Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta viestistä 7003 tuli mieleen vähän samansuuntainen juttu. Hesa Cupissa oli ysärillä turkkilaisia jengejä pelaamassa. Me sitten muutaman kaverin kanssa tutustuttiin heihin ja hengailtiin jossain ruokaravintolassa syömässä ja kaupungilla (olimme teinejä). No, heillä oli ilmeisesti tietty kuva skandinaavitytöistä. Menimme Hotel Presidenttiin hengaamaan (siellä heillä oli huoneet). Heidän puhemiehensä siinä sitten jakoi, että tuossa on sulle ja "Ahmedille" sänky, tuossa sulle ja "Muhamedille" (nimet muutettu, tirsk!). Ne oli siis parihuoneita myös, eli ei siinä olisi saanut rauhassa edes lemmiskellä. Minä tulkkina sitten hädin tuskin sain naurunremakkani lomasta tämän muille suomennettua. Toivottavasti voittivat edes pelinsä, että ei mennyt ihan haaskuulle koko matka.
Viesti 7003 on tällä hetkellä tällainen: "Hoitamaan sukulaisen firman paperityöt ja myyntiä ulkomaille plus irtisanomisia ym mihin ei itse kykene n 5v ajan. Firma ulkomailla. Kaikki ilman korvausta"
Mielenkiintoinen mielleyhtymä sinulla.
Jos et sitä itse tajunnut, niin tältä palstalta poistattaa viestejä aivan surutta, ja nykyään sen myötä viestien numerointi menee poskelleen. Ilmeisesti sen takia, ettei noista viestien poistoista jäisi näkyviä jälkiä. Aiemmin poistettujen viestien kohdalla oli hyppy numeroinnissa. Paska palsta.
Minä tajusin kyllä, mutta numerolla tiettyyn viestiin vastaava ihminen ei ehkä tajunnut. Viestiä voi ihan lainatakin, eikä viitata vaihtuvaan numeroon.
Jos viestiä taas lainaa, ilmestyy paikalle joku vinkumaan liian pitkistä lainauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
nuorenpana sukulaiseni ja kummit järkkyttyivät kun en tullut heidän lasten yo tai rippi juhliin. oli muuta elämää silloin.
Kaveri aikoinaan pyysi minua ja puolisoani lapsen kummeiksi ja sanoi, ettei ole mitään velvotteita ja kun aikoinaan jäi ekan kerran viiteentoista vuoteen yhdet juhlat välistä alkoi kitisemään miten lapsi kaipaa kummejaan. Oli kuitenkin hyvä syy, minkä takia ei sopinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus nuorempana illanistujaisissa jossa asunnon isännällä oli ns tippikippo johon sai laittaa rahaa. Olisin ehkä voinutkin laittaa, mutta mitään tarjottavaa ei ollut ja vieraat nauttivat omia juomiaan. No, menee varmaan enemmän nuoruuden kuin ahneuden piikkiin.
Yhden kaverin exä soittelee kaverille ja lainailee ja pummailee rahaa. Jos käy kaverillani kylässä, niin saattaa viedä oluita kaapista. Kaverini rutisee asiasta selän takana, mutta olen monta kertaa sanonut, että lopettaa pummailun mahdollistamisen. Turha valittaa joka kuukausi samasta asiasta, kun voisi vaan opetella laittamaan rajat exälleen.
Biletimme nuorena usein isommassa kimppakämpässä ja heillä oli myös tällainen tippipurkki. Ymmärrän sen, nuorena joka penni oli arvokas ja jokaviikonloppuisista bileistä tuli rahanmenoa talouspaperin, vessapaperin, tiskiaineen, siivousaineiden ym muodossa.
Mun asunnolla kokoonnuttiin.
Mä sain ”tippeinä” ruuan ja juomien jämät, paljon panttipulloja ja päätäntävallan ketä kutsutaan.Meillä oli aina nyyttärit, tietenkin ja aina välillä joku tuli tyhjin käsin. Ja söi ja joi tietenkin.
Jollekin kerroin käytkö kaupassa vai nautitko vikaa kertaa illasta täällä.
Muistan yksi valitti hänellä meni jo niin paljon junalippuun, ei ollut varaa ostaa mitään tarjoiluja.
Ehkä kk päästä kysyin milloin nähdään seuraavan kerran. Ilmoitin et ole tervetullut. Kerroin tietty syyn.
Siis sinä sekä kysyit, että vastasit?
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt ehkä hirveän härskiä, mutta toistuvana toimintamallina on alkanut ärsyttää seuraava: Minulla on ystävä, jolla on tapana järjestää joka vuosi omat synttärinsä ja satunnaisesti babyshowerit, valmistujaiset ym. kekkerit kaavalla, että hän varaa haluamastaan ravintolasta kabinetin / pöydän. Hän ei tarjoa yhtikäs mitään, joten vieraat tuovat lahjan, maksavat omat laskunsa ja ehkäpä joku vielä tarjoaa päivänsankarillekin.
On alkanut vähitellen ottaa pattiin, sillä en itse pidä yli 100 euroa ravintolaillallisesta hintansa väärtinä, enkä myöskään tilalle samasta syystä alkuruoka- ja jälkiruokadrinkkejä.
Kaveriporukasta aika moni on alkanut kieltäytyä kutsuista, eikä ystäväni hyvätuloisena ymmärrä, että monet hänen ystävistään on pienituloisia, opiskelijoita tai hoitovapaalla olevia. Raha on siis syynä, mutta kukaan ei kehtaa sanoa.
Itse en ikinä kehtaisi tehdä näin. Mielestäni juhlakalu näkee vaivaa ja tarjoaa jotakin, vieraat tuovat sitten lahjoja sen mukaan miten parhaaksi näkevät.
Ja kuinka moni keski-ikäinen yleensä kutsuu kavereita joka vuosi synttäreidensä viettoon?
Tämä saattaa olla ihan puusilmäisyyttä ko. ystävältä. Monet hyvätuloiset eivät todellakaan ymmärrä rahankäytön rajoja vähätuloisilla, kun eivät ole sellaista vuosiin kokeneet. Eräs tuttavani puhui minulle siitä että haluaisi järjestää syntymäpäivät ravintolassa periaatteella jokainen maksaa omansa (hän ei ole hyvätuloinen vaan ihan rehellisesti köyhä ja siinä syy) ja hän maksaisi oman puolensa. Kerroin ettei suomessa ole näin tapana, vaan jos kutsut jonkun ravintolaan juhlimaan, sinun kuuluu maksaa ainakin ruokalasku. Alkoholijuomat voi jokainen itse maksaa, jos sellaisia haluaa. Hän ymmärsi asian ja järjesti syntymäpäivänsä siten, että kenenkään kutsutun ei tarvinnut maksaa mitään. Tässä oli tosin kyseessä sekä rahan vähäisyys, että mahdollinen kulttuuriero. Nyt hän kyllä ymmärtää, että jos kavereiden kanssa randomisti sovitaan että mennään jonnekin syömään, juomaan tai kahvittelemaan, jokainen maksaa omansa ja jos ihmisiä kutsutaan, heidän laskunsa maksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus nuorempana illanistujaisissa jossa asunnon isännällä oli ns tippikippo johon sai laittaa rahaa. Olisin ehkä voinutkin laittaa, mutta mitään tarjottavaa ei ollut ja vieraat nauttivat omia juomiaan. No, menee varmaan enemmän nuoruuden kuin ahneuden piikkiin.
Yhden kaverin exä soittelee kaverille ja lainailee ja pummailee rahaa. Jos käy kaverillani kylässä, niin saattaa viedä oluita kaapista. Kaverini rutisee asiasta selän takana, mutta olen monta kertaa sanonut, että lopettaa pummailun mahdollistamisen. Turha valittaa joka kuukausi samasta asiasta, kun voisi vaan opetella laittamaan rajat exälleen.
Biletimme nuorena usein isommassa kimppakämpässä ja heillä oli myös tällainen tippipurkki. Ymmärrän sen, nuorena joka penni oli arvokas ja jokaviikonloppuisista bileistä tuli rahanmenoa talouspaperin, vessapaperin, tiskiaineen, siivousaineiden ym muodossa.
Mun asunnolla kokoonnuttiin.
Mä sain ”tippeinä” ruuan ja juomien jämät, paljon panttipulloja ja päätäntävallan ketä kutsutaan.Meillä oli aina nyyttärit, tietenkin ja aina välillä joku tuli tyhjin käsin. Ja söi ja joi tietenkin.
Jollekin kerroin käytkö kaupassa vai nautitko vikaa kertaa illasta täällä.
Muistan yksi valitti hänellä meni jo niin paljon junalippuun, ei ollut varaa ostaa mitään tarjoiluja.
Ehkä kk päästä kysyin milloin nähdään seuraavan kerran. Ilmoitin et ole tervetullut. Kerroin tietty syyn.
Juuri näin pitää toimia. Tämäkin ketju on täynnä ulinaa ja marisemista mutta eivät itse kuitenkaan ole sanoneet totuutta suoraan ja rehellisesti niille ihmisille ketkä ovat ongelman aiheuttaneet. Jälkikäteen itektään ja kyräillään, ei se mitään auta.
Oltiin kaikki nuoria. Esim mun äiti saattoi tulla kylään ja toi mukana piirakan. Laitoin pakkaseen ja tarjosin sen seuraavalla kerralla.
Oli itsestään selvyys jokainen toi jotain ja ne laitettiin yhteen. Juotavat oli erikseen, paitsi välilläjoku toi esim jonkun viskin jämän ja siitä sai ottaa.
Vain ja ainoastaan huonoa käytöstä tulla tyhjin käsin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta viestistä 7003 tuli mieleen vähän samansuuntainen juttu. Hesa Cupissa oli ysärillä turkkilaisia jengejä pelaamassa. Me sitten muutaman kaverin kanssa tutustuttiin heihin ja hengailtiin jossain ruokaravintolassa syömässä ja kaupungilla (olimme teinejä). No, heillä oli ilmeisesti tietty kuva skandinaavitytöistä. Menimme Hotel Presidenttiin hengaamaan (siellä heillä oli huoneet). Heidän puhemiehensä siinä sitten jakoi, että tuossa on sulle ja "Ahmedille" sänky, tuossa sulle ja "Muhamedille" (nimet muutettu, tirsk!). Ne oli siis parihuoneita myös, eli ei siinä olisi saanut rauhassa edes lemmiskellä. Minä tulkkina sitten hädin tuskin sain naurunremakkani lomasta tämän muille suomennettua. Toivottavasti voittivat edes pelinsä, että ei mennyt ihan haaskuulle koko matka.
Viesti 7003 on tällä hetkellä tällainen: "Hoitamaan sukulaisen firman paperityöt ja myyntiä ulkomaille plus irtisanomisia ym mihin ei itse kykene n 5v ajan. Firma ulkomailla. Kaikki ilman korvausta"
Mielenkiintoinen mielleyhtymä sinulla.
Jos et sitä itse tajunnut, niin tältä palstalta poistattaa viestejä aivan surutta, ja nykyään sen myötä viestien numerointi menee poskelleen. Ilmeisesti sen takia, ettei noista viestien poistoista jäisi näkyviä jälkiä. Aiemmin poistettujen viestien kohdalla oli hyppy numeroinnissa. Paska palsta.
Minä tajusin kyllä, mutta numerolla tiettyyn viestiin vastaava ihminen ei ehkä tajunnut. Viestiä voi ihan lainatakin, eikä viitata vaihtuvaan numeroon.
Jos viestiä taas lainaa, ilmestyy paikalle joku vinkumaan liian pitkistä lainauksista.
Laitteessa vika, jos pitkät lainaukset näkyy. Ja suurin osa lainaa, mutta enpä ole nähnyt montaa kitinää siitä, että lainataan. Mutta tämä tästä asiasta, on ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neulon aika paljon, ja viime joulun aikoihin anoppi pyysi, että neulon hänen sukulaisilleen 4 paria villasukkia ja tietenkin maksaa niistä korvauksen, langat ja kaikki. Ei siinä mitään, mutta.. ensin se oli se 4 paria, ja ei mitään kiirettä "teet kun ehdit muilta töiltäsi". Sitten kysyttiin jo viidensiä pareja, kuudensia.. lopulta se taisi olla 9 paria mitä pyydettiin ja reilun viikon päästä ensimmäisistä pyydetyistä sain viestiä, että "nyt pitäisi olla pian valmiina kun pitää lähettää ne eteenpäin lahjan saajille". Sanoin vain suoraan, että kiva juttu, mutta minulle ei oltu annettu aikarajaa ja en ole niin nopea sukkia neulomaan töiden lomassa, että saisin ne tehtyä 1 sukkapari illassa. Ja kun piti olla hauskan näköiset, 46 taisi olla isoin koko mitä piti väsätä.. ihmeen kaupalla tämä joululahja paketti myöhästyi (ilman minua) ja sukat pääsivät matkaan. En tiedä miten ajatellaan, että tosta noin vaan naps kun harrastelet ja tykkäät siitä ja oot niin nopee, pitäisi olla valmiina kun sanotaan aika pari päivää ennen...
Oon ihmetellyt miksi joku tekee villasukkia ilmaiseksi . Mun tutulla on venesatama ja keväällä tilasi multa 100 paria, ensi vuodeksi.
Aloin tekemään niitä sukka illassa / vauhdilla ja juhannuksena soitti ja kysyi olenko kerennyt aloittaa jo. 1,5 kk oli myynyt koko kauden sukat.
Tuli maanantaina hakemaan 50 paria ja sanoi ilmoitti ensi kevääksi ottaa 150 paria.
Myy 30 e pari, saan 25 e itselleni. Ei tarvi paljoa, koska mm valikoiman vuoksi veneilijöitä tulee heille.
Tähän asti olen tehnyt käytetyllä langalla, mutta tätä menoa varastot loppuu.
Hienoa, että sinä ja kaverisi ymmärrätte työsi arvon. Ja hyvää työtä se taitaa ollakin, kun menee noin hyvin kaupaksi.
Venesatamien asiakkaat ovat varakkaita.
Jos on viileämpi yö, on kynnys ostamiseen hyvin pieni.
Se, joka teki tämän sesongin myytävät, hän neuvotteli hinnat. Ostaja ehdotti 15 euroa, selittäen omilla kuluillaan. Tällä hetkellä hän ei saa oikeastaan juuri mitään myynnistä. Hän on huomannut, kun valikoimaa on, niitä ostetaan.
Ensimmäinen tekijä suositteli minua ja kertoi hinnat. Oli helppo jatkaa.
Hidasta tuloahan tämä on. Tuntipalkka on pari euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuria haittasi kun heille päin olevat ikkunamme (3 pientä/kapeaa) ovat aina kaihtimet kiinni, siis pysyvästi. No miksiköhän?
Heillä taasen tapa pitää kaikki auki myös pimeällä / illalla, että 100m päästäkin näkee mitä sisällä tehdään.
+ Heillä oli perhejuhlat, vieraat alkoivat tukkia autojaan meidänkin pihaan. Laitoin autot kohteliaasti lähtemään. Kuulemma tästä episodista käytiin "paljon keskustelua useiden ihmisten kanssa", ns. kohu. Vastasin että minua ei kiinnosta pätkääkään mitä kukakin tästä ajattelee, omapa on pihani. Oli järkyttynyt vastauksestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nyt tällä allergisella lapsella on oma koira, ja siskollani on myös. Se siitä minunn kissani aiheuttamasta allergiasta ja haitasta,
Niin. Mä oon nähnyt sitrusallergikon syövän omenaa. Se siitä allergiasta?
Pihamme sitruspuissa kasvaa sitruunoita, appelsiineja ja omenoita.
Joskus melkein itkettää, kun lukee palstaa. :D
On se kumma, kun kissa-allergia mielletään kaikille eläimille allergisuudeksi. Itse olen allerginen koirille ja saan nuhan ja aivastelukohtauksia, mutta kissat ei aiheuta mitään. Tytär taas on allerginen kissoille, mutta ei koirille ja gerbiileille. Jälkimmäisiä meillä on lemmikkeinä, kun sekä äiti että tytär ei saa oireita.
Minä kävin opistoa Itä-Suomessa ja kuljin joko bussilla tai pyörällä kelin mukaan koululle. Kerran sitten opiskelukaverini, jonka kanssa olin jutellut paljon, ja joka kulki samaa reittiä omalla autolla, tarjoutui, että hän voisi ottaa minut pysäkiltä kyytiin. Ilahduin. Säästäisin bussimaksut ja voisin antaa bensarahaa. Laskin päässäni bensan hinnat ja ajokilometrit ja ajattelin tarjota puolet kyydin kuluista, ajoihan hän samaa reittiä itsekin opistolle.
Enpäs tajunnut, että kyyti olikin taksitoimintaa. Kun viikko oli mennyt, tarjosin bensarahaa, mutta summa ei kelvannutkaan. Hänen mielestään, kun kerran pääsin mukavalla autolla suoraan oven eteen, siitä olisi pitänyt maksaa bussimatkan hinta.
Enpä maksanut, kun en ollut tilannut hänen taksiakaan. Palasin linjuriin. Siitä sai sentään kuitit verotukseen. (siihen aikaan ne piti laittaa.) Muille oli haukkunut, miten nuuka ja itsekäs paska olen, toiset tunsivat jo onneksi tyyppiä sen verran, että sanoivat, että älä välitä, se maksattaa toisilla omat kulunsa, jos antaa.
Nyt menit kyllä vähän metsään. Eikös tuo itsekäs kuski myös ollut maksanut autosta ostohinnan, vakuutukset, huollot yms.
On maksanut, mitä sitten? Niin minäkin olen maksanut omasta autostani, tietysti koska se on minun autoni. Ei niitä satunnaisilla kavereilla ole tarkoitus maksattaa. Etenkin kun tuo kuski ihan itse tyrkytti niitä kyytejä ja kulki samaa matkaa muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos nainen ei itse pysty kantamaan lasta raskauden ajan (esim. kohduttomuus tai riskiraskaus) hän voi käyttää omia ja puolisonsa sukusoluja ja näillä aikaansaatu alkio asetetaan sijaissynnyttäjän (esim. sisko, joka haluaa auttaa siskoaan) kohtuun. Lapsen synnyttyä munasolun antanut äiti pitää lapsen. MIten se lapsi siinä uhriutuu?
Munasolun luovuttaja ei voi ”pitää” lasta. Kun hänellä ei mitään lasta ole.
Lapsen äiti on juridisesti se, joka hänet on synnyttänyt.
Jos synnyttänyt äiti antaa lapsensa adoptioon, hän ei voi päättää kenelle lapsi menee adoptioon, vaan viranomaiset arvioivat asian. Myöskään sukusolujen luovuttajalla ei ole sananvaltaa asiaan.
Korkeintaan tuossa voitaisiin toimia niin, että äiti luopuu huoltajuudesta ja antaa huoltajuuden lapsen isälle. Ja sitten isä ja isän kumppani voivat yhdessä toimia lapsen vanhempina.
Siis käytännössä se toimii juuri niin, että lapsen isyys vahvistetaan ensin, sitten toteutetaan perheen sisäinen adoptio ja lapsen kantanut nainen luopuu vanhemmuudestaan. Perheensisäisen adoption jälkeen lapsen geneettiset vanhemmat ovat juridisesti aivan täysivertaisia vanhempia, eikä lapsen kantaneella sijaissynnyttäjällä ole vanhemmuudesta luopumisen jälkeen enää minkäänlaista oikeutta eikä myöskään velvollisuuksia lapseen.
Suomalaiset pariskunnat saavat muutamia kymmeniä lapsia vuosittain sijaissynnytyksen avulla. Varmaan nyt korona-aikana vähemmän matkustusrajoitusten takia. Yleensä nämä toimivat käytännössä niin, että hoidot annetaan maassa, jonka lainsäädäntö sen mahdollistaa, paikallinen synnyttävä nainen saa korvauksen ja luopuu vanhemmuudestaan, isyys vahvistetaan ja sitten myöhemmin Suomessa toteutetaan perheen sisäinen adoptio eli lapsen geneettisestä äidistä tulee näin juridinenkin äiti.
Toinen vaihtoehto on, että lapsen kantaa suomalainen, esimerkiksi perhepiiriin kuuluva nainen omasta halustaan ja ilman korvausta. Tällöinkin hedelmöityshoidot toteutetaan ulkomailla sillä Suomen laki estää antamasta hedelmöityshoitoa jos sillä tähdätään sijaissynnytykseen, mutta raskaus ja synnytys hoidetaan ihan normaaliin tapaan Suomessa. Sitten isyyden vahvistus, perheensisäinen adoptio, samassa kantaja luopuu vanhemmuudestaan. Tähän liittyy monenlaisia epävarmuustekijöitä, esimerkiksi jos kantaja ei yhtäkkiä haluakaan luopua vanhemmuudesta, häntä ei siihen voi pakottaa, tai jos tuomioistuin katsoo ettei lapsen geneettisellä äidillä ole äitiin verrattavaa suhdetta lapseen, voi perheen sisäinen adoptio viivästyä pitkäksikin aikaa. Yleensä tämä järjestely kuitenkin toimii ihan hyvin.
Parasta ja reiluinta olisi, jos Suomenkin laki sallisi ainakin vapaaehtoisuuteen perustuvat, ei-korvaukselliset sijaissynnytykset ja näin vanhemmilla ja lapsella olisi parempi oikeusturva alusta alkaen - jos joku on täydestä halustaan valmis antamaan esimerkiksi sisarelleen tai kelle vain läheiselleen mahdollisuuden vanhemmuuteen, miksi se pitäisi heiltä kieltää, ja miten tässä nyt esimerkiksi sinun mielestäsi se todella haluttu ja toivottu lapsi on joku uhri? Isoimmat uhriutumisen riskit/eettiset kysymykset mielestäni liittyvät sijaissynnyttäjän asemaan, tämä on joissain maailmankolkissa raakaa bisnestä, eikä sijaissynnyttäjä eli kehonsa suurelle rasitukselle ja riskeille altistanut, köyhä nainen välttämättä näe kuin murto-osan välitystoimistoille maksetuista summista. Mutta silloin kun se toteutetaan vastuullisesti ja vapaaehtoisesti mukana olevien ihmisten kesken, en näe miksi se olisi eettisesti epäilyttävää tai syntyvää lasta uhriuttavaa.
Lady September kirjoitti:
Ihmiset jotka tietävät minun olevan parturi-kampaaja, pyytävät minua leikkaamaan tai värjäämään hiuksiaan ilmaiseksi heidän kotonaan. Joskus joku kaveri saattaa tarjota maksuksi jotain tyyliin "tarjoon sulle sitten drinksun joskus baarissa".
Yleensä yritän kieltäytyä kohteliaasti tekemästä työtä ilmaiseksi vapaa-ajallani, mutta leikkaan toki lapseni, mieheni ja joidenkin lähisukulaisten hiukset ihan kotona.
Omituisin tämän lajin ehdotus tuli kuitenkin eräältä naapurin mieheltä, joka ihan kadulla kohdatessa pyysi minua tekemään luonaan "kotikeikan", kun "pitäs tuota tukkaakin vähän tasotella taas". Lisäsi vielä lipevän silmäniskun kanssa että "nyt ois hyvää aikaa, kun vaimo ei oo kotona".
En jäänyt kyselemään herralta tarkemmin että millaiselle "kotikeikalle" hän tarkalleen toivoikaan minut saavansa, ja kieltäydyin kohteliaasti kiireisiin vedoten. Toivotin kuitenkin herran tervetulleeksi parturi-kampaamooni sen aukioloaikana.
Hyvä ystäväni on kampaaja, ja joskus vähän epäuskoisena naureskeli kuinka moni hänen Tinder-matcheistaan on pyytänyt häntä treffien sijaan leikkaamaan tukkaansa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nuorenpana sukulaiseni ja kummit järkkyttyivät kun en tullut heidän lasten yo tai rippi juhliin. oli muuta elämää silloin.
sama itse, en jaksanut vanhemmalla iällä 19 vuotiaana, enää osallistua rippi ja yo juhliin. oli muutaki tekemistä sillo ja ei tullut kummeja ja sukulaisia pitkii aikoihin nähtyy joten jäti välistä. eikä kauheesti ajatellu mitä ne aatteli.
Että härski pyyntö kutsua sukulainen rippijuhliin..? Oletkohan ihan oikeassa ketjussa
19 vuotiaana asuin Helsingissä ja olin opiskelija.
En todellakaan olemattomista tuloistani ostanut junalippuja ja lahjoja kaukaiselle serkulleni.On ok kieltäytyä jos elämäntilanne ei salli matkustamista, mutta kutsuminen on kohteliasta, ei härskiä.
en ymmärtänyt kommenttiasi, toiseksi joku toinen vastasi olevani 19 ja en asu helsingissä. toiseksi en pitänyt sitä härskinä, ymmärsit tahallasi väärin.
Tutkimukset paljastavat: Tällaista on suomalaisten seksielämä
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/326ac4f3-7f82-4430-b2d3-df532d913226
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nuorenpana sukulaiseni ja kummit järkkyttyivät kun en tullut heidän lasten yo tai rippi juhliin. oli muuta elämää silloin.
sama itse, en jaksanut vanhemmalla iällä 19 vuotiaana, enää osallistua rippi ja yo juhliin. oli muutaki tekemistä sillo ja ei tullut kummeja ja sukulaisia pitkii aikoihin nähtyy joten jäti välistä. eikä kauheesti ajatellu mitä ne aatteli.
Että härski pyyntö kutsua sukulainen rippijuhliin..? Oletkohan ihan oikeassa ketjussa
19 vuotiaana asuin Helsingissä ja olin opiskelija.
En todellakaan olemattomista tuloistani ostanut junalippuja ja lahjoja kaukaiselle serkulleni.On ok kieltäytyä jos elämäntilanne ei salli matkustamista, mutta kutsuminen on kohteliasta, ei härskiä.
toiseksi en puhunut härskeistä. tarkoitin sukulaiset ja kummit kutsuivat minut juhliini, joihin en mennyt. koska oli silloin muuta elämää, jätin välistä. ja turha sinun on aukoa päätäsi ja pitää härskinä asiaa, anonyymi keskustelu palstalla.
en ymmärtänyt kommenttiasi, toiseksi joku toinen vastasi olevani 19 ja en asu helsingissä. toiseksi en pitänyt sitä härskinä, ymmärsit tahallasi väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nuorenpana sukulaiseni ja kummit järkkyttyivät kun en tullut heidän lasten yo tai rippi juhliin. oli muuta elämää silloin.
sama itse, en jaksanut vanhemmalla iällä 19 vuotiaana, enää osallistua rippi ja yo juhliin. oli muutaki tekemistä sillo ja ei tullut kummeja ja sukulaisia pitkii aikoihin nähtyy joten jäti välistä. eikä kauheesti ajatellu mitä ne aatteli.
Että härski pyyntö kutsua sukulainen rippijuhliin..? Oletkohan ihan oikeassa ketjussa
19 vuotiaana asuin Helsingissä ja olin opiskelija.
En todellakaan olemattomista tuloistani ostanut junalippuja ja lahjoja kaukaiselle serkulleni.On ok kieltäytyä jos elämäntilanne ei salli matkustamista, mutta kutsuminen on kohteliasta, ei härskiä.
ymmärsit tahallasi väärin. en mennyt rippi ja sukulais juhliin vaikka sukulaiset kutsuivat minut, en mennyt. toiseksi en väittänut ketään härskiksi. toiseksi miksi kutsut minua härskiksi anonyymi keskustelupalstalla.
Vierailija kirjoitti:
nuorenpana sukulaiseni ja kummit järkkyttyivät kun en tullut heidän lasten yo tai rippi juhliin. oli muuta elämää silloin.
jätin itsekkin menemättä sukulaiseni yo juhliin. tiedän, että minut kutsuttiin, mutta jätin vain välistä. en ymmärrä miksi se oli niin vakava asia. mutta et kai jätä kummiesi lapsen rippijuhliin osallistumatta. ovat kumminkin kummisi.
Äidin auttaminen teknologian kanssa: neuvon ja neuvon ja neuvon... Joka kerta kun käyn kylässä. Sitten äiti taas unohtaa miten sinne sähköpostiin pääsee ja miten aloitetaan keskustelu facebookissa. Yritän olla kärsivällinen, mutta joskus turhaannun. Kun turhaannun, äiti suuttuu.
Joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Äidin auttaminen teknologian kanssa: neuvon ja neuvon ja neuvon... Joka kerta kun käyn kylässä. Sitten äiti taas unohtaa miten sinne sähköpostiin pääsee ja miten aloitetaan keskustelu facebookissa. Yritän olla kärsivällinen, mutta joskus turhaannun. Kun turhaannun, äiti suuttuu.
Joka kerta.
Kirjoita lapulle ohjeet kohta kohdalta ja lappu vaikka jääkaapin oveen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tuota että mukamas serkut nykyäänkin olisivat niin kovasti tekemisissä keskenään. Missä tuollaista on?
Meidän suvussa hädin tuskin tiedetään jonkun naimisiin menneen nykyinen sukunimi, ehkä tiedetään lapsiluku ja onko eronnut jossain välissä ja sen takia kakkos/kolmosliitto meneillään. Ja tiedot kulkevat vanhempien kautta jos kulkevat.
Mitään seurustelua ei ole koskaan ollut serkkujen itsensä kesken. Ei sitten synny tuollaisia "kai hoidat lapsiani kesälomallasi" tai "kai me voimme tulla sinne teidän mökille silloin kun meille sopii" -tilanteita.
Jos on suunnilleen saman ikäisiä serkkuja joiden kanssa on koko lapsuuden leikkinyt kun perheet vierailleet puolin ja toisin, niin eipä niitä välejä yhtäkkiä katkaista kun tullaan aikuisiksi. En minäkään kaikkien serkkujeni kanssa ole läheinen tai tiedä edes mitä heille nykyään kuuluu, mutta ne jotka ovat tiiviisti kuuluneet elämääni lapsuuden ja teini-iän, ovat edelleen näin aikuisena vähintään jossain määrin yhteyksissä.
Kaverisi on kaappilesbo ja ihastunut sinuun?