Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Kutsuin kerran kaveria polttopuutalkoisiin, kun oli kaadettuna liikaa yhdelle miehelle - harvennushakkuu. Ja lupasin kuivia klapeja hänelle kotiin kuljetettuna sen mitä autooni saadaan ahdettua. Ei huvittanut ja ei siinä mitään.

Myöhemmin soitti, että klapit on loppu ja voisin tuoda hänelle niinkuin lupasin, kun minulla on niin paljon. En vienyt.

'

Vierailija kirjoitti:

Ostimme vanhan rempattavan talon jota mieheni laitteli, asuimme samaan aikaan vielä vuokralla kerrostalossa kun siinä ei talossa voinut asua etenkään taaperon kanssa. Mieheni on kätevä käsistä ja projekti oli hänelle mieluinen, vaikka olikin ihan poikki kun työpäivän jälkeen lähti talolle vielä tekemään jotain. Myös minulta vaadittiin paljon kun olin käytännössä yh.

Sitten puolituttu pari osti 12km kaupungin ulkopuolelta  talon jota myytiin täysin remontoitavaksi tai purettavaksi ja olettivat, että kyllähän mieheni hoitaa kaljapalkalla myös heidän remonttinsa! Mieheni totesi olevansa kädet täynnä oman talomme kanssa ja  jos hän auttaisi niin  haluaisi rahaa eikä kaljaa. Pariskunta raivostui. Heillä ei ollut varaa remonttiin, olivat laskeneet täysin mieheni varaan. Muuttivat sitten lapsineen ja koirineen keskellä talvea lähes asumuskelvottomaan mörskään. 

Mua kiinnostais tietää miten nämä ihmiset lähestyvät tämän kaltaisten pyyntöjensä kanssa:

-Mulla olis nyt kanssa tossa okt rempattavana katosta lattiaan. Tarjoon remppakaljat kun remontoit sen, sullahan on jo kokemusta niin menee vasurilla, eiks jeh?

Ja oikeasti maksu suoritettaisiin oluella?

Veljen poika ehdotti, jos voisimme liittää hänet perheenjäsenenä useampaan maksulliseen palveluumme esim Spotify, Netflix, BookBeat ym. Korvauksetta, toki.

Asumme kyllä samassa kaupungissa, mutta emme samassa taloudessa.

Ei kiitos.

Ei ollut kaveri eikä sukulainen, mut taannoin miesystävä vihjaili ja kiertoteitse ehdotti että alkaisin elättämään häntä.

Hah hah 🤭

Suhde jäi varsin lyhyeksi.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin kakarat ovat kovin aamu-unisia ja usein myöhästyvät koulukyydistä. Niillä on neljä kakaraa ja nuorinkin aloitti tänä syksynä koulun. Välillä arki-iltoinakin kiljuvat pihalla vielä 21-22 aikoihin, joten ei mikään ihme ettei aamuherätykset oikein suju. Vähintään kerran viikossa joku soittamassa meidän ovikelloa että voisinko viedä kouluun kun taksi meni jo. Eihän se tavallaan niiden kakaroiden vika ole jos äiti on ohjeistanut että menkää naapuriin pyytää apua. Keväällä jo sanoin niiden äidille, etten pysty aina viemään kun saattaa olla joku etäkokous menossa. Voivotteli vaan ja puolusteli lapsiaan. Kertaakaan ei ole kukaan edes kiitosta sanonut. Nyt olen päättänyt laittaa totaalisen stopin touhulle. Todennäköisesti olen kohta se v-mäinen naapurintäti joka ei kuskaa enää kouluun.

Perusteluksi nykyisin riittää esim. polttoaineen hinta - ei ole varaa kuin omiin ajoihin.

Mutta niiden äidille pitää ehkä vääntää rautalangasta, ettet ole hänen lastensa huoltaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin kakarat ovat kovin aamu-unisia ja usein myöhästyvät koulukyydistä. Niillä on neljä kakaraa ja nuorinkin aloitti tänä syksynä koulun. Välillä arki-iltoinakin kiljuvat pihalla vielä 21-22 aikoihin, joten ei mikään ihme ettei aamuherätykset oikein suju. Vähintään kerran viikossa joku soittamassa meidän ovikelloa että voisinko viedä kouluun kun taksi meni jo. Eihän se tavallaan niiden kakaroiden vika ole jos äiti on ohjeistanut että menkää naapuriin pyytää apua. Keväällä jo sanoin niiden äidille, etten pysty aina viemään kun saattaa olla joku etäkokous menossa. Voivotteli vaan ja puolusteli lapsiaan. Kertaakaan ei ole kukaan edes kiitosta sanonut. Nyt olen päättänyt laittaa totaalisen stopin touhulle. Todennäköisesti olen kohta se v-mäinen naapurintäti joka ei kuskaa enää kouluun.

Perusteluksi nykyisin riittää esim. polttoaineen hinta - ei ole varaa kuin omiin ajoihin.

Mutta niiden äidille pitää ehkä vääntää rautalangasta, ettet ole hänen lastensa huoltaja.

Äidin kanssa neuvottelut. Sun työaika ja bensa. Mitä maksaa ?

Miksei lapset soita äidilleen viemään töihin ?

Vierailija kirjoitti:

Ostimme vanhan rempattavan talon jota mieheni laitteli, asuimme samaan aikaan vielä vuokralla kerrostalossa kun siinä ei talossa voinut asua etenkään taaperon kanssa. Mieheni on kätevä käsistä ja projekti oli hänelle mieluinen, vaikka olikin ihan poikki kun työpäivän jälkeen lähti talolle vielä tekemään jotain. Myös minulta vaadittiin paljon kun olin käytännössä yh.

Sitten puolituttu pari osti 12km kaupungin ulkopuolelta  talon jota myytiin täysin remontoitavaksi tai purettavaksi ja olettivat, että kyllähän mieheni hoitaa kaljapalkalla myös heidän remonttinsa! Mieheni totesi olevansa kädet täynnä oman talomme kanssa ja  jos hän auttaisi niin  haluaisi rahaa eikä kaljaa. Pariskunta raivostui. Heillä ei ollut varaa remonttiin, olivat laskeneet täysin mieheni varaan. Muuttivat sitten lapsineen ja koirineen keskellä talvea lähes asumuskelvottomaan mörskään. 

Sano että keksit tämän päästäsi!! Ihan uskomatonta. Todella härskiä ja miten voi olla noin yksinkertaisia. 

Sukulaispojan tyttöystävä kävi vuosia bunkkaamassa ja syömässä pojan äidin kotitalossa. Ei suostunut auttamaan missään työssä kuten tiskaamisessa, marjojen poiminnassa tai muussakaan. Ei ostanut ruokia eikä muutakaan. Jos pyydettiin auttamaan, sanoi että ei tee työtä ilmaiseksi kun ei omista tilaa.

Sitten meni kihloihin ja alkoi puhumaan, että pojan äiti  joka oli leski ja asui talossa, kärrätään vanhainkotiin vastoin tahtoaan. meni naama mutkalle kun selitettiin, että leskellä on elinikäinen oikeus asua ja hallita puolisoiden viimeistä yhteistä asuntoa. 

Tyttöystävä vaihdettiin sittemmin sosiaalisempaan ja ahkerampaan..

Sukulaismies omistaa vuokrahuoneistoja. Pyysi kerran puhelimessa, että tuunko hänen avukseen maalaamaan yhden kohdan vuokra-asunnon seinässä. Oli kuulemma "pari neliömetriä" se kohta. Vastasin, etten sen vuoksi viitsi matkustaa 250km, kun asuu kaukana. Mutta voin toki olla pari tuntia kaverina mukana jos satun joskus lomareissulla poikkeamaan siellä päin ja etten tiiä milloin ehdin.  

Sukulaismies alkoi lähettelemään viestejä, että milloin tuun maalaamaan seinän. Sanoi, että katsotaan kesällä, jos satun sinne päin. Lupasi sitten palkaksi, että saan vuokralaiselta - nelikymppislltä blondilta - seksiä. Kysyin, että onko hän sopinut asiasta jo vuokralaisen kanssa. Sukulaismies sanoi, ettei ole, mutta saan ihan vapaasti vonjata pi**ua, jos tuun maalaamaan "kämpän". Muistutin, että oon naomisissa ja ikämiehenä en muutenkaan ilman vitamiineja jaksa enää noita nuoria naisia, mutta se yksi parin neliön kohdan kanssa voin autella kesällä. Lähetteli viestejä, että milloin tuun maalaamaan asuntoa ja kehui asukasta hyväpi**uiseksi. Vastasin että en nyt ehdi.

Sitten tuo blondi vuokralainen muuttikin pois omakotitaloon, jonka vaja tarttikin maalaamista. Sukulaismies sanoi, että voin vaihtaa sen asunnon maalaamisurakan vajan maalaamiseksi. Palkka on kuulemma sama. 

Sain tekstareita, että paljonko maksan hänelle, jos hän palkkaa maalarin hoitamaan homman, jonka olin jättänyt tekemättä. No, suvussa on kyllä skitsofreniaa useammalla ja varttihullujakin monta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostimme vanhan rempattavan talon jota mieheni laitteli, asuimme samaan aikaan vielä vuokralla kerrostalossa kun siinä ei talossa voinut asua etenkään taaperon kanssa. Mieheni on kätevä käsistä ja projekti oli hänelle mieluinen, vaikka olikin ihan poikki kun työpäivän jälkeen lähti talolle vielä tekemään jotain. Myös minulta vaadittiin paljon kun olin käytännössä yh.

Sitten puolituttu pari osti 12km kaupungin ulkopuolelta  talon jota myytiin täysin remontoitavaksi tai purettavaksi ja olettivat, että kyllähän mieheni hoitaa kaljapalkalla myös heidän remonttinsa! Mieheni totesi olevansa kädet täynnä oman talomme kanssa ja  jos hän auttaisi niin  haluaisi rahaa eikä kaljaa. Pariskunta raivostui. Heillä ei ollut varaa remonttiin, olivat laskeneet täysin mieheni varaan. Muuttivat sitten lapsineen ja koirineen keskellä talvea lähes asumuskelvottomaan mörskään. 

Mua kiinnostais tietää miten nämä ihmiset lähestyvät tämän kaltaisten pyyntöjensä kanssa:

-Mulla olis nyt kanssa tossa okt rempattavana katosta lattiaan. Tarjoon remppakaljat kun remontoit sen, sullahan on jo kokemusta niin menee vasurilla, eiks jeh?

Ja oikeasti maksu suoritettaisiin oluella?

Lainasin ihan kivan summan rahaa henkilölle. Myöhemmin kun puhuimme mahdollisesta takaisin maksusta, hänellä oli mukavampi ehdotus, koska tuntuisi nololta antaa rahaa (pienissä erissä). Tehtäisiin niin, että käytäisiin kaljoilla ja hän aina maksaisi. - Yritin sanoa, ettei sellainen sovi minulle. Ensinnäkin olin perheellinen ja toiseksi en edes välitä kaljalla käymisistä, kun en juurikaan alkoholia käytä. Asia jäi sillä kertaa siihen, kun en suostunut mukavaan maksutapaan.

Niitä rahoja en ilmeisesti ikinä tule näkemään, vaikka summa euroaikaan kuulostaakin jo paljon pienemmältä.

Niitä elämän oppirahoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostimme vanhan rempattavan talon jota mieheni laitteli, asuimme samaan aikaan vielä vuokralla kerrostalossa kun siinä ei talossa voinut asua etenkään taaperon kanssa. Mieheni on kätevä käsistä ja projekti oli hänelle mieluinen, vaikka olikin ihan poikki kun työpäivän jälkeen lähti talolle vielä tekemään jotain. Myös minulta vaadittiin paljon kun olin käytännössä yh.

Sitten puolituttu pari osti 12km kaupungin ulkopuolelta  talon jota myytiin täysin remontoitavaksi tai purettavaksi ja olettivat, että kyllähän mieheni hoitaa kaljapalkalla myös heidän remonttinsa! Mieheni totesi olevansa kädet täynnä oman talomme kanssa ja  jos hän auttaisi niin  haluaisi rahaa eikä kaljaa. Pariskunta raivostui. Heillä ei ollut varaa remonttiin, olivat laskeneet täysin mieheni varaan. Muuttivat sitten lapsineen ja koirineen keskellä talvea lähes asumuskelvottomaan mörskään. 

Mua kiinnostais tietää miten nämä ihmiset lähestyvät tämän kaltaisten pyyntöjensä kanssa:

-Mulla olis nyt kanssa tossa okt rempattavana katosta lattiaan. Tarjoon remppakaljat kun remontoit sen, sullahan on jo kokemusta niin menee vasurilla, eiks jeh?

Ja oikeasti maksu suoritettaisiin oluella?

Lainasin ihan kivan summan rahaa henkilölle. Myöhemmin kun puhuimme mahdollisesta takaisin maksusta, hänellä oli mukavampi ehdotus, koska tuntuisi nololta antaa rahaa (pienissä erissä). Tehtäisiin niin, että käytäisiin kaljoilla ja hän aina maksaisi. - Yritin sanoa, ettei sellainen sovi minulle. Ensinnäkin olin perheellinen ja toiseksi en edes välitä kaljalla käymisistä, kun en juurikaan alkoholia käytä. Asia jäi sillä kertaa siihen, kun en suostunut mukavaan maksutapaan.

Niitä rahoja en ilmeisesti ikinä tule näkemään, vaikka summa euroaikaan kuulostaakin jo paljon pienemmältä.

Niitä elämän oppirahoja...

S

Onko se nyt niin ihmeellistä sanoa, että maksa pois se laina pikimmiten!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostimme vanhan rempattavan talon jota mieheni laitteli, asuimme samaan aikaan vielä vuokralla kerrostalossa kun siinä ei talossa voinut asua etenkään taaperon kanssa. Mieheni on kätevä käsistä ja projekti oli hänelle mieluinen, vaikka olikin ihan poikki kun työpäivän jälkeen lähti talolle vielä tekemään jotain. Myös minulta vaadittiin paljon kun olin käytännössä yh.

Sitten puolituttu pari osti 12km kaupungin ulkopuolelta  talon jota myytiin täysin remontoitavaksi tai purettavaksi ja olettivat, että kyllähän mieheni hoitaa kaljapalkalla myös heidän remonttinsa! Mieheni totesi olevansa kädet täynnä oman talomme kanssa ja  jos hän auttaisi niin  haluaisi rahaa eikä kaljaa. Pariskunta raivostui. Heillä ei ollut varaa remonttiin, olivat laskeneet täysin mieheni varaan. Muuttivat sitten lapsineen ja koirineen keskellä talvea lähes asumuskelvottomaan mörskään. 

Mua kiinnostais tietää miten nämä ihmiset lähestyvät tämän kaltaisten pyyntöjensä kanssa:

-Mulla olis nyt kanssa tossa okt rempattavana katosta lattiaan. Tarjoon remppakaljat kun remontoit sen, sullahan on jo kokemusta niin menee vasurilla, eiks jeh?

Ja oikeasti maksu suoritettaisiin oluella?

Lainasin ihan kivan summan rahaa henkilölle. Myöhemmin kun puhuimme mahdollisesta takaisin maksusta, hänellä oli mukavampi ehdotus, koska tuntuisi nololta antaa rahaa (pienissä erissä). Tehtäisiin niin, että käytäisiin kaljoilla ja hän aina maksaisi. - Yritin sanoa, ettei sellainen sovi minulle. Ensinnäkin olin perheellinen ja toiseksi en edes välitä kaljalla käymisistä, kun en juurikaan alkoholia käytä. Asia jäi sillä kertaa siihen, kun en suostunut mukavaan maksutapaan.

Niitä rahoja en ilmeisesti ikinä tule näkemään, vaikka summa euroaikaan kuulostaakin jo paljon pienemmältä.

Niitä elämän oppirahoja...

S

Onko se nyt niin ihmeellistä sanoa, että maksa pois se laina pikimmiten!

On häipynyt näköpiiristä. Oletan, että elää kuitenkin, koska on minua reilusti nuorempi.

Sitäpaitsi meni tosi vaikeasti tajuntaan, että hän kehtaa menetellä tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin kakarat ovat kovin aamu-unisia ja usein myöhästyvät koulukyydistä. Niillä on neljä kakaraa ja nuorinkin aloitti tänä syksynä koulun. Välillä arki-iltoinakin kiljuvat pihalla vielä 21-22 aikoihin, joten ei mikään ihme ettei aamuherätykset oikein suju. Vähintään kerran viikossa joku soittamassa meidän ovikelloa että voisinko viedä kouluun kun taksi meni jo. Eihän se tavallaan niiden kakaroiden vika ole jos äiti on ohjeistanut että menkää naapuriin pyytää apua. Keväällä jo sanoin niiden äidille, etten pysty aina viemään kun saattaa olla joku etäkokous menossa. Voivotteli vaan ja puolusteli lapsiaan. Kertaakaan ei ole kukaan edes kiitosta sanonut. Nyt olen päättänyt laittaa totaalisen stopin touhulle. Todennäköisesti olen kohta se v-mäinen naapurintäti joka ei kuskaa enää kouluun.

Perusteluksi nykyisin riittää esim. polttoaineen hinta - ei ole varaa kuin omiin ajoihin.

Mutta niiden äidille pitää ehkä vääntää rautalangasta, ettet ole hänen lastensa huoltaja.

Äidin kanssa neuvottelut. Sun työaika ja bensa. Mitä maksaa ?

Miksei lapset soita äidilleen viemään töihin ?

Sano et tuli illalla vähän otettua. En oli ihan ajokunnossa, mutta lycka till.

Vieras133 kirjoitti:

Halusivat hiivaa pullien leipomiseen - en antanut

Menikö kaikki kiljupanokseesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun seurustelin silloisen poikaystävän - nykyisen aviomieheni - kanssa jotkut sukulaiset vannottivat pitämään tästä kaverista kiinni. Olihan hän erään alan ammattimies, ja heillä oli ilmeisesti mielessä saada halpaa tai jopa ilmaista työvoimaa sukuun. Sanoin silloin, että en puutu hänen työhönsä millään tavalla enkä järjestele hänelle ylimääräisiä töitä vapaa-ajalle. Hän teki pitkää päivää osin yrittäjänä, osin työntekijänä.

Eräs sisaruksistani oli kuitenkin ottanut yhteyttä mieheeni ja pyytänyt tekemään hänen poikansa perheen kotona "pienen homman". Mieheni oli luvannut ja pian tulikin kutsu käymään tämän pojan luona. Kutsun syy selvisi minulle, kun huomasin mieheni kokoilevan työkalujaan mukaansa ennen lähtöämme.

Siitäpä syntyi ihka ensimmäinen riitamme. Sanoin, ettei tälle tielle kannattanut lähteä. Toimeksiannoista ei tulisi loppua, eikä hän mitään maksua saisi. Mies vakuutti, että kyseessä oli pieni homma, joten ei hän siitä mitään veloittaisi. Olisi kiva nähdä lisää minun sukulaisiani. Tiesin kuitenkin, että minä tai mieheni emme pariskuntaa kiinnostaneet. He saisivat vain jonkin homman teetettyä halvalla.

Minua harmitti sekin, että isäntäväelle kävi vain tietty arki-ilta, ja siksi lähtiessämme työpäivän jälkeen oli jo myöhä. Perillä isäntä kertoi millaisesta työstä oli kyse ja sanoi, että kohtuullinen maksu varmaan riittää. Mieheni totesi vain, että näin on. Hänellähän ei ollut tarkoitus veloittaa mitään.

Pieni homma osoittautui kahden ja puolen tunnin työksi. Sitten kahvipöydässä isäntä kiitteli kovasti ja sanoi: Hyvä, että saatiin tämä kuntoon. On niin hankala paikka tuo vintti, kun näissä vanhoissa taloissa on aina asbestia. Paljonkos tämä nyt tuli tekemään?

Jähmetyin niille sijoilleni, eikä yhtään järkevää ajatusta ollut mielessä. Mieheni sanoi kylmästi summan, joka oli täysi ammattimiehen palkka tuolta ajalta. Isäntä maksoi hiukan nikotellen.

Lähdimme siitä kotimatkalle, jonka aikana valistin miestäni, että näin toimii minun sukuni. Hänen kannattaisi vastaisuudessa kysyä minulta, jos aikoo vielä näihin pikku hommiin suostua. Voisin hiukan taustoittaa. Tosin tässä tapauksessa olin yhtä tietämätön kuin mieheni.

Vielä näin pitkän ajan kuluttuakin minua karmaisee tämän ajatteleminenkin. Miten ihmisillä on tällaiseen pokkaa? Emme ole olleet heihin missään yhteydessä. Se tästä kuitenkin seurasi, että suku ei sen jälkeen miestäni töihin juuri kysellyt. Laatua kuulemma tekee ja asiansa osaa, mutta on kyllä kallis.

Miehelle pisteet, sulle alapeukku. Mieshän hoiti homman just oikein, mitä sä siihen enää sotkeutumaan.

Sinä alapeukuttaja, taisit missata koko tarinan pointin.

- Eri -

Niin. Tarinan pointti oli, että miehen olisi pitänyt toimia just niinku nainen sanoo eli vastoin omaa luontoaan. Ilmeisesti edes kirjoittaja itse ei tätä tajunnut?

Pointti taisi olla asbesti.

Eihän siitä ollut mitään todisteita. Se pitää tutkia koepalalla labrassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun seurustelin silloisen poikaystävän - nykyisen aviomieheni - kanssa jotkut sukulaiset vannottivat pitämään tästä kaverista kiinni. Olihan hän erään alan ammattimies, ja heillä oli ilmeisesti mielessä saada halpaa tai jopa ilmaista työvoimaa sukuun. Sanoin silloin, että en puutu hänen työhönsä millään tavalla enkä järjestele hänelle ylimääräisiä töitä vapaa-ajalle. Hän teki pitkää päivää osin yrittäjänä, osin työntekijänä.

Eräs sisaruksistani oli kuitenkin ottanut yhteyttä mieheeni ja pyytänyt tekemään hänen poikansa perheen kotona "pienen homman". Mieheni oli luvannut ja pian tulikin kutsu käymään tämän pojan luona. Kutsun syy selvisi minulle, kun huomasin mieheni kokoilevan työkalujaan mukaansa ennen lähtöämme.

Siitäpä syntyi ihka ensimmäinen riitamme. Sanoin, ettei tälle tielle kannattanut lähteä. Toimeksiannoista ei tulisi loppua, eikä hän mitään maksua saisi. Mies vakuutti, että kyseessä oli pieni homma, joten ei hän siitä mitään veloittaisi. Olisi kiva nähdä lisää minun sukulaisiani. Tiesin kuitenkin, että minä tai mieheni emme pariskuntaa kiinnostaneet. He saisivat vain jonkin homman teetettyä halvalla.

Minua harmitti sekin, että isäntäväelle kävi vain tietty arki-ilta, ja siksi lähtiessämme työpäivän jälkeen oli jo myöhä. Perillä isäntä kertoi millaisesta työstä oli kyse ja sanoi, että kohtuullinen maksu varmaan riittää. Mieheni totesi vain, että näin on. Hänellähän ei ollut tarkoitus veloittaa mitään.

Pieni homma osoittautui kahden ja puolen tunnin työksi. Sitten kahvipöydässä isäntä kiitteli kovasti ja sanoi: Hyvä, että saatiin tämä kuntoon. On niin hankala paikka tuo vintti, kun näissä vanhoissa taloissa on aina asbestia. Paljonkos tämä nyt tuli tekemään?

Jähmetyin niille sijoilleni, eikä yhtään järkevää ajatusta ollut mielessä. Mieheni sanoi kylmästi summan, joka oli täysi ammattimiehen palkka tuolta ajalta. Isäntä maksoi hiukan nikotellen.

Lähdimme siitä kotimatkalle, jonka aikana valistin miestäni, että näin toimii minun sukuni. Hänen kannattaisi vastaisuudessa kysyä minulta, jos aikoo vielä näihin pikku hommiin suostua. Voisin hiukan taustoittaa. Tosin tässä tapauksessa olin yhtä tietämätön kuin mieheni.

Vielä näin pitkän ajan kuluttuakin minua karmaisee tämän ajatteleminenkin. Miten ihmisillä on tällaiseen pokkaa? Emme ole olleet heihin missään yhteydessä. Se tästä kuitenkin seurasi, että suku ei sen jälkeen miestäni töihin juuri kysellyt. Laatua kuulemma tekee ja asiansa osaa, mutta on kyllä kallis.

Miehelle pisteet, sulle alapeukku. Mieshän hoiti homman just oikein, mitä sä siihen enää sotkeutumaan.

Sinä alapeukuttaja, taisit missata koko tarinan pointin.

- Eri -

Niin. Tarinan pointti oli, että miehen olisi pitänyt toimia just niinku nainen sanoo eli vastoin omaa luontoaan. Ilmeisesti edes kirjoittaja itse ei tätä tajunnut?

Pointti taisi olla asbesti.

Pointti tosiaan oli asbesti. Oli todella härskiä pyytää miestäni tekemään tämä työ kertomatta lainkaan asbestista. Eikä mikään mieheni veloittama summa olisi ollut tarpeeksi korvaamaan tapahtunutta. Mieheni altistui kahden ja puolen tunnin ajan. Olin pois tolaltani kotimatkalla, ja mieheni ymmärsi sen täysin.

Ammattimies osaisi aavistaa asbestikohteen kyllä ja kieltäytyä hommasta.

Aavistaminen ei auta mitään, kun asbesti tutkitaan ottamalla kohteesta näytepala ja viemällä se labraan syynättäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Kutsuin kerran kaveria polttopuutalkoisiin, kun oli kaadettuna liikaa yhdelle miehelle - harvennushakkuu. Ja lupasin kuivia klapeja hänelle kotiin kuljetettuna sen mitä autooni saadaan ahdettua. Ei huvittanut ja ei siinä mitään.

Myöhemmin soitti, että klapit on loppu ja voisin tuoda hänelle niinkuin lupasin, kun minulla on niin paljon. En vienyt.

'

Paras esimerkki valikoivasta kuulosta vähään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun seurustelin silloisen poikaystävän - nykyisen aviomieheni - kanssa jotkut sukulaiset vannottivat pitämään tästä kaverista kiinni. Olihan hän erään alan ammattimies, ja heillä oli ilmeisesti mielessä saada halpaa tai jopa ilmaista työvoimaa sukuun. Sanoin silloin, että en puutu hänen työhönsä millään tavalla enkä järjestele hänelle ylimääräisiä töitä vapaa-ajalle. Hän teki pitkää päivää osin yrittäjänä, osin työntekijänä.

Eräs sisaruksistani oli kuitenkin ottanut yhteyttä mieheeni ja pyytänyt tekemään hänen poikansa perheen kotona "pienen homman". Mieheni oli luvannut ja pian tulikin kutsu käymään tämän pojan luona. Kutsun syy selvisi minulle, kun huomasin mieheni kokoilevan työkalujaan mukaansa ennen lähtöämme.

Siitäpä syntyi ihka ensimmäinen riitamme. Sanoin, ettei tälle tielle kannattanut lähteä. Toimeksiannoista ei tulisi loppua, eikä hän mitään maksua saisi. Mies vakuutti, että kyseessä oli pieni homma, joten ei hän siitä mitään veloittaisi. Olisi kiva nähdä lisää minun sukulaisiani. Tiesin kuitenkin, että minä tai mieheni emme pariskuntaa kiinnostaneet. He saisivat vain jonkin homman teetettyä halvalla.

Minua harmitti sekin, että isäntäväelle kävi vain tietty arki-ilta, ja siksi lähtiessämme työpäivän jälkeen oli jo myöhä. Perillä isäntä kertoi millaisesta työstä oli kyse ja sanoi, että kohtuullinen maksu varmaan riittää. Mieheni totesi vain, että näin on. Hänellähän ei ollut tarkoitus veloittaa mitään.

Pieni homma osoittautui kahden ja puolen tunnin työksi. Sitten kahvipöydässä isäntä kiitteli kovasti ja sanoi: Hyvä, että saatiin tämä kuntoon. On niin hankala paikka tuo vintti, kun näissä vanhoissa taloissa on aina asbestia. Paljonkos tämä nyt tuli tekemään?

Jähmetyin niille sijoilleni, eikä yhtään järkevää ajatusta ollut mielessä. Mieheni sanoi kylmästi summan, joka oli täysi ammattimiehen palkka tuolta ajalta. Isäntä maksoi hiukan nikotellen.

Lähdimme siitä kotimatkalle, jonka aikana valistin miestäni, että näin toimii minun sukuni. Hänen kannattaisi vastaisuudessa kysyä minulta, jos aikoo vielä näihin pikku hommiin suostua. Voisin hiukan taustoittaa. Tosin tässä tapauksessa olin yhtä tietämätön kuin mieheni.

Vielä näin pitkän ajan kuluttuakin minua karmaisee tämän ajatteleminenkin. Miten ihmisillä on tällaiseen pokkaa? Emme ole olleet heihin missään yhteydessä. Se tästä kuitenkin seurasi, että suku ei sen jälkeen miestäni töihin juuri kysellyt. Laatua kuulemma tekee ja asiansa osaa, mutta on kyllä kallis.

Miehelle pisteet, sulle alapeukku. Mieshän hoiti homman just oikein, mitä sä siihen enää sotkeutumaan.

Sinä alapeukuttaja, taisit missata koko tarinan pointin.

- Eri -

Niin. Tarinan pointti oli, että miehen olisi pitänyt toimia just niinku nainen sanoo eli vastoin omaa luontoaan. Ilmeisesti edes kirjoittaja itse ei tätä tajunnut?

Pointti taisi olla asbesti.

Pointti tosiaan oli asbesti. Oli todella härskiä pyytää miestäni tekemään tämä työ kertomatta lainkaan asbestista. Eikä mikään mieheni veloittama summa olisi ollut tarpeeksi korvaamaan tapahtunutta. Mieheni altistui kahden ja puolen tunnin ajan. Olin pois tolaltani kotimatkalla, ja mieheni ymmärsi sen täysin.

Mies varmaan tajusi itsekin virheensä ja sitten sinä vielä jäkätit siihen päälle. Varmaan otti miestä kaksinkertaisesti pattiin vaikka ei sitä sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun seurustelin silloisen poikaystävän - nykyisen aviomieheni - kanssa jotkut sukulaiset vannottivat pitämään tästä kaverista kiinni. Olihan hän erään alan ammattimies, ja heillä oli ilmeisesti mielessä saada halpaa tai jopa ilmaista työvoimaa sukuun. Sanoin silloin, että en puutu hänen työhönsä millään tavalla enkä järjestele hänelle ylimääräisiä töitä vapaa-ajalle. Hän teki pitkää päivää osin yrittäjänä, osin työntekijänä.

Eräs sisaruksistani oli kuitenkin ottanut yhteyttä mieheeni ja pyytänyt tekemään hänen poikansa perheen kotona "pienen homman". Mieheni oli luvannut ja pian tulikin kutsu käymään tämän pojan luona. Kutsun syy selvisi minulle, kun huomasin mieheni kokoilevan työkalujaan mukaansa ennen lähtöämme.

Siitäpä syntyi ihka ensimmäinen riitamme. Sanoin, ettei tälle tielle kannattanut lähteä. Toimeksiannoista ei tulisi loppua, eikä hän mitään maksua saisi. Mies vakuutti, että kyseessä oli pieni homma, joten ei hän siitä mitään veloittaisi. Olisi kiva nähdä lisää minun sukulaisiani. Tiesin kuitenkin, että minä tai mieheni emme pariskuntaa kiinnostaneet. He saisivat vain jonkin homman teetettyä halvalla.

Minua harmitti sekin, että isäntäväelle kävi vain tietty arki-ilta, ja siksi lähtiessämme työpäivän jälkeen oli jo myöhä. Perillä isäntä kertoi millaisesta työstä oli kyse ja sanoi, että kohtuullinen maksu varmaan riittää. Mieheni totesi vain, että näin on. Hänellähän ei ollut tarkoitus veloittaa mitään.

Pieni homma osoittautui kahden ja puolen tunnin työksi. Sitten kahvipöydässä isäntä kiitteli kovasti ja sanoi: Hyvä, että saatiin tämä kuntoon. On niin hankala paikka tuo vintti, kun näissä vanhoissa taloissa on aina asbestia. Paljonkos tämä nyt tuli tekemään?

Jähmetyin niille sijoilleni, eikä yhtään järkevää ajatusta ollut mielessä. Mieheni sanoi kylmästi summan, joka oli täysi ammattimiehen palkka tuolta ajalta. Isäntä maksoi hiukan nikotellen.

Lähdimme siitä kotimatkalle, jonka aikana valistin miestäni, että näin toimii minun sukuni. Hänen kannattaisi vastaisuudessa kysyä minulta, jos aikoo vielä näihin pikku hommiin suostua. Voisin hiukan taustoittaa. Tosin tässä tapauksessa olin yhtä tietämätön kuin mieheni.

Vielä näin pitkän ajan kuluttuakin minua karmaisee tämän ajatteleminenkin. Miten ihmisillä on tällaiseen pokkaa? Emme ole olleet heihin missään yhteydessä. Se tästä kuitenkin seurasi, että suku ei sen jälkeen miestäni töihin juuri kysellyt. Laatua kuulemma tekee ja asiansa osaa, mutta on kyllä kallis.

Miehelle pisteet, sulle alapeukku. Mieshän hoiti homman just oikein, mitä sä siihen enää sotkeutumaan.

Sinä alapeukuttaja, taisit missata koko tarinan pointin.

- Eri -

Niin. Tarinan pointti oli, että miehen olisi pitänyt toimia just niinku nainen sanoo eli vastoin omaa luontoaan. Ilmeisesti edes kirjoittaja itse ei tätä tajunnut?

Pointti taisi olla asbesti.

Pointti tosiaan oli asbesti. Oli todella härskiä pyytää miestäni tekemään tämä työ kertomatta lainkaan asbestista. Eikä mikään mieheni veloittama summa olisi ollut tarpeeksi korvaamaan tapahtunutta. Mieheni altistui kahden ja puolen tunnin ajan. Olin pois tolaltani kotimatkalla, ja mieheni ymmärsi sen täysin.

Mies varmaan tajusi itsekin virheensä ja sitten sinä vielä jäkätit siihen päälle. Varmaan otti miestä kaksinkertaisesti pattiin vaikka ei sitä sanonut.

Mies varmaan tajusi, että koko juttu oli keksitty. Asbestille kun kerran altistuu, niin se on ikuinen riesa. Ei sitä oikeasti noin villaisella painettaisi.

Omistan perityn autiotilan. Metsää ja pusikkoa on sen verran, että olen helposti tehnyt vapaa-ajan harrastuksena polttopuut omaan käyttöön. Jo keväällä arvasin, että polttopuulle saattaa olla tarvetta ensi talvena. Ehdotin keväällä ja kesällä useammalle sukulaiselle, työkaverille jne. halkotalkoita. Pari tehokasta viikonloppua, ja saisivat viedä kaikki puut mitä tekevät. Minä olisin saanut pihapiiriä siistimmäksi, ja kaverit polttopuuta. Kukaan ei ehtinyt, ei ollut tarvetta, lomat kuulema käytetään lepäämiseen jne.

Arvatkaapa paljonko on puhelin soinut nyt syksyllä? Lähes kaikki ketä pyysin talkoisiin on soitellut ja kysellyt ilmaista polttopuuta. Olen kuulema luvannut sellaista :D. Yksi olisi tullut lokakuun alussa mielellään talkoisiin, tekemään ensi talveksi puuta. Suuttui kun naureskelin, että nyt on kyllä liian myöhäistä, mutta kevättalvella sitten seuraavan talven puita tekemään...