Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Up

Siskoni pyysi minua imettämään omaakin vauvaansa, että pääsisi itse juhlimaan, kun meillä molemmilla oli lähes samanikäset vauvat. Siskoni sanoi, että ennen vanhaankin oli imettäjiä.

Kieltäydyin ja alkoi oksettaa.

Tapahtui Seinäjoen kirjastossa vuonna 2005 tai 2006. Istuin lukemassa jotain kirjaa, kun joku nuori tyttö tuli sanomaan: Anteeksi, mutta minä istuin äsken siinä. Kysyin hämmentyneenä, että haluatko siis tulla tähän istumaan, ja hän vastasi vakavana: Kyllä. Ei mitään selitystä. No, lähdin sitten pois siitä, mutta jäin kyllä ihmettelemään.

Jäi myös mieleen, että kun vähän myöhemmin kerroin Helsingissä opiskelukavereilleni tämän jutun, niin kukaan ei kommentoinut sitä sanallakaan. Ehkä siinä ei heidän mielestään ollut mitään kummallista, mutta itse olin taas hämmentynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui Seinäjoen kirjastossa vuonna 2005 tai 2006. Istuin lukemassa jotain kirjaa, kun joku nuori tyttö tuli sanomaan: Anteeksi, mutta minä istuin äsken siinä. Kysyin hämmentyneenä, että haluatko siis tulla tähän istumaan, ja hän vastasi vakavana: Kyllä. Ei mitään selitystä. No, lähdin sitten pois siitä, mutta jäin kyllä ihmettelemään.

Jäi myös mieleen, että kun vähän myöhemmin kerroin Helsingissä opiskelukavereilleni tämän jutun, niin kukaan ei kommentoinut sitä sanallakaan. Ehkä siinä ei heidän mielestään ollut mitään kummallista, mutta itse olin taas hämmentynyt.

 

 

Hämmentyivät siitä, että vaihdoit istuinta noin vain, koska tuoli oli vapaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni voitti Veikkauksen pelista 50k€ ja erehtyi kertomaan siitä puolitutulle. Tämä oli heti vailla sitä rahaa lainaksi ilman korkoja ja maksuaikaa. Ei sen jälkeen kertonut enää kenellekään. Jotenkin on outoa että jos jollain on jotain, niin tiettyjen ihmisten pitää päästä heti jaolle. Ei tulisi itselle mieleenkään!

Sekavasti kirjoitettu. Ei päätä ei häntää. Voisitko tarkentaa. En ymmärrä logiikkaa.

Ymmärsin ihan ilman vaikeuksia :)

Kaverini tuli pikaisesti palauttamaan lainaamansa takin ja kysyi samalla saako leikata kukkapenkistäni muutaman tulppaanin ja muun kukan toiselle kaverilleen tuliaisiksi kun ei ehdi mennä kauppaan. Ihmetteli kun en antanut lupaa.

Olen joskus kaatanut omia koivuja moottorisahalla. Naapuruston naamatuttu oli kuullut asiasta ja kysyi kaataisinko hänen koivunsa. Sanoin, että voin katsoa. Tiedusteli sitten miten on?

Haistoin vähän "palaneen käryä" ja sanoin, että ei ole ihan helppo, rakennusta lähellä ja

millaista palkkiota oli ajatellut?

Sanoi, että saisin pitää puut, jos veisin oksatkin risuasemalle. Eli peräkärryllä yhteensä 64 km, että saan kuution itse tehtäviä polttopuita. Sanoin, että liian vaativa, kannattaa tilata ammattilainen.

Ei sitten raaskinut. 1,5 v kului ja myrsky kaatoi kanittamaan toista puuta (mäntyä) vasten.

Ei tainnut olla ihan halpa homma; 3 ukkoa, nosturi, vinssi jne.

Että mua ärsyttää nämä jotka menee toisten jääkaapille kahmimaan monen päivän ruoat. Kyllä loppuisi ystävyys siihen paikkaan!

Välit sisarukseen olivat menneet muutama kuukausi aiemmin. Sukujuhlien lähestyessä äiti ilmoitti, että meidän pitää sopia välimme, jotta hän voi sanoa muille sukulaisille, että hänen lapsensa tulevat toimeen keskenään.

Yhtenä syynä välirikkoon oli, että kun puolisoni kuoli, sisarukseni ei tullut siunaustilaisuuteen, koska häntä kuulemma ahdisti muutenkin ja oli omiakin murheita. Ainoa piristys mitä hän keksi, oli että viettäisin aikaa hänen lastensa kanssa hänen apunaan, siitä tulisi minullekin parempi olo. Tulihan siitä tietenkin, mutta silti. Äitini taas oli siunaustilaisuuden aikaan lomamatkalla isäni kanssa. Hän oli kyllä vaatinut etukäteen, että jos se olisi minulle tärkeää, sanoisin että haluaisin todella heidän tulevan sinne. Kysyin saako matkasta rahat takaisin ja äiti vastasi että no, ei kyllä valitettavasti saa. Asiasta ole koskaan puhuttu kummankaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Välit sisarukseen olivat menneet muutama kuukausi aiemmin. Sukujuhlien lähestyessä äiti ilmoitti, että meidän pitää sopia välimme, jotta hän voi sanoa muille sukulaisille, että hänen lapsensa tulevat toimeen keskenään.

Yhtenä syynä välirikkoon oli, että kun puolisoni kuoli, sisarukseni ei tullut siunaustilaisuuteen, koska häntä kuulemma ahdisti muutenkin ja oli omiakin murheita. Ainoa piristys mitä hän keksi, oli että viettäisin aikaa hänen lastensa kanssa hänen apunaan, siitä tulisi minullekin parempi olo. Tulihan siitä tietenkin, mutta silti. Äitini taas oli siunaustilaisuuden aikaan lomamatkalla isäni kanssa. Hän oli kyllä vaatinut etukäteen, että jos se olisi minulle tärkeää, sanoisin että haluaisin todella heidän tulevan sinne. Kysyin saako matkasta rahat takaisin ja äiti vastasi että no, ei kyllä valitettavasti saa. Asiasta ole koskaan puhuttu kummankaan kanssa.

Minusta ei olisi kovin paha juttu, jos äitini ja sisarukseni eivät tulisi puolisoni hautajaisiin. Olisi toki mukavaa, jos tulisivat, mutta en nyt panisi välejä poikki sen takia, että heillä oli muuta menoa tai jokin muu syy miksi eivät tulleet.

Eihän tuossa sanottu että sen takia menivät välit. Kyllä itse ainakin vähän ihmettelisin, jos sisko tai veli kutsuisi vaimonsa tai miehensä hautajaisiin ja samalla sanoisi, että ei kyllä oikeasti tarvitse tulla jos on jotain muuta menoa. Ehkä tämä riippuu iästä, on aika eri asia, puhutaanko 30-vuotiaista lapsista vai 60-vuotiaista lapsista ja niiden vanhemmista.

Appiukko oli ilmoittanut jossain terveydenhuollossa että kyllä se miniä (siis minä) häntä voi hoitaa. Oli siis jo siinä tilanteessa että ei pärjännyt kotona. En ole vuosikymmeneen ollut missään tekemisissä koska äijä on ällöttävä lääppijä. No terpassa olivat jotenkin tämän uskoneet ja kaivoivat jopa minun numeron jostain. Soittivat minulle ja sielläkin tuntui olevan jo ihan selvää pässinlihaa että ukko voidaan köijätä mun hoteisiin! Olivat aika hämmästyneitä kun kerroin miten asia on. Miehenikin oli melkoisen yllättynyt. Aivan käsittämätöntä.

Joistakin (harvoista) tämän ketjun tarinoista huomaa, että ovat fiktiota. Esim. se juttu, jossa kaveri oli jättänyt marsut hoitamatta ja yksi niistä oli kuollut. Kertoja esim. kommentoi asiaa sanomalla "kyllä ketutti" (aika lievä ilmaus tilanteeseen nähden...) eikä kertonut lainkaan mahdollisista laillisista seuraamuksista, ja juttu oli muutenkin keksityn oloinen.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa sanottu että sen takia menivät välit. Kyllä itse ainakin vähän ihmettelisin, jos sisko tai veli kutsuisi vaimonsa tai miehensä hautajaisiin ja samalla sanoisi, että ei kyllä oikeasti tarvitse tulla jos on jotain muuta menoa. Ehkä tämä riippuu iästä, on aika eri asia, puhutaanko 30-vuotiaista lapsista vai 60-vuotiaista lapsista ja niiden vanhemmista.

 

Sanottiinhan siinä, että se oli yksi välien poikki menemisen syistä. Ei ainoa syy, mutta kuitenkin...

Mielestäni on härskiä, että ihmiset laittavat omaisensa kuolinilmoitukseen pankkitilin numeron, jotta hautajaisvieraat voivat osallistua kustannuksiin. Ei siinä näytä olevan mitään eroa, että kuuluuko ylimpään sosioekonomiseen luokkaan tai alimpaan työväen luokkaan.

Sitten on ihmisiä, jotka sosiaalisessa mediassa kerjäävät sääliä vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta onnettomuudesta tai perheenjäsenen sairastumisesta ja kuolemasta. Sanovat olevansa vertaistukihenkilöitä muille samanlaisia asioita kokeneille ihmisille.

Antaa noin vaan anteeksi 30000e + 10000e entiset velat ja sitoutua maksamaan uutta saman verran. Eipä olisi haitannut  jos olisi ollut kyse jostain lottovpoton siirrosta tai muusta, joka ei olisi vaatinut niin jumalattomasti työtä, mutta kun palkkansa eteen saa raataa tosissaan, niin tulee mieleen, miksi minä, mikset itse. Entiset allekirjoitin kuitatuiksi. Uusia ehdotin, että antaisin työpanosta vastaan, kun mulla olisi joitain korjauksia tehtävä kotona, joita en itse osaa enkä pysty, ja hän puolestaan on aivan valtavan taitava ja hyvä tekemään. Muttei sitten häntä enää asia kiinnostanutkaan. Niinpä uutta maksettavaa ei mulle nyt sitten tullut ja ne korjaukset teetän muilla, koska hän ei siihen ryhdy.

Naapurimme haja-asutusalueella ilmoitti, että meidän on maksettava hänelle korvausta kunnan vesijohdosta, josta olimme maksaneet kunnalle normaalin hinnan kunnan veteen liittymisestä. Vesijohto oli rakennettu n. 20 vuotta ennen kuin ostimme talomme. Syrjäisen sijainnin takia kunta ei ollut ensin halunnut rakentaa kunnan vettä alueelle. Naapurimme oli kaivauttanut ja maksanut sen omasta pussistaan. Kyse oli n. 200 metristä. Myöhemmin kunta oli lunastanut vesijohdon itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui Seinäjoen kirjastossa vuonna 2005 tai 2006. Istuin lukemassa jotain kirjaa, kun joku nuori tyttö tuli sanomaan: Anteeksi, mutta minä istuin äsken siinä. Kysyin hämmentyneenä, että haluatko siis tulla tähän istumaan, ja hän vastasi vakavana: Kyllä. Ei mitään selitystä. No, lähdin sitten pois siitä, mutta jäin kyllä ihmettelemään.

Jäi myös mieleen, että kun vähän myöhemmin kerroin Helsingissä opiskelukavereilleni tämän jutun, niin kukaan ei kommentoinut sitä sanallakaan. Ehkä siinä ei heidän mielestään ollut mitään kummallista, mutta itse olin taas hämmentynyt.

 

 

Hämmentyivät siitä, että vaihdoit istuinta noin vain, koska tuoli oli vapaa!

        Lomamuistoja Juvankirjastosta viime kesältä. Kirjasto näytti tyhjältä mutta kaikki päivän lehdet oli kateissa. Istuihan siellä nurkassa henkilö joka kerännyt lehdet kyynärpäänsä alle. Kysyin yhtä lehteä lukeakseni. Lupasi vähän vaisusti ja pyysi tuomaan takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on härskiä, että ihmiset laittavat omaisensa kuolinilmoitukseen pankkitilin numeron, jotta hautajaisvieraat voivat osallistua kustannuksiin. Ei siinä näytä olevan mitään eroa, että kuuluuko ylimpään sosioekonomiseen luokkaan tai alimpaan työväen luokkaan.

Sitten on ihmisiä, jotka sosiaalisessa mediassa kerjäävät sääliä vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta onnettomuudesta tai perheenjäsenen sairastumisesta ja kuolemasta. Sanovat olevansa vertaistukihenkilöitä muille samanlaisia asioita kokeneille ihmisille.

En ole tilinumeroita nähnyt kuin sellaisissa kuolinilmoituksissa, joissa toivotaan kukkien asemesta muistamaan lahjoituksella tietylle järjestölle, sairaalalle tai muulle vastaavalle hyväntekeväisyyskohteelle.

up