Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon lastenvaatteita serkulle. Jos kysyy että tarvitsetko niin se tarkoittaa mielestäni että silloin ne annetaan. Jos rahaa/vastiketta haluaa niin kannattaa sanoa.

Joku on joskus kysynyt että tarvitsetko jotain vanhaa tavaraa. Olen vastannut että en varsinaisesti mutta voinen jotain käyttöä keksiä jos muuten roskiin olet heittämässä. Ja kun olen mennyt tätä ilmaiseksi luulemaani "roskaa" hakemaan niin yllättäen sillä onkin ollut sitten ihan käypä hinta.... Närkästytään sitten kun en tavaraa otakaan.

Jos itse kysyy muilta että olisiko mahdollisesti vaikkapa niitä lastenvaatteita niin silloin toki niistä myös vastiketta tarjotaan.

Mulle yks sukulainen teki niin, kun äiti kertoi käyn kirppiksellä myymässä, kysyi onko tarvetta.

Vastasin ei oikein ole, kun nyt kesäkirppkset ovat menneet kiinni.

Tuli kuitenkin, toi laatikoita. Alkoi levittämään niitä laatikoita, otti käteensä kattilan, kysyi olisko 50 markkaa hyvä. Sanoin ei oo, korkeintaan 20 markkaa.

Laskeskeli siinä ja sanoi tonnilla tehdään kaupat.

Mä olin vähävarainen opiskelija ja sanoin lähde vetää. Kuulemma kuski oli lähtenyt.

Sovittiin laitetaan ne mun kellariin, hän tulee be hakemaan, koska mulla oli vika vuosi ja sen jälkeen muutin.

Eihän se hakenut ja keväällå myin ne ja paljon muuta kirppiksellä.

Meni pari v ja sanoi en oo maksanut sitä tonnia.

Eniten tässä tarinassa ihmetyttää se, mihin "että" sana on hävinnyt kokonaan.

Tuo on palstalla tunnettu huomion hakija vesipäisellä kirjoitustyylillään.

Te molemmat olette kusipäisiä pilkunnussijoita. Hommatkaa elämään jotain sisältöä niin ei tarvitse täällä inistä jostain kirjoitusvirheistä.

Eihän se ole "kirjoitusvirhe", jos ei pane lainkaan että-sanoja tekstiinsä. Se on tarkoituksellista lukijan kiusaamista.

Pienipalkkaisena annoin joululahjaksi tuttavaperheelle joululeivonnaisia kun tiesin että ostavat kaupasta kuitenkin. Joulun jälkeen perheen äiti kommentoi ettei tarvitse toista kertaa leipoa, perheen isä ja lapset olivat syöneet leipomuksia hyvällä halulla ja ilmeisesti perheen äiti loukkaantui tästä. Seuraavana jouluna varoin visusti edes mainitsemasta mitä olin leiponut enkä heille mitään niistä vienyt. Sitten olenkin saanut kuulla monet vuodet että voisin leipoa heille, kaikki kelpaisi ja oikein odottavat että voisin viedä jotakin. Mutta miksi veisin kun sain vain haukkuja kun yritin olla ystävällinen.

Kaveri pyysi että tekisin leipomukset hänen häihinsä. Kertoi maksavansa ystävällisesti ainesosat.. Juhliin oli kutsuttu 70 vierasta ja minua itseäni ei edes kutsuttu juhliin. Vetosin kiireisiin ja kieltäydyin piian paikasta.

Erään sukulaisperheen äiti ei itse oikeasti kotona mitään, vaikka hän valitti aina, että miten lapsiperheen kotiäitinä on, kun on niin paljon töitä. Kuitenkin hänellä oli esim. miehensä isä auttamassa kotitöissä ja lastenhoidossa, koska hän sattui asumaan heillä ja oli sillä hetkellä työtön. Lisäksi hänen miehensä työpäivän jälkeen teki kotitöitä ja hoiti lapsia, minkä lisäksi hänen omat vanhemmat ja miehen vanhemmat auttoivat heitä paljon, minkä ansiosta tuo äiti sai itse suurimman osan ajasta vain levätä eikä hänen tarvinnut tehdä kotitöiden tai lastenhoidon eteen juuri lainkaan. Kuitenkin hän oli vaatimassa, että koska minä asuin siellä lähellä, niin minunkin pitäisi ihan koska tahansa olla valmis menemään heille auttamaan kotitöissä ja lastenhoidossa. Siis vaikka suunnilleen kello kymmenen illalla kun olin työpäivän ja omien kotitöiden jälkeen menossa nukkumaan jaksaakseni aamulla herätä ajoissa töihin, niin hän saattoi soittaa ja sanoa, että "Tule meille siivoamaan kun lapset ovat koko päivän ajan levitelleet levittäneet leluja lattioille, mutta eivät halunneet kerätä niitä, mutta ne kuitenkin pitäisi laittaa paikoilleen ja muutenkin on sotkuista".

Vierailija kirjoitti:

Erään sukulaisperheen äiti ei itse oikeasti kotona mitään, vaikka hän valitti aina, että miten lapsiperheen kotiäitinä on, kun on niin paljon töitä. Kuitenkin hänellä oli esim. miehensä isä auttamassa kotitöissä ja lastenhoidossa, koska hän sattui asumaan heillä ja oli sillä hetkellä työtön. Lisäksi hänen miehensä työpäivän jälkeen teki kotitöitä ja hoiti lapsia, minkä lisäksi hänen omat vanhemmat ja miehen vanhemmat auttoivat heitä paljon, minkä ansiosta tuo äiti sai itse suurimman osan ajasta vain levätä eikä hänen tarvinnut tehdä kotitöiden tai lastenhoidon eteen juuri lainkaan. Kuitenkin hän oli vaatimassa, että koska minä asuin siellä lähellä, niin minunkin pitäisi ihan koska tahansa olla valmis menemään heille auttamaan kotitöissä ja lastenhoidossa. Siis vaikka suunnilleen kello kymmenen illalla kun olin työpäivän ja omien kotitöiden jälkeen menossa nukkumaan jaksaakseni aamulla herätä ajoissa töihin, niin hän saattoi soittaa ja sanoa, että "Tule meille siivoamaan kun lapset ovat koko päivän ajan levitelleet levittäneet leluja lattioille, mutta eivät halunneet kerätä niitä, mutta ne kuitenkin pitäisi laittaa paikoilleen ja muutenkin on sotkuista".

Et kai sentään koskaan käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostimme vanhan rempattavan talon jota mieheni laitteli, asuimme samaan aikaan vielä vuokralla kerrostalossa kun siinä ei talossa voinut asua etenkään taaperon kanssa. Mieheni on kätevä käsistä ja projekti oli hänelle mieluinen, vaikka olikin ihan poikki kun työpäivän jälkeen lähti talolle vielä tekemään jotain. Myös minulta vaadittiin paljon kun olin käytännössä yh.

Sitten puolituttu pari osti 12km kaupungin ulkopuolelta  talon jota myytiin täysin remontoitavaksi tai purettavaksi ja olettivat, että kyllähän mieheni hoitaa kaljapalkalla myös heidän remonttinsa! Mieheni totesi olevansa kädet täynnä oman talomme kanssa ja  jos hän auttaisi niin  haluaisi rahaa eikä kaljaa. Pariskunta raivostui. Heillä ei ollut varaa remonttiin, olivat laskeneet täysin mieheni varaan. Muuttivat sitten lapsineen ja koirineen keskellä talvea lähes asumuskelvottomaan mörskään. 

Sano että keksit tämän päästäsi!! Ihan uskomatonta. Todella härskiä ja miten voi olla noin yksinkertaisia. 

Olikohan tää semmonen talo, joka sattui palamaan myöhemmin 😶😶😶

Tyypillinen kesken jätetty tarina. Herää aina kysymys siitä että onko edes totta.

Vanhempi sukulaiseni oli laittanut kuvan poimimistaan karpaloista nettiin, jolloin tuttunsa pyysi että saisi "ihan vain ämpärillisen" karpaloita ollaan tuttuja. Suuttui kuin hänelle kerrottiin ettei karpaloiden noukkiminen sormet kohmeessa ole ihan helpointa hommaa eikä hän saa kymmentä litraa ilmaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon lastenvaatteita serkulle. Jos kysyy että tarvitsetko niin se tarkoittaa mielestäni että silloin ne annetaan. Jos rahaa/vastiketta haluaa niin kannattaa sanoa.

Joku on joskus kysynyt että tarvitsetko jotain vanhaa tavaraa. Olen vastannut että en varsinaisesti mutta voinen jotain käyttöä keksiä jos muuten roskiin olet heittämässä. Ja kun olen mennyt tätä ilmaiseksi luulemaani "roskaa" hakemaan niin yllättäen sillä onkin ollut sitten ihan käypä hinta.... Närkästytään sitten kun en tavaraa otakaan.

Jos itse kysyy muilta että olisiko mahdollisesti vaikkapa niitä lastenvaatteita niin silloin toki niistä myös vastiketta tarjotaan.

Mulle yks sukulainen teki niin, kun äiti kertoi käyn kirppiksellä myymässä, kysyi onko tarvetta.

Vastasin ei oikein ole, kun nyt kesäkirppkset ovat menneet kiinni.

Tuli kuitenkin, toi laatikoita. Alkoi levittämään niitä laatikoita, otti käteensä kattilan, kysyi olisko 50 markkaa hyvä. Sanoin ei oo, korkeintaan 20 markkaa.

Laskeskeli siinä ja sanoi tonnilla tehdään kaupat.

Mä olin vähävarainen opiskelija ja sanoin lähde vetää. Kuulemma kuski oli lähtenyt.

Sovittiin laitetaan ne mun kellariin, hän tulee be hakemaan, koska mulla oli vika vuosi ja sen jälkeen muutin.

Eihän se hakenut ja keväällå myin ne ja paljon muuta kirppiksellä.

Meni pari v ja sanoi en oo maksanut sitä tonnia.

Eniten tässä tarinassa ihmetyttää se, mihin "että" sana on hävinnyt kokonaan.

Tuo on palstalla tunnettu huomion hakija vesipäisellä kirjoitustyylillään.

Miksi vastailet itsellesi, että-hullu?

Koetahan sisäistää keskustelun kulku, kenelle vastataan ja keneen viitataan. Tässä tapauksessa kyse ei ole samasta henkilöstä. Tiedän, koska kirjoitin tuon viestin.

Turha yrittää. Teidät on nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon lastenvaatteita serkulle. Jos kysyy että tarvitsetko niin se tarkoittaa mielestäni että silloin ne annetaan. Jos rahaa/vastiketta haluaa niin kannattaa sanoa.

Joku on joskus kysynyt että tarvitsetko jotain vanhaa tavaraa. Olen vastannut että en varsinaisesti mutta voinen jotain käyttöä keksiä jos muuten roskiin olet heittämässä. Ja kun olen mennyt tätä ilmaiseksi luulemaani "roskaa" hakemaan niin yllättäen sillä onkin ollut sitten ihan käypä hinta.... Närkästytään sitten kun en tavaraa otakaan.

Jos itse kysyy muilta että olisiko mahdollisesti vaikkapa niitä lastenvaatteita niin silloin toki niistä myös vastiketta tarjotaan.

Mulle yks sukulainen teki niin, kun äiti kertoi käyn kirppiksellä myymässä, kysyi onko tarvetta.

Vastasin ei oikein ole, kun nyt kesäkirppkset ovat menneet kiinni.

Tuli kuitenkin, toi laatikoita. Alkoi levittämään niitä laatikoita, otti käteensä kattilan, kysyi olisko 50 markkaa hyvä. Sanoin ei oo, korkeintaan 20 markkaa.

Laskeskeli siinä ja sanoi tonnilla tehdään kaupat.

Mä olin vähävarainen opiskelija ja sanoin lähde vetää. Kuulemma kuski oli lähtenyt.

Sovittiin laitetaan ne mun kellariin, hän tulee be hakemaan, koska mulla oli vika vuosi ja sen jälkeen muutin.

Eihän se hakenut ja keväällå myin ne ja paljon muuta kirppiksellä.

Meni pari v ja sanoi en oo maksanut sitä tonnia.

Eniten tässä tarinassa ihmetyttää se, mihin "että" sana on hävinnyt kokonaan.

Tuo on palstalla tunnettu huomion hakija vesipäisellä kirjoitustyylillään.

Te molemmat olette kusipäisiä pilkunnussijoita. Hommatkaa elämään jotain sisältöä niin ei tarvitse täällä inistä jostain kirjoitusvirheistä.

Eihän se ole "kirjoitusvirhe", jos ei pane lainkaan että-sanoja tekstiinsä. Se on tarkoituksellista lukijan kiusaamista.

Eihän tuo sun tekstisikään olisi tarvinnut yhtään, ellet olisi siinä nimenomaan nillittänyt sen sanan puuttumisesta, jolloin se oli vähän niin kuin pakko mainita.

Myöskään tässä omassa viestissäni ei ollut minkäänlaista tarvetta kyseisen sanan käytölle.

Kyseinen sana ei siis ole millään tapaa pakollinen, eikä sen puuttumista näin ollen voi määritellä millään tavalla kiusaamiseksi.

Sokerihiiri. kirjoitti:

Pienipalkkaisena annoin joululahjaksi tuttavaperheelle joululeivonnaisia kun tiesin että ostavat kaupasta kuitenkin. Joulun jälkeen perheen äiti kommentoi ettei tarvitse toista kertaa leipoa, perheen isä ja lapset olivat syöneet leipomuksia hyvällä halulla ja ilmeisesti perheen äiti loukkaantui tästä. Seuraavana jouluna varoin visusti edes mainitsemasta mitä olin leiponut enkä heille mitään niistä vienyt. Sitten olenkin saanut kuulla monet vuodet että voisin leipoa heille, kaikki kelpaisi ja oikein odottavat että voisin viedä jotakin. Mutta miksi veisin kun sain vain haukkuja kun yritin olla ystävällinen.

Miten niin sait vain haukkuja? Käsittääkseni vain se perheen äiti antoi huonoa palautetta? Tuskin ne herkkuja ahmineet lapset ja isä niitä haukkuivat?

Tuli mieleen tuosta vieraan ihmisen laukun vahtimisesta. Olen ehkä joskus tämän kertonutkin täällä jossain ketjussa.

Olin kaverin kanssa Linnanmäellä joskus teininä. Vastaan tuli täysin vieras mies pikkupojan kanssa. Mies kysyi, voidaanko käydä lapsen kanssa laitteissa, hän maksaa ja tulee sitten hakemaan pojan. Olin aikeissa sanoa että ei käy, mutta kaverini vastasi heti iloisesti: totta kai. Mies ei antanut meille numeroaan eikä edes nimeään, vaan lähti lätkimään.

Poika oli ihan mielellään laitteissa meidän kanssamme, mutta kun ilta eteni, meitä alkoi epäilyttää, oliko mies tulossa takaisin ollenkaan. Miksi hän jätti pojan vieraiden ihmisten hoitoon? Entä jos hän hylkäsi nyt lapsen ja joudumme lähtemään poliisiasemalle pojan kanssa selvittämään asiaa?

Lopulta tuli kuitenkin kuulutus, että [Jussin] isä odottaa poikaa "hoitajineen" infopisteellä. Saimme pari kymppiä vaivanpalkkaa. 

Olen miettinyt, mikä tässä oli takana. Oliko isä alkoholisti, jonka oli pakko käydä vetämässä pari kaljaa? Oliko hänellä naisystävä, joka ei tykännyt siitä että isä vietti päivän Jussin kanssa? Miten monta kertaa näin oli käynyt, kun Jussi luotti meihin heti eikä itkenyt isänsä perään? 

Ja lisään tuohon ylläolevaan, että pojan isä ei myöskään kysynyt meidän nimiämme eikä numeroitamme, jätti pojan vaan meille. 

Kaveri tulla käymään pitkästä aikaa, kun sattuu olemaan kaupungissa. Siivosin ja leivoin vähän herkkua illaksi, ostin parit siiderit. 

Kaveri tuli ventovieraan miehen kanssa ovelle. Mies vaikutti joltain juopolta/sekakäyttäjältä, silmät pyörivät päässä. Kaveri oli myös selvästi ottanut muutamat, ja horjuen tuli ovesta sisään. Herkut ja juomat kelpasivat molemmille, mutta he juttelivat lähinnä keskenään, kuin minä en olisi ollutkaan huoneessa. Sitten he siirtyivät sohvalle suutelemaan ja lääppimään toisiaan.

Kun he aikoivat mennä makuuhuoneeseen panemaan, sanoin että tuo ei käy, menkää vaikka hotelliin. Kaveri sanoi ettei hän mitään hotellia varannut, kun luuli että yöpyy minun luonani. Tästä ei ollut sovittu. Sanoin etten tarjoa hänelle yösijaa, enkä varsinkaan jollekin random miehelle. Kaverini huusi minulle, että olen pihi tyyppi ja olin jo kouluaikana hirveä ämmä.  Onneksi sain heidät kuitenkin ulos ovesta, vaikka he jonkun aikaa huusivat ja kiroilivat pihassa. Sen jälkeen kaveri esti minut Facebookissa, eikä kyllä paljon harmita. 

Vierailija kirjoitti:

Erään sukulaisperheen äiti ei itse oikeasti kotona mitään, vaikka hän valitti aina, että miten lapsiperheen kotiäitinä on, kun on niin paljon töitä. Kuitenkin hänellä oli esim. miehensä isä auttamassa kotitöissä ja lastenhoidossa, koska hän sattui asumaan heillä ja oli sillä hetkellä työtön. Lisäksi hänen miehensä työpäivän jälkeen teki kotitöitä ja hoiti lapsia, minkä lisäksi hänen omat vanhemmat ja miehen vanhemmat auttoivat heitä paljon, minkä ansiosta tuo äiti sai itse suurimman osan ajasta vain levätä eikä hänen tarvinnut tehdä kotitöiden tai lastenhoidon eteen juuri lainkaan. Kuitenkin hän oli vaatimassa, että koska minä asuin siellä lähellä, niin minunkin pitäisi ihan koska tahansa olla valmis menemään heille auttamaan kotitöissä ja lastenhoidossa. Siis vaikka suunnilleen kello kymmenen illalla kun olin työpäivän ja omien kotitöiden jälkeen menossa nukkumaan jaksaakseni aamulla herätä ajoissa töihin, niin hän saattoi soittaa ja sanoa, että "Tule meille siivoamaan kun lapset ovat koko päivän ajan levitelleet levittäneet leluja lattioille, mutta eivät halunneet kerätä niitä, mutta ne kuitenkin pitäisi laittaa paikoilleen ja muutenkin on sotkuista".

Suunnittelu, organisointi eli metatyöt ovat rasittavia.

Yks sankari pyysi, että menisin ilman korvausta auttamaan häntä muutossa 300 kilometrin päähän omalla autollani, kun häneltä ei autoa löytynyt. Voi arvata että meninkö😄

Onhan näitä, soitellaan ja kysellään, mitä teet sillon-ja sillon....takana tarve joko kuskille, leipurille, siivoojalle tai muuten vaan seuraneitille. Jos itse tarviisit mitään ikinä, se ei onnistu toisinpäin. Enkä kyllä ilkiäisi olla ruinaamassakaan. Naapurikaupunkiin muutettuani puhelin ei oo jostain syystä soinutkaan enää. Muuta asiaa ilmeisesti ei tuu mieleen, heh.

Olin työttömänä ja kaverini pyysi minua leipomaan juhliinsa ja olin jo myöntymässä, kun hän kertoi ettei sitten kutsu minua, kun minulla ei kuitenkaan ole sopivia vaatteita. Ja luuli että leivon varmaan vain siitä ilosta että on tekemistä. Jauhoista ja muista tarvikkeista olisi maksanut jotain, mutta miettimänsä summa ei olisi riittänyt alkuunkaan kun halusi mm. voileipäkakun, pullia ja viinereitä.

Vierailija kirjoitti:

Appiukko kuoli ja häneltä jäi auto. Ystävällinen naapuri halusi keventää ajokortittoman anopin taakkaa ja oli  valmis ottamaan auton käyttöönsä, koska tarvitsi autoa mutta ei ollut valmis maksamaan siitä mitään. Hän selitteli vielä, että näin anoppi pääsee helpommalla. Vakuutukset yms. olisivat käytännön syistä jääneet kuolinpesän hoidettaviksi. Auton otti sitten yksi appiukon jälkeläisistä.

Isäni kuoli, jätti uutena ostamansa auton, eikä äidillä ole korttia. Äiti kyllä halusi pitää auton ja ollaan sitten sisarustani kanssa huollettu ja katsastettu. Muutama tuttu vie sillä äitiäni välillä kaupoille. Heti isäni kuoleman jälkeen alkoi tulla näitä pyyntöjä, kun moni puolituttu ja naapuri olisi ollut valmis ottamaan auton ilmaiseksi riesakseen. Naurattaa noi pyynnöt. Se auto alkaa olla nykyään jo aika arvokas, mutta aina vaan tulee pyyntöjä saada se ilmaiseksi. Saahan sitä pyytää. Minä kieltäydyn aina ja kerron vielä sen nykyisen arvon, mitä saisin, jos äitini sen haluaisi myydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appiukko kuoli ja häneltä jäi auto. Ystävällinen naapuri halusi keventää ajokortittoman anopin taakkaa ja oli  valmis ottamaan auton käyttöönsä, koska tarvitsi autoa mutta ei ollut valmis maksamaan siitä mitään. Hän selitteli vielä, että näin anoppi pääsee helpommalla. Vakuutukset yms. olisivat käytännön syistä jääneet kuolinpesän hoidettaviksi. Auton otti sitten yksi appiukon jälkeläisistä.

Isäni kuoli, jätti uutena ostamansa auton, eikä äidillä ole korttia. Äiti kyllä halusi pitää auton ja ollaan sitten sisarustani kanssa huollettu ja katsastettu. Muutama tuttu vie sillä äitiäni välillä kaupoille. Heti isäni kuoleman jälkeen alkoi tulla näitä pyyntöjä, kun moni puolituttu ja naapuri olisi ollut valmis ottamaan auton ilmaiseksi riesakseen. Naurattaa noi pyynnöt. Se auto alkaa olla nykyään jo aika arvokas, mutta aina vaan tulee pyyntöjä saada se ilmaiseksi. Saahan sitä pyytää. Minä kieltäydyn aina ja kerron vielä sen nykyisen arvon, mitä saisin, jos äitini sen haluaisi myydä.

Sinä saisit, kun äitisi myisi?