Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin outoihin pyyntöihin on joutunut tottumaan vuosien mittaan. Mikäli en johonkin asiaan ole suostunut, on siitä seurannut yleensä se, että yhteydenpito on katkennut pitkäksikin aikaa. Viimeisin, mistä taisi mennä herne nenään, oli se, että en suostunut lähtemään hakemaan hänen kanssaan autoa 150 km:n päästä. Sehän olisi ollut 300 km edestakaisin. Olin iltavuorossa töissä eräänä perjantaina, ja sälli soittaa ja sanoo, että on löytänyt auton, mutta se on 150 km:n päässä. Lähdet varmaan kuskiksi? Sanoin, että en muuten lähde kuskiksi, itselläni oli kyseiselle viikonlopulle muutakin tekemistä.

Mitä outoa tuossa on? Ihan tavallinen pyyntö, johon tietysti suostun jos ystävä pyytää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin outoihin pyyntöihin on joutunut tottumaan vuosien mittaan. Mikäli en johonkin asiaan ole suostunut, on siitä seurannut yleensä se, että yhteydenpito on katkennut pitkäksikin aikaa. Viimeisin, mistä taisi mennä herne nenään, oli se, että en suostunut lähtemään hakemaan hänen kanssaan autoa 150 km:n päästä. Sehän olisi ollut 300 km edestakaisin. Olin iltavuorossa töissä eräänä perjantaina, ja sälli soittaa ja sanoo, että on löytänyt auton, mutta se on 150 km:n päässä. Lähdet varmaan kuskiksi? Sanoin, että en muuten lähde kuskiksi, itselläni oli kyseiselle viikonlopulle muutakin tekemistä.

Mitä outoa tuossa on? Ihan tavallinen pyyntö, johon tietysti suostun jos ystävä pyytää

Itse en nähnyt aiheelliseksi suostua. Kyseinen kaveri on vieläpä kitsas maksamaan bensarahoja, niin päätin, että en lähde huvikseni ajamaan 300 km:ä. Otin perjantaina töistä päästyä vielä vähän kuppia, niin en olisi ollut edes ajokunnossa aamulla, mikäli olisi alkanut kärttämään asiasta. Itselläni sattui olemaan tuolle lauantaille, minä olisi pitänyt lähteä autoa hakemaan, niin muutakin tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin outoihin pyyntöihin on joutunut tottumaan vuosien mittaan. Mikäli en johonkin asiaan ole suostunut, on siitä seurannut yleensä se, että yhteydenpito on katkennut pitkäksikin aikaa. Viimeisin, mistä taisi mennä herne nenään, oli se, että en suostunut lähtemään hakemaan hänen kanssaan autoa 150 km:n päästä. Sehän olisi ollut 300 km edestakaisin. Olin iltavuorossa töissä eräänä perjantaina, ja sälli soittaa ja sanoo, että on löytänyt auton, mutta se on 150 km:n päässä. Lähdet varmaan kuskiksi? Sanoin, että en muuten lähde kuskiksi, itselläni oli kyseiselle viikonlopulle muutakin tekemistä.

Mitä outoa tuossa on? Ihan tavallinen pyyntö, johon tietysti suostun jos ystävä pyytää

Toki suostuisin, mutta jos olisin on jo sopinut viikonlopuksi muuta menoa, kuten ap tässä, niin ei sitä tarvitse lennosta perua. Enkä perjantaina iltatöitten jälkeen jaksaisi enää 300 kilsaa huvikseni pimeässä ajella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin outoihin pyyntöihin on joutunut tottumaan vuosien mittaan. Mikäli en johonkin asiaan ole suostunut, on siitä seurannut yleensä se, että yhteydenpito on katkennut pitkäksikin aikaa. Viimeisin, mistä taisi mennä herne nenään, oli se, että en suostunut lähtemään hakemaan hänen kanssaan autoa 150 km:n päästä. Sehän olisi ollut 300 km edestakaisin. Olin iltavuorossa töissä eräänä perjantaina, ja sälli soittaa ja sanoo, että on löytänyt auton, mutta se on 150 km:n päässä. Lähdet varmaan kuskiksi? Sanoin, että en muuten lähde kuskiksi, itselläni oli kyseiselle viikonlopulle muutakin tekemistä.

Mitä outoa tuossa on? Ihan tavallinen pyyntö, johon tietysti suostun jos ystävä pyytää

Tämän kyseisen kaverin ongelmana on se, että ensin hän jahkailee asioiden suhteen, eikä saa tehtyä päätöstä. Sit kuin salama kirkkaalta taivaalta se päätös tapahtuukin, ja sit pitäisi olla suunnilleen menossa. Sanoin tälle sankarille, että mikäli olisit päättänyt alkuviikosta-viikon puolivälissä, että lauantaina pitää lähteä tuollaiselle road tripille, niin olisin varmaan lähtenytkin. En todellakaan lähde, mikäli soitetaan klo. 17:30, kun oon vielä töissä, että varmaankin on ok, et lähdetään huomenna aamulla tekemään tällainen reissu. Itsellä hitsasi pikkuisen kiinni siinä vaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nämä naapurit käyttävät niitä lääkkeitä mutta käyttävät väärin.

 

Naapuri halusi kokeilla, auttavatko minun lääkkeet hänen sairauteensa, joten hän pyysi että annan hänelle pari pilleriä. En antanut ja siitä hän suuttui eikä ole sen jälkeen edes tervehtinyt minua.

 

Exäni nykyinen yrittää jostain syystä saada minua puolelleen exääni vastaan, koska heillä on parisuhde mennyt kiville. Sanottakoon, että erosimme exän kanssa jo vuosia sitten ja tämä nykyinen otti minuun hiljattain yhteyttä löydettyään minut somesta. 

Sanottakoon, että erosimme monista syistä, joista painavin oli kylläkin se, että exäni oli pettänyt minua jo pidemmän aikaa tämän uuden naisystävän kanssa. En alentunut kostamaan hänelle enkä aiheuttamaan hankaluuksia, tämä uusi osapuoli on syytön tähän kaikkeen enkä vihaa häntä. En vain näe tarpeelliseksi olla exääni yhteydessä. Laitoin eron jälkeen muistaakseni pari viestiä liittyen käytännön asioihin tai tavaroihin jotka oli erehdyksessä osuneet minun tavaroideni sekaan. Tämä uusi naisystävä löysi minut somesta. 

Sanoin, että en sekaannu heidän asioihinsa millään tavalla enkä ala exääni vastaan masinoimaan yhtään mitään. Olen käsitellyt eron ja antanut anteeksi, enkä ole sitä lajia, että katkeroituisin. Exän uudelta naiselta tuli jotain jurputusta, mutta toivotin hänelle hyvää jatkoa. 

Mä en tiedä, onko tällainen kovin yleistä ja lähteekö jotkut tällaiseen oikeasti mukaan, mutta minä en ainakaan alennu kostamaan tai puhumaan exästäni julkisesti mitään pahaa. Kenenkään exäni asiat eivät kuulu minulle millään tavalla eikä ole mitään järkeä niihin puuttua. Ennemmin sitä keskittyy omaan elämäänsä. 

Mun yksi kaveri oli ihan samanlainen. Pyyteli ex tempore kahville puoliltaöin eikä arvostanut kun sanoin että en kyllä lähde minnekään kun huomenna on töitä. Tykkään itsekin suunnitella asioita pitkään mutta toteutan ne sit myös. 

Kun olin hakemassa lapsia päiväkodista, niin siellä oli joku isoäiti hakemassa lapsenlastaan. Tämä rouva sanoi päiväkodin hoitajalle, että laittakaa meidän Petterin tuosta puhdas haalari, kun tuo mikä on päällä, on kulunut ja likainen. Olisi siis pitänyt antaa jonkun toisen lapsen haalari isoäidin pikkumussukalle. Eivät antaneet, ja siitä tämä nainen raivosi niin, että kaikki paikallaolijat sen kuulivat.

Oliko se härskiä, säälittävää vai hävytöntä?

Vierailija kirjoitti:

Kun olin hakemassa lapsia päiväkodista, niin siellä oli joku isoäiti hakemassa lapsenlastaan. Tämä rouva sanoi päiväkodin hoitajalle, että laittakaa meidän Petterin tuosta puhdas haalari, kun tuo mikä on päällä, on kulunut ja likainen. Olisi siis pitänyt antaa jonkun toisen lapsen haalari isoäidin pikkumussukalle. Eivät antaneet, ja siitä tämä nainen raivosi niin, että kaikki paikallaolijat sen kuulivat.

Oliko se härskiä, säälittävää vai hävytöntä?

 

 

Kuulostaa muistisairaudelta tai aivan käsittämättömältä tietämättömyydeltä....

 

Up

https://www.is.fi/perhe/art-2000005193895.html

Täällä omakotialueella naapurit yrittävät tulla kyläilemään heti kun näkevät vieraiden ihmisten tulevan meille.

Tutustuin yhteen mieheen ja menin hänen luokseen ensimmäistä kertaa kylään. Emme tunteneet kunnolla. Hän alkoi selostaa naisystävästään, joka oli vaan kaverit, mutta yökyläilevät toistensa luona. Tämä mies pyysi, että voisinko auttaa tätä naista löytämään itselleen kameran. Sanoin, en halua ja että kaupassa on myyjät, osaavat neuvoa. Se ei miehelle kelvannut vaan jatkoi saman asian jankuttamista. Sitten kerran tapasin tämän miehen, hän oli tilannut valokuvasuurennoksia tästä naisesta, ilmeisesti seinälleen.  Kamerahommaa hän jankutti edelleen, että nainen tarvitsee apuani. Ystävyys oli huono ja lopetin sen. Koko ajan mies aina välillä kyseli, että voisinko auttaa tätä naista jota en ollut koskaan tavannut, sanoin aina ei. mutta sillä ei ollut tehoa. Mies ja tämä tuntematon nainen olivat vaan ystäviä, ei sen kummempaa miehen mukaan.

Lisäää

Vierailija kirjoitti:

Lisäää

Sukulainen oli sählännyt kuolinpesän asioita oikein olan takaa ilman lain mukaisia oikeuksia. Sanoin asiasta, ja hänen ratkaisunsa oli yrittää laittaa minut allekirjoittamaan takautuvasti kahden kuukauden takaisesta kuolemasta voimaantuleva valtakirja käytännössä vapailla käsillä asioihin. Eikä minulla ollut siinäkään vaiheessa täyttä käsitystä siitä, mitä kaikkea hän oli edes tehnyt. En allekirjoittanut. Tätä sitten selvitellään tulevaisuudessa, että mitä siellä on oikein tapahtunut.

Muutin pois kimppakämpästä ja ilmoitin muutosta 3kk etukäteen. Kun tuleva ex kämppis ei ollut vielä 1kk muuttoa edeltäen löytänyt sopivaa uutta kämppistä niin oletti ilman muuta että jatkaisin vuokran maksua siihen asti että hän löytäisi sopivan kämppiksen. Ja tulijoita olisi kyllä ollut, mutta hän ei vain kelpuuttanut ketään.

Äidin vaatimus on, että hän saa sanoa minulle mitä tahansa, enkä minä saa asettaa rajoja. Esim viimeksi hän sanoi minua valehtelijaksi ja suuttui kun sanoin, että en hyväksy tuota.   Siellä saa nyt olla ihan omissa oloissasn, tämä "valehtelija" ei sano enää mitään 

Ihmisten röyhkeys on loputonta. Ainahan voi kysyä, mutta jos ei kerta kieltäytyminen riitä. Niin ei ei pidä suuttua tai alkaa entistä enemmän olemaan vaille. 

Viimeisin omalle kohdalle sattui pari viikkoa sitten.  Asumme rivitalossa jossa jokaiselle oma autokatospaikka yhdelle autolle. Ja jos tarvetta niin mahdollisuus vuokrata lisäpaikka katoksen ulkopuolelta. Meille tuli toinen auto ja vuokrasimme lisäpaikan.

Olemme viikonloput pääosin mökillä jolloin jompikumpi paikka tyhjänä. Naapuri on jo useamman kerran ollut vaille autopaikkaa hänelle silloin kun olemme poissa.

Kysyin mitenkä jos emme menekkään mökille ja olen luvannut pysäköidä auton siihen. Meinasi että silloin pitäisimme tienvarrella.. eli minä maksaisin paikasta koko kuukauden ja viikonloppuisin se olisi Naapurin käytössä. Pihalla on vielä muutama oikea mahdollista vuokrata. Kysyin maksaako hän niistä viikonlopuista, niin ei kun sehän on ko maksettu. Eli ihmisten tyhmyys röyhkeden kanssa on loputonta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme lomalla Enlannissa ja tätini pyysi tuomaan hänelle merkkilaukun, laittoi valmiiksi tiedot mallista ja ohjeet miten löydän myyntipaikan ja lopulta jopa varasi sen valmiiksi. Sanoin että voin hakea sen kun liikuimme jokatapauksessa alueella jossa liike oli ja posti + tullit ovat ihan kamalat. Kun tiedustelin hintaa, niin hän vain sanoi että se on vähän parempi laukku. No, menin liikkeeseen ja tiedustelin laukkua, se maksoi 520. Soitin sukulaiselleni että laitoin tilinumeron viestillä, maksa tilille tai mobilePaylla, saat siirtää rahat laukkua varten, ei mulla ole noin paljon ylimääräistä matkakassassa!!!  Hän oli vain että senhän piti olla tuliainen, ei niistä mitään makseta. Sen verran alkoi vatuttaa että ostin siitä liikkeestä vähän halvemman laukun itselleni, enkä vastannut ahneen viesteihin tai soittoihin loppumatkan aikana. 

Jos tätisi ideana oli saada ilmJos tätisi ideana oli saada ilmainen laukku tuliaisena, niin mitä hän ylipäätään sopersi jotain tulleista ja postimaksuista?

Perusteli kaiketi, miksei raski itse tilata suoraan liikkeestä postitse. Halvempaa jos joku tuo mukanaan.

 

Eikö tulli pidä maksaa vaikka itse tavaran tuokin? Ellei ole erikseen Tax Free.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oisi tullut kylään lyhyellä varoitusajalla omalla ilmoituksella, että tulee tiettyyn klo aikaan minulle kylään. Ei siis kysynyt olenko edes kotonani/sopiiko ylipäätään koko asia. Jätin kylmän viileästi koko viestiin vastaamatta, kun noin törkeetä toimintaa kehdataan toimia..yleensähän kysytään /sovitaan yhdessä näkemiset toisen kotona ym. Oisiko minunki pitänyt hänelle laittaa joku kerta samalla tavalla, että tulen klo x sinulle kylään lyhyellä varoitusajalla... No en todellakaan. 

Miten luulet ihmisten toimineen ennen kännyköitä?

Sitä vaan mentiin kylään katsoon onko ketään kotona. Nykyään pitää varata aika vähintään kuukautta aikasemmin.

Museoissa näkee vielä lankapuhelimia, niitä oli jo parikymmentä vuotta ennen kännyköitä lähes jokaisessa taloudessa. Selvennän vielä että lankapuhelimilla voitiin soittaa toiselle henkilölle jolla oli myös lankapuhelin.

Aika monella oli myös kaukopurettava puhelinvastaaja...