Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidin ystäväni koiraa usein, mm hänen kahden ulkomaanmatkan ajan ja kun hän omi töissä ja koiraa piti käyttää ulkona, kun asunnon katsojia kävi ( asunto oli myynnissä). Tein tietenkin ilmaiseksi, koska kaveria autetaan. No, hänen koiransa kuoli. Minä hankin koiran ja aloitin opiskelut 2x iltaa viikossa. Kysyin, että voisiko tämä ystäväni, jonka koiraa olin usein hoitanut ulkoiluttaa koirani, että voisin mennä suoraan kouluun töistä.Tämä nykyinen ex ystäväni sanoi, että laita kaupan ilmoitustaululle ilmoitus, jossa kerrot etsiväsi koiran ulkoiluttajaamaksua vastaan.

Tässä nyt vain on se, että kyllä mäkin voisin hoitaa koiraa sovitusti viikon, pari joskus, tai sitten muutamana päivänä sovitusti. Ihan eri asia sitoutua kahdeksi illaksi viikossa koko toisen opiskelun ajaksi!

Tämä on myös, mitä ihmiset ei ymmärrä, ei se, että tekee jonkun palveluksen joskus, tarkoita, että toinen on sitten velkaa moninkertaisesti saman jutun.

Kirjoittaja oli hoitanut aika paljon kaverin koiraa. "Ystävä" olisi voinut tehdä suunnilleen saman verran takaisin, eikä kieltäytyä kokonaan.

Itsellä on kokemusta siitä, että saa auttaa ja tehdä vaikka mitä ja ollaan niin hyviä ystäviä. Luvataan "auttaa koska vain tarvitsen".

Ystävällä on yllättäen aina kiireitä ja muita menoja, jos joskus toivoisi sitä vastavuoroista apua. -Terveisiä vain kaikille, joihin osui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin töissä rakennusalalla. Huomasin nopeasti, että rakennusalalla olevalla on monta "ystävää" (huomaa lainausmerkit sanan "ystävä" ympärillä !).

Aina kun jollakin oli toimimaton LVIS-systeemi, takka ei vetänyt, rännit piti puhdistaa, tai tarvittiin muuten vain osaavaa talkooapua autotallin tai omakotitalon rakentamisessa, minä sain "ystävältä" pyynnön tulla auttamaan omien työkalujeni kera ilman palkkaa, "kun nyt olet alan ammattilainenkin"...

Hyvin nopeasti opin sen, että sanoin suoraan että en tee palkkatyötäni palkatta. "Ystävien" lukumäärä kärsi, mutta jäljelle jäivätkin sitten todelliset ja aidot ystävät.

Palkatonta työtä pyytävät voisivat katsoa peiliin ja kysyä itse itseltään, että olisivatko he itse valmiit tekemään omaa palkkatyötään ilman palkkaa jonkun toisen ihmisen hyväksi ?

Juuri näin. Multa kysyttiin aiemmin,

että voisiko puolisoni tehdä sen tai sen pienen jutun liittyen puolison ammattiin ja osaamiseen. Jutut ei olleet pieniä, vaan niihin meni tunteja aikaa. Aika pian tajusin sanoa, että valitettavasti en voi pyytää puolisoani auttamaan tässä asiassa, koska hän on tosi työllistetty jo oman työnsä kanssa, enkä halua hänelle lisää töitä. On toiminut.

Jos joku ei ymmärtäisi, voi vielä lisätä, että sivutöillä on niin kova hintakin, kun joutuu niistä maksamaan korkeammat verot.

Työtön 46 kirjoitti:

Maalasin sukulaisen talon koska olen maalari ja raksamies ammatiltani. Kun homma alkoi olee valmis niin sukulainen sanoi että ei häen tarvii maksaakkaan palkkaa koska ollaan sukulaisia. Palkaksi oli sovittu 4500 euroa. Sanoin että tottakai pitää ja haluan palkan. Ihan tosissaan se oli ettei aio maksaa joten haastoin sen oikeuteen. Otin valokuvia maalausvaiheista  ja oli myös sähköposti todisteena että työ oli sovittu tuntipalkkana. Oikeudessa sitten voitin ja sain 5600 euroa. Sukulaine joutu maksaa vielä kulut 3500 euroa oikeudesta.

Olisi kiinnostavaa kuulla miten hän tuollaisessa tilanteessa perusteli, ettei maksa. Ei oikeudessa voi sanoa, että sukua ollaan joten rahaa ei heru. Ei voi väittää, että ilmaistyöstä sovittu kun sposti todistaa toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun seurustelin silloisen poikaystävän - nykyisen aviomieheni - kanssa jotkut sukulaiset vannottivat pitämään tästä kaverista kiinni. Olihan hän erään alan ammattimies, ja heillä oli ilmeisesti mielessä saada halpaa tai jopa ilmaista työvoimaa sukuun. Sanoin silloin, että en puutu hänen työhönsä millään tavalla enkä järjestele hänelle ylimääräisiä töitä vapaa-ajalle. Hän teki pitkää päivää osin yrittäjänä, osin työntekijänä.

Eräs sisaruksistani oli kuitenkin ottanut yhteyttä mieheeni ja pyytänyt tekemään hänen poikansa perheen kotona "pienen homman". Mieheni oli luvannut ja pian tulikin kutsu käymään tämän pojan luona. Kutsun syy selvisi minulle, kun huomasin mieheni kokoilevan työkalujaan mukaansa ennen lähtöämme.

Siitäpä syntyi ihka ensimmäinen riitamme. Sanoin, ettei tälle tielle kannattanut lähteä. Toimeksiannoista ei tulisi loppua, eikä hän mitään maksua saisi. Mies vakuutti, että kyseessä oli pieni homma, joten ei hän siitä mitään veloittaisi. Olisi kiva nähdä lisää minun sukulaisiani. Tiesin kuitenkin, että minä tai mieheni emme pariskuntaa kiinnostaneet. He saisivat vain jonkin homman teetettyä halvalla.

Minua harmitti sekin, että isäntäväelle kävi vain tietty arki-ilta, ja siksi lähtiessämme työpäivän jälkeen oli jo myöhä. Perillä isäntä kertoi millaisesta työstä oli kyse ja sanoi, että kohtuullinen maksu varmaan riittää. Mieheni totesi vain, että näin on. Hänellähän ei ollut tarkoitus veloittaa mitään.

Pieni homma osoittautui kahden ja puolen tunnin työksi. Sitten kahvipöydässä isäntä kiitteli kovasti ja sanoi: Hyvä, että saatiin tämä kuntoon. On niin hankala paikka tuo vintti, kun näissä vanhoissa taloissa on aina asbestia. Paljonkos tämä nyt tuli tekemään?

Jähmetyin niille sijoilleni, eikä yhtään järkevää ajatusta ollut mielessä. Mieheni sanoi kylmästi summan, joka oli täysi ammattimiehen palkka tuolta ajalta. Isäntä maksoi hiukan nikotellen.

Lähdimme siitä kotimatkalle, jonka aikana valistin miestäni, että näin toimii minun sukuni. Hänen kannattaisi vastaisuudessa kysyä minulta, jos aikoo vielä näihin pikku hommiin suostua. Voisin hiukan taustoittaa. Tosin tässä tapauksessa olin yhtä tietämätön kuin mieheni.

Vielä näin pitkän ajan kuluttuakin minua karmaisee tämän ajatteleminenkin. Miten ihmisillä on tällaiseen pokkaa? Emme ole olleet heihin missään yhteydessä. Se tästä kuitenkin seurasi, että suku ei sen jälkeen miestäni töihin juuri kysellyt. Laatua kuulemma tekee ja asiansa osaa, mutta on kyllä kallis.

Miehelle pisteet, sulle alapeukku. Mieshän hoiti homman just oikein, mitä sä siihen enää sotkeutumaan.

Sinä alapeukuttaja, taisit missata koko tarinan pointin.

- Eri -

Niin. Tarinan pointti oli, että miehen olisi pitänyt toimia just niinku nainen sanoo eli vastoin omaa luontoaan. Ilmeisesti edes kirjoittaja itse ei tätä tajunnut?

Pointti taisi olla asbesti.

Ostimme vanhan rempattavan talon jota mieheni laitteli, asuimme samaan aikaan vielä vuokralla kerrostalossa kun siinä ei talossa voinut asua etenkään taaperon kanssa. Mieheni on kätevä käsistä ja projekti oli hänelle mieluinen, vaikka olikin ihan poikki kun työpäivän jälkeen lähti talolle vielä tekemään jotain. Myös minulta vaadittiin paljon kun olin käytännössä yh.

Sitten puolituttu pari osti 12km kaupungin ulkopuolelta  talon jota myytiin täysin remontoitavaksi tai purettavaksi ja olettivat, että kyllähän mieheni hoitaa kaljapalkalla myös heidän remonttinsa! Mieheni totesi olevansa kädet täynnä oman talomme kanssa ja  jos hän auttaisi niin  haluaisi rahaa eikä kaljaa. Pariskunta raivostui. Heillä ei ollut varaa remonttiin, olivat laskeneet täysin mieheni varaan. Muuttivat sitten lapsineen ja koirineen keskellä talvea lähes asumuskelvottomaan mörskään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun seurustelin silloisen poikaystävän - nykyisen aviomieheni - kanssa jotkut sukulaiset vannottivat pitämään tästä kaverista kiinni. Olihan hän erään alan ammattimies, ja heillä oli ilmeisesti mielessä saada halpaa tai jopa ilmaista työvoimaa sukuun. Sanoin silloin, että en puutu hänen työhönsä millään tavalla enkä järjestele hänelle ylimääräisiä töitä vapaa-ajalle. Hän teki pitkää päivää osin yrittäjänä, osin työntekijänä.

Eräs sisaruksistani oli kuitenkin ottanut yhteyttä mieheeni ja pyytänyt tekemään hänen poikansa perheen kotona "pienen homman". Mieheni oli luvannut ja pian tulikin kutsu käymään tämän pojan luona. Kutsun syy selvisi minulle, kun huomasin mieheni kokoilevan työkalujaan mukaansa ennen lähtöämme.

Siitäpä syntyi ihka ensimmäinen riitamme. Sanoin, ettei tälle tielle kannattanut lähteä. Toimeksiannoista ei tulisi loppua, eikä hän mitään maksua saisi. Mies vakuutti, että kyseessä oli pieni homma, joten ei hän siitä mitään veloittaisi. Olisi kiva nähdä lisää minun sukulaisiani. Tiesin kuitenkin, että minä tai mieheni emme pariskuntaa kiinnostaneet. He saisivat vain jonkin homman teetettyä halvalla.

Minua harmitti sekin, että isäntäväelle kävi vain tietty arki-ilta, ja siksi lähtiessämme työpäivän jälkeen oli jo myöhä. Perillä isäntä kertoi millaisesta työstä oli kyse ja sanoi, että kohtuullinen maksu varmaan riittää. Mieheni totesi vain, että näin on. Hänellähän ei ollut tarkoitus veloittaa mitään.

Pieni homma osoittautui kahden ja puolen tunnin työksi. Sitten kahvipöydässä isäntä kiitteli kovasti ja sanoi: Hyvä, että saatiin tämä kuntoon. On niin hankala paikka tuo vintti, kun näissä vanhoissa taloissa on aina asbestia. Paljonkos tämä nyt tuli tekemään?

Jähmetyin niille sijoilleni, eikä yhtään järkevää ajatusta ollut mielessä. Mieheni sanoi kylmästi summan, joka oli täysi ammattimiehen palkka tuolta ajalta. Isäntä maksoi hiukan nikotellen.

Lähdimme siitä kotimatkalle, jonka aikana valistin miestäni, että näin toimii minun sukuni. Hänen kannattaisi vastaisuudessa kysyä minulta, jos aikoo vielä näihin pikku hommiin suostua. Voisin hiukan taustoittaa. Tosin tässä tapauksessa olin yhtä tietämätön kuin mieheni.

Vielä näin pitkän ajan kuluttuakin minua karmaisee tämän ajatteleminenkin. Miten ihmisillä on tällaiseen pokkaa? Emme ole olleet heihin missään yhteydessä. Se tästä kuitenkin seurasi, että suku ei sen jälkeen miestäni töihin juuri kysellyt. Laatua kuulemma tekee ja asiansa osaa, mutta on kyllä kallis.

Miehelle pisteet, sulle alapeukku. Mieshän hoiti homman just oikein, mitä sä siihen enää sotkeutumaan.

Sinä alapeukuttaja, taisit missata koko tarinan pointin.

- Eri -

Niin. Tarinan pointti oli, että miehen olisi pitänyt toimia just niinku nainen sanoo eli vastoin omaa luontoaan. Ilmeisesti edes kirjoittaja itse ei tätä tajunnut?

Pointti taisi olla asbesti.

Pointti tosiaan oli asbesti. Oli todella härskiä pyytää miestäni tekemään tämä työ kertomatta lainkaan asbestista. Eikä mikään mieheni veloittama summa olisi ollut tarpeeksi korvaamaan tapahtunutta. Mieheni altistui kahden ja puolen tunnin ajan. Olin pois tolaltani kotimatkalla, ja mieheni ymmärsi sen täysin.

Vierailija kirjoitti:

Ostimme vanhan rempattavan talon jota mieheni laitteli, asuimme samaan aikaan vielä vuokralla kerrostalossa kun siinä ei talossa voinut asua etenkään taaperon kanssa. Mieheni on kätevä käsistä ja projekti oli hänelle mieluinen, vaikka olikin ihan poikki kun työpäivän jälkeen lähti talolle vielä tekemään jotain. Myös minulta vaadittiin paljon kun olin käytännössä yh.

Sitten puolituttu pari osti 12km kaupungin ulkopuolelta  talon jota myytiin täysin remontoitavaksi tai purettavaksi ja olettivat, että kyllähän mieheni hoitaa kaljapalkalla myös heidän remonttinsa! Mieheni totesi olevansa kädet täynnä oman talomme kanssa ja  jos hän auttaisi niin  haluaisi rahaa eikä kaljaa. Pariskunta raivostui. Heillä ei ollut varaa remonttiin, olivat laskeneet täysin mieheni varaan. Muuttivat sitten lapsineen ja koirineen keskellä talvea lähes asumuskelvottomaan mörskään. 

Kun näitä tällaisia juttuja kuulee, niin pistää aina miettimään millaisessa maailmassa nämä ihmiset elävät, ja millaisen kasvatuksen he ovat saaneet?

Tuttu hääpari pyysi kuvaamaan heidän häät alusta loppuun "ruokapalkalla" kun mulla on se systeemikamera, vaikka juhliin oli kutsuttu muutenkin.

Totesin sen oleva rikki, nautin juhlista ja sen antimista rauhassa ja runsaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun seurustelin silloisen poikaystävän - nykyisen aviomieheni - kanssa jotkut sukulaiset vannottivat pitämään tästä kaverista kiinni. Olihan hän erään alan ammattimies, ja heillä oli ilmeisesti mielessä saada halpaa tai jopa ilmaista työvoimaa sukuun. Sanoin silloin, että en puutu hänen työhönsä millään tavalla enkä järjestele hänelle ylimääräisiä töitä vapaa-ajalle. Hän teki pitkää päivää osin yrittäjänä, osin työntekijänä.

Eräs sisaruksistani oli kuitenkin ottanut yhteyttä mieheeni ja pyytänyt tekemään hänen poikansa perheen kotona "pienen homman". Mieheni oli luvannut ja pian tulikin kutsu käymään tämän pojan luona. Kutsun syy selvisi minulle, kun huomasin mieheni kokoilevan työkalujaan mukaansa ennen lähtöämme.

Siitäpä syntyi ihka ensimmäinen riitamme. Sanoin, ettei tälle tielle kannattanut lähteä. Toimeksiannoista ei tulisi loppua, eikä hän mitään maksua saisi. Mies vakuutti, että kyseessä oli pieni homma, joten ei hän siitä mitään veloittaisi. Olisi kiva nähdä lisää minun sukulaisiani. Tiesin kuitenkin, että minä tai mieheni emme pariskuntaa kiinnostaneet. He saisivat vain jonkin homman teetettyä halvalla.

Minua harmitti sekin, että isäntäväelle kävi vain tietty arki-ilta, ja siksi lähtiessämme työpäivän jälkeen oli jo myöhä. Perillä isäntä kertoi millaisesta työstä oli kyse ja sanoi, että kohtuullinen maksu varmaan riittää. Mieheni totesi vain, että näin on. Hänellähän ei ollut tarkoitus veloittaa mitään.

Pieni homma osoittautui kahden ja puolen tunnin työksi. Sitten kahvipöydässä isäntä kiitteli kovasti ja sanoi: Hyvä, että saatiin tämä kuntoon. On niin hankala paikka tuo vintti, kun näissä vanhoissa taloissa on aina asbestia. Paljonkos tämä nyt tuli tekemään?

Jähmetyin niille sijoilleni, eikä yhtään järkevää ajatusta ollut mielessä. Mieheni sanoi kylmästi summan, joka oli täysi ammattimiehen palkka tuolta ajalta. Isäntä maksoi hiukan nikotellen.

Lähdimme siitä kotimatkalle, jonka aikana valistin miestäni, että näin toimii minun sukuni. Hänen kannattaisi vastaisuudessa kysyä minulta, jos aikoo vielä näihin pikku hommiin suostua. Voisin hiukan taustoittaa. Tosin tässä tapauksessa olin yhtä tietämätön kuin mieheni.

Vielä näin pitkän ajan kuluttuakin minua karmaisee tämän ajatteleminenkin. Miten ihmisillä on tällaiseen pokkaa? Emme ole olleet heihin missään yhteydessä. Se tästä kuitenkin seurasi, että suku ei sen jälkeen miestäni töihin juuri kysellyt. Laatua kuulemma tekee ja asiansa osaa, mutta on kyllä kallis.

Miehelle pisteet, sulle alapeukku. Mieshän hoiti homman just oikein, mitä sä siihen enää sotkeutumaan.

Sinä alapeukuttaja, taisit missata koko tarinan pointin.

- Eri -

Niin. Tarinan pointti oli, että miehen olisi pitänyt toimia just niinku nainen sanoo eli vastoin omaa luontoaan. Ilmeisesti edes kirjoittaja itse ei tätä tajunnut?

Pointti taisi olla asbesti.

Pointti tosiaan oli asbesti. Oli todella härskiä pyytää miestäni tekemään tämä työ kertomatta lainkaan asbestista. Eikä mikään mieheni veloittama summa olisi ollut tarpeeksi korvaamaan tapahtunutta. Mieheni altistui kahden ja puolen tunnin ajan. Olin pois tolaltani kotimatkalla, ja mieheni ymmärsi sen täysin.

Ammattimies osaisi aavistaa asbestikohteen kyllä ja kieltäytyä hommasta.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin pariskunta oli varaamassa viikon lomaan johonkin etelän kohteeseen. Lähinnä ilmoitusluonteisesti tulivat sanomaan, että jättävät malpsensa (tuolloin 3- ja 6-vuotiaat) meille lomansa ajaksi, kun siinähän ne kuulemma menee kuin meidän omatkin mukulat. Emme suostuneet ja välit meini tästä niin pahati poikki, etteivät heidän lapset saaneet sen jälkeen edes leikkiä meidän lasten kanssa. onneksi sittemmin muuttivat pois.

Järkyttävän härskiä toimintaa, miten voi edes tulla mieleen että lykätään vaan pienet lapset viikoksi naapurin vastuulle?! Oma kokemus ei ole lähelleekään tuota, eronnut ystävä alkoi tuoda n.5-v lastaan aika usein hoitoon, alkuun ihan sovitusti, mikä oli tietysti ihan ok. Sitten alkoi puhumaan että varattiin uuden miesystävän kanssa pitkä viikonloppu kylpylähotellin. Tässä kohtaa ei kysynyt minua lapsenvahdiksi vaan ilmoitti sitten päivää aikaisemmin tuovansa lapsen seuraavana päivänä?!? Ei muuten tuonut, Itselläni oli jo sovittua menoa ja tuollainen itsestään selvyytenä pitäminen loppui siihen kertaan. Välit ei mennyt, mutta osasi jatkossa kysyä, käykö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin pariskunta oli varaamassa viikon lomaan johonkin etelän kohteeseen. Lähinnä ilmoitusluonteisesti tulivat sanomaan, että jättävät malpsensa (tuolloin 3- ja 6-vuotiaat) meille lomansa ajaksi, kun siinähän ne kuulemma menee kuin meidän omatkin mukulat. Emme suostuneet ja välit meini tästä niin pahati poikki, etteivät heidän lapset saaneet sen jälkeen edes leikkiä meidän lasten kanssa. onneksi sittemmin muuttivat pois.

Järkyttävän härskiä toimintaa, miten voi edes tulla mieleen että lykätään vaan pienet lapset viikoksi naapurin vastuulle?! Oma kokemus ei ole lähelleekään tuota, eronnut ystävä alkoi tuoda n.5-v lastaan aika usein hoitoon, alkuun ihan sovitusti, mikä oli tietysti ihan ok. Sitten alkoi puhumaan että varattiin uuden miesystävän kanssa pitkä viikonloppu kylpylähotellin. Tässä kohtaa ei kysynyt minua lapsenvahdiksi vaan ilmoitti sitten päivää aikaisemmin tuovansa lapsen seuraavana päivänä?!? Ei muuten tuonut, Itselläni oli jo sovittua menoa ja tuollainen itsestään selvyytenä pitäminen loppui siihen kertaan. Välit ei mennyt, mutta osasi jatkossa kysyä, käykö.

Mulle on käynyt sama.

Tuttu soitti ja sanoi hän on varaamassa kylpyläviikonloppua, mitä olet mieltä.

Ihmettelin ääneen sen kun varaat, ei multa tarvii lupaa kysyä.

Meni kk ja tämä soitti, päivää ennen ja kysyi monelta olen tulossa. Minne ?

No mehän sovittiin !

Me ei olla todellakaan sovittu yhtään mitään.

Mun olisi pitänyt lähteä seuraavana päivänä, kesken päivää Jyväskylään, jotta olisin ollut hakemassa lapsia tarhasta ja tulevat sitten su takaisin.

Kysyin unohditko kertoa mulle milloin ja mitä maksat.

Kyllä ruokapalkalla näitä on ennenkin hoidettu ja voin jättää vähän rahaa pöydälle.

Katsoin junaliput pelkästään maksaa jo näin paljon. Vastasi ei ole hänen syy, kun en varannut ajoissa.

Siihen pystyi vain nauramaan.

Ihmiset ovat sitten kummallisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin pariskunta oli varaamassa viikon lomaan johonkin etelän kohteeseen. Lähinnä ilmoitusluonteisesti tulivat sanomaan, että jättävät malpsensa (tuolloin 3- ja 6-vuotiaat) meille lomansa ajaksi, kun siinähän ne kuulemma menee kuin meidän omatkin mukulat. Emme suostuneet ja välit meini tästä niin pahati poikki, etteivät heidän lapset saaneet sen jälkeen edes leikkiä meidän lasten kanssa. onneksi sittemmin muuttivat pois.

Järkyttävän härskiä toimintaa, miten voi edes tulla mieleen että lykätään vaan pienet lapset viikoksi naapurin vastuulle?! Oma kokemus ei ole lähelleekään tuota, eronnut ystävä alkoi tuoda n.5-v lastaan aika usein hoitoon, alkuun ihan sovitusti, mikä oli tietysti ihan ok. Sitten alkoi puhumaan että varattiin uuden miesystävän kanssa pitkä viikonloppu kylpylähotellin. Tässä kohtaa ei kysynyt minua lapsenvahdiksi vaan ilmoitti sitten päivää aikaisemmin tuovansa lapsen seuraavana päivänä?!? Ei muuten tuonut, Itselläni oli jo sovittua menoa ja tuollainen itsestään selvyytenä pitäminen loppui siihen kertaan. Välit ei mennyt, mutta osasi jatkossa kysyä, käykö.

Mulle on käynyt sama.

Tuttu soitti ja sanoi hän on varaamassa kylpyläviikonloppua, mitä olet mieltä.

Ihmettelin ääneen sen kun varaat, ei multa tarvii lupaa kysyä.

Meni kk ja tämä soitti, päivää ennen ja kysyi monelta olen tulossa. Minne ?

No mehän sovittiin !

Me ei olla todellakaan sovittu yhtään mitään.

Mun olisi pitänyt lähteä seuraavana päivänä, kesken päivää Jyväskylään, jotta olisin ollut hakemassa lapsia tarhasta ja tulevat sitten su takaisin.

Kysyin unohditko kertoa mulle milloin ja mitä maksat.

Kyllä ruokapalkalla näitä on ennenkin hoidettu ja voin jättää vähän rahaa pöydälle.

Katsoin junaliput pelkästään maksaa jo näin paljon. Vastasi ei ole hänen syy, kun en varannut ajoissa.

Siihen pystyi vain nauramaan.

Ihmiset ovat sitten kummallisia

Huh.. Minun tapauksessani asuttiin sentään samalla paikkakunnalla joten satunnainen ennalta sovittu lapsenhoito oli ihan ok, eikä aiheuttanut ylimääräisiä kustannuksia.

Vierailija kirjoitti:

Romuna Kahlio kirjoitti:

Olen ammatiltani kylmälaiteasentaja. Asennan pääasiassa ilmalämpöpumppuja. Vaimoni veli sanoi minulle muutama vuosi sitten, että on ostanut ilmalämpöpumpun kesämökilleen ja minä asentaisin sen. Samalla voisimme viettää viikonlopun hänen kesämökillään ja juoda muutaman oluen. Parturi leikkaa sukulaisten hiukset, pakettiauton omistaja saa soittoja vuosien takaisilta tutuilta, minä asensin ilmalämpöpumpun veljeni vaimolle. Nyt tilanne käy hankalaksi sillä hän on soitellut ja aina sivussa maininnut ajatelleensa toista ilmalämpöpumppua. Kuinka kehtaan kieltäytyä tahdikkaasti?

Tiedän että se tuntuu tönköltä ja vaikealta, mutta kohtelias kieltäytyminen nyt säästää sinut paljolta vaivalta tulevaisuudessa. Esimerkki pienemmässä mittakaavassa; leikkaan miejeni hiukset (en kuitenkaan ole koulutettu parturi-kampaaja). Mieheni veli joskus mainitsi, että leikkaan mieheni hiukset niin hyvin että voisinko joskus leikata häneltäkin. Ajattelin mikä ettei ja näin tapahtuikin. Hän oli niin tyytyväinen, että pyysi toistakin kertaa hoitelemana tukkansa. Mietin silloin että nyt jos lähden tälle tielle, niin hän on "asiakkaana" joka kuukausi. Kerroin kohteliaasti, että leikkaan mieheni hiukset hyvän tahdon eleenä, se ei ole minulle mikään mielekäs harrastus tai toimenpide, josta niinkään nautin. Tämän vastauksen jälkeen lankoni sanoi maksavansa mieluummin minulle kuin ammattilaiselle. Kieltäydyin uudelleen ja sanoin, että jatkossa voit mennä parturiin. Oli vaikeaa kieltäytyä (vielä kahdesti) mutta olen tyytyväinen että tein sen. Olisin saattanut itseni ikävään tilanteeseen ja tiedän, että se olisi saattanut vaikuttaa myös suhtautumisessani häneen tulevaisuudessa.

Kerran, kun leikkaa huonosti, ei tarvii uudestaan leikata.

Itse myös oon ehdottanut vaihtokauppoja.

Tuu meille imuroimaan. Ei oo ketään vielä tullut.

Tuttu lähetti töistä viestin viikonloppuna illalla ja kysyi voinko käydä ostamassa hänelle kaljaa ja viedä hänen ovensa eteen, että hän voi juoda saunakaljaa kun pääsee töistä. Matkaa olisi autolla noin 10 km. Muuten olisin kaverinpalveluksena voinut käydäkin tuon tekemässä, mutta mieleeni tuli miten ilkeästi hän irvailee selän takana kaikista joten jäi viemättä.

Vierailija kirjoitti:

On se tosiaan ihmeellistä, miten yhtäkkiä niitä "kavereita" löytyy ajokortin saadessa.

Jouduin aikanaan lukihäiriö takia kertaamaan yhden luokan, joten tietenkin luokkakaverini olivat minua vuoden nuorempia. Olin myös seinäruusu jota ei tunnettu, kavereita kyllä oli ja heidän kanssa viihdyin.

Mutta heti kun 18 tuli mittariin ja kortin sain, niin johan oli kyselijöitä. "Et voisi hakea minua (30 km päästä) kylille?", "viitsitkö käyttää minua nopeasti paikassa A?", "olisitko voinut hakea juomia perjantaille?". Yleensä näillä reppanoilla ei ollut omaa rahaa, lupailtiin että jostain bensa- ja juomarahat löytyy, jos vanhemmilta ei tipu.

Yhden kerran erehdyin viemään yläasteaikaisen, rinnakkaisluokalla olevan henkilön paikkaan A sillä verukkeella, että paikan päällä saan kahvit ja vähän rahaa. Vitut saanut mitään, kämpän omistaja totesi ettei heillä ole kahvia, eikä kyllä sisällekään mahdu enempää.

Siihen loppui minun hyväksikäyttäminen. Loppui myös kavereiden kuskaaminen, kun oltiin ajelemassa ja yksi heistä alkoi takapenkillä ulista, että en osaa ajaa ollenkaan ja olen paska kuski. Syy oli se, että käännyin ensimmäiseltä rampilta, siitä pääsi nopeammin paikkaan mihin oltiin menossa. Hänen mielestään minun olisi pitänyt vasta seuraavalta rampilta mennä. Matka olisi tällöin vain ollut pitempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun seurustelin silloisen poikaystävän - nykyisen aviomieheni - kanssa jotkut sukulaiset vannottivat pitämään tästä kaverista kiinni. Olihan hän erään alan ammattimies, ja heillä oli ilmeisesti mielessä saada halpaa tai jopa ilmaista työvoimaa sukuun. Sanoin silloin, että en puutu hänen työhönsä millään tavalla enkä järjestele hänelle ylimääräisiä töitä vapaa-ajalle. Hän teki pitkää päivää osin yrittäjänä, osin työntekijänä.

Eräs sisaruksistani oli kuitenkin ottanut yhteyttä mieheeni ja pyytänyt tekemään hänen poikansa perheen kotona "pienen homman". Mieheni oli luvannut ja pian tulikin kutsu käymään tämän pojan luona. Kutsun syy selvisi minulle, kun huomasin mieheni kokoilevan työkalujaan mukaansa ennen lähtöämme.

Siitäpä syntyi ihka ensimmäinen riitamme. Sanoin, ettei tälle tielle kannattanut lähteä. Toimeksiannoista ei tulisi loppua, eikä hän mitään maksua saisi. Mies vakuutti, että kyseessä oli pieni homma, joten ei hän siitä mitään veloittaisi. Olisi kiva nähdä lisää minun sukulaisiani. Tiesin kuitenkin, että minä tai mieheni emme pariskuntaa kiinnostaneet. He saisivat vain jonkin homman teetettyä halvalla.

Minua harmitti sekin, että isäntäväelle kävi vain tietty arki-ilta, ja siksi lähtiessämme työpäivän jälkeen oli jo myöhä. Perillä isäntä kertoi millaisesta työstä oli kyse ja sanoi, että kohtuullinen maksu varmaan riittää. Mieheni totesi vain, että näin on. Hänellähän ei ollut tarkoitus veloittaa mitään.

Pieni homma osoittautui kahden ja puolen tunnin työksi. Sitten kahvipöydässä isäntä kiitteli kovasti ja sanoi: Hyvä, että saatiin tämä kuntoon. On niin hankala paikka tuo vintti, kun näissä vanhoissa taloissa on aina asbestia. Paljonkos tämä nyt tuli tekemään?

Jähmetyin niille sijoilleni, eikä yhtään järkevää ajatusta ollut mielessä. Mieheni sanoi kylmästi summan, joka oli täysi ammattimiehen palkka tuolta ajalta. Isäntä maksoi hiukan nikotellen.

Lähdimme siitä kotimatkalle, jonka aikana valistin miestäni, että näin toimii minun sukuni. Hänen kannattaisi vastaisuudessa kysyä minulta, jos aikoo vielä näihin pikku hommiin suostua. Voisin hiukan taustoittaa. Tosin tässä tapauksessa olin yhtä tietämätön kuin mieheni.

Vielä näin pitkän ajan kuluttuakin minua karmaisee tämän ajatteleminenkin. Miten ihmisillä on tällaiseen pokkaa? Emme ole olleet heihin missään yhteydessä. Se tästä kuitenkin seurasi, että suku ei sen jälkeen miestäni töihin juuri kysellyt. Laatua kuulemma tekee ja asiansa osaa, mutta on kyllä kallis.

Miehelle pisteet, sulle alapeukku. Mieshän hoiti homman just oikein, mitä sä siihen enää sotkeutumaan.

Sinä alapeukuttaja, taisit missata koko tarinan pointin.

- Eri -

Niin. Tarinan pointti oli, että miehen olisi pitänyt toimia just niinku nainen sanoo eli vastoin omaa luontoaan. Ilmeisesti edes kirjoittaja itse ei tätä tajunnut?

Pointti taisi olla asbesti.

Pointti tosiaan oli asbesti. Oli todella härskiä pyytää miestäni tekemään tämä työ kertomatta lainkaan asbestista. Eikä mikään mieheni veloittama summa olisi ollut tarpeeksi korvaamaan tapahtunutta. Mieheni altistui kahden ja puolen tunnin ajan. Olin pois tolaltani kotimatkalla, ja mieheni ymmärsi sen täysin.

Ammattimies osaisi aavistaa asbestikohteen kyllä ja kieltäytyä hommasta.

Kyllä, sinä kaikkitietävä, kaikkiosaava, kaikenennustava ja kaikillealentuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun seurustelin silloisen poikaystävän - nykyisen aviomieheni - kanssa jotkut sukulaiset vannottivat pitämään tästä kaverista kiinni. Olihan hän erään alan ammattimies, ja heillä oli ilmeisesti mielessä saada halpaa tai jopa ilmaista työvoimaa sukuun. Sanoin silloin, että en puutu hänen työhönsä millään tavalla enkä järjestele hänelle ylimääräisiä töitä vapaa-ajalle. Hän teki pitkää päivää osin yrittäjänä, osin työntekijänä.

Eräs sisaruksistani oli kuitenkin ottanut yhteyttä mieheeni ja pyytänyt tekemään hänen poikansa perheen kotona "pienen homman". Mieheni oli luvannut ja pian tulikin kutsu käymään tämän pojan luona. Kutsun syy selvisi minulle, kun huomasin mieheni kokoilevan työkalujaan mukaansa ennen lähtöämme.

Siitäpä syntyi ihka ensimmäinen riitamme. Sanoin, ettei tälle tielle kannattanut lähteä. Toimeksiannoista ei tulisi loppua, eikä hän mitään maksua saisi. Mies vakuutti, että kyseessä oli pieni homma, joten ei hän siitä mitään veloittaisi. Olisi kiva nähdä lisää minun sukulaisiani. Tiesin kuitenkin, että minä tai mieheni emme pariskuntaa kiinnostaneet. He saisivat vain jonkin homman teetettyä halvalla.

Minua harmitti sekin, että isäntäväelle kävi vain tietty arki-ilta, ja siksi lähtiessämme työpäivän jälkeen oli jo myöhä. Perillä isäntä kertoi millaisesta työstä oli kyse ja sanoi, että kohtuullinen maksu varmaan riittää. Mieheni totesi vain, että näin on. Hänellähän ei ollut tarkoitus veloittaa mitään.

Pieni homma osoittautui kahden ja puolen tunnin työksi. Sitten kahvipöydässä isäntä kiitteli kovasti ja sanoi: Hyvä, että saatiin tämä kuntoon. On niin hankala paikka tuo vintti, kun näissä vanhoissa taloissa on aina asbestia. Paljonkos tämä nyt tuli tekemään?

Jähmetyin niille sijoilleni, eikä yhtään järkevää ajatusta ollut mielessä. Mieheni sanoi kylmästi summan, joka oli täysi ammattimiehen palkka tuolta ajalta. Isäntä maksoi hiukan nikotellen.

Lähdimme siitä kotimatkalle, jonka aikana valistin miestäni, että näin toimii minun sukuni. Hänen kannattaisi vastaisuudessa kysyä minulta, jos aikoo vielä näihin pikku hommiin suostua. Voisin hiukan taustoittaa. Tosin tässä tapauksessa olin yhtä tietämätön kuin mieheni.

Vielä näin pitkän ajan kuluttuakin minua karmaisee tämän ajatteleminenkin. Miten ihmisillä on tällaiseen pokkaa? Emme ole olleet heihin missään yhteydessä. Se tästä kuitenkin seurasi, että suku ei sen jälkeen miestäni töihin juuri kysellyt. Laatua kuulemma tekee ja asiansa osaa, mutta on kyllä kallis.

Miehelle pisteet, sulle alapeukku. Mieshän hoiti homman just oikein, mitä sä siihen enää sotkeutumaan.

Sinä alapeukuttaja, taisit missata koko tarinan pointin.

- Eri -

Niin. Tarinan pointti oli, että miehen olisi pitänyt toimia just niinku nainen sanoo eli vastoin omaa luontoaan. Ilmeisesti edes kirjoittaja itse ei tätä tajunnut?

Pointti taisi olla asbesti.

Pointti tosiaan oli asbesti. Oli todella härskiä pyytää miestäni tekemään tämä työ kertomatta lainkaan asbestista. Eikä mikään mieheni veloittama summa olisi ollut tarpeeksi korvaamaan tapahtunutta. Mieheni altistui kahden ja puolen tunnin ajan. Olin pois tolaltani kotimatkalla, ja mieheni ymmärsi sen täysin.

Ammattimies osaisi aavistaa asbestikohteen kyllä ja kieltäytyä hommasta.

Kyllä, sinä kaikkitietävä, kaikkiosaava, kaikenennustava ja kaikillealentuva.

Tämän toiseksi viimeisen kommentin kirjoittajalle (Ammattimies osaisi aavistaa jne.): Onko sinulla paha olla? En tiedä, mikä sinua ärsyttää kertomassani tarinassa. Se tuntuu menneen kovasti sinun tunteisiisi.

Tässä topicissa on kyse härskeistä pyynnöistä ja odotuksista ja kerroin tällaisesta tilanteesta. Härskiä oli se, että tiedettiin tilassa olevan asbestia, mutta jätettiin kertomatta asia työn tekijälle, joka siis altistui tietämättään. Oli työn tekijä ammattimies tai ei, kertomatta jättäminen oli väärin.

Tämä on viimeinen kirjoitukseni asiasta. Olen lukenut kaikki tähänastiset noin 8750 viestiä ja oppinut paljon ihmisluonteesta. Aina ei tiedä, itkeäkö vai nauraako. Meitä on moneksi. Toivottavasti turha jankuttaminen ja asian ohi puhuminen loppuu. Kiitos kaikista tarinoista.

ei niitä tarvitse poistaa, nehän voi lukita, ähäkutti kyllä naapurin kotkaa vituttaisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun seurustelin silloisen poikaystävän - nykyisen aviomieheni - kanssa jotkut sukulaiset vannottivat pitämään tästä kaverista kiinni. Olihan hän erään alan ammattimies, ja heillä oli ilmeisesti mielessä saada halpaa tai jopa ilmaista työvoimaa sukuun. Sanoin silloin, että en puutu hänen työhönsä millään tavalla enkä järjestele hänelle ylimääräisiä töitä vapaa-ajalle. Hän teki pitkää päivää osin yrittäjänä, osin työntekijänä.

Eräs sisaruksistani oli kuitenkin ottanut yhteyttä mieheeni ja pyytänyt tekemään hänen poikansa perheen kotona "pienen homman". Mieheni oli luvannut ja pian tulikin kutsu käymään tämän pojan luona. Kutsun syy selvisi minulle, kun huomasin mieheni kokoilevan työkalujaan mukaansa ennen lähtöämme.

Siitäpä syntyi ihka ensimmäinen riitamme. Sanoin, ettei tälle tielle kannattanut lähteä. Toimeksiannoista ei tulisi loppua, eikä hän mitään maksua saisi. Mies vakuutti, että kyseessä oli pieni homma, joten ei hän siitä mitään veloittaisi. Olisi kiva nähdä lisää minun sukulaisiani. Tiesin kuitenkin, että minä tai mieheni emme pariskuntaa kiinnostaneet. He saisivat vain jonkin homman teetettyä halvalla.

Minua harmitti sekin, että isäntäväelle kävi vain tietty arki-ilta, ja siksi lähtiessämme työpäivän jälkeen oli jo myöhä. Perillä isäntä kertoi millaisesta työstä oli kyse ja sanoi, että kohtuullinen maksu varmaan riittää. Mieheni totesi vain, että näin on. Hänellähän ei ollut tarkoitus veloittaa mitään.

Pieni homma osoittautui kahden ja puolen tunnin työksi. Sitten kahvipöydässä isäntä kiitteli kovasti ja sanoi: Hyvä, että saatiin tämä kuntoon. On niin hankala paikka tuo vintti, kun näissä vanhoissa taloissa on aina asbestia. Paljonkos tämä nyt tuli tekemään?

Jähmetyin niille sijoilleni, eikä yhtään järkevää ajatusta ollut mielessä. Mieheni sanoi kylmästi summan, joka oli täysi ammattimiehen palkka tuolta ajalta. Isäntä maksoi hiukan nikotellen.

Lähdimme siitä kotimatkalle, jonka aikana valistin miestäni, että näin toimii minun sukuni. Hänen kannattaisi vastaisuudessa kysyä minulta, jos aikoo vielä näihin pikku hommiin suostua. Voisin hiukan taustoittaa. Tosin tässä tapauksessa olin yhtä tietämätön kuin mieheni.

Vielä näin pitkän ajan kuluttuakin minua karmaisee tämän ajatteleminenkin. Miten ihmisillä on tällaiseen pokkaa? Emme ole olleet heihin missään yhteydessä. Se tästä kuitenkin seurasi, että suku ei sen jälkeen miestäni töihin juuri kysellyt. Laatua kuulemma tekee ja asiansa osaa, mutta on kyllä kallis.

Miehelle pisteet, sulle alapeukku. Mieshän hoiti homman just oikein, mitä sä siihen enää sotkeutumaan.

Sinä alapeukuttaja, taisit missata koko tarinan pointin.

- Eri -

Niin. Tarinan pointti oli, että miehen olisi pitänyt toimia just niinku nainen sanoo eli vastoin omaa luontoaan. Ilmeisesti edes kirjoittaja itse ei tätä tajunnut?

Pointti taisi olla asbesti.

Pointti tosiaan oli asbesti. Oli todella härskiä pyytää miestäni tekemään tämä työ kertomatta lainkaan asbestista. Eikä mikään mieheni veloittama summa olisi ollut tarpeeksi korvaamaan tapahtunutta. Mieheni altistui kahden ja puolen tunnin ajan. Olin pois tolaltani kotimatkalla, ja mieheni ymmärsi sen täysin.

Ammattimies osaisi aavistaa asbestikohteen kyllä ja kieltäytyä hommasta.

Kyllä, sinä kaikkitietävä, kaikkiosaava, kaikenennustava ja kaikillealentuva.

Tämän toiseksi viimeisen kommentin kirjoittajalle (Ammattimies osaisi aavistaa jne.): Onko sinulla paha olla? En tiedä, mikä sinua ärsyttää kertomassani tarinassa. Se tuntuu menneen kovasti sinun tunteisiisi.

Tässä topicissa on kyse härskeistä pyynnöistä ja odotuksista ja kerroin tällaisesta tilanteesta. Härskiä oli se, että tiedettiin tilassa olevan asbestia, mutta jätettiin kertomatta asia työn tekijälle, joka siis altistui tietämättään. Oli työn tekijä ammattimies tai ei, kertomatta jättäminen oli väärin.

Tämä on viimeinen kirjoitukseni asiasta. Olen lukenut kaikki tähänastiset noin 8750 viestiä ja oppinut paljon ihmisluonteesta. Aina ei tiedä, itkeäkö vai nauraako. Meitä on moneksi. Toivottavasti turha jankuttaminen ja asian ohi puhuminen loppuu. Kiitos kaikista tarinoista.

Meillä eräs ammattamies kieltäytyi hommasta, jos asbestikartoitusta ei oltu tehty. Asbestia pitää aina epäillä tietyn ikäisissä kohteissa.

Naapurin kakarat ovat kovin aamu-unisia ja usein myöhästyvät koulukyydistä. Niillä on neljä kakaraa ja nuorinkin aloitti tänä syksynä koulun. Välillä arki-iltoinakin kiljuvat pihalla vielä 21-22 aikoihin, joten ei mikään ihme ettei aamuherätykset oikein suju. Vähintään kerran viikossa joku soittamassa meidän ovikelloa että voisinko viedä kouluun kun taksi meni jo. Eihän se tavallaan niiden kakaroiden vika ole jos äiti on ohjeistanut että menkää naapuriin pyytää apua. Keväällä jo sanoin niiden äidille, etten pysty aina viemään kun saattaa olla joku etäkokous menossa. Voivotteli vaan ja puolusteli lapsiaan. Kertaakaan ei ole kukaan edes kiitosta sanonut. Nyt olen päättänyt laittaa totaalisen stopin touhulle. Todennäköisesti olen kohta se v-mäinen naapurintäti joka ei kuskaa enää kouluun.