Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11856)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeää on mielestäni myös se, että lapsen koululuokalla on oma tili, johon vanhemmat maksavat pikkusumman (15 €) ja jonne pannaan myyjäisten tuotot. Opettaja käyttää tiliä lasten kanssa tarvittaviin kuluihin (retket, jätskit, tarvikkeet sekä me vanhemmat hommaamme opettajalle lukukauden päätteeksi tilin lopuilla yhteisen lahjan). Kätevää ja helppoa, ei tarvitse jatkuvasti olla leipomassa myyjäisiin eikä opettaja huku kymmeniin tyhjänpäiväisiin pikkulahjoihin joka joulu ja kevät.
No, luokallamme tosiaankin on joitain perheitä, jotka eivät ole n e l j ä n vuoden aikana osallistuneet tähän ollenkaan. Käsittämätöntä. Heistä ei ole kuulunut mitään, ei selitystä, mikseivät ole osallistuneet ja tilinhoitaja on laittanut omistaan tarvittavat summat, että saadaan yhteinen lahjakortti opettajalle (ettei 1-2 perheen lapsosen nimi jää ainoana kortista pois). Lisäyksenä vielä, että asumme melko varakkaalla alueella, eikä kenestäkään todellakaan voi olettaa päälle päin, että jollakin olisi rahasta niin tiukkaa, etteikö 15 euroa irtoaisi... Ehkä kyse on lokkeilusta tai periaatteesta, mene tiedä. Ihmeellisiä änkyröitä!
Miksi tähän tulee alapeukkuja? Kirjoitinko jotenkin sekavasti tai ylimielisesti? Ihmetyttää vain, millaiset perheet eivät osallistu yhteiseen kassaan, vaan kehtaavat maksattaa muilla.
Mua ihmetyttää vaan tuollainen tili mihin pitäisi "jätski-, retki- tai "tarvikerahoja" maksella. Voi sillä paremmallakin alueella asuvalla tiukkaa olla. Ja miksi korttiin ei voi kirjoittaa vaan että on luokalta vuosimallia se ja se.. Ai niin, sitten tilinhoitajat ei pääse kirjoittamaan niitä maksamattomien nimiä sinne...
Ja mua ihmetyttää että mihin näitä jätski-, retki-, ja tarvikerahoja oikein tarvitaan? Eikös peruskoulu ole ihan ilmainen? Ja kuinka paljon jätskiä lasten pitää koulussa saada ja miksi? Ja mikä oikeus muutamalla vanhemmalla on perustaa luokalle oma tili ja velvoittaa kaikki muut maksamaan tietty summa tilille? Ei mikään, homma on vapaaehtoista joten on ihan turha kitistä jos joku ei maksa. Itse halusitte ja itse maksatte.
OK, no selvennän tätä hieman. Eli tuo luokan oma tili on koulussamme jokaisella luokalla. Siitä sovittiin ensimmäisessä vanhempainillassa opettajan toimesta. Syy tiliin on se, ettei kaupunkimme kouluilla ole varaa kustantaa oikein mitään perusopetusta kummempaa oppilailleen ja opettaja itse ei saa olla tilin haltija. Sieltä maksetaan matkakulut retkille (mm. bussit uintiin), joitain askartelumateriaaleja, pääsylippuja sekä keväisin jäätelöt lapsille. JA olemme lopuilla hiluilla hankkineet jonkun yhteisen pienen muistamisen opettajalle joka joulu ja kevät (mielestäni hyvä juttu, niin open ei tarvitse miettiä, minne laittaisi tontut, kynttilät, suklaarasiat ja kotimatkalle ei tarvitse pakettiautoa kukille...) Enkä tiedä, mitä pahaa on opettajan muistamisessa? Eikös joka työpaikalla jotenkin muisteta hyvin tehdystä työstä? Ja luokkamme pidetty ope on todella työnsä hyvin tehnyt. Kortissa ei luetella nimiä erikseen, mutta itseäni risoo tuo joidenkin a s e n n e , että siivellä pääsee... Kyse ei ole kuitenkaan mahdottoman isoista summista.
Tuolle tilille olisi tarkoitus kerätä rahaa koulun myyjäisillä ja muilla tempauksilla MUTTA: vanhemmat ovat nähneet mukavammaksi maksaa sen 15 egeä/vuosi, niin ei tarvitse pitää buffettia, näperrellä myyjäiskakkuja ja ostella muodon vuoksi toisten tekemiä tuotteita. Helppoa, ei tarvitse laittaa niin paljon vaivaa eikä aikaa. (Ehkä jotkut vanhemmat sitten haluaisivat sen periaatteensa merkeissä leipoa ja olla vapaaehtoisina joka kissanristiäisissä, mitä koulu järjestää? Myydä keksejä ja kalentereita työkavereilleen? Mutta eipä heitä näy vapaaehtoisina siinäkään.)
Joo ja sori närkästyneestä tekstistäni, mutta hieman ärsyttää :-)
No eipä ole kumma ettei kunnalla "ole varaa" maksaa kun vanhemmat noin hövelisti maksaa. Esim. noi bussit uintiin, kunnan on ne maksettava jos matka uimahalliin on liian pitkä muuten kuljettavaksi. Se on ihan lakiin perustuva velvollisuus. Samoin muut retket, jos ne ovat osa koulun opetusuunnitelmaa niin kunnan on ne maksettava. Sama askartelumateriaalien kanssa, ne on tultava koulun puolesta, mutta helppohan niistäkin on luistaa kun te kerran maksatte. Tuolla menolla te maksatte joka vuosi vähän lisää kun kunnan puolesta huomataan, että eipä tuotakaan tarvi maksaa kun vanhemmat kerran mukisematta maksaa. Toimitte harvinaisen typerästi ja sahaatte omaa oksaanne jatkuvasti lisää ja lisää. Kohta maksatte taas vähän lisää ja vähän lisää. Maksuja jotka lain mukaan kuuluu opetuksen järjestäjän maksaa. Ne maksamatta jättävät ovat niitä fiksuja. He olettavat koulun noudattavan lakeja ja maksavan lasten perusopetuksen kuten kuuluukin. Lopettakaa nyt hemmetissä tuollainen kunnan sponsorointi, ne saa kyllä verovaroja ja valtiolta avustuksia noihin. Kyllä niillä varaa on. Tai vähintään lopettakaa se muiden syyllistäminen, kun siihen ei ole mitään syytä. Jotain rotia nyt tuohon hommaan, älkää nyt ihan mihin tahansa suostuko alistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten lapsellani oli ylioppilasjuhlat. Iltasella loputkin vieraat olivat lähteneet, pöytätilat olivat täynnä kahvikuppeja ja kuohuviinilaseja, laitoin ovet auki että tulis virkistävä läpiveto. Viereiseen taloon oli muuttanut vappuna eli kuukautta aiemmin uusi naapuri, olimme siis nähneet pihalla muutaman kerran. Yllättäen tämä naapuri astuikin sisään avoimesta ovesta, onnitteli lastani ja kysyi jokos kaikki vieraat ovat lähteneet. Sitten hän ihan suoraan totesi, että voitaisiin ottaa hänen koiransa hoitoon yöksi, sillä on paha eroahdistus eikä hän uskalla jättää sitä kotiin - kyseessä oli siis tanskandoggi. Jos lainaisin satasen tai edes viiskymppiä, kun hän ois raflaan menossa.
Joo, ei tullut kauppoja.
Joopa joo, sinä se jaksat kylvää näitä paskoja provojasi.
957, oikeassa elämässä sattuu ja tapahtuu, kaikki ei ole aina provoja.
Itsellä ei ole mitään kamalan törkeää sattunut, mutta veljen entinen thaimaalainen tyttöystävä (vaikka Yalda) oli aika tapaus. Häneltä oli mennyt luottotiedot ja veljeni käskettäessä kilttinä (ja vähän hölmönä) ihmisenä otti nimiinsä puhelinliittymän Yaldalle. Hän soitteli maksullisiin numeroihin ja teki lähemmäs 300€ laskun jonka painosti veljeni maksamaan uhaten että jättää hänet jos ei maksa.
Yaldan perhe omisti ravintolan ja kaksi kertaa veljeni joutui maksamaan tukkulaskun kun oli kuulemma rahapussi jäänyt kotiin/autoon. Luvattiin maksaa takaisin mutta kysyttäessä tuli huudot päin naamaa, kuinka kehtaa.
Veli rikkoi vahingossa Yaldan n.50€ arvoiset aurinkolasit ja kun veli ei enää kestänyt vaan halusi erota, Yalda vaati poliisilla uhaten korvaamaan ne lasit. Syytteli suhteen aikana myös useasti pettämisestä mutta eron jälkeen selvisi että oli itse pettänyt veljen "ystävän" kanssa. Minultakin yritti lainata koruja, rahaa ja vaatteita mutta onneksi en suostunut. En olisi niitä varmasti tullut ikinä näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.
Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.
Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.
Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?
Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.
Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?
Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.
Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?
Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.
Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.
Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.
Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/
Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?
Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/
Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.
Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi
No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?
Kirjoittajan lapsi kaipaa serkkuaan. Toivoo, että serkku tulisi käymään.
Tämä kosto osuu vain kirjoittajan lapseen.Kosto? Ei tämä ole kosto kenellekkään, en vaan enää yksinkertaisesti jaksanut. Mikä saa sinut ajattelemaan, että minun tulisi olla loputtomasti lapsenpiikana siskoni pojalle, aivan sama sille, kuinka väsynyt minä olen esim. työviikkoni jälkeen?
Lisättäköön tähän soppaan vielä se, että teen pitkää päivää yrittäjänä ja siskoni on työtön. Minun jaksamiseen vaikuttaa kovasti sekin, että meillä ei ole lainkaan tukiverkostoa, ja sikollani on taas pojallensa 2 mummolaa (serkkupojan isovanhemmat ovat eronneet) ja he oikeasti tappelevat siitä, kumpi mummola saa pojan miksikin lomaksi/illaksi/viikonlopuksi.
Jos kyse olisi hoitamisesta, asia on toinen. Lapsesi haluaisi kuitenkin kaverin yökylään.
Ihan normaalia, vai mitä?
Kutsui poikasi mökille, mutta se ei käy koska 5-v pitäisi saada mukaan. Koska kaverikyläilyyn tulee noin paljon nuorempi sisarus mukaan?
Olet yrittäjä ilman tukiverkostoa ja sinulla on kohta 4 lasta....
Tässä taitaa olla kyse vaan vanhasta sisarusten kaunastaKaverikyläily on eri asia. Siskoni on molempien poikieni täti ja serkku on molempien poikieni serkku. Pienempi poikani tykkää serkustaan isoveljen jälkeen eniten maailmassa.
Miksi 5v ei pääse oman tätinsä ja serkkunsa kanssa mökille, kun 7v pääsee? Syy; Tädin poikaystävä ei jaksa kolmea. Tiedän, että pienempi poikani olis pahoittanut suuresti mielensä, kun hän ei pääse.
En ala loukkaamaan omaa lastani siskoni poikaystävän mukavuudenhalun takia. Ja, oma lapseni olisi purkanut pahaa mieltään meihin, ja roikkunut meidän ryysyissä kiukutellen koko viikonlopun, kun ei ole leikkikaveria. (On tottunut olemaan kaikki illat, viikonloput ja lomat isoveljensä kanssa, aina.)
Kun taas, siskoni olisi päässyt helpommalla, kun omalla pojallaan olisi ollut leikkikaveri. Joo, ei kiitos.
Eikö 7-vuotiaasi saa mennä kaverisynttäreillekään, jos pikkuveli ei pääse myös?
Saa mennä tottakai, ja usein meneekin, synttäreille tai leikkimään, ilman pikkuveljeä. Mutta kuten sanoin, nyt ei ollut kyse 7v omasta kaverista, vaan heidän yhteisestä serkusta ja tädistä. Heidän ainoa täti, ainoa serkku.
Kun sain lapsen, tiedusteli siskoni, että ottaisinko vastaan lastenvaatteita, joita joltakin hänen työkaverilta oli jäänyt. Minä lupasin. Sain sitten kaksi suurta säkillistä pihaani. Ja kun avasin, niin ne olivatkin täynnä ties mitä L-kokoisia tuulipukuja ja muita naisen vaatteita, jotka eivät kelvanneet kellekään. Selkeästi oli tyhjennetty kaapit ja tuupattu säkit jonkun muun kierrätettäväksi. - Sinähän voit viedä ne kirpputorille, niin saat vielä rahaa, siskoni ilahtui.
Kiitos ei, kukaan ei olisi niistä maksanut mitään, eikä minulla ollut lapsen kanssa aikaa alkaa pestä ja hinnoitella niitä, ja vielä pitää niille jossakin pöytää jne. Parhaat vein kierrätyskeskukseen, ja huonoimpia koetin hävittää sekajätteiden mukana.
Sitten sain vielä toisen kuljetuksen, jossa oli mm. vanhoja mattoja. Ne mies pakkasi peräkärryyn ihan kaatopaikalle vientiä varten, niin paljon alkoi jo tympiä tämä toisten jätteenkäsittelijänä oleminen. Sisko näki sen, ja tuli nuhtelemaan, että lahjoittaja loukkaantuisi, jos saisi tietää, koska tämä oli nämä matot antanut hänelle lahjaksi! :)
No, siihen loppui onneksi se siskon kaveripiirin jäteasemana toimiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvän ketjun loppuosa pilalla nillittäjien kommenteista. Onko pakko takertua pieniin yksityiskohtiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.
Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.
Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.
Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?
Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.
Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?
Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.
Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?
Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.
Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.
Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.
Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/
Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?
Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/
Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.
Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi
No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?
Kirjoittajan lapsi kaipaa serkkuaan. Toivoo, että serkku tulisi käymään.
Tämä kosto osuu vain kirjoittajan lapseen.Kosto? Ei tämä ole kosto kenellekkään, en vaan enää yksinkertaisesti jaksanut. Mikä saa sinut ajattelemaan, että minun tulisi olla loputtomasti lapsenpiikana siskoni pojalle, aivan sama sille, kuinka väsynyt minä olen esim. työviikkoni jälkeen?
Lisättäköön tähän soppaan vielä se, että teen pitkää päivää yrittäjänä ja siskoni on työtön. Minun jaksamiseen vaikuttaa kovasti sekin, että meillä ei ole lainkaan tukiverkostoa, ja sikollani on taas pojallensa 2 mummolaa (serkkupojan isovanhemmat ovat eronneet) ja he oikeasti tappelevat siitä, kumpi mummola saa pojan miksikin lomaksi/illaksi/viikonlopuksi.
Jos kyse olisi hoitamisesta, asia on toinen. Lapsesi haluaisi kuitenkin kaverin yökylään.
Ihan normaalia, vai mitä?
Kutsui poikasi mökille, mutta se ei käy koska 5-v pitäisi saada mukaan. Koska kaverikyläilyyn tulee noin paljon nuorempi sisarus mukaan?
Olet yrittäjä ilman tukiverkostoa ja sinulla on kohta 4 lasta....
Tässä taitaa olla kyse vaan vanhasta sisarusten kaunastaKaverikyläily on eri asia. Siskoni on molempien poikieni täti ja serkku on molempien poikieni serkku. Pienempi poikani tykkää serkustaan isoveljen jälkeen eniten maailmassa.
Miksi 5v ei pääse oman tätinsä ja serkkunsa kanssa mökille, kun 7v pääsee? Syy; Tädin poikaystävä ei jaksa kolmea. Tiedän, että pienempi poikani olis pahoittanut suuresti mielensä, kun hän ei pääse.
En ala loukkaamaan omaa lastani siskoni poikaystävän mukavuudenhalun takia. Ja, oma lapseni olisi purkanut pahaa mieltään meihin, ja roikkunut meidän ryysyissä kiukutellen koko viikonlopun, kun ei ole leikkikaveria. (On tottunut olemaan kaikki illat, viikonloput ja lomat isoveljensä kanssa, aina.)
Kun taas, siskoni olisi päässyt helpommalla, kun omalla pojallaan olisi ollut leikkikaveri. Joo, ei kiitos.
Kyllä 5-vuotiaalle voidaan jo opettaa, että vastoinkäymisiäkin hänen elämässään tulee olemaan. Olisit voinut keksiä jotain muuta kivaa tekemistä 5-vuotiaan kanssa.
Niin olisin, mutta tuo ei nyt ollut se tapa, millä haluan lastani opettaa. Kyllä hänellä on ollut ja tulee olemaan vastoinkäymisiä ihan riittämiin.
Miten mielestäsi asia olisi pitänyt pojalleni esittää? Kun sinä et nyt pääse. Syy; Ymmärräthän sinä, että tässä on nyt tärkeämpää tädin poikaystävän mukavuus, ettei hän vaan rasitu liiaksi, sinun paha mielesi on siihen verrattuna toisarvoista. ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavattiin vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja päätettiin käydä huoltoasema/kahvilassa ja sanoin että tarjoan kahvit ja kahvileivät muutama kun meitä oli ja periaatteessa minun idea tuo tapaaminen. No tämä yksi sitten totesi paikan päällä, että hän tavallisesti ottaisi paninin ja kahvin, mutta nyt ei juuri maistu, että hän voisi ottaa ne rahana.
:DDD Ei voi olla totta! Mietin vaan näitä lukiessa, että onko nämä hyväksikäyttäjät ihan normaaliälyisiä vai onko heillä jonkin asteen aivovamma.
Vierailija kirjoitti:
Sain ilmaisen risteilyn Helsingistä Tukholmaan A-luokan hytissä ja päätin kysäistä mukaan ystävää, jolla ei olisi ollut varaa matkustaa muutoin. Lähtö oli vieläpä perjantaina, jolloin risteilyt ovat yleensä kalleimmillaan, mutta usein ainoita vaihtoehtoja työssäkäyville.
Tukholmassa kävimme kahvilla ja olin juuri käyttänyt viimeiset kruununi, joten pyysin ystävää lainaamaan kahvirahat. Palattuamme laivalle ystävä muistutti minua, etten vain unohda velkaani. En tietenkään unohtanut, annoin 10 euroa, että varmasti riitti ja seteli otettiin tyytyväisenä vastaan. Olisiko kahvini maksanut edes kolmea euroa.Mitä sinä olisit tehnyt, jos olisit saanut kutsun Silja Linen viikonloppuristeilylle Tukholmaan?
Olisitko raaskinut tarjota kaverillesi edes kahvit kiitokseksi?
En ymmärrä, että jos ystävä mainostaisi, että on ilmaiseksi saanut matkan molemmille, niin minä joutuisin siitä maksamaan vaikka nyt vain kahvin, mutta kuitenkin. Ilmainen matka on ilmainen matka. En itse ainakaan mitään maksua odottaisi jos itsekään en ole matkasta maksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten hyvä ketju, mutta muutama jankkaaja pilaa tämänkin. Älkää jämähtäkö johonkin yhden kommentin loputtomaan kommentoimiseen. Ei kai joka juttuu tarvinne saada sitä omaa mielipidettään esiin.
Minulle jäi nuorimmaisena lapsena kaikki äidin hautajaisjärjestelyt ja sairaan isän ja veljen auttaminen äidin kuoltua. Minua parikymmentä vuotta vanhempi, lähempänä isää ja veljeä asuva sisareni ei tehnyt yhtään mitään muuta kuin vahti, että äidille järjestämäni hautakivi ja risti-ilmoitus olisivat siskoni omien, hyvin erikoisten uskonnollisten näkemysten mukaisia.
Sittemmin tämä minua paljon hyvätuloisempi ja varakkaampi ihminen on keskittynyt oikomaan isän ja minun suurella vaivalla aikaansaamaa perunkirjoitusta, jonka jo kerran allekirjoituksellaan hyväksyi. Kuulemma kaikki pitäisi arvioida uudelleen ja paljon arvokkaammaksi varsinkin minulle tulevassa osuudessa. Hän ei ole enää meihin yhteydessä kuin lakimiehen välityksellä, koska en kuulemma osoita riittävästi myötätuntoa hänen tuntemiinsa fyysisiin oireisiin. Kuljetimme häntä isän kanssa lääkärissä äidin kuoltua monta kertaa, kävimme yötä myöten hakemassa hänelle hautajaisvaatteetkin toiselta paikkakunnalta hänen kotoaan, kun tilaamani eivät kelvanneet jne. Enää en vain jaksanut toimia puhelinterapeuttina, kun jouduin hautajaisten jälkeen lähtemään takaisin työhöni toiselle puolelle Suomea. Isämme uudet syöpäepäilytkään eivät sisartani kiinnosta, koska hänen omat sairaudentunteensa ovat aina muita vakavampia.
En koskaan ennen ymmärtänyt, että uskovainen ja koko ajan muiden, meille vieraiden ihmisten auttamisestaan puhuva sisareni on täysin itsekeskeinen manipuloija, joka vetää itseensä päin joka välissä ja yrittää perustella sitä uskonnollisilla näkemyksillään ja sairauksillaan. Nyt ymmärrän ja koko pieni sukummekin on asiasta tietoinen, samoin sisareni lähiystävä, johon otin epätoivoissani yhteyttä. Tämä on kuulemma yrittänyt saada häntä psykiatrille jo monta vuotta. Että terveisiä vaan kaikille, jotka tunnistavat minut tästä kirjoituksesta. Tilanteemme on varmasti sen verran poikkeuksellinen ja terapiaani tuntuu olevan se, että kerron kauheat asiat yhä uudelleen ja uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin vahingossa toiseen ketjuun, kun teini-ikäisiä ja 10-vuotias jätettiin kolmevuotiaan rauhallisen pikkusisaruksen (serkuksia, kaikki eivät samaa perhettä) kanssa mummolaan muutamaksi tunniksimarja-aikaan. Nämä oli miehen sisarten lapsia, meillä ei vielä ollut. Sieltä naapurit, joita ei edes hyvin tunnettu, olivat vieneet noiden lasten hoidettavaksi omat lapsensa, kun halusivat marjaan. Teinit eivät olleet uskaltaneet sanoa ei, kun eivät olleet oikein tienneet, mitä mieltä vanhempansa ovat. Muistaakseni lapsista vanhimman äiti kyllä noille sanoi aika kipakasti, mitä mieltä on, että lapsille tuodaan tuosta vaan lapsia vahtimatta kysymättä keltään,sopiiko.
itse olen ollut liian kiltti myös, ei mitään kauhutapauksia ehkä omalla kohdalla mutta silti tunnistan näistä teksteistä itseäni. ja jotenkin se hävettää, koska minua pidetään hyvin voimakastahtoisena ja dominoivana tyyppinä, jolla omat mielipiteet jne. ja tuo on kaikki ihan tottakin, mutta minulla on myös se liian kiltti -puoli, joten kun lankean siihen ansaan niin en kehtaa edes myöntää lähimmilleni...
itse käyttämiäni metodeja vinkiksi muille "kynnysmatoille":
1. kun sinulla on tullut fiilis että joku aina haluaa jotain hyväksikäyttää, älä vastaa puheluihin ja jos näät että on tullut fb-viesti tai vastaava, älä avaa nitä heti koska silloin itselle tulee paine vastata heti (kun toinen näkee että olet nähnyt viestit). kun ostat näin lisäaikaa niin ehdit henkisesti valmistautua keksimällä valkoisia valheita tai muita, joita tiedät tarvitsevasi.
2. soittelijalle voi laittaa myöhemmin tekstarin että "soitit?", ja toivoa että laittaa asiansa tekstarilla, tai jos soittaa niin osaat ainakin odottaa. soittelijalle voit myös laittaa tekstarin että olet "kokouksessa" tai jostain muusta syystä puhelin äänettömällä, eli et nyt pääse vastaamaan puheluihin että jos tärkeää niin laittaa viestiä... hyväksikäyttäjälä on yleensä kiire joten saattaa siinä vaiheessa kirjoittaa...
3. koska valehtelu on kiltille ihmiselle vaikeaa, liioittele todellisuutta. eli jos tuttusi soittaa ja kysyy että 'hei, mitä teet sunnuntaina?' ja olet kelannut että kastelet kukkasi, voit laajentaa sen yleiseen kodinpitoon ja siivoukseen. ei mikään emävalhe... toki soittaja sanoo et 'no hei sen voit tehdä muulloinkin, mulla olis tää yks juttu...'. tässä kohtaa täytyy itse marttyroitua ja selittää että nyt on ollut kiirettä ja pitää siivota koska maanantaina tulee vieraita (mahdollisesti serkkusi joka on puhunut jo monta kuukautta tulevansa, voit uskotella itsellesi että nyt mananataina tulee, jos ei sitten tulekaan niin hei, sellaista sattuu).
4. yksinkertaisesti viivyttele viesteihin vastaamista niin kauan kuin kehtaat. sitten kun vastaat ja onluontainen tarve pahoitella niin voi pahoitella jollain tekosyyllä tai muuten vaan, ihan sama. hyväksikäyttäjillä on tosiaan usein kiire joten jos et vastaa 2 päivään niin on jo luultavasti löytänyt jonkun toisen höynäytettävän. ja kun teet tätä tarpeeksi monta kertaa niin ehkä ne oppii että olet heikosti tavoitettava...
jatkuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edellinen jatkaa:
itseäni ovat viime vuosina v*tuttaneet pari toimittajatuttua jotka ovat aina yhteyksissä kun tarvivat jostain haastateltavaa, joku minua, tai minua mieheni kanssa tai kauttani yrittävät löytää jonkun... ja autan mielellään, oikeasti, mutta on alkanut kyrsiä kun ovat yhteyksissä aina vain jos tarvivat jotain. ja jos kieltäydyn haastiksesta (koska aihe johon en halua kommentoida , esim. mitä mieltä maahanmuutajaperheiden tulorajoista koska itselläni mamu-mies tms henkilökohtaista) niin jäävät vänkäämään. ymmärrän että se on hankala työ kun aina pitää käyttää kontakteja mutta ajan mittaan tulee hyväksikäytetty olo kun etsin heille laajasta tuttavapiirstäni milloin minkäkinlaista haastateltavaa.
toinen heistä myös kirjoitti kirjan ja on pyydellyt että jakelisin linkkejä ym facessa ja suorastaan tuputtanut että ostaisin sen kirjan. en ole mikään mainostoimisto - tajuan että pyytää kavereita tai noin mutta me ollaan tosiaan puolituttuja, mulla vaan laaja fb-kaveripiiri jota haluaisi käyttää hyväksi. jos olisi hyvä ystävä niin olisi ehkä viel intressiä auttaa mutta jonkun 5 vuoden jälkeen kun nään hänen viestinsä facessa tai puhelimenruudulla niin tiedän tasan mitä odottaa...
toinen heistä taas postaa usein muka minua kiinnostavia artikkeleitaan seinälleni, kai siksi että kaverini näkisivät ja hänen kolumninsa saisi lukijoita... (jos haluaisi vain minun näkevän jonkun kirjoittamansa jutun niin viestinhän voisi laittaa privana). joskus deletoin niitä jos ovat mielestäni epäkiinnostavia tms. on myös tägännyt minut joihinkin artikkeleihin jotka postaa itse...tägeissäkin mulla on asetus ettei näuy tutuille ellen hyväksy.
joo no tuo on nyt aika kesyä noihin kaikkiin muihin postauksiin verrattuna mutta halusin nyt jakaa...
Voit myös kuunnella rauhallisesti ja esittää lisäkysymyksiä. Sitten kun toinen paljastaa aikeet, joihin et voi hyvällä mielellä lähteä, niin kiität vaan kysymästä ja sanot, että et nyt jaksa lähteä. Ei sinulla ole mitään todistustaakkaa siitä, että et lähde.
Raivostuttava ketju. Siis tänne väärinkohteluistaa ovat useimmat raivostuttavan heikkoja ihmisiä.
Lampaat, hävetkää! Teille varmaan saisi myytyä vaikka lunta Etelämantereella.
t. akateeminen mies
Naapuri lahjoitti meille vanhan sohvansa, koska olivat hankkineet miehensä kanssa uuden.
Yllätys oli, kun hän 7 vuotta myöhemmin soitti yksi ilta ovikelloa ja sanoi, että hän ja uusi miesystävä hakisivat nyt sen sohvan! Siis mistä lähtien lahja onkin laina?
Onni onnettomuudessa oli kuitenkin, että minulla vielä yleensä oli kyseinen sohva. Olin muuttamassa takaisin lapsuudenkotiini, joka oli vanhempien jäljiltä täynnä huonekaluja ja tavaroita, ja olin siksi luopumassa melkein kaikista omista huonekaluistani. Sohva ei olisi sinne mahtunut, joten yritin työpaikan kirppiksellä sitä antaa ilmaiseksi. Yksi työkaveri ehti jo käydä katsomassa, muttei sohva hänelle kelvannut.
Ilomielin siis luovutin sohvan takaisin alkuperäiselle omistajalle. Koska sohva oli vaalea, olin kaikki nämä vuodet pitänyt sen päällä suojavaatetta, ettei se mene likaiseksi. Naapuri irroitti suojapeitteen ja totesi vielä: Miten tämä on näin vanha ja kulunut? Hän ilmeisesti luuli, että vanha, käytetty sohva, joka minulla oli 7 vuotta olisi ihan uudenveroinen. Ei tietenkään yhtä uudenveroinen kuin hänen ja ex-miehen myöhemmin hankkima sohva, joka meni erossa ex-miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Raivostuttava ketju. Siis tänne väärinkohteluistaa ovat useimmat raivostuttavan heikkoja ihmisiä.
Lampaat, hävetkää! Teille varmaan saisi myytyä vaikka lunta Etelämantereella.
t. akateeminen mies
Ja sinä varmaan tahtoisit mielelläsi myydä.
Kyseinen "sohvanaapuri" aiheutti toisenkin huonekalushown.
Työpaikkani oli luopumassa yhdestä siivestä ja huonekaluista haluttiin pikaisesti eroon. Niitä jaeltiin yhtenä viikonloppuna työntekijöille, sukulaisille, naapureille, ystäville. Naapurinikin otti sieltä muutaman huonekalun mm.kaksi isoa toimistotuolia.
Noin kolme kuukautta ennen sohvaepisodia naapurini soitti minulle. Hän oli silloin jo eronnut ja muuttamassa uuden miesystävänsä kanssa yhteen. Hän sanoi, että ei saa muutossa vietyä niitä kahta toimistotuolia, että voisinko ottaa ne tilapäisesti kotiini ja hän tulee hakemaan ne myöhemmin. Vastasin, ettei onnistu, ettei kodissani ole niille tilaa.
En ollut juuri silloin kotona, vaan palasin muutamaa tuntia myöhemmin. Kotiovea avatessa kaksi isoa tuolia jököttää oven edessä! Poikani oli kotona, ja kysyin, että mitä ihmettä nämä tuolit täällä tekevät? Naapuri oli tuonut ne, ja väittänyt, että oli sopinut niistä minun kanssani.
Soitin naapurille ja sanoin, että tule HETI hakemaan tuolisi. Hänellä oli muutto kesken, eikä pystynyt hakemaan, mutta sanoi, että hakee ne kuukauden sisällä. Sanoin hänelle, että asunnossa ei ole tilaa niille, joten laitan ne parvekkeelle. Elettiin toukokuuta, oli todella lämmin kesä tulossa, eikä ollut satanut pitkään aikaan. Parveke ei ollut lasikatettu, ja kerroin naapurilleni, että mikäli tulevat kovat vesisateet, menevät kangastuolit sateessa pilalle, että en niitä siellä mielellään pitkään pitäisi.
Tuoleja ei haettu, ja viimein naapuri tuli hakemaan sohvan. Pyysin, että veisivät samalla reissulla myös ne tuolit. Ei kuulemma onnistunut, sohvan sai just ja just purettuna kuljetettua, mutta tuoleille ei ollut tilaa.
Kerroin sitten, että muutan vanhaan rintamamiestaloon; ylimääräisille huonekaluille ei ole missään tilaa, joten pistän ne vanhaan, lahoon autotalliin. Elettiin elokuun loppua, syyssateet alkaisivat pian, eikä tuolit siellä pitkään kestäisi. Joo, joo, tullaan hakemaan tuolit myöhemmin, naapurini selitti.
Syyskuun loppuun mennessä tuoleja ei oltu noudettu, ja tuolien kohtalo vaikutti huonolta. Päätin, että homeisia tuoleja ei kukaan halua, joten soitin Kierrätyskeskukseen ja pyysin heitä noutamaan tuolit.
Aika pian tuon jälkeen purimme vanhan, homeisen autotallin.
Kului 2 vuotta ja naapuri viimeinkin soitti tuolien perään. Vastasin hänelle, että kannattaa varmaan kysellä Kierrätyskeskuksesta. :)
Alue: Aihe vapaa
Kysymys osituksesta ei ollut oleellinen eikä liity asiaan mitenkään. Lasten omaisuutta kun edelleenkään EI OSITETA vanhempien avioerossa. Lasten omaisuus on lasten omaisuutta ja sellaisena pysyy eron jälkeenkin, ihan riippumatta siitä kumman luona ne tavarat ovat. Eikä sitä saa antaa ilman lasten ja/tai molempien huoltajien lupaa kenellekään. Lasten omaisuus ei ole vanhempien omaisuutta, vaikka monet vanhemmat tuntuvatkin niin kuvittelevan. Ja kyllä periaatteessa myös ne vaatteet on lasten (tosin niiden kyseessä ollessa mikään oikeus tuskin varastamisesta tuomiota antaa. Ne kun katsotaan käyttötavaraksi. Poikkeuksena varmaan vain erityisen arvokkaat tai lahjaksi saadut vaatteet).
Eli kyllä, tapauksen etäisä oli härski kun kuvitteli nyksänsä saavat etälasten pieniksi jääneet vaatteet sopimatta siitä etukäteen lasten äidin kanssa. Etällä eikä nyksällä ole mitään etuoikeutta vaatteisiin eikä leluihin. Härskiä on kuvitella pääsevänsä toisten vaatekaapille noin vaan valkkaamaan lapsilleen ilmaisia vaatteita. Silloinkin kun se vaatekaappi on omien lasten vaatekaappi siellä ex-vaimon kotona.