Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin kakarat ovat kovin aamu-unisia ja usein myöhästyvät koulukyydistä. Niillä on neljä kakaraa ja nuorinkin aloitti tänä syksynä koulun. Välillä arki-iltoinakin kiljuvat pihalla vielä 21-22 aikoihin, joten ei mikään ihme ettei aamuherätykset oikein suju. Vähintään kerran viikossa joku soittamassa meidän ovikelloa että voisinko viedä kouluun kun taksi meni jo. Eihän se tavallaan niiden kakaroiden vika ole jos äiti on ohjeistanut että menkää naapuriin pyytää apua. Keväällä jo sanoin niiden äidille, etten pysty aina viemään kun saattaa olla joku etäkokous menossa. Voivotteli vaan ja puolusteli lapsiaan. Kertaakaan ei ole kukaan edes kiitosta sanonut. Nyt olen päättänyt laittaa totaalisen stopin touhulle. Todennäköisesti olen kohta se v-mäinen naapurintäti joka ei kuskaa enää kouluun.

Perusteluksi nykyisin riittää esim. polttoaineen hinta - ei ole varaa kuin omiin ajoihin.

Mutta niiden äidille pitää ehkä vääntää rautalangasta, ettet ole hänen lastensa huoltaja.

Minusta ei vaadi kyllä mitään perusteluja jos ei voi/halua/suostu toimimaan taksina toisten lapsille.

Hummustypy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin kakarat ovat kovin aamu-unisia ja usein myöhästyvät koulukyydistä. Niillä on neljä kakaraa ja nuorinkin aloitti tänä syksynä koulun. Välillä arki-iltoinakin kiljuvat pihalla vielä 21-22 aikoihin, joten ei mikään ihme ettei aamuherätykset oikein suju. Vähintään kerran viikossa joku soittamassa meidän ovikelloa että voisinko viedä kouluun kun taksi meni jo. Eihän se tavallaan niiden kakaroiden vika ole jos äiti on ohjeistanut että menkää naapuriin pyytää apua. Keväällä jo sanoin niiden äidille, etten pysty aina viemään kun saattaa olla joku etäkokous menossa. Voivotteli vaan ja puolusteli lapsiaan. Kertaakaan ei ole kukaan edes kiitosta sanonut. Nyt olen päättänyt laittaa totaalisen stopin touhulle. Todennäköisesti olen kohta se v-mäinen naapurintäti joka ei kuskaa enää kouluun.

Perusteluksi nykyisin riittää esim. polttoaineen hinta - ei ole varaa kuin omiin ajoihin.

Mutta niiden äidille pitää ehkä vääntää rautalangasta, ettet ole hänen lastensa huoltaja.

Minusta ei vaadi kyllä mitään perusteluja jos ei voi/halua/suostu toimimaan taksina toisten lapsille.

Naapurille pitää olla näennäisesti kohtelias, jos esim. seinäkkäin asutaan.

Vierailija kirjoitti:

Hummustypy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin kakarat ovat kovin aamu-unisia ja usein myöhästyvät koulukyydistä. Niillä on neljä kakaraa ja nuorinkin aloitti tänä syksynä koulun. Välillä arki-iltoinakin kiljuvat pihalla vielä 21-22 aikoihin, joten ei mikään ihme ettei aamuherätykset oikein suju. Vähintään kerran viikossa joku soittamassa meidän ovikelloa että voisinko viedä kouluun kun taksi meni jo. Eihän se tavallaan niiden kakaroiden vika ole jos äiti on ohjeistanut että menkää naapuriin pyytää apua. Keväällä jo sanoin niiden äidille, etten pysty aina viemään kun saattaa olla joku etäkokous menossa. Voivotteli vaan ja puolusteli lapsiaan. Kertaakaan ei ole kukaan edes kiitosta sanonut. Nyt olen päättänyt laittaa totaalisen stopin touhulle. Todennäköisesti olen kohta se v-mäinen naapurintäti joka ei kuskaa enää kouluun.

Perusteluksi nykyisin riittää esim. polttoaineen hinta - ei ole varaa kuin omiin ajoihin.

Mutta niiden äidille pitää ehkä vääntää rautalangasta, ettet ole hänen lastensa huoltaja.

Minusta ei vaadi kyllä mitään perusteluja jos ei voi/halua/suostu toimimaan taksina toisten lapsille.

Naapurille pitää olla näennäisesti kohtelias, jos esim. seinäkkäin asutaan.

Voihan sitä kohteliaasti sanoa, että valitettavasti ei sovi kuljetus.

Kaverilla oli iso, hemmoteltu ja huonotapainen kuolaava koira. Kaverin luona käydessä se koira tuli aina iholle, kerjäsi kaiken aikaa ruokaa, ja kuolasi samalla vaatteet ja joka paikan limaiseksi. No, tämä lapseton kaveri oli lähdössä reissuun ja keksi, että hänhän tuo tämän rakkaan elukkansa minulle hoitoon. Useammaksi päiväksi, keskellä kuraisinta syyssadeaikaa. Se oli oikeastaan ilmoitusasia eikä mikään varovainen kysymys, että onnistuisiko. Kaveri loukkaantui syvästi, kun kieltäydyin samoin tein. Hän ei voinut yhtään ymmärtää, vaikka muistutin, että olin kahden päiväkoti-ikäisen lapsen totaaliyksinhuoltaja ja asuimme kerrostalossa alueella, jossa ei ollut koiranulkoilutuspaikkoja ja kävin ihan normaalisti töissä. Miten ihmeessä olisin lasteni kanssa lenkittänyt koiraa? Koira oli tottunut pitkiin lenkkeihin, iso kun oli.

Kavereita tietenkin autetaan kun voidaan, mutta kohtuuttomilla pyynnöillä ei pitäisi mitään suhdetta koetella.

up

Katso Fonectasta tai puhelinyhtiöltä löytyisikö puhelinnumero. Jos löytyy, niin tekstaat siitä lainasta.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaismies omistaa vuokrahuoneistoja. Pyysi kerran puhelimessa, että tuunko hänen avukseen maalaamaan yhden kohdan vuokra-asunnon seinässä. Oli kuulemma "pari neliömetriä" se kohta. Vastasin, etten sen vuoksi viitsi matkustaa 250km, kun asuu kaukana. Mutta voin toki olla pari tuntia kaverina mukana jos satun joskus lomareissulla poikkeamaan siellä päin ja etten tiiä milloin ehdin.  

Sukulaismies alkoi lähettelemään viestejä, että milloin tuun maalaamaan seinän. Sanoi, että katsotaan kesällä, jos satun sinne päin. Lupasi sitten palkaksi, että saan vuokralaiselta - nelikymppislltä blondilta - seksiä. Kysyin, että onko hän sopinut asiasta jo vuokralaisen kanssa. Sukulaismies sanoi, ettei ole, mutta saan ihan vapaasti vonjata pi**ua, jos tuun maalaamaan "kämpän". Muistutin, että oon naomisissa ja ikämiehenä en muutenkaan ilman vitamiineja jaksa enää noita nuoria naisia, mutta se yksi parin neliön kohdan kanssa voin autella kesällä. Lähetteli viestejä, että milloin tuun maalaamaan asuntoa ja kehui asukasta hyväpi**uiseksi. Vastasin että en nyt ehdi.

Sitten tuo blondi vuokralainen muuttikin pois omakotitaloon, jonka vaja tarttikin maalaamista. Sukulaismies sanoi, että voin vaihtaa sen asunnon maalaamisurakan vajan maalaamiseksi. Palkka on kuulemma sama. 

Sain tekstareita, että paljonko maksan hänelle, jos hän palkkaa maalarin hoitamaan homman, jonka olin jättänyt tekemättä. No, suvussa on kyllä skitsofreniaa useammalla ja varttihullujakin monta..

Ihana vuokranantaja, yrittää parittaa vuokralaistaan tämän tietämättä kaverilleen...

Ja sitten mietitään, miksi me naiset suhtaudutaan epäluuloisesti tuntemattomiin miehiin.

Nostan ketjua, pyyntö ei ollut härskimmästä päästä mutta menee vähän samaan kategoriaan kun esim. ketjussa kerrottu lapsen vahtiminen junassa.

Oltiin ravintolassa syömässä kokoonpanolla minä, äitini ja lapseni. Viereisen pöydän tuntematon mies kysyi, voimmeko vahtia hänen reppuaan kun hän käväisee jossain. Kohteliaasti vastasimme, että ok.

No, sit alkoi tulvia uhkakuvia mieleen:

- Mitä me 2 suht. heiveröistä naista leikki-ikäisen lapsen kanssa muka pystyttäis tekemään, jos joku nappais laukun ja lähtisi juoksemaan? Menis meidän piikkiin se varkaus.

- Meillä oli jo laskun tilaamisen aika siinä vaiheessa, kun pyyntö vahtia laukkua esitettiin. Ei sanonut, kauanko aikoo viipyä, eli kauan sitä laukkua joudutaan kyttäämään.

- Ihan tuntematon tyyppi. Jäikö naama mieleen, tuleeko sama tyyppi vaatimaan laukkua itselleen, tunnistetaanko enää laukun todellinen omistaja.

- Entä jos laukussa onkin pommi...?

No, kaikki meni lopulta ihan niinku pitikin ja tyyppi vielä kiittikin mutta eipä ollutkaan niin ongelmaton pikkupyyntö kun alkoi ajattelemaan asiaa.

Naapurin varttuneempi setä osui kauppareissulla vastaan, ja kutsui minut ihan ex-tempore kotiinsa "päiväkahville".  Vahvempaakin juotavaa olisi kuulemma ollut tarjolla, jos halusin.   Erikoiseksi pyynnön tekee vain se, että emme tunteneet toisiamme tämän herran kanssa juuri lainkaan, mitä nyt moikattu oltiin joskus rappukäytävässä. 

 Kieltäydyin kohteliaasti kutsusta mutta lupasin harkita asiaa joskus toiste. 

Halkohomma tainnut kuumentua viime aikoina.

Ei yllätä nämä ilmaiseksi puita haluavat.

Vuosi sitten pyysin muutamia kavereita puupalkalla karsinta töihin. Ei näkynyt ketään mutta nyt kyllä kiinnostaa halot.

Yhdelle tarjosin pätkittyjä pöllejä kärrykuormallisen jos hakee itse. Puut n sadan kilometrin päässä.

Ei lähtenyt hakemaan kun tulee niin kalliiksi. Pitäisi olla jo valmiiksi pilkottuja. Kehui että puita saa ilmaiseksi kun hoksaa kysyä. Kysyin mistä ajatteli saada, niin on niitä ylijäämiä monellakin ja antavat viedä pois.

Hauska seurata kuinka käy, ei taida kukaan ilman antaa. En minä ainakaan.

Tykkään leipoa harrastuksena ja taidot on kehittyneet ja joskus tullut aika hienojakin kakkuja tehtyä. Sukulaiset alkoi pitää minua ilmaisena leipuri-komdiittorina kunnes riitti. Leivon nykyään vain omiin juhliin.

Sama oli aikanaan kun sain järjestelmäkameran. Suku hoki, kuinka koskaan ei ole kukaan saanut niin kallista rippilahjaa , sitä jaksettiin hokea. Toimin myös sukulaisten kuvaajana tottakai kaikkien juhlissa. Olihan minulla niin hieno kamera.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään leipoa harrastuksena ja taidot on kehittyneet ja joskus tullut aika hienojakin kakkuja tehtyä. Sukulaiset alkoi pitää minua ilmaisena leipuri-komdiittorina kunnes riitti. Leivon nykyään vain omiin juhliin.

Sama oli aikanaan kun sain järjestelmäkameran. Suku hoki, kuinka koskaan ei ole kukaan saanut niin kallista rippilahjaa , sitä jaksettiin hokea. Toimin myös sukulaisten kuvaajana tottakai kaikkien juhlissa. Olihan minulla niin hieno kamera.

Mitä se muille sukulaisille kuuluu, kuinka kalliin rippilahjan joku saa vai oliko kyseessä yhteislahja suvun juhlien kuvausvelvollisuudella? Ja jos olikin yhteislahja, oliko yhden maksajasukulaisen osuus suuri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään leipoa harrastuksena ja taidot on kehittyneet ja joskus tullut aika hienojakin kakkuja tehtyä. Sukulaiset alkoi pitää minua ilmaisena leipuri-komdiittorina kunnes riitti. Leivon nykyään vain omiin juhliin.

Sama oli aikanaan kun sain järjestelmäkameran. Suku hoki, kuinka koskaan ei ole kukaan saanut niin kallista rippilahjaa , sitä jaksettiin hokea. Toimin myös sukulaisten kuvaajana tottakai kaikkien juhlissa. Olihan minulla niin hieno kamera.

Mitä se muille sukulaisille kuuluu, kuinka kalliin rippilahjan joku saa vai oliko kyseessä yhteislahja suvun juhlien kuvausvelvollisuudella? Ja jos olikin yhteislahja, oliko yhden maksajasukulaisen osuus suuri?

Jos meidän tytär saa 50 euron arvoisen rippilahjan, niin ei teidän tyttärelle voi antaa yhtään kalliimpaa rippilahjaa. Näin on ohjeistanut kaiken tietävä anoppi lapsiaan ja heidän perheitään.

Tietysti joku loukkaantuu, jos saa halvemman 50-vuotislahjan kuin naapuri on saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää kutsut, joissa mainitaan tilinumero lahjoja varten. Ennen sanottiin kylään tulijoille, et ei tartte tuoda mitään tulijaisia/lahjoja, nyt jotkut kehtaa kirjottaa et "otan vastaan lahjoja". Aivan uskomattoman röyhkeetä!

Toi on muuten hirveän vaikeaa, lahjat. Me järjestettiin aiemmin kesällä isommat juhlat, kun molemmat täytti pyöreitä. Kutsussa oli, että ei lahjoja. Kaikki niitä kuitenkin toi, mikä oli ihan arvattavaa. Ja sitten kun tietää etukäteen että monelle on kauhean vaikea keksiä lahjaa aikuisille ihmisille. Varsinkin kun osa kutsuttuja oli naapureita, eikä mitään lähisukua tai ystäviä jotka tuntee meidät niin hyvin että voi tuoda ihan vitsillä jotain typerää. Miten sitä laittaisi järkevästi kutsuun, että älkää tuoko lahjoja, mutta jos pakko on jotain tuoda niin tuokaa vaikka kesäkukka..

Ihmiset eivät yleensä halua tulla synttäreille tyhjin käsin

Minä ajattelen niin, että on turhaa kursailua kuvitella, että vieraat eivät toisi lahjoja.

Jos laittaa kutsuun että ei lahjoja , tuokaa mieluummin kesäkukkia, jää vieraalle kaiken muun lisäksi lahjan keksimisen vaiva ja harmitus siitä että ei osaa tuoda sellaista, mikä tulisi varmasti käyttöön.

Siksi voi ihan reilusti laittaa tilinumero, johon voi laittaa lahjaksi summan rahaa esim matkaa varten.

Se on vieraalle helppoa ja voi laittaa pienemmän tai isomman summan .

Eikä mikään estä tuomasta jotain muuta, jos keksii / tietää, mikä päivänsankarille on just hyvä.

Minä annan aina häälahjaksi rahaa (100€). Se on helppoa. Ei tarvitse miettiä lahjaa tai lähteä sitä hankkimaan. Ei myöskään tarvitse pohtia, että tuleeko lahja tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostimme vanhan rempattavan talon jota mieheni laitteli, asuimme samaan aikaan vielä vuokralla kerrostalossa kun siinä ei talossa voinut asua etenkään taaperon kanssa. Mieheni on kätevä käsistä ja projekti oli hänelle mieluinen, vaikka olikin ihan poikki kun työpäivän jälkeen lähti talolle vielä tekemään jotain. Myös minulta vaadittiin paljon kun olin käytännössä yh.

Sitten puolituttu pari osti 12km kaupungin ulkopuolelta  talon jota myytiin täysin remontoitavaksi tai purettavaksi ja olettivat, että kyllähän mieheni hoitaa kaljapalkalla myös heidän remonttinsa! Mieheni totesi olevansa kädet täynnä oman talomme kanssa ja  jos hän auttaisi niin  haluaisi rahaa eikä kaljaa. Pariskunta raivostui. Heillä ei ollut varaa remonttiin, olivat laskeneet täysin mieheni varaan. Muuttivat sitten lapsineen ja koirineen keskellä talvea lähes asumuskelvottomaan mörskään. 

Mua kiinnostais tietää miten nämä ihmiset lähestyvät tämän kaltaisten pyyntöjensä kanssa:

-Mulla olis nyt kanssa tossa okt rempattavana katosta lattiaan. Tarjoon remppakaljat kun remontoit sen, sullahan on jo kokemusta niin menee vasurilla, eiks jeh?

Ja oikeasti maksu suoritettaisiin oluella?

Lainasin ihan kivan summan rahaa henkilölle. Myöhemmin kun puhuimme mahdollisesta takaisin maksusta, hänellä oli mukavampi ehdotus, koska tuntuisi nololta antaa rahaa (pienissä erissä). Tehtäisiin niin, että käytäisiin kaljoilla ja hän aina maksaisi. - Yritin sanoa, ettei sellainen sovi minulle. Ensinnäkin olin perheellinen ja toiseksi en edes välitä kaljalla käymisistä, kun en juurikaan alkoholia käytä. Asia jäi sillä kertaa siihen, kun en suostunut mukavaan maksutapaan.

Niitä rahoja en ilmeisesti ikinä tule näkemään, vaikka summa euroaikaan kuulostaakin jo paljon pienemmältä.

Niitä elämän oppirahoja...

Mieheni kaveri ajatti itseään muutaman kerran ja kulkuja tuli useampi 100km. Toi sitten laatikon halpaa kaljaa Virosta "bensoina". Sanoi miehelleni, että et kuitenkaan olisi rahaa ottanut niin hän sitten kekseliäänä miehenä toi kaljaa kiitokseksi. Tämä (entinen) kaveri kyllä tietää ettei meillä edes juoda kaljaa ja mieluummin olisimme ottaneet vaikka kannun bensaa jos kerran oletti ettei raha kelpaa... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Automaattinen oletus että minä toimin aina lapsenvahtina ja heidän viihdyttäjinä oli mitkä juhlat tai mökkireissu tai aivan mitä tahansa. Koska olin nuori ja ei omia lapsia niin ei mitään muuta tekemistä voinut olla. Sukulaisen häihin olisi taas näin haluttu mutta kerroin seurustelleeni jo hyvän tovin ja haluaisin vihdoin esitellä hänet suvulle kerralla jos suinkin mahdollista. Pitkin hampain morsian suostui ja sanoi suoraan että sitten varmaan hankittava rahalla joku lapsenvahti. Niin minullehan ei katsottu aiheelliseksi maksaa. Enhän minä seurustellut mutta kostoksi kaikille vein ystäväni häihin. Riitti suvulla haukkomista kun pitivät meitä lesboparina. Ei kerrottu totuutta. Myönnän olleeni ilkeä myöskin mutta vuosien hyödyntäminen ärsytti. 

Miksi vaan ei voi kieltäytyä, miksi tarvitsee keksiä joku tekosyy? Onko niin hankalaa pitää puoliaan?

Kyllä se kiltille ihmiselle on.

Itsekin vasta 4-kymppisenä aloin pitämään puoliani kun vasta silloin oli tarpeeksi rohkeutta. Nuorena olin ujo ja kotona kasvatettiin siihen, että kaikkia autettiin. Tuolloin ei ollut hyväksikäyttäjillä rajaa kun oli juhlia, siivousta, muuttoja, lasten hoitoon tarvetta ja mitä tahansa muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Anoppi kirjoitti:

Miniäni ilmoitti etten saisi kulkea heidän talon ohitse, asuin talossa 35v. Olen kulkenut kyllä! Ei anna mun olla heidän lasten kanssa, ilman valvontaa?! 4v ja 1,5v. Nuorempi ei tiedä että oon mummi. Aina vihainen ja ärtyisä kun nähdään, sapettaa, poikani puolesta.

Tähänhän ei tietystikään ole mitään syytä sinussa itsessäsi?

Joskus voi ihan oikeasti olla syytönkin jonkun hampaisiin joutumisesta.

Itsekin nuorena, kun tutustuin tulevaan anoppiini, huomasin ettei minusta pidetä. Meikkasin ja pukeuduin räväkästi, joka ei ollut silloin 80-luvulla mikään normi juttu. Olin sellainen räiskyvä ja iloinen mutten ole ikinä ollut ilkeä vaan hyvinkin aina toisia ensin ajatteleva. Olin kaupunkilaistyttö, joka rakastui maalaispoikaan ja varmaan pieni "nähtävyys" kylän raitilla!

Anopillani oli toinenkin miniä, joka oli se "hyvä" miniä ja hänen sukunsa appivanhempani olivat tunteneet jo kauan. Jostain syystä minä olen ollut näinä vuosikymmeninä se, joka kävi siivoamassa, auttelemassa puutarhassa ja kuljettamassa lääkäriin. Minä autoin juhlissa, ennen ja jälkeen. Kiitosta ei tullut, saati mitään korvausta, mutta kyllä se kiitos olisi mieltä lämmittänyt.

Anopin kummallakin pojalla on 2 poikaa ja tuon "hyvän" miniän lapset ovat olleet aina parempia kuin meidän pojat. No, poikiemme serkut olivat kyllä enemmän isovanhempiensa kanssa tekemisissäkin kun olivat usein (lähes joka viikonloppu) siellä hoidossa, jotta vanhemmat saivat hoitaa parisuhdettaan. Erosivat kyllä kun pojat olivat melkein aikuisia.

Kyllä välillä itketti kun en mitään pahaa kenellekään tehnyt eikä silti arvostettu. Eikä tämä ollut vain minun päässäni, koska miehenikin usein harmitteli sitä ettei minua arvostettu.

Kuolinvuoteellaan anoppi pyysi minulta anteeksi ja sanoi, että olet kyllä hyvä ihminen ja hän on onnellinen, että pojallaan on minut vaimona ja pojanpojilla (silloin jo aikuisia) on niin hyvä äiti. Itkuhan siinä tuli kummallakin, mutta tuo tapahtuma pyyhki kaikki ikävät muistot pois. Oikein rakas anoppi hän kuitenkin minulle oli, ja kukaties, jos olisi elänyt pidempään, niin ehkä minustakin olisi tullut joskus "hyvä" miniä?

Vierailija kirjoitti:

Heze69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljellä pitää olla kaikki merkkituotteita ja kallista ja kehuskelee aina niillä ja niiden hinnoilla. Pyytää mieheltä kaikki lahjat (syntymäpäivä, joulu) jotain 400 € vahvistimia yms. kun ei itsellä riitä rahat kaikkeen ja kerta kerralta pyytää kalliimpaa. Viimeeksi mies jo sanoi kun alkoi taas hinnat nousta että jospa jätetään tämä lahjojen osto jo ja jokainen ostaa itselleen mitä tykkää.

400€  vahvistin on kyllä todella halpa.

-niin itselle ostettuna 400 €:n vahvari on "halpismalli" 😉, mutta ostapa se toiselle niin silloin se onkin jo aika paljon rahaa 😱

No eipä ole kukaan pyytänyt ostamaan vahvaria, mutta todennäköisesti ehdottaisin, että pistä saman verran omistas, niin saat kunnon vahvarin.

(Tai sitten, että tekee, kuten itse teen, eli ostaa sen käytettynä).

En kyllä kehtaisi pyytää 400 € lahjaa keneltäkään vaan ostaisin itse jos siihen on varaa. Ihan keskituloisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin veli oli kovin rahanahne ja isänsä kuoltua äitinsä jäi vielä asumaan heiän maatilalleen taloon kissojensa kanssa leskenoikudella. Tämä kaverin veli halusi lopettaa äitinsä rakkaat kissat ja tunkea äitinsä yksityiseen hoivakotiin vaikka pärjäsi vielä kotona, jotta voisi myydä tilukset ja saisi rahaa. Omasta äidistä viis.

No huh.

Vierailija kirjoitti:

Omistan perityn autiotilan. Metsää ja pusikkoa on sen verran, että olen helposti tehnyt vapaa-ajan harrastuksena polttopuut omaan käyttöön. Jo keväällä arvasin, että polttopuulle saattaa olla tarvetta ensi talvena. Ehdotin keväällä ja kesällä useammalle sukulaiselle, työkaverille jne. halkotalkoita. Pari tehokasta viikonloppua, ja saisivat viedä kaikki puut mitä tekevät. Minä olisin saanut pihapiiriä siistimmäksi, ja kaverit polttopuuta. Kukaan ei ehtinyt, ei ollut tarvetta, lomat kuulema käytetään lepäämiseen jne.

Arvatkaapa paljonko on puhelin soinut nyt syksyllä? Lähes kaikki ketä pyysin talkoisiin on soitellut ja kysellyt ilmaista polttopuuta. Olen kuulema luvannut sellaista :D. Yksi olisi tullut lokakuun alussa mielellään talkoisiin, tekemään ensi talveksi puuta. Suuttui kun naureskelin, että nyt on kyllä liian myöhäistä, mutta kevättalvella sitten seuraavan talven puita tekemään...

Meillä mies ehdotti kavereilleen, että tulevatko meidän mökille auttamaan puuhommissa (n. 4 tuntia), niin vietetään samalla poikien viikonloppu mökillä saunoen, paljussa rentoutuen ja kalastaen veneellämme. Ei kuulemma kiinnostanut puita tehdä, mutta sauna, palju ja kalastus olisivat sopineet. Mies totesi että antaa olla, teimme miehen kanssa puut itse ja käytimme ne itse saunaan ja paljuun