Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11854)
Vierailija kirjoitti:
Nostan ketjua, pyyntö ei ollut härskimmästä päästä mutta menee vähän samaan kategoriaan kun esim. ketjussa kerrottu lapsen vahtiminen junassa.
Oltiin ravintolassa syömässä kokoonpanolla minä, äitini ja lapseni. Viereisen pöydän tuntematon mies kysyi, voimmeko vahtia hänen reppuaan kun hän käväisee jossain. Kohteliaasti vastasimme, että ok.
No, sit alkoi tulvia uhkakuvia mieleen:
- Mitä me 2 suht. heiveröistä naista leikki-ikäisen lapsen kanssa muka pystyttäis tekemään, jos joku nappais laukun ja lähtisi juoksemaan? Menis meidän piikkiin se varkaus.
- Meillä oli jo laskun tilaamisen aika siinä vaiheessa, kun pyyntö vahtia laukkua esitettiin. Ei sanonut, kauanko aikoo viipyä, eli kauan sitä laukkua joudutaan kyttäämään.
- Ihan tuntematon tyyppi. Jäikö naama mieleen, tuleeko sama tyyppi vaatimaan laukkua itselleen, tunnistetaanko enää laukun todellinen omistaja.
- Entä jos laukussa onkin pommi...?No, kaikki meni lopulta ihan niinku pitikin ja tyyppi vielä kiittikin mutta eipä ollutkaan niin ongelmaton pikkupyyntö kun alkoi ajattelemaan asiaa.
Mitä mä just luin? Sulla on todellakin paljon aikaa ajatella :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistan perityn autiotilan. Metsää ja pusikkoa on sen verran, että olen helposti tehnyt vapaa-ajan harrastuksena polttopuut omaan käyttöön. Jo keväällä arvasin, että polttopuulle saattaa olla tarvetta ensi talvena. Ehdotin keväällä ja kesällä useammalle sukulaiselle, työkaverille jne. halkotalkoita. Pari tehokasta viikonloppua, ja saisivat viedä kaikki puut mitä tekevät. Minä olisin saanut pihapiiriä siistimmäksi, ja kaverit polttopuuta. Kukaan ei ehtinyt, ei ollut tarvetta, lomat kuulema käytetään lepäämiseen jne.
Arvatkaapa paljonko on puhelin soinut nyt syksyllä? Lähes kaikki ketä pyysin talkoisiin on soitellut ja kysellyt ilmaista polttopuuta. Olen kuulema luvannut sellaista :D. Yksi olisi tullut lokakuun alussa mielellään talkoisiin, tekemään ensi talveksi puuta. Suuttui kun naureskelin, että nyt on kyllä liian myöhäistä, mutta kevättalvella sitten seuraavan talven puita tekemään...
Meillä mies ehdotti kavereilleen, että tulevatko meidän mökille auttamaan puuhommissa (n. 4 tuntia), niin vietetään samalla poikien viikonloppu mökillä saunoen, paljussa rentoutuen ja kalastaen veneellämme. Ei kuulemma kiinnostanut puita tehdä, mutta sauna, palju ja kalastus olisivat sopineet. Mies totesi että antaa olla, teimme miehen kanssa puut itse ja käytimme ne itse saunaan ja paljuun
Sille joka alapeukutti tätä, tiedoksi että valitettavasti sauna ja palju (ja mökki) tarvitsevat puuta lämmetäkseen, joten puuta on tehtävä, jos niistä haluaa nauttia. Mielellään olisivat tulleet vain oleskelemaan ja pitämään hauskaa, mutta kun se ei mökillä vaan toimi niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostan ketjua, pyyntö ei ollut härskimmästä päästä mutta menee vähän samaan kategoriaan kun esim. ketjussa kerrottu lapsen vahtiminen junassa.
Oltiin ravintolassa syömässä kokoonpanolla minä, äitini ja lapseni. Viereisen pöydän tuntematon mies kysyi, voimmeko vahtia hänen reppuaan kun hän käväisee jossain. Kohteliaasti vastasimme, että ok.
No, sit alkoi tulvia uhkakuvia mieleen:
- Mitä me 2 suht. heiveröistä naista leikki-ikäisen lapsen kanssa muka pystyttäis tekemään, jos joku nappais laukun ja lähtisi juoksemaan? Menis meidän piikkiin se varkaus.
- Meillä oli jo laskun tilaamisen aika siinä vaiheessa, kun pyyntö vahtia laukkua esitettiin. Ei sanonut, kauanko aikoo viipyä, eli kauan sitä laukkua joudutaan kyttäämään.
- Ihan tuntematon tyyppi. Jäikö naama mieleen, tuleeko sama tyyppi vaatimaan laukkua itselleen, tunnistetaanko enää laukun todellinen omistaja.
- Entä jos laukussa onkin pommi...?No, kaikki meni lopulta ihan niinku pitikin ja tyyppi vielä kiittikin mutta eipä ollutkaan niin ongelmaton pikkupyyntö kun alkoi ajattelemaan asiaa.
Mitä mä just luin? Sulla on todellakin paljon aikaa ajatella :-D
Kovasti oli pohdittu, tuli ihan mieleen Pulkkisen ihmettelyt sitäkö tässä nyt ajetaan takaa!
Tämä menee vähän aiheen ohi mutta laitan tänne kumminkin koska tuli mieleen kun luin ketjua.
Tapahtui kun olin teini-ikäinen. Olin hyvän ystävän luona. Puhuttiin musiikista ja kun kävi ilmi että mulla oli joku tietty uusi (en enää muista mikä) kasetti niin ystävän veli pyysi lainaksi. Lainasin, koska tykkään olla avulias. No sitten kun tämä tyyppi palautti kasetin niin hän nauroi ja ilkkui mua koska olen niin tyhmä että lainasin ilmaiseksi enkä pyytänyt mitään maksua. Olin ihan että häh, mitä ihmettä? Ei tullut mieleenkään alkaa mitään tavaroiden vuokraustoimintaa.
Kuten sanoin, menee vähän aiheen ohi mutta valottaa joidenkin ihmisten asenteita ja ajatusmaailmaa toisten ihmisten hyväksikäytöstä. Olin sen jälkeen mahdollisimman vähän tekemisissä e.m. tyypin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaismies omistaa vuokrahuoneistoja. Pyysi kerran puhelimessa, että tuunko hänen avukseen maalaamaan yhden kohdan vuokra-asunnon seinässä. Oli kuulemma "pari neliömetriä" se kohta. Vastasin, etten sen vuoksi viitsi matkustaa 250km, kun asuu kaukana. Mutta voin toki olla pari tuntia kaverina mukana jos satun joskus lomareissulla poikkeamaan siellä päin ja etten tiiä milloin ehdin.
Sukulaismies alkoi lähettelemään viestejä, että milloin tuun maalaamaan seinän. Sanoi, että katsotaan kesällä, jos satun sinne päin. Lupasi sitten palkaksi, että saan vuokralaiselta - nelikymppislltä blondilta - seksiä. Kysyin, että onko hän sopinut asiasta jo vuokralaisen kanssa. Sukulaismies sanoi, ettei ole, mutta saan ihan vapaasti vonjata pi**ua, jos tuun maalaamaan "kämpän". Muistutin, että oon naomisissa ja ikämiehenä en muutenkaan ilman vitamiineja jaksa enää noita nuoria naisia, mutta se yksi parin neliön kohdan kanssa voin autella kesällä. Lähetteli viestejä, että milloin tuun maalaamaan asuntoa ja kehui asukasta hyväpi**uiseksi. Vastasin että en nyt ehdi.
Sitten tuo blondi vuokralainen muuttikin pois omakotitaloon, jonka vaja tarttikin maalaamista. Sukulaismies sanoi, että voin vaihtaa sen asunnon maalaamisurakan vajan maalaamiseksi. Palkka on kuulemma sama.
Sain tekstareita, että paljonko maksan hänelle, jos hän palkkaa maalarin hoitamaan homman, jonka olin jättänyt tekemättä. No, suvussa on kyllä skitsofreniaa useammalla ja varttihullujakin monta..
Oon kertonut tämän ennenkin, tulkoon uusintana.
Lapsuuteni parhaan ystävän sisko meni naimisiin. Mm ystäväni häissä tämä pikkusisko ihaili paikkakorttejs.
Ystäväni ja minä olimme jo muuttaneet pois kotia, siskoa en ollut nähnyt vuosiin.
Ystäväni kertoi nyt pikkusisko menee naimisiin. Päätin laittaa hänelle viestin ja kerroin voisin antaa häälahjaksi paikkakortit, jos valmis pohja kelpaa.
Olin aikoinaan maalannut pohjia, eli pahvit leikataan, kastellaan teehen, kuivataan, sitten ne maalataan. Ovat siis uniikkeeja.
Sanoin anna vieraslista ja teen ne hyvissä ajoin
Lista tuli, ehkä 4.n pyytämisen jälkeen n kk ennen h hetkeä.
Mutta seuraavalla viikolla kysyttiin ovatko ne valmiit jne.
Sain tehtyä ne 2 viikossa ja olin antamassa ystävälleni. Piti postittaa, mielummin pikana.
Sitten alkoi valitus.
Lopulta minun piti estää siskon numero. Tässä välissä tuli arvosteluja, haukkumisia jne.
Sisko ilmoitti tilaa uudet, menee pikalisä ja mulle lasku.Paikkakortit olivat olleet pöydässä. Moni oli tunnistanut ne samoiksi, kuin siskon häissä oli.
Mitä opimme ?
Että että-satuilijalle sattuu ja tapahtuu.
Olen antanut hää ym. lahjaksi tapauksesta riippuen 100-1000 lahjakortin eikä kukaan ole valittanut lahjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaismies omistaa vuokrahuoneistoja. Pyysi kerran puhelimessa, että tuunko hänen avukseen maalaamaan yhden kohdan vuokra-asunnon seinässä. Oli kuulemma "pari neliömetriä" se kohta. Vastasin, etten sen vuoksi viitsi matkustaa 250km, kun asuu kaukana. Mutta voin toki olla pari tuntia kaverina mukana jos satun joskus lomareissulla poikkeamaan siellä päin ja etten tiiä milloin ehdin.
Sukulaismies alkoi lähettelemään viestejä, että milloin tuun maalaamaan seinän. Sanoi, että katsotaan kesällä, jos satun sinne päin. Lupasi sitten palkaksi, että saan vuokralaiselta - nelikymppislltä blondilta - seksiä. Kysyin, että onko hän sopinut asiasta jo vuokralaisen kanssa. Sukulaismies sanoi, ettei ole, mutta saan ihan vapaasti vonjata pi**ua, jos tuun maalaamaan "kämpän". Muistutin, että oon naomisissa ja ikämiehenä en muutenkaan ilman vitamiineja jaksa enää noita nuoria naisia, mutta se yksi parin neliön kohdan kanssa voin autella kesällä. Lähetteli viestejä, että milloin tuun maalaamaan asuntoa ja kehui asukasta hyväpi**uiseksi. Vastasin että en nyt ehdi.
Sitten tuo blondi vuokralainen muuttikin pois omakotitaloon, jonka vaja tarttikin maalaamista. Sukulaismies sanoi, että voin vaihtaa sen asunnon maalaamisurakan vajan maalaamiseksi. Palkka on kuulemma sama.
Sain tekstareita, että paljonko maksan hänelle, jos hän palkkaa maalarin hoitamaan homman, jonka olin jättänyt tekemättä. No, suvussa on kyllä skitsofreniaa useammalla ja varttihullujakin monta..
Oon kertonut tämän ennenkin, tulkoon uusintana.
Lapsuuteni parhaan ystävän sisko meni naimisiin. Mm ystäväni häissä tämä pikkusisko ihaili paikkakorttejs.
Ystäväni ja minä olimme jo muuttaneet pois kotia, siskoa en ollut nähnyt vuosiin.
Ystäväni kertoi nyt pikkusisko menee naimisiin. Päätin laittaa hänelle viestin ja kerroin voisin antaa häälahjaksi paikkakortit, jos valmis pohja kelpaa.
Olin aikoinaan maalannut pohjia, eli pahvit leikataan, kastellaan teehen, kuivataan, sitten ne maalataan. Ovat siis uniikkeeja.
Sanoin anna vieraslista ja teen ne hyvissä ajoin
Lista tuli, ehkä 4.n pyytämisen jälkeen n kk ennen h hetkeä.
Mutta seuraavalla viikolla kysyttiin ovatko ne valmiit jne.
Sain tehtyä ne 2 viikossa ja olin antamassa ystävälleni. Piti postittaa, mielummin pikana.
Sitten alkoi valitus.
Lopulta minun piti estää siskon numero. Tässä välissä tuli arvosteluja, haukkumisia jne.
Sisko ilmoitti tilaa uudet, menee pikalisä ja mulle lasku.Paikkakortit olivat olleet pöydässä. Moni oli tunnistanut ne samoiksi, kuin siskon häissä oli.
Mitä opimme ?
Miksi kirjoitat noin saa tan an kusipäisesti? Käytä mölö sitä ettää. Ei se sinua pure.
Erään rouvan mies oli rouvan puheitten mukaan vähintään yliopiston johtaja. Eräs miehen tuttu kertoi kaverin olevan jonkun ammattikoulun talonmies. Että semmosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erään rouvan mies oli rouvan puheitten mukaan vähintään yliopiston johtaja. Eräs miehen tuttu kertoi kaverin olevan jonkun ammattikoulun talonmies. Että semmosta.
Yliopiston johtaja? 🤣
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut kaveri eikä sukulainen, mut taannoin miesystävä vihjaili ja kiertoteitse ehdotti että alkaisin elättämään häntä.
Hah hah 🤭
Suhde jäi varsin lyhyeksi.
Anoppi ehdotti samaa, kun oltiin nuori asuntovelkainen lapsiperhe, ja minä vielä kahden pienen kanssa kotona hoitovapaalla - ilman työpaikkaa, johon palata. Olis kuulemma ollut paikallaan, että poikansa olis elättänyt myös anopin ja tämän uuden miesystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon lastenvaatteita serkulle. Jos kysyy että tarvitsetko niin se tarkoittaa mielestäni että silloin ne annetaan. Jos rahaa/vastiketta haluaa niin kannattaa sanoa.
Joku on joskus kysynyt että tarvitsetko jotain vanhaa tavaraa. Olen vastannut että en varsinaisesti mutta voinen jotain käyttöä keksiä jos muuten roskiin olet heittämässä. Ja kun olen mennyt tätä ilmaiseksi luulemaani "roskaa" hakemaan niin yllättäen sillä onkin ollut sitten ihan käypä hinta.... Närkästytään sitten kun en tavaraa otakaan.
Jos itse kysyy muilta että olisiko mahdollisesti vaikkapa niitä lastenvaatteita niin silloin toki niistä myös vastiketta tarjotaan.
Mulle yks sukulainen teki niin, kun äiti kertoi käyn kirppiksellä myymässä, kysyi onko tarvetta.
Vastasin ei oikein ole, kun nyt kesäkirppkset ovat menneet kiinni.
Tuli kuitenkin, toi laatikoita. Alkoi levittämään niitä laatikoita, otti käteensä kattilan, kysyi olisko 50 markkaa hyvä. Sanoin ei oo, korkeintaan 20 markkaa.
Laskeskeli siinä ja sanoi tonnilla tehdään kaupat.Mä olin vähävarainen opiskelija ja sanoin lähde vetää. Kuulemma kuski oli lähtenyt.
Sovittiin laitetaan ne mun kellariin, hän tulee be hakemaan, koska mulla oli vika vuosi ja sen jälkeen muutin.
Eihän se hakenut ja keväällå myin ne ja paljon muuta kirppiksellä.
Meni pari v ja sanoi en oo maksanut sitä tonnia.
Eniten tässä tarinassa ihmetyttää se, mihin "että" sana on hävinnyt kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi kirjoitti:
Miniäni ilmoitti etten saisi kulkea heidän talon ohitse, asuin talossa 35v. Olen kulkenut kyllä! Ei anna mun olla heidän lasten kanssa, ilman valvontaa?! 4v ja 1,5v. Nuorempi ei tiedä että oon mummi. Aina vihainen ja ärtyisä kun nähdään, sapettaa, poikani puolesta.
Tähänhän ei tietystikään ole mitään syytä sinussa itsessäsi?
Joskus voi ihan oikeasti olla syytönkin jonkun hampaisiin joutumisesta.
Itsekin nuorena, kun tutustuin tulevaan anoppiini, huomasin ettei minusta pidetä. Meikkasin ja pukeuduin räväkästi, joka ei ollut silloin 80-luvulla mikään normi juttu. Olin sellainen räiskyvä ja iloinen mutten ole ikinä ollut ilkeä vaan hyvinkin aina toisia ensin ajatteleva. Olin kaupunkilaistyttö, joka rakastui maalaispoikaan ja varmaan pieni "nähtävyys" kylän raitilla!
Anopillani oli toinenkin miniä, joka oli se "hyvä" miniä ja hänen sukunsa appivanhempani olivat tunteneet jo kauan. Jostain syystä minä olen ollut näinä vuosikymmeninä se, joka kävi siivoamassa, auttelemassa puutarhassa ja kuljettamassa lääkäriin. Minä autoin juhlissa, ennen ja jälkeen. Kiitosta ei tullut, saati mitään korvausta, mutta kyllä se kiitos olisi mieltä lämmittänyt.
Anopin kummallakin pojalla on 2 poikaa ja tuon "hyvän" miniän lapset ovat olleet aina parempia kuin meidän pojat. No, poikiemme serkut olivat kyllä enemmän isovanhempiensa kanssa tekemisissäkin kun olivat usein (lähes joka viikonloppu) siellä hoidossa, jotta vanhemmat saivat hoitaa parisuhdettaan. Erosivat kyllä kun pojat olivat melkein aikuisia.
Kyllä välillä itketti kun en mitään pahaa kenellekään tehnyt eikä silti arvostettu. Eikä tämä ollut vain minun päässäni, koska miehenikin usein harmitteli sitä ettei minua arvostettu.
Kuolinvuoteellaan anoppi pyysi minulta anteeksi ja sanoi, että olet kyllä hyvä ihminen ja hän on onnellinen, että pojallaan on minut vaimona ja pojanpojilla (silloin jo aikuisia) on niin hyvä äiti. Itkuhan siinä tuli kummallakin, mutta tuo tapahtuma pyyhki kaikki ikävät muistot pois. Oikein rakas anoppi hän kuitenkin minulle oli, ja kukaties, jos olisi elänyt pidempään, niin ehkä minustakin olisi tullut joskus "hyvä" miniä?
Itsekin jouduin vävynä anopin hampaisiin. Tyttärensä olisi ilmeisesti pitänyt uhrata elämänsä ainoana tyttönä äidistään huolehtimiseen ja haukuttavana olemiseen. Toki hän näin tekikin, muttei oman elämänsä kustannuksella. Minä olin se pahis, joka vei häneltä tyttären, joka ei perheellistyttyään ehtinyt olla päivittäin äitinsä haukuttavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruuden muistoja;
Kaveri ei ottanut minua mukaansa kylältä kaupunkiin kesällä, kun olin 17 v, vaan toisen kaverinsa, joka oli 18 v.
Vähän kipuilin, mutta ymmärsin. (poikia kaikki)
Tilanne ei muuttunut, kun täytin syksyllä 18 v.
Seuraavana kesänä - loppukesästä kelpasin kuskiksi (omilla bensoillani näille kahdelle). Oli oma auto mennyt ojaan katolleen.
Kahden reissun (juoppokuskina) jälkeen sanoin, ettei ole bensarahaa ja pitää opiskella ylioppilaskirjoituksia varten.
Näin myöhemmin tyyppiä ja kysyin mitä olette tehneet viikonloppuisin, kun kummallakaan ei ole autoa.
Joku amiskaveri kaupungista oli kuulemma hakenut ja palauttanut heidät kaupungista kylille eli ajoi 100 km + kaupunkirälläys omaan piikkiin.
No ei tuokaan kovin kauan kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon lastenvaatteita serkulle. Jos kysyy että tarvitsetko niin se tarkoittaa mielestäni että silloin ne annetaan. Jos rahaa/vastiketta haluaa niin kannattaa sanoa.
Joku on joskus kysynyt että tarvitsetko jotain vanhaa tavaraa. Olen vastannut että en varsinaisesti mutta voinen jotain käyttöä keksiä jos muuten roskiin olet heittämässä. Ja kun olen mennyt tätä ilmaiseksi luulemaani "roskaa" hakemaan niin yllättäen sillä onkin ollut sitten ihan käypä hinta.... Närkästytään sitten kun en tavaraa otakaan.
Jos itse kysyy muilta että olisiko mahdollisesti vaikkapa niitä lastenvaatteita niin silloin toki niistä myös vastiketta tarjotaan.
Mulle yks sukulainen teki niin, kun äiti kertoi käyn kirppiksellä myymässä, kysyi onko tarvetta.
Vastasin ei oikein ole, kun nyt kesäkirppkset ovat menneet kiinni.
Tuli kuitenkin, toi laatikoita. Alkoi levittämään niitä laatikoita, otti käteensä kattilan, kysyi olisko 50 markkaa hyvä. Sanoin ei oo, korkeintaan 20 markkaa.
Laskeskeli siinä ja sanoi tonnilla tehdään kaupat.Mä olin vähävarainen opiskelija ja sanoin lähde vetää. Kuulemma kuski oli lähtenyt.
Sovittiin laitetaan ne mun kellariin, hän tulee be hakemaan, koska mulla oli vika vuosi ja sen jälkeen muutin.
Eihän se hakenut ja keväällå myin ne ja paljon muuta kirppiksellä.
Meni pari v ja sanoi en oo maksanut sitä tonnia.
Eniten tässä tarinassa ihmetyttää se, mihin "että" sana on hävinnyt kokonaan.
Tuo on palstalla tunnettu huomion hakija vesipäisellä kirjoitustyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon lastenvaatteita serkulle. Jos kysyy että tarvitsetko niin se tarkoittaa mielestäni että silloin ne annetaan. Jos rahaa/vastiketta haluaa niin kannattaa sanoa.
Joku on joskus kysynyt että tarvitsetko jotain vanhaa tavaraa. Olen vastannut että en varsinaisesti mutta voinen jotain käyttöä keksiä jos muuten roskiin olet heittämässä. Ja kun olen mennyt tätä ilmaiseksi luulemaani "roskaa" hakemaan niin yllättäen sillä onkin ollut sitten ihan käypä hinta.... Närkästytään sitten kun en tavaraa otakaan.
Jos itse kysyy muilta että olisiko mahdollisesti vaikkapa niitä lastenvaatteita niin silloin toki niistä myös vastiketta tarjotaan.
Mulle yks sukulainen teki niin, kun äiti kertoi käyn kirppiksellä myymässä, kysyi onko tarvetta.
Vastasin ei oikein ole, kun nyt kesäkirppkset ovat menneet kiinni.
Tuli kuitenkin, toi laatikoita. Alkoi levittämään niitä laatikoita, otti käteensä kattilan, kysyi olisko 50 markkaa hyvä. Sanoin ei oo, korkeintaan 20 markkaa.
Laskeskeli siinä ja sanoi tonnilla tehdään kaupat.Mä olin vähävarainen opiskelija ja sanoin lähde vetää. Kuulemma kuski oli lähtenyt.
Sovittiin laitetaan ne mun kellariin, hän tulee be hakemaan, koska mulla oli vika vuosi ja sen jälkeen muutin.
Eihän se hakenut ja keväällå myin ne ja paljon muuta kirppiksellä.
Meni pari v ja sanoi en oo maksanut sitä tonnia.
Eniten tässä tarinassa ihmetyttää se, mihin "että" sana on hävinnyt kokonaan.
Tuo on palstalla tunnettu huomion hakija vesipäisellä kirjoitustyylillään.
Miksi vastailet itsellesi, että-hullu?
Naapurin 15v vanhempi setä tarjoutui pesemään autoni jos tulen pesemään hänen selkänsä. :D Nauroin ihan sairaasti sille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon lastenvaatteita serkulle. Jos kysyy että tarvitsetko niin se tarkoittaa mielestäni että silloin ne annetaan. Jos rahaa/vastiketta haluaa niin kannattaa sanoa.
Joku on joskus kysynyt että tarvitsetko jotain vanhaa tavaraa. Olen vastannut että en varsinaisesti mutta voinen jotain käyttöä keksiä jos muuten roskiin olet heittämässä. Ja kun olen mennyt tätä ilmaiseksi luulemaani "roskaa" hakemaan niin yllättäen sillä onkin ollut sitten ihan käypä hinta.... Närkästytään sitten kun en tavaraa otakaan.
Jos itse kysyy muilta että olisiko mahdollisesti vaikkapa niitä lastenvaatteita niin silloin toki niistä myös vastiketta tarjotaan.
Mulle yks sukulainen teki niin, kun äiti kertoi käyn kirppiksellä myymässä, kysyi onko tarvetta.
Vastasin ei oikein ole, kun nyt kesäkirppkset ovat menneet kiinni.
Tuli kuitenkin, toi laatikoita. Alkoi levittämään niitä laatikoita, otti käteensä kattilan, kysyi olisko 50 markkaa hyvä. Sanoin ei oo, korkeintaan 20 markkaa.
Laskeskeli siinä ja sanoi tonnilla tehdään kaupat.Mä olin vähävarainen opiskelija ja sanoin lähde vetää. Kuulemma kuski oli lähtenyt.
Sovittiin laitetaan ne mun kellariin, hän tulee be hakemaan, koska mulla oli vika vuosi ja sen jälkeen muutin.
Eihän se hakenut ja keväällå myin ne ja paljon muuta kirppiksellä.
Meni pari v ja sanoi en oo maksanut sitä tonnia.
Eniten tässä tarinassa ihmetyttää se, mihin "että" sana on hävinnyt kokonaan.
Tuo on palstalla tunnettu huomion hakija vesipäisellä kirjoitustyylillään.
Miksi vastailet itsellesi, että-hullu?
Koetahan sisäistää keskustelun kulku, kenelle vastataan ja keneen viitataan. Tässä tapauksessa kyse ei ole samasta henkilöstä. Tiedän, koska kirjoitin tuon viestin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon lastenvaatteita serkulle. Jos kysyy että tarvitsetko niin se tarkoittaa mielestäni että silloin ne annetaan. Jos rahaa/vastiketta haluaa niin kannattaa sanoa.
Joku on joskus kysynyt että tarvitsetko jotain vanhaa tavaraa. Olen vastannut että en varsinaisesti mutta voinen jotain käyttöä keksiä jos muuten roskiin olet heittämässä. Ja kun olen mennyt tätä ilmaiseksi luulemaani "roskaa" hakemaan niin yllättäen sillä onkin ollut sitten ihan käypä hinta.... Närkästytään sitten kun en tavaraa otakaan.
Jos itse kysyy muilta että olisiko mahdollisesti vaikkapa niitä lastenvaatteita niin silloin toki niistä myös vastiketta tarjotaan.
Mulle yks sukulainen teki niin, kun äiti kertoi käyn kirppiksellä myymässä, kysyi onko tarvetta.
Vastasin ei oikein ole, kun nyt kesäkirppkset ovat menneet kiinni.
Tuli kuitenkin, toi laatikoita. Alkoi levittämään niitä laatikoita, otti käteensä kattilan, kysyi olisko 50 markkaa hyvä. Sanoin ei oo, korkeintaan 20 markkaa.
Laskeskeli siinä ja sanoi tonnilla tehdään kaupat.Mä olin vähävarainen opiskelija ja sanoin lähde vetää. Kuulemma kuski oli lähtenyt.
Sovittiin laitetaan ne mun kellariin, hän tulee be hakemaan, koska mulla oli vika vuosi ja sen jälkeen muutin.
Eihän se hakenut ja keväällå myin ne ja paljon muuta kirppiksellä.
Meni pari v ja sanoi en oo maksanut sitä tonnia.
Eniten tässä tarinassa ihmetyttää se, mihin "että" sana on hävinnyt kokonaan.
Tuo on palstalla tunnettu huomion hakija vesipäisellä kirjoitustyylillään.
Te molemmat olette kusipäisiä pilkunnussijoita. Hommatkaa elämään jotain sisältöä niin ei tarvitse täällä inistä jostain kirjoitusvirheistä.
Serkkuni häissä porukat odotti vihkimisen jälkeen juhlapaikalla hääparia saapuvaksi hääkuvauksesta. Moni oli saapunut paikalle kaukaa, kuten mekin ja janoisina ja nälkäisinä, kenenkään tietämättä aikataulua, odottelimme sitten 2.5 tuntia. Vettäkään ei tarjottu koko aikana. Juhlapaikka oli maaseudulla, jossa ei ollut kauppaa tai kahvilaa lähimaillakaan.
Kaiken huippu oli se, että sitä valokuvaa ei sitten koskaan tullut, eikä mitään kiitoskorttia kenellekään hääjuhlaan osallistuneelle.