Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Korjaus: Ei toiseen ryhmään vaan toisen ryhmän jäseneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen koulutukseltani ompelija. Perinteisten puoli-ilmaisten korjaustöiden lisäksi olisi pitänyt tehdä mm. hääpuku ja vanhojentanssipuku, kumpikin tietysti pelkällä materiaalien hinnalla.
Niin tuttua! Olen hieroja, ja arvatkaapa saako olla hieromassa joka ikisessä tilaisuudessa, jossa on tullut mainittua ammattinsa. Enpä paljon enää kuuluttele. Ihan kuin oikein himoitsisin olla jyystämässä ihmisten kipeitä hartioita...ilmaiseksi. Tosin yleensä kiitetään kauniisti, hyvä sekin on, ja kehutaan kuinka mahtavan hyvä hieroja ja kuinka ihana olo jälkeen päin on pienelläkin hieronnalla. Joskus on jossain harrastepiirissä tai muussa ryhmäkokouksessa oikein vuorot, kun tauolla on kiva saada hartiaseutu rennoksi ihan ilmaatteks vielä. Usein on jäänyt oma tauko pitämättä. Oma vikani kyllä ja olen oppinut iän karttuessa kieltäytymään "vapaaehtoistyöstäni".
Vierailija kirjoitti:
Vuosia sitten ex työkaveri toi käsityölehden ja pyysi tekemään itselleen hatun. Ostin langat ja tein sen. Hän kysyi, mitä maksoaa ? Sanoin langat oli 8,90, anna mitä haluat. Hän oli itsekin käsityötaitoinen ja ihmettelinkin pyyntöä ylipäätään. No, hän antoi 9,00 ja sanoi saat sen lopun tekopalkkaa...... että kiitos, hyvin muistan.
No tässähän kävi vain niin, että kumpikaan teistä ei osannut hinnoitella työtä oikein,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan muutettu uuteen taloon noin vuosi sitten. Meillä on tallissa/pihassa miehen silmäterä harrasteauto, minun käyttöautoni, miehen käyttöauto ja katurekisterissä oleva mönkijä. Eli kahden hengen perheellämme on siis neljä ajoneuvoa.
Viime kesänä tuli samalla kadulla asuva pariskunta juttusille miehen ollessa pihahommissa ja heillä oli aivan pokkana asiana, että kun meillä on pihalla autoja enemmän kuin tarvetta niin meidän autoja voitaisiin hyödyntää siinä kadun muiden asukkaiden kesken. Että autottomat ihmiset voisivat niitä meidän autoja käyttää pienille asioilleen. Tietysti sovitusti. Ja yhteisöllinen ajattelutapa on uutta järkevää ajattelutapaa, että kaikkien ei tarvitse omistaa omaa kappaletta tavaraa, jota ei koko ajan käytetä ja tässä voisi olla sellaista fiksua yhteiskäyttöä kun meidänkin autoja seisoo siinä aina käyttämättömänä pihalla ja..
Mieheni oli että oikeasti mitä helvttiä ja sanoi heille, että ei se kyllä todellakaan sovi. Autot ovat meidän käytössä eikä niitä oteta mihinkään yhteiskäyttöön.
Keskustelu loppui lyhyeen. Pariskunta ei päässyt kertomaan loistoideaansa loppuun asti, että olisiko autojen käytöstä ihan maksettu jotain vai ihan ilmaiseksi olisimme saaneet tarjota automme kadun asukkaiden käyttöön.
Yhteisautohan on sinänsä ihan fiksu ajatus, mutta ei sitä tolleen tehdä että mennään jonkun omistamaa autoa pyytämään. Se hommataan yhteisesti ja kaikki kulut maksetaan myös yhdessä. Vakuutukset on sitten vähän kinkkisempi juttu.
Yhteisauto EI ole fiksu, vaan typerä ajatus koska siitä huolehtivat kaikki, mikä tarkoittaa että siitä ei huolehdi kukaan!
Se on hyvä ajatus, jos se homma saadaan toimimaan. Ihmisten tyhmyys ja laiskuus ei tee hyvästä ajatuksesta huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan muutettu uuteen taloon noin vuosi sitten. Meillä on tallissa/pihassa miehen silmäterä harrasteauto, minun käyttöautoni, miehen käyttöauto ja katurekisterissä oleva mönkijä. Eli kahden hengen perheellämme on siis neljä ajoneuvoa.
Viime kesänä tuli samalla kadulla asuva pariskunta juttusille miehen ollessa pihahommissa ja heillä oli aivan pokkana asiana, että kun meillä on pihalla autoja enemmän kuin tarvetta niin meidän autoja voitaisiin hyödyntää siinä kadun muiden asukkaiden kesken. Että autottomat ihmiset voisivat niitä meidän autoja käyttää pienille asioilleen. Tietysti sovitusti. Ja yhteisöllinen ajattelutapa on uutta järkevää ajattelutapaa, että kaikkien ei tarvitse omistaa omaa kappaletta tavaraa, jota ei koko ajan käytetä ja tässä voisi olla sellaista fiksua yhteiskäyttöä kun meidänkin autoja seisoo siinä aina käyttämättömänä pihalla ja..
Mieheni oli että oikeasti mitä helvttiä ja sanoi heille, että ei se kyllä todellakaan sovi. Autot ovat meidän käytössä eikä niitä oteta mihinkään yhteiskäyttöön.
Keskustelu loppui lyhyeen. Pariskunta ei päässyt kertomaan loistoideaansa loppuun asti, että olisiko autojen käytöstä ihan maksettu jotain vai ihan ilmaiseksi olisimme saaneet tarjota automme kadun asukkaiden käyttöön.
Yhteisautohan on sinänsä ihan fiksu ajatus, mutta ei sitä tolleen tehdä että mennään jonkun omistamaa autoa pyytämään. Se hommataan yhteisesti ja kaikki kulut maksetaan myös yhdessä. Vakuutukset on sitten vähän kinkkisempi juttu.
Yhteisauto EI ole fiksu, vaan typerä ajatus koska siitä huolehtivat kaikki, mikä tarkoittaa että siitä ei huolehdi kukaan!
Se on hyvä ajatus, jos se homma saadaan toimimaan. Ihmisten tyhmyys ja laiskuus ei tee hyvästä ajatuksesta huonoa.
Lähtökohtaisesti tekee. Tällä alkuasetelmalla lopputulos on sutta ja sekundaa alta aikayksikön.
Jos kimppa-autoa valvotaan aktiivisesti ja havaitut ongelmat tiedostetaan ja korjataan, niin saattaa toimia. Se että auto on yhtenä päivänä keula lytyssä ilman että kukaan käyttäjistä ei tiedä mistään mitään… niin ei toimi. Huom. tyhmyys ja laiskuus tarkoittaa käytännössä valvonnan puuttumista. Yksi surkea kuski ringissä mukana ja auto onkin jatkuvasti huollossa, ei yhteiskäytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain kutsun lukioaikaisen kaverin polttareihin. Yllätti, koska ei oltu ennen sitä oltu yhteydessä vuosiin, eikä silloin koulussakaan kovin läheisiä. Kutsu meni parille muullekin joiden kanssa sama tilanne, yhteensä oli kutsuttu ehkä noin viisi henkilöä.
Morsian ja morsiusneito tekivät selväksi että polttareihin pitää osallistua mutta häihin ei olla tervetulleita. Häälahja pitää silti antaa ja sitä hääpari toivoo rahana.
Joo en mennyt, sori vaan. Voiko olla röyhkeydellä rajaa.
Mitähän tuommoisen ehdotuksen keksijällä päässä liikkuu vai liikkuuko mitään? Röyhkeydellähän ei tunnetusti ei ole mItään rajaa.
Vierailija kirjoitti:
Satun harrastelemaan autoja niin kyllähän noita riittäisi korjattavaksi. Kun osaat ja teet muutenkin. Sehän on ihan sama laitella vaikka omaa harrasteautoa tai tehdä jotain jarruremonttia jonkun puolisukulaisen vanhaan p*skaan ja päälle saa vielä vinoilua kun ei se mennytkään katsastuksesta läpi kun oli niveliä väljänä ja vuotaa öljyä kun seula. Hitsaisitko pienen reiän helmasta ja sitten ollaan naama mykkyrässä kun repii helmaa metrin matkan auki ja ilmoittaa että tähän en rupea. Ihan kun minä sen olisin rikkonut kun eihän siinä sivusta näkynyt kun se pieni reikä. Usein vielä olisi itse saanut maksaa osat ja tarvikkeet kun jos sinulla tallissa kaikenlaista on niin eihän ne silloin mitään maksa. Lopetin jo vuosia sitten tuon leikin kun tuntui että jos hyvyyttään jotain lupautui tekemään, niin palveluja alettiin markkinoida ties keille ja luvattiin että teen suurinpiirtein ilmaiseksi. Samoin olisi ties mitä perämoottoria ja moottorikelkkaa tyrkyllä korjattavaksi. Eksästä kun erosin, niin oletti että sillä ilmeisesti olisi loppuikäinen huoltosopimus autoonsa. Suuttui kun kehotin viemään ihan korjaamolle.
Jos sattuu useampi auto olemaan pihassa, niin se ei todellakaan tarkoita että olisin joku sijaisautopalvelu tai että heittäisin milloin kenenkin mihinkin.
Samoin kun on peräkärry niin sitä olisi milloin kukakin lainaamassa ja tietty kuormaliinat kanssa eikä niistä palaudu kun osa. Aiemmin oli pakukin ja vaihdoin sen pikkukuorkkiin ihan siksikin ettei monella ole korttia ajaa sitä. Vuokrata voin, mutta kummasti innokkuus vähenee kun ilmoittaa vaikka 80 c/km ja 40 e/h jos kuskin tarvitsee lisäksi. Saisi ihan kuitinkin, mutta ei kelpaakaan.
Samoin on ollut niitä voisitko tulla rakentamaan grillikodan/leikkimökin/katoksen/terassin johonkin tunnin ajomatkan päähän kun on se kärry ja pakukin joilla olisi samalla hyvä kuskata tavaraa rautakaupasta. Tottakai alan ajaa 2h päivässä edes takas ruokapalkalla tuosta ilosta. Eihän se mikään vaiva olisi jos jotain kerta osaa jo tehdä ja olisi työkalutkin. Mitäpä sitä vaikka kesälomallaan muutakaan tekisi.
Kavereita toki jeesataan, mutta homman pitää olla vastavuoroista.
Ihan sama juttu täällä. Juuri tälläkin hetkellä "kaveri" ei pääse töihin kunnolla, kun en anna seisomassa olevaa autoani hänelle lainaan. Olen kuulemma huono kaveri. Maksan hallista vuokraa, mutta jopa kahvi paketti on joillekin liikaa tuoda auton laitosta. Lopetin kaiken auttamisen. Helpommalla pääsee. Edes jätti ei lähde lainaan. Liian usein kappaleina tuli takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini pyysi tosissaan majoittamaan miehensä minun luokse koronan sairastamisen ajaksi. Heillä on kaksio. Minulla on omakotitalo ja olen sairastanut koronan. Minun olisi pitänyt hänen ukkoaan hoitaa koko korona-ajan. Kaverini ei ideologisista syistä ota rokotetta. Sanoin, että kyllä käy jos miehesi auttaa minua myös vuoteessa, kun sinkku olen. Ei käynyt...... Mies tosin on viestejä laitellut kun ehdotukseni oli kuullut.
Olen ict-alalla ja kaikenlaista kannettavan korjausta ja asennusta jne. olisi tarjolla kahvipalkalla tutuilta ja tutun tutuilta.
En minä niiden päälle ymmärrä sen enempää kun muutkaan, eikä kiinnosta.
Hyviä kavereita olen joskus yrittänyt auttaa.
Nykyään ammattia kysyessä sanon, että olen järjestelmäasiantuntija suurkonepuolella ja kannettavista en ymmärrä mitään. Ei ole kukaan sanonut; tuletko kellariin katsomaan mun palvelinkeskusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[
Vierailija kirjoitti:
3. Jos jollain ryhmällä on esim 10-kertainen riski syyllistyä johonkin, niin kohdatessasi yhdenkin tämän ryhmän jäsenen, riski on kymmenkertainen verrattuna toiseen ryhmään.
Tähän minun täytyy nyt tieteilijänä lisätä, että jos alkuperäinen riski on matala, niin riskin lisäys ei vaikuta arkipäivän päätösten kannalta asiaan mitään. Jos nyt oletetaan, että eka ryhmästä joka 100 000. jäsen on väkivallantekijä, niin toka ryhmässä se olisi joka 10 000. Eli ei mitään merkitystä, kun tapaat yhden yksilön jälkimmäisestä ryhmästä. En tiedä oikeita numeroita, nämä numerot ovat esimerkin vuoksi.
Keskistelu tässä tuon kyseisen henkilön mahdollisesta väkivaltaisuudesta on täysin sivuasia. Minulla ainakin olisi aika monta muutakin syytä olla ottamatta tuntematon henkilö, mitä vain taustaa, etnisyyttä tai sukupuolta edustava, kavereideni tuomana varoittamatta yökylään. Ihan ekana olisin ärsyyntynyt. Eka syy kieltäytyä ei olisi, että se varmaan heittäytyy väkivaltaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tavarain takaisin pyytäjistä: Meillä on yksi sukulainen, joka on ullakolleen säilönyt ihan kaiken mitä on ikinä omistanut. Joskus nuorena siskoni oli siellä kylässä ja tämä sukulainen oli tarjonnut hänelle, että saa ottaa vanhoja vaatteita, jos on käyttöä. Sisko oli ottanut kaksi -koinsyömää- 30 vuotta vanhaa villapaitaa, parsi reiät kuntoon ja käytti pari talvea talvitakin alla, kunnes paidat hajosivat käytössä.
15 vuotta myöhemmin sisko puhui sukujuhlissa, että oli äskettäin myynyt tavaraa kirpputorilla. Tämä sukulainen keskeytti, että ne paidat pitää tuoda takaisin, jos miettii niiden myymistä, ei saa myydä lahjaksi saatuja tavaroita.
Tuo ajatusmaailma on ilmeisen tuttu monelle suurten ikäluokkien edustajalle. Jos jotain saat, et saa sitä antaa eteenpäin. Outoa itselleni.
Jos jotain toiselle arvokasta käyttökelpoista on saanut mielestäni on kohteliasta kysyä alkuperäiseltä omistajalta haluaako hän sen takaisin, kun itse ei enää sitä tarvi. Tietysti tapauskohtaista - jos on kysyttäessä sanonut että ei maksa mitään eikä tarvi palauttaa, niin asia selvä. Mutta tässä tapauksessa kirjoittajan sukulaistäti on halunnut vanhat reikäiset villapaitansa takaisin, ja kai hänellä on siihen oikeus.
Mielestäni esim suvun vanhat huonekalut ovat sellaisia joita ei pidä mennä antamaan pois tai hävittämään, ennen kuin on kysynyt alkuperäiseltä omistajalta. Tietysti edellyttäen että alkuperäinen omistaja huolehtii sitten niiden säilytyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ict-alalla ja kaikenlaista kannettavan korjausta ja asennusta jne. olisi tarjolla kahvipalkalla tutuilta ja tutun tutuilta.
En minä niiden päälle ymmärrä sen enempää kun muutkaan, eikä kiinnosta.
Hyviä kavereita olen joskus yrittänyt auttaa.
Nykyään ammattia kysyessä sanon, että olen järjestelmäasiantuntija suurkonepuolella ja kannettavista en ymmärrä mitään. Ei ole kukaan sanonut; tuletko kellariin katsomaan mun palvelinkeskusta.
Heheh, entisellä työkaverilla tuollainen kotona, sai ilmaiseksi, kun vaihdettiin uusi.
t. Toinen nörtti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarain takaisin pyytäjistä: Meillä on yksi sukulainen, joka on ullakolleen säilönyt ihan kaiken mitä on ikinä omistanut. Joskus nuorena siskoni oli siellä kylässä ja tämä sukulainen oli tarjonnut hänelle, että saa ottaa vanhoja vaatteita, jos on käyttöä. Sisko oli ottanut kaksi -koinsyömää- 30 vuotta vanhaa villapaitaa, parsi reiät kuntoon ja käytti pari talvea talvitakin alla, kunnes paidat hajosivat käytössä.
15 vuotta myöhemmin sisko puhui sukujuhlissa, että oli äskettäin myynyt tavaraa kirpputorilla. Tämä sukulainen keskeytti, että ne paidat pitää tuoda takaisin, jos miettii niiden myymistä, ei saa myydä lahjaksi saatuja tavaroita.
Tuo ajatusmaailma on ilmeisen tuttu monelle suurten ikäluokkien edustajalle. Jos jotain saat, et saa sitä antaa eteenpäin. Outoa itselleni.
Jos jotain toiselle arvokasta käyttökelpoista on saanut mielestäni on kohteliasta kysyä alkuperäiseltä omistajalta haluaako hän sen takaisin, kun itse ei enää sitä tarvi. Tietysti tapauskohtaista - jos on kysyttäessä sanonut että ei maksa mitään eikä tarvi palauttaa, niin asia selvä. Mutta tässä tapauksessa kirjoittajan sukulaistäti on halunnut vanhat reikäiset villapaitansa takaisin, ja kai hänellä on siihen oikeus.
Mielestäni esim suvun vanhat huonekalut ovat sellaisia joita ei pidä mennä antamaan pois tai hävittämään, ennen kuin on kysynyt alkuperäiseltä omistajalta. Tietysti edellyttäen että alkuperäinen omistaja huolehtii sitten niiden säilytyksestä.
Tietenkin kannattaa kysyä, haluaako saaja tai joku muu sukulainen perintöhuonekalun, mutta jos se ei kenellekään sovi tai kohtuudella kulkeudu (esim. toiselta paikkakunnalta), niin minusta ei ole saajan vastuulla ruveta etävarastoa sen takia vuokraamaan, tai maksaa rahtia. Tai tässä tapauksessa säilytellä reikäisiä villapaitoja 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarain takaisin pyytäjistä: Meillä on yksi sukulainen, joka on ullakolleen säilönyt ihan kaiken mitä on ikinä omistanut. Joskus nuorena siskoni oli siellä kylässä ja tämä sukulainen oli tarjonnut hänelle, että saa ottaa vanhoja vaatteita, jos on käyttöä. Sisko oli ottanut kaksi -koinsyömää- 30 vuotta vanhaa villapaitaa, parsi reiät kuntoon ja käytti pari talvea talvitakin alla, kunnes paidat hajosivat käytössä.
15 vuotta myöhemmin sisko puhui sukujuhlissa, että oli äskettäin myynyt tavaraa kirpputorilla. Tämä sukulainen keskeytti, että ne paidat pitää tuoda takaisin, jos miettii niiden myymistä, ei saa myydä lahjaksi saatuja tavaroita.
Tuo ajatusmaailma on ilmeisen tuttu monelle suurten ikäluokkien edustajalle. Jos jotain saat, et saa sitä antaa eteenpäin. Outoa itselleni.
Jos jotain toiselle arvokasta käyttökelpoista on saanut mielestäni on kohteliasta kysyä alkuperäiseltä omistajalta haluaako hän sen takaisin, kun itse ei enää sitä tarvi. Tietysti tapauskohtaista - jos on kysyttäessä sanonut että ei maksa mitään eikä tarvi palauttaa, niin asia selvä. Mutta tässä tapauksessa kirjoittajan sukulaistäti on halunnut vanhat reikäiset villapaitansa takaisin, ja kai hänellä on siihen oikeus.
Mielestäni esim suvun vanhat huonekalut ovat sellaisia joita ei pidä mennä antamaan pois tai hävittämään, ennen kuin on kysynyt alkuperäiseltä omistajalta. Tietysti edellyttäen että alkuperäinen omistaja huolehtii sitten niiden säilytyksestä.
Tietenkin kannattaa kysyä, haluaako saaja tai joku muu sukulainen perintöhuonekalun, mutta jos se ei kenellekään sovi tai kohtuudella kulkeudu (esim. toiselta paikkakunnalta), niin minusta ei ole saajan vastuulla ruveta etävarastoa sen takia vuokraamaan, tai maksaa rahtia. Tai tässä tapauksessa säilytellä reikäisiä villapaitoja 15 vuotta.
Saaja = tarkoitin antaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarain takaisin pyytäjistä: Meillä on yksi sukulainen, joka on ullakolleen säilönyt ihan kaiken mitä on ikinä omistanut. Joskus nuorena siskoni oli siellä kylässä ja tämä sukulainen oli tarjonnut hänelle, että saa ottaa vanhoja vaatteita, jos on käyttöä. Sisko oli ottanut kaksi -koinsyömää- 30 vuotta vanhaa villapaitaa, parsi reiät kuntoon ja käytti pari talvea talvitakin alla, kunnes paidat hajosivat käytössä.
15 vuotta myöhemmin sisko puhui sukujuhlissa, että oli äskettäin myynyt tavaraa kirpputorilla. Tämä sukulainen keskeytti, että ne paidat pitää tuoda takaisin, jos miettii niiden myymistä, ei saa myydä lahjaksi saatuja tavaroita.
Tuo ajatusmaailma on ilmeisen tuttu monelle suurten ikäluokkien edustajalle. Jos jotain saat, et saa sitä antaa eteenpäin. Outoa itselleni.
Jos jotain toiselle arvokasta käyttökelpoista on saanut mielestäni on kohteliasta kysyä alkuperäiseltä omistajalta haluaako hän sen takaisin, kun itse ei enää sitä tarvi. Tietysti tapauskohtaista - jos on kysyttäessä sanonut että ei maksa mitään eikä tarvi palauttaa, niin asia selvä. Mutta tässä tapauksessa kirjoittajan sukulaistäti on halunnut vanhat reikäiset villapaitansa takaisin, ja kai hänellä on siihen oikeus.
Mielestäni esim suvun vanhat huonekalut ovat sellaisia joita ei pidä mennä antamaan pois tai hävittämään, ennen kuin on kysynyt alkuperäiseltä omistajalta. Tietysti edellyttäen että alkuperäinen omistaja huolehtii sitten niiden säilytyksestä.
Tavaraa ei saisi antaa pois, mutta antaja ei ole valmis säilyttämäänkään sitä. Piti oikein sanoa, ettemme tarvitse tavaraa, myymme ne edelleen. Sitten suostui ottamaan takasin ja murehti. Mihin hän tämmöistä säilöö, kun ei tarvitse mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deitti kutsui kahville kotiinsa. Tapasin hänet silloin eka ja vika kerran.
Kahvitellessamme hän sanoi minulle, sinä voit siivota täällä. Nuo kuivumassa olevat pyykitkin saa jo viikata kaappiin.
Silmäni pyörähti pari kertaa ympäri. Sitten totesin, että pitääkin tästä jo lähteä.
Tyhmä. Olisit saanut pillua.
En harrasta lesboilua.
Ny ei ymmärrä tätä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JaakkoLE.kouvolasta kirjoitti:
Olen ammatiltani opettaja. Sukujuhlissa pitäisi aina olla hakkaamassa karttakepillä muiden ipanoita. Tai kesällä ilmaisena kurittajana "kun sulla on niin pitkä lomakin". Jep jep Kohta ammun kaikki, menee niin hermot
Minulle opettajan lyhyestä työpäivästä rutkutti eräs itseäni nuorempi eläkkeellä oleva kapiainen.
Molemmat lapseni ovat lukion lehtoreita, minä haukun pystyyn jokaisen joka tulee märisemään opettajien lyhyistä työpäivistä. Olen sen verran paljon katsonut kun viikonloppunakin korjataan kokeita, oppilaat kyselee maanantaina, että miten perjantain kokeet meni.
Et taida oikein tietää miten lukion lehtoreiden työaika politiikka menee. Tutustu. Ei ole verrattavissa peruskoulun opettajiin.
Vierailija kirjoitti:
Menkää muualle jankkaamaan!!
Aika kohtuuton vaatimus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni tytär pääsi ylioppilaaksi. Lupasin juhliin lainaksi kahvikuppeja, kakkulautasia, kuohuviinilaseja jne. Ystäväni asui toisella reunalla Helsinkiä, minä toisella. Hän tuli luokseni, pakkasimme tavarat ja otimme taksin hänen luokseen, koska meistä kummallaan ei ollut autoa. Varsinaisissa juhlissa olin auttamassa. Noin viikko juhlien jälkeen hän ilmoitti, että astiani ovat odottamassa hakuani. Menin kahdella julkisella liikennevälineellä hänen luokseen. Hän ojensi minulle tavarani ja pisti välittömästi kotimatkalle. Taiteilin yksin astioineni kotimatkan julkisilla liikennevälineillä. Itse en olisi haetuttanut, vaan palauttanut lainaamani. Toisekseen olisin myös keittänyt kävijälle kahvit. Näin kovin eri tavoin me toimimme tässä maailmassa.
Mikset mennyt taksilla kotiin ja pistänyt laskua "ystävälle"?
Olisiko maksanut. Jotkut ovat sitä mieltä, että heitä pitää palvella. Itselle kävi niin, että eräs kaveri (entinen) pyysi kuskiksi hakemaan autoa toisesta kaupungista. Lupasi bensat ja ruoan. Minulla idoli joutilasta aikaa ja lähdin. Aikaa meni koko päivä. Ruoat ja bensat jäivät maksamatta ja yhteydenpito loppui hänen puoleltaan siihen.
Ajattele positiivisesti niin, että pääsit halvalla lokista eroon.
Se on vähintä, mitä voit tehdä. Sinulla on veronmaksajien piikkiin lyhyet työpäivät ja pitkät lomat.😜😜
Sairaanhoitajatkin varmaan mielellään sijaistavat lomillaan ilmaiseksi, koska hehän saavat muutenkin palkan. Poliisit tekevät omatoimista liikenteenvalvontaa ja ottavat rosvoja kiinni ihan lomillaan.