Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11854)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä matkustan noin 3-5 kertaa vuodessa aika köyhään maahan jossa eräällä tuttavallani on aviomies. Nainen siis asuu suomessa ja hänen aviomiehensä tuossa ko maassa. Pitävät yhteyttä lähinnä skypellä ja nainen on pari kertaa käynyt katsomassa miestään, menivät siis tietääkseni naimisiin naisen ekalla lomalla tuohon maahan kolmisen vuotta sitten. No ei siinä mitään, minullakin on maassa tuttavia kun olen siellä matkustellut nyt säännöllisesti päälle 10 vuoden ajan, joskus aviomieheni kanssa, joskus yksin. Ongelma on se että tämä nainen tahtoo aina lähettää tuliaisia miehelleen. Paljon tuliaisia. Minä haluan viedä tuliaisia omille ystävilleni ja maksan aina lisälaukunkin eli maksan lentoyhtiölle noin 100 euroa lisärahtia. Olen sanonut että jotain ihan pietä voin viedä, kirjeen tai rahaa mutta en muuta mutta on aina tuputtamassa mitä milloinkin painavaa. Ja kauhea itku ja porina siitä kun minulla on varaa matkustaa ja hänellä ei vaikka on aviomieskin siellä ja minulla ei ole edes oikeaa sukua, pelkkiä ystäviä ja minulla on mieskin suomessa jne jne. Olen päättänyt että seuraavaksi kun lähden se on "äkkilähtö" enkä kerro koko matkasta.
Tuota... Eikö yhtään hälytyskellot soi kun köyhään maahan pyydetään jatkuvasti viemään "mitä milloinkin painavaa" ? Ootko varma ettei niihin sulle tuputettuihin paketteihin oo pakattu jotain lisälastia? Toisten kamoja EI pakata omaan laukkuun, kun lähdetään ulkomaille. Saatat olla ollut kuriiri monta kertaa tietämättäsi. Mulle ja poikaystävälleni koitettiin kerran tuputtaa yhtä (autoiluun tarkoitettua) niskatukea vientiin ulkomaille tyypin ystävälle. Ei suostuttu, vaikka tuputtaja vänkäsi kuinka. Ei vaan voi tavaraa rikkomatta tietää mitä siellä on sisällä.
Aivan. "Paras" oli kun olin kaverini kanssa lähdössä ulkomaanmatkalle ja siinä turvatarkastukseen jonottaessamme joku ulkomaalainen nainen koitti tuputtaa meille toista laukkuaan mukaan. Siis että me vietäisiin se turvatarkastuksen läpi. (Kyseessä ei mikään ihan pieni käsimatkatavara vaan matkalaukku joka oli isompi mitä monet lentoyhtiöt käsimatkatavarana sallivat). Nainen selitti jotain ihan ihmeellistä, että hän ei voi itse viedä laukkua turvatarkastuksen läpi koska hänellä on niin monta tonnikalapurkkia (?!) laukuissaan ja yhden ihmisen ei ole sallittua viedä niin montaa purkkia. Naisella oli noin 10-vuotias tyttö mukanaan, kas kun ei hän kelvannut laukun viejäksi... Kieltäytyimme kaverin kanssa ottamasta laukkua ja nainen veti herneet nenäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä matkustan noin 3-5 kertaa vuodessa aika köyhään maahan jossa eräällä tuttavallani on aviomies. Nainen siis asuu suomessa ja hänen aviomiehensä tuossa ko maassa. Pitävät yhteyttä lähinnä skypellä ja nainen on pari kertaa käynyt katsomassa miestään, menivät siis tietääkseni naimisiin naisen ekalla lomalla tuohon maahan kolmisen vuotta sitten. No ei siinä mitään, minullakin on maassa tuttavia kun olen siellä matkustellut nyt säännöllisesti päälle 10 vuoden ajan, joskus aviomieheni kanssa, joskus yksin. Ongelma on se että tämä nainen tahtoo aina lähettää tuliaisia miehelleen. Paljon tuliaisia. Minä haluan viedä tuliaisia omille ystävilleni ja maksan aina lisälaukunkin eli maksan lentoyhtiölle noin 100 euroa lisärahtia. Olen sanonut että jotain ihan pietä voin viedä, kirjeen tai rahaa mutta en muuta mutta on aina tuputtamassa mitä milloinkin painavaa. Ja kauhea itku ja porina siitä kun minulla on varaa matkustaa ja hänellä ei vaikka on aviomieskin siellä ja minulla ei ole edes oikeaa sukua, pelkkiä ystäviä ja minulla on mieskin suomessa jne jne. Olen päättänyt että seuraavaksi kun lähden se on "äkkilähtö" enkä kerro koko matkasta.
Tuota... Eikö yhtään hälytyskellot soi kun köyhään maahan pyydetään jatkuvasti viemään "mitä milloinkin painavaa" ? Ootko varma ettei niihin sulle tuputettuihin paketteihin oo pakattu jotain lisälastia? Toisten kamoja EI pakata omaan laukkuun, kun lähdetään ulkomaille. Saatat olla ollut kuriiri monta kertaa tietämättäsi. Mulle ja poikaystävälleni koitettiin kerran tuputtaa yhtä (autoiluun tarkoitettua) niskatukea vientiin ulkomaille tyypin ystävälle. Ei suostuttu, vaikka tuputtaja vänkäsi kuinka. Ei vaan voi tavaraa rikkomatta tietää mitä siellä on sisällä.
Aivan. "Paras" oli kun olin kaverini kanssa lähdössä ulkomaanmatkalle ja siinä turvatarkastukseen jonottaessamme joku ulkomaalainen nainen koitti tuputtaa meille toista laukkuaan mukaan. Siis että me vietäisiin se turvatarkastuksen läpi. (Kyseessä ei mikään ihan pieni käsimatkatavara vaan matkalaukku joka oli isompi mitä monet lentoyhtiöt käsimatkatavarana sallivat). Nainen selitti jotain ihan ihmeellistä, että hän ei voi itse viedä laukkua turvatarkastuksen läpi koska hänellä on niin monta tonnikalapurkkia (?!) laukuissaan ja yhden ihmisen ei ole sallittua viedä niin montaa purkkia. Naisella oli noin 10-vuotias tyttö mukanaan, kas kun ei hän kelvannut laukun viejäksi... Kieltäytyimme kaverin kanssa ottamasta laukkua ja nainen veti herneet nenäänsä.
Ja lisäänpä vielä, että kun olimme kaverin kanssa selviytyneet turvatarkastuksesta ja siinä keräilimme hihnalta tavaroitamme, huomasimme kuinka tämä laukuntuputtajanainen oli joutunut henkilökunnan tarkempaan syyniin. (Hän tuli siis perässämme). Kun olimme kaverin kanssa lähdössä turvatarkastuksesta eteenpäin, henkilökunta oli ottanut naisen sivumpaan ja avaamassa tämän laukkuja. Että tiedä sitten mitä siellä sitten olikaan... Tuskin tonnikalapurkkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena ärsyttää sellainen että sukulaisia käytetään lastenvahteina joka paikassa.
Kylään tullessaan oletusarvona on että itse voi olla kuin Ellun kanat ja toiset vahtivat lapsia.
Eikö pieneen päähän pälkähtäisi että jokainen haluaa kotonansa olla rauhassa?
Ihan kun toisilla ei sitä perhe-elämää olisi lainkaan,vaan sitä koetetaan elää toisten vaivalla ja ajalla.
Kohtuus kaikessa,kerjätessäkin.Tuon lisäksi itseäni v*tuttaa se kun tullaan lapsiperheen kanssa kylään ja isäntäperheen lapset automaationa nakitetaan viihdyttämään ja katsomaan kyläilijälasten perään.
Minä olin meidän suvusta (sis. serkut ja pikkuserkut) sieltä vanhimmasta päästä lapsia joten minua nuorempia lapsia oli enemmän kuin tarpeeksi. Aina kun meille tuli tietyt perheet kylään lapsineen, vanhempien oletus oli aina se, että minä tietenkin kaitsen kyseisiä lapsia ja viihdytän heitä/leikin heidän kanssaan. Välillä vierailijalasten vanhemmat alkoi kiekua, että mitä minun pitäisi lastensa kanssa leikkiä. "Kun meidän tytöt odottaa jo niin kovasti koulun alkua, niin sinähän kivasti leikit sitten koulua heidän kanssaan! Menkääs nyt tytöt sinne lastenhuoneeseen leikkimään, rakennatte oikein luokan sinne!".
Meillä ei perheessä sanottu vastaan yhdellekään vanhemmalle ihmiselle ikinä, joten siellä sitten leikitin aina lapsia ja katsoin heidän peräänsä sillä aikaa kun aikuiset kahvittelivat tuntitolkulla toisessa päässä taloa. Lapset tietenkin riipi aina jokaisen lelukaapin auki ja levitteli kaikki tavarat pitkin lattioita leikkiessään, sotku oli aikamoinen kun pikkuisia legonpaloja oli lattia täynnä. Kun lähdön hetki koitti, omat vanhempani hyvin iloisesti totesi ettei vierailijalasten tarvitse siivota jälkiään, koska minä siivoan ne. Siellä sitten siivosin ja järjestelin paikkoja aina ihan keskenäni.
Kun tuo lastenkaitsijaksi nakittamiseni alkoi, olin 7-vuotias ja nuorimmat kaitsettavat/leikitettävät 2-3 vuotiaita. Vaikka ne vanhemmat mukana olikin, he eivät tosiaan tuntuneet muusta välittävän kuin kahvipöydän antimista. Koin kyllä hyvin vahvasti, että vastuu sysättiin minun harteille täysin. Ja tosiaan esim. kun joku 2-vee koittaa kiivetä kerrosängyn tikkaita ylös, totta kai se oli minun hommaa estää se.
Minua jo pienenä harmitti se, että yhteisö ympärilläni sen ajan tyyliin (70-luvulla) piti minua tulevana perheenäitinä ja ilmaisena piikana ja suhtautui minuun aivan eri tavalla kuin veljiini, ja minun olisi pitänyt olla kiinnostunut pikkulapsista ja olla aina valmis leikittämään, syöttämään ja hoitamaan kylään tulleiden jälkikasvua. Olisin kirjaimellisesti tehnyt mitä tahansa muuta, vaikka nostanut perunaa ja sahannut lankkuja. Veljeni peuhasivat pihalla sillä aikaa, kun minua kasvatettiin tyyliin "sinun pitää oppia pyyhkimään pyllyjä / laittamaan kastiketta / syöttämään lasta", vaikka olin hyvin varhain sitä mieltä, että ei muuten tarvitse. "Kyllä se mieli siitä vielä muuttuu," jankutettiin.
Veljistäni tuli hyviä perheenisiä, toinen heistä oli koti-isänäkin pari vuotta, ja kumpikin kokkaa mielellään perheelleen vaihtelevaa ja herkullista muonaa. Minä taas olen pitänyt ehkäisyn kunnossa ja pysytellyt sinkkuna, koska jatkuva oma rauha on minulle jatkuvaa yhdessä asumista mieluisampi vaihtoehto. Keittiössä korkeintaan työnnän kalaa uuniin ja keitän perunoita; kastiketta en tee enkä syö. Kun ei ole edelleenkään taipumusta kodinhengettäreksi.
Vanhempani antoivat minulle ja veljilleni samat mahdollisuudet ja vapaudet. Mutta ne sedät ja tädit ja mummot ja sukulaiset ja naapurit olivat sellainen riesa, että vieraiden tullessa opin ottamaan kirjan mukaani ja katoamaan joko puunhaaraan tai saunamökkiin pakosalle. Jälkeenpäin tietysti tuli toruja, mutta eipähän tarvinnut joutua taas p****leen pikkuäidiksi tuntikausiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun kahden kämppäkaverin kanssa (molemmat naisia & opiskelijoita) kolmiossa, joista toinen päävuokralainen ja me kaksi muuta alivuokralaisina. Kun saatiin tietää että saadaan tämä asunto, niin oltiin sovittu takuuvuokran maksaminen kolmeen osaan, mutta ei. Heti kun piti takuuvuokra maksaa niin muilla ei ollutkaan sitten rahaa, maksoin yksin säästöistäni sen 950e takuuvuokraa, sillä verukkeella "ettei menetetä tätä hyvää kämppää sitten, jos nyt vaan lainaat. Maksetaan takaisin." Nyt mennyt jo puoli vuotta eikä rahoja ole vieläkään näkynyt, lisäksi vielä sotkevat, meluavat ja pihistelevät kaikessa, olen ostanut vessapapereista lähtien kaikennäköistä ja jos jokin on loppu niin saan kuulla siitä aina ennen kauppaan lähtöäni. Rahojani jos kyselen takaisin niin saa aina kuulla sen saman "Joo nyt on ollut vähän tiukkaa.."
Mitähän sitten käy kun kämpästä tulee muutto ja rahat palautetaan?
Maksoitko suoraan omalta tililtäsi? Jos näin, niin ota yhteys vuokranantajaan ja selitä tilanne. Sinun tililtä tulleet rahat = Sinun. Eli tilanne voi hyvinkin olla niin, että sinä olet ainoa joka on täyttänyt takuuvuokravelvoitteen ja kaksi muuta joutuvat sen vielä erikseen maksamaan vuokranantajalle. Aina kannattaa yrittää. Se ei maksa mitään ja voi kääntyä hyväksi sinun kannaltasi.
Miksen heti ajatellut. Pitääpä heti maanantaina soittaa, jos numeron jostain löydän.
Niin siis kaksi muuta kämppistä ovat sen rahan minulle velkaa, koska koko takuuvuokra on jo mennyt siis vuokranantajalle.
Muista myös että sitten kun teillä vuokrasopimus päättyy ne takuu rahat palautuu päävuooralaisen tilille. Jos oikein vittumainen kämppis on niin et näe rahoja enää koskaan
Vierailija kirjoitti:
Serkun vaimo soitti minulle, että hänellä olisi yksi minulle sopiva mekko josta voisin pitää, hänen äitinsä oli ostanut sen, mutta se oli äidilleen liian pieni.
En varsinaisesti tarvinnut mekkoa, minulla oli niitä kaapissa, mutta olin nuori, köyhä ja kaikki vaate- ja tavaralahjoitukset kelpasivat. No, mekko tuotiin mukana seuraavaan tapaamiseen. Se ei ollut yhtään makuuni. En kehdannut sanoa, että en pidä siitä ja ajattelin, ettei lahjahevosta suuhun katsota. Kehuin mekkoa ihanaksi ja valehtelin että olin ollutkin sellaista mekkoa vailla. Että paljon kiitoksia mekosta vaan.Hämmästykseni olikin suuri, kun serkun vaimo sanoi sen sitten olevan 20€ kiitos. Kukaan ei ollut puhunut rahasta mitään. En kehdannut tässä vaiheessa perääntyä, et "ai se maksaakin, emmä sit". Maksoin mekon ja harmitti. Se oli mielestäni vielä kallis. Itse asiasa se oli hirveä. Mekko seisoi vaatekaapissa monta vuotta käyttämättömänä. Joka kerta kirpaisi, kun näin sen kaapissa. Laitoin viimein kierrätykseen itseäni kiusaamasta.
Tästä lähtien olen vastannut jokaiseen tämän henkilön "Tarvitsisitko sinä.." kysymykseen Ei ole juuri nyt tarvetta, kiitos.
Mutta siinä sulla olisi ollut se mahdollisuus perääntyä kun olisit tosiaan sanonut että 'jaa se maksaa, ei kiitos'! Mutta itseäni on myös ärsyttänyt älyttömästi kun ex-anoppi koko ajan roudasi minulle kaikki hirveitä vaatteita mitä oli ostanut luullen laihtuvansa niihin. Ja hän kuvitteli tosiaan olevansa pienempi kun on koska heitti vaatteet mulle kommentein 'sulle nää on varmaan just sopivia'. Olin kolme kokoa pienempi kuin hän. Sanoin kiitos ja heitin seuraavalla viikolla vaatekeräykseen. Onneksi ex-anoppi ei ikinä laihtunut koska en tiedä vaikka sit olisi vaatinut niitä rytkyjä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa meistä tekee mieluummin niitä raskaampia ulkotöitä sillä tasolla mitä osaa kuin helpompia keittiötöitä, koska sillä tavalla säästyy "edustamiselta". Mutta en jankkaa enempää tästä minä.
Mun isä suuttui kun veli hommasi kesätyöpaikan. Olisi pitänyt talokin maalata sinä kesänä. Tästä on jo vuosia. Oon aikaisemmin ketjussa kertonut isästäni jolle oli ihan normaalia ja arkipäviää pyytää palveluksia ihmisiltä, eikä edes tarjonnut kunnon korvausta.
Äitini lähetti minut kerran kummitätini -ja -setäni luokse viikoksi. Isäni oli tehnyt jonkun pienen työn ja kummipariskuntani ei halunnutkaan maksaa. Äiti sitten syytti minua tästä. Mistä minä 10-vuotiaana, varsinkin kun vanhemmat käyttivät hyväksi vähän itse kutakin, etten osannut kyseenalaistaa, olisin vielä ymmärtänyt. Nyt ymmärrän, mutta: edelleenkään se ei ole minun syyni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun kahden kämppäkaverin kanssa (molemmat naisia & opiskelijoita) kolmiossa, joista toinen päävuokralainen ja me kaksi muuta alivuokralaisina. Kun saatiin tietää että saadaan tämä asunto, niin oltiin sovittu takuuvuokran maksaminen kolmeen osaan, mutta ei. Heti kun piti takuuvuokra maksaa niin muilla ei ollutkaan sitten rahaa, maksoin yksin säästöistäni sen 950e takuuvuokraa, sillä verukkeella "ettei menetetä tätä hyvää kämppää sitten, jos nyt vaan lainaat. Maksetaan takaisin." Nyt mennyt jo puoli vuotta eikä rahoja ole vieläkään näkynyt, lisäksi vielä sotkevat, meluavat ja pihistelevät kaikessa, olen ostanut vessapapereista lähtien kaikennäköistä ja jos jokin on loppu niin saan kuulla siitä aina ennen kauppaan lähtöäni. Rahojani jos kyselen takaisin niin saa aina kuulla sen saman "Joo nyt on ollut vähän tiukkaa.."
Mitähän sitten käy kun kämpästä tulee muutto ja rahat palautetaan?
Maksoitko suoraan omalta tililtäsi? Jos näin, niin ota yhteys vuokranantajaan ja selitä tilanne. Sinun tililtä tulleet rahat = Sinun. Eli tilanne voi hyvinkin olla niin, että sinä olet ainoa joka on täyttänyt takuuvuokravelvoitteen ja kaksi muuta joutuvat sen vielä erikseen maksamaan vuokranantajalle. Aina kannattaa yrittää. Se ei maksa mitään ja voi kääntyä hyväksi sinun kannaltasi.
Miksen heti ajatellut. Pitääpä heti maanantaina soittaa, jos numeron jostain löydän.
Niin siis kaksi muuta kämppistä ovat sen rahan minulle velkaa, koska koko takuuvuokra on jo mennyt siis vuokranantajalle.
Mutta siis sinähän olet alivuokralainen ja toinen kämppiksistäsi päävuokralainen... Sinulla pitäisi olla alivuokrasopimus sen päävuokralaisen kanssa eikä vuokranantajan... kai teillä on? Mitä jos käy niin että siinä vaiheessa kun sinä tahdot muuttaa pois, päävuokralainen jääkin asuntoon vielä asumaan (ja ottaa esim. tilallesi toisen alivuokralaisen)... Silloin mitään vuokratakuita ei vuokranantajalta palaudu vaan sinun täytyisi saada oma osuutesi takuusta tältä päävuokralaiselta ja siksi todella toivon että teillä on pätevä sopimus. Koita nyt oikeasti saada niitä rahoja kerättyä kämppiksiltä vaikka vähän kerrallaan niin kauan kuin asut siellä, koska muuten tulee olemaan todella vaikeaa saada niistä euroakaan takaisin. Sinun olisi pitänyt ryhtyä asunnon päävuokralaiseksi niin ainakin takuuvuokra olisi turvassa vaikka olisikin asumisen ajan vuokranantajalla kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lounassetelijupakasta muistin erään kerran, kun oltiin porukalla Tallinnassa lounaalla, siihen aikaan Virossa oli vielä rahana kruunu. Meille tuli yhteinen lasku ja muut laittoivat osuutensa pöydälle, ja yksi sitten halusi maksaa isommalla setelillä ja ottaa muiden maksuista vaihtorahat.
Pöydässä ei kuitenkaan ollut vaihtorahaa tarpeeksi, ja hän alkoi syytellä meitä muita siitä, että joku oli fuskannut ja laittanut liian vähän rahaa, ja hän joutuisi nyt maksamaan liikaa. Tämä kaverini alkaa juuri matkoilla kiukuta helposti, mutta tilanne oli kuitenkin epämiellyttävä ja jouduttiin kukin selittämään tarkasti, mitä oli syöty ja mitä maksettu - ja tippiäkin oli tietty jätetty. Lopulta huomasin, että hän halusi maksaa paljon isommalla setelillä, kuin mitä laskun summa oli, joten tietenkään ei meidän muiden maksuista vielä kertynyt tarpeeksi, vaan hänen pitäisi odottaa vaihtorahaa tarjoilijalta eikä meiltä muilta!
Mitään anteeksipyyntöä ei tietenkään tullut :).
Jos tuo päävuokralaisena oleva kämppis on reilu, eli siis ei halua pimittää rahoja vaan on vain niin persaukinen ettei pysty niitä maksamaan, ja jos vuokranantajalta löytyy yhtään joustoa... Niin sopikaa keskenänne ja vuokranantajan kanssa että sinusta tulee päävuokralainen ja näistä kahdesta kämppiksestä alivuokralaisia. Teette uuden vuokrasopimuksen vuokranantajan kanssa ja jo maksettu takuuvuokra siirtyy sinun "nimiisi", ja teette alivuokrasopimukset kämppisten kanssa. Näin takuuvuokra palautuu kokonaisuudessaan sinulle kun vuokrasopimus päättyy. Eihän se kivaa ole että noin iso raha on yksin sinulta kiinni koko asumisen ajan vuokranantajalla, mutta huomattavasti parempi sekin kuin ettet näe enää senttiäkään rahoista koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua oikein vituttaa tuon vuokratakuutyypin puolesta 😡
Joko raparperi on palannut tukevasti kotimultiin mökkilomaltaan työkaverin anopin luota? ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yks "kaveri", joka tekee aika salakavalasti omaa touhuaan. Hän käy kylässä, viattomana kyselee olenko pois heittämässä jotain, pari ekaa kertaa meni ihan oman tyhmyyden piikkiin, hän siis otti mukaansa kenkiäni, laukkuja, vaatteita, "kun kerta olet pois laittamassa". Yhdestä laukusta taas toisella kertaa sanoin että aion myydä sen nettikirpparilla hyvään hintaan, niin hän ilmoitti maksavansa kyllä, olimme lähdössä yhdessä reissuun ja sanoin että tarjoa baarissa pari paukkua niin ollaan sujut. Oli ok hälle. Unohti sitten kertoa että on juomislakossa, eikä rahaa ole, osti pikkupullon vichyä ärrältä, tyrkkäs käteen ja sanoi et kiitti siitä laukusta. Olen edelleen tyrmistynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on kokemusta toiselta puolelta. Mulla on yksi ystäväpariskunta, jolta olen pyytänyt autottomana paljon auto- ja kuljetusapua, sekä muuta apua eri asioihin. Aina ovat suostuneet. Olen yrittänyt monta kertaa kysyä paljonko haluavat korvaukseksi ja myös tyrkyttää rahaa, mutta eivät suostu koskaan ottamaan vastaan, edes polttoainekustannuksia. Sanovat että koska olen köyhempi opiskelija, eivät kehtaa. Olen myös tarjonnut apuani eri asioissa, muutoissa, siivoamisessa tai vaikka koirien vahtimisessa, että ottakaa yhteyttä ehdottomasti, jos tarvitsevat missä tahansa. Koskaan eivät ole ottaneet näissä yhteyttä. Olen myös aina kiittänyt kovasti avustaan ja näemme muutenkin kuin silloin kuin tarvitsen apua, mutta kuulin sitten tässä että heitä ärsyttää mun käytös, että hyväksikäytän. Miksi ei voi sanoa ei, miksi ei voi ottaa korvausta vastaan tai vuorostaan pyytää apuani, mutta sitten takanapäin avaudutaan??
Minulle usea työkaveri ihan minun pyytämättäni tarjosi kyytiä bussipysäkilleni kun ainut tie pois työpaikalta meni juuri sen pysäkin ohi että samalla pääset. Tarjosin rahaa mutta kaikki ihan kaikki sanoivat että ei tietenkään tarvi maksaa kun hän muutenkin menee sitä tietä. No en sitten maksanut.
Loppukeväästä sain vahingossa kuulla että työkavereita ärsyttää kun kuljen ilmaiseksi kyydissä käytän hyväksi kun he kuitenkin ostavat autoon bensaa yms. Olin kyllä ihan että mitä ihmettä!
Jotta meni vielä hullummaksi niin osa haukkujista ihan itse taas tarjosi kyytiä pysäkille. En muuten mennyt vaikka kuinka oli työtä kotiin vielä kannettavaksi.Minäkin joskus tarjoan kyytiä jollekin kertaluontoisesti jos on sama matka ja kun itse ehdotan, niin en ota rahaa vaikka toinen kysyy mitä on velkaa. Ongelma tuleekin vasta siinä vaiheessa, kun seuraavilla kerroilla samat ihmiset kysyy, että pääseekö taas kyydissä ja olettaa, että kuljetan jatkossakin ilmaiseksi. Silloin se muodostuu jo hyväksikäytöksi.
Käyn yhdessä harrastuksessa ja olisi pitänyt pitää vaan suu kiinni kun kerran eräälle ihmiselle ehdotin, että pääsee kyydissäni kotiin, kun hän valitti, että busseilla on poikkeusajat ja joutuu odottamaan niin kauan ja kelikin oli huono. Nyt niitä kuljetettavia on sitten koko autollinen. Jokainen säästää pari euroa bussilipussa ja minä maksan bensat. Ei oo reilua mielestäni ja tosiaan ensimmäisellä kerralla sanoin, ettei ole mitään velkaa matkasta, mutta luulisi nyt toisten tajuavan, etten jatkuvasti ilmaisin kuljeta kun itse kyytiin tunkevat.
Itse jos jatkuvasti toisen kyydissä kulkisin, niin heittäisin kuskille automaattisesti aina muutaman euron minä olisin varannut bussiin, enkä edes kysyisi, että tarviiko maksaa.
En ikinä en yhden yhtä kertaa pyytänyt yhdeltäkään työtoverilta kyytiä mihinkään vaan minut aina pyytämällä pyydettiin kyytiin ja jopa kun olin jo kävelemässä sinne pysäkille. Ja se pysäkki johon kävelin oli aivan ensimmäinen pysäkki. Eli minä.en voinut mennä sille pysäkille millään bussilla vaan kävelin sinne. Pysäkille oli reilu kilometri matkaa.
Joskus joku työtoveri kysyi että miten olen niin hyvässä ja sutjakassa kunnossa. Sanoin että kävelen paljon. Mietin että ihan kateuttaanko ne kyytiin pyysivät ettänen saisi kävelyliikuntaa työmatkasta.
Niin ja minua pyydettiin sinne auton kyytiin myös aamulla kun olin kävekemässä työpaikalle.Mä olen useimmiten autolla töissä. Joskus ollaan vaikka kokouksessa tai koulutuksessa päätyöpisteen ulkopuolella. Mulle on täysin luontevaa tarjota kyytiä toisillekin. Ei se oo multa pois, jos autossani matkustaa itseni lisäksi joku muu. Saatan laittaa sähköpostinkin , että "tarjolla kyyti kolmelle mukavasti tai neljälle ahtaasti" tms. Joskus työkaverit antaa vaikka parkkirahaa tms, mikä on toki ihan ok mut en sitä edellytä. Kun se auto kulkis matkan joka tapauksessa. Ja jos en ole autolla, niin sit tuumaan että "en ole autolla" ja sit jokainen vastatkoon itsestään.
Eikä tulis mieleenkään puhua paskaa toisista tämän takia. Jos ollaan pidemmillä matkoilla niin otan vastaan bensarahaa tai kaveri tarjoaa kahvit tai safkan. Ollaan hyvin toimeentulevia kaikki, joten rahasta ei sinänsä ole kiinni, vaan periaatteesta.
Työnantaja korvaa tuollaiset ajot kilometrien mukaan ja vielä jokaisesta matkustajasta lisää.
En ole alkuperäinen kirjoittaja mutta vastaan kuitenkin. Kilometrejä ei makseta alle 10km matkoista. Eli jos esim pidetään lounaspalaveri työpaikan ulkopuolella, ei tipu kilometrejä jos matkaa tulee alle 10 km. Ihan sama onko kyydissä muita tai ei.
Riippuu ihan työpaikasta, meillä maksetaan työhön sisältyvät matkat, vaikka olisi vain pari km.
Ei saisi maksaa. Meillä oli töissä verotarkastus ja tarkastaja oli huomauttanut juuri noista muutaman km matkoista että niitä ei saa maksaa. Menee läpi teillä niin kauan kun kukaan ei puutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rivitaloyhtiössä ei kannata olla ystävällinen naapureille, varsinkaan jos ovat eläkeläisiä. Kyllä riittää hyppyytystä ja palvelusten vaatimista. Milloin pitää käyttää kaupassa, milloin pitää hoitaa isot kesäkukkaistutukset heidän poissaollessa, milloin olla järkenä paperiasioissa, milloin käydä fiksaamassa puhelimet, telkkarit jne. Ja kaikki pitää tehdä sillä punaisella sekunnilla. Ei kiitosta kuulu ja jos kieltäytyy kunniasta vedoten omiin menoihin ja töihin, tykätään huonoa. Aikani saatoin ollakin avulias, mutta tulin järkiini. Ei asuminen samassa taloyhtiössä oikeuta toisten asukkaiden esittämiin vaatimuksiin.
Huh kirjoitti:
Rivitaloyhtiössä ei kannata olla ystävällinen naapureille, varsinkaan jos ovat eläkeläisiä. Kyllä riittää hyppyytystä ja palvelusten vaatimista. Milloin pitää käyttää kaupassa, milloin pitää hoitaa isot kesäkukkaistutukset heidän poissaollessa, milloin olla järkenä paperiasioissa, milloin käydä fiksaamassa puhelimet, telkkarit jne. Ja kaikki pitää tehdä sillä punaisella sekunnilla. Ei kiitosta kuulu ja jos kieltäytyy kunniasta vedoten omiin menoihin ja töihin, tykätään huonoa. Aikani saatoin ollakin avulias, mutta tulin järkiini. Ei asuminen samassa taloyhtiössä oikeuta toisten asukkaiden esittämiin vaatimuksiin.
Kannattaa pitää heti alussa välimatkaa ja vain olla tervehdysväleissä. Hyväksikäyttäjät kyllä haistavat kohteensa, jos erehtyy lähenpään tuttavuuteen. Ikävä kyllä että pitää olla kylmäkiskoisempi kuin mitä on oikeasti.
Tästä tulee pitkä tarina, hypätköön yli joka ei jaksa lukea. Ehkä kertomus valottaa sitä miten ihmiset joutuvat pikkuhiljaa hyväksikäytetyiksi kuten minäkin.
Meillä muutti aikoinaan naapuritaloon lapsiperhe ja olimme kovin iloisia, koska lähettyvillä ei ollut sillä hetkellä muita nuorimman lapsemme ikäisiä lapsia. Heillä oli pari tenavaa, joista toinen oli saman ikäinen ja toinen pari vuotta nuorempi meidän nuorinta muksua. Jess, nyt tuli leikkikavereita...
No seuraavana päivänä pihalla ollessamme, törmäsimme uuden naapurinrouvan kanssa ja esittäydyimme ja siitä se alkoi. Samana iltana rouva juoksi meille lainaamaan paistomittaria, kun oma oli jossain muuttotavaroiden joukossa. Toki ymmärsin ja lainasin. Seuraavana päivänä toi paistomittarin ja lainasi jotain muuta. Toki lainasin. Ajattelin, että kestäähän se lapsiperheellä, että tavarat ovat paikoillaan. Kun homma jatkui ja jatkui päivästä toiseen, aloin ihmetellä jo vähän mutta lainasin silti sitä sun tätä. Tavarat ja työkalut tulivat kyllä takaisin, mutta hän lainasi paljon myös esim kahvipakettia, jauhoja, mausteita jne. Nehän eivät luonnollisesti tulleet takaisin.
Heidän lapsensa aloittivat saman harrastuksen kun meidän ja kysyin haluaisivatko he tulla samalla autolla harrastukseen. Toki passasi naapurinrouvalle. Oletin tyhmyyttäni että joskus sitten mentäisiin heidän autolla. Kun olin pari kuukautta kuskannut kerran-pari viikossa heidän sakkiaan, totesin itsekseni että vastavuoroisuutta ei taida tulla.
...jatkuu
Sitten kysyin josko he huolisivat meidän lasten pieneksi jääneitä vaatteita lapsilleen. Toki toki, rouva ilostui. Kysyin että passaako jos laitan kaikki heille ja hän voi sieltä valita parhaat mitä haluaa käyttää ja laittaa loput roskiin tai kirpparille tai mihin haluaa. Rouva sanoi, että ilman muuta ja heille kyllä kelpaa kaikki koska pihalla on paljon ns roskatöitä, missä lapset sotkevat ja hajoittavat vaatteita, että huonommatkin käyvät. Heitin itse roskiin kaikki rikkinäiset ja oikein kuluneet vaatteet ja vein heille loput. Näin että he todella käyttivät niitä eli tarvetta oli. No sitten alkoi pikkuhiljaa tulla kyselyjä toisinpäin. Olisko meillä jäänyt sen ja sen kokoisia lenkkareita ja sen ja sen kokoista ulkohaalaria jne. Jotain joskus löytyi, mutta ei aina. Ajattelin vielä siinäkin vaiheessa että itse en kehtaisi kysyä, mutta rouva varmaan ajattelee ettei turhaan osta jos meiltä tulee vastaava parin viikon päästä.
Naapurin tenavat alkoivat myös käydä meillä leikkimässä. Huomasin aika pian, että meitä käytettiin ilmaisena lapsenvahtina. Leikkireissut vain lisääntyivät ja pitenivät koko ajan. Olin jo monesti sanonut, että illalla seitsemään asti voi olla. Meidän lapset menivät kahdeksalta nukkumaan ja sitä ennen piti olla iltapalat ja iltapesut yms. Leikkireissut venyivät ja venyivät ja minä kiltisti laitoin heidän lapsilleen päiväruokaa ja iltapalaa ja rouva haki monesti muksunsa pois kun meillä pienimmät jo nukkuivat, joskus klo 21-22. Meidän lapsia ei kutsuttu koskaan sinne leikkimään, ei siis kertaakaan. Siinä vaiheessa alkoi jo suorastaan vituttaa kun heidän vanhemmalla tenavallaan oli synttärit ja meidän lapsia ei kutsuttu, ei edes sitä samanikäistä lasta. Sitten kun synttärit olivat ohi, tultiin sanomaan että "jäi niin paljon kakkua että tulisiko teidän nuorin käymään huomenna rääppiäs-synttäreillä." (Eli lapsemme ei kelvannut joukkoon mutta lahja haluttiin kuitenkin, koska muutoinhan olisi pyydetty heti synttäreiden jälkeen.) Lahjaksi kuulemma toivotaan sellaista ja sellaista legolaatikkoa ja sitten olisi hyvä tuoda pienemmällekin vaikka jooku karkkipussi kun se on muuten niin kateellinen... Legopaketti maksoi sitten kolmisen kymppiä. Kylällä oli tapana muiden kanssa, että kaverisyttäreillä ostetaan vain pikkulahjoja (ehdoton max noin 10e) ettei kenellekään perheelle tule lahjojen osto ylivoimaiseksi rasitteeksi.
...jatkuu
Rouva oli myös todella kova juoruamaan. Kyseli minulta heti alusta alkaen kaikkea mahdollista naapureista ja kyläläisistä. Kerroin lähimpien naapureiden nimet ja jos talossa oli lapsia niin suurinpiirtein iät, eli oliko yläasteella tai ala-asteella jne. Sanoin, etten tiedä muuta kun minua ei oikein kiinnosta naapureiden asiat enkä tunne kuin lähimmät naapurit. Kahden viikon asumisen jälkeen rouva tunsi koko kylän ihmiset ja tiesi nimet ja ammatit ja juorusi koko ajan mitä kukin oli tehnyt jne. Jostain hän oli siis löytänyt juorukaverinkin. ;-)
Rouva myös kaupitteli oman yrityksensä tuotteitaan meille. Ylihinnoiteltua paskaa suoraan sanottuna. Ukko osti kerran ja sanoin että toista kertaa et sitten ota, noita saa kaupasta reilusti alle puoleen hintaan tuosta.
Sitten kun riesa alkoi olla sietämätön kaikin puolin, löysimme onneksi uuden kodin lähempää työpaikkojamme. Olimme etsineet jo parisen vuotta sopivaa. Kun rouva kuuli että muutamme, hän riemastui todella. "Me voimme ottaa sitten kaikki ylimääräiset huonekalut mitä ette halua/jaksa muuttaa. Sinä varmaan hankit uudet verhot uuteen kotiin, mä voisin ottaa nuo teidän olohuoneen verhot. Tehän voitte antaa tuon leikkimökin meille kun se on kallis kuljettaa uuteen paikkaan. Ettehän te tuota trampoliinia ainakaan vie, se on niin iso ettei se mahdu kärryn kyydille. He voivat ottaa sen ja sen ja sen.... jnejne" Päivittäin hän keksi uusia asioita mitä meidän ei kannata muuttaa. Minulla olisi ollut muutakin tekemistä töiden jälkeen kun kieltää häneltä asia kerrallaan mitä hän ei saa. Hän soitteli jopa peräämme uuteen paikkaan, että kun vanhalla pihalla on vielä sitä ja tätä että saako hän ne. Kerroimme ettemme vielä ole ehtineet videä niitä. Sitten hän alkoi kysellä ruusupuskia, aitapuskia, kukkia jne että saako hän kaivaa ja siirtää ne omalle pihalleen kun uudet asukkaat eivät kuitenkaan tykkää varmaan samoista kasveista kuin me. Kielsimme pihan tonkimisen, koska talo olisi tarkoitus saada myytyäkin ja ehkä se on edustavamman näköinen noin kuin piha täynnä reikiä.
Onneksi pääsimme eroon siitä akasta!
Naapurissa asuu mies, joka vapaalla ollessaan (kännissä) käskee hakemaan hälle viinaa alkosta. En ole hakenut ja tämä mies sanoi mulle viimeksi eilen: "Haista sitten v*ttu!" Sanoin vaan etten jaksa semmosta värkkiä haistaa ja nauroin. Kyseinen henkilö on muutenkin ärsyttävä kännissä ollessaan, todella rasittava. Kun en hae sitä viinaa, niin sitten menee vaivaamaan toista naapuria. V*tun apina!
Mminä olen naisena tehnyt metsätöitä, koska alalle on koulutus. Olen sitten varmaan palstan ainoa nainen, joka mieluummin kaataa parissa juhlassa kahvia, kuin raataa metsässä monta päivää, ennen kuin ne puut on mummon pirtin takana kuivumassa ja sen jälkeen vielä sahaan ja pilkon ne ja kuskaan liiteriin :)