Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Työkaverillani oli luottotiedot menneet. Halusi jotta otan lainan nimelleni ja siirrän rahat sitten hänen tililleen ja hän maksaisi sitten lainaa minulle. Kieltäydyin tietysti ja emme ole enään välilöissä

Muuten hyvä juttu mutta uskottavuutesi katosi koska kirjoitit enääN.

Minun morsiamena ja mieheni sulhasena olisi pitänyt hakea pari vierasta juna-asemalta kirkkoon noin 15 km päähän. Siis omiin häihimme häätamineissamme olisi pitänyt hakea asemalta 🙂 No ei haettu, vaan halusimme ennen vihkimistä olla omissa oloissamme ja meillä oli hääauto, jolla kaaso meidät kirkkoon vei.

Taksin olivat ilmeisesti saaneet soitettua, kun paikalle kuitenkin pääsivät... Kaikenlaista sitä onkin pokkaa kysellä 😂

Heti kun olin saanut vakkarityöpaikan mua kysyttiin takaajaksi sukulaisen autolainalle, yhtäkkiä se muuttuikin niin että laina olisi mun nimissä, kun oli itse sössinyt luottotietonsa

Kieltäydyin molemmissa tapauksissa. Enpä ole saanut kutsua tämän sukuhaaran juhliin tämän jälkeen, eikä muutenkaan olla yhteyksissä.

Isäni kuoli hiljattain jättämättä testamenttia. Äidin kanssa olivat eronneet jo vuosia sitten ja ositus tehtiin aikanaan asiallisesti, joten voisi kuvitella, että perinnön jakaminen kahdelle sisarukselle olisi ollut helppoa. Varsinkin kun isä myi omistusasunnon ja mökin muutama vuosi sitten ja sijoitti rahat, muutti vuokralle senioritaloon eli käytännössä jaettavaa on ns tavallinen koti-irtaimisto, jolla on enemmän käyttöarvoa kuin myyntiarvoa, auto  ja osakesalkku, jolla on arvoa muutamia satoja tuhansia. 

Vaan toisinpa kävi. Minulla on nuoret aikuiset lapset  ja kaikki mitä tarvitsen, veljelläni toisessa suhteessaan pienet lapset ja taloudessa ei hirveästi löysää. Suunnittelin luopuvani perinnöstä lasteni hyväksi, he saisivat hyvän pesämunaan elämänsä alkuun. Kun veljeni avovaimo kuuli tästä, hän oli sitä mieltä, että minun on kokonaan luovuttava osuudestani, jos en kerran sitä tarvitse koska veljeni tarvitsee rahaa enemmän. Perintö siis kuulemma kuuluu heille, ei minun lapsilleni. Veljeni on juristi ja pitää itsestään selvänä sitä, että minä teen osuudellani mitä haluan ja kertomansaa mukaan toimisi samoin kuin minä suunnittelen jos oma elämäntilanne olisi samanlainen, mutta hänen naisystävänsä mielestä minun pitäis tehdä moraalisesti oikein ja antaa osuuteni heille. 

Sanottakoon vielä, että veljeni naisystävä on perheensä ainoa lapsi ja tulee todennäköisesti perimään lähivuosina omat vanhempansa, omakotitaloineen ja mökkeineen, joten rahaa olisi sieltäkin suunnasta tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni päätti lopettaa nyt yhden harrastuksensa kun aloittaa lukion kun koki ettei enää aika riitä siihen kunnolla ja liikaa vastuuta.

Yllättäen toisen harrastuksessa olevan tytön äiti soitti tyttärelleni ja vaati jatkamaa ja alkaa pariksi hänen tyttärelleen.

Kun tyttäreni oli kieltäytynyt tämä nainen seuraavaksi laittoi minun työsähköpostiini pitkän viestin jossa vaati että pakotan tyttäreni jatkamaan harrastusta.

Laitoin ystävällisen viestin että tämä on täysin tyttäreni asia eikä asia ole mitenkään minun työasia.

Nyt kyseinen nainen on yrittänyt soittaa useamman kerran minulla. En kyllä tiedä mistä onkaan onkinut numeroni tietoonsa.

Harrastuksien lopettaminen seinään pelkän lukion takia kokonaan ei ole hyvä asia, ei terveellistä, eikä psykologisestikaan hyvä kehittyvälle nuorelle Urheiluharrastus tai muu toimii hyvänä vastapainona 4 seinän sisällä istumiselle. Säilyy hyvä peruskunto, jaksaa ihan eri tavalla, aivojen verenkierto toimii, keuhkojen hapenottokyky toimii paremmin, muisti, nukkuu hyvin...itse olen katunut kun lopetin harrastukset just tuossa iässä. Saa myös muita ihmiskontakteja kuin ne luokan hikarit.

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli hiljattain jättämättä testamenttia. Äidin kanssa olivat eronneet jo vuosia sitten ja ositus tehtiin aikanaan asiallisesti, joten voisi kuvitella, että perinnön jakaminen kahdelle sisarukselle olisi ollut helppoa. Varsinkin kun isä myi omistusasunnon ja mökin muutama vuosi sitten ja sijoitti rahat, muutti vuokralle senioritaloon eli käytännössä jaettavaa on ns tavallinen koti-irtaimisto, jolla on enemmän käyttöarvoa kuin myyntiarvoa, auto  ja osakesalkku, jolla on arvoa muutamia satoja tuhansia. 

Vaan toisinpa kävi. Minulla on nuoret aikuiset lapset  ja kaikki mitä tarvitsen, veljelläni toisessa suhteessaan pienet lapset ja taloudessa ei hirveästi löysää. Suunnittelin luopuvani perinnöstä lasteni hyväksi, he saisivat hyvän pesämunaan elämänsä alkuun. Kun veljeni avovaimo kuuli tästä, hän oli sitä mieltä, että minun on kokonaan luovuttava osuudestani, jos en kerran sitä tarvitse koska veljeni tarvitsee rahaa enemmän. Perintö siis kuulemma kuuluu heille, ei minun lapsilleni. Veljeni on juristi ja pitää itsestään selvänä sitä, että minä teen osuudellani mitä haluan ja kertomansaa mukaan toimisi samoin kuin minä suunnittelen jos oma elämäntilanne olisi samanlainen, mutta hänen naisystävänsä mielestä minun pitäis tehdä moraalisesti oikein ja antaa osuuteni heille. 

Sanottakoon vielä, että veljeni naisystävä on perheensä ainoa lapsi ja tulee todennäköisesti perimään lähivuosina omat vanhempansa, omakotitaloineen ja mökkeineen, joten rahaa olisi sieltäkin suunnasta tulossa.

Ei se rahan määrästä olekaan kiinni, vaan siitä että tuo nainen on ahne eikä haluaisi siksi perintöänne jaettavan ns normaalisti.

Oma siskoni on ikävä kyllä tuollainen. Vaikka lähes mitään jaettavaa ei olisi, niin hän kyllä pitää huolen siitä että hän saa kaiken koska ei suo minulle mitään. Kai se on jonkinlainen persoonallisuushäiriö. En ole jaksanut riidellä hänen kanssaan jostain vanhoista kiinteistöistä ja irtaimistoista, pitäköön. Tulen toimeen omillani ihan hyvin.

Muistojani hän ei voi varastaa, onneksi on myös muutamia valokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni tuli niin vanhaksi, että edessäpäin alkoi häämöttämään muutto palvelutaloon, jolloin hän ilmotti, että muuttaa minun luokseni asumaan, tietenkin. Minä, isoveljeni ja pikkuveljeni olemme ainoat lapsenlapset ja minun ollessa nainen, oli mummon mielestä toki selvää että minä naisena lopettaisin oman elämäni ja jäisin kotiin hoitamaan mummoa. Muuten hyvä, mutta asuin omistusyksiössä hissittömässä talossa keskustassa, opiskelin teknillisessa yliopistossa ja olin juuri muutaman kuukauden päästä lähdössä vaihtoon toiselle puolen maailmaa.

Mummo kertoi sitten asiallisesti, että ihan mukavaa että olin saanut vähän aikaa "leikkiä elämälläni" mutta että kyllä nyt oli aika jo luopua lapsellisista haaveistani ja asettua mummolle omaishoitajaksi. Kerroin olevani imarreltu, mutta minulla ei ole aikomusta laittaa kaikkea sitä minkä olin kovalla työllä saavuttanut syrjään ja uhrata omaa tulevaisuuttani täysin mummon hoitamiselle. Sain kuulla että koska olin nainen, se olisi minun velvollisuuteni ja että tämä järjestely oli pedattu jo lapsuudestani lähtien.

Podin oikeasti aivan mielettömän pahaa oloa tämän asian kantilta, etenkin kun olin (tai olimme) veljieni kanssa todella läheisiä mummon kanssa, kävimme usein vierailulla ja järjestimme ohjelmaa hänelle, vaikka välimatkaakin oli päälle 100 km.

Noh, tilanne kärjistyi siihen, että veljeni ja sairas äitimmekin tulivat väliin ja yritimme yhdessä tarjota mummolla lähempää kämppää+henkilökohtaista avustajaa jonka me kustantaisimme, mutta ei. Lopputulema on se että mummo jätti minut perinnöttä ja minä jatkoin elämääni kuten ennenkin ilman mummoa elämässäni, hänen tahdostaan. :/

Voiko tuolla perusteella muka jättää perinnöttömäksi?

Lapsenlapsi ei peri mummoaan muuta kuin testamentilla. Joten vastaus kysymykseen, toki voi jättää perinnöttömäksi, koska mitään velvollisuutta ei ole testamenttia tehdä.

Tämmösiä nuo boomeri-mummot on. Kaikki on vain mummoa varten ja kaikki kuuluu tehdä niin kun haiseva mummo haluaa! Kun valmistun lähäriksi saa mummot tottua paska-vaippoihin. EN Vaihda niitä omalla vuorollani.

Et vaihda vaippojasi? No, sinähän siitä enemmän kärsit vai onko nautintosi pitää samaa vaippaa päivästä toiseen?

Miniäni ilmoitti etten saisi kulkea heidän talon ohitse, asuin talossa 35v. Olen kulkenut kyllä! Ei anna mun olla heidän lasten kanssa, ilman valvontaa?! 4v ja 1,5v. Nuorempi ei tiedä että oon mummi. Aina vihainen ja ärtyisä kun nähdään, sapettaa, poikani puolesta.

Anoppi kirjoitti:

Miniäni ilmoitti etten saisi kulkea heidän talon ohitse, asuin talossa 35v. Olen kulkenut kyllä! Ei anna mun olla heidän lasten kanssa, ilman valvontaa?! 4v ja 1,5v. Nuorempi ei tiedä että oon mummi. Aina vihainen ja ärtyisä kun nähdään, sapettaa, poikani puolesta.

Tähänhän ei tietystikään ole mitään syytä sinussa itsessäsi?

Vierailija kirjoitti:

Tuleva X anoppi haki lapsemme lasten klinikalta viikko syntymän jälkeen minulle kertomatta 60km.päähän kotiinsa. Sängyn ym. oli hankkinut jo ennen pojan syntymää. kävin päivittäin katsomassa lasta sairaalassa, kunnes eräänä päivänä hoitajat kertoivat että vahempi nainen oli hakenut hänet. Jatkosta voisi kirjoittaa vaikka jonkunlaisen jännitysromaanin.

Kerro lisää, nyt oli erikoinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri vaati kännikuskiksi sinä iltana kun olin kotiutunut vastasyntyneen vauvani kanssa sairaalasta. Soitteli vielä yöllä että enkö mä nyt millään vois hakee niitä kotiin keskustasta, saisin vähän lomaa lapsenhoidosta...

Niin eihän sulla nyt muutakaan tekemistä ollut :D Uskomattomia :P

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva X anoppi haki lapsemme lasten klinikalta viikko syntymän jälkeen minulle kertomatta 60km.päähän kotiinsa. Sängyn ym. oli hankkinut jo ennen pojan syntymää. kävin päivittäin katsomassa lasta sairaalassa, kunnes eräänä päivänä hoitajat kertoivat että vahempi nainen oli hakenut hänet. Jatkosta voisi kirjoittaa vaikka jonkunlaisen jännitysromaanin.

Kerro lisää, nyt oli erikoinen juttu.

Asiasta tehtiin varmaan poliisitutkinta. Päiväkodistakaan ei sellainen vähän vanhempi nainen saa lasta mukaansa, saati synnyttyssairaalasta:D

Anoppi kirjoitti:

Miniäni ilmoitti etten saisi kulkea heidän talon ohitse, asuin talossa 35v. Olen kulkenut kyllä! Ei anna mun olla heidän lasten kanssa, ilman valvontaa?! 4v ja 1,5v. Nuorempi ei tiedä että oon mummi. Aina vihainen ja ärtyisä kun nähdään, sapettaa, poikani puolesta.

Mitä mieltä poikasi on tästä tilanteesta?

Itse ehkä sinuna ottaisin etäisyyttä. Jos seura on ei-toivottua, niin miksi ihmeessä pitää väkisin tuppautua?

Vierailija kirjoitti:

Tuleva X anoppi haki lapsemme lasten klinikalta viikko syntymän jälkeen minulle kertomatta 60km.päähän kotiinsa. Sängyn ym. oli hankkinut jo ennen pojan syntymää. kävin päivittäin katsomassa lasta sairaalassa, kunnes eräänä päivänä hoitajat kertoivat että vahempi nainen oli hakenut hänet. Jatkosta voisi kirjoittaa vaikka jonkunlaisen jännitysromaanin.

Miten sairaalasta voidaan luovuttaa alaikäinen lapsi muille kuin huoltajille???

Anoppi kirjoitti:

Miniäni ilmoitti etten saisi kulkea heidän talon ohitse, asuin talossa 35v. Olen kulkenut kyllä! Ei anna mun olla heidän lasten kanssa, ilman valvontaa?! 4v ja 1,5v. Nuorempi ei tiedä että oon mummi. Aina vihainen ja ärtyisä kun nähdään, sapettaa, poikani puolesta.

Oletko se stalkkeri, joka ajelee bussilla joka päivä ihan huvikseen ohi?

Vierailija kirjoitti:

Tuleva X anoppi haki lapsemme lasten klinikalta viikko syntymän jälkeen minulle kertomatta 60km.päähän kotiinsa. Sängyn ym. oli hankkinut jo ennen pojan syntymää. kävin päivittäin katsomassa lasta sairaalassa, kunnes eräänä päivänä hoitajat kertoivat että vahempi nainen oli hakenut hänet. Jatkosta voisi kirjoittaa vaikka jonkunlaisen jännitysromaanin.

No höpö höpö, ei lapsia anneta kenen tahansa pyytäjän mukaan. 

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleva X anoppi haki lapsemme lasten klinikalta viikko syntymän jälkeen minulle kertomatta 60km.päähän kotiinsa. Sängyn ym. oli hankkinut jo ennen pojan syntymää. kävin päivittäin katsomassa lasta sairaalassa, kunnes eräänä päivänä hoitajat kertoivat että vahempi nainen oli hakenut hänet. Jatkosta voisi kirjoittaa vaikka jonkunlaisen jännitysromaanin.

Miten sairaalasta voidaan luovuttaa alaikäinen lapsi muille kuin huoltajille???

Ei tietenkään mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni päätti lopettaa nyt yhden harrastuksensa kun aloittaa lukion kun koki ettei enää aika riitä siihen kunnolla ja liikaa vastuuta.

Yllättäen toisen harrastuksessa olevan tytön äiti soitti tyttärelleni ja vaati jatkamaa ja alkaa pariksi hänen tyttärelleen.

Kun tyttäreni oli kieltäytynyt tämä nainen seuraavaksi laittoi minun työsähköpostiini pitkän viestin jossa vaati että pakotan tyttäreni jatkamaan harrastusta.

Laitoin ystävällisen viestin että tämä on täysin tyttäreni asia eikä asia ole mitenkään minun työasia.

Nyt kyseinen nainen on yrittänyt soittaa useamman kerran minulla. En kyllä tiedä mistä onkaan onkinut numeroni tietoonsa.

Harrastuksien lopettaminen seinään pelkän lukion takia kokonaan ei ole hyvä asia, ei terveellistä, eikä psykologisestikaan hyvä kehittyvälle nuorelle Urheiluharrastus tai muu toimii hyvänä vastapainona 4 seinän sisällä istumiselle. Säilyy hyvä peruskunto, jaksaa ihan eri tavalla, aivojen verenkierto toimii, keuhkojen hapenottokyky toimii paremmin, muisti, nukkuu hyvin...itse olen katunut kun lopetin harrastukset just tuossa iässä. Saa myös muita ihmiskontakteja kuin ne luokan hikarit.

Kyse oli yhden harrastuksen lopettamisesta, ei kaikkien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni tuli niin vanhaksi, että edessäpäin alkoi häämöttämään muutto palvelutaloon, jolloin hän ilmotti, että muuttaa minun luokseni asumaan, tietenkin. Minä, isoveljeni ja pikkuveljeni olemme ainoat lapsenlapset ja minun ollessa nainen, oli mummon mielestä toki selvää että minä naisena lopettaisin oman elämäni ja jäisin kotiin hoitamaan mummoa. Muuten hyvä, mutta asuin omistusyksiössä hissittömässä talossa keskustassa, opiskelin teknillisessa yliopistossa ja olin juuri muutaman kuukauden päästä lähdössä vaihtoon toiselle puolen maailmaa.

Mummo kertoi sitten asiallisesti, että ihan mukavaa että olin saanut vähän aikaa "leikkiä elämälläni" mutta että kyllä nyt oli aika jo luopua lapsellisista haaveistani ja asettua mummolle omaishoitajaksi. Kerroin olevani imarreltu, mutta minulla ei ole aikomusta laittaa kaikkea sitä minkä olin kovalla työllä saavuttanut syrjään ja uhrata omaa tulevaisuuttani täysin mummon hoitamiselle. Sain kuulla että koska olin nainen, se olisi minun velvollisuuteni ja että tämä järjestely oli pedattu jo lapsuudestani lähtien.

Podin oikeasti aivan mielettömän pahaa oloa tämän asian kantilta, etenkin kun olin (tai olimme) veljieni kanssa todella läheisiä mummon kanssa, kävimme usein vierailulla ja järjestimme ohjelmaa hänelle, vaikka välimatkaakin oli päälle 100 km.

Noh, tilanne kärjistyi siihen, että veljeni ja sairas äitimmekin tulivat väliin ja yritimme yhdessä tarjota mummolla lähempää kämppää+henkilökohtaista avustajaa jonka me kustantaisimme, mutta ei. Lopputulema on se että mummo jätti minut perinnöttä ja minä jatkoin elämääni kuten ennenkin ilman mummoa elämässäni, hänen tahdostaan. :/

Voiko tuolla perusteella muka jättää perinnöttömäksi?

Lapsenlapsi ei peri mummoaan muuta kuin testamentilla. Joten vastaus kysymykseen, toki voi jättää perinnöttömäksi, koska mitään velvollisuutta ei ole testamenttia tehdä.

Tämmösiä nuo boomeri-mummot on. Kaikki on vain mummoa varten ja kaikki kuuluu tehdä niin kun haiseva mummo haluaa! Kun valmistun lähäriksi saa mummot tottua paska-vaippoihin. EN Vaihda niitä omalla vuorollani.

No, lähihoitajiksi nyt pääsevät kaikki suu auki hengittelijät, jotka juuri ja juuri erottavat vasemman oikeasta.

Näistä jutuista 95% on keksittyjä, varsinkin noi ton 'noh' -sanalla lauseen alottavan.