Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Miehen siskon pojan rippijuhlat olivat olleet jokunen kesä sitten ja emme päässet paikalle juuri silloin, no satuimme olemaan kesällä samalla paikkakunnalla kun heillä on mökki ja soitin voisimmeko poiketa tuomaan pojan lahjan.

Olet just näitä röyhkeilijöitä, joista ketjussa puhumaan. Mitenkään ei pääse osallistumaan miehen siskonpojan isoon juhlaan juuri silloin kun se pidetään, mutta sitten pirautellaan kesken mökki-illan juuri kun sauna on kuuma, että no nyt nyt poikettaisiin.

Miksi sitä lahjaa ei voinut jättää anoppilaan, kun siellä ilmeisesti olitte käymässä ja kortin sinne jätitte?

Ei kuulemma sopinut, haluavat olla keskenään, sanoin vielä että emme muuta kun poikkeisi tuomaan lahjan nyt kun olemme lähellä (muuten matkaa yli 400km) 

Just. Oikeasti et tiedä, mitä perheissä on meneillään ja joskus todellakin sitä haluaa olla vain perheen kanssa. Jos vaikka olivat koko perhe pitkästä aikaa yhdessä. Kun toinen sanoo suoraan, että nyt ei sovi poiketa, se ei ole mikään ei kuulemma sovi.

Se on ei sovi ja siitä ei jäädä kinaamaan miksi, eikä tinkata vielä, että eikun poikkeaisin nyt.

Ei sovi tarkoittaa ei sovi.

Pyydettiin tai houkuteltiin muuttoavuksi sanottiin että on vain max 2 tunnin keikka että autatko vain tavaroiden kannossa, no mitä vielä: homeisia tiskejä keittiön tasot täynnä, liiskaantunutta roskaa lattialla, pyykkivuorta, jääkaappi tyhjentämättä yms. Tekosyy kaikelle ollut että muka niiin lamaantunut exästään ettei mitään saanut aikaiseksi (kuitenkin erosta jo useampi kuukausi) minähän se jouduin ne prkeleen tiskit tiskaamaan, jääkaapin siivoamaan ja tyhjentämään, pakkaamaan, toinen muka "yritti" pakata mut oli niiiin flegmaattista touhua että yhtä laatikkoa pakkas tunnin jossa itse olin hangannut ne pskatiskit ja pakannut 4 laatikkoa siinä ajassa. 

Jos olisin asunut lähempänä oisin jo alussa lähtenyt kävelemään pois, ja kaikki mahdolliset roskat piti säästää vaikka ihan suoraan sanoin että suurinosa on kirjaimellisesti roskiskamaa, ei, säästää pitää... Sit se piereskeli muutenkin pienessä tilassa ja ikkunaa ei saanut pitää auki oli alussa paha olo ja sit vielä enemmän. 

Pelkkää kiusantekoa mielestäni, uudessa asunnossa piti nyhrätä seinähyllyihin paperisuojat vaikka olisin voinut järjestellä ja purkaa tavarat siihenkin tuhraantui turhaa aikaa. 

Älkää ikinä suostuko muuttoavuksi jos tiedätte toisen olevan kuin vetelä vieteriukko ei vaikka lupaisi rahaa tai ruokaa vastineeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Pyydettiin tai houkuteltiin muuttoavuksi sanottiin että on vain max 2 tunnin keikka että autatko vain tavaroiden kannossa, no mitä vielä: homeisia tiskejä keittiön tasot täynnä, liiskaantunutta roskaa lattialla, pyykkivuorta, jääkaappi tyhjentämättä yms. Tekosyy kaikelle ollut että muka niiin lamaantunut exästään ettei mitään saanut aikaiseksi (kuitenkin erosta jo useampi kuukausi) minähän se jouduin ne prkeleen tiskit tiskaamaan, jääkaapin siivoamaan ja tyhjentämään, pakkaamaan, toinen muka "yritti" pakata mut oli niiiin flegmaattista touhua että yhtä laatikkoa pakkas tunnin jossa itse olin hangannut ne pskatiskit ja pakannut 4 laatikkoa siinä ajassa. 

 

Jos olisin asunut lähempänä oisin jo alussa lähtenyt kävelemään pois, ja kaikki mahdolliset roskat piti säästää vaikka ihan suoraan sanoin että suurinosa on kirjaimellisesti roskiskamaa, ei, säästää pitää... Sit se piereskeli muutenkin pienessä tilassa ja ikkunaa ei saanut pitää auki oli alussa paha olo ja sit vielä enemmän. 

 

Pelkkää kiusantekoa mielestäni, uudessa asunnossa piti nyhrätä seinähyllyihin paperisuojat vaikka olisin voinut järjestellä ja purkaa tavarat siihenkin tuhraantui turhaa aikaa. 

 

Älkää ikinä suostuko muuttoavuksi jos tiedätte toisen olevan kuin vetelä vieteriukko ei vaikka lupaisi rahaa tai ruokaa vastineeksi. 

Olisin lähtenyt pois. Muuttoavuksi mennä kantamaan. Ei pakkaamaan tai siivoamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Pyydettiin tai houkuteltiin muuttoavuksi sanottiin että on vain max 2 tunnin keikka että autatko vain tavaroiden kannossa, no mitä vielä: homeisia tiskejä keittiön tasot täynnä, liiskaantunutta roskaa lattialla, pyykkivuorta, jääkaappi tyhjentämättä yms. Tekosyy kaikelle ollut että muka niiin lamaantunut exästään ettei mitään saanut aikaiseksi (kuitenkin erosta jo useampi kuukausi) minähän se jouduin ne prkeleen tiskit tiskaamaan, jääkaapin siivoamaan ja tyhjentämään, pakkaamaan, toinen muka "yritti" pakata mut oli niiiin flegmaattista touhua että yhtä laatikkoa pakkas tunnin jossa itse olin hangannut ne pskatiskit ja pakannut 4 laatikkoa siinä ajassa. 

 

Jos olisin asunut lähempänä oisin jo alussa lähtenyt kävelemään pois, ja kaikki mahdolliset roskat piti säästää vaikka ihan suoraan sanoin että suurinosa on kirjaimellisesti roskiskamaa, ei, säästää pitää... Sit se piereskeli muutenkin pienessä tilassa ja ikkunaa ei saanut pitää auki oli alussa paha olo ja sit vielä enemmän. 

 

Pelkkää kiusantekoa mielestäni, uudessa asunnossa piti nyhrätä seinähyllyihin paperisuojat vaikka olisin voinut järjestellä ja purkaa tavarat siihenkin tuhraantui turhaa aikaa. 

 

Älkää ikinä suostuko muuttoavuksi jos tiedätte toisen olevan kuin vetelä vieteriukko ei vaikka lupaisi rahaa tai ruokaa vastineeksi. 

Piereskely ahtaassa tilassa on rikos. Natsitouhua.

Kaveri oli muuttamassa.Edeltävällä viikolla minulla alkoi loma ja olin jo aikaisemmin ehdottanut,että pystyn tulemaan tuolla viikolla muuttoavuksi/ siivoamaan.Ei ollut kuulemma tarvetta.Lomaviikon alussa vielä viestittelin mahdollisuutta auttaa,mutta ei edelleenkään ollut tarvetta.Tuli sitten sunnuntai ja minulla maanantaina aamulla töihin meno ja hänellä asunnon luovutus.Iltapäivällä häneltä soitto,voinko tulla avuksi.Kun menen paikalle,kaikki pakkaamatta ( muuttolaatikot sievästi pinossa) ja asunto siivoamatta.Siellä sitten pakkasin ja jynssäsin paikkoja pitkälle yöhön.Kun lähdin,kaverilta ei tullut kiitosta,vaan hän sanoi,että olisi ollut kiva,jos olisin aiemmin jo auttanut.Onneksi purin kieleeni.

Miesystäväni ex pyysi kerran miesystävääni hakemaan heidän lapsensa treeneistä. Ei itse jaksanut. Oltiin siinä autolla liikkeellä ja ajateltiin, että ei ole iso vaiva. Vietiin lapsi kotiin ja ajeltiin itsekin siitä kotiin. Perään tuli viestiä, että miesystäväni pitäisi ottaa eksän tunteet huomioon ja olla tuomatta tyttöystäväänsä (eli minua) hänen asuinkadulleen.. 

Itse pyyntö ei ollut härski, mutta muuttui mielestäni sellaiseksi kun kävi ilmi, että minut olisi pitänyt jättää kadun päähän seisomaan siksi aikaa, että lapsi pudotetaan kotiin. Pari kertaa tuli myöhemminkin sanomista samasta asiasta. Ollaan jätetty sen jälkeen lapset (nyt jo aikuiset) läheiselle bussipysäkille.

En siis ole mitenkään rikkonut heidän perhettään vaan olivat eronneet vuosia ennen kuin minä kyseisen miehen löysin Tinderistä. 

Vierailija kirjoitti:

Pyydettiin tai houkuteltiin muuttoavuksi sanottiin että on vain max 2 tunnin keikka että autatko vain tavaroiden kannossa, no mitä vielä: homeisia tiskejä keittiön tasot täynnä, liiskaantunutta roskaa lattialla, pyykkivuorta, jääkaappi tyhjentämättä yms. Tekosyy kaikelle ollut että muka niiin lamaantunut exästään ettei mitään saanut aikaiseksi (kuitenkin erosta jo useampi kuukausi) minähän se jouduin ne prkeleen tiskit tiskaamaan, jääkaapin siivoamaan ja tyhjentämään, pakkaamaan, toinen muka "yritti" pakata mut oli niiiin flegmaattista touhua että yhtä laatikkoa pakkas tunnin jossa itse olin hangannut ne pskatiskit ja pakannut 4 laatikkoa siinä ajassa. 

 

Jos olisin asunut lähempänä oisin jo alussa lähtenyt kävelemään pois, ja kaikki mahdolliset roskat piti säästää vaikka ihan suoraan sanoin että suurinosa on kirjaimellisesti roskiskamaa, ei, säästää pitää... Sit se piereskeli muutenkin pienessä tilassa ja ikkunaa ei saanut pitää auki oli alussa paha olo ja sit vielä enemmän. 

 

Pelkkää kiusantekoa mielestäni, uudessa asunnossa piti nyhrätä seinähyllyihin paperisuojat vaikka olisin voinut järjestellä ja purkaa tavarat siihenkin tuhraantui turhaa aikaa. 

 

Älkää ikinä suostuko muuttoavuksi jos tiedätte toisen olevan kuin vetelä vieteriukko ei vaikka lupaisi rahaa tai ruokaa vastineeksi. 

Miksi ihmeessä suostuit tällaiseen? Mikä ihmisiä vaivaa?

Eikö voi asuntoon mennessä sanoa suoraan, että täällähän ei tavarat ole muuttokunnossa, joten muutto ei onnistu, enkä ainakaan itse halua osallistua tällaisen kämpän siistimiseen. Tulen kantoavuksi, kun kaikki on valmiina, heippa!

Aikanaan suvulla oli vuosia tyhjillään ollut mökki, pieni ja nykyisellään vain kesämökkikäyttöön sopiva, mutta aiemmat sukupolvet olivat asuneet siinä muinoin sodan jälkeen ennen uusien isojen talojen rakentamista, joten sillä oli tunnearvoa. 

Isovanhempi oli kovin kiintynyt tähän mökkiin, mutta hän oli jo vanha ja kukaan sukulaisista ei oikein osoittanut sitä kohtaan kiinnostusta. Yksi iso syy oli se, että viereen oli kaavoitettu teollisuusalue, jonka rakentamisen ajankohdasta ei ollut vielä tietoa. Isovanhempi olisi toivonut, että mökki säilyisi suvussa ja sai puhuttua minut käymään siellä ja vähän siivoilemaan, kitkemään rikkaruohoja ja laittelemaan paikkoja kuntoon. Vähitellen hän alkoi yhä enemmän jutella, että kyllä se pitäisi suvussa pysyä, on hirveän surullista jos ei niin käy. Tunsin aika paljon syyllisyyttä, etten tehnyt asialle mitään kummempaa. Olinhan niitä harvoja joilla ei ollut suvussa ennestään omaa omakotitaloa.

Tätä jatkui vuosia, kunnes aloin tosissani ajatella, että kaipa minun on sitten pakko alkaa suunnitella mökin ostamista muulta suvulta, kun kukaan muu ei sitä halua ja se on isovanhemmalle niin tärkeä. Kävin siellä puuhailemassa ja katselemassa ja ehdotin muulle suvulle, että voisin vaikka kesän viettää siellä kokeeksi. Muu suku sitten meinasi, että heti ei tarvitse vielä maksaa vuokraa, mutta piakkoin voisi. Ihmettelin vähän tätä, kun eihän siellä kukaan olisi käynyt muutenkaan, hiiret olivat vallanenneet talon ja paremmassa kunnossahan se pysyisi, jos joku siellä edes välillä olisi. Juoksevat kulut toki maksaisin, mutta sinne kulkeminenkin vei sen verran rahaa, että vuokra olisi ollut aika hassua. Etenkin kun tätä kaikkea tehtiin sen hyvin vanhan isovanhemman olon parantamiseksi vielä siinä vaiheessa. Ei tiedetty ehtiikö hän kuolla ja olisi ollut kiva jättää hänelle edes se ajatus, että perintö säilyy.

No, isovanhempi ei kuollut, mutta syyllistäminen ja painostus jatkui. En asettautunut mökkiin, mutta kävin siellä aina välillä ja isovanhemmalta sitten kysyin, että minkä verran hän siitä pyytäisi. Summa oli aivan posketon! Teollisuusalueen vieressä pian sijaitsevasta, eristämättömästä 45 neliön mökistä, jonka vieressä pauhaa moottoritie, kaivosta tuleva vesi ei ole juomakelpoista, hiiriongelma on hallitsematon ja käymälänä on pelkkä ulkohuussi 80 000 euroa! Kaupat jäivät siihen ja aloin himmailla muutenkin, kun oudolta alkoi tuntua.

Jotain kuukausia myöhemmin kaupunki lunasti mökin ja jotta päästiin lähellekään tuota summaa kaupassa, myytiin samalla kertaa ne isot pellot, jonne teollisuusalue tulisi kun rakentaminen alkaisi. 

Isovanhempi menehtyi pian sen jälkeen. Olisi kyllä ollut härskiä, jos olisin mennyt maksamaan 80 000 euroa käytännössä toiselle vanhemmalleni ja hänen sisaruksilleen vain huomatakseni, että he myyvät saman tien ympäröivät pellot ja teollisuusalueen rakentaminen alkaa eikä kaupunkia kiinnostaisi enää kuin jyrätä mökki paremman asfalttitien alta. Että kyllä siinä pariin kertaan tuli mieleen, että mikähän ihmeen homma tämä oli. 

Suretti suvun historialle tärkeän mökin menetys, mielelläni olisin sen ostanut, mutta eipä sen sijainnille mitään voinut. Ja toisaalta, jos ei olisi kymmentä vuotta syyllistetty, ehkä ei surettaisi niin paljon vaan voisi ajatella, että niin se historia aina katoaa tulevaisuuden alta, vaikka pienelle ihmiselle asiat voisivatkin olla tärkeitä. 

Vanhemmille ihmisille nuo mökit ovat paljon arvokkaampia kuin niiden nykyarvo todellisuudessa on. Heillä on tosi vahva tunneside mökkiin ja ehkä salainen haave, että pääsisivät vielä siellä käymään.

En ymmärrä miksi isovanhempi ei suostunut myymään mökkiä sinulle käypään hintaan, kun olisi silloin tiennyt, että mökki pysyy suvussa. Hän varmaan kuitenkin tiesi tuosta tulevasta teollisuusalueesta.

Kyllä isovanhempi siitä tiesi, se oli ollut suvun tiedossa parikymmentä vuotta. Muistan itse jo teininä tulleeni aika surulliseksi siitä, kun tajusin ettei se maisema loputtomiin pysy sellaisena idyllisenä pelto- ja metsämaisemana, vaikka moottoritie siellä toki jo kauan oli ollutkin. 

Mutta tällaiset tarinat varmaan selittää monia autioituvista sinänsä hyvistä kesämökki- tai miksei remontoitavistakin talosta, kun suku pitää kiinni siitä, että sen joka sen muilta ostaa, pitäisi maksaa mahdollisimman paljon, että muutkin hyötyvät ja sitten tulos on se, ettei sitä ole kenenkään järkevä ostaa eikä kellään oikein ole motivatiota maksaa juoksevia kulujakaan. Mutta sellaista se maailma taitaa olla, paljon  taloja väärissä paikoissa!

Se on aika tavallista, että vanhempien tai isovanhempien omistamat mökit ja huvilat ei perillisiä kiinnosta, mutta sitten kun omistus siirtyy perikunnalle, niin kaikki mahdolliset sukulaiset ja heidän puolisonsa ovat ottamassa "oman" osuutensa mökistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydettiin tai houkuteltiin muuttoavuksi sanottiin että on vain max 2 tunnin keikka että autatko vain tavaroiden kannossa, no mitä vielä: homeisia tiskejä keittiön tasot täynnä, liiskaantunutta roskaa lattialla, pyykkivuorta, jääkaappi tyhjentämättä yms. Tekosyy kaikelle ollut että muka niiin lamaantunut exästään ettei mitään saanut aikaiseksi (kuitenkin erosta jo useampi kuukausi) minähän se jouduin ne prkeleen tiskit tiskaamaan, jääkaapin siivoamaan ja tyhjentämään, pakkaamaan, toinen muka "yritti" pakata mut oli niiiin flegmaattista touhua että yhtä laatikkoa pakkas tunnin jossa itse olin hangannut ne pskatiskit ja pakannut 4 laatikkoa siinä ajassa. 

 

Jos olisin asunut lähempänä oisin jo alussa lähtenyt kävelemään pois, ja kaikki mahdolliset roskat piti säästää vaikka ihan suoraan sanoin että suurinosa on kirjaimellisesti roskiskamaa, ei, säästää pitää... Sit se piereskeli muutenkin pienessä tilassa ja ikkunaa ei saanut pitää auki oli alussa paha olo ja sit vielä enemmän. 

 

Pelkkää kiusantekoa mielestäni, uudessa asunnossa piti nyhrätä seinähyllyihin paperisuojat vaikka olisin voinut järjestellä ja purkaa tavarat siihenkin tuhraantui turhaa aikaa. 

 

Älkää ikinä suostuko muuttoavuksi jos tiedätte toisen olevan kuin vetelä vieteriukko ei vaikka lupaisi rahaa tai ruokaa vastineeksi. 

Olisin lähtenyt pois. Muuttoavuksi mennä kantamaan. Ei pakkaamaan tai siivoamaan. 

Tarpeen mukaan, mutta mieluiten etukäteen sovitaan. Itseni olen löytänyt aina pyyhkimässä keittiön kaappeja ja hyllyjä. Muut saavat kantaa.

Olen myös pakannut paljon, kun muuttaja oli sairas, eikä kyennyt tekemään asioita.

Opin muutosta paljon silloin, kun omalla perheellä oli ensimmäinen isompi muutto. Lähtöpisteessä siivosin viikon: katot, seinät, kaapit, lattiat, kaikki puhtaiksi.

Uudessa kodissa oli onneksi asunut vain aikuisia, joten katot ja seinät olivat ok. Kaappien puhdistus oli huomaavaisesti jätetty minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydettiin tai houkuteltiin muuttoavuksi sanottiin että on vain max 2 tunnin keikka että autatko vain tavaroiden kannossa, no mitä vielä: homeisia tiskejä keittiön tasot täynnä, liiskaantunutta roskaa lattialla, pyykkivuorta, jääkaappi tyhjentämättä yms. Tekosyy kaikelle ollut että muka niiin lamaantunut exästään ettei mitään saanut aikaiseksi (kuitenkin erosta jo useampi kuukausi) minähän se jouduin ne prkeleen tiskit tiskaamaan, jääkaapin siivoamaan ja tyhjentämään, pakkaamaan, toinen muka "yritti" pakata mut oli niiiin flegmaattista touhua että yhtä laatikkoa pakkas tunnin jossa itse olin hangannut ne pskatiskit ja pakannut 4 laatikkoa siinä ajassa. 

 

Jos olisin asunut lähempänä oisin jo alussa lähtenyt kävelemään pois, ja kaikki mahdolliset roskat piti säästää vaikka ihan suoraan sanoin että suurinosa on kirjaimellisesti roskiskamaa, ei, säästää pitää... Sit se piereskeli muutenkin pienessä tilassa ja ikkunaa ei saanut pitää auki oli alussa paha olo ja sit vielä enemmän. 

 

Pelkkää kiusantekoa mielestäni, uudessa asunnossa piti nyhrätä seinähyllyihin paperisuojat vaikka olisin voinut järjestellä ja purkaa tavarat siihenkin tuhraantui turhaa aikaa. 

 

Älkää ikinä suostuko muuttoavuksi jos tiedätte toisen olevan kuin vetelä vieteriukko ei vaikka lupaisi rahaa tai ruokaa vastineeksi. 

Olisin lähtenyt pois. Muuttoavuksi mennä kantamaan. Ei pakkaamaan tai siivoamaan. 

Olen joskus lähtenyt pois. Menin muuttoavuksi ja siellä aloteltiin aamiaista avaamalla kalja.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli muuttamassa.Edeltävällä viikolla minulla alkoi loma ja olin jo aikaisemmin ehdottanut,että pystyn tulemaan tuolla viikolla muuttoavuksi/ siivoamaan.Ei ollut kuulemma tarvetta.Lomaviikon alussa vielä viestittelin mahdollisuutta auttaa,mutta ei edelleenkään ollut tarvetta.Tuli sitten sunnuntai ja minulla maanantaina aamulla töihin meno ja hänellä asunnon luovutus.Iltapäivällä häneltä soitto,voinko tulla avuksi.Kun menen paikalle,kaikki pakkaamatta ( muuttolaatikot sievästi pinossa) ja asunto siivoamatta.Siellä sitten pakkasin ja jynssäsin paikkoja pitkälle yöhön.Kun lähdin,kaverilta ei tullut kiitosta,vaan hän sanoi,että olisi ollut kiva,jos olisin aiemmin jo auttanut.Onneksi purin kieleeni.

Miksi onneksi purit kielesi? Itse olisin suuttunut tuosta todella. Miksi haluat olla tuollaisen ystävä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydettiin tai houkuteltiin muuttoavuksi sanottiin että on vain max 2 tunnin keikka että autatko vain tavaroiden kannossa, no mitä vielä: homeisia tiskejä keittiön tasot täynnä, liiskaantunutta roskaa lattialla, pyykkivuorta, jääkaappi tyhjentämättä yms. Tekosyy kaikelle ollut että muka niiin lamaantunut exästään ettei mitään saanut aikaiseksi (kuitenkin erosta jo useampi kuukausi) minähän se jouduin ne prkeleen tiskit tiskaamaan, jääkaapin siivoamaan ja tyhjentämään, pakkaamaan, toinen muka "yritti" pakata mut oli niiiin flegmaattista touhua että yhtä laatikkoa pakkas tunnin jossa itse olin hangannut ne pskatiskit ja pakannut 4 laatikkoa siinä ajassa. 

 

Jos olisin asunut lähempänä oisin jo alussa lähtenyt kävelemään pois, ja kaikki mahdolliset roskat piti säästää vaikka ihan suoraan sanoin että suurinosa on kirjaimellisesti roskiskamaa, ei, säästää pitää... Sit se piereskeli muutenkin pienessä tilassa ja ikkunaa ei saanut pitää auki oli alussa paha olo ja sit vielä enemmän. 

 

Pelkkää kiusantekoa mielestäni, uudessa asunnossa piti nyhrätä seinähyllyihin paperisuojat vaikka olisin voinut järjestellä ja purkaa tavarat siihenkin tuhraantui turhaa aikaa. 

 

Älkää ikinä suostuko muuttoavuksi jos tiedätte toisen olevan kuin vetelä vieteriukko ei vaikka lupaisi rahaa tai ruokaa vastineeksi. 

Olisin lähtenyt pois. Muuttoavuksi mennä kantamaan. Ei pakkaamaan tai siivoamaan. 

Kiireissäni  olisin poistunut  paikalta.

Isäni menehtyi kolme viikkoa sitten, ja eräs naapureista silloin tällöin oli auttanut käymällä katsomassa häntä, ei käsittääkseni kovin oma-aloitteisesti vaan etupäässä silloin, jos otin yhteyttä pyytäen voisiko hän käydä katsomassa, että kaikki on ok isän kotona. Asun ulkomailla ja kiitokseksi tarjotusta avusta toin tuliaisina haluamansa tuotteen joka reissulla.

Näiden kuluneiden kolmen viikon aikana olen joutunut toteamaan, että ahneuden määrä on ihan uskomaton! Hän kertoi tarvitsevansa tietyn esineen ja kun isälläni niitä oli niin voisin varmaan yhden hänelle antaa. En antanut, sillä tarvitsen itse. Hän on käynyt asunnolla usein tarkistaen miten lajittelu ja pakkaaminen on edennyt ja mitä voisi kulloinkin epäsuoralla tavalla pyytää itselleen. Inhottaa tuo selkeä asunnon mittailu ja ympärilleen katseleminen, sillä se on niin läpinäkyvää. Tekosyiden varjolla tullaan ovesta sisään ja kurkitaan joka puolelle uteliaana. Ei mitään kunnioitusta isääni kohtaan. 

Nyt sitten halutaan yksi tietty esine, joita saa kaupasta parilla kympillä ja sitä varten piti tulla oikein erikseen käymään ja varmistamaan, että onhan se huomenna saatavilla kun palaan takaisin omaan kotiini. Meni loppukin maku totaalisesti... 

Näin ne todelliset ystävät erottuvat niistä korppikotkista kuolinpesällä! 

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulemma sopinut, haluavat olla keskenään, sanoin vielä että emme muuta kun poikkeisi tuomaan lahjan nyt kun olemme lähellä (muuten matkaa yli 400km) 

Just. Oikeasti et tiedä, mitä perheissä on meneillään ja joskus todellakin sitä haluaa olla vain perheen kanssa. Jos vaikka olivat koko perhe pitkästä aikaa yhdessä. Kun toinen sanoo suoraan, että nyt ei sovi poiketa, se ei ole mikään ei kuulemma sovi.

Se on ei sovi ja siitä ei jäädä kinaamaan miksi, eikä tinkata vielä, että eikun poikkeaisin nyt.

Ei sovi tarkoittaa ei sovi.

"Ei sovi tarkoittaa ei sovi."

Olen kanssasi toki samaa mieltä.

Mutta jos olettaa, että pitää isännöidä ja kestitä tuntikausia vs. toiset käy vain pyörähtämässä nopeasti, se voi vaikuttaa siihen, sopiiko vai ei.

Mun mielestä se on ihan hyvä lisäinfo, eikä sen jälkeen tietenkään käydä enää kinaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Isäni menehtyi kolme viikkoa sitten, ja eräs naapureista silloin tällöin oli auttanut käymällä katsomassa häntä, ei käsittääkseni kovin oma-aloitteisesti vaan etupäässä silloin, jos otin yhteyttä pyytäen voisiko hän käydä katsomassa, että kaikki on ok isän kotona. Asun ulkomailla ja kiitokseksi tarjotusta avusta toin tuliaisina haluamansa tuotteen joka reissulla.

 

Näiden kuluneiden kolmen viikon aikana olen joutunut toteamaan, että ahneuden määrä on ihan uskomaton! Hän kertoi tarvitsevansa tietyn esineen ja kun isälläni niitä oli niin voisin varmaan yhden hänelle antaa. En antanut, sillä tarvitsen itse. Hän on käynyt asunnolla usein tarkistaen miten lajittelu ja pakkaaminen on edennyt ja mitä voisi kulloinkin epäsuoralla tavalla pyytää itselleen. Inhottaa tuo selkeä asunnon mittailu ja ympärilleen katseleminen, sillä se on niin läpinäkyvää. Tekosyiden varjolla tullaan ovesta sisään ja kurkitaan joka puolelle uteliaana. Ei mitään kunnioitusta isääni kohtaan. 

 

Nyt sitten halutaan yksi tietty esine, joita saa kaupasta parilla kympillä ja sitä varten piti tulla oikein erikseen käymään ja varmistamaan, että onhan se huomenna saatavilla kun palaan takaisin omaan kotiini. Meni loppukin maku totaalisesti... 

 

Näin ne todelliset ystävät erottuvat niistä korppikotkista kuolinpesällä! 

Otan osaa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä isovanhempi siitä tiesi, se oli ollut suvun tiedossa parikymmentä vuotta. Muistan itse jo teininä tulleeni aika surulliseksi siitä, kun tajusin ettei se maisema loputtomiin pysy sellaisena idyllisenä pelto- ja metsämaisemana, vaikka moottoritie siellä toki jo kauan oli ollutkin. 

 

Mutta tällaiset tarinat varmaan selittää monia autioituvista sinänsä hyvistä kesämökki- tai miksei remontoitavistakin talosta, kun suku pitää kiinni siitä, että sen joka sen muilta ostaa, pitäisi maksaa mahdollisimman paljon, että muutkin hyötyvät ja sitten tulos on se, ettei sitä ole kenenkään järkevä ostaa eikä kellään oikein ole motivatiota maksaa juoksevia kulujakaan. Mutta sellaista se maailma taitaa olla, paljon  taloja väärissä paikoissa!

Ja tällaiseen yleensä liittyy myös se, että myyjät tulkitsevat heillä olevan mökkiin ikuisen käyttöoikeuden, kun kyseessä on kuitenkin suvun talo ja he myivät sen yhdelle pilkkahintaan eli käytännössä ilmaiseksi, vaikka hinta olisi ollut reilusti yli reaaliarvon.