Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Koska häät olivat koronan alkuvaiheessa ja ne oli suunniteltu, tilat varattu yms. jo ennen kuin koronasta oli tietoakaan. Päätimme pitää häät tästä huolimatta, tuntui järkevämmältä kuin peruminen. Tällöin ei myöskään ollut vielä maskisuositusta tai muitakaan rajoituksia vielä voimassa. 

Anoppi jättänyt vuokrat maksamatta ja häätö tulossa. Päätti, että tulee meille asumaan, koska hänellä asunto menossa alta. Mies aikoi ottaa, mutta kerrankin sain suuni auki, ja sanoin että jos anoppi tulee, minä lähden. Ei tullut anoppi asumaan, ja välit meni lopullisesti poikki anoppiin, kiitos mieheni siskon, joka syytti meitä siitä, että joutui äitinsä asuntoasioita selvittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on suvussa kulkenut vanha sormus. Aikoinaan 1860-luvulla teetetty isoisoiso-jotain-äidille vihkisormukseksi: kultaa ja safiireja. Kulkenut minulle, ja nykyään minulla käytössä. Silloinen kaverini pyysi sormusta häälahjaksi itselleen, "jotain vanhaa ja sinistä". Tietenkin kieltäydyin, näin vanha perintökalleus on ihan velvollisuus säilyttää suvussa, eikä antaa ei-kovin-läheiselle kaverille pois. Lisäksi sormus ei ole nykyarvoltakaan mikään halpa. Kieltäydyin siis selvin sanoin, ja luulin asian olleen loppuunkäsitelty.

Pari viikkoa myöhemmin vietimme kaveriporukalla kosteaa iltaa kotonani. Illanvieton jälkeen en löytänyt sormusta mistään, ja aivan maani myyneenä tulin johtopäätökseen, että olen kadottanut sen jonnekin. Säilytin sormusta siis muiden korujen kanssa makuuhuoneen lipastossa, silloin kun se ei ollut minulla sormessa.

-Tästä olisi ehdottomasti pitänyt tehdä rikosilmoitus. Kaverisi on niin persoonallisuushäiriöinen, että olisi tarvinnut opetuksen. Todistajina ja todisteiden antajina olisivat voineet toimia yhteiset kaverinne, jotka ovat tienneet sormuksen kuuluneen sinulle sekä kultasepänliikkeen henkilöstö. Tapaus olisi ollut harvinaisen selvää pässinlihaa etenemään syytteisiin ja tuomioon saakka. Morsian kyllä vetää rikosrekisteriä puoleensa tuollaisella persoonallisuudella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurankipeyden naamiointi muodolliseksi avunpyynnöksi. Esim. kahdeksankymppinen täti soittaa aina lomallani kesäperjantaisin voisinko mennä samana iltana näyttämään miten joku kännykkäsovellus toimii. Menen mielelläni, mutta en tunneiksi sisälle istumaan lomallani lämpiminä kesäperjantain iltoina. Muut päivät ei hänelle käy koska silloin hän saa jutella kotiavustajien kanssa. 

Tuossa on se puoli, että ne kotiavut eivät viivy juttelemassa, koska kiireinen työ.

Sinä olet hänelle tärkeä, koska olet lähisukulainen. Oma liha ja veri on suurempi asia kuin vieraat ammattiavustajat. Jos tädillä on liikuntarajoitteita, eikä pääse kotoa pois, läheisen käynnit ovat merkittävä osoitus välittämisestä ja ehkäisee yksinäisyyden aiheuttamaa masennusta. Onko hänellä ketään muuta lähisukulaista, jonka kanssa voisit jakaa "seurusteluvastuuta".

Eri asia to

??? Mulla on ihan oikeita töitä ja oma elämä elettävänä. Ei ole tuo akka enää mun vastuulla. Huhhuh.

Tästä on jo parikymmentä vuotta kun eräs varsin dominoiva ystäväni oli tulossa pääkaupunkiseudulle luokseni kyläilemään, itse kutsui itsensä. Minulla 2 isoa koiraa kerrostalokaksiossa. Hän tietää etten anna koirien tulla koskaan makuuhuoneeseen koska haluan pitää sen siistinä ja nukun paremmin yksin. No, kaveri ehdottaa viikko ennen tuloaan että koska hän ei oikein ole "sellanen koiraihminen" niin voisinko viedä koirat jonnekin muualle hänen vierailunsa ajaksi, sanoin heti että en voi. (Olisin kyllä voinut oikeasti). Sitten hän ehdottaa että voisinko pitää niitä makuuhuoneessa ettei häneen tartu karvoja. Kerroin että minulla ei koirat tule koskaan makkariin, hän sanoi että no hän voisi sitten asustaa mun makkarissa ja nuku sä sohvalla....sopiiko. Olin niin hölmistyny hänen röyhkeydestään että kuulin itseni sanovan että tehdään mielummin niin päin ja totta, hän linnoittautui makkariini ja sen minkä oli kaksion muissa tiloissa vältteli kokoajan kontaktia koiriin. Onneksi koirat olivat vanhoja eivätkä välitä oikeastaan edes vieraista. 

Vanhat kaverit ehdotti opiskeluaikaan moneen kertaan, että lähdetään lappiin joululomalla. Matkaa vissiin joku 800 km suuntaansa. Lasketellaan/hiihdetään ja illalla after ski ravintolamaailmaan. 3 oli lähdössä ja autoon ja mökkiin mahtuu neljäskin. No, en ole koskaan lasketellut ja hiihtokaan ei kiinnosta, after skikään ei innosta. Rahatilannekaan ei ollut kummoinen. Viidennelle kaverille ihmettelin painostusta. Hänellä oli aivan sama juttu. Arveli, että haluavat kuluihin osallistujaa ja iltaisin/öisin maksutonta taksikuljetusta. 

Kaverini kertoi seuraavan: Hieman oikeasti elämänmurjoma mies(jonka tiedän itsekin) tuli pyytämään jollain verukkeella pientä rahasummaa. No tiedossa oli,että janoiselle tilille raha menee. Kaveri lupasi rahat,mutta vain sillä ehdolla,että ei saa ostaa muuta kuin kaljaa. Mies lupasi leveän hymyn kanssa,että näin toimitaan. Molemminpuolinen hangonkeksihymy ja hyvä mieli jäi. Joskus on hyvä,kun on tilannetajua ja pelisilmää.Vähän otsikon vierestä tämä,mutta menköön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurankipeyden naamiointi muodolliseksi avunpyynnöksi. Esim. kahdeksankymppinen täti soittaa aina lomallani kesäperjantaisin voisinko mennä samana iltana näyttämään miten joku kännykkäsovellus toimii. Menen mielelläni, mutta en tunneiksi sisälle istumaan lomallani lämpiminä kesäperjantain iltoina. Muut päivät ei hänelle käy koska silloin hän saa jutella kotiavustajien kanssa. 

Tuossa on se puoli, että ne kotiavut eivät viivy juttelemassa, koska kiireinen työ.

Sinä olet hänelle tärkeä, koska olet lähisukulainen. Oma liha ja veri on suurempi asia kuin vieraat ammattiavustajat. Jos tädillä on liikuntarajoitteita, eikä pääse kotoa pois, läheisen käynnit ovat merkittävä osoitus välittämisestä ja ehkäisee yksinäisyyden aiheuttamaa masennusta. Onko hänellä ketään muuta lähisukulaista, jonka kanssa vois

 

Perintöä odottamassa

Minusta mieheni veljen perhe toimi aika härskisti taannoisella syntymäpäivälounaalla. 

Oli mieheni äidin syntymäpäivä. Meillä on yleensä ollut tapana kokoontua syntymäpäivinä miehen perheen kanssa jonnekin ravintolaan syömään. Synttärisankari on saanut päättää mihin ravintolaan mennään. Mieheni on erittäin läheinen sukunsa kanssa. Suvulla on vähän sellainen dynamiikka, että miehen veli on voimakastahtoinen sekä sooloiluun ja draamailuun taipuvainen luonne. Mies ja hänen äitinsä ovat minusta häntä kohtaan usein liian myöntyväisiä, mutta he haluavat säilyttää sovun.

Miehen äiti oli ehdottanut erästä grilliravintolaa. Tämä vaikutti olevan kaikille OK. Kuitenkin päivää ennen miehen veli kysyi, että eikö voitaisi sittenkin mennä jonnekin muualle, koska "ravintola on niin hankalassa paikassa". (Siis autolla ei pääse aivan rakennuksen viereen. He eivät kuitenkaan ole mitenkään liikuntarajoitteisia.)  Tästä oltiin hieman happamina, mutta veli alkoi kitistä ja syyttää muita "joustamattomuudesta". Koska kaikki halusivat vain viettää kivan kesäisen sunnuntain ja juhlia syntymäpäiviä, suostuimme lopulta muuttamaan suunnitelmia. Miehen veli ehdotti erästä ravintolaa, josta saa vähän parempia hampurilaisia. 

Perhe ilmoitti kuitenkin muutamaa tuntia myöhemmin, että heille ei nyt oikein maistuisi hampurilaiset, ja voisimmeko kaikki sittenkin tulla heille. Voitaisiin tilata ruokaa ja istua ulkona. Miehen äiti saisi valita mitä tilataan. Olin tässä vaiheessa jo  todella kypsä säätämiseen. Mieheni sanoi, että mennään nyt sinne, ja että ne ovat kuitenkin äitinsä synttärit.

Miehen äiti ehdotti tilaamista eräästä aasialaisesta ravintolasta. Veli vaimoineen alkoi kuitenkin taas kierrellä ja kaarrella, että kun heille ei aasialainen ruoka juuri nyt maistuisi. Sitten veli hihkaisi, että pizza olisi kiva, ja alkoivat touhottaa asiasta. Miehen äiti sanoi, että hänelle kyllä maistuisi sitruunakana, mutta veljen vaimo sanoi "syöneensä viime aikoina niin paljon aasialaista, että tulee korvista ulos". Kaikki ilmoittivat millaisia täytteitä he haluaisivat pizzaan, ja miehen veli teki tilauksen. Kun tilaus saapui, selvisi, että hän oli tilannut kaksi perhepizzaa. Niissä oli osa niistä täytteistä joita oli pyydetty, mutta osan hän oli omaehtoisesti jättänyt pois, koska "kaikki ei tykkää".

He onnistuivat siis täydellisesti ohittamaan syntymäpäiväsankarin toiveet, ja  runttasivat oman tahtonsa läpi vihoviimeistä piirtoa myöten.Myöhemmin veli  kysyi äidiltä, oliko tällä ollut kiva syntymäpäivä. Äiti sanoi että ihan kiva, mutta kyllä hän olisi siitä grilliruoasta tykännyt. Ja taas saatiin perheriita aikaiseksi. 

Ostimme vanhan talon ja olimme asuneet siinä vuoden kun pihaan tuli porukka joka kertoi tulevansa yöksi piha-aittaan, jatkavat matkaa heti aamupalan jälkeen. Kerroin ettei onnistu, en päästä tuntemattomia tyyppejä mihinkään sisään ja sain kuulla että olivat talon myyjän tuttuja tai sukulaisia ja väittivät että heillä oli lupa tulla tulla sinne. Myyjä oli siis todennut näille tyypeille että tuskin meitä haittaa yöpyjät. Haittasi, piha-aitassa on tyttöni kesähuone tavaroineen, eikä enää kerrossänkyjä yms. Puoli tuntia jaksoivat tingata ennenkuin poistuivat.

Mites tuo miehen veli jakoi kustannukset.? Perhepizza ratkaisu oli varmaan halvin  mahdollinen ja onko myös niin nuuka, että ajatteli että ravintolassa syöminen olisi "kallista". Sopisi kyllä kuvioon, meillä on tuttavissa yksi vähän samanlainen tapaus.

Käyttäjä6094 kirjoitti:

Mites tuo miehen veli jakoi kustannukset.? Perhepizza ratkaisu oli varmaan halvin  mahdollinen ja onko myös niin nuuka, että ajatteli että ravintolassa syöminen olisi "kallista". Sopisi kyllä kuvioon, meillä on tuttavissa yksi vähän samanlainen tapaus.

Pizzat tilattiin sentään ihan laadukkaasta pizzaravintolasta, eikä lähimmästä syöttölästä. Veli laittoi kyllä jo kotimatkalla ollessamme pyynnön maksaa puolet pizzoista mahdollisimman nopeasti ja Mobilepaylla. On hyvinkin saattanut olla kyse myös siitä, että halusi pitää kustannukset mahdollisimman pieninä.

Vierailija kirjoitti:

Elän avoliitossa lapsettoman miehen kanssa, minulla on lapsia. 

Mies on aikoinaan autellut veljiään ja toiminut tarpeen tullen heidän pankkina, kuten myös äidilleen lainannut usein rahaa. Miehellä hyvä virka ja elää suhteellisen nuukasti. 

Nyt on meidän seurustelumme tullut suvun tietoon ja se onkin hirveä asia. Olen mielestäni pärjännyt hyvin, mutta en ole lainaillut rahaa keneltäkään saati vaatinut ilmaisia apuja. 

Nyt minä olen se onnenonkija ja muutenkin epäilyttävä ihminen. Veljet ovat miestäni jo ihan avoimesti opastaneet, että minusta on päästävä eroon. Äitinsä ei edes tahdo tavata minua, koska on päivänselvää, että kyttään hänen poikansa rahoja.

Onneksi ei tarvitse miehen suvun kanssa olla tekemisissä lainkaan.. Mieluummin elän penninvenyttäjänä kuin alennun tuon suvun laina-tyylille.

Meillä minun miehen veli pummii kaikilta kaiken vaikka itsellään rahaa olisi. On ollut velkaa miehelle toistakymmentä vuotta 40 000€

lisää?

Vierailija kirjoitti:

Ostimme vanhan talon ja olimme asuneet siinä vuoden kun pihaan tuli porukka joka kertoi tulevansa yöksi piha-aittaan, jatkavat matkaa heti aamupalan jälkeen. Kerroin ettei onnistu, en päästä tuntemattomia tyyppejä mihinkään sisään ja sain kuulla että olivat talon myyjän tuttuja tai sukulaisia ja väittivät että heillä oli lupa tulla tulla sinne. Myyjä oli siis todennut näille tyypeille että tuskin meitä haittaa yöpyjät. Haittasi, piha-aitassa on tyttöni kesähuone tavaroineen, eikä enää kerrossänkyjä yms. Puoli tuntia jaksoivat tingata ennenkuin poistuivat.

Eli minäkin voin luvata kavereilleni, että he voivat varmaankin majoittua entiseen asuntoomme, jonka ole myynyt jo ajat sitten ja ettei uutta omistajaa varmaan haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostimme vanhan talon ja olimme asuneet siinä vuoden kun pihaan tuli porukka joka kertoi tulevansa yöksi piha-aittaan, jatkavat matkaa heti aamupalan jälkeen. Kerroin ettei onnistu, en päästä tuntemattomia tyyppejä mihinkään sisään ja sain kuulla että olivat talon myyjän tuttuja tai sukulaisia ja väittivät että heillä oli lupa tulla tulla sinne. Myyjä oli siis todennut näille tyypeille että tuskin meitä haittaa yöpyjät. Haittasi, piha-aitassa on tyttöni kesähuone tavaroineen, eikä enää kerrossänkyjä yms. Puoli tuntia jaksoivat tingata ennenkuin poistuivat.

Eli minäkin voin luvata kavereilleni, että he voivat varmaankin majoittua entiseen asuntoomme, jonka ole myynyt jo ajat sitten ja ettei uutta omistajaa varmaan haittaa.

Meidän perheelle kävin kanssa näin. Tosin edellinenkään omistaja ei myöntänyt tuntevansa "vierailijoita".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostimme vanhan talon ja olimme asuneet siinä vuoden kun pihaan tuli porukka joka kertoi tulevansa yöksi piha-aittaan, jatkavat matkaa heti aamupalan jälkeen. Kerroin ettei onnistu, en päästä tuntemattomia tyyppejä mihinkään sisään ja sain kuulla että olivat talon myyjän tuttuja tai sukulaisia ja väittivät että heillä oli lupa tulla tulla sinne. Myyjä oli siis todennut näille tyypeille että tuskin meitä haittaa yöpyjät. Haittasi, piha-aitassa on tyttöni kesähuone tavaroineen, eikä enää kerrossänkyjä yms. Puoli tuntia jaksoivat tingata ennenkuin poistuivat.

Eli minäkin voin luvata kavereilleni, että he voivat varmaankin majoittua entiseen asuntoomme, jonka ole myynyt jo ajat sitten ja ettei uutta omistajaa varmaan haittaa.

Meidän perheelle kävin kanssa näin. Tosin edellinenkään omistaja ei

Alkoi kiinnostaa. Millaista ja mitähän porukkaa ne olivat ja mikähän tarkoitus heillä oli? He kuitenkin tiesivät piha-aitan jne. 

 

Olen varmaan kirjoittanut tästä. Joskus 1960-luvulla isäni otti siskonsa kanssa kyytiin vesisateessa nuoren saksalaisen liftarin. He ajelivat lapsuuden kotiinsa. Setäni piti kauppaa ja pihalla pyöriskeli usein kaikkia kylän ukkoja ja joku saattoi jäädä yöksikin, varsinkin jos oli palkattu tekemään joitain pikku hommia. No tämä saksalaismies jäi yöksi, kun oli myöhä ja vesisade ja jatkoi parin päivän päästä matkaa.

Sen jälkeen hän vieraili vuosittain setäni talossa varmaan kymmenen vuoden ajan! Alussa yksin, sitten vaimonsa kanssa ja lopulta muutaman kerran koko perheen kanssa viettäen aikaa ja nauttien vieraanvaraisuudesta muutamasta päivästä yli viikkoon. Tämä alkoi käydä melko raskaaksi jo kielimuurin vuoksi ( vain tätini osasi saksaa Saksassa joskus työskennelleenä), vaikka he nukkuivat perheenä asuntoautossa, mutta söivät talossa jne. Yhtäkkiä nämä vierailut loppuivat.

Vierailija kirjoitti:

Ketkä ne olikaan ne jotka  tarttuu kirjotusvirheisiin? ei ole niitä terävimpiä kyniä  tutkimusten mukaan.

Mitähän ne tällaiset tutkimukset mahtavat olla? Lähdeviite, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini kertoi seuraavan: Hieman oikeasti elämänmurjoma mies(jonka tiedän itsekin) tuli pyytämään jollain verukkeella pientä rahasummaa. No tiedossa oli,että janoiselle tilille raha menee. Kaveri lupasi rahat,mutta vain sillä ehdolla,että ei saa ostaa muuta kuin kaljaa. Mies lupasi leveän hymyn kanssa,että näin toimitaan. Molemminpuolinen hangonkeksihymy ja hyvä mieli jäi. Joskus on hyvä,kun on tilannetajua ja pelisilmää.Vähän otsikon vierestä tämä,mutta menköön.

Itselläni samaan viittaava tilanne.

Malmin ylikulkusillalla oli kaksi seuruetta kerjäämässä rahaa.

Toisella, ulkomaalaisella seurueella oli pitkä lappu kuinka elämä on kurjaa, mummolla hinkuyskä ja koiralla rutto ja lapsillakin jotain, you name it.

Toinen seurue, iloisia suomalaisia äijiä, joiden lapussa luki ihan rehellisesti, että tarvii kaljarahaa, hirvee jano.

Annoin pelkästä rehellisyydestä jälkimmäisille kympin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostimme vanhan talon ja olimme asuneet siinä vuoden kun pihaan tuli porukka joka kertoi tulevansa yöksi piha-aittaan, jatkavat matkaa heti aamupalan jälkeen. Kerroin ettei onnistu, en päästä tuntemattomia tyyppejä mihinkään sisään ja sain kuulla että olivat talon myyjän tuttuja tai sukulaisia ja väittivät että heillä oli lupa tulla tulla sinne. Myyjä oli siis todennut näille tyypeille että tuskin meitä haittaa yöpyjät. Haittasi, piha-aitassa on tyttöni kesähuone tavaroineen, eikä enää kerrossänkyjä yms. Puoli tuntia jaksoivat tingata ennenkuin poistuivat.

Eli minäkin voin luvata kavereilleni, että he voivat varmaankin majoittua entiseen asuntoomme, jonka ole myynyt jo ajat sitten ja ettei uutta omistajaa varmaan haittaa.

Tai kaveri voi vanhasta muistista vaatia. Voi vaatia myös perintöosuudesta autosta jonka setäsi myi jobbareille 1977. Näitä löytyy.