona oli sitä paitsi ihana talvinen ilta, halusin kävellä. Tämä ei kuitenkaan käynyt miesystävälle, vaan hän ehdottomasti vaati saada kyyditä minua. Olisi pitänyt jo tuossa aavistaa pahaa, mutta hänen lukuisista aiemmista kusetuksistaan huolimatta olin edelleen hyväuskoinen ja luottavainen. Niinpä lopulta suostuin, mentäisiin yhdessä autolla kauppaan, kun miehelläkin oli asioita sinne.
Jo menomatkalla mies oli ajaa kolarin niin, että bussi oli ajaa auton oikeaan kylkeen eli juuri minut hengiltä. Tämä johtui paitsi miehen tottumattomasta ajamisesta (ajoi hyvin harvoin, koska bensa on kallista jne.), mutta myös siitä, että hän oli liian pihi hankkiakseen silmälaseja, joita kipeästi tarvitsi. No, kolari jäi tapahtumassa bussikuskin nopeiden refleksien ansiosta ja pääsin hengissä kauppaan.
Keräsimme omat ostoksemme omiin koreihimme, mutta päädyimme samaan kassajonoon. Mies yritti sijoittua minua ennen, sillä hän auttaisi tavaroideni pakkaamisessa, mutta sanoin ettei tarvitse. Laitoin omat ostokseni ensin hihnalle, maksoin ja aloin pakata. En siinä touhussa ensin huomannutkaan, että miehelle tulikin jokin ongelma kassalla. Kunnes hän ilmaisi sen minulle taputellen teatraalisesti taskujaan. Voi voi! Lompakko oli jäänyt kotiin! Ohoh, kuinka näin pääsikään taas käymään.
En ollut edes harmistunut. Ajattelin mielessäni, että sattuipa hyvin. Näiden ostosten hinnalla pääsen sinusta punkki loppuiäkseni eroon. Ääneen sanoin, että voinhan minä maksaa, olkoon se vaikka joululahjani sinulle, koska en ole sellaista vielä ostanut. Maksoin tyynesti, ja seurasin, kun mies pakkasi kalliit partaterät sun muut ostokset muovikassiin, jonka oli kyllä muistanut ottaa mukaan. Sattumalta kaveri oli päättänyt juuri tänään täydentää koko kosmetiikkavarastonsa, hammastahnoista partavaahtoon ja suihkugeeleihin. Pilaantumattomina ne olisi hyvin voinut jättää kassallekin ja ostaa vain ruokatarpeet, kun omaa rahaa ei ollut mukana. Mutta tällainenpa ei punkille tullut mieleen, kun joku toinen maksaa.
No, sen koommin en tyypin kanssa ole ollut tekemisissä ja jätin jopa päättämättä suhteen asiallisesti. Tuossahan sitä on päätösdramatiikkaa kerrakseen. Lopetin vain viesteihin ja puheluihin vastaamisen.
Uutta seuraa näyttää kaveri etsivän edelleen eräällä suositulla ja varsinkin ilmaisella deittisaitilla. Onnea matkaan!
Se sun kuljettaminen ja sijoittaminen jonossa taakse kuului varmaankin suunnitelmaan.Maksaja olisi löytynyt lähempää, kun olisit odottanut jonossa vuorosi.
Niinpä niin :-) Joillakin raksuttaa hyötymismittari päässä yötä päivää, debet- ja kredit-sarakkeet vilisee silmissä. Paljonko ollaan plussalla tästä ihmissuhteesta, entäs tuosta? Kaikki mitataan rahassa ja pienetkin menemiset ja tekemiset suunnitellaan etukäteen huolella, ettei omaa rahaa kulu vaan saadaan muilla maksatettua.
Ei normaali ihminen, joka toisen seurasta viattomasti nauttii, tuollaista raksutusta edes kuule eikä tajua, ennen kuin on kuiviin kupattu.
Ei kai tässä jankkaa kukaan muu, kuin sinä :) Jokainen tekee mitä haluaa. Itse olen niin laiska, että mieluummin täytän sen tiskikoneen ja kaatelen kahvia, kun siihen menee pari tuntia, kuin raadan kuumassa metsässä viikon ja toisen liiterin takana. Kukin tavallaan. Hyvä, että toiset ovat niin ahkeria auttamaan ilmaiseksi ystäviään ja sukulaisia. Minä en ole.