Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11848)
11761/11848
|
01.08.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Omanapa kirjoitti:
Kyyliä on aina n yksi per talonyhtiö
Tunnetaan myös nimellä kiintiömulkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omanapa kirjoitti:
Kyyliä on aina n yksi per talonyhtiö
Tunnetaan myös nimellä kiintiömulkku
Meidän talossa se on naaraspuolinen Japaninmakaki.
Taloyhtiömme talohullu on rauhoittunut kun vaan tissuttelee neljän seinän sisällä.
Mutta entinen talohullu on palannut. Ei edes asu täällä enää mutta istuskeli ala-aulassa lauantaina. Kohta varmaan saadaan viihdykettä.
Vierailija kirjoitti:
Olen lakimies.
Arvaa kunka monta kertaa puolitutut on pyytäneet "vähän" auttamaan tyyliin "ei tarvittaisi kuin ihan simppeli kauppakirja". Olen jo ajat sitten opppinut vastaamaan että toki tuttavalle teen ainoastaan parilla-kolmella sadalla eurolla.Yllättäen kiinnostus päättyy siihen.
En ole koskaan ymmärtänyt, että mikä helvetti siinä on, että joillekin on suorastaan mahdotonta maksaa mistään mitään? Siis tarvitsevat jotakin palvelua, mutta siitä maksaminenkin on heille suorastaan absurdi ajatus. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurillani on hevostila, jossa hän hoitaa kahdeksaa hevosta. Siellä käy ihmisiä ratsastustunneilla sopimuksen mukaan.
Eräskin alle 20-vuotias nainen kävi viikoittain ratsastamassa joka kerta samalla hevosella. Sitten hevonen sairastui vakavasti, ja sillä ei voinut enää ratsastaa. Tämä nainen kävi sitä katsomassa aika usein. Hevonen meni lopulta niin huonoon kuntoon, että omistaja pyysi eläinlääkäriä lopettamaan hevosen kärsimykset. Tästä nainen suuttui hevosen omistaneelle henkilölle, ja alkoi syyttely ja herjaaminen jopa sosiaalisessa mediassakin.
joskus on vaikea tajuta pitääkö alapeukuttaa vai miten? Alapeukutin, koska nainen on kaheli eikä ymmärrä hepan kipuja, vaan oman tarpeensa!
Eläinlääkäri on varmasti suositellut lopettamista.
Todella Tunteeton Eläin Rääkkääjä Halusi Ratsastaa Vaikka Kuoleman SAiraalla Hevosella!!!!!!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä henkilö ei ikinä pyytänyt tai odottanut minulta mitään, mutta hän oli klassinen lokki erikoisella twistillä. Kyse on edesmenneen ystäväni edesmenneestä isästä, jonka elämän suolana tuntui olevan toisista ihmisistä hyötyminen. Ko. henkilö ei ollut rahapulassa, vaan hyvin toimeentuleva ja jopa varakas, korkeasti koulutettu ihminen.
Hän piti kovasti matkustelusta, mutta ei sen kustannuksista. Hän siis keksi alkaa kirjoittamaan elämänkertakirjoja vähemmän tunnetuista, mutta silti jollain tavalla merkittävistä lähihistorian henkilöistä. Hän sitten matkusti ympäriinsä, enimmäkseen USA:ssa, haastattelemassa ihmisiä kirjojaan varren. Näiden haastattelukäyntien yhteydessä hän puhui itselleen ja usein mukana olleille lapsilleen ainakin jonkinlaista ylläpitoa, ruokaa, majoitusta jne. Usein myös pyysi itselleen erilaisia esineitä ja muuta tavaraa niin härskisti, ettei monikaan osannut kieltäytyä.
Mikäli haastateltavat eivät tarjonneet arvon kirjailijalle ja hänen lapsilleen majoitusta, majoittuivat he motelleissa, joihin hän ei ikinä kirjannut lapsiaan sisälle, vaan muilutti heidät salassa maksamaansa yhden hengen huoneeseen.
Arvon kirjailija ei myöskään tuntenut suuria tunnontuskia varastaessaan tavaraa niin tapaamiltaan ihmisiltä tai esim. erikoisliikkeistä myyjän noutaessa jotain tiettyä tuotetta takahuoneesta.
Hän kirjoitti kymmeniä kirjoja, kaikki omakustanteita. Hän myi niitä itse henkilöille, joita oli niitä varten haastatellut. Muuten niitä ei myyty juuri ollenkaan.
/:ELL
Vierailija kirjoitti:
Onneksi heillä on avioehto, veljeni vaatimuksesta se on tehty aikoinaan ja hyvä niin. Pysyy meidän perheen omistukset ja perinnöt perhepiirissä eikä kälyllä ole niihin oikeuksia.
Näin vinkkinä, testamentissa voi sulkea pois perillisten puolisot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintö tosiaan voi saada aikaan kummallista käyttäytymistä. Ensinnäkin kuolinpesän asioiden hoidossa jyllää helposti samat roolit kuin on olleet lapsuudessa, siitä huolimatta, että ihmiset ovat aikuistuneet ja jotkin veljekset eivät välttämättä ole olleet tekemisissä keskenään pariin kymmeneen vuoteen: ns. alistettu yksilö on kasvanut henkisesti ja muuttunut muutenkin ihmisenä sellaiseksi, jota ei pompoteta enää. Mutta pompottajapa ei sitä tiennyt! Luuli voivansa pompottaa edelleen ja määräillä: johtaa asioita oman mielensä mukaan. Kokemuksesta puhun, ja seuraavassa asioiden hoidossa tuo "johtotähti" ei ole edes mukana asioita hoitamassa enää kun ei pysty yhteistyötä tekemään. Tai sitten kyse on siitä, että taistellaan vieläkin omasta tärkeästä paikasta vanhempien silmissä, vaikka vanhemmat olisivat jo pilven reunalla. Ja yksinkertaisesti on vaan olemassa mulkkuja, jotka luulevat voivansa tehdä oman mielen mukaan ja muut siihen aina taipuvat.
Hulluinta on isein se, että varsinaisesti ei ole mitään tapeltavaa - kun kyse on puhtaasti rahasta, joka laitetaan lain mukaan tasan kaikkien veljesten kesken. Silti jonkun vaan pitää yrittää... no, yrittämiseksi jäi!
Ihmisen on kertakaikkiaan opittava sanomaan EI - tietysti tahdikkaasti, mutta selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni pyysi minua kerran tekemään ruotsin kielen läksyt puolestaan, kun kielen opiskelu ei maistunut. Laiska tyyppi. No, rakentava kieltäytyminen on "enhän tietenkään voi viedä sinulta oppimisen ja kehittymisen iloa tekemällä tuon puolestasi." Kannattaa ylipäänsä kieltäytyä älykkään näppärästi laiskojen ihmisten pyynnöistä. Menee jauhot suuhun :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista häiden yhteislahjoista oli kaveripiirissä sellainen tapaus, jossa henkilö oli aluksi osallistumassa yhteislahjaan, mutta ei koskaan maksanut osuuttaan lahjasta.
Lahja oli lahjakortti, joten se ei sinänsä haitannut. Jätimme vain hänen nimensä pois kortista.Tämä henkilö oli sitten jossain vaiheessa hääjuhlan tuoksinassa käynyt hissukseen lisäämässä oman nimensä korttiin.
Mitä?! Kai sanoitte hänelle asiasta? Miten edes kehtaa!:D
Tästä tuli mieleeni: yhdessä työpaikassa pidettiin keräys jonkun eläkkeelle jäämistä tai pyöreitä täyttämisen kunniaksi. Minulla oli kortti ja rahakuori. Yksi työntekijä tuli rahapussia pyöritellen pöytäni ääreen ja sanoo että osallistuisi keräykseen. Annoin laittaa nimen korttiin ja sanoikin, että ei oo nyt käteistä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista häiden yhteislahjoista oli kaveripiirissä sellainen tapaus, jossa henkilö oli aluksi osallistumassa yhteislahjaan, mutta ei koskaan maksanut osuuttaan lahjasta.
Lahja oli lahjakortti, joten se ei sinänsä haitannut. Jätimme vain hänen nimensä pois kortista.Tämä henkilö oli sitten jossain vaiheessa hääjuhlan tuoksinassa käynyt hissukseen lisäämässä oman nimensä korttiin.
Mitä?! Kai sanoitte hänelle asiasta? Miten edes kehtaa!:D
Tästä tuli mieleeni: yhdessä työpaikassa pidettiin keräys jonkun eläkkeelle jäämistä tai pyöreitä täyttämisen kunniaksi. Minulla oli kortti ja rahakuori. Yksi työntekijä tuli rahapussia pyöritellen pöytäni ääreen ja sanoo että osallistuisi keräykseen. Annoin laittaa nimen korttiin ja sanoikin, että ei oo nyt käteistä muk
Siihen nimen perään olis voinu jatkaa: Ei osallistunut.
Kuulkaas kun v ittuilu on taitolaji.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lakimies.
Arvaa kunka monta kertaa puolitutut on pyytäneet "vähän" auttamaan tyyliin "ei tarvittaisi kuin ihan simppeli kauppakirja". Olen jo ajat sitten opppinut vastaamaan että toki tuttavalle teen ainoastaan parilla-kolmella sadalla eurolla.Yllättäen kiinnostus päättyy siihen.
En ole koskaan ymmärtänyt, että mikä helvetti siinä on, että joillekin on suorastaan mahdotonta maksaa mistään mitään? Siis tarvitsevat jotakin palvelua, mutta siitä maksaminenkin on heille suorastaan absurdi ajatus. 😂
Mä autoin naapurin muikkia, jonka mies kuoli. Sanoin että voin tehdä perukirjan, jos hän tilaa materiaalit valmiiksi. Annoin luettelon, mitä pitää tilata. Oli yksinkertainen juttu kylläkin, äkkiä kirjoitettu. Sain palkkioksi laivalta tuodun tarjouspunaviinipullon. Ihan helkutin pihiä porukkaa. Pankkitilillä näkyi olevan 40000 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perintö tosiaan voi saada aikaan kummallista käyttäytymistä. Ensinnäkin kuolinpesän asioiden hoidossa jyllää helposti samat roolit kuin on olleet lapsuudessa, siitä huolimatta, että ihmiset ovat aikuistuneet ja jotkin veljekset eivät välttämättä ole olleet tekemisissä keskenään pariin kymmeneen vuoteen: ns. alistettu yksilö on kasvanut henkisesti ja muuttunut muutenkin ihmisenä sellaiseksi, jota ei pompoteta enää. Mutta pompottajapa ei sitä tiennyt! Luuli voivansa pompottaa edelleen ja määräillä: johtaa asioita oman mielensä mukaan. Kokemuksesta puhun, ja seuraavassa asioiden hoidossa tuo "johtotähti" ei ole edes mukana asioita hoitamassa enää kun ei pysty yhteistyötä tekemään. Tai sitten kyse on siitä, että taistellaan vieläkin omasta tärkeästä paikasta vanhempien silmissä, vaikka vanhemmat olisivat jo pilven reunalla. Ja yksinkertaisesti on vaan olemassa mulkkuja, jotka luulevat voivansa tehdä oman mielen mukaan ja muut siihen aina taipuv
Kysymys ei välttämättä ole vanhempien mielipiteestä vaan ihan keskinäisistä suhteista.
Vierailija kirjoitti:
Taloyhtiömme talohullu on rauhoittunut kun vaan tissuttelee neljän seinän sisällä.
Mutta entinen talohullu on palannut. Ei edes asu täällä enää mutta istuskeli ala-aulassa lauantaina. Kohta varmaan saadaan viihdykettä.
Palaan asiaan. ex-talohullu aiheutti tossa juhannuksena hämminkiä. Oli tullut jollekin kylään. Kun naapurissa kokoontui joku nuorempi ryhmä, mummo oli vetänyt hissin jumiin. laittanut ovistopparin johonkin väliin. korjaaja tuli seuraavana päivänä ja oli helvetin iloinen.
Asuin sopivasti keskustassa. Kaveriporukalla oli kesäaikaan tapana loppuillasta soitella "tule kuule sinäkin tänne lähiterassille, on hyvä jengi koossa ja on niin hieno ilmakin". No, siinä sitten istuttiin tunti ja hauskaa oli. Sitten alkoi porukkaa pikkuhiljaa häipyä. Lopuksi olin parin viimeisen kanssa, mutta näillä ei sattunutkaan olemaan paperirahaa eikä kortteja mukana "kun niin äkkiä kutsuttiiin meidätkin mukaan" ja illan piikki oli tietysti auki. No, minullehan se jengin lasku sitten jäi. Parin kerran jälkeen opin; aina kun tulin mukaan, maksoin heti omani pois ja toisinaan vinkkasin tarjoilijoille että voisi vähän välilaskua viedä pöytään. Soittelu loppui siinä vaiheessa kun kerran suoraan pyydettiin tulemaan hoitamaan lasku. Vastasin ettei pidä tilata jos ei ole rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siipeilijöihin tehoaa myös että sovitaan päivä mihin mennessä pitää maksaa ja joka ei maksa ei pääse mukaan, ei mökkilomalle, lahjaan ei tule hänen nimeään jne. Yleensä yksi kerta toteutusta riittää, eikä kannata kysellä että maksatko vaan jättää kylmästi ulkopuolelle.
Minun nimeni on kysymättä lisätty listaan ja oletettu että suostun sillä perusteella maksamaan.
Taloyhtiöön muuttanut uusia asukkaita. (entisiäkään tuntenut) Naapuri kertoi joittenkin keräävän heille rahaa tutustumiskahvitilaisuuteen. En ollut kotona kerjääjien kiertäessä. Harrastuskavereille synttärilahjaan laitoin 20-50. Toivat ensin listan minulle. Varmaan siksi kun kitisijät laittoi jopa Kympin. Järjestivät Minulle yllätyksenä syttärit Hotelli Korpilammelle. Huoltelin kiitoksena kavereitten Vaunujen jääkaappeja ja lämppäreitä.
Naapuri pyysi minua kaatamaan pihasta ison kuusen,kun se varjostaa emännän auringon ottoa.Sanoin että siirrä tuolia eri kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin vinkkinä, testamentissa voi sulkea pois perillisten puolisot.
Näin vinkkinä, siihen pitää vielä lisätä, että viimeistä tahtoa ei voi edes testamentilla testamentata eteenpäin.
Meillä meni vastoin mummin viimeistä tahtoa tädin kautta omaisuus Ruotsiin. Mummi hölmö oli testamenttiin kirjoittanut, ettei puolisoilla ole oikeutta hänen perintöönsä mutta lapseton täti olikin tehnyt keskinäisen testamentin miehensä kanssa, jossa sulki koko oman sukunsa pois. Edes tädin kuolemasta ei tullut ilmoitusta Suomen puolen sukulaisille ( olimme ainoat elossa olevat sukulaiset, lapsettoman tädin kuolleen veljen lapset), viimein kun sain vuosien jälkeen perukirjan tiedokseni, kävi asia ilmi. Perukirjassa oli vain maininta tuntemattomista sukulaisista Suomen puolella, vaikka tädin leskiukko oli istunut mm. joulupöydässä kanssamme yli 20 vuotta ja muissa kissanristiäisistäkin oli albumi kaupalla heistä kuvia.