Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Työskentelen pienessä erikoisliikkeessä. Muuan asiakas ( ei ostanut koskaan mitään) alkoi vaivaksi asti piipahdella eri asioiden tiimoilta ( kaikki sellaisia jotka eivät kuuluneet valikoimiimme tai palveluihimme) tyyliin puhelimen käytön avustamisessa, etsiä netistä yhteystietoja jne. Koska haluamme palvella kaikkia asiakkaita hyvin, avustin näissä ongelmissa häntä miten pystyin ja muilta töiltä ehdin.

Lopulta viimeinen niitti oli kun minulla oli ihan ostavan asiakkaan kanssa sovittu tapaaminen ja tämä mummo yritti saada taas apua. Sanoin ystävällisesti että nyt ei valitettavasti ehdi, olen tämän vieressä seisovan asiakkaan kanssa varattuna niin mummohan veti herneet nenään.

Puoli vuotta oli käymättä ja olin jo ilahtunut asiasta mutta aloitti käynnit uudestaan. Ihan paras oli kun ehdotti että voisi tuoda myymäläämme kotinsa vara- avaimen. Haloo! Meillä ihan tietyt aukioloajat, luuliko että meiltä joku sitten käy kaupan sulkemisajan jälkeen antamassa hänelle sen tarvittaessa.

Kyseinen mummo oli kova valittamaan ja luonteeltaan sellainen että ystäviä ei varmasti ole yhtään enkä ihmettele miksi. Pitäisi pystyä ärähtämään ja lopettaa tuollainen hyväksikäyttö mutta olen liian kiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä.

Lähdimme muutaman tuttavaperheen kanssa lomalle. Sovimme että ostamme ruuat yhdessä, ostoskärryyn nakattiin kaikkea tarpeellista ja loppusumma jaettiin puoliksi. Mielenkiintoiseksi homma meni kun ystäväperheen rouva kielsi meitä ostamasta tiettyä leipää syystä että hänen miehensä ( tuolloin reilusti yli 30v.) on allerginen ja hälle tulee paha mieli kun näkee pöydässä tarjolla leipää mitä hän ei voi syödä. Whaaaaat....ei siis ollut hinta tmv. syynä vain tuo " paha mieli". Ja olisi siis ostettu useampaa leipää koska meitä oli kuitenkin 6 aikuista ja 7 lasta. Onneksi nykyään eronneet, oli mies muutenkin outo.

Sain vapaaliput erääseen kylpylään. Kysyin tuttavaperhettäni mukaan, lapset olivat ihan innoissaan. Mutta aikuinen 1: ei me voida lähteä, kun aikuinen 2, on töissä eikä pääsisi mukaan. Hänelle tulisi paha mieli, kun ei pääse mukaan. Ei sitten menty. Olisin tarjonnut vielä osalle perheestä kyydin (jos menevät omalla porukalla tarvitaan 2 autoa) ja kaikille aterian .... ai niin mutta siitäkin olisi tullut aikuiselle 2 paha mieli, kun aikuinen 2 ei saa ranskan perunoita töissä.

Vierailija kirjoitti:

Lähdimme muutaman tuttavaperheen kanssa lomalle. Sovimme että ostamme ruuat yhdessä, ostoskärryyn nakattiin kaikkea tarpeellista ja loppusumma jaettiin puoliksi. Mielenkiintoiseksi homma meni kun ystäväperheen rouva kielsi meitä ostamasta tiettyä leipää syystä että hänen miehensä ( tuolloin reilusti yli 30v.) on allerginen ja hälle tulee paha mieli kun näkee pöydässä tarjolla leipää mitä hän ei voi syödä. Whaaaaat....ei siis ollut hinta tmv. syynä vain tuo " paha mieli". Ja olisi siis ostettu useampaa leipää koska meitä oli kuitenkin 6 aikuista ja 7 lasta. Onneksi nykyään eronneet, oli mies muutenkin outo.

  -  Aika omituinen oli rrouvakin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdimme muutaman tuttavaperheen kanssa lomalle. Sovimme että ostamme ruuat yhdessä, ostoskärryyn nakattiin kaikkea tarpeellista ja loppusumma jaettiin puoliksi. Mielenkiintoiseksi homma meni kun ystäväperheen rouva kielsi meitä ostamasta tiettyä leipää syystä että hänen miehensä ( tuolloin reilusti yli 30v.) on allerginen ja hälle tulee paha mieli kun näkee pöydässä tarjolla leipää mitä hän ei voi syödä. Whaaaaat....ei siis ollut hinta tmv. syynä vain tuo " paha mieli". Ja olisi siis ostettu useampaa leipää koska meitä oli kuitenkin 6 aikuista ja 7 lasta. Onneksi nykyään eronneet, oli mies muutenkin outo.

  -  Aika omituinen oli rrouvakin 

Hän pelkäsi miestään. Siksi oli koko ajan kun olisi lasilla kävellyt toimissaan. Mies harrasti henkistä väkivaltaa koko 15v. liiton ajan. Lopulta pääsi eroon vaikkei ollut helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen parhaillaan työn ohessa jatkotutkintoa, joka on minulle tavallaan oman alani täydennyskoulutusta. Vuosikurssilla on myös sellaisia ihmisiä, jotka haluavat näiden opintojen kautta siirtyä uudelle alalle.

Kurssillani on eräs itseäni aika paljon vanhempi henkilö (n. 50 v. itse olen kolmekymppinen), jolla on kaikesta päätellen heikot sosiaaliset taidot, ja taipumus vaatia kurssikavereiltaan paljon. Kutsutaan häntä vaikka Jaanaksi. Jaanalla on mm. taipumusta pakottaa luennoitsijat poikkeamaan luennon aihepiiristä kysymällä irrelevantteja kysymyksiä epäsopivissa kohdissa, vaatia jatkuvasti erityisoikeuksia, kuluttaa kahden tunnin mittaisella luennolla 30 min. kaikkien aikaa puhumalla itsestään, ja soitella kurssikavereilleen pitkiä puheluita joiden aikana hän saattaa haukkua keskustelukumppaninsa lyttyyn jos tämä esittää eriäviä mielipiteitä tai ei suostu siihen mitä hän kulloinkin ehdottaa. 

Meille annettiin eräs suuritöinen kurssityö, jonka tekemiseen tarvittiin tiettyjen tietoteknisten asioiden ja ohjelmistojen hallintaa. Tämä liittyi kiinteästi aiempaan työkokemukseeni.  Kurssin opettaja tiedusteli meiltä useampaan kertaan kurssin aikana kokeeko joku tarvitsevansa lisäoppia ohjelmistojen käyttöön, ja että sellaista voidaan tarvittaessa järjestää. Tässä vaiheessa kukaan ei kertonut sellaista tarvitsevansa. 

Kun deadlineen oli aikaa parisen viikkoa, Jaana viestitti minulle kesken perjantaisen työpäivän ja kysyi voiko soittaa minulle. Kerroin olevani kiireinen ja töissä iltaan asti, mutta että voisin puhua lauantaina. 

Jaana alkoi inttää, että enkö voisi ottaa puhelua, ja että hän tarvitsee apua kurssityönsä kanssa koska "hän ei ole tehnyt sellaista koskaan aiemmin" ja että apua tarvitaan välittömästi. Minä sanoin, etten voi keskeyttää töitäni. Jaana alkoi kysellä voisiko hän soittaa töistä päästyäni. Minä kerroin olevani kotona vasta myöhään illalla, ja oletin tämän olevan selkeä signaali, että tänään ei sovi. 

En uskonut Jaanan soittavan enää yhdeksän aikaan illalla kun pääsin kotiin. No, Jaanapa soitti, suorastaan pommitti, ja tivasi miksi en vastaa. Kun sitten kuitenkin vastasin, kerroin että minulla oli ollut erittäin kiireinen ja pitkä päivä, ja että olen aika väsynyt. Hän ei tästä välittänyt, ja vaati että alan selostaa hänelle videopuhelun välityksellä ohjelmiston toimintaa ja analysoimaan hänen kurssityönsä edistymistä. 

Jaksoin vastailla kysymyksiin muutaman minuutin ajan, mutta kysymykset vain jatkuivat ja jatkuivat. Mieheni alkoi hermostua, sillä meidän oli tarkoitus syödä yhdessä myöhäistä illallista. Jaana ei olisi millään antanut minun lopettaa puhelua, ja hän tiedusteli voisiko hän soittaa minulle seuraavana päivänä. 

Tämä johti siihen, että minun olisi pitänyt olla hänen IT-apunsa koko viikonlopun ajan, ja lopulta minun olisi käytännössä pitänyt istua puhelimen päässä valvomassa ja kädestä pitäen neuvoa kun hän tekee kurssityötään. 

Tässä vaiheessa sanoin, että minulla ei ole aikaa. Teen päivätyökseni alaan liittyviä asioita, mutta tämä ei velvoita minua jatkamaan sitä vapaa-ajalla. Opettajamme oli tarjoutunut järjestämään lisäperehdytystä niille jotka kokevat sitä tarvitsevansa, ja jos hän ei ollut tarttunut tähän tarjoukseen, ei ole minun tehtäväni opettaa asioita hänelle. En myöskään voisi tehdä hänen hommiaan hänen puolestaan vain siksi että minulla on jo valmista ammattiosaamista. Ei ole myöskään oikein, että hän pakottaa minut, toisen opiskelijan, astumaan opiskelijan roolini ulkopuolelle, ja ryhtymään hoitamaan opettajille kuuluvia tehtäviä. 

Jaana veti tästä herneen nenään ja kuulemma haukkui minut kaikille. 

Aika erikoista kyllä, että 5-kymppinen ei hallitse tietojenkäsittelyyn liittyviä asioita. Itse olen jo lähempänä kuuttakymmentä, mutta olen kyllä opikellut aihetta jo 80-luvun alkupuolella. Yli 80-vuotias isänikin on somessa ja hoitaa asiansa netissä.

Voin todellakin uskoa, että on viisikymppisiä jotka eivät osaa. Olen itse 42 v ja voin sanoa, että osalla naispuolisista kavereista ei ollut tietokonetta eikä nettiä ennen kuin joskus 2010-luvulla. Ei osattu mitään, eikä haluttukaan osata, koska kaikki on parasta livenä ja ihmiset vaan addiktoituu turhaan kaikkeen nettijuttuun, mikä ei ole mitään oikeaa jne. 

Nyt on sitten välillä kusi sukassa, kun lähes kaikissa ammateissa tarvitaankin nettiä. Kirjoittaminen on hidasta ja kaikki pitää opetella uutena. Olisi kannattanut aloittaa jo nuorena, niin olisi osannut. Olimme noin 18 v kun netti tuli ja silloin moni oli jo ehkä fakkiintunut ajatukseen, että netti on turhake, jota harrastaa vain tylsät nörtit. Uskoisin että juuri vähän meitä nuoremmat, pian 40 täyttävät ovat jo aivan eri tavalla diginatiiveja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime syksynä leikilläni huokailin facebookissa, miten tajuttoman paljon meidän herukkapensaat ovat tuottaneet satoa ja olen päivätolkulla saanut kökkiä poimimassa. Serkku laittoi saman tien viestiä ja kertoi tulevansa poimimaan itselleen marjoja "kun kerran niitä muillekin riittää". Vastasin, että kyllä ne itse kerätään ihan omaan käyttöön. Haluan itse päättää, kuka pensaistamme kerää.

Äitini huokaili samaa työpaikkansa ruokapöydässä ja joku ehdotti, että äitini voisi kerätä ja tuoda hänelle marjoja, niin hän vastavuoroisesti tarjoaisi kahvit.

Äitini ei ottanut tarjousta vastaan. On meinaan aika työlästä tuo herukoiden keräys ja vielä toimitus kotiin. 

Kahvien tarjoaminen on kyllä niin huono korvaus. Varsinkin jos se ei ole edes kahvilassa, vaan laittaa itse jotain halpiskahvia kiehumaan ja jotain kaupasta ostettua leivonnaista viereen. Siihen ei paljon vaadita työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän näyttäisikin sitten tosi kivalta se rakas pikku Murre, kun täräyttäisi metsästysaseella. Eläinlääkärin voi tilata usein kotiinkin antamaan sen piikin, jos on noin vaikeaa. 

Isoissa kaupungeissa näin, mutta ymmärrät varmaan ettei tämä onnistu kaikkialla.

No kyllä onnistuu. Maaseudullakin onnistuu kotikäynnit, oli potilas sitten lehmä tai koira. Toki kotiinkutsuttuna käyntimaksu on sitten kalliimpi.

Jos on varaa pitää eläintä, on varaa maksaa piikistäkin.

Entäs, jos eläin pitää lopettaa siksi, että sen pitoon ei ole enää rahaa?

No sitten otetaan tietysti yhteys paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen.

Hyvin hoidettu, ihmisiin tottunut koira tai kissa on helposti sijoitettavissa uuteen kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Sain vapaaliput erääseen kylpylään. Kysyin tuttavaperhettäni mukaan, lapset olivat ihan innoissaan. Mutta aikuinen 1: ei me voida lähteä, kun aikuinen 2, on töissä eikä pääsisi mukaan. Hänelle tulisi paha mieli, kun ei pääse mukaan. Ei sitten menty. Olisin tarjonnut vielä osalle perheestä kyydin (jos menevät omalla porukalla tarvitaan 2 autoa) ja kaikille aterian .... ai niin mutta siitäkin olisi tullut aikuiselle 2 paha mieli, kun aikuinen 2 ei saa ranskan perunoita töissä.

Oikeus ja kohtuus olisi ollut, että olisit hankkinut tälle perheelle lahjakortin ko. kylpylään käytettäväksi heille (2) sopivana aikana.😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tuota että mukamas serkut nykyäänkin olisivat niin kovasti tekemisissä keskenään. Missä tuollaista on?

Meidän suvussa hädin tuskin tiedetään jonkun naimisiin menneen nykyinen sukunimi, ehkä tiedetään lapsiluku ja onko eronnut jossain välissä ja sen takia kakkos/kolmosliitto meneillään. Ja tiedot kulkevat vanhempien kautta jos kulkevat.

Mitään seurustelua ei ole koskaan ollut serkkujen itsensä kesken. Ei sitten synny tuollaisia "kai hoidat lapsiani kesälomallasi" tai "kai me voimme tulla sinne teidän mökille silloin kun meille sopii" -tilanteita.

Jos on suunnilleen saman ikäisiä serkkuja joiden kanssa on koko lapsuuden leikkinyt kun perheet vierailleet puolin ja toisin, niin eipä niitä välejä yhtäkkiä katkaista kun tullaan aikuisiksi. En minäkään kaikkien serkkujeni kanssa ole läheinen tai tiedä edes mitä heille nykyään kuuluu, mutta ne jotka ovat tiiviisti kuuluneet elämääni lapsuuden ja teini-iän, ovat edelleen näin aikuisena vähintään jossain määrin yhteyksissä. 

Eipä niitä katkaista, mutta kyllä ne usein käytännössä katkeaa, kun hajaannutaan ympäri maata, kukin elämään omaa elämäänsä. Käytännössä nähdään vain hautajaisissa, eikä aina niissäkään, kun esim joku 1600km ajamista viikonlopun aikana on aika rankka keikka, jos ei saa perjantaita tai maanantaita vapaaksi.

Meillä kävi juuri näin. Serkkuihin, joiden kanssa ollutkin jonkin verran tekemisssä lapsina ja teineinä, on osaan joulukorttivälit ja osalle ei minkäänlaisia. Vanhemmat olivat tosin jo aiemmin tehneet paljon sen eteen, että varsinkaan toisen vanhemman sukulaisiin ei pidettäisi yhteyttä ja oman puolenkin sukulaisille emme olleet tarpeeksi hienoja ja fiksuja heidän seuraansa. Olimme jonkin verran yhteyksissä kuitenkin. Näistä harvoista yhteyksistäkin olivat lähinnä vihaisia, että häiritsemme kiireisiä ihmisiä. Taisi tosin olla, että vanhempien kautta lähetetyt kutsut tapaamisiin ovat jääneet saapumatta perille, koska myöhemmin aina kuuli, miksemme me olleet siellä ja siellä. Sitten ne vähäisetkin yhteydenotot pikkuhiljaa loppuivat. Eli vanhempamme tavallaan 9mivat oman puolensa sukulaiset.

Nyt sitten, kun olemme keski-ikäisiä emmekä enää tunne läheskään kaikkia serkkuja, pitäisi käydä lähes ventovieraan ihmisen luona kylässä, kun lomareissu menee heidän kotipaikkakuntansa kautta. Ei onnistu.

Omat vanhemmat itse mielistelivät omia sisaruksiaan tekemällä perintöjenkin suhteen tyhmiä vaihtokauppoja. Ja passaaamalla heitä erilaisissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

prisma ja city market 24/7 , missä rinnakkaistodellisuudessa täällä kirjoittelijaat elää:)

Kaikki palstailijat ei ole siellä kehäkolmosen sisäpuolella. Yllättikö tämä tieto sinut?

Yllätti, luulin, ettei muualla maassa ole nettiä eikä Keski-Suomea ylempänä edes sähköä. Jos on, taas meitä pääkaupunkiseutulaisia sorretaan.

Ohis:

Jyväskylässä, joka on Keski-Suomessa, on Suomen ensimmäinen Prisma, ja se on auki 24/7 :) Sähkötkin täältä löytyy ja jopa wifi.

Huikea monen päivän luku-urakka takana ja aika surulliseksi vetänyt jotkut tarinat. Toivottavasti joku näitä lukemalla lopettaa kynnysmattona olemisen. Tuli kyllä itsellenikin näistä mieleen joitain pieniä juttuja menneisyydestä, joissa olisin voinut itse toimia toisin.

Tutuilla ja sukulaisilla on mökkejä yhteisomistuksessa ja niiden kuvioiden seuraaminen vierestä on kyllä opettanut, että en aio kyllä ikinä sellaiseen ryhtyä! On varmasti ollut kiva ajatus 80-luvulla kahden perheen yhdessä ostaa mökki, mutta tilanne muuttuu aika monimutkaiseksi molempien pariskuntien erotessa. Mökkiä tietenkään ei voi myydä, vaan kuviosta tehdään aivan järjetön.

Joitan vuosia sitten ostin omia harrastuksia varten hallitilaa. Heti ostoviikolla alkoi tuttujen ja vähemmänkin tuttujen kysely autojen ja veneiden ym. säilytyksestä. Kieltäydyin ensimmäisestä "tarjouksesta" ja onneksi tajusin heti sen hyödyn. Pystyin heti myöhemmistä tilojen ruinaamisista kieltäytymään vetoamalla siihen, että olisi näille muille kysyjille väärin ja saattaisi pilata suhteita. Itseasiassa aivan kaikki ovat ymmärtäneet syyn oikein hyvin!

Aivan älyttömiä ehdotuksia kyllä tullut. "Voinhan tuoda auton sinne ja talven aikana hioa ja maalata sen?" Tilat ei todellakaan sopivia siihen, ellei suojaa kaikkea mahdollista ja sitten siellä ei muuta voi silloin tehdä.

Minä, minä, minä, minä ja mun lapset olemme maailman napoja ja kaiken pitää pyöriä meidän ympärillä... 

Meillä on rippijuhlat tulossa parin viikon päästä. Konfirmaatio klo 10, sen jälkeen kutsuttu vieraat lounaalle meille klo 12 alkaen ja sitten kahvit sen päälle.  Kirkkoon pääsee koronan vuoksi vain oma perhe, muut on kutsuttu sitten meillee klo 12 alkaen. Reilusti yli puolet vieraista on pidempimatkalaisia, matkaa tulee 250-400km suuntaansa. 

Veljen perhe ajaa meille vartissa ja nyt ongelmana on se, että he haluaisivat, että juhlat järjestettäisi klo 15 alkaen jotta heidän lapsensa päiväunirytmi ei häiriytyisi. Kolmisenkymmentä muuta vierasta saisi siis joustaa  päiväuniaikataulun mukaan.  Vaihtoehdoksi ei käy se, että tulevat meille ja lapsi nukkuu täällä, koska "emme kuitenkaan osaa olla riittävän hiljaa",  ei myöskään (veljen avovaimon mielestä) se, että juhlat etenevät tällä aikataululla, veljeni kummina tulee alusta alkaen paikalle isojen sisarusten kanssa ja äiti pienimmän kanssa taksilla tämän herättyä koska "uusperheen lapsellakin on oltava oikeus osallistua perhejuhlaan". 

Koko suvun pitäisi tanssia tämän iltatähden ja hänen äitinsä tarpeiden mukaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Lontoossa asuessani kämppäkaverikseni valikoitui espanjalainen, siisti ja säntillisen työpaikan omaava yli 40v herrasmies. Bonuksena hän oli kaupungin ulkopuolella töissä ja sanoi matkustavansa puolet ajasta työnsä vuoksi. Kuulosti siis kohtalaisen vaivattomalta kämppikseltä. 

Mutta mutta. Ongelmat alkoivat heti muuton jälkeen. Netti- ja lankaliittymät olisi pitänyt päivittää ja itse en niitä tarvinnut. Tyypin mielestäni työni toisena vuokralaisena (en siis suinkaan ollut vuokranantajana) oli selvittää asia. Yritin autella hänen huonon kielitaitonsa takia, mutta mikään tarjous ei ollut tarpeeksi hyvä. Viestejä tuli herralta töihin tusinoittain päivittäin, "where is my internet" "when are you getting my internet" "my boss is very angry with you about the internet". 

Ilmeisesti kaveri jonkin netin onnistui järjestämään, koska paljon luvatut työmatkat vaihtuivat etätöihin kotoa. Meillä kävi arkiaamuisin ranskan opettaja ja personal trainer. Meidän avokeittiö-olohuoneessa, missä olisin itse myös halunnut ottaa aamupalaa ennen työpäivää. Itse en saanut tuoda kämppään vieraita edes illaksi, kun tuli liikaa melua, mutta hän majoitti olohuoneeseen kaverinsa kotoa Espanjasta yli kuukaudeksi. Silloin yhteisen olohuone/keittiön ovi oli jatkuvasti kiinni ja piti koputtaa, jos halusi hakea vaikka omasta keittiöstä vettä illalla. Ja klo 21 jälkeen ei olisi saanut kulkea ollenkaan. Meillä oli kummallakin omat kylppärit, mutta jotenkin mimmi omatoimisesti löytyi useamman kerran mun kylppäristä suihkusta. 

Pahinta tässä kaikessa oli, että yli 40v sinkkumies ei osannut itse laittaa ruokaa, siivota tai pestä pyykkiä. Harvoin kotona nähdessämme (tässä vaiheessa välttelin kotona oloa, kun kyseisen tyypin kohtaaminen ei kiinnostanut pätkääkään) hän osoitteli minulle eri nurkkia mitä olisi pitänyt siivota tai imuroida. Tai että tiskit hänen jäljiltään olivat vielä pesemättä.  Hän oli kuulema aiemmin asunut vanhemman pariskunnan alivuokralaisena, ja emäntä oli hoitanut nämä kaiken. Kun ilmoitin, että kyllä nyt joutuu aikuinen ihminen pitämään itse huolta itsestään, niin herra onnistui rikkomaan niin pesukoneet, vedenkeittimet kuin keittiön putketkin. Ja kukas muu sai järkätä korjaajat paikalle kuin minä, kun herra ei puhunut tarpeeksi kieltä.

Tyyppi soitteli ja viestitteli mulle loputtomasti töihin milloin mistäkin aiheuttamastaan ongelmasta. Pyykit kutistuivat ja värjäytyivät, miksi en ollut pesemässä pyykkejä jne. Useimmiten hän valitti siitä että oli nälkäisenä kotona ja minä vielä töissä enkä laittamassa ruokaa. Oli kuulema muuttaessaan odottanut nais-kämppäkaverilta enemmän. Ei ollut käyttänyt ikinä elämässään uunia taikka paistinpannua. Oli stressaavaa opetella niiden käyttöä. Pihvit paloivat pannuun ja palohälyttimet soivat. Kala uunissa jäi raa'aksi ja tuli ripuli. Pomo suuttui sairaspäivästä. Kana vanheni jääkaappiin, kun en ollut kokannut sitä hänelle ajoissa. Kaikki mun vikaa. 

Muutin itse puolen vuoden päästä pois kivasta asunnosta kesken vuokrasopimuksen heti uuden asunnon löydyttyä. Hommaa vaikeutti, että jouduin itse etsimään uuden vuokralaisen asuntoon ja kyseiselle tyypille ei kelvannut kukaan, käytiin läpi yli 10 henkeä, jotka hän joko pelotti tiehensä tai jotka eivät kelvanneet hänelle. Lopulta jouduin pistämään kovan kovaa vastaan ja vaan käskemään häntä sopeutumaan. Muuttaessani tyyppi valitti etten jättänyt hänelle huonekaluja tai astioita, kun minun ne kaikki sattuivat olemaan. Sääliksi kävi tulevaa kämppistä. 

Alan jo kyllästymään näihin hyväksikäyttö juttuihin kun ei osata sanoa ei, lopeta, nyt riittää, maksa itse..... pitää tajuta ettei sillä ole mitään merkitystä mitä lokki teistä sanoo tai ajattelee!

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

No eipä taida ajatella.  Eikä sen paremmin se laittomien resptienkään kirjoittelija.  Miksi niitä kirjoittelet.  Jos osaisit suomea(käsittääkseni tämä on kuitenkin yksi vaatimus Suomessa lääkärille)  niin tietäisit että suomenkielessä löytyy sellainen sana kuin ei.  Se on kieltoa tarkoittava sana.  Sen käyttöä kannattaa harjoitella, ensin vaikka hiljaa itsekseen ja sitten siirtyä peilin eteen.  Kyllä se siitä sitten lähtee sujumaan...

Vierailija kirjoitti:

Joitan vuosia sitten ostin omia harrastuksia varten hallitilaa. Heti ostoviikolla alkoi tuttujen ja vähemmänkin tuttujen kysely autojen ja veneiden ym. säilytyksestä. Kieltäydyin ensimmäisestä "tarjouksesta" ja onneksi tajusin heti sen hyödyn. Pystyin heti myöhemmistä tilojen ruinaamisista kieltäytymään vetoamalla siihen, että olisi näille muille kysyjille väärin ja saattaisi pilata suhteita. Itseasiassa aivan kaikki ovat ymmärtäneet syyn oikein hyvin!

Aivan älyttömiä ehdotuksia kyllä tullut. "Voinhan tuoda auton sinne ja talven aikana hioa ja maalata sen?" Tilat ei todellakaan sopivia siihen, ellei suojaa kaikkea mahdollista ja sitten siellä ei muuta voi silloin tehdä.

Meillä sama. Rakennettiin iso autotalli/harrastetila, ja nyt olis kaverit vailla auton, veneen yms säilytystilaa. Toki siellä saa käydä vaihtamassa renkaat, ei se tallin ovi käytöstä kulu, samoin jonkun 1-2 päivän rempan saa käydä tekemässä, jos meillä ei ole omaa käyttöä sille juuri sillä hetkellä. Mut yksikin oli ostanut jenkkiauton ja olis tuonut sen kunnostusta varten. Kuulemma tarjoaa asennuskaljat kun yhdessä autoa laitetaan ja toinen kaveri olis halunnut välivarastoida asuntonsa tavarat 6kk ajaksi, kun ei halunnut maksaa vuokraa lomautusajalta. 

Eli me siis rakennettiin velkarahalla ja isolla vaivalla autotalli, jota toiset voi käyttää varastona ja hommiinsa max kaljapalkalla. As if. 

Vierailija kirjoitti:

Minä, minä, minä, minä ja mun lapset olemme maailman napoja ja kaiken pitää pyöriä meidän ympärillä... 

Meillä on rippijuhlat tulossa parin viikon päästä. Konfirmaatio klo 10, sen jälkeen kutsuttu vieraat lounaalle meille klo 12 alkaen ja sitten kahvit sen päälle.  Kirkkoon pääsee koronan vuoksi vain oma perhe, muut on kutsuttu sitten meillee klo 12 alkaen. Reilusti yli puolet vieraista on pidempimatkalaisia, matkaa tulee 250-400km suuntaansa. 

Veljen perhe ajaa meille vartissa ja nyt ongelmana on se, että he haluaisivat, että juhlat järjestettäisi klo 15 alkaen jotta heidän lapsensa päiväunirytmi ei häiriytyisi. Kolmisenkymmentä muuta vierasta saisi siis joustaa  päiväuniaikataulun mukaan.  Vaihtoehdoksi ei käy se, että tulevat meille ja lapsi nukkuu täällä, koska "emme kuitenkaan osaa olla riittävän hiljaa",  ei myöskään (veljen avovaimon mielestä) se, että juhlat etenevät tällä aikataululla, veljeni kummina tulee alusta alkaen paikalle isojen sisarusten kanssa ja äiti pienimmän kanssa taksilla tämän herättyä koska "uusperheen lapsellakin on oltava oikeus osallistua perhejuhlaan". 

Koko suvun pitäisi tanssia tämän iltatähden ja hänen äitinsä tarpeiden mukaisesti. 

Tästä tuli mieleen yksi sukulainen joka tuli meille perhejuhlaan, oli vanhan ajan kahvipöytä seitsemine sortteineen. Katsoo pitkään ja kysyy että olisko ostokeksejä kun heidän lapset ei tykkää kotitekoisista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lontoossa asuessani kämppäkaverikseni valikoitui espanjalainen, siisti ja säntillisen työpaikan omaava yli 40v herrasmies. Bonuksena hän oli kaupungin ulkopuolella töissä ja sanoi matkustavansa puolet ajasta työnsä vuoksi. Kuulosti siis kohtalaisen vaivattomalta kämppikseltä. 

Mutta mutta. Ongelmat alkoivat heti muuton jälkeen. Netti- ja lankaliittymät olisi pitänyt päivittää ja itse en niitä tarvinnut. Tyypin mielestäni työni toisena vuokralaisena (en siis suinkaan ollut vuokranantajana) oli selvittää asia. Yritin autella hänen huonon kielitaitonsa takia, mutta mikään tarjous ei ollut tarpeeksi hyvä. Viestejä tuli herralta töihin tusinoittain päivittäin, "where is my internet" "when are you getting my internet" "my boss is very angry with you about the internet". 

Ilmeisesti kaveri jonkin netin onnistui järjestämään, koska paljon luvatut työmatkat vaihtuivat etätöihin kotoa. Meillä kävi arkiaamuisin ranskan opettaja ja personal trainer. Meidän avokeittiö-olohuoneessa, missä olisin itse myös halunnut ottaa aamupalaa ennen työpäivää. Itse en saanut tuoda kämppään vieraita edes illaksi, kun tuli liikaa melua, mutta hän majoitti olohuoneeseen kaverinsa kotoa Espanjasta yli kuukaudeksi. Silloin yhteisen olohuone/keittiön ovi oli jatkuvasti kiinni ja piti koputtaa, jos halusi hakea vaikka omasta keittiöstä vettä illalla. Ja klo 21 jälkeen ei olisi saanut kulkea ollenkaan. Meillä oli kummallakin omat kylppärit, mutta jotenkin mimmi omatoimisesti löytyi useamman kerran mun kylppäristä suihkusta. 

Pahinta tässä kaikessa oli, että yli 40v sinkkumies ei osannut itse laittaa ruokaa, siivota tai pestä pyykkiä. Harvoin kotona nähdessämme (tässä vaiheessa välttelin kotona oloa, kun kyseisen tyypin kohtaaminen ei kiinnostanut pätkääkään) hän osoitteli minulle eri nurkkia mitä olisi pitänyt siivota tai imuroida. Tai että tiskit hänen jäljiltään olivat vielä pesemättä.  Hän oli kuulema aiemmin asunut vanhemman pariskunnan alivuokralaisena, ja emäntä oli hoitanut nämä kaiken. Kun ilmoitin, että kyllä nyt joutuu aikuinen ihminen pitämään itse huolta itsestään, niin herra onnistui rikkomaan niin pesukoneet, vedenkeittimet kuin keittiön putketkin. Ja kukas muu sai järkätä korjaajat paikalle kuin minä, kun herra ei puhunut tarpeeksi kieltä.

Tyyppi soitteli ja viestitteli mulle loputtomasti töihin milloin mistäkin aiheuttamastaan ongelmasta. Pyykit kutistuivat ja värjäytyivät, miksi en ollut pesemässä pyykkejä jne. Useimmiten hän valitti siitä että oli nälkäisenä kotona ja minä vielä töissä enkä laittamassa ruokaa. Oli kuulema muuttaessaan odottanut nais-kämppäkaverilta enemmän. Ei ollut käyttänyt ikinä elämässään uunia taikka paistinpannua. Oli stressaavaa opetella niiden käyttöä. Pihvit paloivat pannuun ja palohälyttimet soivat. Kala uunissa jäi raa'aksi ja tuli ripuli. Pomo suuttui sairaspäivästä. Kana vanheni jääkaappiin, kun en ollut kokannut sitä hänelle ajoissa. Kaikki mun vikaa. 

Muutin itse puolen vuoden päästä pois kivasta asunnosta kesken vuokrasopimuksen heti uuden asunnon löydyttyä. Hommaa vaikeutti, että jouduin itse etsimään uuden vuokralaisen asuntoon ja kyseiselle tyypille ei kelvannut kukaan, käytiin läpi yli 10 henkeä, jotka hän joko pelotti tiehensä tai jotka eivät kelvanneet hänelle. Lopulta jouduin pistämään kovan kovaa vastaan ja vaan käskemään häntä sopeutumaan. Muuttaessani tyyppi valitti etten jättänyt hänelle huonekaluja tai astioita, kun minun ne kaikki sattuivat olemaan. Sääliksi kävi tulevaa kämppistä. 

Alan jo kyllästymään näihin hyväksikäyttö juttuihin kun ei osata sanoa ei, lopeta, nyt riittää, maksa itse..... pitää tajuta ettei sillä ole mitään merkitystä mitä lokki teistä sanoo tai ajattelee!

No älä sitten lue tätä ketjua, jos kyllästyttää. Täällä on muitakin keskusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lontoossa asuessani kämppäkaverikseni valikoitui espanjalainen, siisti ja säntillisen työpaikan omaava yli 40v herrasmies. Bonuksena hän oli kaupungin ulkopuolella töissä ja sanoi matkustavansa puolet ajasta työnsä vuoksi. Kuulosti siis kohtalaisen vaivattomalta kämppikseltä. 

Mutta mutta. Ongelmat alkoivat heti muuton jälkeen. Netti- ja lankaliittymät olisi pitänyt päivittää ja itse en niitä tarvinnut. Tyypin mielestäni työni toisena vuokralaisena (en siis suinkaan ollut vuokranantajana) oli selvittää asia. Yritin autella hänen huonon kielitaitonsa takia, mutta mikään tarjous ei ollut tarpeeksi hyvä. Viestejä tuli herralta töihin tusinoittain päivittäin, "where is my internet" "when are you getting my internet" "my boss is very angry with you about the internet". 

Ilmeisesti kaveri jonkin netin onnistui järjestämään, koska paljon luvatut työmatkat vaihtuivat etätöihin kotoa. Meillä kävi arkiaamuisin ranskan opettaja ja personal trainer. Meidän avokeittiö-olohuoneessa, missä olisin itse myös halunnut ottaa aamupalaa ennen työpäivää. Itse en saanut tuoda kämppään vieraita edes illaksi, kun tuli liikaa melua, mutta hän majoitti olohuoneeseen kaverinsa kotoa Espanjasta yli kuukaudeksi. Silloin yhteisen olohuone/keittiön ovi oli jatkuvasti kiinni ja piti koputtaa, jos halusi hakea vaikka omasta keittiöstä vettä illalla. Ja klo 21 jälkeen ei olisi saanut kulkea ollenkaan. Meillä oli kummallakin omat kylppärit, mutta jotenkin mimmi omatoimisesti löytyi useamman kerran mun kylppäristä suihkusta. 

Pahinta tässä kaikessa oli, että yli 40v sinkkumies ei osannut itse laittaa ruokaa, siivota tai pestä pyykkiä. Harvoin kotona nähdessämme (tässä vaiheessa välttelin kotona oloa, kun kyseisen tyypin kohtaaminen ei kiinnostanut pätkääkään) hän osoitteli minulle eri nurkkia mitä olisi pitänyt siivota tai imuroida. Tai että tiskit hänen jäljiltään olivat vielä pesemättä.  Hän oli kuulema aiemmin asunut vanhemman pariskunnan alivuokralaisena, ja emäntä oli hoitanut nämä kaiken. Kun ilmoitin, että kyllä nyt joutuu aikuinen ihminen pitämään itse huolta itsestään, niin herra onnistui rikkomaan niin pesukoneet, vedenkeittimet kuin keittiön putketkin. Ja kukas muu sai järkätä korjaajat paikalle kuin minä, kun herra ei puhunut tarpeeksi kieltä.

Tyyppi soitteli ja viestitteli mulle loputtomasti töihin milloin mistäkin aiheuttamastaan ongelmasta. Pyykit kutistuivat ja värjäytyivät, miksi en ollut pesemässä pyykkejä jne. Useimmiten hän valitti siitä että oli nälkäisenä kotona ja minä vielä töissä enkä laittamassa ruokaa. Oli kuulema muuttaessaan odottanut nais-kämppäkaverilta enemmän. Ei ollut käyttänyt ikinä elämässään uunia taikka paistinpannua. Oli stressaavaa opetella niiden käyttöä. Pihvit paloivat pannuun ja palohälyttimet soivat. Kala uunissa jäi raa'aksi ja tuli ripuli. Pomo suuttui sairaspäivästä. Kana vanheni jääkaappiin, kun en ollut kokannut sitä hänelle ajoissa. Kaikki mun vikaa. 

Muutin itse puolen vuoden päästä pois kivasta asunnosta kesken vuokrasopimuksen heti uuden asunnon löydyttyä. Hommaa vaikeutti, että jouduin itse etsimään uuden vuokralaisen asuntoon ja kyseiselle tyypille ei kelvannut kukaan, käytiin läpi yli 10 henkeä, jotka hän joko pelotti tiehensä tai jotka eivät kelvanneet hänelle. Lopulta jouduin pistämään kovan kovaa vastaan ja vaan käskemään häntä sopeutumaan. Muuttaessani tyyppi valitti etten jättänyt hänelle huonekaluja tai astioita, kun minun ne kaikki sattuivat olemaan. Sääliksi kävi tulevaa kämppistä. 

Alan jo kyllästymään näihin hyväksikäyttö juttuihin kun ei osata sanoa ei, lopeta, nyt riittää, maksa itse..... pitää tajuta ettei sillä ole mitään merkitystä mitä lokki teistä sanoo tai ajattelee!

Niinhän tuo kirjoittaja olikin sanonut ja niin tiukkaan että oli saanut jopa espajanlaisen ukon opettelemaan itse kokkaamista ja taloustöitä. Jonka seuraksena oli sitten hajonnut pesukone, vedenkeitin ja keittiön putket, pihvit palaneet pannuun ja mitäs muuta. Lue ne jutut ennen kuin arvostelet.