Lue keskustelun säännöt.
Myrkyllinen työyhteisö - unohdan myös omat arvoni. Olen ahdistunut.
29.07.2022 |
Itse olen ahkera ja tunnollinen, haluan olla osa porukkaa mutta myös luoda asiakastyytyväisyyttä. Pidän niin paljon työstä jos saa olla reipas, oma itsensä ja luoda yhteistä hyvää ja päämääriä.
Tuon kaiken olen menettänyt tai no, jättänyt toteuttamatta työyhteisössä, jossa ketään lopulta ei kiinnosta miten ja miksi työt tehdään, kaikista puhutaan selän takana, kaikkeen ollaan tyytymättömiä, asiakkaille auotaan päätä, esimiehiä arvostellaan ja esimiehet myös hyvin kärkeään sävyyn arvostelevat työntekijöitä (haukkuvat, kertovat henkilökohtaisia asioita jne.)
Todella katastrofaalista.
Minusta pidetään vaikka selän takana on haukuttu mutta vakituiseksi halutaan, töitä olisi ja kaikki on ok paitsi, että tämä kaikki on niin myrkyllistä että olen menettänyt otteen jo omista arvoistanikin. En käsitä enää mitään ja mihin pitäisi luottaa.
Kaikesta valittaa kaikki ja hirveä sekasorto päällä, tulipaloja sammutetaan.
Enää 1 kk, sitten lähden. Olen uusi alalla ja vasta valmistun, en tiedä yhtään mitä teen jos tämä on alalla normaalia.
- sote-ala.
Kommentit (19)
Jaksoin ensimmäisen kuukauden olla oma itseni työntekijänä.
Sitten oli pakko luovuttaa (hiljensin tahtia, en välittänyt niin paljoa) koska ketään ei vai kiinnosta, tunnollisia haukutaan ja nyrpistellään nenää kun eivät itse jaksa. Koko ajan manipuloidaan ja ollaan niin kaveria mutta sitten vääristellään taas asioita ja tapahtumia.
En vain kestä. Haluan jo munkkiluostariin omaan rauhaan tämän kokemuksen jälkeen.
En tiedä itkeäkö vai nauraako.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua minäkään vakipaikkaa. Helpompi lähteä määräaikaisena pois tulehtuneesta työyhteisöstä. Nyt olen ollut suht hyväilmapiirisessa talossa.
Tiedän miten väsyttävää olla ap kuvailemassa paikassa.
Päiväkodin täti
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama homma. Olen kohta valmistuva lähihoitaja joka saisi vakipaikan = en halua
Kiitos vertaistuesta. Eikö olekin aika hämmentävää? Tavallaan kun miettii, niin ajattelisi, että juuri hoitoalalla olisi sympaattista ja tunnollista porukkaa töissä mutta omien havaintojen mukaan suurin osa on juuri päinvastaista, juoruilevia ja kieroja, valehtelevia ihmisiä. Kourallinen sellaisia, joiden kanssa olisi oikeasti mukavaa tehdä töitä ja eettinen periaate ja työote todella olisi hommissa mukana.
Nyt on kyllä erittäin huolestuttavaa nähdä tämä. Onkohan aina ollut tuollaista alalla...
En tiedä mitä teen kun valmistun. Etsinkö töitä, joita saa tehdä yksin toimistossa jotta ei kuormittuisi siitä kaikesta ylimääräisestä draamasta ja negatiivisuudesta.
Ap
Naisvaltainen ala. Se on sitä feminismiä.
Naisvaltaisessa toimistossa oli tuollaista. AIvan kauheaa. Olin vain työharjoittelu ajan ja olisi tarjonneet jatkopestiä, mutta ennemmin työtön kuin on töissä jossa on tuollaista ja sen takia voi emotionaalisesti pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä myöntää etten edes halua kasvattaa niin paksua nahkaa, että alan sietämään kaikkea tuota ja pitämään sitä normaalina. En todellakaan sopeudu alalle, mikäli se on tätä. Lähden varmasti mutta aion nyt yrittää pari vuotta ja katsoa mihin suuntaan menee.
Toivottavasti en ainakaan kadota itseäni.
Ap
Pahinta on kun negatiivisuus tarttuu itseenikin ajan kuluessa. Saavun iloisena päiväkotiin niin myrtsit naamat vie omatkin suupielet alaspäin. Alan etsiä vikoja työni voimavara eli lapset alkavat tuntua ärsyttäviltä rasitteilta kun kollegat valittavat joka asiasta. Vanhemmille ollaan mielin kielin, samoin työkavereille. Heti kun lähtevät pois alkaa ivallinen märinä.
Päiväkodin täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se onkin taito rakastaa itseään niin paljon että ei anna muitten vaikuttaa itseensä niin paljoa. Ehkä pitää olla joka stoalainen ajatusmaailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisvaltaisessa toimistossa oli tuollaista. AIvan kauheaa. Olin vain työharjoittelu ajan ja olisi tarjonneet jatkopestiä, mutta ennemmin työtön kuin on töissä jossa on tuollaista ja sen takia voi emotionaalisesti pahoin.
No joo. Ehkä se on sitä kun on naisvaltaista. Olen ollut eräässä toisessa paikassa töissä joka ei ollut sote-alaa mutta siellä oli naisia paljon. Se oli kamalaa. En sopeutunut joukkoon ja tunsin oloni ahdistuneeksi sielläkin. Nyt kuitenkin on enemmän kyseenalaista tämä kun miettii miten tärkeää tämä työ on, asiakkaat ovat todella meidän vastuulla ja näemme henkilökohtaisia tietoja heistä. Meillä pitäisi olla aivan erilainen yhteisö alalla. Ei tällaista selkäänpuukottamista ja jatkuvaa valitusta aivan kaikesta.
Olen ehkä hieman järkyttynyt.
Täytyy pohtia hyvin tarkkaan mitä tekisi jatkossa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se onkin taito rakastaa itseään niin paljon että ei anna muitten vaikuttaa itseensä niin paljoa. Ehkä pitää olla joka stoalainen ajatusmaailma.
Ei tämä henkilökohtaisesti ole minulle niin järkyttävää vaan ylipäätänsä kokonaisuutena hyvin pysäyttävä. Rakastan itseäni niin, etten aio menettää arvomaailmaani siellä missä sitä on mahdotonta toteuttaa pidemmän päälle ja syö henkisiä voimavaroja (sillä joutuu keskittymään niin paljon kaikkeen epäolennaiseen.)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on kun negatiivisuus tarttuu itseenikin ajan kuluessa. Saavun iloisena päiväkotiin niin myrtsit naamat vie omatkin suupielet alaspäin. Alan etsiä vikoja työni voimavara eli lapset alkavat tuntua ärsyttäviltä rasitteilta kun kollegat valittavat joka asiasta. Vanhemmille ollaan mielin kielin, samoin työkavereille. Heti kun lähtevät pois alkaa ivallinen märinä.
Päiväkodin täti
Kuulostaa hyvin tutulta. Kohteena ei ole kuitenkaan lapset, vaan ikäihmisten palvelut.
Tuollaista se on töissä ollut.
Ap
Kerro esimiehelle, että mielestäsi et saa tehdä töitä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen alkanut laiskotella eikä sillä ole mitään muuta vaikutusta kuin että tarvitsee kuunnella mussutusta promillen entisestä ja mieliala on parempi.
Kannattaa joko yrittää muuttaa työpaikan henkeä tai vaihtaa työpaikkaa. Minä olen valinnut ensimmäisen ja yritän omalta osaltani vaikuttaa omalla positiivisella asenteellani ja hyvän puhumisella muihin.
Vierailija kirjoitti:
Naisvaltainen ala. Se on sitä feminismiä.
nainen ei ole yhtä kuin feminismi. Feminismillä ei ole tuossa osaa eikä arpaa, taas vedetään katkera "feminismi on kaiken pahuuden alku ja juuri"- kortti. Harmittaa kuinka paljon oppimattomia ihmisiä huutelee tällaisia kommentteja. Hei lue nyt kirjoja aiheesta ja sivistä itseäsi. Ehkä mielipiteesikin saavat jonkin asteen arvoa.
kuulostaa naisvaltaiselta työyhteisöltä. raksalla ollaan rehellisesti kusipäitä ja puukotetaan selkään samalla kun katsotaan silmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisvaltainen ala. Se on sitä feminismiä.
nainen ei ole yhtä kuin feminismi. Feminismillä ei ole tuossa osaa eikä arpaa, taas vedetään katkera "feminismi on kaiken pahuuden alku ja juuri"- kortti. Harmittaa kuinka paljon oppimattomia ihmisiä huutelee tällaisia kommentteja. Hei lue nyt kirjoja aiheesta ja sivistä itseäsi. Ehkä mielipiteesikin saavat jonkin asteen arvoa.
Feministit halusi naiset työmaailmaan. antoivat naisille aivopierun riittämättömyydestä jota koitetaan täyttää pätemällä työelämässä hakien kunnioitusta ja arvostusta.
Ihan sama homma. Olen kohta valmistuva lähihoitaja joka saisi vakipaikan = en halua