Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Kyllä pitäisi pankeilla olla sen verran moraalista tajua että kysyisivät useaan kertaan takaajalta (vain hänen seurassaan) haluaako hän lainan takaajaksi. En voi kuvitella tosin tilannetta että joku minut noin vain kotoa hakisi lainan takaajaksi. En edes lähtisi mukaan jos ei selitetä kunnolla mihin ollaan menossa ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on kokemusta toiselta puolelta. Mulla on yksi ystäväpariskunta, jolta olen pyytänyt autottomana paljon auto- ja kuljetusapua, sekä muuta apua eri asioihin. Aina ovat suostuneet. Olen yrittänyt monta kertaa kysyä paljonko haluavat korvaukseksi ja myös tyrkyttää rahaa, mutta eivät suostu koskaan ottamaan vastaan, edes polttoainekustannuksia. Sanovat että koska olen köyhempi opiskelija, eivät kehtaa. Olen myös tarjonnut apuani eri asioissa, muutoissa, siivoamisessa tai vaikka koirien vahtimisessa, että ottakaa yhteyttä ehdottomasti, jos tarvitsevat missä tahansa. Koskaan eivät ole ottaneet näissä yhteyttä. Olen myös aina kiittänyt kovasti avustaan ja näemme muutenkin kuin silloin kuin tarvitsen apua, mutta kuulin sitten tässä että heitä ärsyttää mun käytös, että hyväksikäytän. Miksi ei voi sanoa ei, miksi ei voi ottaa korvausta vastaan tai vuorostaan pyytää apuani, mutta sitten takanapäin avaudutaan??

Minulle usea työkaveri ihan minun pyytämättäni tarjosi kyytiä bussipysäkilleni kun ainut tie pois työpaikalta meni juuri sen pysäkin ohi että samalla pääset. Tarjosin rahaa mutta kaikki ihan kaikki sanoivat että ei tietenkään tarvi maksaa kun hän muutenkin menee sitä tietä. No en sitten maksanut.

Loppukeväästä sain vahingossa kuulla että työkavereita ärsyttää kun kuljen ilmaiseksi kyydissä käytän hyväksi kun he kuitenkin ostavat autoon bensaa yms. Olin kyllä ihan että mitä ihmettä!

Jotta meni vielä hullummaksi niin osa haukkujista ihan itse taas tarjosi kyytiä pysäkille. En muuten mennyt vaikka kuinka oli työtä kotiin vielä kannettavaksi.

Minäkin joskus tarjoan kyytiä jollekin kertaluontoisesti jos on sama matka ja kun itse ehdotan, niin en ota rahaa vaikka toinen kysyy mitä on velkaa. Ongelma tuleekin vasta siinä vaiheessa, kun seuraavilla kerroilla samat ihmiset kysyy, että pääseekö taas kyydissä ja olettaa, että kuljetan jatkossakin ilmaiseksi. Silloin se muodostuu jo hyväksikäytöksi.

Käyn yhdessä harrastuksessa ja olisi pitänyt pitää vaan suu kiinni kun kerran eräälle ihmiselle ehdotin, että pääsee kyydissäni kotiin, kun hän valitti, että busseilla on poikkeusajat ja joutuu odottamaan niin kauan ja kelikin oli huono. Nyt niitä kuljetettavia on sitten koko autollinen. Jokainen säästää pari euroa bussilipussa ja minä maksan bensat. Ei oo reilua mielestäni ja tosiaan ensimmäisellä kerralla sanoin, ettei ole mitään velkaa matkasta, mutta luulisi nyt toisten tajuavan, etten jatkuvasti ilmaisin kuljeta kun itse kyytiin tunkevat.

Itse jos jatkuvasti toisen kyydissä kulkisin, niin heittäisin kuskille automaattisesti aina muutaman euron minä olisin varannut bussiin, enkä edes kysyisi, että tarviiko maksaa.

En ikinä en yhden yhtä kertaa pyytänyt yhdeltäkään työtoverilta kyytiä mihinkään vaan minut aina pyytämällä pyydettiin kyytiin ja jopa kun olin jo kävelemässä sinne pysäkille. Ja se pysäkki johon kävelin oli aivan ensimmäinen pysäkki. Eli minä.en voinut mennä sille pysäkille millään bussilla vaan kävelin sinne. Pysäkille oli reilu kilometri matkaa.

Joskus joku työtoveri kysyi että miten olen niin hyvässä ja sutjakassa kunnossa. Sanoin että kävelen paljon. Mietin että ihan kateuttaanko ne kyytiin pyysivät ettänen saisi kävelyliikuntaa työmatkasta.

Niin ja minua pyydettiin sinne auton kyytiin myös aamulla kun olin kävekemässä työpaikalle.

Mä olen useimmiten autolla töissä. Joskus ollaan vaikka kokouksessa tai koulutuksessa päätyöpisteen ulkopuolella. Mulle on täysin luontevaa tarjota kyytiä toisillekin. Ei se oo multa pois, jos autossani matkustaa itseni lisäksi joku muu. Saatan laittaa sähköpostinkin , että "tarjolla kyyti kolmelle mukavasti tai neljälle ahtaasti" tms. Joskus työkaverit antaa vaikka parkkirahaa tms, mikä on toki ihan ok mut en sitä edellytä. Kun se auto kulkis matkan joka tapauksessa.  Ja jos en ole autolla, niin sit tuumaan että "en ole autolla" ja sit jokainen vastatkoon itsestään. 

Eikä tulis mieleenkään puhua paskaa toisista tämän takia. Jos ollaan pidemmillä matkoilla niin otan vastaan bensarahaa tai kaveri tarjoaa kahvit tai safkan. Ollaan hyvin toimeentulevia kaikki, joten rahasta ei sinänsä ole kiinni, vaan periaatteesta. 

Työnantaja korvaa tuollaiset ajot kilometrien mukaan ja vielä jokaisesta matkustajasta lisää.

Töissä käyvä "kaveri" oli aina rahapulassa. .ja ei muutama kymppi minun taloutta kaatanut (olin minimi äitiysrahalla). Ja maksoi vipit ajallaan, kun oli sovittu. No sitten tulikin isompi tarve lainaksi, puhelinlasku oli erääntynyt ja kohta liittymä menisi kiinni. Summa oli about 130 € ja lopulta vippasin summan, kun vannoi maksavan takaisin seuraavan kuukauden tilistä. Kissanpaskat, summaa ei kuulunut sovittuna aikana. Lopulta VUOSI meni, kun sai summan maksettua..tyyliin kymppi tai kaksi kerralla. Ja nuitakin sai useamman kerran kysellä perään..ei välttämättä vastannu puheluihin niin tekstarit meni perille. Ei tuossa isomman draaman aineksia ollut, mutta pienten tulojen kanssa vitutti odottaa rahoja takaisin. .kun ei ollut aikomusta pysyä sovitussa takaisinmaksussa. Kysyi usein tuon jälkeen lainaa..en alkanut samaan sirkukseen taas. Ja nykyään ei olla edes tekemisissä..voi olla syynä etten enempää alkanut pankiksi.

Töissä käyvä "kaveri" oli aina rahapulassa. .ja ei muutama kymppi minun taloutta kaatanut (olin minimi äitiysrahalla). Ja maksoi vipit ajallaan, kun oli sovittu. No sitten tulikin isompi tarve lainaksi, puhelinlasku oli erääntynyt ja kohta liittymä menisi kiinni. Summa oli about 130 € ja lopulta vippasin summan, kun vannoi maksavan takaisin seuraavan kuukauden tilistä. Kissanpaskat, summaa ei kuulunut sovittuna aikana. Lopulta VUOSI meni, kun sai summan maksettua..tyyliin kymppi tai kaksi kerralla. Ja nuitakin sai useamman kerran kysellä perään..ei välttämättä vastannu puheluihin niin tekstarit meni perille. Ei tuossa isomman draaman aineksia ollut, mutta pienten tulojen kanssa vitutti odottaa rahoja takaisin. .kun ei ollut aikomusta pysyä sovitussa takaisinmaksussa. Kysyi usein tuon jälkeen lainaa..en alkanut samaan sirkukseen taas. Ja nykyään ei olla edes tekemisissä..voi olla syynä etten enempää alkanut pankiksi.

Siis tämä on jotain uskomatonta, mutta käytännössä pilasi suhteeni erääseen aikaisemmin läheiseen ihmiseen. Olin joskus 30-vuotiaana sukujuhlissa ihmeteltävänä, koska minulla ei ollut vielä tuossa vaiheessa miestä. Kaikki vain hokivat, että kyllä se mies vielä löytyy, usko pois. Kyseisen päivän iltana sain tekstiviestin kummisedältäni (minua noin 17 vuotta vanhempi, ei sukua), että jos olen yksinäinen, niin hän on kyllä valmis tarjoamaan apua "siinä mielessä". Kymmeneen vuoteen en ole pitänyt kyseiseen mieheen mitään yhteyttä. Äidilleni ja isälleni en ole uskaltanut edes kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Hävettää edes kertoa, koska en voi ymmärtää kuinka sinisilmäinen, ylikiltti ja tyhmä olen nuorempana ollut. Minut kasvatettiin niin että kohtelias pitää olla, aina avulias ja paljon pitää tehdä työtä, maksettiin siitä tai ei.

Minua käytettiin sukulaisteni toimesta paljon ja usein hyväksi. Palkaksi sain tonneittain paskaa niskaan ja pahaa mieltä.

Ehkä pahin oli tapaus joka sattui kun olin parikymppinen. Menin nuorena naimisiin ja odotin aivan viimeisilläni lasta. Kärsin pahoista selkävaivoista ja hädintuskin kykenin edes kävelemään. Ovikello soi, lonkutin ovelle ja avasin. Nelikymppinen siskon mies seisoi ylipirteän iloisen näköisenä ovella. -" Heitäs takki päälles ja mennään, alkaa olla jo kiire!" No minä ihmettelin suuresti että mihin. En ollut mitenkään erityisen läheinen hänen kanssaan, enkä voinut käsittää mistä oli kysymys. Mies totesi että -" Älä siitä murehdi, näät sitten."Olin niin sanotusti hoo moilasena tilanteessa.

No mitä teen, laitan takin päälleni niinkuin käskettiin, kenkien laitossa joutui äijä avustamaan kun en kyennyt kumartumaan. Könysin itseni hänen autoonsa ja matka alkoi. Lähti ajamaan tuhatta ja sataa. Perä sladissa veti mutkat ja hidastetöyssyistä niin että huusin armoa, sattui aivan helvetisti. Päästiin perille keskustaan ja joutui auttamaan minut autosta ulos. Olin tilanteessa todella vittuuntunut kipujeni takia ja vihainen miehelle, mutta ajattelin että jotain mukavaa yllätystä, ehkä vauvaan liittyvää tässä on ehkä tulossa.

Kävelytti minut pankkiin, jossa virkailija jo sovitusti odottikin. Lainapaperit olivat valmiina ja minun piti vain takaajana allekirjoittaa ne! Näin tein, ( niimpä, olen tyhmä ) ja laina oli vieläpä iso. Sen jälkeen vei minut sentään takaisin kotiini ja thats it. Oli siinä omallekin miehelle selittämistä.

Täytyy kyllä kysyä, että mitä ihmettä sun päässä liikkui kun allekirjoitit takauksen?! Siis miksi ihmeessä suostuit? Minä olisin nauranut räkäisesti ja kävellyt ulos pankista.

Ikävä kyllä on ihan omaa tyhmyyttäsi jos tuosta sinulle ongelmia koituu.

Mutta sitten tämä siskon mies.. Huhhuh. Käsittämätöntä!!

Vierailija kirjoitti:

Hävettää edes kertoa, koska en voi ymmärtää kuinka sinisilmäinen, ylikiltti ja tyhmä olen nuorempana ollut. Minut kasvatettiin niin että kohtelias pitää olla, aina avulias ja paljon pitää tehdä työtä, maksettiin siitä tai ei.

Minua käytettiin sukulaisteni toimesta paljon ja usein hyväksi. Palkaksi sain tonneittain paskaa niskaan ja pahaa mieltä.

Ehkä pahin oli tapaus joka sattui kun olin parikymppinen. Menin nuorena naimisiin ja odotin aivan viimeisilläni lasta. Kärsin pahoista selkävaivoista ja hädintuskin kykenin edes kävelemään. Ovikello soi, lonkutin ovelle ja avasin. Nelikymppinen siskon mies seisoi ylipirteän iloisen näköisenä ovella. -" Heitäs takki päälles ja mennään, alkaa olla jo kiire!" No minä ihmettelin suuresti että mihin. En ollut mitenkään erityisen läheinen hänen kanssaan, enkä voinut käsittää mistä oli kysymys. Mies totesi että -" Älä siitä murehdi, näät sitten."Olin niin sanotusti hoo moilasena tilanteessa.

No mitä teen, laitan takin päälleni niinkuin käskettiin, kenkien laitossa joutui äijä avustamaan kun en kyennyt kumartumaan. Könysin itseni hänen autoonsa ja matka alkoi. Lähti ajamaan tuhatta ja sataa. Perä sladissa veti mutkat ja hidastetöyssyistä niin että huusin armoa, sattui aivan helvetisti. Päästiin perille keskustaan ja joutui auttamaan minut autosta ulos. Olin tilanteessa todella vittuuntunut kipujeni takia ja vihainen miehelle, mutta ajattelin että jotain mukavaa yllätystä, ehkä vauvaan liittyvää tässä on ehkä tulossa.

Kävelytti minut pankkiin, jossa virkailija jo sovitusti odottikin. Lainapaperit olivat valmiina ja minun piti vain takaajana allekirjoittaa ne! Näin tein, ( niimpä, olen tyhmä ) ja laina oli vieläpä iso. Sen jälkeen vei minut sentään takaisin kotiini ja thats it. Oli siinä omallekin miehelle selittämistä.

Joo, varmasti tuon kirjoittaja on ollut liian kiltti ja ymmärtämätön, jopa nuorena tyhmä. Häpeä on kuitenkin tuon siskon miehen. Ja tyyppiesimerkki siitä, kuinka nämä röyhkeät ihmiset toimivat: yllättävä pyyntö ja tilanne, jossa kaikki on jo järjestetty valmiiksi sen varaan, että saadaan kiltti tekemään mitä tahdotaan.

Itse olen ollut myös liian kiltti, ja siksi en pidäkään yllätyksistä. Kaikki läheiseni tietävät, että minulle ei saa edes merkkipäiväyllätystä järjestää.

Tässä ketjussa on ollut aivan uskomattomia juttuja. Hyi olkoon osaa, kuinka sikamaisia hyväksikäyttöjä on kehdattu tehdä. Ja huvittavaa, että säännöllisesti tällä palstalla on aloituksia kuinka mätö/laiska/itsekäs tuttu jne. EI auta vaikka kuinka olisi tarvetta. Ja lisätietoja kysellessä todetaan, että eikö sole automaattista auttaa. .no tämän ketjun perusteella semmoiset ketunhännät kainaloissa osalla, että hyvin varauksella suhtautua pyyntöihin.

Miehen kaveri on aina pyytämässä jotain lainaan. Sitten seuraava kysymys on jos mies lupaa tai meiltä kyseinen työkalu löytyy; "voitko tuoda?". Joo o, vain semmonen 10 kilometriä suuntaansa vain vain siksi että tää törppö on taas jälleen kerran ehtinyt ottaa jo kaljaa ni ei voi ajaa. Muutenkin soittelee jatkuvasti ja kysyy neuvoja jotka olis täysin googlattavissa mutta kun ei sitäkään viitsi itse tehdä tai sitten ei vain älykkyys riitä. Eikä mitään tilanne tajua kun soittelee jos mies vaikka sanoo että tässä on vieraita tai ollaan sukulaisilla kahvipöydässä ni silti jatkaa lässytystään. Aina se on jotain apua ruinaamassa. Kerran miehen piti heittää se johkain kauas. Oletettiin tietenki että sen autolla vaan eikun miehen. Ja bensat ois varmasti "unohtanu" maksaa jos mies ei ois niistä myöhemmin kysyny. Se on myös luvannut hommata meille työpaikaltaan jotain vanhoja lautoja jotka mies on jo etukäteen maksanu. Ei oo näkyny. Aina se kyllä muistaa jos joku muu on sille velkaa tai on kokenu vääryyttä. En voi sietää sitä tyyppiä enkä tosiaan tiedä miks mies sen kanssa kaveraa kun se on pelkkä ykspuolinen hyötymis-suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävettää edes kertoa, koska en voi ymmärtää kuinka sinisilmäinen, ylikiltti ja tyhmä olen nuorempana ollut. Minut kasvatettiin niin että kohtelias pitää olla, aina avulias ja paljon pitää tehdä työtä, maksettiin siitä tai ei.

Minua käytettiin sukulaisteni toimesta paljon ja usein hyväksi. Palkaksi sain tonneittain paskaa niskaan ja pahaa mieltä.

Ehkä pahin oli tapaus joka sattui kun olin parikymppinen. Menin nuorena naimisiin ja odotin aivan viimeisilläni lasta. Kärsin pahoista selkävaivoista ja hädintuskin kykenin edes kävelemään. Ovikello soi, lonkutin ovelle ja avasin. Nelikymppinen siskon mies seisoi ylipirteän iloisen näköisenä ovella. -" Heitäs takki päälles ja mennään, alkaa olla jo kiire!" No minä ihmettelin suuresti että mihin. En ollut mitenkään erityisen läheinen hänen kanssaan, enkä voinut käsittää mistä oli kysymys. Mies totesi että -" Älä siitä murehdi, näät sitten."Olin niin sanotusti hoo moilasena tilanteessa.

No mitä teen, laitan takin päälleni niinkuin käskettiin, kenkien laitossa joutui äijä avustamaan kun en kyennyt kumartumaan. Könysin itseni hänen autoonsa ja matka alkoi. Lähti ajamaan tuhatta ja sataa. Perä sladissa veti mutkat ja hidastetöyssyistä niin että huusin armoa, sattui aivan helvetisti. Päästiin perille keskustaan ja joutui auttamaan minut autosta ulos. Olin tilanteessa todella vittuuntunut kipujeni takia ja vihainen miehelle, mutta ajattelin että jotain mukavaa yllätystä, ehkä vauvaan liittyvää tässä on ehkä tulossa.

Kävelytti minut pankkiin, jossa virkailija jo sovitusti odottikin. Lainapaperit olivat valmiina ja minun piti vain takaajana allekirjoittaa ne! Näin tein, ( niimpä, olen tyhmä ) ja laina oli vieläpä iso. Sen jälkeen vei minut sentään takaisin kotiini ja thats it. Oli siinä omallekin miehelle selittämistä.

Joo, varmasti tuon kirjoittaja on ollut liian kiltti ja ymmärtämätön, jopa nuorena tyhmä. Häpeä on kuitenkin tuon siskon miehen. Ja tyyppiesimerkki siitä, kuinka nämä röyhkeät ihmiset toimivat: yllättävä pyyntö ja tilanne, jossa kaikki on jo järjestetty valmiiksi sen varaan, että saadaan kiltti tekemään mitä tahdotaan.

Itse olen ollut myös liian kiltti, ja siksi en pidäkään yllätyksistä. Kaikki läheiseni tietävät, että minulle ei saa edes merkkipäiväyllätystä järjestää.

Olen tuo pankkiin viety. Kiva että edes joku ymmärtää mistä on kysymys. Olen siis lapsesta saakka ollut toisten hyväksikäyttämä. Vietin vuosia viikonloput lapsenvahtina 10-vuotiaasta asti. Vuorotellen eri sukulaisilla. Olen ollut piikana kaikissa suvun juhlissa. Sekä siivoojana milloin missäkin. Ikinä en saanut mitään palkkaa enkä vastapalveluksia. Minua yritettiin myös seksuaalisesti hyväksikäyttää mutta se jäi onneksi rintojen ja pakaroiden puristeluasteelle ( traumansa jäi silti ). Kerran yritin päästä lapsenvahtiviikonlopusta menemällä sänkyni alle piiloon. Olisin halunnut viettää viikonlopun kotona. Kälyni löysi minut ja kun yrotin varovasti sanoa etten haluaisi tulla, hän huusi ja raivosi ja komensi autoonsa. Vanhempani eivät tehneet mitään.

Hoidin silloin kymmenen vanhana 4 viikon ikäistä yksin koko viikonlopun kun vanhempansa olivat ryyppäämässä. Minusta kasvoi vastuullinen ja toiset huomioonottava ihminen. Kiltteydestä, joka siis kuuluu persoonaan, on äärimmäisen vaikeaa päästä irti. Olen kuitenkin oppinut sanomaan ei, ja kun nämä hyväksikäyttäjät eivät enää saaneet minusta hyötyä itselleen, alkoivat mustamaalata minua valhein tutuilleni. Useat lakkasivat tervehtimästä minua, mutta jos uskovat vain toista puolta niin saavat olla.

Nykyään haistan näädät jo kaukaa ja puolustan muita kilttejä. Olen myös opettanut lapsilleni että kohtelias pitää olla ja auttavainen, mutta rajansa kaikella. Olen siis todellakin ollut tyhmä, mutta en ole enää. Olen läksyni oppinut.

Olen nyt siis nelikymppinen, äijä sai velkansakin aikanaan maksettua eikä se onneksi langennut niskaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävettää edes kertoa, koska en voi ymmärtää kuinka sinisilmäinen, ylikiltti ja tyhmä olen nuorempana ollut. Minut kasvatettiin niin että kohtelias pitää olla, aina avulias ja paljon pitää tehdä työtä, maksettiin siitä tai ei.

Minua käytettiin sukulaisteni toimesta paljon ja usein hyväksi. Palkaksi sain tonneittain paskaa niskaan ja pahaa mieltä.

Ehkä pahin oli tapaus joka sattui kun olin parikymppinen. Menin nuorena naimisiin ja odotin aivan viimeisilläni lasta. Kärsin pahoista selkävaivoista ja hädintuskin kykenin edes kävelemään. Ovikello soi, lonkutin ovelle ja avasin. Nelikymppinen siskon mies seisoi ylipirteän iloisen näköisenä ovella. -" Heitäs takki päälles ja mennään, alkaa olla jo kiire!" No minä ihmettelin suuresti että mihin. En ollut mitenkään erityisen läheinen hänen kanssaan, enkä voinut käsittää mistä oli kysymys. Mies totesi että -" Älä siitä murehdi, näät sitten."Olin niin sanotusti hoo moilasena tilanteessa.

No mitä teen, laitan takin päälleni niinkuin käskettiin, kenkien laitossa joutui äijä avustamaan kun en kyennyt kumartumaan. Könysin itseni hänen autoonsa ja matka alkoi. Lähti ajamaan tuhatta ja sataa. Perä sladissa veti mutkat ja hidastetöyssyistä niin että huusin armoa, sattui aivan helvetisti. Päästiin perille keskustaan ja joutui auttamaan minut autosta ulos. Olin tilanteessa todella vittuuntunut kipujeni takia ja vihainen miehelle, mutta ajattelin että jotain mukavaa yllätystä, ehkä vauvaan liittyvää tässä on ehkä tulossa.

Kävelytti minut pankkiin, jossa virkailija jo sovitusti odottikin. Lainapaperit olivat valmiina ja minun piti vain takaajana allekirjoittaa ne! Näin tein, ( niimpä, olen tyhmä ) ja laina oli vieläpä iso. Sen jälkeen vei minut sentään takaisin kotiini ja thats it. Oli siinä omallekin miehelle selittämistä.

Joo, varmasti tuon kirjoittaja on ollut liian kiltti ja ymmärtämätön, jopa nuorena tyhmä. Häpeä on kuitenkin tuon siskon miehen. Ja tyyppiesimerkki siitä, kuinka nämä röyhkeät ihmiset toimivat: yllättävä pyyntö ja tilanne, jossa kaikki on jo järjestetty valmiiksi sen varaan, että saadaan kiltti tekemään mitä tahdotaan.

Itse olen ollut myös liian kiltti, ja siksi en pidäkään yllätyksistä. Kaikki läheiseni tietävät, että minulle ei saa edes merkkipäiväyllätystä järjestää.

Olen tuo pankkiin viety. Kiva että edes joku ymmärtää mistä on kysymys. Olen siis lapsesta saakka ollut toisten hyväksikäyttämä. Vietin vuosia viikonloput lapsenvahtina 10-vuotiaasta asti. Vuorotellen eri sukulaisilla. Olen ollut piikana kaikissa suvun juhlissa. Sekä siivoojana milloin missäkin. Ikinä en saanut mitään palkkaa enkä vastapalveluksia. Minua yritettiin myös seksuaalisesti hyväksikäyttää mutta se jäi onneksi rintojen ja pakaroiden puristeluasteelle ( traumansa jäi silti ). Kerran yritin päästä lapsenvahtiviikonlopusta menemällä sänkyni alle piiloon. Olisin halunnut viettää viikonlopun kotona. Kälyni löysi minut ja kun yrotin varovasti sanoa etten haluaisi tulla, hän huusi ja raivosi ja komensi autoonsa. Vanhempani eivät tehneet mitään.

Hoidin silloin kymmenen vanhana 4 viikon ikäistä yksin koko viikonlopun kun vanhempansa olivat ryyppäämässä. Minusta kasvoi vastuullinen ja toiset huomioonottava ihminen. Kiltteydestä, joka siis kuuluu persoonaan, on äärimmäisen vaikeaa päästä irti. Olen kuitenkin oppinut sanomaan ei, ja kun nämä hyväksikäyttäjät eivät enää saaneet minusta hyötyä itselleen, alkoivat mustamaalata minua valhein tutuilleni. Useat lakkasivat tervehtimästä minua, mutta jos uskovat vain toista puolta niin saavat olla.

Nykyään haistan näädät jo kaukaa ja puolustan muita kilttejä. Olen myös opettanut lapsilleni että kohtelias pitää olla ja auttavainen, mutta rajansa kaikella. Olen siis todellakin ollut tyhmä, mutta en ole enää. Olen läksyni oppinut.

Olen nyt siis nelikymppinen, äijä sai velkansakin aikanaan maksettua eikä se onneksi langennut niskaani.

Niinpä, liiallisella kiltteydellä on taustansa. Kaikki eivät ole saaneet elää sellaista lapsuutta että olisivat oppineet pitämään puolensa. Onneksi pääsit eroon liiallisesta kiltteydestä ja voit kokemuksesi avulla suojella lapsiasi.

Varmasti minunkin pompottajani pitävät minua ihan vain tyhmänä, ja ovat naureskelleet, miten on helppo höynäyttää. No ei ole enää, ja itse vasta ovatkin tyhmiä jos eivät ymmärrä, että syynä ylikiltteyteen voi olla jokin muukin kuin tyhmyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Kyllä olen ihan samaa mieltä, ei lapselle pidä kostaa sitä että serkun äiti on törppö. 40km välimatka on aivan mitätön, miksi pitää kieltäälapsia tapaamasta? Kyllä lasten pitäisi mennä etusijalle. En edes saanut mielikuvaa että serkun kylään ottaminen olisi huomattava rasite, vaan tässä v*tuttaa vain tuo vastavuoroisuuden puute. Jos serkku on lapsille oikeasti noin tärkeä niin onhan ystävyyden kieltäminen typerää vain siksi etteivät lapset pääse vuorostaan kylään.. :/

Tässä se törppö on kirjoittajan sisko joka estää serkkujen tapaamiset! Ottaisi kaikki hoitoon luokseen niin ongelma ratkaistu mutta kun se meteli jne. Sama meteli kirjoittajan kotona on ollut kolmen pojan siellä riehuessa ja viikonlopun menot lastenhoitoa. Jotkut ovat vaan NIIN itsekkäitä eikä ole muiden asia aina paikata heidän puutteitaan. Ei se ole kostamista niinkään kuin elämää vain.

Ihan sama kuka on törppö. Tässä kirjoittajan lapset haluaa tavata serkkujaan. Äiti haluaa kostaa kun ei ole vastavuotoisuutta.

Miksi ihmeessä haluaa pahoittaa omuen lastensa mielen. Vvoiai silti ottaa pojan yöksi. Ihan oman poikansa vuoksi.

Se on elämää vain

Juuri näin. Todellista pikkusieluisuutta estää serkusten tapailut ja suurimman vahingon tekee niin omille lapsilleen kuin noille lasten serkuille.

Ihan toinen asia on se ettei tarvi antaa käyttää itseään hyväkseen.

Ei ottaa hoitoon silloin kun ei itselle sovi tai ei jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on kokemusta toiselta puolelta. Mulla on yksi ystäväpariskunta, jolta olen pyytänyt autottomana paljon auto- ja kuljetusapua, sekä muuta apua eri asioihin. Aina ovat suostuneet. Olen yrittänyt monta kertaa kysyä paljonko haluavat korvaukseksi ja myös tyrkyttää rahaa, mutta eivät suostu koskaan ottamaan vastaan, edes polttoainekustannuksia. Sanovat että koska olen köyhempi opiskelija, eivät kehtaa. Olen myös tarjonnut apuani eri asioissa, muutoissa, siivoamisessa tai vaikka koirien vahtimisessa, että ottakaa yhteyttä ehdottomasti, jos tarvitsevat missä tahansa. Koskaan eivät ole ottaneet näissä yhteyttä. Olen myös aina kiittänyt kovasti avustaan ja näemme muutenkin kuin silloin kuin tarvitsen apua, mutta kuulin sitten tässä että heitä ärsyttää mun käytös, että hyväksikäytän. Miksi ei voi sanoa ei, miksi ei voi ottaa korvausta vastaan tai vuorostaan pyytää apuani, mutta sitten takanapäin avaudutaan??

no jospa ne sinunn tarjoamat korvaukset vaika auton lainasta on tolkuttoman pienet, jotka ei kata edes bensoja Jos ne olisi riittävät, toki vuokraisit taksin. Tai vuokraisit pakettiauton tms. Ne varmaan säälii sinua. myös siivouspalvelujen ottaminen joltain tutulta, tuntuisi aika kummalliselta minusta. Ennemmin yrittäisin päästä eroon koko tapauksesta. Lopeta nyt jo heidän häiritseminen. he ei ole sinun vanhempia eikö sossuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oma siskoni yritti vaatia kissani tappamista, jotta hänen allerginen lapsensa voisi käydä ehkä kerran vuodessa vanhempani luona. Huom. TÄtä lasta ei ikinä käytetty tämän kyseisen eronneen isovanhemman luona, kuin korkeintaan max 2 tuntia kerrallaan, kerran-kaksi  vuodessa.joten mitään varsinaista hyötyä kissan tappamisesta ei olisi edes ollut. Selvennykseksi, että olin silloin nuori opiskelija, ja kissa asui siis eronnen yh vanhempani kotona koska sitä ei voinut viedä opiskeljasoluunkaan, säännöt ei sallineet sitä. Kissani oli siis elänyt koko elämänsä tuossa vanhempani kotona.

nyt tällä allergisella lapsella on oma koira, ja siskollani on myös. Se siitä minun kissani aiheuttamasta allergiasta ja haitasta,

Nämä on ihan hirveitä jotka lykkäävät lemmikkinsä vanhemmillensa hoidettavaksi. Jos olet halunnut kissan niin itse sen hoidat. Sisko yritti varmaan saada kissan pois koska isovanhempi oli sanonut että useamminkin voisitte käydä jos ei olisi tuota kissaa ja toiset tosiaan käyneet harvoin koska siellä on kissa. Se että heillä on koira ei liity asiaan mitenkään jos eivät hekin jätä koiriaan pysyvään hoitoon isovanhemmalle. En ymmärrä miten se oli sinun siskosi ja sinun vanhempasi? Eikö ollut myös siskosi vanhempi?

sisarukseni ei ollut eronneen vanhempansa huollettava. Minä olin,. Kissa oli lapsena hankittu meille (minulle ja yh-vanhemmalle, eihän eläintä anneta lapselle vaan vanhemman vastuulle) joka tapauksessa tämä sisarus ei halunnut itse olla missään tekemisissä tämän erovanhemman kanssa, paitsi kissan tappamismielessä. niin ja allerigia koski myös koiria.

Yritäppä pelle viedä vaikka undulaatti, labradorinnoutaja, ja kissa laumasi 8 neliön kerrostalosoluun jossa asuu 5 muuta allergikkoa. Vai sinun mielestä muiden sukulaisten olisi jopa lemmikit pitänyt tappaa vaan tämän yhden mieliksi? huh huh. Mikset sinä tapa omia koiriasi kun joku pyytää? 

nämä lapset pääsi milloin tahansa käymään mutta eivät halunneet, syyt oli muualla kuin lemmikissä, koska se oli aina ulkona.

Minä en ole kenenkään toisen kynnysmatto.Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Kirjoittajan lapsi kaipaa serkkuaan. Toivoo, että serkku tulisi käymään.

Tämä kosto osuu vain kirjoittajan lapseen.

Kosto? Ei tämä ole kosto kenellekkään, en vaan enää yksinkertaisesti jaksanut. Mikä saa sinut ajattelemaan, että minun tulisi olla loputtomasti lapsenpiikana siskoni pojalle, aivan sama sille, kuinka väsynyt minä olen esim. työviikkoni jälkeen?

Lisättäköön tähän soppaan vielä se, että teen pitkää päivää yrittäjänä ja siskoni on työtön. Minun jaksamiseen vaikuttaa kovasti sekin, että meillä ei ole lainkaan tukiverkostoa, ja sikollani on taas pojallensa 2 mummolaa (serkkupojan isovanhemmat ovat eronneet) ja he oikeasti tappelevat siitä, kumpi mummola saa pojan miksikin lomaksi/illaksi/viikonlopuksi.

Jos kyse olisi hoitamisesta, asia on toinen. Lapsesi haluaisi kuitenkin kaverin yökylään.

Ihan normaalia, vai mitä?

Kutsui poikasi mökille, mutta se ei käy koska 5-v pitäisi saada mukaan. Koska kaverikyläilyyn tulee noin paljon nuorempi sisarus mukaan?

Olet yrittäjä ilman tukiverkostoa ja sinulla on kohta 4 lasta....

Tässä taitaa olla kyse vaan vanhasta sisarusten kaunasta

Kaverikyläily on eri asia. Siskoni on molempien poikieni täti ja serkku on molempien poikieni serkku. Pienempi poikani tykkää serkustaan isoveljen jälkeen eniten maailmassa.

Miksi 5v ei pääse oman tätinsä ja serkkunsa kanssa mökille, kun 7v pääsee? Syy; Tädin poikaystävä ei jaksa kolmea. Tiedän, että pienempi poikani olis pahoittanut suuresti mielensä, kun hän ei pääse.

En ala loukkaamaan omaa lastani siskoni poikaystävän mukavuudenhalun takia. Ja, oma lapseni olisi purkanut pahaa mieltään meihin, ja roikkunut meidän ryysyissä kiukutellen koko viikonlopun, kun ei ole leikkikaveria. (On tottunut olemaan kaikki illat, viikonloput ja lomat isoveljensä kanssa, aina.)

Kun taas, siskoni olisi päässyt helpommalla, kun omalla pojallaan olisi ollut leikkikaveri. Joo, ei kiitos.

Kyllä 5-vuotiaalle voidaan jo opettaa, että vastoinkäymisiäkin hänen elämässään tulee olemaan. Olisit voinut keksiä jotain muuta kivaa tekemistä 5-vuotiaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Kirjoittajan lapsi kaipaa serkkuaan. Toivoo, että serkku tulisi käymään.

Tämä kosto osuu vain kirjoittajan lapseen.

Kosto? Ei tämä ole kosto kenellekkään, en vaan enää yksinkertaisesti jaksanut. Mikä saa sinut ajattelemaan, että minun tulisi olla loputtomasti lapsenpiikana siskoni pojalle, aivan sama sille, kuinka väsynyt minä olen esim. työviikkoni jälkeen?

Lisättäköön tähän soppaan vielä se, että teen pitkää päivää yrittäjänä ja siskoni on työtön. Minun jaksamiseen vaikuttaa kovasti sekin, että meillä ei ole lainkaan tukiverkostoa, ja sikollani on taas pojallensa 2 mummolaa (serkkupojan isovanhemmat ovat eronneet) ja he oikeasti tappelevat siitä, kumpi mummola saa pojan miksikin lomaksi/illaksi/viikonlopuksi.

Jos kyse olisi hoitamisesta, asia on toinen. Lapsesi haluaisi kuitenkin kaverin yökylään.

Ihan normaalia, vai mitä?

Kutsui poikasi mökille, mutta se ei käy koska 5-v pitäisi saada mukaan. Koska kaverikyläilyyn tulee noin paljon nuorempi sisarus mukaan?

Olet yrittäjä ilman tukiverkostoa ja sinulla on kohta 4 lasta....

Tässä taitaa olla kyse vaan vanhasta sisarusten kaunasta

Kaverikyläily on eri asia. Siskoni on molempien poikieni täti ja serkku on molempien poikieni serkku. Pienempi poikani tykkää serkustaan isoveljen jälkeen eniten maailmassa.

Miksi 5v ei pääse oman tätinsä ja serkkunsa kanssa mökille, kun 7v pääsee? Syy; Tädin poikaystävä ei jaksa kolmea. Tiedän, että pienempi poikani olis pahoittanut suuresti mielensä, kun hän ei pääse.

En ala loukkaamaan omaa lastani siskoni poikaystävän mukavuudenhalun takia. Ja, oma lapseni olisi purkanut pahaa mieltään meihin, ja roikkunut meidän ryysyissä kiukutellen koko viikonlopun, kun ei ole leikkikaveria. (On tottunut olemaan kaikki illat, viikonloput ja lomat isoveljensä kanssa, aina.)

Kun taas, siskoni olisi päässyt helpommalla, kun omalla pojallaan olisi ollut leikkikaveri. Joo, ei kiitos.

Eikö 7-vuotiaasi saa mennä kaverisynttäreillekään, jos pikkuveli ei pääse myös?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on kokemusta toiselta puolelta. Mulla on yksi ystäväpariskunta, jolta olen pyytänyt autottomana paljon auto- ja kuljetusapua, sekä muuta apua eri asioihin. Aina ovat suostuneet. Olen yrittänyt monta kertaa kysyä paljonko haluavat korvaukseksi ja myös tyrkyttää rahaa, mutta eivät suostu koskaan ottamaan vastaan, edes polttoainekustannuksia. Sanovat että koska olen köyhempi opiskelija, eivät kehtaa. Olen myös tarjonnut apuani eri asioissa, muutoissa, siivoamisessa tai vaikka koirien vahtimisessa, että ottakaa yhteyttä ehdottomasti, jos tarvitsevat missä tahansa. Koskaan eivät ole ottaneet näissä yhteyttä. Olen myös aina kiittänyt kovasti avustaan ja näemme muutenkin kuin silloin kuin tarvitsen apua, mutta kuulin sitten tässä että heitä ärsyttää mun käytös, että hyväksikäytän. Miksi ei voi sanoa ei, miksi ei voi ottaa korvausta vastaan tai vuorostaan pyytää apuani, mutta sitten takanapäin avaudutaan??

Minulle usea työkaveri ihan minun pyytämättäni tarjosi kyytiä bussipysäkilleni kun ainut tie pois työpaikalta meni juuri sen pysäkin ohi että samalla pääset. Tarjosin rahaa mutta kaikki ihan kaikki sanoivat että ei tietenkään tarvi maksaa kun hän muutenkin menee sitä tietä. No en sitten maksanut.

Loppukeväästä sain vahingossa kuulla että työkavereita ärsyttää kun kuljen ilmaiseksi kyydissä käytän hyväksi kun he kuitenkin ostavat autoon bensaa yms. Olin kyllä ihan että mitä ihmettä!

Jotta meni vielä hullummaksi niin osa haukkujista ihan itse taas tarjosi kyytiä pysäkille. En muuten mennyt vaikka kuinka oli työtä kotiin vielä kannettavaksi.

Minäkin joskus tarjoan kyytiä jollekin kertaluontoisesti jos on sama matka ja kun itse ehdotan, niin en ota rahaa vaikka toinen kysyy mitä on velkaa. Ongelma tuleekin vasta siinä vaiheessa, kun seuraavilla kerroilla samat ihmiset kysyy, että pääseekö taas kyydissä ja olettaa, että kuljetan jatkossakin ilmaiseksi. Silloin se muodostuu jo hyväksikäytöksi.

Käyn yhdessä harrastuksessa ja olisi pitänyt pitää vaan suu kiinni kun kerran eräälle ihmiselle ehdotin, että pääsee kyydissäni kotiin, kun hän valitti, että busseilla on poikkeusajat ja joutuu odottamaan niin kauan ja kelikin oli huono. Nyt niitä kuljetettavia on sitten koko autollinen. Jokainen säästää pari euroa bussilipussa ja minä maksan bensat. Ei oo reilua mielestäni ja tosiaan ensimmäisellä kerralla sanoin, ettei ole mitään velkaa matkasta, mutta luulisi nyt toisten tajuavan, etten jatkuvasti ilmaisin kuljeta kun itse kyytiin tunkevat.

Itse jos jatkuvasti toisen kyydissä kulkisin, niin heittäisin kuskille automaattisesti aina muutaman euron minä olisin varannut bussiin, enkä edes kysyisi, että tarviiko maksaa.

En ikinä en yhden yhtä kertaa pyytänyt yhdeltäkään työtoverilta kyytiä mihinkään vaan minut aina pyytämällä pyydettiin kyytiin ja jopa kun olin jo kävelemässä sinne pysäkille. Ja se pysäkki johon kävelin oli aivan ensimmäinen pysäkki. Eli minä.en voinut mennä sille pysäkille millään bussilla vaan kävelin sinne. Pysäkille oli reilu kilometri matkaa.

Joskus joku työtoveri kysyi että miten olen niin hyvässä ja sutjakassa kunnossa. Sanoin että kävelen paljon. Mietin että ihan kateuttaanko ne kyytiin pyysivät ettänen saisi kävelyliikuntaa työmatkasta.

Niin ja minua pyydettiin sinne auton kyytiin myös aamulla kun olin kävekemässä työpaikalle.

En voi käsittää miksi joku alapeukuttaa tätä viestiä? Oletteko itse tuollaisia ns pyyteettömän avun tarjoajia jotka ihan jotta pääsee puhumaan pas... jostakusta tarjoaa apua eikä ota maksua ei vaikka sitä kuinka tarjotaan ja tosiaan törkeästi vääristelee vielä asiaa selän takana?

Ja tosiaan minulle tarjottiin tarjoamasta päästyään kyytiä myös pa...npuhumisen paljastumisen jälkeenkin. No toisaalta ymmärränkin kun heiltä kaikilta hävisi se areena jossa voi haukkua muita työtovereita jollekin joka ei asiaa varmasti kerro eteenpäin.

Hurjasti uhriudut ja selittelet. Tarinassasi on monta pahista ja yksi viaton, sinä. ;) En usko sinua. Uskon kyllä, että itse uskot itseäsi. Tyypillinen lokki olet.

Kyllä tuollaisia ihmisiä oikeasti on jotka edessä päin ovat niin höveleitä ja takana päin puhuvat sitten pahaa.

Minulla on yksi työkaveri juuri tuollainen, avulias ja niin kaveria mutta annas olla kun selän kääntää niin alkaa haukkuminen.

Olen nähnyt monta tilannetta jossa " autettava" on tullut puoli pakosta autettavaksi hänen taholtaan ja sitten kun tämä lähtee pois niin alkaa nillitys.

Olen alkanut ottaa vähän etäisyyttä tähän työkaveriin vaikka todennäköisesti joudun kyllä juuri sen takia tulilinjalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/

Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?

Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/

Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.

Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi

No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?

Kirjoittajan lapsi kaipaa serkkuaan. Toivoo, että serkku tulisi käymään.

Tämä kosto osuu vain kirjoittajan lapseen.

Kosto? Ei tämä ole kosto kenellekkään, en vaan enää yksinkertaisesti jaksanut. Mikä saa sinut ajattelemaan, että minun tulisi olla loputtomasti lapsenpiikana siskoni pojalle, aivan sama sille, kuinka väsynyt minä olen esim. työviikkoni jälkeen?

Lisättäköön tähän soppaan vielä se, että teen pitkää päivää yrittäjänä ja siskoni on työtön. Minun jaksamiseen vaikuttaa kovasti sekin, että meillä ei ole lainkaan tukiverkostoa, ja sikollani on taas pojallensa 2 mummolaa (serkkupojan isovanhemmat ovat eronneet) ja he oikeasti tappelevat siitä, kumpi mummola saa pojan miksikin lomaksi/illaksi/viikonlopuksi.

Jos kyse olisi hoitamisesta, asia on toinen. Lapsesi haluaisi kuitenkin kaverin yökylään.

Ihan normaalia, vai mitä?

Kutsui poikasi mökille, mutta se ei käy koska 5-v pitäisi saada mukaan. Koska kaverikyläilyyn tulee noin paljon nuorempi sisarus mukaan?

Olet yrittäjä ilman tukiverkostoa ja sinulla on kohta 4 lasta....

Tässä taitaa olla kyse vaan vanhasta sisarusten kaunasta

Kaverikyläily on eri asia. Siskoni on molempien poikieni täti ja serkku on molempien poikieni serkku. Pienempi poikani tykkää serkustaan isoveljen jälkeen eniten maailmassa.

Miksi 5v ei pääse oman tätinsä ja serkkunsa kanssa mökille, kun 7v pääsee? Syy; Tädin poikaystävä ei jaksa kolmea. Tiedän, että pienempi poikani olis pahoittanut suuresti mielensä, kun hän ei pääse.

En ala loukkaamaan omaa lastani siskoni poikaystävän mukavuudenhalun takia. Ja, oma lapseni olisi purkanut pahaa mieltään meihin, ja roikkunut meidän ryysyissä kiukutellen koko viikonlopun, kun ei ole leikkikaveria. (On tottunut olemaan kaikki illat, viikonloput ja lomat isoveljensä kanssa, aina.)

Kun taas, siskoni olisi päässyt helpommalla, kun omalla pojallaan olisi ollut leikkikaveri. Joo, ei kiitos.

Kyllä 5-vuotiaalle voidaan jo opettaa, että vastoinkäymisiäkin hänen elämässään tulee olemaan. Olisit voinut keksiä jotain muuta kivaa tekemistä 5-vuotiaan kanssa.

Lopettakaa jo tuo jankuttaminen. Kumpikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on kokemusta toiselta puolelta. Mulla on yksi ystäväpariskunta, jolta olen pyytänyt autottomana paljon auto- ja kuljetusapua, sekä muuta apua eri asioihin. Aina ovat suostuneet. Olen yrittänyt monta kertaa kysyä paljonko haluavat korvaukseksi ja myös tyrkyttää rahaa, mutta eivät suostu koskaan ottamaan vastaan, edes polttoainekustannuksia. Sanovat että koska olen köyhempi opiskelija, eivät kehtaa. Olen myös tarjonnut apuani eri asioissa, muutoissa, siivoamisessa tai vaikka koirien vahtimisessa, että ottakaa yhteyttä ehdottomasti, jos tarvitsevat missä tahansa. Koskaan eivät ole ottaneet näissä yhteyttä. Olen myös aina kiittänyt kovasti avustaan ja näemme muutenkin kuin silloin kuin tarvitsen apua, mutta kuulin sitten tässä että heitä ärsyttää mun käytös, että hyväksikäytän. Miksi ei voi sanoa ei, miksi ei voi ottaa korvausta vastaan tai vuorostaan pyytää apuani, mutta sitten takanapäin avaudutaan??

Minulle usea työkaveri ihan minun pyytämättäni tarjosi kyytiä bussipysäkilleni kun ainut tie pois työpaikalta meni juuri sen pysäkin ohi että samalla pääset. Tarjosin rahaa mutta kaikki ihan kaikki sanoivat että ei tietenkään tarvi maksaa kun hän muutenkin menee sitä tietä. No en sitten maksanut.

Loppukeväästä sain vahingossa kuulla että työkavereita ärsyttää kun kuljen ilmaiseksi kyydissä käytän hyväksi kun he kuitenkin ostavat autoon bensaa yms. Olin kyllä ihan että mitä ihmettä!

Jotta meni vielä hullummaksi niin osa haukkujista ihan itse taas tarjosi kyytiä pysäkille. En muuten mennyt vaikka kuinka oli työtä kotiin vielä kannettavaksi.

Minäkin joskus tarjoan kyytiä jollekin kertaluontoisesti jos on sama matka ja kun itse ehdotan, niin en ota rahaa vaikka toinen kysyy mitä on velkaa. Ongelma tuleekin vasta siinä vaiheessa, kun seuraavilla kerroilla samat ihmiset kysyy, että pääseekö taas kyydissä ja olettaa, että kuljetan jatkossakin ilmaiseksi. Silloin se muodostuu jo hyväksikäytöksi.

Käyn yhdessä harrastuksessa ja olisi pitänyt pitää vaan suu kiinni kun kerran eräälle ihmiselle ehdotin, että pääsee kyydissäni kotiin, kun hän valitti, että busseilla on poikkeusajat ja joutuu odottamaan niin kauan ja kelikin oli huono. Nyt niitä kuljetettavia on sitten koko autollinen. Jokainen säästää pari euroa bussilipussa ja minä maksan bensat. Ei oo reilua mielestäni ja tosiaan ensimmäisellä kerralla sanoin, ettei ole mitään velkaa matkasta, mutta luulisi nyt toisten tajuavan, etten jatkuvasti ilmaisin kuljeta kun itse kyytiin tunkevat.

Itse jos jatkuvasti toisen kyydissä kulkisin, niin heittäisin kuskille automaattisesti aina muutaman euron minä olisin varannut bussiin, enkä edes kysyisi, että tarviiko maksaa.

En ikinä en yhden yhtä kertaa pyytänyt yhdeltäkään työtoverilta kyytiä mihinkään vaan minut aina pyytämällä pyydettiin kyytiin ja jopa kun olin jo kävelemässä sinne pysäkille. Ja se pysäkki johon kävelin oli aivan ensimmäinen pysäkki. Eli minä.en voinut mennä sille pysäkille millään bussilla vaan kävelin sinne. Pysäkille oli reilu kilometri matkaa.

Joskus joku työtoveri kysyi että miten olen niin hyvässä ja sutjakassa kunnossa. Sanoin että kävelen paljon. Mietin että ihan kateuttaanko ne kyytiin pyysivät ettänen saisi kävelyliikuntaa työmatkasta.

Niin ja minua pyydettiin sinne auton kyytiin myös aamulla kun olin kävekemässä työpaikalle.

En voi käsittää miksi joku alapeukuttaa tätä viestiä? Oletteko itse tuollaisia ns pyyteettömän avun tarjoajia jotka ihan jotta pääsee puhumaan pas... jostakusta tarjoaa apua eikä ota maksua ei vaikka sitä kuinka tarjotaan ja tosiaan törkeästi vääristelee vielä asiaa selän takana?

Ja tosiaan minulle tarjottiin tarjoamasta päästyään kyytiä myös pa...npuhumisen paljastumisen jälkeenkin. No toisaalta ymmärränkin kun heiltä kaikilta hävisi se areena jossa voi haukkua muita työtovereita jollekin joka ei asiaa varmasti kerro eteenpäin.

Hurjasti uhriudut ja selittelet. Tarinassasi on monta pahista ja yksi viaton, sinä. ;) En usko sinua. Uskon kyllä, että itse uskot itseäsi. Tyypillinen lokki olet.

Ymmärrän toki että luetunymmärtäminen on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävettää edes kertoa, koska en voi ymmärtää kuinka sinisilmäinen, ylikiltti ja tyhmä olen nuorempana ollut. Minut kasvatettiin niin että kohtelias pitää olla, aina avulias ja paljon pitää tehdä työtä, maksettiin siitä tai ei.

Minua käytettiin sukulaisteni toimesta paljon ja usein hyväksi. Palkaksi sain tonneittain paskaa niskaan ja pahaa mieltä.

Ehkä pahin oli tapaus joka sattui kun olin parikymppinen. Menin nuorena naimisiin ja odotin aivan viimeisilläni lasta. Kärsin pahoista selkävaivoista ja hädintuskin kykenin edes kävelemään. Ovikello soi, lonkutin ovelle ja avasin. Nelikymppinen siskon mies seisoi ylipirteän iloisen näköisenä ovella. -" Heitäs takki päälles ja mennään, alkaa olla jo kiire!" No minä ihmettelin suuresti että mihin. En ollut mitenkään erityisen läheinen hänen kanssaan, enkä voinut käsittää mistä oli kysymys. Mies totesi että -" Älä siitä murehdi, näät sitten."Olin niin sanotusti hoo moilasena tilanteessa.

No mitä teen, laitan takin päälleni niinkuin käskettiin, kenkien laitossa joutui äijä avustamaan kun en kyennyt kumartumaan. Könysin itseni hänen autoonsa ja matka alkoi. Lähti ajamaan tuhatta ja sataa. Perä sladissa veti mutkat ja hidastetöyssyistä niin että huusin armoa, sattui aivan helvetisti. Päästiin perille keskustaan ja joutui auttamaan minut autosta ulos. Olin tilanteessa todella vittuuntunut kipujeni takia ja vihainen miehelle, mutta ajattelin että jotain mukavaa yllätystä, ehkä vauvaan liittyvää tässä on ehkä tulossa.

Kävelytti minut pankkiin, jossa virkailija jo sovitusti odottikin. Lainapaperit olivat valmiina ja minun piti vain takaajana allekirjoittaa ne! Näin tein, ( niimpä, olen tyhmä ) ja laina oli vieläpä iso. Sen jälkeen vei minut sentään takaisin kotiini ja thats it. Oli siinä omallekin miehelle selittämistä.

Joo, varmasti tuon kirjoittaja on ollut liian kiltti ja ymmärtämätön, jopa nuorena tyhmä. Häpeä on kuitenkin tuon siskon miehen. Ja tyyppiesimerkki siitä, kuinka nämä röyhkeät ihmiset toimivat: yllättävä pyyntö ja tilanne, jossa kaikki on jo järjestetty valmiiksi sen varaan, että saadaan kiltti tekemään mitä tahdotaan.

Itse olen ollut myös liian kiltti, ja siksi en pidäkään yllätyksistä. Kaikki läheiseni tietävät, että minulle ei saa edes merkkipäiväyllätystä järjestää.

Olen tuo pankkiin viety. Kiva että edes joku ymmärtää mistä on kysymys. Olen siis lapsesta saakka ollut toisten hyväksikäyttämä. Vietin vuosia viikonloput lapsenvahtina 10-vuotiaasta asti. Vuorotellen eri sukulaisilla. Olen ollut piikana kaikissa suvun juhlissa. Sekä siivoojana milloin missäkin. Ikinä en saanut mitään palkkaa enkä vastapalveluksia. Minua yritettiin myös seksuaalisesti hyväksikäyttää mutta se jäi onneksi rintojen ja pakaroiden puristeluasteelle ( traumansa jäi silti ). Kerran yritin päästä lapsenvahtiviikonlopusta menemällä sänkyni alle piiloon. Olisin halunnut viettää viikonlopun kotona. Kälyni löysi minut ja kun yrotin varovasti sanoa etten haluaisi tulla, hän huusi ja raivosi ja komensi autoonsa. Vanhempani eivät tehneet mitään.

Hoidin silloin kymmenen vanhana 4 viikon ikäistä yksin koko viikonlopun kun vanhempansa olivat ryyppäämässä. Minusta kasvoi vastuullinen ja toiset huomioonottava ihminen. Kiltteydestä, joka siis kuuluu persoonaan, on äärimmäisen vaikeaa päästä irti. Olen kuitenkin oppinut sanomaan ei, ja kun nämä hyväksikäyttäjät eivät enää saaneet minusta hyötyä itselleen, alkoivat mustamaalata minua valhein tutuilleni. Useat lakkasivat tervehtimästä minua, mutta jos uskovat vain toista puolta niin saavat olla.

Nykyään haistan näädät jo kaukaa ja puolustan muita kilttejä. Olen myös opettanut lapsilleni että kohtelias pitää olla ja auttavainen, mutta rajansa kaikella. Olen siis todellakin ollut tyhmä, mutta en ole enää. Olen läksyni oppinut.

Olen nyt siis nelikymppinen, äijä sai velkansakin aikanaan maksettua eikä se onneksi langennut niskaani.

Kiitos kun kerroit tarinasi. Iso ❤ sinulle.