Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11854)
Kolmeakymppiä lähestyvä veljeni vaatii härskisti kaikenlaista vanhemmiltamme. Hän asuu lähellä vanhempia ja käy hakemassa ruokansa näiden jääkaapista - ja kehtaa valittaa, jos jääkaappia ei ole täydennetty hänen lempiruoillaan. Vanhempien pitää myös suunnitella menonsa sen mukaan, että veli saa käyttää näiden autoa vapaasti. Vanhemmat tietenkin maksavat bensat. Vanhemmat haluaisivat laajentaa makuuhuonettaan veljeni vanhan huoneen puolelle kaatamalla väliseinän, muta veli ei tähän suostu, koska hän haluaa edelleen oman huoneen lapsuudenkotiin.
Olen lukuisia kertoja puhunut vanhemmille, että nämä tekevät veljelle melkoisen karhunpalveluksen, kun eivät pakota tätä itsenäistymään. Periaatteen tasolla he ymmärtävät ongelman, mutta he eivät raaski sanoa veljelle ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kuoli ja häneltä jäi auto. Ystävällinen naapuri halusi keventää ajokortittoman anopin taakkaa ja oli valmis ottamaan auton käyttöönsä, koska tarvitsi autoa mutta ei ollut valmis maksamaan siitä mitään. Hän selitteli vielä, että näin anoppi pääsee helpommalla. Vakuutukset yms. olisivat käytännön syistä jääneet kuolinpesän hoidettaviksi. Auton otti sitten yksi appiukon jälkeläisistä.
Isäni kuoli, jätti uutena ostamansa auton, eikä äidillä ole korttia. Äiti kyllä halusi pitää auton ja ollaan sitten sisarustani kanssa huollettu ja katsastettu. Muutama tuttu vie sillä äitiäni välillä kaupoille. Heti isäni kuoleman jälkeen alkoi tulla näitä pyyntöjä, kun moni puolituttu ja naapuri olisi ollut valmis ottamaan auton ilmaiseksi riesakseen. Naurattaa noi pyynnöt. Se auto alkaa olla nykyään jo aika arvokas, mutta aina vaan tulee pyyntöjä saada se ilmaiseksi. Saahan sitä pyytää. Minä kieltäydyn aina ja kerron vielä sen nykyisen arvon, mitä saisin, jos äitini sen haluaisi myydä.
Sinä saisit, kun äitisi myisi?
Jospa ei tahaltaan ymmärretä väärin. Itsekin käytän tuota ilmaisua kun myyn tavaraa vanhempieni tai tätieni/setieni/enojen puolesta. Rahat päätyvät toki heille vaikka minä se myyjä olen. Esim jos mutsillani on joku design-maljakko niin sanon että "saisin maljakosta 300€ onko ok?" vaikka rahat päätyvät äidilleni.
No tätä ei vaadittu minulta vaan kun eräs sukulaisensa kuoli, niin eräs toinen sukulaine piti itsestään selvänä, että hän tietenkin saa myydä kyseisen henkilön koko irtaimiston nettikirpparilla ja pitää rahat itsellään. Hän kuitenkin on suvun varakkain henkilö eikä edes ollut sen vainajan kanssa missään tekemisissä varmaan 30 vuoteen.
Kun asuin eräässä kerrostalossa, niin kerran ovikello soi melko myöhään illalla ja siellä oli naapuri, jonka kyllä tunsin ylkonäöltä, mutta en muuten. Hänellä oli käsissään jotain epämääräisen näköisiä vaatteita, joita hän väkisin yritti tyrkyttää minulle ja vaati että minun on ostettava ne, koska hänen on saatava rahaa tupakkaan. Hän ei millään meinannut uskoa kun sanoin, että en osta ja yritti väkisin tulla sisälle näyttämään niitä vaatteita. Muistaakseni jotain 100 euroa pyysi muutamasta rikkinäisestä ja likaisesta vaatteesta.
Appiukko, tuli meille viikoksi kylään kun anoppi oli pikku leikkauksessa ja asuimme lähempänä sairaalaa, niin että pääsi katsomaan vaimoaan joka päivä. Olemme olleet ihan hyvissä väleissä ja vierailu alkoi ihan hyvin, ihmettelin vain kun valmiiksi tehty ruoka oli loppunut joka päivä kun tulin töistä.
Tein sitten tosi ison annoksen makaronilaatikkoa, sen piti riittää meille 3 aikuisella ja kahdelle lapsellemme ainakin 2 päivää. Tulin töistä seuraavana päivänä ja appi kysyi milloin alan tehdä ruokaa? Ihmettelin mitä makaronilaatikolle oli tapahtunut, kun sitä jäi yli puolet jäljelle, niin appiukko ilmoitti heittäneensä sen roskiin, hän ei syö jämiä. Ja kertoi että vaimonsa tekee joka päivä uuden ruuan, hän ei syö vanhaa. Selitin siinä mitä eroa on kotirouvalla ja työssä käyvällä äidillä ja käskin mennä ravintolaan ja syöttää siellä myös lapseni (13 ja 16 v pojat, jotka syövät niin kuin nälkäinen teini vain voi syödä) jos haluaa joka päivä tuoretta ja on tosiaankin heittänyt lapsienkin ruuan roskiin.
Appiukko yritti saada mieheni laittamaan minut ruotuun, mutta loppu tulemana alkoi "vanha" ruoka kelvata ja samalla hänelle selvisi ettei anoppikaan ehkä pystykään tekemään ruokaa vähään aikaan käsileikkauksen jälkeen.
Toinen juttu oli se että appiukko vaati ensin että jään kotiin ja kuskaan häntä sairaalalle pari kertaa päivässä, vaikka hänellä oli oma autonsa mukana. Vähän huvitti ilme joka tuli naamalleen kun poikansa kertoi että minä olen se perheen enemmän tienaava (ei paljon, mutta vähän) ja jos joku ottaa palkatonta vapaata se on mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tuosta vieraan ihmisen laukun vahtimisesta. Olen ehkä joskus tämän kertonutkin täällä jossain ketjussa.
Olin kaverin kanssa Linnanmäellä joskus teininä. Vastaan tuli täysin vieras mies pikkupojan kanssa. Mies kysyi, voidaanko käydä lapsen kanssa laitteissa, hän maksaa ja tulee sitten hakemaan pojan. Olin aikeissa sanoa että ei käy, mutta kaverini vastasi heti iloisesti: totta kai. Mies ei antanut meille numeroaan eikä edes nimeään, vaan lähti lätkimään.
Poika oli ihan mielellään laitteissa meidän kanssamme, mutta kun ilta eteni, meitä alkoi epäilyttää, oliko mies tulossa takaisin ollenkaan. Miksi hän jätti pojan vieraiden ihmisten hoitoon? Entä jos hän hylkäsi nyt lapsen ja joudumme lähtemään poliisiasemalle pojan kanssa selvittämään asiaa?
Lopulta tuli kuitenkin kuulutus, että [Jussin] isä odottaa poikaa "hoitajineen" infopisteellä. Saimme pari kymppiä vaivanpalkkaa.
Olen miettinyt, mikä tässä oli takana. Oliko isä alkoholisti, jonka oli pakko käydä vetämässä pari kaljaa? Oliko hänellä naisystävä, joka ei tykännyt siitä että isä vietti päivän Jussin kanssa? Miten monta kertaa näin oli käynyt, kun Jussi luotti meihin heti eikä itkenyt isänsä perään?
Kylläpä olitte tyhmiä, kun otitte vieraan lapsen vastuullenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tuosta vieraan ihmisen laukun vahtimisesta. Olen ehkä joskus tämän kertonutkin täällä jossain ketjussa.
Olin kaverin kanssa Linnanmäellä joskus teininä. Vastaan tuli täysin vieras mies pikkupojan kanssa. Mies kysyi, voidaanko käydä lapsen kanssa laitteissa, hän maksaa ja tulee sitten hakemaan pojan. Olin aikeissa sanoa että ei käy, mutta kaverini vastasi heti iloisesti: totta kai. Mies ei antanut meille numeroaan eikä edes nimeään, vaan lähti lätkimään.
Poika oli ihan mielellään laitteissa meidän kanssamme, mutta kun ilta eteni, meitä alkoi epäilyttää, oliko mies tulossa takaisin ollenkaan. Miksi hän jätti pojan vieraiden ihmisten hoitoon? Entä jos hän hylkäsi nyt lapsen ja joudumme lähtemään poliisiasemalle pojan kanssa selvittämään asiaa?
Lopulta tuli kuitenkin kuulutus, että [Jussin] isä odottaa poikaa "hoitajineen" infopisteellä. Saimme pari kymppiä vaivanpalkkaa.
Olen miettinyt, mikä tässä oli takana. Oliko isä alkoholisti, jonka oli pakko käydä vetämässä pari kaljaa? Oliko hänellä naisystävä, joka ei tykännyt siitä että isä vietti päivän Jussin kanssa? Miten monta kertaa näin oli käynyt, kun Jussi luotti meihin heti eikä itkenyt isänsä perään?
Kylläpä olitte tyhmiä, kun otitte vieraan lapsen vastuullenne.
Kyllä tässä ainut typerys on tuo lapsen isä.
Kuka oikeasti kehtaa jättää lastaan vieraan ihmisen vastuulle? Etenkin teinien, joita on helppo maanitella tuohon pestiin ja ovat vielä itsekin alaikäisiä.
Tarinassa käy myös ilmi, että ap olisi kieltäynyt, mutta ystävänsä oli ehtinyt suostua. Toivottavasti tuon lapsen isän touhut on jossain vaiheessa paljastunut, jos tosiaan on niin ettei ollut ensimmäinen kerta, että lapsi jätetään vieraan ihmisen hoiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmeakymppiä lähestyvä veljeni vaatii härskisti kaikenlaista vanhemmiltamme. Hän asuu lähellä vanhempia ja käy hakemassa ruokansa näiden jääkaapista - ja kehtaa valittaa, jos jääkaappia ei ole täydennetty hänen lempiruoillaan. Vanhempien pitää myös suunnitella menonsa sen mukaan, että veli saa käyttää näiden autoa vapaasti. Vanhemmat tietenkin maksavat bensat. Vanhemmat haluaisivat laajentaa makuuhuonettaan veljeni vanhan huoneen puolelle kaatamalla väliseinän, muta veli ei tähän suostu, koska hän haluaa edelleen oman huoneen lapsuudenkotiin.
Olen lukuisia kertoja puhunut vanhemmille, että nämä tekevät veljelle melkoisen karhunpalveluksen, kun eivät pakota tätä itsenäistymään. Periaatteen tasolla he ymmärtävät ongelman, mutta he eivät raaski sanoa veljelle ei.
Meillä oli vähän sama tilanne. Veli asui kotona pitkään työttömänä ja äiti hoiti talouden ja laskut ja veli eli täysihoidossa ja käytti autoa kuin omaansa. Kuulin että ei suostunut ottamaan työpaikkaa vastaan, kun siinä oli niin pieni palkka. Itse tein kahta työtä yh-äitinä pienemmällä tuntipalkalla ja vedin tästä herneet nenään.
Kysyin että ettekö oikeasti näe tässä mitään ongelmaa, eivät nähneet. Äidin mielestä minulla oli jotain muita ongelmia, jotka projisoin heihin. Sanoin että tavataan sitten kun asiat ovat niin kuin normaali-ihmisillä. Jonkin ajan päästä veli muutti pois ja välit palasivat jollekin asteelle. Eivät kai vieläkään näe mitään ongelmaa tässä järjestelyssä että aikamiespoika eli ilmaiseksi täysihoidossa.
Tää on parinkymmenen vuoden takaa. Ystävä, kersasta asti tunnettu. Hän oli naimisissa, minä sinkku. Pyysi mut Tallinnan 20 h risteilylle. Mikäs siinä, mennään. Ei oltu vähään aikaan nähtykkään. Mulla opiskelut duunin ohella ja hän perusti yritystä, kiva nähdä ja päivittää missä molemmat mennään. Siis laivalle. Syötiin, otettiin muutamat ja valmistauduttiin iltaan... Sitten hän ilmoitti, että hänellä on salarakas samalla paatilla. "Eihän sua haittaa, että biletät itsekses? Mä nään Jorman ihan kohta. Nähdään aamupalalla." Paska reissu, mut tulipahan tehtyä. Ja ystävä on nykyään ex-ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei nyt ollut olettamus tai vaatimus, mutta käytös oli härskiä.
Kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, hänen eräs (naispuolinen) kaverinsa ei pitänyt minusta ollenkaan. Tiesin tämän naisen siis ennen seurustelua.
Eräänä kertana olimme siihen aikaan poikaystäväni kanssa baarissa, kun tämä neito saapui paikalle. Hän yritti tulla kanssani toimeen py:n takia ja ihan ok ilta oli. Yhteistuumin päätettiin lähteä asunnollemme jatkamaan, kun juomista sieltä löytyi. Pirskeet vaan loppui lyhyeen, kun py:n mennessä vessaan tämä nainen lähestyi siten että sai ajettua minut sohvan perukoille ja totesi, että hänen tekisi mieli ta p pa a minut. Py tuli melkein housut kintuissa kesken vessareissun ja heitti naisen pihalle.
Myöhemmin kun näin tämän naisen uudelleen, hän totesi ylimielisesti että olenhan tietoinen jos menemme poikaystäväni kanssa naimisiin, että hänet on sitten kutsuttu koska ovat kavereita. No, eipä laitettu hänelle kutsua ja taisi miehelläni yhteydenpito hiipua tuon yhden illan jälkeen.
Syytä hänen vihanpidolle en varsinaisesti tiedä, mustasukkaisuus? Oli nimittäin ennen seurusteluamme (tapailtiin kyllä ihan julkisesti) todennut, että hän katkaisee välit jos mieheni alkaa olemaan minun kanssani.
Terkkuja vaan jos tunnistat itsesti.
Voisin aika monelle entiselle kaverille, nykyisille hyvänpäivän tuttaville sanoa, että jos et muutenkaan pidä yhteyttä ja kysele kuulumisia, niin älä tee sitä silloinkaan kun tarvitset taas jotakin palvelusta, tavaraa lainaan, apua remontissa tai kädestä pitäen opastusta tietokoneen kanssa.
Mielestäni on härskiä jos soitetaan kerran puolessa vuodessa ja kysytään jotakin apua - muuten kuulumiset ei sitten kiinnosta yhtään.
Ystäväni oli aika härski vaatimuksissaan kun järjesti häänsä noin kuukauden varoitusajalla... Kutsui minut kaasokseen, johon vastasin myöntävästi. Hän ei kuitenkaan yhtään ymmärtänyt että aika ei riittänyt töiden ja muun elämän lisäksi järjestää satuhäitä kuukaudessa. Hänen miehensä antoi jopa palautetta etten ollut antanut kaikkeani enkä järjestänyt riittävästi ohjelmaa. Vastasin että normaalisti niihin käytetään aikaa 6-12kk... Olemme edelleen väleissä mutta mihinkään palveluksiin en enää heidän suhteen ryhtynyt kun vaatimukset ovat ihan utopistisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin joskus pk-seudulla ja totta kai syntymäkaupungista tuntemani vanhat kaverit kävivät joskus yökylässä, ei siinä mitään, hauskaahan se oli.
Kerran kuitenkin meinasin polttaa päreeni kun olin sopinut yhden kaverin kanssa ja hän toikin yllättäin mukanaan minulle täysin tuntemattoman opiskelukaverin ja he rupesivat siinä sitten keskenään puhumaan märistä juhlista minun kämpässäni, ikään kuin he vain voisivat sellaisesta päättää. Itse kun en juo lainkaan ja vanha kaverini kyllä tiesi sen hyvin.
Tuo minulle tuntematon ihminen oli vielä muutenkin erittäin ilkeä, sanoi kaikenlaista halveksivaa ja törkeää.
En vieläkään tajua, miksi vanhan kaverini piti sellainen ihminen tuoda luokseni ja vielä etukäteen sopimatta. Meni meidänkin välit huonommiksi tuon takia.
Tuttavani pyysi minua leipomaan tyttönsä ylioppilasjuhliin ja antoi jopa listan siitä mitä halusi, oli leivoksia, perinteinen ja maidoton kakku, kaksi voileipäkakkua, salaatti ja lisänä booli. Olisin saanut 150€ tarvikkeiden hankintaan ja leipominen olisi kuitattu sillä että olisin päässyt juhliin juomaan kahvit. Tosielämässä olisin joutunut pitoemännäksi ja saanut siivota jäljet. Kuulostaa aika härskiltä vai mitä?
Lisätään juttuun se että tälle tutulle ei tullut mieleenkään että omien kaksostyttöjeni ylioppilasjuhlat samana päivänä olivat ehkä vähän korkeammalla tärkeys järjestyksessäni kuin jonkun minulle tuntemattoman nuoren juhlien järjestäminen. Tämän äitylin mielestä olisin ihan hyvin siirtää oman perheen juhlia päivällä tai parilla kunhan hänen tyttönsä saisi juhlansa oikeana päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kuoli ja häneltä jäi auto. Ystävällinen naapuri halusi keventää ajokortittoman anopin taakkaa ja oli valmis ottamaan auton käyttöönsä, koska tarvitsi autoa mutta ei ollut valmis maksamaan siitä mitään. Hän selitteli vielä, että näin anoppi pääsee helpommalla. Vakuutukset yms. olisivat käytännön syistä jääneet kuolinpesän hoidettaviksi. Auton otti sitten yksi appiukon jälkeläisistä.
Isäni kuoli, jätti uutena ostamansa auton, eikä äidillä ole korttia. Äiti kyllä halusi pitää auton ja ollaan sitten sisarustani kanssa huollettu ja katsastettu. Muutama tuttu vie sillä äitiäni välillä kaupoille. Heti isäni kuoleman jälkeen alkoi tulla näitä pyyntöjä, kun moni puolituttu ja naapuri olisi ollut valmis ottamaan auton ilmaiseksi riesakseen. Naurattaa noi pyynnöt. Se auto alkaa olla nykyään jo aika arvokas, mutta aina vaan tulee pyyntöjä saada se ilmaiseksi. Saahan sitä pyytää. Minä kieltäydyn aina ja kerron vielä sen nykyisen arvon, mitä saisin, jos äitini sen haluaisi myydä.
Sinä saisit, kun äitisi myisi?
Jospa ei tahaltaan ymmärretä väärin. Itsekin käytän tuota ilmaisua kun myyn tavaraa vanhempieni tai tätieni/setieni/enojen puolesta. Rahat päätyvät toki heille vaikka minä se myyjä olen. Esim jos mutsillani on joku design-maljakko niin sanon että "saisin maljakosta 300€ onko ok?" vaikka rahat päätyvät äidilleni.
No mutta. Jos auto on ollut isän, niin eikö silloin lapsi peri sen? Puoliso ei peri, jos kuolleella on lapsia. Siis teknisesti ottaen kirjoittaja saisi kyllä rahat itselleen, jos on kuolleen lapsi. Jos auto on jossain välissä jo myyty äidille, niin eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi kirjoitti:
Miniäni ilmoitti etten saisi kulkea heidän talon ohitse, asuin talossa 35v. Olen kulkenut kyllä! Ei anna mun olla heidän lasten kanssa, ilman valvontaa?! 4v ja 1,5v. Nuorempi ei tiedä että oon mummi. Aina vihainen ja ärtyisä kun nähdään, sapettaa, poikani puolesta.
Tähänhän ei tietystikään ole mitään syytä sinussa itsessäsi?
Joskus voi ihan oikeasti olla syytönkin jonkun hampaisiin joutumisesta.
Itsekin nuorena, kun tutustuin tulevaan anoppiini, huomasin ettei minusta pidetä. Meikkasin ja pukeuduin räväkästi, joka ei ollut silloin 80-luvulla mikään normi juttu. Olin sellainen räiskyvä ja iloinen mutten ole ikinä ollut ilkeä vaan hyvinkin aina toisia ensin ajatteleva. Olin kaupunkilaistyttö, joka rakastui maalaispoikaan ja varmaan pieni "nähtävyys" kylän raitilla!
Anopillani oli toinenkin miniä, joka oli se "hyvä" miniä ja hänen sukunsa appivanhempani olivat tunteneet jo kauan. Jostain syystä minä olen ollut näinä vuosikymmeninä se, joka kävi siivoamassa, auttelemassa puutarhassa ja kuljettamassa lääkäriin. Minä autoin juhlissa, ennen ja jälkeen. Kiitosta ei tullut, saati mitään korvausta, mutta kyllä se kiitos olisi mieltä lämmittänyt.
Anopin kummallakin pojalla on 2 poikaa ja tuon "hyvän" miniän lapset ovat olleet aina parempia kuin meidän pojat. No, poikiemme serkut olivat kyllä enemmän isovanhempiensa kanssa tekemisissäkin kun olivat usein (lähes joka viikonloppu) siellä hoidossa, jotta vanhemmat saivat hoitaa parisuhdettaan. Erosivat kyllä kun pojat olivat melkein aikuisia.
Kyllä välillä itketti kun en mitään pahaa kenellekään tehnyt eikä silti arvostettu. Eikä tämä ollut vain minun päässäni, koska miehenikin usein harmitteli sitä ettei minua arvostettu.
Kuolinvuoteellaan anoppi pyysi minulta anteeksi ja sanoi, että olet kyllä hyvä ihminen ja hän on onnellinen, että pojallaan on minut vaimona ja pojanpojilla (silloin jo aikuisia) on niin hyvä äiti. Itkuhan siinä tuli kummallakin, mutta tuo tapahtuma pyyhki kaikki ikävät muistot pois. Oikein rakas anoppi hän kuitenkin minulle oli, ja kukaties, jos olisi elänyt pidempään, niin ehkä minustakin olisi tullut joskus "hyvä" miniä?
Itsekin jouduin vävynä anopin hampaisiin. Tyttärensä olisi ilmeisesti pitänyt uhrata elämänsä ainoana tyttönä äidistään huolehtimiseen ja haukuttavana olemiseen. Toki hän näin tekikin, muttei oman elämänsä kustannuksella. Minä olin se pahis, joka vei häneltä tyttären, joka ei perheellistyttyään ehtinyt olla päivittäin äitinsä haukuttavana.
^ ootkohan mun naton mies. Kuulostaa niin anopilta (suoraan siis sanonut tyttärensä tehtävän olevan omaishoitaa heidät, tosin ei liene pitkä urakka - aikovat juoda itsensä ilmeisesti hengiltä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kuoli ja häneltä jäi auto. Ystävällinen naapuri halusi keventää ajokortittoman anopin taakkaa ja oli valmis ottamaan auton käyttöönsä, koska tarvitsi autoa mutta ei ollut valmis maksamaan siitä mitään. Hän selitteli vielä, että näin anoppi pääsee helpommalla. Vakuutukset yms. olisivat käytännön syistä jääneet kuolinpesän hoidettaviksi. Auton otti sitten yksi appiukon jälkeläisistä.
Isäni kuoli, jätti uutena ostamansa auton, eikä äidillä ole korttia. Äiti kyllä halusi pitää auton ja ollaan sitten sisarustani kanssa huollettu ja katsastettu. Muutama tuttu vie sillä äitiäni välillä kaupoille. Heti isäni kuoleman jälkeen alkoi tulla näitä pyyntöjä, kun moni puolituttu ja naapuri olisi ollut valmis ottamaan auton ilmaiseksi riesakseen. Naurattaa noi pyynnöt. Se auto alkaa olla nykyään jo aika arvokas, mutta aina vaan tulee pyyntöjä saada se ilmaiseksi. Saahan sitä pyytää. Minä kieltäydyn aina ja kerron vielä sen nykyisen arvon, mitä saisin, jos äitini sen haluaisi myydä.
Sinä saisit, kun äitisi myisi?
Jospa ei tahaltaan ymmärretä väärin. Itsekin käytän tuota ilmaisua kun myyn tavaraa vanhempieni tai tätieni/setieni/enojen puolesta. Rahat päätyvät toki heille vaikka minä se myyjä olen. Esim jos mutsillani on joku design-maljakko niin sanon että "saisin maljakosta 300€ onko ok?" vaikka rahat päätyvät äidilleni.
No mutta. Jos auto on ollut isän, niin eikö silloin lapsi peri sen? Puoliso ei peri, jos kuolleella on lapsia. Siis teknisesti ottaen kirjoittaja saisi kyllä rahat itselleen, jos on kuolleen lapsi. Jos auto on jossain välissä jo myyty äidille, niin eri asia.
Hox! Avio-oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Tää on parinkymmenen vuoden takaa. Ystävä, kersasta asti tunnettu. Hän oli naimisissa, minä sinkku. Pyysi mut Tallinnan 20 h risteilylle. Mikäs siinä, mennään. Ei oltu vähään aikaan nähtykkään. Mulla opiskelut duunin ohella ja hän perusti yritystä, kiva nähdä ja päivittää missä molemmat mennään. Siis laivalle. Syötiin, otettiin muutamat ja valmistauduttiin iltaan... Sitten hän ilmoitti, että hänellä on salarakas samalla paatilla. "Eihän sua haittaa, että biletät itsekses? Mä nään Jorman ihan kohta. Nähdään aamupalalla." Paska reissu, mut tulipahan tehtyä. Ja ystävä on nykyään ex-ystävä.
Olisit etsinyt seuraa itselleskin
Ystävä änkeää pari kertaa vuodessa meille pariksi yöksi. Heille ei mahdu kylään vaikka asuntomme ovat samaa kokoluokkaa.
Ehkä se on se härski pyyntö, saada äidin myymän auton rahat itselle?