Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11853)
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni päätti lopettaa nyt yhden harrastuksensa kun aloittaa lukion kun koki ettei enää aika riitä siihen kunnolla ja liikaa vastuuta.
Yllättäen toisen harrastuksessa olevan tytön äiti soitti tyttärelleni ja vaati jatkamaa ja alkaa pariksi hänen tyttärelleen.
Kun tyttäreni oli kieltäytynyt tämä nainen seuraavaksi laittoi minun työsähköpostiini pitkän viestin jossa vaati että pakotan tyttäreni jatkamaan harrastusta.
Laitoin ystävällisen viestin että tämä on täysin tyttäreni asia eikä asia ole mitenkään minun työasia.
Nyt kyseinen nainen on yrittänyt soittaa useamman kerran minulla. En kyllä tiedä mistä onkaan onkinut numeroni tietoonsa.
Näitä on, jotka eivät ymmärrä että ei on ei. Varmaankin esim kyytien takia tms pitää saada omalle tyttärelle pari. Ihmeellistä touhua ja toisen ihmisen asioihin puuttumista. Muistan minäkin, kun poikani alakouluiässä eräs äiti tuli kai kolme kertaa ehdottamaan, että poikani alkaisi hänen tyttärensä kilpatanssipariksi. Poika pelasi futista jo tuolloin eikä ollut ollenkaan kiinnostunut tanssimisesta. Tiesin, että tyttö tykkäsi mun pojasta, mutta eipä tarvitse 7-8 -vuotiaita alkaa työntää yhteen. Tuli vielä pahoittelemaan ja pyysi että ilmoitan jos mieli muuttuu. Ei muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hankkia piakkoin mutrukahvia naapurin rouvvaa varten. Seuraavaksi hän tuo poikansa hoitoon kun teillä on se poikakin. Päivänä muutamana huomaat että teillä asuu myös naapurin poika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin, että mulla on "ystävinä" henkilöitä, jotka käyttivät mua hyväkseen. Yksi halusi sielunhoitoa ja piristystä tarjoamatta sitä mulle takaisin koskaan, toinen samoin haukkui lapsensa ja miehensä etc, hän ei antanut mulle mitään takaisin. Jos kerroin jostain joka järkytti mua, hän vaiensi mut: en halua kuulla enempää. Kolmas halusi juoruta kaikesta ja sen koira oli aina pakko olla mukana. Koira ei osannut kulkea rinnalla, vaan minä väistelin koiraa. Kiva.
Sitten lopetin puhelimeen vastaamisen, samoin tekstareihin ja sähköpostiin. Muutin enkä ilmoittanut kenellekään minne. Puhelinnumero on sama, mutta poistin osoitetiedot. En enää jaksa heitä. Jos ei uusia kavereita löydy mistään, niin annan olla. En halua enää itseäni hyväksikäytettävän.Eikö sinun olisi ollut parempi opetella taitoja kieltäytyä olemasta hyväksikäytettävänä?
Nyt tavallaan pakenit tilanteita, joita sinulle varmasti taas tulee eteen.Miksi? Mitä taitoja? Ostaa jokin terapiakirja ja lukea sieltä lauseita? Mennä peilin eteen sanomaan: ei.ei.ei.
Minä tein päätöksen, joka myös sinun, samoin kuin "ystävieni" on hyväksyttävä. Sitä pitää kunnioittaa.
Taidat olla ammatiltasi opettaja. Tunnen erään opettajan, jolla on juuri samanlainen työkalupakki aina mukanaan.
Itse olen jo sen verran ikääntynyt, että ei minun tarvitse enää kuunnella muiden opetuksia ja kyseenalaistamisia ja ennustamista.
Päätös oli minun. Vastuu siitä on minun. En kysynyt, mitä muuta olisin voinut tehdä välttääkseni sen, minkä tein. Opettele kunnioittamaan muiden tekoja ja ajatuksia, et tiedä kaikkea.Mitenkä se vanha sananlasku sanoo: Minkä taakseen jättää....... mutta kaikkea hyvää sulle!
Kuka tulkitsee mitenkin. Vanha sananlasku pätee omasta mielestäni noihin hyväksikäyttäjiin, ei ikävistä tilanteista poistuneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Olin muuttamassa yhtä harrastuskaveria, yllätys oli melkoinen kun paljastui, että isäntäväki ei osallistu muuttoon lainkaan, oli kuulemma tärkeää menoa. Teimme 5 henkisen perheen muuton kahteen pekkaan jonkin heidän toisen tuttunsa kanssa. En vieläkään tajua miksi suostuin jäämään, olin nuorena oikeasti liian kiltti. Asiasta (paikalta häipymisestä) kyllä keskusteltiin muuton aikana sen toisen muuttajan kanssa moneen otteeseen. No, välit kyseisen perheen kanssa kyllä viilenivät olemattomiksi sen jälkeen. Ai niin, ja ukko lupasi hövelisti tarjota ruuat muuton päätyttyä, toi grilliltä rasvassa kelluvat limaiset makkaraperunat (en syö makkaraa). En tiedä oliko jossain puskassa kyttäämässä, kun tuli paikalle juuri kun oli kaikki kamat saatu kannettua sisään.
Toinen tuttu ehdotti, että tulen kesäloman ajaksi remontoimaan heidän ostamaansa perinnetaloa maalla. Palkkaa en saisi, mutta voisimme "jutella henkeviä". Voisin myös yöpyä työmaalla teltassa, niin voitaisiin aloittaa aikaisemmin. Omat eväät mukaan! No, olin jo vanhempi ja tästä sentään kehtasin kieltäytyä päättäväisesti.
Tajusin lopulta, että osa ihmisistä solmii kaveruussuhteita vain voidakseen käyttää kilttejä ihmisiä hyväkseen. Nykyään olen tod. varovainen ihmisten kanssa ennen kuin edes harkitsen ystävyyttä. Ja välite menee poikki välittömästi ja lopullisesti jos edes mitään hyväksikäyttöön vivahtavaa on ilmassa.
Tuosta lihavoidusta niin samaa mieltä. Olen psykologi ja huomannut, että aikuisiällä esim. harrastuspiireissä tosi moni rändom tyyppi olisi innolla tutustumassa minuun sen jälkeen kun kuulee ammattini. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin muuttamassa yhtä harrastuskaveria, yllätys oli melkoinen kun paljastui, että isäntäväki ei osallistu muuttoon lainkaan, oli kuulemma tärkeää menoa. Teimme 5 henkisen perheen muuton kahteen pekkaan jonkin heidän toisen tuttunsa kanssa. En vieläkään tajua miksi suostuin jäämään, olin nuorena oikeasti liian kiltti. Asiasta (paikalta häipymisestä) kyllä keskusteltiin muuton aikana sen toisen muuttajan kanssa moneen otteeseen. No, välit kyseisen perheen kanssa kyllä viilenivät olemattomiksi sen jälkeen. Ai niin, ja ukko lupasi hövelisti tarjota ruuat muuton päätyttyä, toi grilliltä rasvassa kelluvat limaiset makkaraperunat (en syö makkaraa). En tiedä oliko jossain puskassa kyttäämässä, kun tuli paikalle juuri kun oli kaikki kamat saatu kannettua sisään.
Toinen tuttu ehdotti, että tulen kesäloman ajaksi remontoimaan heidän ostamaansa perinnetaloa maalla. Palkkaa en saisi, mutta voisimme "jutella henkeviä". Voisin myös yöpyä työmaalla teltassa, niin voitaisiin aloittaa aikaisemmin. Omat eväät mukaan! No, olin jo vanhempi ja tästä sentään kehtasin kieltäytyä päättäväisesti.
Tajusin lopulta, että osa ihmisistä solmii kaveruussuhteita vain voidakseen käyttää kilttejä ihmisiä hyväkseen. Nykyään olen tod. varovainen ihmisten kanssa ennen kuin edes harkitsen ystävyyttä. Ja välite menee poikki välittömästi ja lopullisesti jos edes mitään hyväksikäyttöön vivahtavaa on ilmassa.
Tuosta lihavoidusta niin samaa mieltä. Olen psykologi ja huomannut, että aikuisiällä esim. harrastuspiireissä tosi moni rändom tyyppi olisi innolla tutustumassa minuun sen jälkeen kun kuulee ammattini. :(
Mitä hyväksikäyttämistä psykologissa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin muuttamassa yhtä harrastuskaveria, yllätys oli melkoinen kun paljastui, että isäntäväki ei osallistu muuttoon lainkaan, oli kuulemma tärkeää menoa. Teimme 5 henkisen perheen muuton kahteen pekkaan jonkin heidän toisen tuttunsa kanssa. En vieläkään tajua miksi suostuin jäämään, olin nuorena oikeasti liian kiltti. Asiasta (paikalta häipymisestä) kyllä keskusteltiin muuton aikana sen toisen muuttajan kanssa moneen otteeseen. No, välit kyseisen perheen kanssa kyllä viilenivät olemattomiksi sen jälkeen. Ai niin, ja ukko lupasi hövelisti tarjota ruuat muuton päätyttyä, toi grilliltä rasvassa kelluvat limaiset makkaraperunat (en syö makkaraa). En tiedä oliko jossain puskassa kyttäämässä, kun tuli paikalle juuri kun oli kaikki kamat saatu kannettua sisään.
Toinen tuttu ehdotti, että tulen kesäloman ajaksi remontoimaan heidän ostamaansa perinnetaloa maalla. Palkkaa en saisi, mutta voisimme "jutella henkeviä". Voisin myös yöpyä työmaalla teltassa, niin voitaisiin aloittaa aikaisemmin. Omat eväät mukaan! No, olin jo vanhempi ja tästä sentään kehtasin kieltäytyä päättäväisesti.
Tajusin lopulta, että osa ihmisistä solmii kaveruussuhteita vain voidakseen käyttää kilttejä ihmisiä hyväkseen. Nykyään olen tod. varovainen ihmisten kanssa ennen kuin edes harkitsen ystävyyttä. Ja välite menee poikki välittömästi ja lopullisesti jos edes mitään hyväksikäyttöön vivahtavaa on ilmassa.
Tuosta lihavoidusta niin samaa mieltä. Olen psykologi ja huomannut, että aikuisiällä esim. harrastuspiireissä tosi moni rändom tyyppi olisi innolla tutustumassa minuun sen jälkeen kun kuulee ammattini. :(
Mitä hyväksikäyttämistä psykologissa on?
On hyvät tulot, jos on yksityinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin muuttamassa yhtä harrastuskaveria, yllätys oli melkoinen kun paljastui, että isäntäväki ei osallistu muuttoon lainkaan, oli kuulemma tärkeää menoa. Teimme 5 henkisen perheen muuton kahteen pekkaan jonkin heidän toisen tuttunsa kanssa. En vieläkään tajua miksi suostuin jäämään, olin nuorena oikeasti liian kiltti. Asiasta (paikalta häipymisestä) kyllä keskusteltiin muuton aikana sen toisen muuttajan kanssa moneen otteeseen. No, välit kyseisen perheen kanssa kyllä viilenivät olemattomiksi sen jälkeen. Ai niin, ja ukko lupasi hövelisti tarjota ruuat muuton päätyttyä, toi grilliltä rasvassa kelluvat limaiset makkaraperunat (en syö makkaraa). En tiedä oliko jossain puskassa kyttäämässä, kun tuli paikalle juuri kun oli kaikki kamat saatu kannettua sisään.
Toinen tuttu ehdotti, että tulen kesäloman ajaksi remontoimaan heidän ostamaansa perinnetaloa maalla. Palkkaa en saisi, mutta voisimme "jutella henkeviä". Voisin myös yöpyä työmaalla teltassa, niin voitaisiin aloittaa aikaisemmin. Omat eväät mukaan! No, olin jo vanhempi ja tästä sentään kehtasin kieltäytyä päättäväisesti.
Tajusin lopulta, että osa ihmisistä solmii kaveruussuhteita vain voidakseen käyttää kilttejä ihmisiä hyväkseen. Nykyään olen tod. varovainen ihmisten kanssa ennen kuin edes harkitsen ystävyyttä. Ja välite menee poikki välittömästi ja lopullisesti jos edes mitään hyväksikäyttöön vivahtavaa on ilmassa.
Tuosta lihavoidusta niin samaa mieltä. Olen psykologi ja huomannut, että aikuisiällä esim. harrastuspiireissä tosi moni rändom tyyppi olisi innolla tutustumassa minuun sen jälkeen kun kuulee ammattini. :(
Mitä hyväksikäyttämistä psykologissa on?
Luulevat varmaan saavansa ilmaista terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten eräs miespuolinen tuttu tuli käymään luonani niinkuin oli sovittu. Lähes samantien kun pääsi ovesta sisään, ryntäsi vauhdilla makuuhuoneeseen aukomaan kaappeja että "mitäs täälä on", jonka jälkeen meni makaamaan sohvalle kintut pitkällä. Kun olin keittiössä, tuli hän yllättäen taakseni laittaen hivellen kädet ympärilleni. Lähtö tuli samantien ja perästä todellakin kuului.
Mitään signaaleja en ollut antanut siihen suuntaan että olisin muka jotenkin kiinnostunut, ainoastaan että käymme muutamalla niinkuin hänellä kuulemma on tapana muidenkin kanssa.
Tulikin mieleeni: olin ostanut meidän ekan tietsikan. Sen paikka oli mun makkarissa. Tyttären kaveri tuli kylään. Kaverin isä tuli hakemaan tytärtään. Kysyi että olet siis ostanut tietsikan. Vastasin joo ja huutelin samalla tytölle, että isäsi tuli hakemaan sua. Makkari tokassa kerroksessa. Ennen kuin ehdin mitään, tämä isä loikki portaat ylös ja mun makkariin hakemaan tytärtään. Menin perässä. Mitään ei tapahtunut sen kummempaa, mutta mielestäni makuuhuone on yksityisempi paikka kuin muut huoneet. Onneksi muuttivat jonnekin. Inhotti koko äijä.
Täällä kirjottelee ihan tärähtäneet ihmiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin muuttamassa yhtä harrastuskaveria, yllätys oli melkoinen kun paljastui, että isäntäväki ei osallistu muuttoon lainkaan, oli kuulemma tärkeää menoa. Teimme 5 henkisen perheen muuton kahteen pekkaan jonkin heidän toisen tuttunsa kanssa. En vieläkään tajua miksi suostuin jäämään, olin nuorena oikeasti liian kiltti. Asiasta (paikalta häipymisestä) kyllä keskusteltiin muuton aikana sen toisen muuttajan kanssa moneen otteeseen. No, välit kyseisen perheen kanssa kyllä viilenivät olemattomiksi sen jälkeen. Ai niin, ja ukko lupasi hövelisti tarjota ruuat muuton päätyttyä, toi grilliltä rasvassa kelluvat limaiset makkaraperunat (en syö makkaraa). En tiedä oliko jossain puskassa kyttäämässä, kun tuli paikalle juuri kun oli kaikki kamat saatu kannettua sisään.
Toinen tuttu ehdotti, että tulen kesäloman ajaksi remontoimaan heidän ostamaansa perinnetaloa maalla. Palkkaa en saisi, mutta voisimme "jutella henkeviä". Voisin myös yöpyä työmaalla teltassa, niin voitaisiin aloittaa aikaisemmin. Omat eväät mukaan! No, olin jo vanhempi ja tästä sentään kehtasin kieltäytyä päättäväisesti.
Tajusin lopulta, että osa ihmisistä solmii kaveruussuhteita vain voidakseen käyttää kilttejä ihmisiä hyväkseen. Nykyään olen tod. varovainen ihmisten kanssa ennen kuin edes harkitsen ystävyyttä. Ja välite menee poikki välittömästi ja lopullisesti jos edes mitään hyväksikäyttöön vivahtavaa on ilmassa.
Tuosta lihavoidusta niin samaa mieltä. Olen psykologi ja huomannut, että aikuisiällä esim. harrastuspiireissä tosi moni rändom tyyppi olisi innolla tutustumassa minuun sen jälkeen kun kuulee ammattini. :(
Mitä hyväksikäyttämistä psykologissa on?
Ilmainen diagnoosi. :D
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjottelee ihan tärähtäneet ihmiset
Sinäpä sen sanoit - no, parhaiten itsesi tuntenet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun miesystäväni veli erosi ja muutti kellariimme "vähäksi aikaa". Kun hän sai tietää että odotin lastamme hän alkoi raivota miten hän ei aio kuunnella minkään pennun huutoa ja katseli miestäni.
Ilmeisesti hän odotti että mieheni olisi sanonut että "Ok, me tehdään sitten abortti."
Kun hän ei saanut haluamaansa vastausta niin hän ilmoitti että muuttaa sitten vanhemmilleen.
Tämä uhmaikäinen 33-vuotias ei ollut vissiin tajunnut että me molemmat oltiin haluttu päästä hänestä eroon jo useamman kuukauden ajan, mutta ei oltu kehdattu sanoa mitään hänen elämäntilanteensa takia. Sääliksi käy kyllä appiksia.
En säälisi yhtään, itsepä ovat herkkupalansa kasvattaneet kieroon.
Naapurin muija oli kysynyt minun vaimolta lupaa että voi rakastella kanssani. Vaimo nyt luulee että meillä on jotain surinaa. Minä en ainakaan tiedä asiasta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt töitä kotoa käsin jo vuosia ja koronan tultua miehenikin siirtyi etätöihin, joten rakensimme laajennuksen johon saimme mm. lapsille omat huoneet ja kunnollisen äänieristetyn 50 neliön TYÖtilan, johon pääsee myös ulkoa oman sisäänkäynnin kautta. Nyt sukulaiset keksivät että työtila => majoitustila! Heti kun kesä alkoi lähestyä olemme saaneet useamman puhelun viikossa ja aina joku on majoitusta vailla.
Useimmat saavat sanottua tuskin "Hei!" kun jo kyselevät, tai useimmiten vain ilmoittavat, että tulevat meille yöksi-pariksi-viikoksi kun meillä on nyt niin hyvin tilaa!!! Muutamat mykkäkoulut on saatu aikaan kun kysyin mitäs teen asiakkaiden keskeneräisille töille tai miten otan asiakkaat vastaan heidän petiensä keskellä ja miten he itse asiassa ajattelivat nukkua työtilassani, kun saatan muokata töitäni keskellä yötä? Vai olisiko parempi että vain peruutan kaikki asiakastapaamiset ja työt koko kesältä? Työtila tehtiin juuri sen vuoksi että voin työskennellä kellon ajasta huolimatta.
Taloon kyllä mahtuu vieraita yöpymään, mutta silloin tilaa haetaan lasten huoneista ja olohuoneesta, johon saa sermillä erotettua tilan. Vierashuone taas on miehen konttorina ja siellä on papereita, jotka pidetään lukkojen takana kun on vieraita.
Että oikein yöllä teet töitä.
Olet sinä aika hemmo.
Opiskellessa (päivätyön ohella) tein opinnäytettä nimenomaan öisin, erityisesti viikonloppuina ja lomilla, kun rauha ja hiljaisuus, koska muu perhe nukkui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme kuudennella luokalla kun kaverini tuli meille yökylään, asia oli sovittu vanhempiemme kanssa ja kaiken piti olla ok. No, Janna tuli meille ja antoi äidilleni paksuhkon vihkosen, johon oli kirjoitettu ohjeet miten Janna haluaa esim. voileipänsä, mitä ruokaa ja miten tehtynä hän syö, miten sänky pitää laittaa ja iltatoimien ohjeet. Äitini selasi vihkosen läpi, antoi sen Jannalle ja sanoi, että vieras syö samaa ruokaa kuin talonväki ja voi itse tehdä voileipänsä jos hänen tekemänsä eivät kelpaa.
No, muutama tunti meni ja äitini joutui soittamaan Jannan vanhemmille, että hakevat tyttönsä kotiin syömään ja nukkumaan. Siihen mennessä Janna oli saanut täydellisen hermoromahduksen väärin tehdyistä voileivistä, vääristä muroista ja lopulta itki nähdessään väärän väriset lakanat. Myöhemmin selvisi että hänellä oli jokin autismin kirjon diagnoosi, mutta vanhenpansa halusivat "kokeilla" onnistuuko yökyläily.
No tämä ei minusta ole kovin härskiä hyväksikäyttöä, vaan enemmänkin kommunikoinnin puutetta. Tokihan Jannan vanhempien olisi pitänyt kertoa tilanne siinä vaiheessa kun yökyläilystä on sovittu, että tyttärellään on tällainen tilanne. Ja onko varmaa ettei näin olleet tehneet, kun kerta "ohjeetkin" laittoivat mukaan? Tarinan kertoja on kuitenkin ollut itse lapsi tapahtumien aikaan, ei välttämättä ole kaikkea aikuisten välistä kommunikaatiota kuullut.
Ennen vanhaan, 80-luvulla, oli paljon aikuisia, joilla ei ollut mitään kykyä käsittää, jos joku toimi eri tavalla, kuin mihin he itse olivat tottuneet tai mitä he pitivät oikeana. Muistan lapsuudesta esim sellaisen tapauksen kun minut ja paras ystäväni oli kutsuttu erään lapsen syntymäpäiville klo 16.00 lauantaina. No ystäväni vanhemmat, joiden kyydillä myös minä olin menossa, olivat hyvin tuohtuneita siitä että klo 16.00!! Ainahan syntymäpäivät järjestetään klo 14.00. Ja he veivät meidät oven taakse klo 14.00 (!) sillä seurauksella, että ketään ei ollut kotona. Ja siitähän se riemu repesi. Muistan vieläkin miten hävetti ja tuntui oudolta ystäväni vanhempien käytös. Haukkuivat tämän synttärisankarin vanhempia hienohelmoiksi yms. No tämä nyt ei varsinaisesti liity tähän ketjuun, mutta noin esimerkkinä että aikuiset eivät välttämättä ole aina ottaneet tosissaan, jos jollakin on ollut erilainen tapa toimia.Tähän vähän samaan sarjaan menee se, ettei ennen uskottu esim allergioita olevan kun ei niitä ollut itselläkään. Olen eläinallergikko, mutta minulle sanottiin, etten voi olla allerginen esimerkiksi hamstereille tai marsuille, koska ne ovat niin pieniä tai että en voi olla allerginen heidän koiralleen, koska siitä ei lähde oaljon karvaa.
Samoin oli muita vastaavia, ihmiset luulivat tietävänsä, ettei kukaan voi olla allerginen asialle x, koska kukaan muukaan heidän tuntemansa muu ihminen ei ollut allerginen tälle asialle. Ja sitten vaan laitettiin esim ruokiin näitä allergisoivia asioita, koska ei vaan uskottu.
Oli kurjaa olla allerginen lapsi 80-luvulla. Onneksi nykyään allergioihin suhtaudutaan vakavasti ja niistä on jo kaikilla tietoa.
Tämän palstan mukaan moni ei edelleenkään usko allergioihin tai sairauksiin, koska uhkaillaan hauskoilla käytännön piloilla paljastettavan tutun maidottomuus tai gluteenittomuus erikoisuuden tavoitteluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin muuttamassa yhtä harrastuskaveria, yllätys oli melkoinen kun paljastui, että isäntäväki ei osallistu muuttoon lainkaan, oli kuulemma tärkeää menoa. Teimme 5 henkisen perheen muuton kahteen pekkaan jonkin heidän toisen tuttunsa kanssa. En vieläkään tajua miksi suostuin jäämään, olin nuorena oikeasti liian kiltti. Asiasta (paikalta häipymisestä) kyllä keskusteltiin muuton aikana sen toisen muuttajan kanssa moneen otteeseen. No, välit kyseisen perheen kanssa kyllä viilenivät olemattomiksi sen jälkeen. Ai niin, ja ukko lupasi hövelisti tarjota ruuat muuton päätyttyä, toi grilliltä rasvassa kelluvat limaiset makkaraperunat (en syö makkaraa). En tiedä oliko jossain puskassa kyttäämässä, kun tuli paikalle juuri kun oli kaikki kamat saatu kannettua sisään.
Toinen tuttu ehdotti, että tulen kesäloman ajaksi remontoimaan heidän ostamaansa perinnetaloa maalla. Palkkaa en saisi, mutta voisimme "jutella henkeviä". Voisin myös yöpyä työmaalla teltassa, niin voitaisiin aloittaa aikaisemmin. Omat eväät mukaan! No, olin jo vanhempi ja tästä sentään kehtasin kieltäytyä päättäväisesti.
Tajusin lopulta, että osa ihmisistä solmii kaveruussuhteita vain voidakseen käyttää kilttejä ihmisiä hyväkseen. Nykyään olen tod. varovainen ihmisten kanssa ennen kuin edes harkitsen ystävyyttä. Ja välite menee poikki välittömästi ja lopullisesti jos edes mitään hyväksikäyttöön vivahtavaa on ilmassa.
Tuosta lihavoidusta niin samaa mieltä. Olen psykologi ja huomannut, että aikuisiällä esim. harrastuspiireissä tosi moni rändom tyyppi olisi innolla tutustumassa minuun sen jälkeen kun kuulee ammattini. :(
Mitä hyväksikäyttämistä psykologissa on?
Minä ottaisin sen verran välimatkaa, ettei alkaisi rakennella mitään analyysejä luonteestani.
Työkaverillani oli luottotiedot menneet. Halusi jotta otan lainan nimelleni ja siirrän rahat sitten hänen tililleen ja hän maksaisi sitten lainaa minulle. Kieltäydyin tietysti ja emme ole enään välilöissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni tuli niin vanhaksi, että edessäpäin alkoi häämöttämään muutto palvelutaloon, jolloin hän ilmotti, että muuttaa minun luokseni asumaan, tietenkin. Minä, isoveljeni ja pikkuveljeni olemme ainoat lapsenlapset ja minun ollessa nainen, oli mummon mielestä toki selvää että minä naisena lopettaisin oman elämäni ja jäisin kotiin hoitamaan mummoa. Muuten hyvä, mutta asuin omistusyksiössä hissittömässä talossa keskustassa, opiskelin teknillisessa yliopistossa ja olin juuri muutaman kuukauden päästä lähdössä vaihtoon toiselle puolen maailmaa.
Mummo kertoi sitten asiallisesti, että ihan mukavaa että olin saanut vähän aikaa "leikkiä elämälläni" mutta että kyllä nyt oli aika jo luopua lapsellisista haaveistani ja asettua mummolle omaishoitajaksi. Kerroin olevani imarreltu, mutta minulla ei ole aikomusta laittaa kaikkea sitä minkä olin kovalla työllä saavuttanut syrjään ja uhrata omaa tulevaisuuttani täysin mummon hoitamiselle. Sain kuulla että koska olin nainen, se olisi minun velvollisuuteni ja että tämä järjestely oli pedattu jo lapsuudestani lähtien.
Podin oikeasti aivan mielettömän pahaa oloa tämän asian kantilta, etenkin kun olin (tai olimme) veljieni kanssa todella läheisiä mummon kanssa, kävimme usein vierailulla ja järjestimme ohjelmaa hänelle, vaikka välimatkaakin oli päälle 100 km.
Noh, tilanne kärjistyi siihen, että veljeni ja sairas äitimmekin tulivat väliin ja yritimme yhdessä tarjota mummolla lähempää kämppää+henkilökohtaista avustajaa jonka me kustantaisimme, mutta ei. Lopputulema on se että mummo jätti minut perinnöttä ja minä jatkoin elämääni kuten ennenkin ilman mummoa elämässäni, hänen tahdostaan. :/Voiko tuolla perusteella muka jättää perinnöttömäksi?
Lapsenlapsi ei peri mummoaan muuta kuin testamentilla. Joten vastaus kysymykseen, toki voi jättää perinnöttömäksi, koska mitään velvollisuutta ei ole testamenttia tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni tuli niin vanhaksi, että edessäpäin alkoi häämöttämään muutto palvelutaloon, jolloin hän ilmotti, että muuttaa minun luokseni asumaan, tietenkin. Minä, isoveljeni ja pikkuveljeni olemme ainoat lapsenlapset ja minun ollessa nainen, oli mummon mielestä toki selvää että minä naisena lopettaisin oman elämäni ja jäisin kotiin hoitamaan mummoa. Muuten hyvä, mutta asuin omistusyksiössä hissittömässä talossa keskustassa, opiskelin teknillisessa yliopistossa ja olin juuri muutaman kuukauden päästä lähdössä vaihtoon toiselle puolen maailmaa.
Mummo kertoi sitten asiallisesti, että ihan mukavaa että olin saanut vähän aikaa "leikkiä elämälläni" mutta että kyllä nyt oli aika jo luopua lapsellisista haaveistani ja asettua mummolle omaishoitajaksi. Kerroin olevani imarreltu, mutta minulla ei ole aikomusta laittaa kaikkea sitä minkä olin kovalla työllä saavuttanut syrjään ja uhrata omaa tulevaisuuttani täysin mummon hoitamiselle. Sain kuulla että koska olin nainen, se olisi minun velvollisuuteni ja että tämä järjestely oli pedattu jo lapsuudestani lähtien.
Podin oikeasti aivan mielettömän pahaa oloa tämän asian kantilta, etenkin kun olin (tai olimme) veljieni kanssa todella läheisiä mummon kanssa, kävimme usein vierailulla ja järjestimme ohjelmaa hänelle, vaikka välimatkaakin oli päälle 100 km.
Noh, tilanne kärjistyi siihen, että veljeni ja sairas äitimmekin tulivat väliin ja yritimme yhdessä tarjota mummolla lähempää kämppää+henkilökohtaista avustajaa jonka me kustantaisimme, mutta ei. Lopputulema on se että mummo jätti minut perinnöttä ja minä jatkoin elämääni kuten ennenkin ilman mummoa elämässäni, hänen tahdostaan. :/Voiko tuolla perusteella muka jättää perinnöttömäksi?
Lapsenlapsi ei peri mummoaan muuta kuin testamentilla. Joten vastaus kysymykseen, toki voi jättää perinnöttömäksi, koska mitään velvollisuutta ei ole testamenttia tehdä.
Tämmösiä nuo boomeri-mummot on. Kaikki on vain mummoa varten ja kaikki kuuluu tehdä niin kun haiseva mummo haluaa! Kun valmistun lähäriksi saa mummot tottua paska-vaippoihin. EN Vaihda niitä omalla vuorollani.
Joillain vaan on luetunymmärryksessä (tai ihan yleisestikin) puutteita. Ei tuossa väitetä bioanalyytikkoa yliopistotutkinnoksi, vaan että henkilöllä on ko. titteli JA on käynyt yliopiston. Monella on esim. AMK-pohja ja TTM siihen päälle, mutta voi olla joku muukin tutkinto.