Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11856)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullinen tapaus sinällään, mutta kun anopilla oli aikoinaan vakavia alkoholi- ja mielenterveysongelmia, ehdotti mieheni veli, että antaisimme alle 1-vuotiaan vauvamme anopille hoidettavaksi, että jos ryyppääminen saataisiin sillä loppumaan. En muista, vastasimmeko pyyntöön millään lailla, mutta emme myöskään antaneet avutonta vauvaa terapialeluksi itsetuhoiselle ihmiselle.
Ihan kammottava ehdotus. Jos meille ehdotettaisiin samaa vastaavassa tilanteessa niin saattaisin tulla linjoja pitkin. Katkolle, sosiaalisairaalaan, avohoitoon, veljen (ehdottaja) jatkuva läsnäolo siellä tukena tai ihan mitä tahansa muuta, mutta toihan on aivan hirveä ehdotus ja vielä veljeltä veljelle, siis luulisi veljellekin olevan tärkeää veljensä perheen hyvinvointi.
No meitin äippäpä antoi minut ja isosiskoni kesäksi (n. 5 -ja 8 vuotiaat) 100 km päähän terapiakavereiksi alkoholisoituneelle veljelleen, kun sen emäntä otti nyytin mukaan ja lähti. Onneksi eno on kiltti mies eikä rähjännyt humalassakaan. Käytiin navetalla ja iltaisin eno joi kossua. Grillattiin pirusti makkaraa. :) ei siitä mitään traumoja jäänyt mutta näin aikuisena vähän kyllä ihmetyttää äidin silloinen ratkaisu.
Ei muuten ole tuo alkuperäinen vauva terapialeluksi -ajatus ainoa laatuaan. Omaa esikoistani yritettiin käyttää raitistumispakkauksena viinaan menevälle anopille. Ihan suoraan ehdotettiin, että jospa se Raija saisi elämästä taas otteen, kun kokisi itsensä tarpeelliseksi. Että vie vauvasi hänelle hoitoon.
Vittu miten ääliöitä ihmisiä voi olla. Keski-ikäisen alkoholisti-Raijan hyvinvointi on toki tärkeämpää kuin parikuisen vauvan.
Sanoisin suoraan tuollaista ehdotteleville että menkää itse terapialeluksi ja avuksi, jos olette niin huolissanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.
Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.
Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.
Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?
Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.
Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?
Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.
Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?
Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.
Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.
Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.
Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/
Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?
Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/
Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.
Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi
Tottakai hän voi tulla, olen pyytänyt lasten synttäreille yms. Ei ole tullut. Hän on ennen tullut poikieni synttäreille niin, että jos synttärit ovat lauantaina, hän tulee jo perjantaina, että voi olla yökylässä. Sinänsä ihan ok, mutta en vaan enää jaksa sitä, että minä olen aina lapsenvahtina, siskoni ei koskaan. Varsinkaan juuri nyt en jaksa, olen raskaana, odotan kaksosia, viimeiset viikot menossa.
En koe, että olen yksin vastuussa siitä, että serkukset tapaavat toisiaan. Se, että suostuin noin pitkään tuohon, oli juuri tuo, kun pojat tykkäsivät kovasti toisistaan, ja oli minulla tietysti toiveena sekin, että joskus saisin vastavuoroisesti itsekkin lastenhoito-apua.
Onnea odotukseen!
Ja teet aivan oikein. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta koskaan hoitaa siskosi lapsia.
Minulla on sisko joka ei ole koskaan yhteyksissä muuten kuin silloin kun tarvitsee jotain. Enää en auta ja varsinkaan siksi kun asia ei ole koskaan vastavuoroista. Sisko on lisäksi pitänyt lastensa syntymäpäiviä eikä kutsunut minua joka on kyllä lastenhoitoavuksi yms kelvannut. Muut oli kyllä kutsuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.
Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.
Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.
Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?
Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.
Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?
Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.
Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?
Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.
Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.
Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.
Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/
Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?
Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/
Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.
Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi
No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?
Kyllä olen ihan samaa mieltä, ei lapselle pidä kostaa sitä että serkun äiti on törppö. 40km välimatka on aivan mitätön, miksi pitää kieltäälapsia tapaamasta? Kyllä lasten pitäisi mennä etusijalle. En edes saanut mielikuvaa että serkun kylään ottaminen olisi huomattava rasite, vaan tässä v*tuttaa vain tuo vastavuoroisuuden puute. Jos serkku on lapsille oikeasti noin tärkeä niin onhan ystävyyden kieltäminen typerää vain siksi etteivät lapset pääse vuorostaan kylään.. :/
Tässä se törppö on kirjoittajan sisko joka estää serkkujen tapaamiset! Ottaisi kaikki hoitoon luokseen niin ongelma ratkaistu mutta kun se meteli jne. Sama meteli kirjoittajan kotona on ollut kolmen pojan siellä riehuessa ja viikonlopun menot lastenhoitoa. Jotkut ovat vaan NIIN itsekkäitä eikä ole muiden asia aina paikata heidän puutteitaan. Ei se ole kostamista niinkään kuin elämää vain.
Ihan sama kuka on törppö. Tässä kirjoittajan lapset haluaa tavata serkkujaan. Äiti haluaa kostaa kun ei ole vastavuotoisuutta.
Miksi ihmeessä haluaa pahoittaa omuen lastensa mielen. Vvoiai silti ottaa pojan yöksi. Ihan oman poikansa vuoksi.
Se on elämää vainÄrsyttävää kuinka aina pitäisi kaikkensa tehdä lastensa puolesta jne. Eiköhän jos ovat rakastettuja ja saavat kaiken mitä haluavat niin pärjäävät ilman serkkua. Ei kaikilla edes ole serkkuja. Törppöjä kommentteja ja törppöjä vastauksia.
Tottakai vanhemmat tekee asioita lastensa vuoksi. Ja tasapainoinen ihminen osaa laittaa asiat omaan arvoonsa. Kyllä lasten serkut tai kaverit saa tulla yökylään! Kannattaa aina valita pienimmän tie
Vierailija kirjoitti:
Totta kai puolensa pitää pitää. Olen itse fysioterapeutti ja aina joku kyselee, mitä pitäis tehdä, kun on välilevynpullistuma tai niska jumissa. Sanon aina, että tilaa aikaa, 45 minuuttia maksaa 50 euroa, niin annan sinulle venyttely-ja jumppaohjeet.
Miestäni saatan joskus hieroa ja manipuloida selkärankaa, mutta toivoisin, että mieskin kävisi jonkun muun luona ja hommaisi lähetteen ja maksaisi reilusti hoidosta. Koen, että se on harmaata taloutta, jos hieron miehen selkää.
Ihan sekoa! Et sinä kotona ole fysioterapeutti vaan vaimo! Tuolla periaatteella miesgynekologi ei saa käydä lähelläkään vaimonsa pillua jollei veloita maksua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.
Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.
Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.
Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?
Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.
Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?
Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.
Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?
Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.
Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.
Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.
Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/
Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?
Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/
Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.
Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi
No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?
Kirjoittajan lapsi kaipaa serkkuaan. Toivoo, että serkku tulisi käymään.
Tämä kosto osuu vain kirjoittajan lapseen.Kosto? Ei tämä ole kosto kenellekkään, en vaan enää yksinkertaisesti jaksanut. Mikä saa sinut ajattelemaan, että minun tulisi olla loputtomasti lapsenpiikana siskoni pojalle, aivan sama sille, kuinka väsynyt minä olen esim. työviikkoni jälkeen?
Lisättäköön tähän soppaan vielä se, että teen pitkää päivää yrittäjänä ja siskoni on työtön. Minun jaksamiseen vaikuttaa kovasti sekin, että meillä ei ole lainkaan tukiverkostoa, ja sikollani on taas pojallensa 2 mummolaa (serkkupojan isovanhemmat ovat eronneet) ja he oikeasti tappelevat siitä, kumpi mummola saa pojan miksikin lomaksi/illaksi/viikonlopuksi.
Jos kyse olisi hoitamisesta, asia on toinen. Lapsesi haluaisi kuitenkin kaverin yökylään.
Ihan normaalia, vai mitä?
Kutsui poikasi mökille, mutta se ei käy koska 5-v pitäisi saada mukaan. Koska kaverikyläilyyn tulee noin paljon nuorempi sisarus mukaan?
Olet yrittäjä ilman tukiverkostoa ja sinulla on kohta 4 lasta....
Tässä taitaa olla kyse vaan vanhasta sisarusten kaunasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin viimeisilläni raskaana, kun saimme kutsun kaverini perhejuhliin. Kieltäydyimme kutsusta, koska juhlat olivat viikko lasketun ajan jälkeen. Kaverini kysyi voisinko kuitenkin tehdä lahjaksi voileipäkakut (6 kpl) juhliin, jos hän maksaa tarvikkeet. Kieltäydyin kohteliaasti ajankohtaan vedoten, mutta kaveri kehtasi loukkaantua! No, lapsemme syntyi, olimme viikon laitoksella ja kotiuduimme sinä päivänä kun kaverin juhlat olivat. Ehkä hän silloin ymmärsi miksi en luvannut tehdä kakkuja...eipä kuitenkaan pahoitellut suutahdustaan. Mielestäni törkeää oli kyllä myös lahjan vaatiminen sellaiselta, joka ei pääse juhlaan. No, tällä kaverilla ei muutenkaan ole mitään rajaa toisten hyväksikäytölle. Hän todellakin kehtaa pyytää mitä tahansa toisella sattuu olemaan, kesämökkiä lainaan ym. Ja ilmaiseksi tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Muutimme uuteen rivitalokotiimme, ja jo seuraavana päivänä naapurinrouva kolkutteli ovea, ja halusi tuoda untuvatyynynsä meille kuivausrumpuun kuivattavaksi, ne kun tulevat siellä ihanan pöyheiksi. No oltaisiin autettu jos meillä olisi ollut kuivausrumpu, harmi vaan, ettei ollut. Sitä naapurin oli hyvin vaikea ymmärtää, sillä olihan aiemmillakin asukkailla ollut! Lähti niskojaan nakellen ja haukkuen tiehensä. Eipä aikaakaan, kun rouva oli jo tuomassa meidän pakastimeen lampaanviulua, oma pakastin kun oli jo täynnä. Ei mahtunut, ja sekin sapetti niin, että huutoahan siitäkin tuli. Vastaavia tapauksia on useita. Paras keissi on kuitenkin minun oman lapsen syntymään liittyvä: jälkikäteen kun puhe tuli lapseni syntymäajankohdasta, naapurin mielestä en mitenkään voinut olla synnyttämässä toukokuussa, vaan ehdottomasti lapsi syntyi elokuussa ja toukokuun vietin kotonani. Hänhän sen asian tiesi luonnollisesti minua paremmin naapurinani kuin minä, joka siellä sairaalassa kävin synnyttämässä esikoistani, En halua olla naapurin kanssa tekemisissä kuin vähimmän välttämättömimmän.
Dementia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.
Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.
Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.
Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?
Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.
Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?
Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.
Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?
Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.
Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.
Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.
Olen samaa mieltä siitä että siskosi toimii väärin ja itsekkäästi. Tukiverkottomuus on todella raskasta kenelle tahansa mutta erityisesti lapsiperheelle. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta lapsen asemassa. Minun äitini ja hänen veljensä riitelivät lapsuudessani, ja sen seurauksena emme serkkujeni kanssa saaneet tavata moneen vuoteen, vaikka vanhempamme tiesivät että viihdymme toistemme seurassa. Lisäksi luulin lapsena että se olisi johtunut minusta, ettemme saaneet serkkujeni kanssa tavata :/
Olisiko lastenne mahdollista tavata jossain "puolueettomalla maaperällä"?
Kiitos sanoistasi :) Olen itsekkin miettinyt, miten serkut voisivat tavata toisiaan, he nimittäin pitävät toisistaan ihan hillittömästi! Ja tykkäämme mieheni kanssa pojasta myöskin, meillä on täällä kotonamme "J":n tuoli ruokapöydässä, "J":n sohva vanhemman poikamme huoneessa (sohva missä aina nukkui) yms. Omat poikamme kyselevät myös usein, että milloin "J" tulee taas... :/
Omat vanhempamme asuvat ulkomailla, siellä voisivat periaatteessa tavata, mutta hankalaksi asian tekee isäni erittäin paha alkoholi-ongelma. Kaikki muut vähät sukulaiset asuvat kaukana. En ole oikein ratkaisua keksinyt.
Tätä en ymmärrä. Lapsesi kaipaa serkkuaan. Miksi hän ei voisi tulla teille? Kaivat kuoppaa vain omille lapsillesi
No höpö höpö. Luitkohan juttua ja jos luit niin mikä jäi ymmärtämättä?
Kirjoittajan lapsi kaipaa serkkuaan. Toivoo, että serkku tulisi käymään.
Tämä kosto osuu vain kirjoittajan lapseen.Kosto? Ei tämä ole kosto kenellekkään, en vaan enää yksinkertaisesti jaksanut. Mikä saa sinut ajattelemaan, että minun tulisi olla loputtomasti lapsenpiikana siskoni pojalle, aivan sama sille, kuinka väsynyt minä olen esim. työviikkoni jälkeen?
Lisättäköön tähän soppaan vielä se, että teen pitkää päivää yrittäjänä ja siskoni on työtön. Minun jaksamiseen vaikuttaa kovasti sekin, että meillä ei ole lainkaan tukiverkostoa, ja sikollani on taas pojallensa 2 mummolaa (serkkupojan isovanhemmat ovat eronneet) ja he oikeasti tappelevat siitä, kumpi mummola saa pojan miksikin lomaksi/illaksi/viikonlopuksi.
Jos kyse olisi hoitamisesta, asia on toinen. Lapsesi haluaisi kuitenkin kaverin yökylään.
Ihan normaalia, vai mitä?
Kutsui poikasi mökille, mutta se ei käy koska 5-v pitäisi saada mukaan. Koska kaverikyläilyyn tulee noin paljon nuorempi sisarus mukaan?
Olet yrittäjä ilman tukiverkostoa ja sinulla on kohta 4 lasta....
Tässä taitaa olla kyse vaan vanhasta sisarusten kaunasta
Kaverikyläily on eri asia. Siskoni on molempien poikieni täti ja serkku on molempien poikieni serkku. Pienempi poikani tykkää serkustaan isoveljen jälkeen eniten maailmassa.
Miksi 5v ei pääse oman tätinsä ja serkkunsa kanssa mökille, kun 7v pääsee? Syy; Tädin poikaystävä ei jaksa kolmea. Tiedän, että pienempi poikani olis pahoittanut suuresti mielensä, kun hän ei pääse.
En ala loukkaamaan omaa lastani siskoni poikaystävän mukavuudenhalun takia. Ja, oma lapseni olisi purkanut pahaa mieltään meihin, ja roikkunut meidän ryysyissä kiukutellen koko viikonlopun, kun ei ole leikkikaveria. (On tottunut olemaan kaikki illat, viikonloput ja lomat isoveljensä kanssa, aina.)
Kun taas, siskoni olisi päässyt helpommalla, kun omalla pojallaan olisi ollut leikkikaveri. Joo, ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin joskus ihmetyttää, että tällaisten juttujen takana saattaa olla ihan rehtiä palkan maksamista/ jollain muulla tavoin korvaamista. Onko se joku vääryys, että pyydetään apua? Jos asiassa ei jokin ole kohdallaan ( esim palkka ei ole sopiva ) niin kannattaa aukaista suunsa.
Yleensäkin vituttaa, että ihmiset kehtaa pyytää apua. Luulevatko he, että minulla ja monilla muilla on aikaa passata niitä. Vähän vois miettiä ja tulla jokainen toimeen omillaan. Me itse ei kenenkään apua tarvita.
Minä kyllästyin kun pyysin apua ja maksoin ja autoin vastavuoroisesti niin silti sai kuulla nillitystä. Nyt tulen toimeen yksin enkä auta muita ja saan koko ajan kuulla kuinka luulen olevani muita parempi ja ei kukaan tule yksin toimeen ja kyllä kaikki apua tarvitsee jne. Ikinä ei vaan ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahempaa ei ole itselleni sattunut kuin nämä tavaroiden/työkalujen lainaajat. Tykkään rakennella kaikkea ja siitä syytä yleensä ostan kaikenlaisia työkaluja (Jiirisaha, naulain, paine-ilmavehkeet jne.). No sittenpä yksi kesä sukulaisia tuli piipahtamaan mökillä ja he näkivät autotallissa mitä kaikkia vehkeitä olen hommaillut. Heti alkoi puheet että kuinka kätevää olisi tällä akkuporakoneella tehdä se ja se juttu. Sitten suoraan tokaisivat että et varmaan tätä kaipaa nyt hetkeen kun lähdet mökiltä kaupunkiin takaisin (olin siis viettämässä kesälomaa). Vastasin suoraan että tapana ei ole lainailla, ja että työkalut pysyvät täällä. Neuvoin heitä menemään lähimpään ramirenttiin mistä saa vastaavia vuokrata. Eipä olleet tyytyväisiä tähän eivätkä sen jälkeen ole käyneet joka oli nähtävästi voitto myös minulle.
Oikeasti kyllä lainaan tavaroitani, mutta vain niille joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä. Se on jännä miten sana leviää sukulaisten keskuudessa, joihin ei ole edes yhteydessä. Etäinen serkkunikin kerran soitteli että voisi tulla pesemään autonsa minun luokse kun kuulemma olin hommannut viimeisen päälle painepesurin. Oppikaa ihmiset hoitamaan asianne itsenäisesti. Autoille on pesupaikkoja mitä voi vuokrata ja työkaluja saa rautakaupoista vuokrattua...
Eiköhän osata itsenäisesti mutta aina voi yrittää lokkeilla. Joskus kun saa sillain jotain tehtyä ilman että itse joutui laittamaan edes tikkua ristiin.
Kerran kävi naapuri meisseliä lainaamassa, kun oli kuulemma oma liian suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on kokemusta toiselta puolelta. Mulla on yksi ystäväpariskunta, jolta olen pyytänyt autottomana paljon auto- ja kuljetusapua, sekä muuta apua eri asioihin. Aina ovat suostuneet. Olen yrittänyt monta kertaa kysyä paljonko haluavat korvaukseksi ja myös tyrkyttää rahaa, mutta eivät suostu koskaan ottamaan vastaan, edes polttoainekustannuksia. Sanovat että koska olen köyhempi opiskelija, eivät kehtaa. Olen myös tarjonnut apuani eri asioissa, muutoissa, siivoamisessa tai vaikka koirien vahtimisessa, että ottakaa yhteyttä ehdottomasti, jos tarvitsevat missä tahansa. Koskaan eivät ole ottaneet näissä yhteyttä. Olen myös aina kiittänyt kovasti avustaan ja näemme muutenkin kuin silloin kuin tarvitsen apua, mutta kuulin sitten tässä että heitä ärsyttää mun käytös, että hyväksikäytän. Miksi ei voi sanoa ei, miksi ei voi ottaa korvausta vastaan tai vuorostaan pyytää apuani, mutta sitten takanapäin avaudutaan??
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on kokemusta toiselta puolelta. Mulla on yksi ystäväpariskunta, jolta olen pyytänyt autottomana paljon auto- ja kuljetusapua, sekä muuta apua eri asioihin. Aina ovat suostuneet. Olen yrittänyt monta kertaa kysyä paljonko haluavat korvaukseksi ja myös tyrkyttää rahaa, mutta eivät suostu koskaan ottamaan vastaan, edes polttoainekustannuksia. Sanovat että koska olen köyhempi opiskelija, eivät kehtaa. Olen myös tarjonnut apuani eri asioissa, muutoissa, siivoamisessa tai vaikka koirien vahtimisessa, että ottakaa yhteyttä ehdottomasti, jos tarvitsevat missä tahansa. Koskaan eivät ole ottaneet näissä yhteyttä. Olen myös aina kiittänyt kovasti avustaan ja näemme muutenkin kuin silloin kuin tarvitsen apua, mutta kuulin sitten tässä että heitä ärsyttää mun käytös, että hyväksikäytän. Miksi ei voi sanoa ei, miksi ei voi ottaa korvausta vastaan tai vuorostaan pyytää apuani, mutta sitten takanapäin avaudutaan??
Tossa kyllä on ehdottomasti vikaa myös ystäväpariskunnassa. Mutta säkin voit hillitä avun pyytämistä ja esim. suoraan antaa bensarahaa kouraan tai laittaa tilille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on kokemusta toiselta puolelta. Mulla on yksi ystäväpariskunta, jolta olen pyytänyt autottomana paljon auto- ja kuljetusapua, sekä muuta apua eri asioihin. Aina ovat suostuneet. Olen yrittänyt monta kertaa kysyä paljonko haluavat korvaukseksi ja myös tyrkyttää rahaa, mutta eivät suostu koskaan ottamaan vastaan, edes polttoainekustannuksia. Sanovat että koska olen köyhempi opiskelija, eivät kehtaa. Olen myös tarjonnut apuani eri asioissa, muutoissa, siivoamisessa tai vaikka koirien vahtimisessa, että ottakaa yhteyttä ehdottomasti, jos tarvitsevat missä tahansa. Koskaan eivät ole ottaneet näissä yhteyttä. Olen myös aina kiittänyt kovasti avustaan ja näemme muutenkin kuin silloin kuin tarvitsen apua, mutta kuulin sitten tässä että heitä ärsyttää mun käytös, että hyväksikäytän. Miksi ei voi sanoa ei, miksi ei voi ottaa korvausta vastaan tai vuorostaan pyytää apuani, mutta sitten takanapäin avaudutaan??
Tossa kyllä on ehdottomasti vikaa myös ystäväpariskunnassa. Mutta säkin voit hillitä avun pyytämistä ja esim. suoraan antaa bensarahaa kouraan tai laittaa tilille.
Siis antaa rahaa niin että ne ei voi kieltäytyä. Jätät sen vaan siihen tai laitat tilille kuuntelematta vastaväitteitä. Heille kun vissiin on niin vaikea myöntää että toivoisivat kyllä korvausta mutta eivät halua näyttää epävieraanvaraisilta.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on kokemusta toiselta puolelta. Mulla on yksi ystäväpariskunta, jolta olen pyytänyt autottomana paljon auto- ja kuljetusapua, sekä muuta apua eri asioihin. Aina ovat suostuneet. Olen yrittänyt monta kertaa kysyä paljonko haluavat korvaukseksi ja myös tyrkyttää rahaa, mutta eivät suostu koskaan ottamaan vastaan, edes polttoainekustannuksia. Sanovat että koska olen köyhempi opiskelija, eivät kehtaa. Olen myös tarjonnut apuani eri asioissa, muutoissa, siivoamisessa tai vaikka koirien vahtimisessa, että ottakaa yhteyttä ehdottomasti, jos tarvitsevat missä tahansa. Koskaan eivät ole ottaneet näissä yhteyttä. Olen myös aina kiittänyt kovasti avustaan ja näemme muutenkin kuin silloin kuin tarvitsen apua, mutta kuulin sitten tässä että heitä ärsyttää mun käytös, että hyväksikäytän. Miksi ei voi sanoa ei, miksi ei voi ottaa korvausta vastaan tai vuorostaan pyytää apuani, mutta sitten takanapäin avaudutaan??
Minulle usea työkaveri ihan minun pyytämättäni tarjosi kyytiä bussipysäkilleni kun ainut tie pois työpaikalta meni juuri sen pysäkin ohi että samalla pääset. Tarjosin rahaa mutta kaikki ihan kaikki sanoivat että ei tietenkään tarvi maksaa kun hän muutenkin menee sitä tietä. No en sitten maksanut.
Loppukeväästä sain vahingossa kuulla että työkavereita ärsyttää kun kuljen ilmaiseksi kyydissä käytän hyväksi kun he kuitenkin ostavat autoon bensaa yms. Olin kyllä ihan että mitä ihmettä!
Jotta meni vielä hullummaksi niin osa haukkujista ihan itse taas tarjosi kyytiä pysäkille. En muuten mennyt vaikka kuinka oli työtä kotiin vielä kannettavaksi.
Meidän hyvätuloisessa suvussa on ns. mustien lampaiden perhe. Vanhemmat alkoholisoituneita ja surkeita lastensa kasvattamisessa. Useita lasuja ollut vuosien saatossa. Lapset eivät koskaan ole minnekään päässeet, joten meidän perhe yritti viedä nämä kaksi lapsukaista aurinkomatkalle ulkomaille huvilallemme (mukana siis lasten setä), olisi ollut niin kiva tarjota heille hieman lomaa ja matkailua. Mutta tämä ei käynyt päinsä, koska lasten vanhemmat olivat sitä mieltä, että kun olemme niin rikkaita että meillä on varaa maksaa toisten lasten ulkomaanmatkat ja vielä oma talo siellä, niin meidän pitäisi ehdottomasti kustantaa myös näiden lasten vanhempien koko reissu. Näin jäivät itsekkäiden juoppojen lapset ilman lomamatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän hyvätuloisessa suvussa on ns. mustien lampaiden perhe. Vanhemmat alkoholisoituneita ja surkeita lastensa kasvattamisessa. Useita lasuja ollut vuosien saatossa. Lapset eivät koskaan ole minnekään päässeet, joten meidän perhe yritti viedä nämä kaksi lapsukaista aurinkomatkalle ulkomaille huvilallemme (mukana siis lasten setä), olisi ollut niin kiva tarjota heille hieman lomaa ja matkailua. Mutta tämä ei käynyt päinsä, koska lasten vanhemmat olivat sitä mieltä, että kun olemme niin rikkaita että meillä on varaa maksaa toisten lasten ulkomaanmatkat ja vielä oma talo siellä, niin meidän pitäisi ehdottomasti kustantaa myös näiden lasten vanhempien koko reissu. Näin jäivät itsekkäiden juoppojen lapset ilman lomamatkaa.
Huh huh. Tää menee kyllä top vitoseen koko ketjun jutuista...
Vierailija kirjoitti:
oma siskoni yritti vaatia kissani tappamista, jotta hänen allerginen lapsensa voisi käydä ehkä kerran vuodessa vanhempani luona. Huom. TÄtä lasta ei ikinä käytetty tämän kyseisen eronneen isovanhemman luona, kuin korkeintaan max 2 tuntia kerrallaan, kerran-kaksi vuodessa.joten mitään varsinaista hyötyä kissan tappamisesta ei olisi edes ollut. Selvennykseksi, että olin silloin nuori opiskelija, ja kissa asui siis eronnen yh vanhempani kotona koska sitä ei voinut viedä opiskeljasoluunkaan, säännöt ei sallineet sitä. Kissani oli siis elänyt koko elämänsä tuossa vanhempani kotona.
nyt tällä allergisella lapsella on oma koira, ja siskollani on myös. Se siitä minunn kissani aiheuttamasta allergiasta ja haitasta,
Nämä on ihan hirveitä jotka lykkäävät lemmikkinsä vanhemmillensa hoidettavaksi. Jos olet halunnut kissan niin itse sen hoidat. Sisko yritti varmaan saada kissan pois koska isovanhempi oli sanonut että useamminkin voisitte käydä jos ei olisi tuota kissaa ja toiset tosiaan käyneet harvoin koska siellä on kissa. Se että heillä on koira ei liity asiaan mitenkään jos eivät hekin jätä koiriaan pysyvään hoitoon isovanhemmalle. En ymmärrä miten se oli sinun siskosi ja sinun vanhempasi? Eikö ollut myös siskosi vanhempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oma siskoni yritti vaatia kissani tappamista, jotta hänen allerginen lapsensa voisi käydä ehkä kerran vuodessa vanhempani luona. Huom. TÄtä lasta ei ikinä käytetty tämän kyseisen eronneen isovanhemman luona, kuin korkeintaan max 2 tuntia kerrallaan, kerran-kaksi vuodessa.joten mitään varsinaista hyötyä kissan tappamisesta ei olisi edes ollut. Selvennykseksi, että olin silloin nuori opiskelija, ja kissa asui siis eronnen yh vanhempani kotona koska sitä ei voinut viedä opiskeljasoluunkaan, säännöt ei sallineet sitä. Kissani oli siis elänyt koko elämänsä tuossa vanhempani kotona.
nyt tällä allergisella lapsella on oma koira, ja siskollani on myös. Se siitä minunn kissani aiheuttamasta allergiasta ja haitasta,
Nämä on ihan hirveitä jotka lykkäävät lemmikkinsä vanhemmillensa hoidettavaksi. Jos olet halunnut kissan niin itse sen hoidat. Sisko yritti varmaan saada kissan pois koska isovanhempi oli sanonut että useamminkin voisitte käydä jos ei olisi tuota kissaa ja toiset tosiaan käyneet harvoin koska siellä on kissa. Se että heillä on koira ei liity asiaan mitenkään jos eivät hekin jätä koiriaan pysyvään hoitoon isovanhemmalle. En ymmärrä miten se oli sinun siskosi ja sinun vanhempasi? Eikö ollut myös siskosi vanhempi?
Toisaalta: jos vanhemmat suostuvat ottamaan lemmikin hoidettavakseen, sillä mennään. Jos eivät, tai jos hoito rasittaa heitä tulevaisuudessa liiaksi, aikuiset ihmiset voivat varmaan sopia lemmikinhoidosta ilman, että joku kolmas osapuoli tulee vaatimaan omien syidensä vuoksi lemmikin lopettamista.
Alue: Aihe vapaa
Ei suomalaisten häissä kun herrat ryntäävät ottamaan lautaselleen puolet kakusta että syö niin sanotusti koko rahan edestä. Että ei tasan riitä kuin kahdeksalle. Tai saa huutoa kun kakku loppui kesken.