Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Minua on yritetty parissa hääjuhlassa nakittaa lapsenvahdiksi (olen siis 20 v), ja alaikäisenä vanhempani aina käskivät minun juhlissa kuin juhlissa kaitsemaan kaikkia pienempiä, koska "se on sinun työtäsi, me aikuiset rentoudutaan".

Viimeksi viime kesänä äitini taas pokkana ilmoitti eräissä juhlissa että minä olen lastenkaitsijana. Tartuin mikkiin ja ilmoitin kaikille että olen täällä nyt juhlimassa enkä vahtimassa. Äitini ilme oli sellainen epäuskon ja järkytyksen välimaastossa :D Kävelin sitten ostamaan itselleni lasin valkkaria.

Kaikkeen ei aina tarvitse suostua.

Tuttavani pyysi yllättäen minua antamaan hänelle kyydin kaupalle ja kyseli kantoavuksikin kun hänellä oli tarve tehdä enemmän ostoksia, suostuin kun olin menossa itsekin. Ihmettelin vähän kun hän alkoi kaupassa kasata ostoksiaan minun kärryyni eikä ottanut omaa, mutta ajattelin että erotellaan ne sitten kassalla, itselläni ei ollut kovin paljoa ostoksia. Kassalle päästyämme aloin erotelle omia tavaroitani kärrystä, samalla tuttuni lappasi omiaan ja kun sanoin että nyt menevät sekaisin niin tokaisi että "sinähän nämä maksat kun kyydinkin annoit?"

Kerrankin onnistuin pitämään puoleni, otin omat tavarani ja menin itsepalvelukassalle maksamaan. Tuttuni jäi kassalle tuijottamaan, mutta kai sitä rahaa löytyi kun sai tavaransa ulos. Paluumatka oli hiljainen, eikä kantoapuakaan oluille enää kyselty. Manasin tapahtunutta naapurilleni ja sain kuulla etten ollut eka jolle oli tehty sama temppu, joku oli kuulemma maksanutkin eikä ikinä saanut rahojaan takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Minua on yritetty parissa hääjuhlassa nakittaa lapsenvahdiksi (olen siis 20 v), ja alaikäisenä vanhempani aina käskivät minun juhlissa kuin juhlissa kaitsemaan kaikkia pienempiä, koska "se on sinun työtäsi, me aikuiset rentoudutaan".

Viimeksi viime kesänä äitini taas pokkana ilmoitti eräissä juhlissa että minä olen lastenkaitsijana. Tartuin mikkiin ja ilmoitin kaikille että olen täällä nyt juhlimassa enkä vahtimassa. Äitini ilme oli sellainen epäuskon ja järkytyksen välimaastossa :D Kävelin sitten ostamaan itselleni lasin valkkaria.

Kaikkeen ei aina tarvitse suostua.

Vaikea käsittää, että missään meneteltäisiin nykyisin yhä noin. Mutta erilaisia alisuoriutumisia tapahtuu juhlien järjestäjille, kun amatöörit ryhtyvät hommiin ja unohtuu jotain olennaista. Tässä tapauksessa kokonainen vierasryhmä eli lapset.

Onnea ex-kaitsijalle, että onnistuit auttamaan rajatonta äitiäsi kohtaamaan oman vastuullisen aikuusuutensa. - Olet valkkarilasillisesi ansainnut!

Minä ajattelen, että lapset ovat juhlissa vanhempiensa vastuulla.  Isommat lapset eivät tarvitse vartavasten kaitsijaa, mutta pienemmät ovat vanhempiensa kanssa ja heidän valvonnassaan.  Ei pitäisi ottaa juhliin mukaan pikkulapsia, jos ei pysty tai halua heitä vahtia itse.  Sitten on lähdettävä kotiin, jos lapset väsyy.  Mielestäni lapsenhoito ei välttämättä kuulu juhlanjärjestäjän velvollisuuksiin.

Olin luvannut leipoa siskoni 40-vuotis juhliin erilaisia herkkuja sekä suolaista että makeita, herkut olisivat minun lahjani hänelle, mutta mursin käteni 3 viikkoa ennen juhlia ja kipsi kädessä ei oikein leivota. Kun soitin siskolleni ja kerroin tapahtuneesta, hän ei edes kysynyt miten voin, vaan hermostui juhlien tarjoiluista. Hän soitti seuraavana päivänä ja oli selvästi rauhoittunut ja syykin selvisi puhelun aikana, hän oli keksinyt miten juhlatarjoilut onnistuvat: Kun en voi leipoa hänelle, niin voin tilata vastaavat herkut leipomosta ja maksaa ne + ostaa lahjan, kun en tee mitään itse. Arvaatte varmaan vastaukseni, ettekä ihmettele ettei minua ole enää kutsuttu synttäreille.

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuolemasta oli jonkin ja kaksi kaveria pyysivät pizzalle piristykseksi, lupasivat tarjota. No, paikan päällä sovittiin että otetaan kaksi pizzaa ja jaetaan ne. No, pizzat tulivat ja kaverini alkoivat niitä syömään. "Et sä nyt taidakaan tästä saada" toinen sanoi. Menin lukkoon ja hymähdin vastaukseksi. Siinä sitten katsoin kun he söivät ja yritin vaikuttaa normaalilta. Sain siis olla vain seurana heille. Loppumatkan sain kantaa heidän kassejaan, saattoi niissä olla yli jäänyttä pizzaakin jos oikein muistan. Kaverini siis pyöräilivät joten kätevästi minä sitten heidän tavarnsa kannoin kävellen. Tuo tuntui niin pahalta ja olisin mielummin jättänyt koko jutun väliin. Ystävyys siinä viileni.

Etkö saanut suutasi auki? Tuollaiseen paskaan EI pidä suostua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuolemasta oli jonkin ja kaksi kaveria pyysivät pizzalle piristykseksi, lupasivat tarjota. No, paikan päällä sovittiin että otetaan kaksi pizzaa ja jaetaan ne. No, pizzat tulivat ja kaverini alkoivat niitä syömään. "Et sä nyt taidakaan tästä saada" toinen sanoi. Menin lukkoon ja hymähdin vastaukseksi. Siinä sitten katsoin kun he söivät ja yritin vaikuttaa normaalilta. Sain siis olla vain seurana heille. Loppumatkan sain kantaa heidän kassejaan, saattoi niissä olla yli jäänyttä pizzaakin jos oikein muistan. Kaverini siis pyöräilivät joten kätevästi minä sitten heidän tavarnsa kannoin kävellen. Tuo tuntui niin pahalta ja olisin mielummin jättänyt koko jutun väliin. Ystävyys siinä viileni.

Etkö saanut suutasi auki? Tuollaiseen paskaan EI pidä suostua!

Olisinpa saanut. Meni nuoruuden ja isän kuoleman aiheuttaman surun piikkiin. ):

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuolemasta oli jonkin ja kaksi kaveria pyysivät pizzalle piristykseksi, lupasivat tarjota. No, paikan päällä sovittiin että otetaan kaksi pizzaa ja jaetaan ne. No, pizzat tulivat ja kaverini alkoivat niitä syömään. "Et sä nyt taidakaan tästä saada" toinen sanoi. Menin lukkoon ja hymähdin vastaukseksi. Siinä sitten katsoin kun he söivät ja yritin vaikuttaa normaalilta. Sain siis olla vain seurana heille. Loppumatkan sain kantaa heidän kassejaan, saattoi niissä olla yli jäänyttä pizzaakin jos oikein muistan. Kaverini siis pyöräilivät joten kätevästi minä sitten heidän tavarnsa kannoin kävellen. Tuo tuntui niin pahalta ja olisin mielummin jättänyt koko jutun väliin. Ystävyys siinä viileni.

Etkö saanut suutasi auki? Tuollaiseen paskaan EI pidä suostua!

Olisinpa saanut. Meni nuoruuden ja isän kuoleman aiheuttaman surun piikkiin. ):

Lisätään nyt vielä että harmitukseni ei tullut siitä, että kun minulle poloiselle ei pizzaa tarjottu. Tuo ei vain ollut loppupeleissä sellainen tilanne, missä surua kokevan pitäisi olla. Olisi kai minua voitu piristää ihan muutenkin kuin noin, että tulee vähän hyväksikäytetty olo.

Eri asiahan se on jos joku sanoo että tarjoaa.

Lähdin opiskelemaan ja muutin pysyvästi Helsinkiin kun sain koulutustani vastaavaa työtä ja etenin osaston esimieheksi. Olin tässä vaiheessa asunut Hesassa yli 10 vuotta, ostanut asunnon, alkanut juuri seurustelemaan, mutta en ollut vielä esitellyt miesystävääni perheelleni, välimatkan vuoksi.

Viimeisellä käynnillä synnyinseudullani isäni veti minut sivuun ja kertoi että nyt on aika muuttaa takaisin kotiin ja alkaa pitämään huolta heistä, kun olen vanhapiika enkä löydä miestä. Paikallisessa pikkulehdessä olisi kuulemma minulla valmiina osa-aikatyö, isäni oli sen minulle järjestänyt. En järkytykseltäni saanut sanottua mitään, isäni piti sitä myöntymisen merkkinä ja meni kertomaan äidilleni ja kuulin miten he miettivät miten tavarani saadaan sinne ja asuntoni myytyä yms.

Menin huoneeseeni, pakkasin tavarani, kävelin autoon ja ajoin 6h takaisin omaan kotiini Helsinkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Lähdin opiskelemaan ja muutin pysyvästi Helsinkiin kun sain koulutustani vastaavaa työtä ja etenin osaston esimieheksi. Olin tässä vaiheessa asunut Hesassa yli 10 vuotta, ostanut asunnon, alkanut juuri seurustelemaan, mutta en ollut vielä esitellyt miesystävääni perheelleni, välimatkan vuoksi.

Viimeisellä käynnillä synnyinseudullani isäni veti minut sivuun ja kertoi että nyt on aika muuttaa takaisin kotiin ja alkaa pitämään huolta heistä, kun olen vanhapiika enkä löydä miestä. Paikallisessa pikkulehdessä olisi kuulemma minulla valmiina osa-aikatyö, isäni oli sen minulle järjestänyt. En järkytykseltäni saanut sanottua mitään, isäni piti sitä myöntymisen merkkinä ja meni kertomaan äidilleni ja kuulin miten he miettivät miten tavarani saadaan sinne ja asuntoni myytyä yms.

Menin huoneeseeni, pakkasin tavarani, kävelin autoon ja ajoin 6h takaisin omaan kotiini Helsinkiin. 

Menikö välit kokonaan vai kuinka teidän sitten kävi?

Vierailija kirjoitti:

Lähdin opiskelemaan ja muutin pysyvästi Helsinkiin kun sain koulutustani vastaavaa työtä ja etenin osaston esimieheksi. Olin tässä vaiheessa asunut Hesassa yli 10 vuotta, ostanut asunnon, alkanut juuri seurustelemaan, mutta en ollut vielä esitellyt miesystävääni perheelleni, välimatkan vuoks

Viimeisellä käynnillä synnyinseudullani isäni veti minut sivuun ja kertoi että nyt on aika muuttaa takaisin kotiin ja alkaa pitämään huolta heistä, kun olen vanhapiika enkä löydä miestä. Paikallisessa pikkulehdessä olisi kuulemma minulla valmiina osa-aikatyö, isäni oli sen minulle järjestänyt. En järkytykseltäni saanut sanottua mitään, isäni piti sitä myöntymisen merkkinä ja meni kertomaan äidilleni ja kuulin miten he miettivät miten tavarani saadaan sinne ja asuntoni myytyä yms.

Menin huoneeseeni, pakkasin tavarani, kävelin autoon ja ajoin 6h takaisin omaan kotiini Helsinkiin. 

Jopas. Millä vuosisadalla tällaista vielä tapahtuu?

Tuttua sinänsä. Olen itse tuhonnut vanhusten toiveet ilmoittamalla, että työ- ja perhe-elämäni on nykyisellä kotipaikalla, jossa olimme asuneet jo 30 vuotta. Olisi pitänyt muuttaa sitä kotitaloa ja -tilaa pitämään maalaisidylliin yli 20 km päähän kaikista palveluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdin opiskelemaan ja muutin pysyvästi Helsinkiin kun sain koulutustani vastaavaa työtä ja etenin osaston esimieheksi. Olin tässä vaiheessa asunut Hesassa yli 10 vuotta, ostanut asunnon, alkanut juuri seurustelemaan, mutta en ollut vielä esitellyt miesystävääni perheelleni, välimatkan vuoks

Viimeisellä käynnillä synnyinseudullani isäni veti minut sivuun ja kertoi että nyt on aika muuttaa takaisin kotiin ja alkaa pitämään huolta heistä, kun olen vanhapiika enkä löydä miestä. Paikallisessa pikkulehdessä olisi kuulemma minulla valmiina osa-aikatyö, isäni oli sen minulle järjestänyt. En järkytykseltäni saanut sanottua mitään, isäni piti sitä myöntymisen merkkinä ja meni kertomaan äidilleni ja kuulin miten he miettivät miten tavarani saadaan sinne ja asuntoni myytyä yms.

Menin huoneeseeni, pakkasin tavarani, kävelin autoon ja ajoin 6h takaisin omaan kotiini Helsinkiin.

Mykkäkoulu siitä seurasi. Nolasin kuulemma isäni kun sovittu työ ei kelvannut. Veljieni kanssa säilyi välit ja kun vanhempi veljeni kertoi vanhemmilleni vuotta myöhemmin että olen kihlautunut ja etsimme yhteistä asuntoa niin olivat vain todenneet että teen mitä vaan että voin hylätä heidät. Lause oli tyyliin että "kummasti kelpasi mikä tahansa mies heti kun olisi voinut palata kotiin". Soittelen veljieni kanssa ja he kertovat kuulumiset, mutta vanhempani eivät halua puhua suoraan minulle, kuin "pakollisen" syntymäpäivä onnittelun, ja joulu- yms. postikortit tulevat. Ja tämä tapahtui kaksi vuotta sitten. Olen ainoa tyttö, kahdelta veljeltäni ei ole vaadittu vastaavaa ja vanhempi asuu vain 1 km päässä heistä, pikkuveli muutti "isolle kylälle" 50 km päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi työkaveri kiertää pyytämässä lainaa kaikilta. 

Tai vain vihjailee tyyliin "voi ei, mulla on vain 10 euroa ennen palkkapäivää, kunpa joku vaikka lainaisi..."

Ollaan pienipalkkaisessa työssä joo ja joskus on vaikeaa, mutta niin on meillä muillakin eikä vain hänellä. Hänen ongelmansa on pikavipit, joita on ottanut niin monta, että rahat menee niihin eikä riitä elämiseen. Mutta eihän se meidän työkavereiden vika ole. 

Ja siis sama tilanne ihan joka kuussa. Jotkut kiertävät hänet jo kaukaa.

 

Miten työssäkäyvä ihminen saa itsensä tuohon tilaan että tilillä on vain 10 euroa. Ei tämä ihminen lainaa tarvitse, vaan apua elämänhallintaan. 

Ja vielä potkun perseeseen, saatanan pummi

Vierailija kirjoitti:

En vain tajua mitä näitten hyväksikäyttäjien päässä liikku, todennäköisesti siellä ei liiku mikään. Joku tuon sortin ihminen voisi joskus vastata, miksi teette näin?

paskiaisia, jotka eivät ansaitse elää, väkivalta lopettaa vittuilun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain tajua mitä näitten hyväksikäyttäjien päässä liikku, todennäköisesti siellä ei liiku mikään. Joku tuon sortin ihminen voisi joskus vastata, miksi teette näin?

paskiaisia, jotka eivät ansaitse elää, väkivalta lopettaa vittuilun

Väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään. Pitää olla melko säälittävä häviäjä jos ei puhumalla pärjää.

Olimme perikunnalta ostamallamme mökkipaikalla lomaa viettämässä kun pari kauempana asuvaa sukulaista soitti ja kysyivät voivatko tulla käymään? Sanoin että sopii jos tuovat kahvileipää.Tulivat siihen, käytiin uimassa ja muisteltiin lapsuutta. Keitettiin ne kahvit ja sukulaiset alkoivat muistelemaan iso-isovanhempiamme ja heidän maatilaansa (se myytiin jo 70-luvulla), osasin jo odottaa mitä on tulossa. Kaihoisa katse huomasi hyllyn jossa oli vanhoja työkaluja ja koriste-esineitä ja muistelointi vain parani. Sitten se tuli: voisiko hän saada jotain muistoksi? Esim. isomummon / mummon käsityölaatikon tai tuon maljakon joka oli mökillä mummon eläessä ja jonka hän muistaa niin hyvin kun siinä oli aina kukkia? 

Olin siinä vähän aikaa hiljaa, kysyin muistaako hän että mökki paloi 6v sitten ja kaikki tavarat sen mukana? Koko mökki on rakennettu uudelleen ja vanhat tavarat ostettu kirppiksiltä ja antiikkiliikkeistä. Eivät olleet edes huomanneet, että mökki oli isompi kuin alkuperäinen ja huonejako muuttunut täysin. Ainoastaan isot ikkunat järvelle päin ja terassi olivat samanlaiset. Sukulaiset keksivätkin sitten yhtäkkiä että pitää vielä ehtiä kauppaan ennenkuin menevät seuraavaan kylapaikkaan jossa aikoivat yöpyä.

Vierailija kirjoitti:

Olimme perikunnalta ostamallamme mökkipaikalla lomaa viettämässä kun pari kauempana asuvaa sukulaista soitti ja kysyivät voivatko tulla käymään? Sanoin että sopii jos tuovat kahvileipää.Tulivat siihen, käytiin uimassa ja muisteltiin lapsuutta. Keitettiin ne kahvit ja sukulaiset alkoivat muistelemaan iso-isovanhempiamme ja heidän maatilaansa (se myytiin jo 70-luvulla), osasin jo odottaa mitä on tulossa. Kaihoisa katse huomasi hyllyn jossa oli vanhoja työkaluja ja koriste-esineitä ja muistelointi vain parani. Sitten se tuli: voisiko hän saada jotain muistoksi? Esim. isomummon / mummon käsityölaatikon tai tuon maljakon joka oli mökillä mummon eläessä ja jonka hän muistaa niin hyvin kun siinä oli aina kukkia? 

Olin siinä vähän aikaa hiljaa, kysyin muistaako hän että mökki paloi 6v sitten ja kaikki tavarat sen mukana? Koko mökki on rakennettu uudelleen ja vanhat tavarat ostettu kirppiksiltä ja antiikkiliikkeistä. Eivät olleet edes huomann

Tavallaan positiivista, että lokit tajusivat itsekin mitä tuli tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Olimme perikunnalta ostamallamme mökkipaikalla lomaa viettämässä kun pari kauempana asuvaa sukulaista soitti ja kysyivät voivatko tulla käymään? Sanoin että sopii jos tuovat kahvileipää.Tulivat siihen, käytiin uimassa ja muisteltiin lapsuutta. Keitettiin ne kahvit ja sukulaiset alkoivat muistelemaan iso-isovanhempiamme ja heidän maatilaansa (se myytiin jo 70-luvulla), osasin jo odottaa mitä on tulossa. Kaihoisa katse huomasi hyllyn jossa oli vanhoja työkaluja ja koriste-esineitä ja muistelointi vain parani. Sitten se tuli: voisiko hän saada jotain muistoksi? Esim. isomummon / mummon käsityölaatikon tai tuon maljakon joka oli mökillä mummon eläessä ja jonka hän muistaa niin hyvin kun siinä oli aina kukkia? 

Olin siinä vähän aikaa hiljaa, kysyin muistaako hän että mökki paloi 6v sitten ja kaikki tavarat sen mukana? Koko mökki on rakennettu uudelleen ja vanhat tavarat ostettu kirppiksiltä ja antiikkiliikkeistä. Eivät olleet edes huomann

Ilmeisesti tämä palanutkin mökki oli ollut kohtalaisen uusi, kun lokit eivät huomanneet eroa 6 vuotta vanhaan.

"Ilmeisesti tämä palanutkin mökki oli ollut kohtalaisen uusi, kun lokit eivät huomanneet eroa 6 vuotta vanhaan."

Muistot ehkä olivat sieltä lapsuuden uimakesiltä. Silloinen 70-luvun mökki saattoi ollakin uusi.