Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin hetken aikaa miehen kanssa jonka kanssa puhuimme mm. erilaisuuden kunnioittamisesta ja toisenlaisten tapojen ymmärtämisestä. Hänellä oli omat piintyneet tapansa mm. ruuanlaitossa ja yritin parhaani mukaan mukautua niihin kun olimme hänen luonaan. Sama ei vain toiminut toisinpäin, kaikista puheista huolimatta hän joko haukkui, ivasi tai vähätteli tapojani ihan kaikessa. Lopetin suhteen kun hän mm. rikkoi tahallaan keräämiäni astioita ja pilasi nahkasohvani kun hän tekee niinkuin haluaa "Oho, se repesi", viimeinen niitti oli kun hän päätti syöttää koiralleni suklaata vaikka kerroin että koira voi kuolla siihen. Onneksi ehdin väliin, ukko lähti vaudilla ulos kämpästä ja tavarat heitin parvekkeelta perään. 

Tämä tapaus ei ole ihan terve, hyvä kun pääsit eroon.

Vierailija kirjoitti:

Miehen veli soitti noin kahdeksan aikaan illalla ja kysyi voisiko tulla hakemaan meiltä puhtaat lakanat. Veljen vaimon äiti oli tulossa heille yöksi. Kaikki heidän lakanansa olivat samassa huoneessa jossa heidän vähän päälle vuoden ikäinen lapsensa nukkui. Huoneeseen ei kuulemma mitenkään voinut mennä hakemaan yhtään mitään. Veljen luota oli meille noin 20 min. ajomatka.

Me omistimme kolme aluslakanaa ja kolme pussilakanaa. Aluslakanoista kaksi oli pyykissä ja yksi käytössä. Miehen veli sanoi, että hän voi sitten ottaa kaksi pussilakanaa.

Me emme olleet tuolloin kotona. Mies suostui lainaukseen ja veli oli käynyt meillä vara-avaimella. Liinavaatteet olivat sängyn yläpuolella olevassa kaapissa, ja niiden saaminen edellytti sängylle kiipeämistä.

Veli oli vienyt molemmat pussilakanat, mukaanlukien kalleimman omistamani pussilakanan, elin n. 150 euron hintaisen Marimekon setin jonka olin saanut valmistujaislahjaksi.

Minun oli ollut tarkoitus vaihtaa lakanat omaan sänkyymme, mutta nyt ei ollut mitä vaihtaa. Piti pyykätä sängyssämme ollut pussilakana ja odotella sen kuivumista.

Veljen piti palauttaa lakanat muutamassa päivässä, mutta nyt on kulunut jo useampi viikko, eikä niitä ole vielä näkynyt.

Ihmettelen miten voi olla niin, että 20 min ajomatka, meno toisen kotiin omilla avaimilla, ja tämän sängyllä tamppaamisen ja niukan liinavaatekaapin koluaminen on helpompaa kuin mahdollisesti heräävän lapsen uudelleen nukuttaminen?

Minulla ei riittäisi pokkaa tällaiseen.

Olisiko lähempänä ollut kauppa? Miksi et käskenyt käymään siellä. Ja hae ne lakanasi heti pois, muuten saat ne kauhtuneena takaisin tai et olleenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylimpään yhteiskuntaluokkaan kuuluva naapurin rouva tuli käymään, ja esitti, että kun teidän pojan jalka on kipsissä, niin me otamme hänen polkupyöränsä meidän Vesalle, sillä eihän teidän poika enää pysty polkupyöräilemään.

Ja sun ilme????

No tietysti - tonnin seteli!

Vierailija kirjoitti:

Tuo On helppo kääntää edukseen, kun "kaveri" seuraavan kerran on lainaamassa niin voi mainita että entistäkin vippiä On vielä maksamatta.

Niin että siitä tulikin mieleen että se edellinen vitonen on maksamatta ja on kasvanut korkoa jo kympin, eli sä olet mulle velkaa 15€.

Vierailija kirjoitti:

Chinaski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurini, ystäväni (on edelleen).

Meillä on tapana käydä yhdessä lauantaisin kaupassa (meillä auto, hänellä ei). Yleensä käymme klo 12-15. Yhtenä lauantaina oli sitten lapseni kaverisynttärit klo 17. Sanoin, että pitää mennä jo aamupäivällä kauppaan ja niin tehtiinkin. Hän oli hyvin tietoinen juhlista, koska ostelin sipsiä, limuja ym.

Sitten klo 16.55 soi puhelin. Naapuri soittaa ja ilmoittaa, että pitää lähteä uudelleen kauppaan, koska hän unohti ostaa jotain tärkeää (ei suostunut sanomaan mitä, varmaan tupakkaa). Vastasin, etten todellakaan voi lähteä - meille oli tullut pari vierasta ja lisää oli tulossa. Hänen mielestään mieheni voisi vahtia juhlijoita. No mieheni oli lähtenyt juhlia karkuun. Sitten sanoi, että ne pärjää keskenään. Vastasin, ettei pärjää, en aio ottaa riskiä, että kakkukynttilästä syttyy tulipalo - ja sitä paitsi HALUAN olla mukana juhlassa enkä kuskaamassa häntä kauppaan. Viimein uskoi "täytyy sitten mennä bussilla"

Toinen kerta: en uskalla ajaa kaupanparkkihalliin jouluaatonaattona koska on rysis. Silloin mieheni lähtee mukaan. Soitin naapurille aamupäivällä, että lähdemme kauppaan nyt - tahtooko mukaan. Ei tahtonut.

Sitten hän soittaa klo 16: nyt hän voisi mennä kauppaan. Silloin oli jo huono kelikin ja vielä pahempi rysis. En lähtenyt.

Mikä kauppa on auki jouluaattona klo 16?????

Ainakin Kannelmäen Kaaren Prisma. Ja on niitä nykyään muitakin.

Mitä väliä mikä kauppa on auki jouluaattona, kun kyse oli aatonaaton kaupassakäynnistä?

No jos on auki aattona niin on taatusti auki aatonattona.

Onko tullut uusia härskejä vaatimuksia eteen? Eli up. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni joutui onnettomuuden seurauksena sairaalaan.

Kun hänen vointinsa parani hiukan, miehen veli halusi tulla sairaalaan. Veljekset ovat hyvin läheisiä.

Miehen veljen vaimo oli sopinut samalle päivälle menevänsä ystäviensä kanssa ulos. Kun miehen veli oli ollut sairaalassa ehkä tunnin, vaimo alkoi soitella, että veljen pitäisi tulla kotiin hoitamaan heidän lastaan jotta hän pääsisi lähtemään. Veli sanoi, että hän haluaisi olla sairaalassa hyvin huonovointisen veljensä tukena, ja kysyi voisiko vaimo peruuttaa menonsa siltä illalta kun kyse on nyt niin vakavasta jutusta, että toinen on sairaalassa.

Vaimo ei tätä ymmärtänyt, ja jatkoi pommittamista puheluilla ja viesteillä. Ei millään kyennyt näkemään asiaa miehensä näkökulmasta, ja edelleen intti, että hänen oma aikansa on niin tärkeää, että sitä ei peruta. 🙄

Veljeni lapsi joutui sairaalaan. Ei mitään supervakavaa, umpilisäkkeen tulehdus, mutta koska lapsen äiti oli työmatkalla, isä vei lapsen kanssa sairaalaan ja luonnollisesti odotti useamman tunnin päivystyksessä hänen kanssaan. Veljeni uusi naisystävä sai hepulin, kun mies ei päässyt sovitusti hakemaan häntä töistä ja kuskaamaan kampaajalle. 

Sano veljellesi, että jättää sen epäempaattisen lehmän.

No en ihan noita sanoja käyttänyt, mutta uskon vakaasti että tämä oli yksi niitä asioita, minkä vuoksi veljeni päätyi lopettamaan suhteen myöhemmin. 

Muutin ja tuttu ajoi vuokrattua muuttoautoa, mutta kolhi sen muutossa. Tutulla ei ollut varaa maksaa tekemäänsä kolhua ja ehdotti, että minä maksaisin ison laskun. Maksoin. Joskus on asia kirvellyt, kun ei ko. tuttu ole mikään varsinainen ystäväkään ollut tuon tapauksen jälkeen. Mutta ei sitä summaa takaisinkaan saa, joten koitan nyt sitten sulatella tapahtunutta. Ehkä joku sitten kustantaa joskus minullekin jotain, jos itse en joskus pysty jotain kustantamaan. Tutullani ei kuitenkaan tuolloin ihan oikeasti ollut varaa maksaa sitä laskua, vaikka hänelle varoja myöhemmin on kyllä siunaantunut. Joskus elämä jakaa epäreiluja kortteja. Mutta ehkä joskus jakaa sitten reilujakin. Siihen olen tuudittautunut.

Vierailija kirjoitti:

Muutin ja tuttu ajoi vuokrattua muuttoautoa, mutta kolhi sen muutossa. Tutulla ei ollut varaa maksaa tekemäänsä kolhua ja ehdotti, että minä maksaisin ison laskun. Maksoin. Joskus on asia kirvellyt, kun ei ko. tuttu ole mikään varsinainen ystäväkään ollut tuon tapauksen jälkeen. Mutta ei sitä summaa takaisinkaan saa, joten koitan nyt sitten sulatella tapahtunutta. Ehkä joku sitten kustantaa joskus minullekin jotain, jos itse en joskus pysty jotain kustantamaan. Tutullani ei kuitenkaan tuolloin ihan oikeasti ollut varaa maksaa sitä laskua, vaikka hänelle varoja myöhemmin on kyllä siunaantunut. Joskus elämä jakaa epäreiluja kortteja. Mutta ehkä joskus jakaa sitten reilujakin. Siihen olen tuudittautunut.

Joku tekee sinulle muuttoa, todennäköisesti vielä talkoilla ja vaatisit vielä korvaamaan vahingossa tehdyn kolhun? Kyllä, esitit härskin vaatimuksen.

Mieheni on ammattivalokuvaaja ja on kuvannut mm. häitä. Veljeni pyysi miestäni heidän häitään EDELTÄVÄNÄ iltana kuvaajaksi heille ja pyyntö oli luokkaa "niin sä varmaan voisit kuvata huomenna?" Juu ei.

Hyvät hääkuvaajat maksaa pk-seudulla monta tuhatta euroa, mutta oletus oli että häälahjaksi tämä tehtäisiin heille. Ei suostunut, enkä olisi minäkään suostunut. Perheenjäsenet saavat olla rauhassa juhlissa vieraana, eikä töissä.

Vastaavia pyyntöjä/olettamuksia tulee melko usein. Aina yhtä vaikeaa ilmaista, että se on hänen työnsä eikä kukaan halua ilmaista työtä tehdä. On eri asia ottaa vaikka yo-kuvat kiitoskortteihin ennen juhlia lahjaksi, kuin olla töissä itse juhlan aikana kun jatkuvasti tulee joku nykimään hihasta "hei tuutko ottaa kuvan tosta mummosta vielä" "onko nyt kakusta tarpeeksi kuvia?" "noi on nyt lähdössä, tuutko ottaa kuvia tonne"....

Raivostuttavaa! Etenkin, kun pyynnöt tulee usein mun sukulaisilta ja sitten mua hävettää niiden puolesta kun olettavat saavansa ammattilaisen töihin ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin ja

tuttu ajoi vuokrattua muuttoautoa, mutta kolhi sen muutossa. Tutulla ei ollut varaa maksaa tekemäänsä kolhua ja ehdotti, että minä maksaisin ison laskun. Maksoin. Joskus on asia kirvellyt, kun ei ko. tuttu ole mikään varsinainen ystäväkään ollut tuon tapauksen jälkeen. Mutta ei sitä summaa takaisinkaan saa, joten koitan nyt sitten sulatella tapahtunutta. Ehkä joku sitten kustantaa joskus minullekin jotain, jos itse en joskus pysty jotain kustantamaan. Tutullani ei kuitenkaan tuolloin ihan oikeasti ollut varaa maksaa sitä laskua, vaikka hänelle varoja myöhemmin on kyllä siunaantunut. Joskus elämä jakaa epäreiluja kortteja. Mutta ehkä joskus jakaa sitten reilujakin. Siihen olen tuudittautunut.

Joku tekee sinulle muuttoa, todennäköisesti vielä talkoilla ja vaatisit vielä korvaamaan vahingossa tehdyn kolhun? Kyllä, esitit härskin vaatimuksen.

Mutta kuski tässä mokasi, ei muuttaja. Itselleni tuli mieleen että kai muuttoautossa vakuutus oli ? Omavastuun maksu olisi riittänyt ?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ammattivalokuvaaja ja on kuvannut mm. häitä. Veljeni pyysi miestäni heidän häitään EDELTÄVÄNÄ iltana kuvaajaksi heille ja pyyntö oli luokkaa "niin sä varmaan voisit kuvata huomenna?" Juu ei.

Hyvät hääkuvaajat maksaa pk-seudulla monta tuhatta euroa, mutta oletus oli että häälahjaksi tämä tehtäisiin heille. Ei suostunut, enkä olisi minäkään suostunut. Perheenjäsenet saavat olla rauhassa juhlissa vieraana, eikä töissä.

Vastaavia pyyntöjä/olettamuksia tulee melko usein. Aina yhtä vaikeaa ilmaista, että se on hänen työnsä eikä kukaan halua ilmaista työtä tehdä. On eri asia ottaa vaikka yo-kuvat kiitoskortteihin ennen juhlia lahjaksi, kuin olla töissä itse juhlan aikana kun jatkuvasti tulee joku nykimään hihasta "hei tuutko ottaa kuvan tosta mummosta vielä" "onko nyt kakusta tarpeeksi kuvia?" "noi on nyt lähdössä, tuutko ottaa kuvia tonne"....

Raivostuttavaa! Etenkin, kun pyynnöt tulee usein mun sukulaisilta ja sitten mua hävettää niiden puolesta kun olettavat saavansa ammattilaisen töihin ilmaiseksi.

Mä harrastin valokuvausta, oon käynyt kurssejakin siihen. Veljeni häät videoin aikanaan, 90 luvulla. Oli uutta ja ihmeellistä.

Sen jälkeen pyyntöjä on tullut. Kerroin mulla meni kuvaamiseen ja edutointiin n 20 h aikaa. Tuutko mulle esim siivoamaan 20 tunniksi.

Veljeni ei ollut kiinnostunut koko videoinnista. Kysyin voinko ja sanoi jos on pakko.

Vaimo katsoo videon edelleen, kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin ja tuttu ajoi vuokrattua muuttoautoa, mutta kolhi sen muutossa. Tutulla ei ollut varaa maksaa tekemäänsä kolhua ja ehdotti, että minä maksaisin ison laskun. Maksoin. Joskus on asia kirvellyt, kun ei ko. tuttu ole mikään varsinainen ystäväkään ollut tuon tapauksen jälkeen. Mutta ei sitä summaa takaisinkaan saa, joten koitan nyt sitten sulatella tapahtunutta. Ehkä joku sitten kustantaa joskus minullekin jotain, jos itse en joskus pysty jotain kustantamaan. Tutullani ei kuitenkaan tuolloin ihan oikeasti ollut varaa maksaa sitä laskua, vaikka hänelle varoja myöhemmin on kyllä siunaantunut. Joskus elämä jakaa epäreiluja kortteja. Mutta ehkä joskus jakaa sitten reilujakin. Siihen olen tuudittautunut.

Joku tekee sinulle muuttoa, todennäköisesti vielä talkoilla ja vaatisit vielä korvaamaan vahingossa tehdyn kolhun? Kyllä, esitit härskin vaatimuksen.

Joku tekee sinulle muuttoa, todennäköisesti vielä talkoilla ja siinä sivussa kolhaisee autoasi tai vaikka  pudottaa jonkun arvokkaan esineen joka hajoaa. Vaatisitko korvausta, kysehän on pelkästä vahingosta. Jos vaadit, niin esität härskin vaatimuksen.

Vierailija kirjoitti:

Olin viemässä tavaroita kirpputorille myytäväksi ja eräs tuttuni sattui tulemaan luokseni juuri kun olin hinnoittelemassa niitä tuotteita myyntiin. Hän alkoi innoissaan tutkimaan tavaroita ja sanoi, että "Minä voisin ottaa osan näitä tavaroita itselleni". Kun kysyin, että tarkoittaako hän, että hän haluaa ostaa niitä minulta, niin hän sanoi ihmeissään, että ei tietenkään, koska jos olen luopumassa niistä tavaroista, niin tietenkin voin antaa vaikka kaikki niistä hänelle ilmaiseksi ja oli todella ihmeissään, kun se ei käynytkään. Sen jälkeen hän ei enää ottanut enää yhteyttä. Jäin miettimään, että miksi hän luuli saavansa tavaroitani ilmaiseksi kun olin myymässä niitä. Eihän hän olisi voinut mennä sitten sinne kirpputorillekaan, missä myin ne ja ottaa niitä tavaroitani mukaan ilman maksamista.

Kaveri on kysynyt jo vaivaannutavan monta kertaa milloin aion ottaa seuraavan kerran kirppispöydän. Tietää siis että teen niin noin kerran vuodessa. Hän siis tulisi valkkaamaan parhaat päältä ennen myyntiin vientiä ja jo kokemuksesta tiedän että niistä en maksua saisi, hän on siis "ostanut" minulta muutaman satunnaisen tavaran aikaisemmin, maksu on jäänyt kun ei ole juuri silloin muka ollut rahaa ja "unohdettu" hänen puoleltaan.

Minä aion unohtaa mainita milloin olen viemässä tavaraa kirppikselle, aika hyvin se pieni hyöty siitä häviää jos antaa jonkun lokkeilla pahimmillaan kaikki mistä voisi muutaman euron myymällä saada.

Työkaverini Ville vaihtoi autonsa vähän käytettyyn maastoautoon, ja kun työpaikalla sitten tauon aikana puhuttiin autoista, niin yksi työkaveri sanoi tälle autoa vaihtaneelle, että mä voisin lainata sun maasturia kun mennään Lappiin kavereiden kanssa. No, Ville sanoi tähän, että jokainen ajelee omalla autollaan lomamatkoillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi perjantai on lähin tuleva perjantai. 

Ensi viikon perjantai on ensi viikon perjantai.

Ei pitäisi olla kenellekään ylivoimaista ymmärtää. 

Eli jos torstaina sanon "ensi perjantaina" tarkoitan seuraavaa päivää?

Kyllä. Käytkö hieman hitaalla?

Oletpa kohtelias.

Itse kyllä ymmärtäisin tarkoitettavan viikon päästä olevaa perjantaita. Kuka sanoo seuraavasta päivästä "ensi X"?

Missä vaiheessa ensi perjantai lakkaa olemasta ensi perjantai?

Keskiviikkona. Koska siitä voidaan käyttää Silloin nimitystä ylihuominen, ja torstaina huominen. Ja yodiaan ensi perjantai on eri asia kuin ensiviikon perjantai. Toinen on kuluvalla viikolla ja toinen nimensä mukaisesti ensi viikolla. Eikö koulussa opeteta nykyään enää mitään?!

Ensi perjantai voi olla myös ensi viikon perjantai jos sanot sen pe-su.

Vierailija kirjoitti:

Miehen veli soitti noin kahdeksan aikaan illalla ja kysyi voisiko tulla hakemaan meiltä puhtaat lakanat. Veljen vaimon äiti oli tulossa heille yöksi. Kaikki heidän lakanansa olivat samassa huoneessa jossa heidän vähän päälle vuoden ikäinen lapsensa nukkui. Huoneeseen ei kuulemma mitenkään voinut mennä hakemaan yhtään mitään. Veljen luota oli meille noin 20 min. ajomatka.

Me omistimme kolme aluslakanaa ja kolme pussilakanaa. Aluslakanoista kaksi oli pyykissä ja yksi käytössä. Miehen veli sanoi, että hän voi sitten ottaa kaksi pussilakanaa.

Me emme olleet tuolloin kotona. Mies suostui lainaukseen ja veli oli käynyt meillä vara-avaimella. Liinavaatteet olivat sängyn yläpuolella olevassa kaapissa, ja niiden saaminen edellytti sängylle kiipeämistä.

Veli oli vienyt molemmat pussilakanat, mukaanlukien kalleimman omistamani pussilakanan, elin n. 150 euron hintaisen Marimekon setin jonka olin saanut valmistujaislahjaksi.

Minun oli ollut tarkoitus vaihtaa lakanat omaan sänkyymme, mutta nyt ei ollut mitä vaihtaa. Piti pyykätä sängyssämme ollut pussilakana ja odotella sen kuivumista.

Veljen piti palauttaa lakanat muutamassa päivässä, mutta nyt on kulunut jo useampi viikko, eikä niitä ole vielä näkynyt.

Ihmettelen miten voi olla niin, että 20 min ajomatka, meno toisen kotiin omilla avaimilla, ja tämän sängyllä tamppaamisen ja niukan liinavaatekaapin koluaminen on helpompaa kuin mahdollisesti heräävän lapsen uudelleen nukuttaminen?

Minulla ei riittäisi pokkaa tällaiseen.

Pyydä takas. Sulle kerrotaan että ne on heitetty roskiin kun ei enää tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin viemässä tavaroita kirpputorille myytäväksi ja eräs tuttuni sattui tulemaan luokseni juuri kun olin hinnoittelemassa niitä tuotteita myyntiin. Hän alkoi innoissaan tutkimaan tavaroita ja sanoi, että "Minä voisin ottaa osan näitä tavaroita itselleni". Kun kysyin, että tarkoittaako hän, että hän haluaa ostaa niitä minulta, niin hän sanoi ihmeissään, että ei tietenkään, koska jos olen luopumassa niistä tavaroista, niin tietenkin voin antaa vaikka kaikki niistä hänelle ilmaiseksi ja oli todella ihmeissään, kun se ei käynytkään. Sen jälkeen hän ei enää ottanut enää yhteyttä. Jäin miettimään, että miksi hän luuli saavansa tavaroitani ilmaiseksi kun olin myymässä niitä. Eihän hän olisi voinut mennä sitten sinne kirpputorillekaan, missä myin ne ja ottaa niitä tavaroitani mukaan ilman maksamista.

Kaveri on kysynyt jo vaivaannutavan monta kertaa milloin aion ottaa seuraavan kerran kirppispöydän. Tietää siis että teen niin noin kerran vuodessa. Hän siis tulisi valkkaamaan parhaat päältä ennen myyntiin vientiä ja jo kokemuksesta tiedän että niistä en maksua saisi, hän on siis "ostanut" minulta muutaman satunnaisen tavaran aikaisemmin, maksu on jäänyt kun ei ole juuri silloin muka ollut rahaa ja "unohdettu" hänen puoleltaan.

Minä aion unohtaa mainita milloin olen viemässä tavaraa kirppikselle, aika hyvin se pieni hyöty siitä häviää jos antaa jonkun lokkeilla pahimmillaan kaikki mistä voisi muutaman euron myymällä saada.

Oletko tosiaan niin ääliö, ettet saanut sanotuksi sille, joka ilmaiseksi vei, että etpä vie. Jos sanoo, ettei rahaa ole mukana, minä sanon, että hae sit kun rahaa on jos tuote vielä pöydästä löytyy.

Suurin osa teistä, joille on käynyt jotain, on täysiä ääliöitä, kynnysmattoja. Tottakai teitä kohdellaan huonosti kun itse sen sallitte. Hävettää teidän puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa teistä, joille on käynyt jotain, on täysiä ääliöitä, kynnysmattoja. Tottakai teitä kohdellaan huonosti kun itse sen sallitte. Hävettää teidän puolesta.

Tottahan se on, että ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan tyhmä joka maksaa. Silti toisinaan yllättää se pokan määrä, millä ihmiset asioita pyytää muilta.