Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Olin muuttamassa yhtä harrastuskaveria, yllätys oli melkoinen kun paljastui, että isäntäväki ei osallistu muuttoon lainkaan, oli kuulemma tärkeää menoa. Teimme 5 henkisen perheen muuton kahteen pekkaan jonkin heidän toisen tuttunsa kanssa. En vieläkään tajua miksi suostuin jäämään, olin nuorena oikeasti liian kiltti. Asiasta (paikalta häipymisestä) kyllä keskusteltiin muuton aikana sen toisen muuttajan kanssa moneen otteeseen. No, välit kyseisen perheen kanssa kyllä viilenivät olemattomiksi sen jälkeen. Ai niin, ja ukko lupasi hövelisti tarjota ruuat muuton päätyttyä, toi grilliltä rasvassa kelluvat limaiset makkaraperunat (en syö makkaraa). En tiedä oliko jossain puskassa kyttäämässä, kun tuli paikalle juuri kun oli kaikki kamat saatu kannettua sisään.

Toinen tuttu ehdotti, että tulen kesäloman ajaksi remontoimaan heidän ostamaansa perinnetaloa maalla. Palkkaa en saisi, mutta voisimme "jutella henkeviä". Voisin myös yöpyä työmaalla teltassa, niin voitaisiin aloittaa aikaisemmin. Omat eväät mukaan! No, olin jo vanhempi ja tästä sentään kehtasin kieltäytyä päättäväisesti.

Tajusin lopulta, että osa ihmisistä solmii kaveruussuhteita vain voidakseen käyttää kilttejä ihmisiä hyväkseen. Nykyään olen tod. varovainen ihmisten kanssa ennen kuin edes harkitsen ystävyyttä. Ja välite menee poikki välittömästi ja lopullisesti jos edes mitään hyväksikäyttöön vivahtavaa on ilmassa.

Naapuri pyysi, että laittaisin enemmän vaatetta päälle. Oli hellettä, päällä nirunaruolkaiminen kesämekko, joka päällä pyllistelin kukkapenkkien äärellä. Joo, saattoi pikkarit tai vähän tissiä vilahtaa, mutta meillä on suojainen piha ja ihan erikseen pitää aidan yli asioikseen katsoa, että pihallemme näkee.

Vuosia sitten eräs rouva, jonka poika oli poikani luokkatoveri, otti yhteyttä pyytääkseen, että voinko käydä tyhjentämässä heidän postilaatikkonsa kun ovat jossain pohjoisessa lomalla. Soitti siis sieltä. En tuntenut tätä rouvaa sen kummemmin, nimen tiesin suunnilleen ja poikansa nimen. Minä sitten kävin ja iskin postit muovikassissa terassilleen (omakotitalo). Sitten palasivat kotiin ja hän soitti kiitellen ja kutsui kahville. Mä sain sen kuvan että tosiaan tulen kahville ja poika mukaan. Poimin kukkakimpunkin.

Mentiin niin heillä ei nyt olekaan aikaa. Sain jotain murukahvia muistaakseni ja pojat leikkivät ehkä 15 min. Sitten annettiin ymmärtää, että voitte lähteä. Mä ihmettelen tätä vieläkin. Mitä mä tein väärin tässä?

Luonnollista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

En minäkään tiennyt, että lääkäri ei saa kirjoittaa reseptiä kelle vain. Olen aina ajatellut, että lääkäri saa päättää itse. Olen itse yliopiston käynyt bioanalyytikko, mutta silti en ole kuullut etteikö lääkäri voisi reseptiä tutulle kirjoittaa. Ei tietystikään lääkärin tarvitse sitä tehdä, jos se on laitonta. Mutta olen kyllä kuullut, että jotkin lääkärit kirjoittavat myös tutuilleen eri sortin lääkemääräyksiä.

On myös luonnollista, että jos porukassa on jokin tietyn alan ihminen, saatetaan kysyä jotain johonkin omaan vaivaan liittyvää oiretta, että mitä tämä voisi olla. Toki lääkärin pitäisi vastata ja ohjata vastaanotolle, ei tietty omalle. Kyllähän sitä kysytään kaveriporukassakin muilta kuin lääkäreiltä, mitä vaivaa on. Puhutaan unettomuudesta ym mikä on ajankohtainen kullekin. Nykyään varsinkin ihmisey osaavat ottaa asioita puheeksi :) mikä on hyvä juttu. Ei saa olla liian qmmattiylpeä. Kyllä kaikilta ammattiryhmiltä kysellään tiettyjä kysymyksiä - jos on tietoa jostakin, miksi ei voisi jakaa sitä halutessaan. Varsinkin jos on mahdollista jakaa oikeaa tietoa eikä disinformaatiota. Toki rajansa kaikella. Peräpukamista utelevan voi ohjata sinne omaan terveyskeskukseen, että kannattaa mennä käymään lääkärillä. Ja sitten vaihtaa keskustelun aihetta. Samoin psykologeilta udellaan mieleen liittyviä asioita, kamapaajilta hiustenkasvuun, kosmetologeilta ihonhoidosta. Varmaan voi tympiä kuulla samoja kysymyksiä, mutta elämä on sellaista. Tässä yhteiskunnassa ollaan aika kireästi identifioitu ihmisenä johonkin ammattiin ja ammatti tuo mukanaan alansa tiedon, joka on arvokasta kaikille tai monille ainakin jossain kohtaa elämäänsä.

Sorry, mutta pakko puuttua ohiksena... Bioanalyytikko on AMK- tutkinto, ei yliopistotutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vuosia sitten eräs rouva, jonka poika oli poikani luokkatoveri, otti yhteyttä pyytääkseen, että voinko käydä tyhjentämässä heidän postilaatikkonsa kun ovat jossain pohjoisessa lomalla. Soitti siis sieltä. En tuntenut tätä rouvaa sen kummemmin, nimen tiesin suunnilleen ja poikansa nimen. Minä sitten kävin ja iskin postit muovikassissa terassilleen (omakotitalo). Sitten palasivat kotiin ja hän soitti kiitellen ja kutsui kahville. Mä sain sen kuvan että tosiaan tulen kahville ja poika mukaan. Poimin kukkakimpunkin.

Mentiin niin heillä ei nyt olekaan aikaa. Sain jotain murukahvia muistaakseni ja pojat leikkivät ehkä 15 min. Sitten annettiin ymmärtää, että voitte lähteä. Mä ihmettelen tätä vieläkin. Mitä mä tein väärin tässä?

Miksi olisit jotain väärin tehnyt? Ehkä rouvalle tulikin yllättäen joku kiireellinen meno eikä ehtinyt siksi kauempaa turista. Ja mikä murukahvissa on vikana?

Luonnollista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

En minäkään tiennyt, että lääkäri ei saa kirjoittaa reseptiä kelle vain. Olen aina ajatellut, että lääkäri saa päättää itse. Olen itse yliopiston käynyt bioanalyytikko, mutta silti en ole kuullut etteikö lääkäri voisi reseptiä tutulle kirjoittaa. Ei tietystikään lääkärin tarvitse sitä tehdä, jos se on laitonta. Mutta olen kyllä kuullut, että jotkin lääkärit kirjoittavat myös tutuilleen eri sortin lääkemääräyksiä.

On myös luonnollista, että jos porukassa on jokin tietyn alan ihminen, saatetaan kysyä jotain johonkin omaan vaivaan liittyvää oiretta, että mitä tämä voisi olla. Toki lääkärin pitäisi vastata ja ohjata vastaanotolle, ei tietty omalle. Kyllähän sitä kysytään kaveriporukassakin muilta kuin lääkäreiltä, mitä vaivaa on. Puhutaan unettomuudesta ym mikä on ajankohtainen kullekin. Nykyään varsinkin ihmisey osaavat ottaa asioita puheeksi :) mikä on hyvä juttu. Ei saa olla liian qmmattiylpeä. Kyllä kaikilta ammattiryhmiltä kysellään tiettyjä kysymyksiä - jos on tietoa jostakin, miksi ei voisi jakaa sitä halutessaan. Varsinkin jos on mahdollista jakaa oikeaa tietoa eikä disinformaatiota. Toki rajansa kaikella. Peräpukamista utelevan voi ohjata sinne omaan terveyskeskukseen, että kannattaa mennä käymään lääkärillä. Ja sitten vaihtaa keskustelun aihetta. Samoin psykologeilta udellaan mieleen liittyviä asioita, kamapaajilta hiustenkasvuun, kosmetologeilta ihonhoidosta. Varmaan voi tympiä kuulla samoja kysymyksiä, mutta elämä on sellaista. Tässä yhteiskunnassa ollaan aika kireästi identifioitu ihmisenä johonkin ammattiin ja ammatti tuo mukanaan alansa tiedon, joka on arvokasta kaikille tai monille ainakin jossain kohtaa elämäänsä.

Et vissiin tajunnut. Kyllä SAA kirjoittaa. Mutta pitää ottaa se vastuu myös, tarkistaa taustat, kysellä anamneesit ja allergiat, ylläpitää lainmukaista yksityisarkistoa. Kai sunkin labrahoitsun ammattikoulussa jonkunlaista vastuunkantoakin opetettiin? Tai ehkä meni ohi sulta sekin?

Vierailija kirjoitti:

Luonnollista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

En minäkään tiennyt, että lääkäri ei saa kirjoittaa reseptiä kelle vain. Olen aina ajatellut, että lääkäri saa päättää itse. Olen itse yliopiston käynyt bioanalyytikko, mutta silti en ole kuullut etteikö lääkäri voisi reseptiä tutulle kirjoittaa. Ei tietystikään lääkärin tarvitse sitä tehdä, jos se on laitonta. Mutta olen kyllä kuullut, että jotkin lääkärit kirjoittavat myös tutuilleen eri sortin lääkemääräyksiä.

On myös luonnollista, että jos porukassa on jokin tietyn alan ihminen, saatetaan kysyä jotain johonkin omaan vaivaan liittyvää oiretta, että mitä tämä voisi olla. Toki lääkärin pitäisi vastata ja ohjata vastaanotolle, ei tietty omalle. Kyllähän sitä kysytään kaveriporukassakin muilta kuin lääkäreiltä, mitä vaivaa on. Puhutaan unettomuudesta ym mikä on ajankohtainen kullekin. Nykyään varsinkin ihmisey osaavat ottaa asioita puheeksi :) mikä on hyvä juttu. Ei saa olla liian qmmattiylpeä. Kyllä kaikilta ammattiryhmiltä kysellään tiettyjä kysymyksiä - jos on tietoa jostakin, miksi ei voisi jakaa sitä halutessaan. Varsinkin jos on mahdollista jakaa oikeaa tietoa eikä disinformaatiota. Toki rajansa kaikella. Peräpukamista utelevan voi ohjata sinne omaan terveyskeskukseen, että kannattaa mennä käymään lääkärillä. Ja sitten vaihtaa keskustelun aihetta. Samoin psykologeilta udellaan mieleen liittyviä asioita, kamapaajilta hiustenkasvuun, kosmetologeilta ihonhoidosta. Varmaan voi tympiä kuulla samoja kysymyksiä, mutta elämä on sellaista. Tässä yhteiskunnassa ollaan aika kireästi identifioitu ihmisenä johonkin ammattiin ja ammatti tuo mukanaan alansa tiedon, joka on arvokasta kaikille tai monille ainakin jossain kohtaa elämäänsä.

Et vissiin tajunnut. Kyllä SAA kirjoittaa. Mutta pitää ottaa se vastuu myös, tarkistaa taustat, kysellä anamneesit ja allergiat, ylläpitää lainmukaista yksityisarkistoa. Kai sunkin labrahoitsun ammattikoulussa jonkunlaista vastuunkantoakin opetettiin? Tai ehkä meni ohi sulta sekin?

Vähän sama kun itsellä ( olen fysioterapeutti) sukujuhlissa ym kissanristiäisissä aikana ennen koronaa; ei kysellä edes kuulumisia yms, vaan kyselyjä satelee mummon lääkityksestä siihen, tähän ja tuohon, apua kun polvi on vähän kipeä tai ja ties mitä ehditkö vähän vaan nyt kattomaan. Vastaanotolle voidaan ehkä tulla jos pääsee halvemmalla. Meillä on ihan potilastietokanta, johon asiakkaat kirjataan ja ketään ei voi hoitaa nopeasti vaan. Se huimaus tai lonkkakipu pitäisi oikeasti tutkia ja en tee tätä ilmaiseksi. Lisäksi fysioterapeutti ei ole lääkäri, psykologi tai sairaanhoitaja.

Mulla tuttava oli pystyssä 50e, reilun vuoden aina selitti miten nyt ei oo varaa tässä kuussa maksaa,viimein kyllästyin ja sanoin että unohda koko velka,no siihen tämä humoristi tokaisi että nyt kun meidän finanssiasiat on balanssissa ni vippaa pari kymppiä.Oli senverran odottamatonta että annoin vitosen hyvistä nauruista.

Aart kirjoitti:

Mulla tuttava oli pystyssä 50e, reilun vuoden aina selitti miten nyt ei oo varaa tässä kuussa maksaa,viimein kyllästyin ja sanoin että unohda koko velka,no siihen tämä humoristi tokaisi että nyt kun meidän finanssiasiat on balanssissa ni vippaa pari kymppiä.Oli senverran odottamatonta että annoin vitosen hyvistä nauruista.

Tämä `tuttava'siis on kanta-asiakas sieltä baarista missä sillointällöin käyn,ei muuten olla tekemisissä.

Olin töissä erään teleoperaattorin palveluksessa. Eräs puolituttu heppu kyseli jatkuvasti, että minä voisin ihan hyvin ottaa varastohyllystä vaikka iPhoneja ja antaa hänelle, koska halusi sellaisen, ja koska niitä oli hänen mielestään ihan tarpeeksi kyseisen operaattorin varastossa.

Se ei olisi ollut hänen mielestään varastamista, koska hänellä oli varma tieto että 800€ iPhonen sisäänostohinta on 50€.

En tietenkään suostunut! Suuttui

Minulla on yksi koira, naapurilla kolme.

Pälähti kerran ykskaks oven taakse koiriensa kanssa ja tokaisi "sulla kun on myös koira niin ota nää hoitoon pariksi päiväksi kun menen matkoille" ja tyrkytti hihnoja käteeni.

En ottanut.

Vierailija kirjoitti:

Olimme kuudennella luokalla kun kaverini tuli meille yökylään, asia oli sovittu vanhempiemme kanssa ja kaiken piti olla ok. No, Janna tuli meille ja antoi äidilleni paksuhkon vihkosen, johon oli kirjoitettu ohjeet miten Janna haluaa esim. voileipänsä, mitä ruokaa ja miten tehtynä hän syö, miten sänky pitää laittaa ja iltatoimien ohjeet. Äitini selasi vihkosen läpi, antoi sen Jannalle ja sanoi, että vieras syö samaa ruokaa kuin talonväki ja voi itse tehdä voileipänsä jos hänen tekemänsä eivät kelpaa. 

No, muutama tunti meni ja äitini joutui soittamaan Jannan vanhemmille, että hakevat tyttönsä kotiin syömään ja nukkumaan. Siihen mennessä Janna oli saanut täydellisen hermoromahduksen väärin tehdyistä voileivistä, vääristä muroista ja lopulta itki nähdessään väärän väriset lakanat. Myöhemmin selvisi että hänellä oli jokin autismin kirjon diagnoosi, mutta vanhenpansa halusivat "kokeilla" onnistuuko yökyläily.

No tämä ei minusta ole kovin härskiä hyväksikäyttöä, vaan enemmänkin kommunikoinnin puutetta. Tokihan Jannan vanhempien olisi pitänyt kertoa tilanne siinä vaiheessa kun yökyläilystä on sovittu, että tyttärellään on tällainen tilanne. Ja onko varmaa ettei näin olleet tehneet, kun kerta "ohjeetkin" laittoivat mukaan? Tarinan kertoja on kuitenkin ollut itse lapsi tapahtumien aikaan, ei välttämättä ole kaikkea aikuisten välistä kommunikaatiota kuullut.

Ennen vanhaan, 80-luvulla, oli paljon aikuisia, joilla ei ollut mitään kykyä käsittää, jos joku toimi eri tavalla, kuin mihin he itse olivat tottuneet tai mitä he pitivät oikeana. Muistan lapsuudesta esim sellaisen tapauksen kun minut ja paras ystäväni oli kutsuttu erään lapsen syntymäpäiville klo 16.00 lauantaina. No ystäväni vanhemmat, joiden kyydillä myös minä olin menossa, olivat hyvin tuohtuneita siitä että klo 16.00!! Ainahan syntymäpäivät järjestetään klo 14.00. Ja he veivät meidät oven taakse klo 14.00 (!) sillä seurauksella, että ketään ei ollut kotona. Ja siitähän se riemu repesi. Muistan vieläkin miten hävetti ja tuntui oudolta ystäväni vanhempien käytös. Haukkuivat tämän synttärisankarin vanhempia hienohelmoiksi yms. No tämä nyt ei varsinaisesti liity tähän ketjuun, mutta noin esimerkkinä että aikuiset eivät välttämättä ole aina ottaneet tosissaan, jos jollakin on ollut erilainen tapa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme kuudennella luokalla kun kaverini tuli meille yökylään, asia oli sovittu vanhempiemme kanssa ja kaiken piti olla ok. No, Janna tuli meille ja antoi äidilleni paksuhkon vihkosen, johon oli kirjoitettu ohjeet miten Janna haluaa esim. voileipänsä, mitä ruokaa ja miten tehtynä hän syö, miten sänky pitää laittaa ja iltatoimien ohjeet. Äitini selasi vihkosen läpi, antoi sen Jannalle ja sanoi, että vieras syö samaa ruokaa kuin talonväki ja voi itse tehdä voileipänsä jos hänen tekemänsä eivät kelpaa. 

No, muutama tunti meni ja äitini joutui soittamaan Jannan vanhemmille, että hakevat tyttönsä kotiin syömään ja nukkumaan. Siihen mennessä Janna oli saanut täydellisen hermoromahduksen väärin tehdyistä voileivistä, vääristä muroista ja lopulta itki nähdessään väärän väriset lakanat. Myöhemmin selvisi että hänellä oli jokin autismin kirjon diagnoosi, mutta vanhenpansa halusivat "kokeilla" onnistuuko yökyläily.

No tämä ei minusta ole kovin härskiä hyväksikäyttöä, vaan enemmänkin kommunikoinnin puutetta. Tokihan Jannan vanhempien olisi pitänyt kertoa tilanne siinä vaiheessa kun yökyläilystä on sovittu, että tyttärellään on tällainen tilanne. Ja onko varmaa ettei näin olleet tehneet, kun kerta "ohjeetkin" laittoivat mukaan? Tarinan kertoja on kuitenkin ollut itse lapsi tapahtumien aikaan, ei välttämättä ole kaikkea aikuisten välistä kommunikaatiota kuullut.

Ennen vanhaan, 80-luvulla, oli paljon aikuisia, joilla ei ollut mitään kykyä käsittää, jos joku toimi eri tavalla, kuin mihin he itse olivat tottuneet tai mitä he pitivät oikeana. Muistan lapsuudesta esim sellaisen tapauksen kun minut ja paras ystäväni oli kutsuttu erään lapsen syntymäpäiville klo 16.00 lauantaina. No ystäväni vanhemmat, joiden kyydillä myös minä olin menossa, olivat hyvin tuohtuneita siitä että klo 16.00!! Ainahan syntymäpäivät järjestetään klo 14.00. Ja he veivät meidät oven taakse klo 14.00 (!) sillä seurauksella, että ketään ei ollut kotona. Ja siitähän se riemu repesi. Muistan vieläkin miten hävetti ja tuntui oudolta ystäväni vanhempien käytös. Haukkuivat tämän synttärisankarin vanhempia hienohelmoiksi yms. No tämä nyt ei varsinaisesti liity tähän ketjuun, mutta noin esimerkkinä että aikuiset eivät välttämättä ole aina ottaneet tosissaan, jos jollakin on ollut erilainen tapa toimia.

Tähän vähän samaan sarjaan menee se, ettei ennen uskottu esim allergioita olevan kun ei niitä ollut itselläkään. Olen eläinallergikko, mutta minulle sanottiin, etten voi olla allerginen esimerkiksi hamstereille tai marsuille, koska ne ovat niin pieniä tai että en voi olla allerginen heidän koiralleen, koska siitä ei lähde oaljon karvaa.

Samoin oli muita vastaavia, ihmiset luulivat tietävänsä, ettei kukaan voi olla allerginen asialle x, koska kukaan muukaan heidän tuntemansa muu ihminen ei ollut allerginen tälle asialle. Ja sitten vaan laitettiin esim ruokiin näitä allergisoivia asioita, koska ei vaan uskottu.

Oli kurjaa olla allerginen lapsi 80-luvulla. Onneksi nykyään allergioihin suhtaudutaan vakavasti ja niistä on jo kaikilla tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Leskeksi jääneen rouvan serkut ja serkun kaimat lainailivat yhtenään kysymättä auton kuomukärryä

Lukko kärryyn niin ei lähde kysymättä lainaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuten päivän uutinen. "kokenut"metsästäjä Ampui Labratorinnoutajan Metsona. Metsästäjä Ampui toista metsästäjää.ym.ym.

Eli Ampui Labradorinnoutaja, ammatiltaan metsästäjä oli pukeutunut Rouva Metsoksi? Hyi mikä pervo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosia sitten eräs rouva, jonka poika oli poikani luokkatoveri, otti yhteyttä pyytääkseen, että voinko käydä tyhjentämässä heidän postilaatikkonsa kun ovat jossain pohjoisessa lomalla. Soitti siis sieltä. En tuntenut tätä rouvaa sen kummemmin, nimen tiesin suunnilleen ja poikansa nimen. Minä sitten kävin ja iskin postit muovikassissa terassilleen (omakotitalo). Sitten palasivat kotiin ja hän soitti kiitellen ja kutsui kahville. Mä sain sen kuvan että tosiaan tulen kahville ja poika mukaan. Poimin kukkakimpunkin.

Mentiin niin heillä ei nyt olekaan aikaa. Sain jotain murukahvia muistaakseni ja pojat leikkivät ehkä 15 min. Sitten annettiin ymmärtää, että voitte lähteä. Mä ihmettelen tätä vieläkin. Mitä mä tein väärin tässä?

Miksi olisit jotain väärin tehnyt? Ehkä rouvalle tulikin yllättäen joku kiireellinen meno eikä ehtinyt siksi kauempaa turista. Ja mikä murukahvissa on vikana?

Jäi vähän vajaaksi tuo tilannekuvaus. Heillä oli kotona myös miehensä, toinen poikansa ja mulle soittaessaan rouva sanoi, että olisi niin kiva, jos heidän Aleksanterinsa saisi leikkiseuraa pojastani, koska omat poikansa tappelevat koko ajan keskenään. Ja me voitaisiin kahvitella sillä aikaa sitten.

Sama nainen touhotti, mistä mun kannattaisi hakea töitä. En ollut puhunut asiasta hänelle enkä ollut etsimässä töitä.

Murukahvissa on se vika, ettei se maistu kahville minun suustani. Juokoot ne sitä, jotka siitä tykkäävät. Itse tarjoan aina suodatinkahvia, jos pyydän luokseni kahville. Musta se on itsestäänselvyys, mutta täytyy kai alkaa pitää murukahvipurkkia varalla, jos joku sitä pyytää kahvikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme kuudennella luokalla kun kaverini tuli meille yökylään, asia oli sovittu vanhempiemme kanssa ja kaiken piti olla ok. No, Janna tuli meille ja antoi äidilleni paksuhkon vihkosen, johon oli kirjoitettu ohjeet miten Janna haluaa esim. voileipänsä, mitä ruokaa ja miten tehtynä hän syö, miten sänky pitää laittaa ja iltatoimien ohjeet. Äitini selasi vihkosen läpi, antoi sen Jannalle ja sanoi, että vieras syö samaa ruokaa kuin talonväki ja voi itse tehdä voileipänsä jos hänen tekemänsä eivät kelpaa. 

No, muutama tunti meni ja äitini joutui soittamaan Jannan vanhemmille, että hakevat tyttönsä kotiin syömään ja nukkumaan. Siihen mennessä Janna oli saanut täydellisen hermoromahduksen väärin tehdyistä voileivistä, vääristä muroista ja lopulta itki nähdessään väärän väriset lakanat. Myöhemmin selvisi että hänellä oli jokin autismin kirjon diagnoosi, mutta vanhenpansa halusivat "kokeilla" onnistuuko yökyläily.

No tämä ei minusta ole kovin härskiä hyväksikäyttöä, vaan enemmänkin kommunikoinnin puutetta. Tokihan Jannan vanhempien olisi pitänyt kertoa tilanne siinä vaiheessa kun yökyläilystä on sovittu, että tyttärellään on tällainen tilanne. Ja onko varmaa ettei näin olleet tehneet, kun kerta "ohjeetkin" laittoivat mukaan? Tarinan kertoja on kuitenkin ollut itse lapsi tapahtumien aikaan, ei välttämättä ole kaikkea aikuisten välistä kommunikaatiota kuullut.

Ennen vanhaan, 80-luvulla, oli paljon aikuisia, joilla ei ollut mitään kykyä käsittää, jos joku toimi eri tavalla, kuin mihin he itse olivat tottuneet tai mitä he pitivät oikeana. Muistan lapsuudesta esim sellaisen tapauksen kun minut ja paras ystäväni oli kutsuttu erään lapsen syntymäpäiville klo 16.00 lauantaina. No ystäväni vanhemmat, joiden kyydillä myös minä olin menossa, olivat hyvin tuohtuneita siitä että klo 16.00!! Ainahan syntymäpäivät järjestetään klo 14.00. Ja he veivät meidät oven taakse klo 14.00 (!) sillä seurauksella, että ketään ei ollut kotona. Ja siitähän se riemu repesi. Muistan vieläkin miten hävetti ja tuntui oudolta ystäväni vanhempien käytös. Haukkuivat tämän synttärisankarin vanhempia hienohelmoiksi yms. No tämä nyt ei varsinaisesti liity tähän ketjuun, mutta noin esimerkkinä että aikuiset eivät välttämättä ole aina ottaneet tosissaan, jos jollakin on ollut erilainen tapa toimia.

Tähän vähän samaan sarjaan menee se, ettei ennen uskottu esim allergioita olevan kun ei niitä ollut itselläkään. Olen eläinallergikko, mutta minulle sanottiin, etten voi olla allerginen esimerkiksi hamstereille tai marsuille, koska ne ovat niin pieniä tai että en voi olla allerginen heidän koiralleen, koska siitä ei lähde oaljon karvaa.

Samoin oli muita vastaavia, ihmiset luulivat tietävänsä, ettei kukaan voi olla allerginen asialle x, koska kukaan muukaan heidän tuntemansa muu ihminen ei ollut allerginen tälle asialle. Ja sitten vaan laitettiin esim ruokiin näitä allergisoivia asioita, koska ei vaan uskottu.

Oli kurjaa olla allerginen lapsi 80-luvulla. Onneksi nykyään allergioihin suhtaudutaan vakavasti ja niistä on jo kaikilla tietoa.

Oli kurjaa olla 2000-luvulla allergisen pojan äiti. Mun veli, joka on kunnon juntti ja aina sitä mieltä, että minä kuvittelen esim korvatulehdukset ja allergiat ja astmat, kutsui poikani heille viikonloppuihin. Oli kevät, koivu kukkimassa ja poika pahasti allerginen, ohjeet ja lääkkeet mukana, ikää vasta 8. Oli Jorvin seurannassa astmansa vuoksi. Menin hakemaan häntä sunnuntaina. En tiennyt, että olivat ottaneet kissankin. Pojalle ei ollut annettu lääkkeitään ja hän oli silmät ja koko naama turvoksissa, kysyin siitä. Joo ei he antaneet, turhaa hössötystä minulta kuulemma. Hän on allerginen kissalle kun ja häntä ei sitten päästetty ulos kun ne silmät olivat niin kauheassa kunnossa. Ulkona koivu, sisällä kissa. Ei anneta lääkkeitä, koska minä vain kuvittelen oireet. Olen itsekin samoille allerginen.

Poika oli ollut kahdessa putkituksessa ja nekin minä vain kuvittelin. Eräs toinen lapsi heidän vaikutuspiirissään sai samat tuomiot heiltä ja hänellä onkin nyt diagnosoitu lievä kuulovamma, koska kyllä ne tulehdukset itsekseen paranee kuulemma.

Tyttäreni päätti lopettaa nyt yhden harrastuksensa kun aloittaa lukion kun koki ettei enää aika riitä siihen kunnolla ja liikaa vastuuta.

Yllättäen toisen harrastuksessa olevan tytön äiti soitti tyttärelleni ja vaati jatkamaa ja alkaa pariksi hänen tyttärelleen.

Kun tyttäreni oli kieltäytynyt tämä nainen seuraavaksi laittoi minun työsähköpostiini pitkän viestin jossa vaati että pakotan tyttäreni jatkamaan harrastusta.

Laitoin ystävällisen viestin että tämä on täysin tyttäreni asia eikä asia ole mitenkään minun työasia.

Nyt kyseinen nainen on yrittänyt soittaa useamman kerran minulla. En kyllä tiedä mistä onkaan onkinut numeroni tietoonsa.

Muutama vuosi sitten eräs miespuolinen tuttu tuli käymään luonani niinkuin oli sovittu. Lähes samantien kun pääsi ovesta sisään, ryntäsi vauhdilla makuuhuoneeseen aukomaan kaappeja että "mitäs täälä on", jonka jälkeen meni makaamaan sohvalle kintut pitkällä. Kun olin keittiössä, tuli hän yllättäen taakseni laittaen hivellen kädet ympärilleni. Lähtö tuli samantien ja perästä todellakin kuului.

Mitään signaaleja en ollut antanut siihen suuntaan että olisin muka jotenkin kiinnostunut, ainoastaan että käymme muutamalla niinkuin hänellä kuulemma on tapana muidenkin kanssa.

Odotteletko jo ensikesän murukahveja?