Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Olisko tämä vastapuolelta sitten osaksi: täällä ollaan allergisia kissoille ja miedotkin allergialääkkeet väsyttävät aikalailla joten ilman yritetään pärjätä. Lapsen kummi on kissallinen, ja pari kertaa on tullut oireita kun hän on porhaltanut likistelemään. Tiedän että normaalina ihmisenä tämä perushoitaja rapsuttelee ja halailee kissansa perusteellisesti kotoa lähtiessään. Kerran sit mainitsin näistä oireista johon tämä silloin aika läheinenkin ystävä vastasi ylväästi että en mä kyllä ala puistelemaan yhtään kissoja vaatteistani ennen kuin menen vieraille, että muut saa pärjätä jos hänet haluaa kylään, että kissat on niin rakkaita. Ehkä se oli sitten hänen mielestään kohtuuton pyyntö. Ei sitten nähty häntä hetkeen, kun meille ilman kipua hengittäminen on tärkeämpää kuin hänen hetkellinen rapsuttelunsa tai rapsuttamatta jättämisessä. Ei tarvinnut pyytää ja saada pakkeja, puolin toisin.

Silloisen poikaystäväni kaveri kauppareissulla kassalla pyysi että maksaisin hänellekin pari tupakka-askia. Odottelin pitempään takaisinmaksua, ja sitten lopulta tästä mainitessani sain kuulla olevani pikkumainen, vaikka opiskelijana tuo oli ihan iso summa ruokabudjetissani. Ei tarvinnut enää myöhemmin 'lainailla' mitään kylän rikkaimman perheen vesalle.

Ex-puolisoni sukulainen jota en ollut ikinä nähnyt, vinkui minulta rahaa jotta saa haettua apteekista ”lääkkeitä”.

Rivaritaloyhtiössämme on kaikilla oma autopaikka ja joitakin katospaikkoja sai ostaa lisäks erikseen osakeina. Päätin tähän investoida, koska kaksi paikkaa pihassa toimii ja haluan käyttää myös katospaikkaani, lapset ja vieraani toista, itse käytän autoa päivittäin työmatkoihin. Taloyhtiössäni joillain on ymmärrettävästi useampi auto, ja tämä katospaikkani onkin sitten herättänyt kiinnostusta. Minun pitäisi antaa jompikumpi paikkani millon millekin asukkaalle käyttöön ilmaiseen tai jotakin korvausta vastaan mikä ei mitenkään vastaa autopaikan ostohintaa+ vastiketta. Pitäisi etukäteen tietää, milloin aion omaa paikkaani käyttää, että sen voi jättää muiden hyödynnettäväksi. Tämä katokseton paikka kun on kiinteästi asuntoon kuuluva, eikä sitä voi myydä eteenpäin. Kerran sitten annoin naapurille käyttöön talveksi toisen paikkani kun piti kuulemma saada autoa pistokkeeseen. Huomasin että siinähän kävi niin että naapurin automönkkäri oli pistetty katokseen talvisäilöön ilman mitään tarvetta pistokepaikallekaan jolloin mun paikalla oli naapurin kolmas auto. Eli siitä oli sitten lunastettu pilkkahintaan mönkkärille talvipaikka, vaikka olisi ollut mökillekin vietävissä. Miksi ei tätäkään voi suoraan pyytää? Joillekin muille naapureille olisi pistokepaikkakin ollut oikeasti tarpeen? Nyt lapset ajelevat tarpeeksi toisilla kuin minun autolla, joten pidän omat paikkani, myös tästä tapauksesta vähän pettyneenä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän olisi pitänyt ottaa sukulainen vuokralle ns. ylimääräiseen huoneeseen. Parikymppinen mies oli lentänyt ulos kämpästään maksamattomien vuokrien vuoksi ja suvun täti-ihminen päätti, että tämä alkoholisti hörhö olisi voinut auttaa meitä katsomalla lasten perään yms. Ei ottanut huomioon että huone on kotitoimistomme, jossa on firmamme kaikki työkalut ja paperit ja tila on joka päiväisessä käytössä, eivätkä yli 15v lapset oikein lastenvahtia tarvi. 

Saimme sitten vihaisia soittoja + viestejä kun olimme niin julmia. Myöhemmin kuulin että tämä täti oli majoittanut sanojensa mukaan "hienoa nuorta miestä" n. viikon ja sen jälkeen oli tajunnut että koruja, kamera ja muuta pientä oli yllättäen hävinnyt. 

Kuulostaa täysin eräältä naapuriltani, joka yritti vähän samaa oman rappioalkoholistiveljensä kohdalla. Ihan käsittämätön täti, ihan oikein että menetti omaisuuttaan ja ettei ottaneet nurkkiinne loisimaan :D

Kerran otin eräältä vaellusreitiltä Lapista paluumatkalle toisen vaeltajan kyytiin, koska asuimme samalla paikkakunnalla. Sovimme, että bensarahat maksetaan puoliksi. Kuinkas ollakaan, perillä ei sitten yhtäkkiä ollutkaan yhtään käteistä maksaa puolia bensoista ja kaveri liukeni vähin äänin paikalta. Oli viimeinen kerta, kun otan ketään kyytiin.

Vierailija kirjoitti:

Rivaritaloyhtiössämme on kaikilla oma autopaikka ja joitakin katospaikkoja sai ostaa lisäks erikseen osakeina. Päätin tähän investoida, koska kaksi paikkaa pihassa toimii ja haluan käyttää myös katospaikkaani, lapset ja vieraani toista, itse käytän autoa päivittäin työmatkoihin. Taloyhtiössäni joillain on ymmärrettävästi useampi auto, ja tämä katospaikkani onkin sitten herättänyt kiinnostusta. Minun pitäisi antaa jompikumpi paikkani millon millekin asukkaalle käyttöön ilmaiseen tai jotakin korvausta vastaan mikä ei mitenkään vastaa autopaikan ostohintaa+ vastiketta. Pitäisi etukäteen tietää, milloin aion omaa paikkaani käyttää, että sen voi jättää muiden hyödynnettäväksi. Tämä katokseton paikka kun on kiinteästi asuntoon kuuluva, eikä sitä voi myydä eteenpäin. Kerran sitten annoin naapurille käyttöön talveksi toisen paikkani kun piti kuulemma saada autoa pistokkeeseen. Huomasin että siinähän kävi niin että naapurin automönkkäri oli pistetty katokseen talvisäilöön ilman mitään tarvetta pistokepaikallekaan jolloin mun paikalla oli naapurin kolmas auto. Eli siitä oli sitten lunastettu pilkkahintaan mönkkärille talvipaikka, vaikka olisi ollut mökillekin vietävissä. Miksi ei tätäkään voi suoraan pyytää? Joillekin muille naapureille olisi pistokepaikkakin ollut oikeasti tarpeen? Nyt lapset ajelevat tarpeeksi toisilla kuin minun autolla, joten pidän omat paikkani, myös tästä tapauksesta vähän pettyneenä.

Eli naapuri vei molemmat paikkasi. Etkö saanut sanottua asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän olisi pitänyt ottaa sukulainen vuokralle ns. ylimääräiseen huoneeseen. Parikymppinen mies oli lentänyt ulos kämpästään maksamattomien vuokrien vuoksi ja suvun täti-ihminen päätti, että tämä alkoholisti hörhö olisi voinut auttaa meitä katsomalla lasten perään yms. Ei ottanut huomioon että huone on kotitoimistomme, jossa on firmamme kaikki työkalut ja paperit ja tila on joka päiväisessä käytössä, eivätkä yli 15v lapset oikein lastenvahtia tarvi. 

Saimme sitten vihaisia soittoja + viestejä kun olimme niin julmia. Myöhemmin kuulin että tämä täti oli majoittanut sanojensa mukaan "hienoa nuorta miestä" n. viikon ja sen jälkeen oli tajunnut että koruja, kamera ja muuta pientä oli yllättäen hävinnyt. 

Kuulostaa täysin eräältä naapuriltani, joka yritti vähän samaa oman rappioalkoholistiveljensä kohdalla. Ihan käsittämätön täti, ihan oikein että menetti omaisuuttaan ja ettei ottaneet nurkkiinne loisimaan :D

Yleensä niitä ylijäämäsukulaisia ja -tavaroita ollaan sijoittamassa toisten nurkkiin. Tässä tosin täti otti omiin nurkkiinsa vähäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän olisi pitänyt ottaa sukulainen vuokralle ns. ylimääräiseen huoneeseen. Parikymppinen mies oli lentänyt ulos kämpästään maksamattomien vuokrien vuoksi ja suvun täti-ihminen päätti, että tämä alkoholisti hörhö olisi voinut auttaa meitä katsomalla lasten perään yms. Ei ottanut huomioon että huone on kotitoimistomme, jossa on firmamme kaikki työkalut ja paperit ja tila on joka päiväisessä käytössä, eivätkä yli 15v lapset oikein lastenvahtia tarvi. 

Saimme sitten vihaisia soittoja + viestejä kun olimme niin julmia. Myöhemmin kuulin että tämä täti oli majoittanut sanojensa mukaan "hienoa nuorta miestä" n. viikon ja sen jälkeen oli tajunnut että koruja, kamera ja muuta pientä oli yllättäen hävinnyt. 

Kuulostaa täysin eräältä naapuriltani, joka yritti vähän samaa oman rappioalkoholistiveljensä kohdalla. Ihan käsittämätön täti, ihan oikein että menetti omaisuuttaan ja ettei ottaneet nurkkiinne loisimaan :D

Yleensä niitä ylijäämäsukulaisia ja -tavaroita ollaan sijoittamassa toisten nurkkiin. Tässä tosin täti otti omiin nurkkiinsa vähäksi aikaa.

Eräs ulkomaille muuttava sukulainen jakoi huonekalujaan ympäriinsä sukulaisille lahjana. 10v myöhemmin muutti sitten takaisin Suomeen ja alkoi periä näitä takaisin. Enpä suostunut antamaan nojatuolia, jonka oli minulle lahjoittanut tuolloin. Olisi vuokrannut varaston, jos kyseessä vain säilytys. Missään vaiheessa ei tosiaan sanonut, että kyse olisi lainaamisesta, vaan nimenomaan lahjoitti näitä eteenpäin.

Eräs toinen sukulainen antoi vierashuoneeseeni vanhan ja jo todella huonokuntoisen sängyn. Parin vuoden jälkeen ostin sitten uuden ja heivasin tämän vanhan romun kaatopaikalle. Kun tämä selvisi sukulaiselle, veti kunnolla herneet nenään, miten olen kehdannut heittää tämän upean sängyn pois. Ei tosin olisi sitä itselleenkään huolinut, kun asui pienessä kämpässä ja oli ostanut itselleenkin jo uuden. Huoh. Mikähän romuvarasto taloni mukamas on.

No jo on ongelmat😔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän olisi pitänyt ottaa sukulainen vuokralle ns. ylimääräiseen huoneeseen. Parikymppinen mies oli lentänyt ulos kämpästään maksamattomien vuokrien vuoksi ja suvun täti-ihminen päätti, että tämä alkoholisti hörhö olisi voinut auttaa meitä katsomalla lasten perään yms. Ei ottanut huomioon että huone on kotitoimistomme, jossa on firmamme kaikki työkalut ja paperit ja tila on joka päiväisessä käytössä, eivätkä yli 15v lapset oikein lastenvahtia tarvi. 

Saimme sitten vihaisia soittoja + viestejä kun olimme niin julmia. Myöhemmin kuulin että tämä täti oli majoittanut sanojensa mukaan "hienoa nuorta miestä" n. viikon ja sen jälkeen oli tajunnut että koruja, kamera ja muuta pientä oli yllättäen hävinnyt. 

Kuulostaa täysin eräältä naapuriltani, joka yritti vähän samaa oman rappioalkoholistiveljensä kohdalla. Ihan käsittämätön täti, ihan oikein että menetti omaisuuttaan ja ettei ottaneet nurkkiinne loisimaan :D

Yleensä niitä ylijäämäsukulaisia ja -tavaroita ollaan sijoittamassa toisten nurkkiin. Tässä tosin täti otti omiin nurkkiinsa vähäksi aikaa.

Eräs ulkomaille muuttava sukulainen jakoi huonekalujaan ympäriinsä sukulaisille lahjana. 10v myöhemmin muutti sitten takaisin Suomeen ja alkoi periä näitä takaisin. Enpä suostunut antamaan nojatuolia, jonka oli minulle lahjoittanut tuolloin. Olisi vuokrannut varaston, jos kyseessä vain säilytys. Missään vaiheessa ei tosiaan sanonut, että kyse olisi lainaamisesta, vaan nimenomaan lahjoitti näitä eteenpäin.

Eräs toinen sukulainen antoi vierashuoneeseeni vanhan ja jo todella huonokuntoisen sängyn. Parin vuoden jälkeen ostin sitten uuden ja heivasin tämän vanhan romun kaatopaikalle. Kun tämä selvisi sukulaiselle, veti kunnolla herneet nenään, miten olen kehdannut heittää tämän upean sängyn pois. Ei tosin olisi sitä itselleenkään huolinut, kun asui pienessä kämpässä ja oli ostanut itselleenkin jo uuden. Huoh. Mikähän romuvarasto taloni mukamas on.

Anoppi tarjosi äitinsä evakkomatkalla mukana kulkenutta puusohvaa meille ja se olisi sopinutkin takatilaan. Sitten riiteli lapsensa kanssa ja perui lupauksensa. Sen jälkeen tavatessamme puhui aina, että antaa sen poikansa vaimolle ja milloin kenellekin, paitsi ei meille. Päätimme sitten, ettemme huoli sitä enää. Sitten, kun sohva ei kenellekään kelvannut, sanoi jalomielisesti, että voimme sittenkin saada sen. Loukkaantui, kun ilmoitimme, ettemme huoli sohvaa enää. Suree, kun se jää kylmilleen jääneeseen taloon ja menee pilalle. Odotti, että meillähän sen voi aina kyörätä, jos ei muualle kelpaa. Omapa on ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän olisi pitänyt ottaa sukulainen vuokralle ns. ylimääräiseen huoneeseen. Parikymppinen mies oli lentänyt ulos kämpästään maksamattomien vuokrien vuoksi ja suvun täti-ihminen päätti, että tämä alkoholisti hörhö olisi voinut auttaa meitä katsomalla lasten perään yms. Ei ottanut huomioon että huone on kotitoimistomme, jossa on firmamme kaikki työkalut ja paperit ja tila on joka päiväisessä käytössä, eivätkä yli 15v lapset oikein lastenvahtia tarvi. 

Saimme sitten vihaisia soittoja + viestejä kun olimme niin julmia. Myöhemmin kuulin että tämä täti oli majoittanut sanojensa mukaan "hienoa nuorta miestä" n. viikon ja sen jälkeen oli tajunnut että koruja, kamera ja muuta pientä oli yllättäen hävinnyt. 

Kuulostaa täysin eräältä naapuriltani, joka yritti vähän samaa oman rappioalkoholistiveljensä kohdalla. Ihan käsittämätön täti, ihan oikein että menetti omaisuuttaan ja ettei ottaneet nurkkiinne loisimaan :D

Yleensä niitä ylijäämäsukulaisia ja -tavaroita ollaan sijoittamassa toisten nurkkiin. Tässä tosin täti otti omiin nurkkiinsa vähäksi aikaa.

Eräs ulkomaille muuttava sukulainen jakoi huonekalujaan ympäriinsä sukulaisille lahjana. 10v myöhemmin muutti sitten takaisin Suomeen ja alkoi periä näitä takaisin. Enpä suostunut antamaan nojatuolia, jonka oli minulle lahjoittanut tuolloin. Olisi vuokrannut varaston, jos kyseessä vain säilytys. Missään vaiheessa ei tosiaan sanonut, että kyse olisi lainaamisesta, vaan nimenomaan lahjoitti näitä eteenpäin.

Eräs toinen sukulainen antoi vierashuoneeseeni vanhan ja jo todella huonokuntoisen sängyn. Parin vuoden jälkeen ostin sitten uuden ja heivasin tämän vanhan romun kaatopaikalle. Kun tämä selvisi sukulaiselle, veti kunnolla herneet nenään, miten olen kehdannut heittää tämän upean sängyn pois. Ei tosin olisi sitä itselleenkään huolinut, kun asui pienessä kämpässä ja oli ostanut itselleenkin jo uuden. Huoh. Mikähän romuvarasto taloni mukamas on.

Anoppi tarjosi äitinsä evakkomatkalla mukana kulkenutta puusohvaa meille ja se olisi sopinutkin takatilaan. Sitten riiteli lapsensa kanssa ja perui lupauksensa. Sen jälkeen tavatessamme puhui aina, että antaa sen poikansa vaimolle ja milloin kenellekin, paitsi ei meille. Päätimme sitten, ettemme huoli sitä enää. Sitten, kun sohva ei kenellekään kelvannut, sanoi jalomielisesti, että voimme sittenkin saada sen. Loukkaantui, kun ilmoitimme, ettemme huoli sohvaa enää. Suree, kun se jää kylmilleen jääneeseen taloon ja menee pilalle. Odotti, että meillähän sen voi aina kyörätä, jos ei muualle kelpaa. Omapa on ongelmansa.

...takkatilaan...

Kerran joku pyysi vanhassa ratikassa nostamaan lastenvaunuja mutta en viitsinyt ottaa riskiä kipeällä selällä.

Vierailija kirjoitti:

Kerran otin eräältä vaellusreitiltä Lapista paluumatkalle toisen vaeltajan kyytiin, koska asuimme samalla paikkakunnalla. Sovimme, että bensarahat maksetaan puoliksi. Kuinkas ollakaan, perillä ei sitten yhtäkkiä ollutkaan yhtään käteistä maksaa puolia bensoista ja kaveri liukeni vähin äänin paikalta. Oli viimeinen kerta, kun otan ketään kyytiin.

En ota koskaan ketään kyytiin kun pelkään koronaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rivaritaloyhtiössämme on kaikilla oma autopaikka ja joitakin katospaikkoja sai ostaa lisäks erikseen osakeina. Päätin tähän investoida, koska kaksi paikkaa pihassa toimii ja haluan käyttää myös katospaikkaani, lapset ja vieraani toista, itse käytän autoa päivittäin työmatkoihin. Taloyhtiössäni joillain on ymmärrettävästi useampi auto, ja tämä katospaikkani onkin sitten herättänyt kiinnostusta. Minun pitäisi antaa jompikumpi paikkani millon millekin asukkaalle käyttöön ilmaiseen tai jotakin korvausta vastaan mikä ei mitenkään vastaa autopaikan ostohintaa+ vastiketta. Pitäisi etukäteen tietää, milloin aion omaa paikkaani käyttää, että sen voi jättää muiden hyödynnettäväksi. Tämä katokseton paikka kun on kiinteästi asuntoon kuuluva, eikä sitä voi myydä eteenpäin. Kerran sitten annoin naapurille käyttöön talveksi toisen paikkani kun piti kuulemma saada autoa pistokkeeseen. Huomasin että siinähän kävi niin että naapurin automönkkäri oli pistetty katokseen talvisäilöön ilman mitään tarvetta pistokepaikallekaan jolloin mun paikalla oli naapurin kolmas auto. Eli siitä oli sitten lunastettu pilkkahintaan mönkkärille talvipaikka, vaikka olisi ollut mökillekin vietävissä. Miksi ei tätäkään voi suoraan pyytää? Joillekin muille naapureille olisi pistokepaikkakin ollut oikeasti tarpeen? Nyt lapset ajelevat tarpeeksi toisilla kuin minun autolla, joten pidän omat paikkani, myös tästä tapauksesta vähän pettyneenä.

Eli naapuri vei molemmat paikkasi. Etkö saanut sanottua asiasta?

Toista paikkaani annoin käyttää kun kerran lupasin, mutta heillä sitten olikin kolme jo sillä talvikaudella käytössään. Ei tule toistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän olisi pitänyt ottaa sukulainen vuokralle ns. ylimääräiseen huoneeseen. Parikymppinen mies oli lentänyt ulos kämpästään maksamattomien vuokrien vuoksi ja suvun täti-ihminen päätti, että tämä alkoholisti hörhö olisi voinut auttaa meitä katsomalla lasten perään yms. Ei ottanut huomioon että huone on kotitoimistomme, jossa on firmamme kaikki työkalut ja paperit ja tila on joka päiväisessä käytössä, eivätkä yli 15v lapset oikein lastenvahtia tarvi. 

Saimme sitten vihaisia soittoja + viestejä kun olimme niin julmia. Myöhemmin kuulin että tämä täti oli majoittanut sanojensa mukaan "hienoa nuorta miestä" n. viikon ja sen jälkeen oli tajunnut että koruja, kamera ja muuta pientä oli yllättäen hävinnyt. 

Kuulostaa täysin eräältä naapuriltani, joka yritti vähän samaa oman rappioalkoholistiveljensä kohdalla. Ihan käsittämätön täti, ihan oikein että menetti omaisuuttaan ja ettei ottaneet nurkkiinne loisimaan :D

Yleensä niitä ylijäämäsukulaisia ja -tavaroita ollaan sijoittamassa toisten nurkkiin. Tässä tosin täti otti omiin nurkkiinsa vähäksi aikaa.

Eräs ulkomaille muuttava sukulainen jakoi huonekalujaan ympäriinsä sukulaisille lahjana. 10v myöhemmin muutti sitten takaisin Suomeen ja alkoi periä näitä takaisin. Enpä suostunut antamaan nojatuolia, jonka oli minulle lahjoittanut tuolloin. Olisi vuokrannut varaston, jos kyseessä vain säilytys. Missään vaiheessa ei tosiaan sanonut, että kyse olisi lainaamisesta, vaan nimenomaan lahjoitti näitä eteenpäin.

Eräs toinen sukulainen antoi vierashuoneeseeni vanhan ja jo todella huonokuntoisen sängyn. Parin vuoden jälkeen ostin sitten uuden ja heivasin tämän vanhan romun kaatopaikalle. Kun tämä selvisi sukulaiselle, veti kunnolla herneet nenään, miten olen kehdannut heittää tämän upean sängyn pois. Ei tosin olisi sitä itselleenkään huolinut, kun asui pienessä kämpässä ja oli ostanut itselleenkin jo uuden. Huoh. Mikähän romuvarasto taloni mukamas on.

Anoppi tarjosi äitinsä evakkomatkalla mukana kulkenutta puusohvaa meille ja se olisi sopinutkin takatilaan. Sitten riiteli lapsensa kanssa ja perui lupauksensa. Sen jälkeen tavatessamme puhui aina, että antaa sen poikansa vaimolle ja milloin kenellekin, paitsi ei meille. Päätimme sitten, ettemme huoli sitä enää. Sitten, kun sohva ei kenellekään kelvannut, sanoi jalomielisesti, että voimme sittenkin saada sen. Loukkaantui, kun ilmoitimme, ettemme huoli sohvaa enää. Suree, kun se jää kylmilleen jääneeseen taloon ja menee pilalle. Odotti, että meillähän sen voi aina kyörätä, jos ei muualle kelpaa. Omapa on ongelmansa.

Outo tyyppi. Ihan kuin olisi yrittänyt loukata teitä uhoamalla, että antaa sen sohvan jollekin muulle. Kuitenkin luulisi, että sohva olisi hänelle tärkeämpi, jos se oli evakkomatkalla mukana.

Vierailija kirjoitti:

Kerran joku pyysi vanhassa ratikassa nostamaan lastenvaunuja mutta en viitsinyt ottaa riskiä kipeällä selällä.

Oliko tuo törkeä pyyntö? Ei kipeää selkää näe ulospäin.

Itse ainakin autan ihan mielelläni lastenvaunuja bussissa/ratikassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kerran otin eräältä vaellusreitiltä Lapista paluumatkalle toisen vaeltajan kyytiin, koska asuimme samalla paikkakunnalla. Sovimme, että bensarahat maksetaan puoliksi. Kuinkas ollakaan, perillä ei sitten yhtäkkiä ollutkaan yhtään käteistä maksaa puolia bensoista ja kaveri liukeni vähin äänin paikalta. Oli viimeinen kerta, kun otan ketään kyytiin.

Lapsuuden kaverini piti samassa kaupungissa asuvaa isää jonkinlaisena kuskina itselleen. Kun piti vierailla kotipaikkakunnalla, kysyi aina ekana onko isä menossa sinne. Bensoja ei maksanut koskaan, vaikka matka oli pitkä.  Isän mielestä se oli OK, mutta minusta olisi pitänyt pyytää vähän korvausta, kun tyyppi olisi muuten joutunut maksamaan junaliput, ja rahaa luulis riittävän kun oli työpaikkakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit olivat päivän kaupungilla yhtenä kesänä ja olivat tavanneet siellä jonkun "ihanan" ulkomaalaisen nuoren miehen. Olihan se varmaan hauskaa. Minä taas en ollut kelvannut seuraan.

Tulivat sitten myöhään iltapäivällä koputtelemaan oveani, että voisko tämä ihanuus (mulle siis TÄYSIN TUNTEMATON keeneri) yöpyä asunnossani? Ilmaiseksi tietysti, kun oli reppureissulla, ja aamiaista olisi pitänyt tarjota!

En tajua, miksei joku noista kolmesta voinut tarjota yöpaikkaa sille, jo se nyt kerta oli niin "ihana", ja kun olivat viettäneet yhdessä koko päivän.

Siis voi vee. Oli mullakin ennen röyhkeitä kavereita.

Onneksi en suostunut.

Tuosta sai vähän sen kuvan, että olisit suostunut jos kaveri olisi ollut valkoinen. Onko näin?

Voi jukolauta!

Mistä näitä riittää - ja ihan jokaikiseen ketjuun?

Mitä ”näitä”? Ai rasisteja? Tuosta kirjoituksesta sai tuon yhden n-sanan takia sen kuvan, että ihonväri oli tässä se suurin ongelma, ja ulkomaalaisuus. Nuo kaksi asiaa veivät huomion siitä, että kaverit tekivät törkeästi, kun ensin sulkivat kirjoittajan pois seurastaan ja sitten menivät lupaamaan tuntemttomalle ihmiselle yöpaikkaa kirjoittajan luo kysymättä häneltä.

Niinpä, miksi pitää mainita asia, joka ei sitten olekaan yhtään tärkeä kun siitä kysytään. Kirjoittaja selvästi oletti, että kaikki ovat lähtökohtaisesti sitä mieltä, että joku ulkomaalainen ja ei-valkoinen on erityisen epäilyttävä tyyppi. Sitten suututaan ja uhriudutaan, kun joku puuttuu tuohon seikkaan. 

Itseasiassa ihan oikeustieteellistä vuosikirjaa vilkaistessa voi todeta, että on todella paljon todennäköisempää tulla ul- komaalaisen r  -aiskaamaksi kuin suomalaisen, vaikka heitä on prosentuaalisesti paljon vähemmän. Se ei siis ole turha pelko. Soma, lian kansalaisia on esim. helsingin aluella n. 2% väe-stöstä, mutta he ovat vastuussa n. 25% raiska- uksia.  Ja tässä ei ole otettu huomioon niitä, jotka ovat jo saaneet suomen kansalaisuuden.

Ystäväni oli täyttämässä pyöreitä ja pyysi meilillä, että laulaisin hänen syntymäpäivillään. Vastasin myöntävästi. Melko lailla heti perään tuli seuraava meili, että voisinko olla hänen juhlissaan myös MC. Ei tuntunut ihan omalta tuo, mutta suostuin kuitenkin. Sitten tuli meili, että hän ei kehtaa olla omien juhliensa kutsuja, joten voisinko minä kutsua vieraat hänen vapaa-ajan talolleen. No hyvä on, minä muotoilen sen kutsun ja teen postitukset. Sitten tuli meili, jossa oli hänen sukulaistensa meiliosoitteita ja pyyntö, että kysyisin näiltä hänen sukulaisiltaan meilillä heidän postiosoitteensa, jotta voin postittaa ne kutsut. No voi hitto jo! Sitten tuli meili, että koska minä olenkin se kutsuja, minun pitäisi tehdä myös ne juhlajärjestelyt: hankkia pitopalvelu, vuokrata kalusteet (teltat, pöydät ja tuolit), löytää ammattimuusikko soittamaan taustamusiikkia, tehdä ennakkotilaus Alkoon jne. Hän sentään lupasi, että haemme yhdessä hänen autollaan sen Alkon tilauksen juuri ennen juhlia (minulla ole autoa). – Tässä vaiheessa vedättämisketjua puhalsin jo lopultakin pelin poikki ja me emme ole enää koskaan tavanneet toisiamme. Myöhemmin kuulin, että hänen serkkunsa oli ottanut paikkani palvelijana.